|
Post by Helena on Feb 18, 2015 15:17:26 GMT
|
|
|
Post by Helena on Mar 9, 2015 16:34:19 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (17.1.2015)tinypic.com/r/wrx6ag/8© Saara
Oi miten ihanan talvinen kuva ja taidokkaasti piirretty hevonen! Tarhakin on ihanan luminen, näillä plussakeleillä se menee helposti loskaiseksi ja vaikeakulkuiseksi
Saat 7 hoitopistettä!
-Helena
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Mar 30, 2015 18:39:17 GMT
Tutustumista hoitohevoseen // 30.3.2015 Lunta satoi hiljalleen taivaalta, kun äiti jätti minut Ratapihan ratsutallin tallipihaan. Nappasin jo parhaat päivänsä nähneen, mustan Fjållräven Kånken -reppuni takapenkiltä ja nousin autosta. "Pidä hauskaa!" äiti sanoi ja hymyili minulle tavalliseen, lempeään tapaansa. Hymyilin äidille takaisin ja löin oven kiinni. Sen pamahtaessa kiinni, äiti lähti ajamaan takaisin kotiin ja katosi pian horisontin taa. Kävelin tallirakennukseen hieman jännittynein askelin. Päässäni vilisi tuhansia kysymyksiä, pääni oli ihan sekaisin. Seisoin tallikäytävällä ja katselin ympärilleni kiinnostuneena. Näin karsinoita, satulahuoneen, toimiston ja pesuboxin. Kävelin ympäriinsä ja vilkuilin karsinoihin. En nähnyt Ladia missään, se oli ehkä ulkona. "Etsitkö jotain?" kuulin ystävällisen naisen ääneen takaani. Käännähdin ja näin ruskeatukkaisen naisen, joka katsoi minua kysyvä katse silmissään. "Ööm... Missä Ladi on?" sanoin kömpelösti tuijotellen punaisten Conversejeni kärkiä. "Ladi löytyy pikkutallista. Se on pienempi tallirakennus, näet sen lähtiessäsi tallipihalle. Taidat olla sen uusi hoitaja? Nimesi oli..." tallin omistaja sanoi ja jäi miettimään nimeäni. "Emmelie", sanoin tuijottaen edelleenkin kenkiäni. Tallin omistaja hymyili. En muistanut hänen nimeään, olin lukenut sen tallin sivuilta, mutta minulla oli huono nimimuisti. "Minun nimeni on Helena, tule ihmeessä nykimään hihasta, mikäli joku mietityttää", nainen sanoi kuin lukien ajatukseni. Nyökkäsin vaan ja lähdin kohti pikkutallia. Hipsin ulos suuremmasta päätallista, ja harpoin tallipihan poikki pienempään tallirakennukseen. Se oli päätallin tapaan punainen, nimensä mukaisesti vain pienempi. Huomasin erään hevosen karsinassa puuhastelevan pitkän ja hoikan tytön. Hän nosti katseensa, kun huomasi minun tulevan. "Moikka! Tulitko ratsastamaan?" tyttö kysyi nojaten talikon varteen. "Olen Ladin uusi hoitaja", kerroin. "Kiva! Ladi taitaakin olla aikamoinen lurjus", tyttö virnuili. "Mikä sinun nimesi on?" "Emmelie." "Vähän nätti nimi! Mun nimi on Nienke, hauska tutustua", tyttö esittäytyi. Hymyilin taas ja kävelin rauhallisin askelin tallin perälle. Huomasin karsinassa olevan hiirakon ponin. Luin nimikyltissä lukevan Lavender. Oikea karsina siis. Nienke jatkoi karsinan putsaamista, minä hain Ladin harjapakin. Ladi seisoi karsinassaan takapuoli kohti ovea, liu'utin oven reippain ottein auki ja yritin kääntää sitä. Ladi luimisteli ja se vilautteli jopa hampaitaan. "Ladi!" sanoin ja läimäytin sitä kevyesti kämmenellä. Ladi tuli siitä entistä kiukkuisemman näköiseksi. Otin riimun käsiini ja ujutin sen Ladin päähän. Kiinnitin Ladin vetosolmulla kiinni karsinan kalteriin ja aloin sukia Ladia pitkin, rauhallisin vedoin. Pyörittelin harjaa Ladin kaulaa pitkin kohti lautasia. Ladi yritti aina välillä näykkiä, mutta komensin sitä joka kerta, kun se koitti näykätä. Harjailin Ladia noin 20 minuttia, erilaisilla harjoilla. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen, heitin harjat pakkiin ja otin kaviokoukun esiin. Ladi ei olisi ollut halukas nostamaan kavioitaan, vaikka kuinka nojasin sen jalkaan ja komensin sitä nostamaan kavionsa. Kun sain kavion ylös, Ladi halusi selvästi testailla minua ja repi kaviota irti käsistäni. Silti sain kaviot loppujen lopuksi puhdistettua. Taputin Ladia pari kertaa kaulalle ja avasin vetosolmun. Otin riimun pois tamman päästä ja vein sen paikalleen. Oleilin vielä hetken Ladin seurassa, vaikka se näyttikin hieman hapanta naamaa. Hymyilin tammalle ja tekstasin samalla viestin äidilleni, että voi tulla hakemaan. "Nähdään taas pian", sanoin Ladille ja rapsutin sitä hieman korvan takaa. Kävin vielä kaapillani, ennen kuin menin tallipihalle odottamaan äidin saapumista. //Mukava aloitustarina! Kirjoitat tosi siististi ja kieliopillisesti hyvin ja kuvasit vuoropuhelua hauskasti, tätä on ilo lukea! Ja Ladikin oli näköjään oma "hurmaava" itsensä :'D Siitä se hevoseen tutustuminen lähtee, Ladi ei tosiaan ole siitä helpoimmasta päästä, etenkään vieraille ihmisille. Mutta kun siihen tutustuu, saa taatusti nähdä enemmän niitä hyviäkin puolia Ensi kerralla pääset halutessasi valvottuna ratsastamaan!
Saat tästä tarinasta 6 hoitopistettä!
-Helena
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 1, 2015 19:17:08 GMT
Huhtikuu & kurainen poni // 1.4.2015Katsoin hiirakkoa tammaa, joka seisoi tarhassaan, korvat luimussa toisia hevosia mulkoillen. Tamman suu oli täynnä heinää, se selvästi näytti pitävän huolta omaisuudestaan. Siltä sen ilme ainakin näytti: "Jos tulette yhtään lähemmäs niin..." Hymähdin pienesti avatessani tarhan portin ja suuni loksahti hämmästyksestä auki. Tamma, Ladi, hoitohevoseni, oli onnistunut kuorruttamaan itsensä ihanalla, ruskealla mudalla. Onneksi tammalla oli sentään sadeloimi yllään, ettei se ollut sotkenut itseään ihan kokonaan. Ujutin riimun Ladin päähän huokaisten syvään. "Tänään saatkin kunnon suihkun ja harjauksen", sanahdin ponille samalla, kun talutin sitä talliin pesupaikalle. klikkaa kuvaan!//Koneella piirtäminen on muuten liian vaikeeta... Kröhkröh myös taustan piirtäminen on haasteellista... //Ihana kuva! Ja tunnen tuskasi taustan piirtämisessä ei todellakaan mitään helppoa, tai edes kovin hauskaa puuhaa! Ladin kanssa riittikin puuhaa tällä kertaa! Ah, kurakelit, mikä olisikaan ihanampaa
Saat tästä kuvasta ja pikkutarinasta 6 pistettä!
-Helena
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 2, 2015 20:10:39 GMT
Juoksuttelua // 3.4.2015
Tällä kertaa juoksutin Ladia, poni oli oikein kivalla päällä, vaikka karsinassa tietenkin kiukutteli taas Kenttä oli jo sulanut ja siellä oli hyvä juoksutella. Ladi oli pirteähkö, aluksi näytti vähän hapanta naamaa mutta kyllä se alkoi siitä pikkuhiljaa sujua! Ensi kerralla sitten kapuan jo Ladin selkään!
Ja tietenkin hoksasin liian myöhään, että eihän tuo aita voi tuossa olla, kun juoksuttaessahan hevonen kulkee ympyrää... Iloista pääsiäistä koko poppoolle //Kiitos paljon, hyvää pääsiäistä sinullekin!
Olipas kivaa vaihtelua Ladille! Siitä lieneekin jo pitemmän aikaa, kun tamma pääsi tekemään jotain vähän erilaista! Juoksutus meni kuitenkin ihan hyvin, Ladi on siitä mukava poni, että vaikka se saattaa käsitellessä olla ikävä, töitä se kuitenkin tekee kunnolla ja hyvällä asenteella! Eipä se muuten varmaan tuntihevosena olisikaan :'D
Ja oikein kiva kuva myöskin! Saat tästä 7 hoitopistettä! (kipusit tämän myötä tasolle 3! Saat siis ratsastaa itsenäisesti)
-Helena
ps. tiesithän, että hoitajien piirtämiä kuvia voi ihastella albumissa, joka löytyy kerhohuoneesta! Lisäilen nämä sinunkin kuvasi sinne
|
|
|
Post by Wilma on Jun 13, 2015 17:22:15 GMT
Ensiaskeleet the first Tulin tallille vihellellen. Oli ensimmäinen hoitopäiväni, ja minua jännitti. Jätin pyöräni pihalle ja menin sisälle pikkutalliin, jossa hoitoponini Ladi asui. Se oli minua vastassa korvat luimussa. Lähestyin sitä varovasti. Se kalautti hampaillaan ilmaa ja käänsi sen jälkeen peränsä ovea kohti. Se ei katsonut minua, tuijotti vain seinää mielenosoituksellisesti. Huokaisin. Elämäni Ratapihalla ei alkanut lupaavasti. Kipaisin varustehuoneessa hakemassa suitset, sillä olin ajatellut lähteä taluttelemaan Ladia ulos. Helena oli luvannut tulla mukaani. Kun palasin, Ladi oli kääntynyt takaisin ovea kohti. Minut huomatessaan se painoi korvansa luimuun, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Avasin oven ja suitsin ponin nopeasti, ennenkuin se saisi päähänsä tehdä jotain. Kumarruin ottamaan hanskani lattialta, ja silloin se tapahtui. Ladi ojensi kaulaansa ja tarttui hampaillaan kiinni jalkaani. Nousin ylös ja katsoin ponia vihaisena. Rankaiseminen oli turhaa, sen tiesin. Parempi vain kehua sitä, kun se käyttäytyisi hyvin. Kyyneleet valuivat pitkin kasvojani, kun talutin Ladin ulos auringonpaisteeseen. Helena käveli minua vastaan. "Hei Wilma! Hauska nähdä! Olet näköjään saanut Ladille suitset, hyvä hyvä. Mutta miksi olet noin surullinen? Eikö sinusta olekaan hauskaa hoitaa Ladia?" hän huomasi surkean ilmeeni. Vuodatin Helenalle koko tarinan Ladista, joka puri minua jalkaan. Helena katsoi hoippuvaa kävelyäni huolissaan. "Tulehan kanssani toimistoon, katsotaan jalkaasi. Pyydän jonkun tallitytöistä viemään Ladin karsinaansa", Helena sanoi. Nyökkäsin vastaukseksi ja seurasin Helenaa tallin toimistoon. Kun käärin housunlahkeeni, huomasin, että jalkaani koristi suuri mustelma. En ollut koskaan nähnyt yhtä kauheaa mustelmaa. Näky oli niin kuvottava, että minun oli pakko kääntää pääni pois. "Kyllä tämä tästä", Helena lohdutti, "Olen nähnyt pahempiakin. Et tosin ole mikään järin kaunis näky shortseissa, mutta mitäpä se haittaa." Kuivasin kyyneleeni kämmenselkääni ja nousin ylös. Lähdimme Helenan kanssa takaisin talliin Ladin luo. Koska kävelyni ei ollut kovin vakaata, tyydyin vain harjaamaan Ladin ulkona. Pöly lensi, kun suin Ladia pitkin vedoin. Ladi oli unohtanut konnuudet, se seisoi paikoillaan silmät puoliksi ummessa, alahuuli rippuen aivan velttona. Tartuin jouhiharjaan ja selvitin paksun hännän takuista. Puhdistin vielä kaviot ja sitten olin valmis. Helena sanoi, että voisin viedä Ladin nyt tarhaan, sillä päiväheinät jaettaisiin pian. Käytin tilaisuutta hyväkseni, ja kun Ladi oli tarhassa, tartuin talikkoon ja siivosin sen karsinan. Jätin talikon ja kottikärryt paikoilleen, ja lähdin tallista. Otin pyöräni pihalta ja lähdin kotiin syömään. Pysähdyin vielä Ladin tarhan eteen. Ladi ei nostanut päätään heinäkasasta, jatkoi vain tyytyväistä rouskutustaan. "Kyllä meistä vielä ystävät tulee", sanoin hiljaa ja poljin kotia kohti. Tässä oli tällänen eka tarina. Alku on aina vaikeeta! //Voih, Ladi ei tosiaan tee tätä hoitajana olemista helpoksi :'D Onneksi sinulla on kärsivällinen luonne, kyllä se siitä vielä alkaa sujua! Tarina oli mukava ja hyvin kirjoitettu, odotan innolla lisää!
Saat tästä alotustarinasta 5 hoitopistettä; ensi kerralla pääset ratsastamaan valvotusti
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Jun 14, 2015 8:57:05 GMT
Tuntilaisia the second
Istuin bussissa puoliunessa. Penkkejen tärinä unetti minua, ja lopulta taisin nukahtaakin. Heräsin siihen, että bussikuski ravisteli minua hereille. " Neiti? Eikös tämä olekin teidän pysäkkinne?" hän kysyi saatuaan minut hereille. Vilkaisin ulos ikkunasta, ja nyökkäsin kuskille kiitollisena: "Kyllä, tämä onkin jo pysäkkini! Kiitos hirveästi!" Loikkasin ulos bussista ja juoksin koko matkan Ratapihan Ratsutallille. Avasin pikkutallin oven ja astuin sisään talliin. Kävelin tallin perälle, Ladin karsinalle, ja avasin karsinan oven. Rapsutin tamman otsaa ja silittelin sen kaulaa. Jätin Ladin karsinaansa ja lähdin isoon talliin katsomaan, oliko siellä ketään. Ennen isoon talliin menoa käväisin nopeasti kaapillani. Sitten suorastaan lensin rappuset alas ja menin talliin. Tallissa oli kova hälinä. Ympärilläni oli hirveästi häsläävä lapsilauma, joka kikatti ja höpötti kovaan ääneen. "Hiljaa tallissa! Täällä ei juosta eikä meluta, tämä on hevosten koti." juuri ovesta sisään astunut Karla sanoi lapsille. Lapset hiljenivät ja jäivät seisomaan aloilleen. He tuijottivat Karlaa, kun tämä käveli kiinnittämään alkeistunnin tuntilistan. Karla piti aloittelijoiden ryhmälle tänään tunnin, Helenalla oli omaa menoa. Pienet hevostytöt ja -pojat kiitehtivät tuntilistalle toisiaan tönien. "Hei katso, miulla on Latina!" pieni poika sanoi ystävälleen. Pian lapset valuivat hevostensa luo, missä niiden hoitajat jo odottelivat valmiina auttamaan. Vain yksi pieni tyttö jäi tuntilistalle seisomaan itku kurkussa. Kävelin hiljaa tytön luo ja kysyin, mikä hänellä oikein oli. Tyttö osoitti tuntilistaa ja sanoi hiljaa: "En minä uskalla mennä Ladilla. Se näykkii." Katsoin surullista tyttöä, ja sanoin: "Näykkiihän Ladi joskus, mutta ratsastaessa se on ihana. Minä autan sinua, hyvin se sujuu, usko pois!" Tyttö katsoi minua epäuskoisesti, mutta seurasi kuitenkin minua talliin Ladin luokse. Avasin karsinan oven päitset käsissäni. Ladi änkesi luokseni. Se ei ollut yhtään ilkeällä tuulella, vaan seisoi kiltisti aloillaan, kun Jasmiina alkoi harjata sitä minun seisoessa hänen vieressään. Olin nimittäin saanut tytöstä puserrettua ulos ainakin hänen nimensä, ja se oli jo hyvä alku. Kun Ladi oli harjattu, neuvoin Jasmiinalle, kuinka hänen piti putsata kaviot. Jasmiina kuunteli tarkkaavaisesti, ja kävi sitten toimeen. Hän liu'utti kättään pitkin Ladin jalkaa ja kehotti sitten sitä nostamaan kavionsa. Jasmiina suorastaan paistoi ylpeydestä, kun kaikki kaviot oli putsattu. Otin satulan syliini ja nostin se Ladin selkään. Neuvoin, kuinka satulaa piti liu'uttaa Ladin selkää pitkin, kunnes se pysähtyisi oikealle paikalleen. Pikku-Jasmiina sai kiinnittää satulavyön, ja sitten aloimme suitsimaan Ladia. Kiinnitin päitset varmuuden vuoksi Ladin kaulalle, ja sitten nostin ohjat sen kaulan yli. Ojensin suitset Jasmiinalle, ja aloin neuvomaan häntä. Muutamien yritysten jälkeen suitset olivat ponin päässä ja olimme valmiita. Tunti sujui hyvin. Olin ylpeä Jasmiinasta, kun hän laskeutui satulasta ja halasi Ladia silmät loistaen. "Ladi on ihan paras! Se on mun lemppari!" hän hehkutti. Mikä onni, että tänään Ladi ei ollut näykkimistuulella. Muistin vieläkin suuren mustelman jalassani, ja ajattelin kiitollisena, ettei Jasmiinalle käynyt samoin. Ladi ei jatkanut enää tunneilla, joten hoidimme Ladin yhdessä Jasmiinan kanssa. Sitten lähdin katsomaan seuraavaa tuntia. Kun olin katsonut yhden tunnin, kyllästyin ja päätin lähteä Ladin luo. Pujotin päitset Ladin päähän ja talutin sen ulos hoitopuomille. Hain sangollisen lämpimää vettä, pesusienen ja hevosshampoota. Kastoin sienen saippuaveteen ja hieroin pyörivin liikkein Ladin karvaa. Ladista valui pian harmaansekaista likavettä. Oli aurinkoinen päivä, täydellinen päivä hevosen pesuun ulkona. Kävin vaihtamassa veden pari kertaa. Ladi oli yltä päältä vaahdon peitossa. Kun olin hinkannut Ladin puhtaaksi, oli aika huuhdella se. Likainen vesi ja vaahto valui maahan, ja pian edessäni seisoi puhdas, littamärkä hevonen. Hain tallista hikiviilan, (sillä tietenkin olin unohtanut ottaa sen) ja kuivasin Ladiata enimmät vedet pois. Puin Ladille kuivatusloimen ja taluttelin sitä tallipihalla, kunnes se oli tarpeeksi kuiva. Hieroin sitä vielä froteepyyhkeellä ja olin valmis. Ladin karva kiilsi auringossa. Kaikki talven pöly, joka tunkeutui aivan pitkän karvan juureen, oli tiessään. Talutin Ladin takaisin karsinaansa, ja innon puuskassa päätin samantien putsata sen varusteetkin. Hain satulan ja suitset sekä satulasaippuan ja aloin putsata. Kun olin valmis, hain vielä päitsetkin ja laitoin ne ämpäriin likoamaan. Hinkkasin likaa juuriharjalla ja huuhtelin päitset. Sitten asetin ne ulos kuivumaan. Helena tuli pian ihmettelemään touhujani. Hän oli ilmeisesti tullut jo kotiin. "Oletpas sinä ollutkin ahkerana!"hän kehui minua. "Jep, olen pessyt Ladinkin!" sanoin hieman ylpeänä itsestäni. "Hyvä! Ladi kaipasikin jo pesua!" Helena sanoi ja hävisi talliin. Vein satulan ja suitset paikoilleen ja menin kerhohuoneeseen. Siellä olivat Papukaija, Minttu ja Alma. "No muistatko, kun Latina säikähti maastossa, ja lensin päistikkaa mutaan?" nairoi Papukaija. "No ei tuo vielä mitään, kuunteles tätä...." Minttu huomasi minut ja kehotti minua istumaan heidän kanssaan. Kuuntelin muiden juttuja. Sitten Alma kääntyi minun puoleeni ja kysyi: "Onko sinulle käynyt koskaan mitään hevosten kanssa?" Mietin hetken, ennen kuin vastasin: "Ei mitään hassua, mutta eilen, kun hoidin Ladia, se puraisi minua jalkaan." Näytin muille mustelmaani, ja Papukaija katsoi minua myötätuntoisena. Pian jatkoimme juttelua iloisina. Oli jo ilta, ja me hoitajat olimme vieläkin tallilla. Kerhohuoneeseen, seuraamme liittyi myös Nienke. Pian rappusista kuului askelia. "Entä jos se on kuuuummituus!" yritti Alma pelotella meitä hänen kauhutarinansa jälkeen. "Älä viitsi, ei se voi olla kummitus..." Minttu kuiskasi. Katsoimme kauhuissamme rappusiin. Onneksemme rappusista ei tullutkaan kummitusta, vaan Helena. "Täälläko te istutte? Mars mars iltatallia tekemään!" hän sanoi ja nauroi säikähtäneille ilmeillemme. "Mikä ihme teitä vaivaa? Olette kuin kummituksen nähneet!" hän hämmästeli. Katsoimme ensin häntä pöllämystyneenä, kunnes Nienke selitti hänelle koko tarinan. Helena vain nauroi, ja sitten kipitimme raput alas ja iltatallin tekoon. Tässä tarinassa on siis keskiviikko. //Olipas hauska tarina, tätä oli ilo lukea! Pointsit etenkin siitä, että sisällytit tarinaasi muita tallin henkilöitä, ja muistit hoitajan ensisijaisen tehtävän, tuntilaisten auttamisen! Ladi olikin tänään hyvällä tuulella, mainio juttu Jasmiinakin pääsi peloistaan yli, ja kaikki meni hienosti. Olit koko päivän ahkerana; Ladikin sai viimein talven pölyt pois turkistaan! +varusteet kiiltävät puhtauttaan.
Mukava, että pääsit tutustumaan myös laiskottelevaan ahkeraan hoitajakatraaseemme
Tykkäsin tästä tarinasta kovasti, saat 8 hoitopistettä! Olet nyt siis tasolla 2, ensi kerralla voit halutessasi kivuta hevosen selkään valvotusti
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Jun 14, 2015 8:58:57 GMT
|
|
|
Post by Wilma on Jun 21, 2015 7:39:06 GMT
Ratsastusta the third
Hiekka rahisi askeleideni alla, kun kävelin tietä pitkin Ratapihan Ratsutallille. Kädessäni roikkui keltainen kassi, josta pilkisti esiin musta turvaliivini. Kypärä sai kassin pullottamaan hassusti. Edessäni oli ensimmäinen ratsastus Ratapihalla. Tallille tultuani vein ensitöikseni kassini kaappiini. Otin turvaliivin ja kypärän ja lähdin pihatalliin. Ladia ei näkynyt karsinassaan, joten arvelin sen olevan tarhassa. Astelin verkkaisesti tarhalle, ja siellähän Ladi oli. Avasin portin ja lähestyin Ladia riimunnaru kädessäni. Ladi nuokkui paikoillaan, joten se oli helppo saada kiinni. Se havahtui vasta, kun maiskutin sen liikkeelle. Huokaisten se lähti löntystämään perässäni huitoen hännällään äkäisesti ympärillä lenteleviä hyönteisiä. Karri olisi kovasti halunnut änkeä pienen tarhakaverinsa perään, mutta Ladin äkäinen potku Karria kohti osoitti, että nyt oli tultu liian lähelle. Karri jäi suosiolla seisomaan sivummalle, kun Ladi katosi portista ulos. Kun olin valmis, Merja tuli talliin. "Terve Wilma! Olen Merja, ja minun tehtäväni olisi kai valvoa sinua. Ja ajattelin minä vähän opettaakin..." hän sanoi ja iskin virnuillen silmää. Lähdin Merjan perässä kentälle ja siellä kiristin satulavyön. Sitten nousin satulaan, kiristin vyötä vielä hivenen lisää ja mittasin jalustimet sopivan pituisiksi. Satula narisi Ladin kävellessä uralla pitkin ohjin. Muutamia kierroksia käveltyäni otin ohjat tuntumalle, ja aloin verrytellä Merjan ohjaistuksessa. "Tee paljon voltteja ja kiemurauria! Vaadit sitä taipumaan ja asettumaan joka kaarteessa!" Merja huuteli ohjeita. Hiki virtasi selkääni pitkin, kun hän laittoin minut keventämään ilman jalustimia. "Okei, voit hidastaa harjoitusravin kautta käyntiin ja ottaa jalustimet takaisin jalkoihin. Ja sitten tällä pitkällä sivulla teet avotaivutusta. Sinun ei tarvitse mennä koko pitkää sivua, vaan kun avo sujuu hyvin, voit mennä sitä parisen metriä ja sitten suoristaa hevosen. Tällä toisella pitkällä sivulla otat sitten keskiravia. No, voit aloittaa!" Merja huusi kentän keskeltä. Avotaivutus sujui hyvin, ja oli keskiravin vuoro. Ladi kulki kauniisti, mutta se innostui hivenen liikaa. "Tee pari puolipidätettä jos se lähtee etenemään liian reippaassa tempossa!" Merja huuteli neuvoja. Kun olimme menneet tehtävää tarpeeksi, Merja kehotti minua menemään hetken käyntiä. Ladi pärskähti kuuluvasti ja venytti kaulaansa. Samassa se potkaisi mahaansa, jota paarma yritti purra. Otin ohjat käteeni ja siirsin Ladin harjoitusraviin. "Ja nosta oikea harjoituslaukka!" Merja kehotti. Siirsin ulkopohjettani taakse ja nostin laukan. Ladi laukkasi pirteänä. Toisella pitkällä sivulla se esitti meille riemukkaan pukkisarjan silkasta ilosta. Nauroin sen tempaukselle. Pian Merja pyysi meitä siirtymään raviin ja vaihtamaan suuntaa uutta laukannostoa varten. Pian hikinen tunti oli takanapäin. Olin oppinut aivan valtavasti, ja minusta tuntui, että Ladillakin oli ollut mukavaa. Taputin Ladia kiitokseksi ja nousin sen selästä. Talutin ponin talliin, jossa riisuin siltä varusteet ja harjasin sitä pitkään. Molemmilta puolilta kiinni sidottuna se ei päässyt näykkimään minua. Rapsutin Ladin otsaa ja panin harjat pois. Sitten riisuin siltä päitset ja päästin sen karsinaansa. Käväisin vielä viemässä kypäräni ja turvaliivini kaappiin seuraavaa käyttökertaa varten. Sitten lähdin kävelemään hiljakseen kohti kotia. //Olipas kiva ratsastustarina! Kuvasit ratsastustunnin vaiheet ja tehtävät ihanan yksityiskohtaisesti ja realistisen tuntuisesti. Mukavaa, että sait Merjan pitämään pienen tunnin, kyseinen nainen on usein niin kiireinen, ettei ehdi pitämään näitä "ylimääräisiä" tunteja, vaikka opettaminen naisen intohimo onkin. Ladi meni ilmeisesti ihan hyvin tunnilla se harvemmin temppuileekaan, lukuunottamatta niitä kertoja, kun joku ratsastaa liian lähelle sen peräpäätä pienet pukkisarjatkin kuuluvat vain asiaan *köhköh*! Myös ratsastaja taisi saada kunnon treenin Ja olet näköjään jo oppinut sen verran, että laitat Ladin käytävälle naruihin! hienoa, hienoa.
Tästä tarinasta ansaitset 7 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Jun 21, 2015 11:33:01 GMT
Piirrosta kehiin! 4th
Yritin piirrellä jonkinsortin kuvaa Ladista. Täytyy sanoa, ettei ole ihan miun mieleen, toisin sanoen ruma kuin mikä. Laitan sen kuiteskin tänne, onhan siinä sentään Ladi. Jos oppis piirtämään koneella ois aika hyvä... Katotaan nyt onnistunko ees laittamaan tätä kuvaa tänne! //Oi, ihana kuva! Mikään kuva ei ole liian "ruma" tai "huono" Ratapihan tallikirjaan, musta on aina ihana nähdä, kun joku piirtää kuvia miun hevosista <3 Ja mitenkäs muuten sitä kehittyy, kun piirtämällä! Antaa tulla lisää kuvia vaan! Lisäsin tämän tuonne albumiin, josta voit käydä ihailemassa hoitajien taidonnäytteitä, löytyy klikkailusta kerhohuoneesta (ellet jo ole löytänyt!)
+saat tästä muutaman lisäpisteen, sanotaan vaikka 3 HP.
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Jun 26, 2015 16:02:54 GMT
Hieman tavallista vauhdikkaampi maastoreissu... 5th
Satuloin Ladia iloisena. Pääsin ratsastamaan ihan ilman valvontaa, ja tietysti olin päättänyt lähteä maastolenkille. Laitoin riimun ponin kaulalle ja pujotin suitset sen päähän. Yhteistyömme alkoi jo parantua, ja olin siitä iloinen, sillä rakastin hoitoponiani yli kaiken! Kaviot kopisivat lattiaa vasten, kun astelimme ulos auringonpaisteeseen. Talutin Ladin kentälle, jossa nousin satulaan. Säädin jalustinhihnat sopiviksi ja kiristin vyön. Kävelin alkukäynnit kentällä, ja sitten suuntasin maastoon. Oli ihanaa päästä ratsastamaan maastoon. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Päätin ravata vähän. Ladi nosti innoissaan ravin, ja me kiidimme pitkin pehmeää polkua. Pian polku leveni. Arvelin pohjan olevan hyvä laukkaamiseen, joten annoin Ladille laukka-avut joihin se vastasi heti. Nousin kevyeeseen istuntaan ja nautin vauhdista. Pian polku kapeni, ja siirsin Ladin käyntiin. Ladi pärski iloisesti. Annoin sille hivenen pidemmät ohjat, jotta se saisi venyttää kaulaansa. Taputin sitä kaulalle. Jonkinaikaa kuljettuamme päätin pysähtyä juomaan. Sitten jatkoimme matkaa kääntyen polulta hiekkatielle. Ladi asteli verkalleen pitkin tietä. Vilkaisin ranteessani olevaa, vaaleanpunaista kelloa, ja huomasin, että se oli jo paljon. Olin luvannut Helenalle, että olisin viimeistään parin tunnin päästä tallilla. Minun piti pitää kiirettä, jos aioin olla ajoissa. Huomasin, että tien vieressä oli laidun. Siinä oli pientä metsikköä, ja toisellakin puolen laidunta oli myös portti. Vilkuilin nopeasti laitumelle. Siellä ei näkynyt ketään. Jos oikaisisin laitumen poikki, säästäisin rutkasti aikaa. Portti avautui, ja pujahdin laitumelle. Suljin portin ja nousin takaisin Ladin selkään. Sitten suuntasin laitumen toiselle puolen. Pian kuulin kauempaa laitumelta kuuluvan töminää. Vilkaisin ympärilleni, ja kauhukseni huomasin metsiköstä rymistävän lauman nuoria sonneja. Mullit ryntäsivät meitä kohti, ja silloin aloin reagoimaan. Nostin Ladilla laukan ja yritin pakoon äkäiseltä laumalta. Seuraavat sekunnit tuntuivat matelevan eteenpäin. Ladi puuskutti hivenen, mutta painoi silti menemään. Eräs mulli pääsi huolestuttavan lähelle, mutta Ladi ponnisti lisää vauhtia ja karisti sen kannoiltaan. Kohotin katseeni kohti porttia, jolla seisoi mies. Hän huusi minulle:- Laukkaa tänne, avaan portin sinulle! Arvelin hänen olevan mullien omistaja, joka asui Ratapihan naapurissa. Pidätin Ladia, kun mies oli läimäissyt portin takanamme kiinni. Olimme selvinneet ehjin nahoin! Mies varmisti portin olevan varmasti kiinni, ja sitten hän alkoi sättiä minua. Kuuntelin miestä jonkin aikaa nolona. Vilkaisin kelloani vaivihkaa, mutta mies huomasi sen ja sanoi:- Mene nyt, sinulla on varmasti kiire. Ja muistakin, ettet toiste mene laitumelle! Huokaisin helpotuksesta, ja lähdin kävelemään kohti Ratapihaa. Voi Ladi parkaa, millaista se joutuikaan kestämään sen pähkähullun hoitajan kanssa! Kotimatka sujui murehtiessa, miten Helena suhtautuisi tähän "pieneen" välitapahtumaan. Ehkä hän antaisi minulle porttikiellon? Tai kieltäisi minua enää hoitamasta Ladia? Ajatus huolestutti, ja olin enemmän kauhuissani kuin helpottunut, kun Ratapiha ilmestyi näkyviin. Laskeuduin satulasta ja talutin Ladin kohti pihatallia. Karla oli putsaamassa karsinoita. Hän siirsi kottikärryt karsinaan, kun ohitimme hänet. -No, Wilma, mikä on? Miksi olet noin kalpea? hän huomasi pelokkaan ilmeeni. -No, kävi pikku kohtaus naapurin nuorien sonnien kanssa... aloin kertomaan tarinaa Karlalle. Vastoin odotuksiani, Karla ei alkanut moittia minua, vaan rävähti nauramaan. Pian Papukaija ilmestyi talliin ihmetellen naurua. Karla kertoi jutun hänellekin, mitä nyt naurultaan pystyi. Pian he hohottivat kaksin kerroin, ja minuakin alkoi naurattaa. Nauroin niin, että satula oli tipahtaa sylistäni. Helenakin tuli ihmettelemään naurua. -Mikä on noin hauskaa? hän kysyi uteliaana. Aloin selittää hänelle:- No katsos, kun maastoreissulla kävi niin, että.... //Voi apua! Olipas teillä pelottava maastoreissu Hyvä ettet tippunut Ladin selästä, eikä poni vauhkoontunut kokonaan! Naapurin mullikoiden meno äityy välillä aika hurjaksi, vaikka noin muuten kilttejä ovatkin. Huhhuh jälkeenpäin on hyvä nauraa vaaratilanteille, olihan tuo melko koomistakin. Ehkä ensi kerralla katsot mihin aitaukseen menet :'D
Saat tästä tarinasta 6 hoitopistettä ja olet suorittanut hyväksytysti ensimmäisen erikoistehtävän!
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Jun 28, 2015 8:20:51 GMT
Aamutallilla 6th
Oli viikonloppu. Olin herännyt todella aikaisin, sillä olin luvannut Helenalle auttaa aamutallissa. Karla ei ollut päässyt tulemaan kiireidensä vuoksi, ja hän harmitteli sitä kovasti. Olin luvannut hänelle tulla hänen sijastaan. Jouduin kävelemään koko matkan, sillä äiti nukkui vielä. Bussia ei juuri nyt mennyt, ja pyörästänikin oli ketjut poikki. Ei käveleminen minua juurikaan haitannut, vaan se, että se vei enemmän aikaa. Olisin voinut maata sängyssäni vielä hetken, mutta minun oli lähdettävä aikaisemmin jotta ehtisin kävellä Ratapihalle. Tallilla Helena jo valmisteli rehuja hevosille. -Hei Wilma! Hyvä että pääsit tulemaan! Tule, laitetaan hevosille väkirehut valmiiksi ja viedään ne laitumelle, ei oteta niitä nyt sisään syömään. Kyllä ne varmaan siististi käyttäytyy, kunhan eivät vain mene varkasille toisten kipolle... hän sanoi pirteästi. Helena oli selvästi tottunut heräämään aikaisin. Tartuin sankoon ja seurasin Helenaa rehuvarastoon. Helena luetteli minulle ne hevoset, joiden rehun saisin sekoittaa. Sitten ryhdyin hommiin. Sekoitin Ladin ruokaa huolella. Puoli litraa kauraa ja kivennäiset. Sitten Sinille litra litistettyä kauraa sekä kivennäiset... Aika kului, ja pian olimme valmiita. Otimme sangot ja lähdimme laitumelle. Ladi nosti päänsä ruohikosta ja hirnui, kun huomasi, mitä meillä oli mukanamme. Aloimme jakaa rehuja hevosille. -Tässä, Ladi-kulta! annoin Ladille sen rehuastian. Asetin sen ruohikkoon ja jatkoin matkaa seuraavan luokse. Kun olimme jakaneet molempien laidunten hevosille niiden ruuat, tarkistimme vesitilanteen. Helena käski minun hakea tammalaitumelle vettä, pojilla oli sitä riittävästi. Kipaisin talliin ja hain muovisen kanisterin. Täytin sen vedellä ja kiersin korkin kiinni. Sitten hoipertelin takaisin laitumelle. Kanisteri painoi tolkuttomasti! Laitumella tyhjensin kanisterin hevosten juoma-astiaan, ja onnistuin loiskuttamaan osan vesistä kengillenikin. Pian Helena jo huusi minua avukseen lakaisemaan tallin käytäviä. Hän käski minun siistiä pihatalli ja tulla sitten hänen avukseen isoon talliin. Lakaisin heinänkorret ja kuivikkeet siistiin kasaan. Kasan vein ulos. Sitten painuin Helenan avuksi. Kun lattia oli lakaistu, Helena ilmoitti että saisin levähtää. Ajattelin, ettei olisi järkeä lähteä kotiin tullakseen taas takaisin, joten ilmoitin kotiin viettäväni tallilla koko päivän. Sitten painuin taukohuoneeseen, ja sen sohvalle minä nukahdin, kehräävä kissa kainalossani. Tässä tälläinen hetken mielijohteesta kyhätty pieni tarina... //Ihanaa, eipä sitä usein saa apua aamutalliin, ja vielä vapaaehtoisena! Kiitos avusta, vaikka näin kesäisin ei ole ihan niin paljon töitä kuin talvella, hommat sujuu aina mukavammin, kun on seuraa. Kanisterin kantoon kannattaa ensi kerralla ottaa kottikärryt, ei ole ihan niin raskasta! Ja taukohuoneen sohvalla on hyvä nukkua, siinä on tullut itse kunkin otettua torkut jos toisetkin
Saat tästä pikkutarinasta 3 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Jul 7, 2015 17:48:29 GMT
Ukkosta ilmassa 7th
Juoksin Ratapihan Ratsutallin tallipihan yli ja kiedoin sadetakkiani tiukemmin ympärilleni. Samassa tuulenpuuska oli kaataa minut kumoon. Avasin taukohuoneen oven. Se oli raskasta, sillä tuuli halusi itsepäisesti riuhtoa ovea kiinni. Suljin oven perässäni, mutta en kovin hiljaa, sillä tuuli suorastaan paiskasi sen jälkeeni. Huohottaen nousin raput ja heitin keltaisen sadetakkini kaappini pohjalle. Sitten istuuduin penkille Saippuan viereen katsomaan, mitä muut tekivät. Minttu ja Nienke tiivistivät, jotta minäkin näkisin. Läppärin näytöllä näkyi hevosmyyntisivusto, jolla aikamme kuluksi vertailimme eri hevosia ja päätimme leikillämme, mikä olisi kenekin oma. "Joo, ehdottomasti mulle toi ruunivoikko welsh, sä voit kyllä Saippua ottaa jonkun muun, vaikka ton rautiaan shettiksen. Shetuthan on söpöjä!" Nienke arvioi. "Enkä, kato nyt miten pieni tuo on! En mä voi tollasella ratsastaa, vaikka oiskin söpö", Saippua intti vastaan. "No, aja sillä sitten..." Nienke nauroi ja kutitti Saippuaa kyljestä, jolloin Saippua kutitti takaisin. Hetken aikaa he nauroivat vedet silmissä ja kiemurtelivat, kunnes tekivät niin sanotun aselevon. Saippua kuitenkin näkyi selvästi olevan valmis reagoimaan, jos Nienke hyökkäisi taas leikillään kutittamaan häntä. Jatkoimme sivuston selausta. Löysin ihanan näköisen, mustan puoliveritamman, ja Saippua otti hallakon risteytysponin, kun Nienke ei antanut hänelle sitä welshiä. Minttu valikoi itselleen kimon pienikokoisen hevosen, vaikka varoitimme häntä siitä kuinka kauheaa onkaan putsata kimoja hevosia, varsinkin kevään ja syksyn mutakeleillä. "Enhän minä sitä putsata joudu, mehän vaan haaveillaan", Minttu totesi, ja jouduimme myöntämään, että hän oli oikeassa. Oli alkanut ukkostaakin, ja minua huolestutti laitumella olevat hevoset. Pian Helena ryntäsi huoneeseen ja huusi hätääntyneenä: "Hevoset! Tammalaitumen väki on karannut, taisivat säikähtää kovaa ukkosta! Ne vaan tuli aidoista läpi, en tajua, mutta meidän on lähdettävä etsimään niitä! Hopi hopi, sadevermeet ylle ja äkkiä!" Helenan puhuessa olin kaivanut keltaisen sadetakkini kaapinpohjalta ja vetänyt kumpparit jalkaani. Pian kaatosateessa ulkona kipitti litimärkä Helena kannoillaan joukko huolestuneita hoitajia. Päätimme hajaantua. Helena lähtisi Saippuan kanssa etsimään hevosia autolla pidemmältä, kun taas minä, Nienke ja Minttu haravoisimme lähimaastot. "Kunhan vain eivät olisi juokseneet autotielle, siitä tulisi katastrofi!" jupisi Helena itsekseen kun hän kömpi autoonsa. Auto starttasi ja katosi pian näkyvistä. Jäimme onnettomina seisomaan pihalle, kunnes heräsimme toimimaan. "Noniin, mietitään minne hevoset suuntaisivat turvaa hakemaan. Minne te menisitte jos olisitte hevosia?" Minttu otti ohjat käsiinsä. "Talliin?" ehdotin. "Se olisi jo huomattu, eikä mitään hätää olisi jos ne sinne rymistäisivät", Minttu totesi. "Metsään?" ehdotti Nienke ja kauhistuin. Hengenvaarallista juosta metsään ukkosella! "Apua, meidän pitää heti lähteä etsimään niitä metsästä! Nehän ovat hirveässä vaarassa, jos ne ovat siellä!" haukoin henkeäni. "Jos menemme etsimään niitä sieltä, olemme mekin hirmuisessa vaarassa, mutta ei tässä muukaan auta", Nienke sanoi hiljaa. Otimme taskulamppumme jotka Helena meille oli jakanut ja suuntasimme etsimään hevosia. Rämmin metsässä. Oksat löivät kasvoilleni ja satoi kaatamalla. Hiukseni roikkuivat märkinä. Minttu pysähtyi odottamaan minua, kun taas eräs itsepäinen oksa esti liikkumiseni. Jatkoimme matkaa, ja lähdimme kalkkivuorelle päin. Olimme etsineet hevosia melkein tunnin, kun puiden takana näkyi liikettä. Siellä ne olivat, koko sakki! Soitimme heti Saippualle ja Helenalle, jotka tulivatkin heti auttamaan meitä. Nappasimme hevosten harjoista kiinni, ja puimme niille niiden riimunnarut, jotka Helena haki, sillä tietenkin unohdimme ne tallille. Otin toiseen käteeni Ladin narun, kun Helena otti Bellan, Minttu Latinan, Nienke Sinin ja Saippua Missin. Lähdimme taluttamaan hevosia Ratapihalle, ja veimme ne talliin. Aita pitäisi korjata huomenna. Haimme orit ja ruunatkin varmuuden vuoksi sisään, kenekään ei tehnyt mieli juosta ulkona etsimässä hevosia toistamiseen. Helena kävi samalla tutkimassa aidan vauriot. Ne eivät olleet suuret, joten korjaus kävisi helposti. Pian tumma myrskyinen pilvimassa alkoi repeillä ja sadekin lakkasi. Ukkonen kuului enää vaimeana jyrähtelynä kaukana. "Nyt tarvitaan kuumaa kaakaota!" Helena päätti. Emme panneet vastaan, ja kuuma kaakao lämmitti meitä hytiseviä ja litimärkiä hevosten etsijiä mukavasti. //Hitsi miten jännittävä tarina! Vaikka itse tykkäänkin ukkosesta, tämän episodin jälkeen mieli voi olla hieman muuttunut :'D Alun kerhohuonekohtaus oli ihana, tykkään aina lukea hoitajien tekemisiä, myös niitä, joihin ei liity hevosten kanssa puuhailu Metsässä rämpiminen kuullosti todella hohdokkaalta (), onneksi kukaan ei loukannut itseään, ja hevosetkin olivat kunnossa.
Saat tästä ihanasta tarinasta 6 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Jul 10, 2015 15:29:03 GMT
TheLadiPolle esittäytyy! 8th
Piirtelin tuossa tavallisen tylsän iltapäivän piristykseksi jotakin, ja tälläinen siitä tuli! Saanko esitellä, hänen arvokkuutensa The LadiPolle! Olisikohan Lena Furbergin versio Ladista tälläinen? //Apua! Ihana! Tykkäsin aina hirveesti Pollesta, kun mulle joskus nuorempana tuli Hevoshullu! Aika osuva, tosin luulen, että Ladin ilme olisi pari astetta happamampi :'D
Saat tästä kuvasta muutaman hoitopisteen (3)!
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Jul 21, 2015 16:41:29 GMT
Hellepäivä 9th
Kaappini avautui narahtaen. Otin sieltä hanskani, jotka olin unohtanut sinne eilen. Ne olivat mustat, ja niitä koristi muutama strassi. Osa oli jo pudonnut pois. Heitin keltaisen kassini kaappiini otettuani sieltä ensin kypärän. Vedin hanskat käteeni ja lähdin laitumelle Ladin luokse. Avasin portin varovasti ja suljin sen perässäni. Ladi mussutti ruohoa kauempana. Oli kuuma. Ladikaan ei jaksanut kenkkuilla, vaan alistui kohtaloonsa ja antoi kiltisti ottaa kiinni. Napsautin riimunnarun lukon kiinni ja halasin Ladia. Olihan se välillä aika vaikea ja oli näykkimässä ehtimiseen, mutta silti se oli ykkönen. Sitaisin Ladin vetosolmulla kiinni ja aloin harjata sitä pitkin vedoin. Ensin harjasin pölyharjalla. Sitten tartuin kumisukaan ja aloin hinkata muutamaa itsepäistä mutatahraa Ladin lautasella. Sitten otin käteeni suan. Ladin korvat kääntyilivät ja se huiskaisi hännällään hyönteistä. Sitten hain satulahuoneesta suitset ja palasin Ladin luo. Kiinnitin vielä Ladin leuka- ja turpahihnan ja sitten talutin sen kentälle. Siellä nousin satulaan ja ohjasin Ladin kävelemään uralle. Ladi lompsi laiskasti eteenpäin. Oli niitä harvoja kesäpäiviä, jolloin oli oikeasti lämmin. Otin ohjat käteeni ja vaihdoin suunnan. Sitten nostin ravin ja aloin keventämään. Vaikka olinkin jättänyt satulan talliin, se ei tarkoittanut sitä, että koko tunti olisi silkkaa lusmuilua. Ehei! Tästä tunnista tulisi hikinen, eikä se johtuisi vain lämpimästä ilmasta, vaan kovasta työstä. Aikani kevennettyäni ja verryteltyäni vaihdoin jälleen suunnan ja istuin alas harjoitusraviin. Sitten siirsin Ladin käyntiin ja aloin hioa pohkeenväistöjä. Väistin ensin kohti kentän keskusta. Sitten suoristin Ladin ja annoin sen kävellä muutaman askeleen ennenkuin tein puolipidätteen ja väistin takaisin uralle. Toistin harjoitusta kunnes se sujui mielestäni tarpeeksi hyvin. Sitten tein saman ravissa. Ladi alkoi innostua, kuumuudesta huolimatta. Tein loivia kiemurauria ravissa ja sitten vaihdoin suuntaa. Sopivasta kohdasta nostin laukan ja aloin tekemään molempiin päätyihin laukassa pääty-ympyröitä. Ensin Ladi olisi halunnut vain rynnätä ympyrät jotenkinkutenkin, mutta muistutin sitä, kuka olikaan pomo. Taivutin ja asetin Ladin parhaani mukaan, ja pian se tuntuikin kuuntelevan minua hyvin. Se vastasi apuihini, ja loistin satulassa kuin yllämme porottava aurinko konsanaan. Tein saman tehtävän toiseenkin suuntaan. Sitten tein vielä kevyet loppuverryttelyt ja siirsin Ladin käyntiin. Taputin ponia antaen sille pitkät ohjat. Samassa portilla kutsui joku. "Hei, sopiiko tulla?" kysyi hoikka, vaaleatukkainen tyttö. Hän näytti minua paljon vanhemmalta. Talutuksessa hänellä oli suomenhevosvarsa. Samassa muistin hänet. Hänhän oli Tuulia, joka oli juuri tullut tallille hevosensa Haikun kanssa. "Tottakai voit! Lopettelenlin Ladin kanssa juuri", vastasin hymyillen. Tuulia avasi portin ja talutti Haikun siitä sisään. "Minun nimeni on muuten Wilma", sanoin heille kun Tuulia lähti taluttamaan Haikua kenttää ympäri. "Minut sinä varmaan tiedätkin, mutta voit sanoa minua Tuikuksi, jos haluat", Tuulia vastasi yrittäen saada Haikun kävelemään hänen vierellään nätisti. Liu'uin alas Ladin selästä ja otin ohjat sen kaulalta. Sitten talutin Ladin kentältä ja vein sen harjattavaksi. Päästin Ladin laitumelle, ja se ravasi ensin muutaman askeleen mutta pysähtyi sitten laiduntamaan ruohoa. Kävelin kaapilleni ja huokaisin. Oli tuskaisen kuuma! Riisuin kypäräni ja asetin sen kassiini. Heitin hanskani kaapin pohjalle. Ne saisivat kyllä ihan hyvin jäädä tänne, en niitä kuitenkaan kotona tarvinnut. Huomasin Iran istumassa penkillä ja juomassa limsaa. "Onpa kuuma! Menisin uimaan, jos saisin kaverin. Yksin ei ole kiva uida", hän sanoi ja hörppäsi taas Jaffastaan. Käännyin ja hymyilin hänelle: "Minä voin tulla! Otin uikkaritkin mukaan. Lähdetään vaikka heti, mutta palataan sitten ennen kolmea tallille. Kävin äsken ratsastamassa Ladilla." Iran kasvot loistivat, ja otimme kaapista pyyhkeemme ja uimapukumme. Sitten lähdimme kohti Kalkkijärveä. Viivyimme järvellä pitkään. Vesi oli hivenen kylmää, muttemme valittaneet, se viilensi ihanasti hikoiltuamme koko päivän. Palasimme varttia vaille kolme tallille ja puuhailimme hetken tallissa. Sitten Iran piti lähteä ja menin katsomaan hevosia. Asetuin aidan taakse ruohikkoon istumaan. Haiku tuli nuuhkimaan minua pienellä turvallaan. Ladi laidunsi kauempana. Voi mikä yllätys sitä syksymmällä odottikaan, kun se tajuaisi joutuneensa pienen rasavillin Haikun naapuriksi! Pian pihalla alkoi parveilla alkeistunnille meneviä lapsia. Päätin mennä putsaamaan Ladin varusteita. Helena oli sanonut, ettei Ladia tarvittaisi tänään tunneilla. Porukkaa oli vähemmän kuin normaalisti, moni oli ulkomailla tai leireillä viettämässä kesälomaa. Nappasin Ladin varusteet ja putsasin ne. Sitten painuin aidan viereen seuraamaan tuntia. Oli hauska katsella alkeistuntia. Muistelin omia alkeisaikojani lämmöllä. Katselin, kun he ravasivat jokainen vuorollaan ilman taluttajaa. Pian tunti loppui, ja seuraavat tuntilaiset astelivat kentälle. Osa hevosista jäi, osa lähti jo talliin. Minä päätin lähteä kotiin syömään. //Hitsi, tulipas kesäinen fiilis tästä tarinasta. Täälläpäin on ollut niin huonoa säätä tällä viikolla, ettei tunnu yhtään kesältä. Kyllä lämmin, aurinkoinen päivä kelpaisi Ratsastus tosin saattaa olla melko tuskaista kuumalla säällä, mutta te jaksoitte näköjään puurtaa Hienoa ratsastusta, kuten olen sanonutkin, kuvailet hyvin kaikki tehtävät. Oih, uimaan! Pitäisköhän käydä itsekin rannalla..
Saat 7 hoitopistettä tästä kivasta tarinasta!
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Aug 6, 2015 9:15:22 GMT
Uittomaastossa 10th
Hiekka rahisi kavioiden alla, kun kävelimme Ratapihalta poispäin. Minulla oli selässäni reppu, johon olin laittanut pyyhkeeni. Uikkarit olivat ratsastusvaatteideni alla. Tänään aioin mennä uittamaan Ladia Kalkkijärveen. Minttu oli lupautunut lähtemään seurakseni Remulla, joten minun ei tarvinnut mennä yksin. Tänään emme menneet lempireittiäni kaivoskuilujen kautta, vaan menimme suuremmalle laitumelle päin ja käännyimme siitä uittopaikalle päin. -Ravataanko? kuulin Mintun kysymyksen ja vastasin nyökkäämällä. Annoin Ladille pohkeita ja maiskutin vähän, ja se nosti kuuliaisesti ravin. Ensin Ladi meinasi kaahottaa Remun ohi, mutta pidätin sitä, ja se palasi heti kuulolle. Jonkin ajan kuluttua siirryimme käyntiin, ja saavuimme laitumen aidan viereen. Katselimme Ladin kanssa laitumella käyskenteleviä hevosia. Pian käännyimme oikealle, ja ravasimme taas. Taivaalla seilasi muutamia pilviä, mutta muuten sää oli aivan mahtavan hyvä. Tyypillistä, että kesän hyvät säät alkavat vasta sitten, kun koulujen alkuun on enää vajaa viikko! Kun uittopaikka tuli näkyviin, hidastimme käyntiin ja heitimme reppumme maahan. Sitten ohjasin Ladin päättäväisesti veteen. Ladi meni helposti veteen, ja alkoi kahlata. Kun se alkoi uida, siirryin sen selästä sen viereen uimaan pitäen kiinni sen harjasta. Vesi pärskyi, ja huusin iloisena Mintulle:- Tää on aivan mahtavaa! Mä en ikinä ois uskonu et uittaminen on näin ihanaa! Käänsin Ladin uimaan takaisin rantaan päin. Kun ponin jalat ylsivät pohjaan, kiipesin takaisin sen selkään ja kävelimme rantaan. Minttu uitti vielä Remua ja mekin menimme Ladin kanssa uudelleen veteen, kunnes oli aika lopettaa. Etsimme pyyhkeemme repuistamme ja kuivasimme itseämme vähän. Koska hevoset olivat aivan märkiä, ja ajatus litimäristä ratsastushousuista täynnä hevosenkarvoja ei houkutellut, tungimme vaatteemme reppuihin ja ratsastimme tallille uikkareissa. Kotimatka sujui nopeasti ja pian olimmekin jo tallilla. Helena tuli juuri silloin taukohuoneesta, ja kun hän huomasi että olimme aivan litimärkiä ja että meillä oli uikkarit päällä, hän huokaisi kateellisena:- Jos sitä vaan ehtis lähteä rantaan... On niin hirveesti kiirettä! Nauroin ja kuittasin Helenalle Ladin selästä:- Seli-seli! Mistä vetoa, että sä oot vaan makoillu taukohuoneen sohvalla? Vai muka kiirettä, höpönlöpön... Helena mutisi jotakin vastalauseeksi muka loukkaantuneena ja marssi sitten katsomaan, kun kenttää lanattiin. Haimme hevosten harjapakit ja laitoimme ne kiinni ulos. Käytimme hikiviilaa ahkerasti hevosten kuivaamiseen, ja sitten harjasimme niitä. Veimme hevoset laitumelle ja menimme vaihtamaan vaatetta sekä kuivattelemaan. Loppupäivän auttelin tallissa ja viimein illalla olin valmis lähtemään kotiin. Otin pyöräni tallin seinustalta ja hiekka pöllysi, kun pyöräilin kotiin päin. //Oi, kylläpä tekisi mieli mennä uimaan :') Ladi ja Remu ovatkin näköjään reippaita uimareita molemmat! Mukavaa vaihtelua tuntihevosen elämään
Saat tästä pikkutarinasta 4 hoitopistettä.
-Helena
ps. jaa ettekö usko että tallinomistajalla on kiireitä?
|
|
|
Post by Wilma on Aug 10, 2015 14:19:26 GMT
Kouluvääntöä 11th
Harjasin Ladia sen karsinassa ennen kuin puin sille suitset ja satulan, jonka jälkeen talutin sen ulos auringon paisteeseen. Oli viimeinen lomapäivä, ja olin ajatellut mennä Ladilla koulua. Meinasin osallistua Ladin kanssa Seppeleen harjoituskoulukilpailuihin, ja meidän oli treenattava. Varmaa osallistumiseni ei vielä ollut, mutta ei kunnon treeni pahaakaan meille tekisi. Kentällä kiristin Ladin satulavyön, ja se yritti tapansa mukaan näykkiä minua. Laskin jalustimet alas ja nousin selkään. Lyhensin jalustimia reiän verran ja määräsin Ladin käyntiin pitkin ohjin. Kun olin kävellyt pitkin ohjin molempiin suuntiin, otin ohjat käteeni ja nostin kevyen ravin. Tein paljon voltteja ja kaarevia uria, loivia kiemurauria ja pääty- sekä keskiympyröitä. Vaihtelin suuntaa täyskaarron avulla, ja säätelin Ladin tempoa yrittäen varmistaa, että se varmasti kuunteli minua. Kun Ladi tuntui vetreältä ja olevan hyvin kuulolla, aloin harjoitella askeleenpidennyksiä ravissa. Ravasin ensin harjoitusravia ja sitten menin kokorataleikkaa pidennetyssä, kevyessä ravissa. Ladi ei oikein pidentänyt askeliaan, vaan mennä tikutti lujempaa. Päättäväisesti menin harjoitusta yhä uudelleen ja uudelleen. Kun olin mennyt harjoitusta ainakin seitsemän kertaa, olin vihdoin tyytyväinen. Panin mieleeni, että tätä piti vielä harjoitella. Sitten harjoittelin askeleenpidennyksiä ravissa keventämättä. Se sujui paremmin, mikä hämmästytti minut, minusta oli nimittäin helppo säädellä askeleen pituutta kevennyksen avulla. Jonkin ajan kuluttua aloitin laukkatyöskentelyn. Tein laukassa pääty-ympyröitä ja tein paljon ravi-laukka siirtymisiä. Siirryin käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Sopivasta kohtaa nostin laukan ja tein saman toiseen suuntaan, nyt vain tein ympyröiden lisäksi käynti-laukka siirtymisiä. Ne eivät sujuneet niin hyvin, niitäkin piti siis vielä treenata. Kun olin treenannut laukkaympyröitä tarpeekseni, siirryin kevyeen raviin ja loppuverryttelyyn. Samalla tein pysähdyksiä ja peruutuksia tehden myös paljon voltteja. Sitten tulin muutaman kerran pituushalkaisijalle ja pysähdyin kentän keskelle kuvitellen olevani koulukisoissa. Irrotin toisen käteni ja vein sen alas. Sitten nyökkäsin kuvitteelliselle tuomarille ja lähdin eteenpäin ravissa. Tätä tein muutaman kertaa, kunnes huomasin naurua pidättelevän Tuulian kentän reunalla. -Mitä nyt? kysyin Tuulialta kun hänen oli entistäkin enemmän vaikeaa pidätellä nauruaan. -Treenaan Ladin kanssa koulukisoihin joihin me ehkä mennään. Siis ehkä, sanoin hänelle kun ymmärsin mikä häntä nauratti, -En ole tullut hulluksi, jos sitä pelkäät. LaaLaa ilmestyi jostain kentän reunalle, ja kun olin lopettelemassa, hän ja Tuulia katosivat yhdessä laitumille päin. Nousin Ladin selästä ja taputin sen hikistä kaulaa. Talutin Ladin karsinaansa ja riisuin siltä varusteet. Sitten puin sille päitset ja talutin sen ulos. Pyyhin sitä märällä pesusienellä ennenkuin vein sen laitumelle. Kun lähdimme sinne, Sanni tuli luokseni ja lähdimme yhdessä laitumille päin. Juttelimme iloisesti, ja laitumien kohdalla pyysin Sannia avaamaan portin. Talutin Ladin laitumelle ja päästin sen irti. Meidän olisi vielä treenattava, jos aioimme kilpailla. Mutta se ei haitannut, sehän oli pelkästään hauskaa. Ja tosiaan,aattelin mennä noihin Seppeleen harjoituskoulukisoihin, saanhan mie nimittäin tarvittavat pisteet näistä tarinoista... //Mukava ratsastustarina! Kuvasit hyvin yksityiskohtaisesti kaiken, mitä treenasitte Siitä se lähtee, eikun vaan kisoihin! En tiedä osallistuitko nyt noihin kisoihin, pisteet tosiaan on koossa! (Onnea viitostason saavuttamisesta!) Mutta tosiaan, tykkäsin tarinasta, hienoa tekstiä!
Saat tästä tarinasta 5 hoitopistettä!
-Helena
ps. pistän sulle lähiaikoina sen erikoistehtävän!
|
|
|
Post by Wilma on Sept 9, 2015 16:43:46 GMT
Kisoihin valmistautumista 12th
Oli aurinkoinen päivä, kun pyöräilin vinhaa vauhtia Ratapihan Ratsutallille. Jätin pyöräni kiven viereen ja astelin talliin. Oli aika treenata Ladilla Seppeleen koulukisoihin. Hain harjapakin ja varusteet satulahuoneesta ja menin sitten talliin. Ladi oli minua vastassa korvat luimussa ja katseli nyrpeänä viereiseen karsinaansa Haikun luokse. Ladi ei selvästikään tainnut hirveästi arvostaa uutta vierustoveriaan. Minä puolestani hymyilin Haikun omistajalle Tuulialle joka puuhaili karsinassa nuoren suomenhevosen kanssa. Avasin karsinan oven ja puin Ladille riimun. Sidoin sen kiinni ja aloitin harjaasimen. Ladi oli aika puhdas, joten se ei kestänyt kauaa. Sitten laitoin Ladille satulan sen luimiessa ja yrittäessä näykkäistä. Kun oli suitsien laiton aika, se yritti selvästi heittää päänsä kattoon. Jouduin komentamaan sitä ankarasti ja eipä aikaakaan kun suitsetkin olivat ponin päässä. Nyrpeänä se seurasi minua ulos kentälle. Kentällä kiristin satulavyön ja nousin selkään. Mittasin jalustinhihnat sopiviksi ja lähdin kävelemään uralla pitkin ohjin. Alkukäynnit mentyäni pysäytin Ladin ja kiristin vyötä hivenen lisää. Sitten otin ohjat käteeni ja aloitin verryttelyn. Tein paljon ympyröitä ja kolmikaarisia kiemurauria, ensin käynnissä. Sen jälkeen menin käynti-ravi siirtymisiä ja jatkoin kiemurtelua. Suuntaa vaihdettuani nostin kevyen ravin. Kun olin verrytellyt, aloin harjoittelemaan koulukisojen rataa. Tulin pituushalkaisijalle harjoitusravissa ja pysäytin Ladin kentän keskelle alkutervehdykseen. Siitä jatkoin ohjelmaa harjoitusravissa. Menin ohjelmaa monen monta kertaa, ennen kuin olin valmis. Ladi todella kuunteli minua ja vastasi apuihini täsmällisesti, ja olin onnesta soikea. Kyllä kilpailut hyvin menisivät, aivan taatusti, jos kaikki sujuisi yhtä hyvin kuin tänään! Tein vielä loppuverryttelyksi voltteja ravissa ja sitten hiljensin käyntiin ja annoin Ladille pitkät ohjat. Talutin Ladin takaisin talliin ja vein sen karsinaansa. Otin siltä varusteet pois ja harjasin sen huolellisesti. Kaviot putsattuani otin varusteet ja huuhdoin suitsien kuolaimet. Päätin samantein putsatakin varusteita vähän, joten hain satulasaippuaa, vettä ja sienen. Kun varusteet kiilsivät puhtaina, ripustin ne paikoilleen ja hain vielä Ladin harjapakin paikalleen. Sitten painuin noutamaan kottikärryjä ja talikkoa ja vein ne Ladin karsinalle. Sidoin Ladin kiinni siksi aikaa kun putsasin sen karsinan. Nostelin lannan ja märät kuivikkeet kottareihin ja kuskasin ne lantalaan. Vein talikon ja kottikärryt paikalleen ja menin päätalliin katsomaan, olisiko siellä ketään. Päätallissa minua vastaan käveli Helena joka pysäytti minut oitis. -Wilma hei, tule sitten kisapäivänä aamulla siinä kuuden maissa. Puunaat Ladin oikein kunnolla sillä aikaa kun me Karlan kanssa hoidetaan aamutalli, kyllä joku sua sitten niiden sykeröiden kanssa auttaa jos tarve vaatii. Onko sulla kisatakki? Meinaan kun mulla saattaa vintillä olla joku ikivanha kisatakki, jos sulla ei oo, Helena sanoi. -Joo kyllä mulla on kisatakki. Valkoset housutkin löytyy, hymyilin Helenalle. -No hyvä juttu! Ne vintillä olevat vaatteet kun tuppaa olemaan vähän koin syömiä... Helena naurahti ja katosi toimistoon. Minä jäin tallille vielä tunniksi, ja sitten oli aika lähteä kotiin läksyjä tekemään. Otin pyöräni kiven vierestä ja poljin hiekkatietä kotiin päin. Huh, hengissä ollaan vielä! Tuo pirskatin koulu vaan kahmasee niin paljon vapaa-ajasta... Mutta juu, suunnitteilla olisi sitten kisoista sellanen pitempi tarina. //Vai että kisoihin menossa! Hienoa! Teillä menee varmasti hyvin, Ladi alkaa toimimaan sulla jo aika näppärästi. Koulu onkin Ladin bravuuri, esteillä siinä on sitten enemmän tekemistä. Jännätään talliporukan kanssa sitten tuloksia! Hoidat muuten ihanan ahkerasti myös tallihommia, karsina ja varusteet pysyy puhtaina
Saat tästä tarinasta 7 pistettä!
-Helena
//tää on kiireistä aikaa itse kullekin, kuten varmaan kaikki on huomannut, kun talli on ollut vähän hiljaisemmalla elolla nyt alkusyksystä. Asioihin on kuitenkin tulossa muutosta, mulla on pari juttua mielessä taas ensi kuulle
|
|
|
Post by Wilma on Sept 14, 2015 18:24:31 GMT
Seppeleessä 13th
Kisavaatteet tutussa keltaisessa kassissani hyppäsin ulos äidin autosta. Harpoin pihatalliin ja ensitöikseni menin Ladin karsinan luo. -Hei, Ladi-kulta! Tänään päästään oikein tositoimiin! Mennään yhdessä Seppeleeseen kisaamaan! lepertelin harmaalle ponille, joka näytti siltä, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa. Laitoin Ladille päitset ja laitoin sen kiinni molemmin puolin. Sitten aloitin harjaamisen, johon kului kauan aikaa. Käytin myös ahkerasti Show Shinea, ja tuloksena oli siisti, kiiltävä Ladi. Helena oli klipannutkin Ladin, joka oli jo alkanut talvikarvan kasvattamiseen. Seuraavaksi harjasin Ladin harjan ja jaoin sen pieniin osiin, joista sitten letittelin sykeröitä. Kun sykeröt olivat tehty, vilkaisin kelloa ja huomasin, että minulla oli vielä ruhtinaallisesti aikaa. Tein Ladin häntään letin ja hain sen tarvittavat varusteet. Kuljetussuojat, loimi, harjapakki, satula, suitset... Tarkistin moneen kertaan, että kaikki oli varmasti mukana. Helena tuli roudaamaan tavaroita hänen autonsa takakonttiin. Sitten valmistelimme Ladin matkaa varten ja talutimme sen ulos tallipihalle. -Onpas Ladi nyt hienona! Helena myhäili iloisena. Sitten harpoin päättäväisesti trailerin lastaussillalle ja jatkoin siitä kopin sisälle. Ladi seurasi perässäni ilman venkuiluja. Kiinnitin Ladin huolellisesti ja olin liiskaantua seinään, kun Ladin hinkkasi kutiavaa silmäkulmaansa minuun. -Senkin Ladi-possu! Lopeta, mä kaadun hei! nauroin ja hyppäsin ulos trailerista. Nostimme lastaussillan ja varmistimme vielä kerran että kaikki oli mukana. Koska aikaa oli reilusti, ehdin hyvin vaihtaa kisavaatteet taukohuoneessa. Valkoiset kisahousuni olivat vastapestyt. Otin kypärän kainalooni ja hyppäsin Helenan viereen etupenkille. Matka Seppeleeseen saattoi alkaa! Perillä Seppeleessä katselin uteliaana ympärilleni. Minua ei jännittänyt pätkän vertaa, ainakaan vielä. Talli oli kaunis, ja katselin mielenkiinnolla söpöä punaista aittaa, josta kuului hirnahduksia. Sielläkin asui siis hevosia. Helena parkkeerasi auton ja hyppäsimme ulos. Jokapuolella näkyi ihmisiä hevosineen. Satuloimme Ladin ja sitten meidän olikin jo määrä lähteä verryttelemään. Verryttelyalueella oli meidän lisäksemme kolme muuta ratsukkoa. Aloitin kävelemällä vähän aikaa. Sitten tein taivutuksia ja pidin Ladin koko ajan kuulolla. Halusin, että se kuuntelisi minua täysin. Tein ravi-käynti siirtymisiä ja kun sain Helenalta luvan, otin siirtymisiini mukaan laukan. Kun olin verrytellyt hyvin, annoin Ladin kävellä hetken ennen meidän vuoroamme. Katselin muita ratsukoita ja ennenkuin huomasinkaan, oli jo meidän vuoromme, ja silloin minua alkoi jännittää. -Hyvin se menee! Helena rohkaisi minua ja menin valkoisten aitojen sisäpuolelle. Tein muutaman voltin ravissa ja kiersin kentän odotellessani tuomarin lähtömerkkiä. Kun pilli vihelsi, henkäisin syvään ja ohjasin Ladin pituushalkaisijalle. Pysäytin Ladin tismalleen oikeaan pisteeseen ja tervehdin tuomaria pusertaen itsestäni jonkinlaisen hymyn, joka saattoi kyllä näyttää siltä, että olisin juuri syönyt jotain hyvin hapanta. Tuomari nyökkäsi hymyillen, ja rentouduin hieman. Koko suorituksen menin keskittyneesti ja parhaani yrittäen. Askeleenpidennys keventäen, kulman jälkeen oikea harjoituslaukka, keskiympyrä laukassa... Kun rata oli ohi ja pysäytin Ladin lopputervehdykseen, olin suunnattoman onnellinen. Muutama virhe oli sattunut, varmaan enemmänkin, mutta viis siitä! Kun vähän ajan kuluttua kuuntelimme pisteeni, olin pomppia riemusta, kun kuulin, että tulokseni oli hyväksytty. Ilosta pomppiminen oli kuitenkin haastavaa, kun istuin Ladin satulassa. Lopullinen sijoitukseni oli viides, osallistujia oli ollut kymmenen. Taputin voittajalle naama iloisessa hymyssä. Laskeuduin satulasta ja talutimme Ladin takaisin autolle. Yhteistuumin riisuimme siltä varusteet ja lastasimme sen autoon puettuamme sille kuljetuksen ajaksi kuljetussuojat ja loimen. Sitten hain tuomarilta pöytäkirjani ja lueskelin sitä koko matkan takaisin Ratapihaan. "Kiltti, reipas poni! Ratsasta syvälle kulmiin ja istu painavasti satulaan..." Olin superonnellinen ja halasin Ladia kun irrotin sen ja peruutin sen alas lastaussiltaa. Tallipihalla näin LaaLaan, joka huikkasi ohimennen:-Miten meni? -Ihan hyvin, oltiin viidensiä ja Ladi oli superponi! hymyilin Laalle ja talutin hiirakon risteytysponin talliin. Siellä purin siltä letit ja harjasin sen. Laitoin sen ruokakuppiin pari porkkanaa kiitokseksi ja halasin sitä vielä kerran. Palasin ulos ja autoin Helenaa tavaroiden kuskaamisessa. Helena vaihtoi Ladin satulaan tutun, keltaisen huovan ja vei valkoisen kisahuovan säilöön. Kun kaikki oli valmista, kävin sanomassa Ladille heipat ja hain kassini kaapistani. Sitten hyppäsin ulkona odottavaan äidin autoon ja kerroin hänelle kisoista aivan kaiken. //Olipas jännittävää! Sehän meni hyvin, olitte viidensiä! Aika hyvin Ladilta, jolla ei kuitenkaan hirveästi kokemusta ole kisakentiltä. Ja oli muuten kaunis kaksikko, Ladikin niin hienona, että! Valkoiset huovat ja kaikki Vitsi tää on niin makeeta kun hoitajat jaksaa kisata hoidokeilla, oon ihan täpinöissäni! Kuvakin on mahtava, lisään albumiin.
Saat tästä tarinasta ja kuvasta 8 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Wilma on Sept 19, 2015 16:57:56 GMT
Leikkitunti Rope 14th
LaaLaa: Oli aurinkoinen syyskuinen päivä. Oli sen verran lämmin, etten itse ainakaan takkia kaipaillut. Olin valmistautunut leikkitunnin pitämiseen. Aamupäivällä tallilla oli vielä hiljaista. Menin kentälle ja sijoitin estetolpan jokaiseen neljään kulmaan. Portin päädyssä oleviin tolppiin laitoin kummankin tolpan päälle pölyharjan, jotka olivat tallin vanhoista ja rikkinäisistä tavaroista. Estetolppiin laitoin myös puomin sijaan riippumaan vanhan vesisangon. Kävelin talliin ilmoittamaan sinne saapuneelle Tuulialle monelta olisi kentällä ja kävelin itse pikkutalliin, jossa Wilma puuhastelikin Ladin kimpussa. - Moi! Kuis hurisee? Tervehdin iloista, punatukkaista tyttöä. Wilma: Kaivoin kaviokoukun Ladin harjapakista ja nostin kasvoni kohti LaaLaata: -Moi Laa! Mua vähän jännittää ne huomiset kisat. Mutta muuten on menee mahtavasti! LaaLaa hymyili ja avasi Bellan karsinan oven. -Onks Tuulia tullu jo? kysyin LaaLaalta ja väistin Ladin näykkäisy-yrityksen. Heitin kaviokoukun harjapakkiin ja aloin harjata harmaan, rimpuilevan ponin päätä. LaaLaa: Aloin harjaamaan Bellaa ja vastasin Wilmalle: - Jep, Tuide on jo Hodan kimpussa hoitamassa sitä. Vai että oikein kisaamaan, kiusoittelin. Jatkoin kuitenkin: - Toivottavasti teillä menee hyvin. Hetken jutustelun jälkeen haimme suitset kummallekin tammalle. Wilma: Nappasin Ladin suitset ja seurasin LaaLaata talliin. Ladin suitsiminen onnistui helposti. Kun olimme valmiita, lähdimme kentälle, jossa Tuulia ja Hoda odottelivat meitä jo. Asetuin Tuulian ja Hodan viereen ja heitin ohjat Ladin kaulalle. -Moikka Tuulia! Mites menee? virnistin pitkälle tytölle. Tuulia: "Moikka, tosi hyvin! Haikun kanssa kaikki etenee niin kivasti. Se on kasvanutkin jo niiin isoksi, en ehkä kestä!" naurahdin. "Hodakin on tännään ihanan eloisa, vaikka se onkin tämmönen luotettava jättilainen aina ja ikuisesti" sanoin silitellen ison mustan päätä. Nousimmekin pian heppojen selkään. "Lämpätään eka hetki, mulla on sitten kivoja leikkejä teiän päänmenoksi", LaaLaa sanoi. Oli hauskaa, kun kaveriporukalla pidettiin tunteja toisillemme - halukkaat sai harjotella tunnin pitämistä. Itse en kuitenkaan viralliseksi ratsastuksenopeksi halunnut opiskella, vaan luokanopeksi ihan normi kouluun, niin olipahan nyt tilaisuus kokeilla tuntien pitämistä tallilla! Mietiskelin alkukäyntien aikana millaisen tunnin voisin itse pitää. Jos vaan uskallan sellasen järjestää! En ollut sunnuntain kisoihinkaan uskaltautunut, toisin kuin aina innokkaana ja seikkailunhaluisena puuhaileva wilma. LaaLaa: Katselin hetken ratsukoiden menoa kulkiessani vastakkaisella kentän reunalla Bellan kanssa. Päätin osallistua tunnin pitämiseen ratsain, koska porukka olisi muuten niin pieni. Hodalle oli sattunut reippaampi päivä, kun taas Bella ei meinannut millään lähteä liikkeelle. Tammalle oli ilmeisesti jäänyt jonkin sortin laidun vaihe päälle. Ladi oli taas oma itsensä ja luimisteli niin kuin aina. - Okei, ensimmäisen leikin aika! Olin napannut estetolppien päällä olevat vanhat pölyharjat ja ojensin kummallekin harjan. Jatkoin ohjeistustani: - Tehtävänä on asettaa pölyharja hevosen lantion päälle, niin ettei se tipu, eikä se saa koskettaa satulaa. Lähdette portin puoleisesta päädystä ja menette haluamaanne askellajia toiseen päätyyn, jossa kierrätte tolpan, tulette takaisin ja ylitätte tämän viivan, selitin kun olin laskeutunut satulasta ja piirsin viivaa hieman uran sisäpuolelle. - Jos harja tippuu tai koskettaa satulaa, joudutte aloittamaan alusta ja nopeemmin maalissa oleva on voittaja. Have fun! Selitin pilke silmäkulmassa. Kun Tuulia ja Wilma olivat valmiita, he aloittivat. Minä seisoin kentän keskellä istuen Bellan selässä. Wilma: Asetin pölyharjan Ladin lantion päälle huolellisesti ja sitten lähdin matkaan. Valitsimme askellajiksi Ladin kanssa käynnin, se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Lähdimme kävelemään rauhassa kentän toista päätyä kohti. Pölyharja ei kuitenkaan ollut päättänyt pysyä aloillaan, vaan tipahti heti alkumetreillä. Nauraen laskeuduin selästä pomimaan harjaa ja aloitin alusta. Tuulia: Hoda oli onneksi pitkäaskelinen ja tasainen ratsu, joten harja pysyi hyvin hepan pehvan päällä. Vielä kun jättihepan takamus oli melkoisen leveetä mallia! Alkumatkasta harja kerran tipahti, mutta sitten opin laittamaan sen parempaan kohtaan ja matka jatkui tasaisesti maaliin asti. Kannustin hirjasti wilmaa loppuun saakka - olisi pitänyt antaa pienelle, teräväliikkeiselle ponille vähän etumatkaa tai muuta, jotta leikki olisi ollut tasa-arvoinen, haha. "Jossain leikissä Ladin ketteryys varmasti palkitaan!" naurahdin ja wilma oli samaa mieltä. LaaLaa: Tytöt ojensivat harjat minulle ja ratsastin kummankin päädyssä olevan tolpan kautta ja asetin harjat tolppien päälle. Viiva jonka olin piirtänyt maahan portin puoleiseen päätyyn, oli vielä siellä ja pyysin tyttöjä ratsastamaan sen taakse. - Seuraavan leikin vuoro! Eli leikimme "peiliä". Minä olen Bellan kanssa selkä teihin toisessa kentän päädyssä ja liikutte sillä välin kun en katso. Kun käännyn ympäri Bellan kanssa kokonaan ja jos näen jommankumman liikkuvan, täytyy ratsukon palata viivan taakse ja aloittaa alusta. Tänne päätyyn päästyään, voittaa ja alkaa uusi kierros, jossa voittaja on selkä kohti muita. Tytöt nyökkäilivät ja kertoivat olevansa valmiita. Aloitimme. Ensimmäisen kerran kun käännyn, kirosin yksikseni, koska Bella ei millään tohtinut kääntyä sujuvasti ja katsoessani tyttöihin, kumpikin tapitti minua huvittuneena. Jopa Ladikin pysyi paikallaan. Koulutreenit auttanut, ajattelin ja käännyin uudestaan selkä kohti muita. Wilma: Peilin leikkiminen oli minusta todella mukavaa. Jouduimme Ladin kanssa pari kertaa kääntymään takaisin, sillä Ladi hermostui kun olimme menneet mukamas neidin mielestä "liian lähelle" Hodaa. Ladi ei silloin halunnut pysyä aloillaan vaan sättäsi korvat luimussa. Muuten meillä meni oikein hyvin, ja olin ylpeä Ladista. LaaLaa: Ensimmäisen kierroksen voitti Tuulia ja tämä meni Hodan kanssa toiseen päätyyn, Wilma ja minä palasimme portin puoleiseen päätyyn. Koska Bellalla oli laiskottelu fiilis, tamma lähti liikkeelle vasta kun Tuulia ja Hoda kääntyivät... En antanut sen kuitenkaan haitata ja tajusin samalla miten loistava leikki tämä on, koska hevonen pitää saada liikkeelle ja pysähtymään oikeaan aikaan. Tuulia: "Haha, LaaLaa, takasin viivalle! Pistä Bellaan vähä vauhtia", vinkkasin huvittuneena. Ladi seistä jökötti aloillaan vain päätään heilauttaen - se mulkaisi Bellaa, joka sähläsi takana takaisin viivalle. Minä taas käänsin Hodan takaisin. Tunsin oloni korkean luokan kouluratsastajaksi Hodan kääntyessä kauniisti ja tasaisesti ympäri, vaikka tiesin, ettei se vastannut minkään tason piruettia. Hoda vaan oli niin kiltti. Kuultuani epäilyttävää kavionkopsetta käännyin katsomaan, kuinka Bella oli todellakin saanut vauhtia - se tanssahteli vrkkaisen varmasti mua kohti. En kestänyt katsoa LaaLaan ärsyyntynyttä ilmettä, vaan aloin nauramaan. "Teillähän menee hyvin!" virnistin. "Nojoo... Jos tää nyt alkais käyttäytyä", LaaLaa tuhahti. Näin Ladin lagittavan edelleen samassa paikassa. "wilma ei ainakaan ihan äkkiä joudu takaisin viivalle!" "Joo en, tälle tuli jumitauti", tyttö naurahti. Wilma: Kun LaaLaa oli saanut tupsujalkaisen ratsunsa kuriin, he palasivat viivalle. Kun Tuulia kääntyi, annoin Ladille pohkeita ja se lähti vastahakoisesti eteenpäin. Kun näin Tuulian valmistelevan Hodaa kääntymään, pysäytin Ladin ja jäin niille sijoilleni seisomaan. Bellakin pysyi aloillaan. Leikki jatkui, ja pääsin ennne Bellaa Hodan luo. Ladi pyöritteli silmiään kun joutui olemaan niin lähellä toista hevosta. Siinä oli tosiaan hevonen, joka ei paljon seuraa kaivannut! LaaLaa ratsasti luoksemme ja ilmoitti sitten: "Okei, seuraavan leikin aika!" LaaLaa: - Nyt sitten saatte taas kilpailla keskenään. Aloitatte kauemmasta päädystä ja nappaatte portin puoleisen päädyn tolpasta ensin jommankumman esineen, sangon tai harjan, viette sen lähtöpäätyyn, haette toisen esineen ja viette senkin, sitten käytte kiertämässä "tyhjän" tolpan ja nappaatte lähtöpäädyn tolpasta taas jommankumman esineen ja viette sen portin puoleisen päädyn tolppaan ja sama homma toiselle ja kumpi on ensin lähtöpaikalla, voittaa. Pelataan tätä kaksi kierrosta. Kahta tavaraa ei saa viedä samaan aikaan ja jos epäonnistuu tavaran poimimisessa, voi tolpan kierää uudelleen tai jos se putoaa, pitää laskeutua satulasta noutamaan se. (kuvassa oranssi ja numero 3) Tytöt nyökkäilivät hitaasti päätään, mutta vakuuttelivat, että olivat ymmärtäneet jotenkin. Itse hieman epäilin, koska olin selittänyt monimutkaisesti, mutta kävimme sitten toimiin ja kerroin vielä: - Sivu, jonka tolpissa on sangon paikka matalammalla, on Wilmalle ja Ladille tasapuolisuuden vuoksi. Askellajeista saatte päättää itse, mutta en usko, että tavaroiden nappaaminen tai palauttaminen on erityisen sujuvaa laukassa. Tytöt ratsastivat lähtö asemiin ja minä asetuin kauimmaisen lyhyen sivun keskitienoille seuraamaan peliä. Wilma: Uskoin ymmärtäneeni, mitä LaaLaa tarkoitti, ja sitten aloitin. Lähdin liikkeelle ravissa. Hiukan ennen tolppaa hidastin käyntiin ja kurkotuin kohti tolpassa roikkuvaa sankoa. Kun oikein kurkottelin, onnistuin nappaamaan sangon. Pujotin sen käsivarteeni jotta se pysyisi matkassa ja nostin laukan. Laukkasin muutaman askeleen, kunnes tulin taas tolpan lähelle ja hidastin käyntiin. Sain kun sainkin sangon paikalleen ensiyrittämällä ja matka jatkui takaisin ensimmäiselle tolpalle. Kurkotuin kohti harjaa, mutta en saanut Ladia tarpeeksi lähelle tolppaa. Kolmannella yrityksellä sain harjan ja matka jatkui toiselle tolpalle, jolla yritin saada harjan tolpan päälle. Harja kuitenkin tippui, ja minun joutui nousta selästä ja yrittää uudelleen. Kun sain harjan tolpan päälle, kiersin tolpan ja laukkasin takaisin lähtölinjan luokse. Tuulia: "Än yh tee nyt!" kajahti ilmoitte ja kannustin Ladin tasaiseen, matkaavoittavaan raviin. Taktikoin aloittaen mutkan tekemisen mahdollisimman ajoissa ja hiljensin vauhtia kääntyessämme. Napatakseni harjan jouduin kurottamaan hurjan pitkälle - täytyisi tulla seuraavalla kerralla lähemmäs. Suoristin Hodan kohti seuraavaa päätyä ja annoin sen nostaa laukan, jonka hiljensin taas tolpan vierellä hitaaksi raviksi ja asetin harjan tolpannokkaan. Ämpäri oli onneksi paljon helpompi hakea. Vaikka Ladin askel oli lyhyempää, oli se ketterämpi käännöksissä, ja peli oli hyvin tasainen. Hauskuutta ainakin riitti kiitäessämme kentällä! Viimeinen tehtäväni oli viedä harja takaisin tolppaan, josta sen aluksi hain, mutta se ei pysynyt kapean tolpan päällä vaan luiskahti maahan, jolloin minä käänsin Hodan pienelle voltille tolpan ympärille ja hidastin vauhdin, tulin alas satulasta ja nostin harjan tolpan päälle. "LaaLaa, et jaksais tulla punttaaan", manguin jättiläismäisen Hodan vierellä nähden vain Ladin takakaviot pikkuponin kiitäessä maaliin. LaaLaa: - ikävä kyllä Tuulia, mut taisit hävitän tän ekan erän, sanoin ja nauroimme yhteen ääneen. Jatkoin heti koottuani itseni: - Okei, sitten toinen kierros. Ja joo, nyt voin puntata sut Hodan selkään, sanoin Tuidelle ja tulin alas Bellan selästä. Kävelin Tuulian luokse auttamaan hänet ison Hodan selkään. Bellaa ei näyttänyt haittaavan, ettei se saanut osallistua, mutta toivoin, ettei se nyt lopullisesti laiskistuisi. Tamma vain seisoskeli leppoisasti siinä, mihin olin sen jättänyt. Palasin kuitenkin sen luokse ja annoin lähtölaskennan seuraavalle kierrokselle kun Wilma ja Tuulia olivat valmiita. Wilma: Toisella kierroksella meillä oli ensimmäisen tavaran viennissä pieniä teknisiä ongelmia. Yritin saada Ladia tarpeeksi lähelle tolppaa jotta saisin sangon, kun Tuide jo viiletti matkalla seuraavalle tolpalle. Sain kun sainkin Ladin lähelle tolppaa ja nappasin sangon käteeni. Kannustin Ladin tikuttavaan, nopeaan raviin. Ladi kipitti nopeasti seuraavalle tolpalle. Jätin sangon sinne ja laukkasin vähän aikaa tavoittaakseni Tuuliaa, joka oli parhaillaan kurkottelemassa harjaa kohti. Tuulia: Ekakierroksen virheistä oppineena olin nyt huolellisempi etenkin harjan ja etäisyyden kanssa. Osasin jo laskea, missä kohti pystyi nostamaan laukan, ja missä viimistään pitää hiljentää. Hodan varma meno oli ihailtavaa - tunsin oloni kerrankin taitavaksi ratsastajaksi, kun pystyin hallitsemaan näin suurta eläintä. wilmalla taisi olla enemmän ongelmia Ladin kanssa - kenties poni kävi kuumana. Hän kuitenkin näppärästi selviytyi käännöksistä, mitä sivusilmällä vilkuilin, mutta se ei ihan riittänyt tällä kertaa, kun Hodan tasaisen varma meno siivitti meiät vuorostaan voittoon. "Olipa hyödyllistä reeniä ihan ratsastustaidonkin kannalta, ja hauskaa!" kiittelin LaaLaata. LaaLaa: - Tuulia voitti tämän kierroksen, ootte kyllä tosi tasaväkisiä, naurahdin. Pyysin ratsukkoja siirtymään uralle ja laitoin Bellankin kävelemään uralle. - Laukataan vielä osastoissa hetken ajan. Nostetaan laukka tossa kauimmaisessa päädyssä ja hiljennetään portin puoleisessa päädyssä. Ollaankin jo aika hyvin välimatkoin tässä valmiiksi. Jos vaikka Wilma ja Ladi aloittaa, ohjeistin. Huomasin Bellan heti nostavan päätään korkeammalle kun huomasi toverinsa laukkaavan. Wilma: Ladi nosti laukan heti pyynnöstä. Se ampaisi liikkeelle lujaa, liiankin lujaa. Kun tein pidätteitä, se hidasti vähän mutta otti selvästi nokkiinsa. Se teki pienen sivuhypyn, mutta pysyin selässä. Nauraen ohjasin sen pois Tuulian tieltä, joka nosti laukan ja laukkasi hallitusti suuren Hodan kanssa. "Kukin tyylillään!" LaaLaa sanoi ja kaikki nauroivat. LaaLaa: Odotin sopivan aikaa, kunnes tuli vuoroni Bellan kanssa. Bella nosti laukan kiltisti, mutta se laukkasi hieman laiskasti. Tuli kuitenkin toisen kierroksen vuoro ja tällä kertaa Ladi kulki hillitymmin, Hoda edelleen nätisti ja Bella reippaammin. - Noniin! Kierros ravia ja loppukäynnit. Kiitos tosi paljon osallistumisesta, tunti meni hyvin, tytöt, kehuin ja hymyilin. Siirsin Bellan ravista käyntiin ja irrotin jalat jalustimista. Venyttelin hetken ja keksin vielä pienen jutun Tuulian ja Wilman päänmenoksi. Kaarrossa pyysin kumpaakin vielä tekemään matkan maailman ympäri satulassa ja sitten vasta laskeutumaan. //Tää oli kyllä aivan mahtava tarina! Tästä voi ihan aistia sen hauskuuden, millä näitä kirjoitettiin, pitäis itsekin tulla välillä ropen puolelle! Ladikin oli ilmeisesti aika näppärä; se osaa tehdä nopeita käännöksiä ja siirtymisiä halutessaan! Musta on ihanaa kun porukka osallistuu tämmösiin, jotenkin se tallihenki tuntuu enemmän käsinkosketeltavalta, kun lukee näitä!
Laittelen tästä 8 hoitopistettä sulle!
-Helena
|
|