|
Post by Helena on Feb 18, 2015 15:24:42 GMT
Split Second Hoitopäiväkirja
|
|
|
Post by Helena on Mar 9, 2015 16:06:07 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (18.2.2015)Niin onnellinen, mutta kamala päivä Kello näytti puolta kolmea, kun kävelin ensimmäistä kertaa kohti Ratapihan tallia. Edessäni oli suuri punainen talli, jonka ikkunoissa oli kauniita jäästä syntyneitä kuvioita. Oli aurinkoinen helmikuun päivä, joten lumi natisi hauskasti kenkieni alla, kun kopsuttelin lumia pois kengistä ennen sisälle astumista. Kun avasin tallin oven, se narisi ja haistoin hevosten ihanan tuoksun. Kävelin muutaman metrin eteenpäin, kunnes edessäni oleva kimo hevonen hörisi ja kurkotti kohti karsinastaan. Rapsutin hevosta ja luin samalla karsinan edessä olevaa kylttiä. Hevosen nimi olikin Sini ja tulin siihen tulokseen, että tämä on minun uusi hoitohevoseni. Kävimmke eilen äidin kanssa hevostarvike kaupassa, josta ostimme ison läjän pinkkejä harjoja, pinkin hoitopakin, satulasaippuaa ja- rasvaa, sekä hännän selvitysainetta. Laskin uutuuttaan loistavan pakin maahan ja kurkisti mukanani olevaan muovikassiin. Siellä oli myös eilen ostamani pinkki riimu ja riimunnaru, sekä pinkki fleece-loimi. laskin pussin alas ja keskityin rapsuttelemaan ponin turpaa. Huomasin kenkieni nauhojen olevan auki, ja laskeuduin sitomaan niitä. Samalla rapsuttelin ponin turpaa, joka yritti karsinan oven yli kurkotella minua. Höpöttelin Sinille päivän tapahtumia ja olin aivan keskittynyt siihen, enkä huomannut taakseni tulevaa naista. Yh´t äkkiä kuulin ystävällisen tervehdyksen ja olin pompata kattoon. Nousin niin, että löin pääni ovessa olevaan tankoon. Kun käännyin, pitelin päätäni tulipunaisena ja tervehdin kärsivällä äänellä takaisin. Nainen pyysi minut mukaani toimistoon, josta voisi löytyä kylmäpussi päästäni kohoavaan pattiin. Istuin punaiselle sohvalle , kun nainen antoi minulle kylmäpussin ja tarjosi lämmintä mehua termaristaan. Hetken jutustelun jälkeen minulle selvisi, että tämä mukava nainen oli tallinomistaja, Helena. Puhuimme pitkään Sinistä ja hoitamisesta. Lähdimme tutkimaan tallia ja sain oman kaapin, johon saisin jättää hoitotavarani. Kun Helena alkoi tehdä iltatallia, menin harjailemaan Siniä. Rapsuttelin ja puunasin tammaa niin pitkään, että siinä ei ollut enää tahraakaan. Päätin testata uutta kaviokoukkuani ja kun nostin oikean etukavion, päätti Sini maistaa kylkeäni. Siinä sitten oli jo toinen mustelma tältä tallireissulta. Seuraavissa kavioissa otin varmemman otteen, joten ponikin käyttäytyi paremmin. Viimeiseksi selvitin Sinin hännän ja harjan. Lopputulos oli, että hevonen tuoksui ihan kukkasilta selvitys aineen ansiosta. Lopuksi Helena pyysi minua loimittamaan Sinin yöksi, joten tilaisuuteni koitti ja laitoin Sinille uuden pinkin fleece-loimen. Se oli kuin luotu sille. Vaihdoin vielä uudet pinkit päitset, ja heppa näytti ihastuttavalta. Rapsuttelin Siniä ja annoin sille ruokakuppiin heppanamun. Vein pakkini ja tavarani uuteen kaappiinin ja sitten olikin aika lähteä kohti kotia. Autossa mietin, että mitä kaikkea tulemme Sinin kanssa kokemaankaan. Mietin myös, sitä miten suuri onnenpotku olikaan saada oma hoitohevonen. © Alma
Varsin mukava aloitustarina, kirjoitustyylisi on selkeää ja yksityiskohtaista, pisteet kotiin siitä! Ja Sini saikin ihan uudet varusteet ja kaikkea, pitääpä pitää mielessä jos siitä kuvia piirtelen Ja Sinillä taisi olla huono päivä, kun nappasi sinua kyljestä Toivottavasti ei tullut järkyttävän isoja mustelmia :'D
Saat tästä tarinasta 7 hoitopistettä! Ensi kerralla pääsetkin sitten ratsastamaan valvotusti
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Mar 9, 2015 16:08:11 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (21.2.2015)Kuin pilvillä ratsastaisi Heräsin aamulla herätyskelloni sointiin. Sälekaihtimien välistä heijastui kauniisti auringon säteet, kun nousin ylös ja avasin huoneeni ikkunan. Kylmä ilma leijui nopeasti huoneeseeni, kun vaihdoin ylleni talli vaatteet. Tänään minun pitää ottaa tallille mukaan kypärä ja turvaliivi, sillä pääsisin ensimmäistä kertaa Sinin selkään. Kun olin saanut vaatteet päälleni, suljin ikkunan ja juoksin alakertaan syömään aamupalaa. Starttasimme puolentunnin päästä kotipihastamme. Minulla oli perhosia mahassa pahemman kerran ja ihmettelin, miten ratsastaminen voikaan jännittää näin paljon. Kello näytti yhtätoista, kun kaarsimme tallin pihaan. Kävelen jälleen kohti tallia. Tallin edusta oli tänään lähinnä loskaa ja kuravelliä, eikä pakkasesta ollut tietoakaan. Avasin tallin oven, eikä siellä ollut muita lukuun ottamatta paria kauraturpaa. Vein tavarani kaappiin ja otin sieltä mukaani pinkin hoitopakkini. Vein pakin Sinin karsinan eteen ja lähdin tarkistamaan kentän kuntoa. Kävelin kohti kenttää ja samalla kuunelin lintujen keväistä viserrystä. Vesi loiskui kumppareiden alla ja aurinko paistoi vienosti pilven takaa. Huomasin jonkun muunkin olevan olevan kentällä. Tunnistin hänet Helenaksi ja jäin seuraamaan hänen työskentelyä hienolla ruunikolla. Kohta hän jo pomppasi hevosen selästä ja lähti kulkemaan kohti minua. Hän pyysi minut mukaani talliin, jotta voin laittaa Sinin ratsastus kuntoon. Kävin vaihtamassa kaapilla ratsastusvaatteet ja otin kypärän ja turvaliivini mukaan. Laskeuduin rappuset alas ja astuin talliin. Avasin Sinin karsinan oven ja harjasin sitä ainakin puolituntia, sekä selvitin hännän ja harjan. Tällä kertaa en saanut mustelmia kun puhdinsin kavioita. Rapsutin siniä vähän ja lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Hain varuste huoneesta satulan ja suitset. Suljin huoneen oven perässäni ja lähdin kohti karsinaa. Käännyin käytävälle ja, muks. Tormäsin vahingossa vaaleahiuksiseen, suunnilleen minun pituiseen tyttöön. Pyysin nolona anteeksi ja jatkoin punaisena matkaani. Avasin karsinan oven ja heitin satulan Sinin selkään. Varauduin hampaiden napsumiseen satulavyötä kirratessa, mutta Sini se vain mussutti heinää tyynenä. Lämmitin kuolaimet ja laitoin ne suuhun. Sain leukahihnan kiinni, mutta turpahihnan kiinnittäminen tuotti enemmän ongelmia, sillä Siniä haukotutti niin kovasti. Vihdoin sain remmit kiinni ja puin ylleni turvaliivin ja kypärän. Odotin hetken aikaa Helenaa, kun hän valmisteli omaa hevostaan. Pian lähdimme Helenan perässä kohti kenttää. Minua jännitti kamalasti, kun suljin kentä portin perssämme. Kävelin Sinin kanssa keskelle kenttää ja kiristin satulvyötä pari reikää. Mallasin jalustimet sopivan mittaisiksi ja punnersin itseni selkään. Sini tuntui kamalan kapealta ja korkealta, sillä olin tottunut ratsastamaan tukevilla pikku-suokeilla. Lähdin kulkemaan uraa pitkin pitkillä ohjilla ja samalla katselin kun Helena pomppasi hevosensa selkään. Kävelin kolme kierrosta pitkillä ohjilla ja kääntelin voltteja istunnalla. Sini tuntui ihanan herkältä ja reippaaltä. Otin lyhyemmät ohjat ja aloin tehdä voltteja ja pysähdyksiä. Kun Sini alkoi taipua kunnolla, vaihdoimme suuntaa ja jatkoin taivuttelua ja pysähdyksiä. Kun viimein sain Sinin kunnolla kuulolle, siirsin sen raviin ja tein kevyessä ravissa loivaa- ja kolmikaarista kiemurauraa, voltteja ja ympyröitä unohtamatta. Vaihdoimme taas suuntaa ja istuin alas harjoitusraviin. Silloin huomasin, että tässä ravissa on kamalan vaikea istua. Tein voltteja ja yritin olla pomppimata satulassa. Kokeilin rappusistuntaa, mutta silti tuntui että tämä pompauttaa kamalan korkealle. Vauhtiakaan ei ollut ollenkaan liikaa, jotan sen piikkiin tätä ei voinut laittaa. Sini ei pitänyt pomppimisestani lainkaan, joten se kiihdytteli vauhtia vähän väliä. Päätin sitten keventää tähänkin suuntaan. Kun hepo oli lämmenny hyvin, aloitin pohkeenväistöt pitkän sivun akusta kohti keskikenttää. Tein kummalekiin pitkälle sivulle noin kolme metriä väistöä ja yritin ratsastaa hevosta suorana lyhyille sivuille. Väistöt onnistuivat todella hyvin ja siirryin raviin. Tein samaa tehtävää kevyessä ravissa, mutta lisäsin päätyihin isot voltit. Pian tämäkin alkoi sujua todella hyvin, joten siirsin C:ssä laukan. Laukkasin kenttää ympäri tehden ympyröitä ja voltteja. Laukka oli kuin keinuhevosella ratsastaisi; se oli pehmeää ja hyvin pyöreää. Parin kierroksen jälkeen siirsin Sinin käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Annoi Sininin kävellä hetken pitkillä ohjilla, jonka jälkeen aloitin saman väistötehtävän tähän suuntaan. Ne sujui hyvin täänkin suuntaan hyvin, muttei yhtä hyvin kuin aijemmin, sillä Sini oli hiukan kuumunut laukkaamisesta. Kun sain hevosen rauhallieksi, päätin laukata pari kierrosta. Sini oli kuuma mutta edelleen hyvin lapasessa ja jopa kuulolla. Parin kierroksen jälkeen siirsin käyntiin. Annoin Sinille pitkät ohjat ja juttelimme Helenan kanssa. Sovimme tekemällä samallaisen ratsastustunnin ensiviikolla. Käänsin keskikentälle ja rapsutin Siniä kiitokseksi. Loikkasin satulasta alas ja löysäsin vyötä reijällä. Nostin jalustimet ja lähdimme yhdessä talliin. Kun sain sinin karsinaan, otin siltä varusteet pois ja harjasin karvat suoraksi, sekä naputin kavioista olemattomat tilsat pois. Sini oli senverran hikinen, että laitoin sille pinkin fleece-loimen. Kylmäsin vielä sen jalat ja annoin sille palkaksi pätkän porkkanaa. Vein Sinin ulos tarhaan ja tallustin takaisin talliin. Kello oli vielä sen verran vähän, että hain käytävälle talikon ja kottikärrryt. Siivosin Sinin karsinan, vaikkei se kamalan sotkuinen ollutkaan. Siivosin ja lopuksi pesin vielä karsinan juoma- ja ruokakupin. Äitistä ei kuulunut vieläkään mitään, joten soitin hänelle. Äidin työpäivä venyisi vielä tunnilla, joten hain kaapistani satulasaippuan ja -rasvan. Kävelin satulahuoneeseen ja pesin suitset niin hyvin, että ne oikein kiilsi. Ainut vaan, että unodin monenteen reikiin mikäkin remmi menee. Onneksi minulla oli puhelimessa kuva Sinistä kun sillä oli nuo samat suitset päässä. Kuvasta sain onneksi katsottua oikeat reijät. Lopuksi pesin satulan ja nypin karvat satulavyöstä, sekä niputin suitset. Pian äidin auto kurvasi tallin pihaan ja kävin hakemassa tavarani kaapista. Pakkauduin autoon ja mietin mitä minun pitäisi tehdä, että pystyisin istumaan paremmin Sinin ravissa. Päätin mennä illalla vielä kirjastoon lainaamaan aiheeseen sopivia kirjoja. © Alma
Wau mikä tarina! Kuvailit ratsastuksen yksityiskohtineen hienosti, tätä oli suorastaan ilo lukea! Sini käyttäytyi tänään paremmin, ja ratsastuskin sujui hyvin. Keksit mukavan vaihtelevia tehtäviä, ja tammalla oli koko ajan työtä, mikä on hyvä juttu, silloin se ei kerkeä keskittyä kuumumiseen niin paljon Plussapisteet vielä siitä, että siivosit karsinan ja puhdistit varusteet; etenkin varustehuolto unohtuu helposti mukavampien askareiden tieltä +perhedyt aiheeseen vielä kirjojen kautta, ihailtavaa omistautumista!
Ansaitset tästä tarinasta 8 hoitopistettä!
-Helena
//Millainen on rappusistunta? En ole kuullut tuota termiä ennen.
|
|
|
Post by Helena on Mar 9, 2015 16:10:58 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (22.2.2015)Erilainen ratsastuspäivä Hyppäsin bussista ja kiitin kuskia. Takana oli pitkä ja uuvuttava koulupäivä ja repussa painoi hillitön määrä koulukirjoja. Jostain syystä tänään ei tehnyt mieli ratsastamaan, joten ajattelin tehdä maastakäsin harjoituksia. Pian tallinpiha alkoi häämöttää ja näin Sinin mutustamassa päiväheiniä. Kävin rapsuttamassa sitä vähän aidan yli ja täytyi porkkanan palanenkin tarjota, kun sellainen taskun pohjalta kerran löytyi. Jatkoin matkaa kohti tallia. Avasin tutun narisevan oven. Tallissa oli hiirenhiljaista ja hämärää, kun kipusin portaat ylös kaapilleni. Vaihdoin kouluvaatteet tallivaatteisiin ja lämmitin mikrossa roiskeläpän. Jäin lukemaan uusinta hevoslehteä sohvalle samalla kun söin eväitäni. Yllättäen ovi aukesi ja sisään astui Nienke. Hän oli selvästi käynyt ratsastamassa vaatteiden ja raipan perusteella. Hän lupasi tulla auttamaan minua kunhan hommiltaan ehti. Hain kaapista pakkini ja kiirehdin hakemaan Siniä. Kävelin pihalla kohti tarhaa jossa Sini majaili. Kuuntelin kuinka vesi solisi pitkin rännejä ja aurinko paistoi kirkkaana taivaalla. Yhtäkkiä liukastuin ja tömähdin märälle jäätikölle. Onneksi vesilammikko oli vieressäni, etten kaatunut suoraan sen päälle. Onneksi pahasti ei käynyt, mutta taisin valita väärät kengät tälle reissulle. Sain Sinin tarhasta helposti. Se on selvästi oppinut tuntemaan minut pikkuhiljaa, koska se kävelee eteeni portilla, vaikka rehua olisi vielä jäljellä. Kävelimme rauhassa takaisin talliin, tälläkertaa niin ettei kumpikaan kaatunut. Karsinassa harjasin Sinin hyvin ja selvitin hännän ja harjan. Etsimme Helenan kanssa juoksutusliinan ja irroitin suitsista ohjat. Sini suostui avaamaan suunsa mukisematta. Kiinnitin liinan vasempaan kuolainrenkaaseen, josta nostin sen korvien taakse ja pujotin sen taas oikeasta kuolainrenkaasta. Nappasin vielä mukaani juoksutuspiiskan ja pari heppanamua, kunnes lähdimme kentälle. Nienke tuli avukseni kentälle, kun taluttelin Siniä pari kierrosta. Seuraavaksi siirryin pääty ympyrälle ja aloitimme varsinaisen juoksutuksen. Aluksi Nienke käveli Sinin vierellä, jotta se saisi jutun juonesta kiinni. Pian se jo kuitenkin käveli ympyrää kuin vanha tekijä. Kun pyöriminen alkoi sujua, siirryimme raviin. Minun ei tarvinnut kuin vaan lausua sana ravi, niin Sini oli jo siirtynyt kauniiseen lennokkaasenn raviinsa. Jarrut löytyivät hyvin, sillä heti sanan seis sanomisesta Sini seisoi jo paikallaan. Myös laukka nousi lähes paikaltaan. Sinihän toimii kuin sirkushevonen! Vaihdoimme suuntaa ja toistimme saman uudelleen. Pyöriminen sujui todella hyvin ja ajattelin kokeilla Sinin kanssa muutamaa temppua. Kokkeilimme kumartamista. Muutaman yrityksen jälkeen se onnistui uskomattonman hyvin. Sinin kanssa oli selvästi hrjoiteltu näitä ennenkin. Kun iltapäivä alkoi hämärtyä, lähdimme takaisin talliin. Siellä hoidin vielä Sinin ja palautin tavarat takaisin. Autoin hetken Helenaa iltatallin kanssa, kunnes äiti tuli minua hakemaan. Hain tavarani kaapista ja vilkutin Sinille. Illalla mietin, mitä kaikke minä pääsisisn Sinin kanssa tekemään. Kesällä voisin tehdä vähän pidemmän maastolenkin, uittaa ja vaikka mitä muuta mukavaa. Joku päivä pitäisi vähän hyppiä ja olisi hauskaa kokeilla ohjasajamista ja ihan vaan ajamistakin. © Alma
Oi, ihanaa puuhailua! Sini onkin vanha tekijä juoksutusharjoituksissa, mutta kumartamisesta olin yllättynyt! Tallitytöt ovat tainneet salaa opettaa hevosille kaikenlaista Ulkona on kyllä todella liukasta tällä hetkellä, ärsyttää työntää kottikärryjäkin kun koko ajan lipsuu. Puhumattakaan siitä miten tyhmältä näyttää kipittää pingviinityyliin liukkaalla tallinpihalla Hoidit Sinin harjaukset ja varustukset hyvin, ja auttelit jopa iltatallin teossa, mahtavaa! Ja oih voih, kesää odotan minäkin innolla, etenkin tuota hevosten uittamista, sen hauskempaa hommaa on vaikea löytää
Saat tästä tarinasta 6 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Mar 9, 2015 16:13:39 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (25.2.2015)Team kumpparit vol 2 Koulun kellot soi, kun kävelin rappusia alas kohti Nienkeä. Olimme eilen sopineet, että menemme koulusta suoraan isäni kanssa hevostarvike liikkeisiin. Tervehdin Nienkeä ja jäimme koulun portille odottamaan isääni. Musta audi ajoi portin eteen ja isä astui ulos autosta. Hän avasi meille ovet ja pakkauduimme takapenkille. Auto starttasi ja lähdimme kaupoille. Autossa suunnittelimme Nienken kanssa, että minkälaisen otsapannan ostan suitsiin. Minunkin oli ostettava Sinille uudet suitset, sillä olivathan ne niin hyvin alennettuja. Hyppäsimme autosta ja menimme isän johdolla kauppaan. Ympärillämme näkyi hienoja satuloita ja saappaita, takkeja ja sukkia. Kiirehdimme katsomaan suitsia, joita oli enää yhdet jäljellä. Todellisella onnella ne oli juuri Sinin kokoa. Ostimme vielä suitsiin mustan nahkaotsapannan, jossa oli paljon pinkkejä swarovskin paljetteja, sekä samanlaiset kuolaimet kun Sinin oikeissa suitsissa. Ostimme myös mustat nahka ohjat ja isän lupaamat nahkaiset ratsastus saappaat. Hinta oli aika järkyttävä, kun kaikki tavarat oli luettu kassa koneeseen. En tahdo hehkuttaa, mutta isä omistaa Kalkkilan lämpötehtaan, josta jaellaan lämpöä melkein ympäri suomea. Hänellä on iso puutalo kalkkivuoren kylässä. Kävimme hakemassa pitsat ennen tallille menoa, koska maha kurni pitkän koulupäivän jälkeen kovaa. Kun auto kaartoi pihaan, huomasimme hevosten karanneen, sillä papukaija ja Saippua koitti metsästää Ladia parkkipaikalta kaurasankon kanssa. Onnekseni Sini mutusti heinää tarhassa, vaikka langat oli poikki ja muut huiteli pitkin tallialuetta. Jätimme ruuat ja tavarat autoon ja ryntäsimme Nienken kanssa hakemaan hevosia sisälle. Kävin nappaamassa Sinin tarhasta ja talutin sen portista omaan karsinaansa. Papukaija ja saippua olivat saaneet Ladin kiinni ja nyt hekin palauttivat äksyilevän ponin karsinaan. Helena oli kuulma lähtenyt Latinan perään ja metsän reunasta alkoi kuulua huutoa. Isä oli Noussut autosta ja jostain Latina oli ilmestynyt vauhkona parkkipaikalle. Isä yritti päästä ponin lähellä, mutta kuin ihmeestä poni ei sännännytkään mihinkään. Isä sai päitsistä kiinni ja lähti kulkemaan kohti tallia. Latina oli eri mieltä ja pomppi sinne sun tänne, mutta isä ei antanut periksi. Kun saimme taisteltua Latinan yhteis voimin karsinaan, saapui Helena uupuneena talliin. Hän oli juossut ponin perässä pitkin männiköitä ja mättäitä. Haimme autosta pitsat ja tavarat ja menimme koko porukka isää lukematta hoitaja huoneeseen mutustamaan jo jäähtynyttä pitsaa. Kun olimmen höpöttäneet päivän tapahtumista, vaihdoin ylleni ratsastus vaatteet ja laitoin uudet saappaani jalkaan. Otin kaapista mukaan pakin, suitset, pinkin satulahuovan, pinkit suojat, sekä kypäärän ja turvaliivin. Hain Sinin karsinan eteen valmiiksi satulan ja kasasin suitsiin pinkin paljetti otsapannan. Harjasin Sinin tuttuun tapaan kiiltäväksi ja selvitin hännän ja harjan. Sini oli todella rauhallinen vaikka luulisi sen olevan villimmällä päällä tarhakavereiden karkureissusta. Laitoin suojat jalkoihin ja asettelin Sinin selkään satulahuovan ja romaanin. Heitin sinne myös satulan ja kirrasin vyön. lämmitin kuolaimet ja laitoin ne Sinin suuhun. Säädin suitset sopivan kokoisiksi ja kiinnitin niihin ohjat. Rapsuttelin Siniä ja puin kypärän ja turvaliivin. Lähdimme kentäle Nienke mukanamme. Hän lupasi kasata meille esteitä korvaukseksi eilisestä. Kävelin Sinin kanssa keskikentäle ja kirrasin taas vyötä. Punnersin itseni selkään ja lähdimme kulkemaan pitkillä ohjilla vasempaan kierrokseen. Nienke kasasis esteet niin, että toisella pitkällä sivulla oli kolman esteen sarja, toisella yksi isompi okseri, lyhyellä sivulla ristikko ja kummallakin kokorata leikkaalla Pystyt. Otin lyhyet ohjat ja rupesin tekemään voltteja ja pysähdyksiä. Taas Sini toimi kuin unelma ja pien vaihdoimme suuntaa. Teimme saman tehtävän uuteen suuntaan, mutta mielestäni hevonen ei taipunut yhtä hyvin. Tähän suuntaan pyörimme vähän pidempään, kunnes sain Sinin taivuteltua yhtä hyvin kuin edelliseen suuntaan. Siirsin Sinin raviin ja tein voltteja ja ympyröitä. Kierroksen jälkeen tein väistöjä ravissa, kunnes nostin C:stä laukan. Teimme laukasssa ensin ympyröitä, jonka jälkeen siirryin voltteihin. Vaihdoin taas suuntaa mutta nyt kokorata leikkaa, tein I:ssä laukan vaihdon ja laukkasin uuteen suuntaan kierroksen volteilla. Annoin tämän jälkeen Sinin kävellä pitkillä ohjilla ennen kun aloitin hyppäämisen. Päätin hypätä ensin kokorata leikkaalla olevan pystyn. Nostin päädyssä laukan ja rauhallisesti ylitimme estee. Sinllä taitaa olla tapana hypätä isosti pienetkin esteet. Hyppäsimme saman esteen uudelleen, yhtä hyivin. Seuraavaksi kokeilin pitkällä sivulla olevaa okkseria. Tälle esteelle tulimme vähän reippaammin ja ylitimme taas esteen isolla ilmavaralla. Päätin hypätä putkeen kolmen esteen sarjan. Vaikkei nämä esteet olleetkaan isoja, joutui niitä huppäämään kuin 90cm esteitä, sillä pomppu oli jokakerta niin suuri. Hyppäsin muutaman kerran vielä saman, mutta eri suuntaan. Seuraavaksi Nienke nosti kokorata leikkaalla olevan pystyn parikymmentä senttiä korkeammaksi, niin että se oli noin 70cm. Nostin päädystä laukan ja tuimme reippaasti esteelle. Liisimme esteen yli ja selvisimme hengissä alas suurestä pompusta huolimatta. Olin iki-onnellinen tästä päivästä ja siitä että saan ratsastaa Sinillä. Tämä oli ollut mahtava päivä. Kävein vielä pitkillä ohjilla kun nienke purki esteet pois. Kun hän oli saanut esteet kasaan, lehdimme tallille. Tallin piha ei ollut enää niin jäässä, joten ratsastin pihaan ja hyppäsin siellä alas selästä. Talutin Sinin talliin ja riisuin siellä varusttet pois. Vein ensin satulan satulahuoneeseen, sitten kävin pesemässä kuolaimet ja niputin suitset. Harjasin Sinin ja loimitin sen pinkkiin fleece loimeen. Lopuksi kylmäsin sen jalat ja siirsin Sinin käytäväle, sillä päätin siivotan sen karsinan. Kymmenen minuutin päästä toimenpide oli saatu päätökseen ja Sini pääsi takaisin karsinaansa. Jätin sen ruokakuppiin pätkän porkkanaa ja lähdin kuskaamaan tavaroitani kaappiin. Kun sain tavarani pois käsistä, lähdimme Papukaijan ja Nienken kanssa kanssa pesemään varusteita. Otin saippuan ja rasvan mukaan ja nappasin uudet suitsetkin matkaan. Menimme satula huoneeseen ja kiillotimme kaikki omien hoitohevostemme kamat. Juttelimme ja sovimme lähtevämme yhdessä ensiviikolla maastoon. Kohta äidin auto kurvasi pihaan ja palautin tavarat paikalleen. Muut jäi vielä tallille kun kävin hakemassa tavarat kaapista ja Hyvästelin Sinin. © Alma
Kylläpä tallilla taas tapahtuu! Kaikki hevoset tarhoista karanneet! Mikäköhän sai ne rikkomaan aidat? Ettei vaan olisi jälleen kylän mopopojat käyneet päristelemässä pihatiellä.. Nyt on kyllä Sinillä kaikki varusteet viimeisen päälle Kuolaimet ja kaikki! Kuvasit ratsastuksen jälleen ihanan yksityiskohtaisesti, tykkään kovasti! Ja pääsit näköjään kokeilemaan Siniä esteillä Tammalla on tosiaan aika reilu hyppytyyli, kuten varmasti huomasit, onneksi se ei kuitenkaan päässyt kuumumaan liikaa. Sitäkin on nimittäin jatkotunneilla nähty, että Sini kiihdyttää liian kovaan laukkaan ja ratsastaja suistuu satulasta. Teillä kuitenkin sujui hyvin, hienoa
Jälleen ihanan tarkka ja mielenkiintoinen tarina! Lisäilen kaappiin 8 hoitopistettä!
-Helena
|
|
alma
Uusi kasvo
Posts: 2
|
Post by alma on Apr 18, 2015 11:43:37 GMT
Kurvasin tallin pihaan uudella mustalla skootterillani samalla, kun väistelin tien montttuja. Helena jakoi hevosille päiväheiniä ja Nienke näytti painelevan kentälle Derryn kanssa. Sammutin mopedini, keräsin tavarani mukaan ja lähdin kohti taukotupaa. Tällä kertaa olin ostanut uuden kypärän, huovan, suojat ja päitset riimunnaruineen. Kun olin saanut ylimääräiset tavarat kaappiin, otin mukaan pintelit, kypärän, turvaliivin, uuden huovan, päitset, hoitopakin ja omat suitseni. Papukaija tuli rappusissa vastaan ja sovimme siinä menevämme yhdessä kentälle tuuppailemaan. Avasin tallin oven ja heitin tavarat siististi Sinin karsinan eteen. Otin riimunnarun mukaan ja lähdin ponin metsästykseen. Tarhassa Sini mutusti laiskasti heinää kavereidensa kanssa, kun menin noutamaan sitä heinälaarin luota. Sain sen ulos tälläkertaa helposti, normaalisti kaveritkin olisi tahtonut nimittäin mukaan. Vein Sinin karsinaan ja lähdin hakemaan satulan. Tuttuun tapaan puunasin Siniä oikein urakalla ja talvi karvaa sai irroitella jonkun verran. Tämä ohutkarvainen otus ei onneksi ollut mikään kamala karvakasa. Selvitin hännän ja harjan, putsasin kaviot ja tarkastin jalat haavojen varalta. Pyöritin pinkit pintelit jalkoihin ja heitin satulan ja uuden pinkin huovan selkään. Kirrasin vyön ja laitoin suitset päähän. Kun papukaija oli saanut Latinan kuntoon, lähdimme kohti kenttää. Piha ja kenttä oli iloksemme sulia ja kuivia, ei tarvinnut tälläkertaa pomppia lätäköiden yli. Nienke käveli kentällä loppukäyntejä, kun avasimme portin ja sullouduimme sisälle. Kävelytin Siniä parikierrosta maastakäsin, kunnes pomppasin selkään. Kävelin parikierrosta pitkillä ohjilla, jonka jälkeen aloitin taivuttelun ja pysähdykset. Yritin saada koottua Siniä, jossa loppujen lopuksi onnistuin hyvin. Tämän päivän alkutehtävä meni nyt niin, että päätyihin tuli aina kolme volttia, kulmiin ja C- ja L:ään. Joka "kierroksella" vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla, jossa pyrin suoristamaan hevosen. Tehtävänänä oli siis voltteja kahdeksikolla. Sini taipui tänää todella hyvin ja oli muutenkin hyvin kuulolla. Seuraavaksi ravasin kenttää ympäri tehden kummallekkin sivulle kolmikaarista. Tein mutkiin voltteja ja pyrin pitämään temmon tasaisena. Edelleenkin kevensin ravissa lähes kokoajan, sillä se ei ollut muuttunut yhtään tasaisemmaksi... Kun Sini oli hyvin lämmitelty, nostin laukan päädystä ja tein jokaiseen päätyyn ympyrät. Poni oli välillä kuumeta, mutta volteilla ja tasaisella ohjastuntumalla tilanne helpottui. Vaihdoin suuntaa ja tein saman toiseen suuntaan. Kun sain laukan pyöriväksi ja temmon tasaiseksi, aloitin laukan vaihdot kokorataleikkaalla. Pari yritystä meni ennenkuin löysimme yhteisen sävelen. Sini oikein loikkasi ylöspäin laukkaa vaihtaessaan. Tämän jälkeen ravasimme loppuravit ja pian jo kävelimme pitkillä ohjilla. Tänään sujui oikein mallikkaasti ja tähän oli hyvä lopettaa. Päätimme lähteä vielä kävelemään maastoon pikkulenkin Papukaijan kanssa. Kun pääsimme takaisin talliin, puunasin Sinin ja kylmäsin sen jalat. Vein pintelit ja huovan kuivumaan ja heitin pinkin fleecen hikisen ponin päälle . Annoin Sinille pätkän porkkanaa ja rapsuttelin sitä kovasti. Heitin sen takaisin tarhaan heiniä syömään ja pesin vielä Sinin varusteet. Viiden aikaan starttasin tallin pihasta ja lähdin hyristelääm kotiin päin. //Varsin hieno tarina! Pidän yksityiskohtaisesta ratsastuksen kuvailustasi, on mukava lukea tarkasti mitä olette kentällä puuhailleet. Plussaa myös siitä, että käytäy tarinoissasi muita tallin henkilöitä. Ilmeisesti tällä kertaa koulu meni Sinin kanssa hienosti, sait tamman jopa pysymään rauhassa laukassa, mikä on joskus haastavaa. Näillä keleillä tuo loppumaastokin on kyllä ihana idea Olit taas ostellut Sinille uusia tavaroita! Johan sillä on nyt tallin hienoimmat kuteet!
Saat tästä tarinasta 7 hoitopistettä!
-Helena
ps. olet nyt tasolla 4
|
|
alma
Uusi kasvo
Posts: 2
|
Post by alma on May 1, 2015 10:51:09 GMT
Taukotuvan kello näytti yhtätoista, kun keräsin ratsastus kamppeita kaapistani. Olimme sopineet Nienken kanssa, että hän kuvaa kun hyppään Sinillä. Keräsin tavarat ja lähdin tallille. Hain Sinin karsinan eteen valmiiksi satulan ja vaihdoin siihen oman pinkin huopani. Sieppasin riimunnarun mukaani ja lähdin metsästämään kimoa ponia tarhasta. Ilma oli lämmin, lämpötila oli ainakin kymmenen astetta. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat vielä vähän epävireisesti koivikossa. Tarhalle päästyäni huutelin Siniä luokseni joka tarpoi kohti minua. Parin kuukauden sisällä Sini on oppinut luottamaan minuun niin, että tulee luokseni käskystä eikä oikeastaan minkäänlaista jännittyneisyyttä ole havaittavissa. Tallilla ei ollut vielä ketään muuta kuin vaan minä, joten laitoin Sinin poikkeuksellisesti käytävällä. Siinä hoitaminen on huomattavasti helpompaa, kun hämärässä ja ahtaassa karsinassa. Harjasin Sini jälleen kerran hyvin ja selvitin hännän ja harjan. Harjaa pitäisi vähän siistiä saksilla, mutta teenpä sen sitten joskus kun Helena on paikalla ja lupa siihen saatu. Hännästäkin voisi muutaman sentin ottaa pois, niin näyttäisi tuuheammalta. Puunauksen jälkeen asetin satulan selkään ja kirrasin vyön. Laitoin jalkoihin vaaleanpunaiset jänne- ja hivutussuojat ja säädin suitset sopiviksi. Puin päälleni turvaliivin ja kypärän ja lähdimme kohti kenttää. Kenttä oli todella hyvässä kunnossa, joten siinä kelpaa hyppiä ilman että jalat kärsii. Kasasimme esteitä niin, että kokorataleikkaalla oli 80cm okseri, toisella pitkällä sivulla kahden esteen sarja ja rata leveyssyyntaa leikkaalla 70cm pysty. Kipuin Sinin selkään ja lähdimme vasempaan kierrokseen pitkinohjin. Parin kierroksen jälkeen otin ohjat ja aloitin tekemään voltteja, pysähdyksiä ja ympyröitä. Sini taipui jälleen mahdottoman hyvin ja oli kevyt ratsastaa. Kun poni alkoi vetristyä, vaihdoin suuntaa ja pyörimme samat kiemurat uudelleen mutta eri suuntaan. MIelestäni oikea kierrros on Sinin huonompi kierros, joten tähän suuntaan teimme enemmän hommia. Siirryimme seuraavaksi raviin ja ravailimme ympyröitä ja voltteja. Omassa ratsastamisessani on selvästi tapahtunut kehitystä, sillä istun nykyään Sinin jättiravissa pomppimatta. Parasta ratsastamisessahan on kun huomaa omat onnistumiset! Vaihdoimme suuntaa ja toistimme saman uudelleen. Seuraavaksi nostin laukan ja laukkasimme ympyröitä joka päätyyn. Kun sain laukasta hyvä tempoisen ja pyörivän, vaihdoin suuuntaa. Sini ei enää kuumunut yhtäpahasti allani kuin vielä pari kuukautta sitten. Laukkasimme toiseenkin suuntaan, jonka jälkeen teimme pari laukan vaihtoa kokorataleikkaalla. Tämän jälkeen kävelimme hetken ennen hyppäämistä. Hyppäsimme ensimmäisenä kokorataleikkaalla olevaa okseria, joka sujui oikein mallikkaasti. Sinin hyppytyyli on mahtava, hyppy on iso mutta "kevyt". Seuraavaksi hyppäsimme ensimmäisenä sarjan ja sen jälkeen okserin. Sini on niin hyvä hyppääjä, puomit ei vain millään kolise. Hyppäsimme vielä hetken, jonka jälkeen ravailimme loppuravit. Sini oli ihan mieletön tänään, olisi mahtavaa päästä vielä joskus kisaamaan sillä. Kävimme kävelemässä maastossa vielä loppu käynnit ja palasimme takaisin tallille. Hoidin ponin varusteet takaisin paikoilleen ja harjasin pölyt pois. Annoin Sinille porkkanan ruokakuppiinsa ja vein sen takaisin tarhaan. Pesin vielä Sinin satulan ja suitset oikein kiiltäviksi. Pesin kuraiset suojat ja vein ne kuivumaan. Putsasin Sinin karsinan ja revin luudalla hämähäkinseittejä katon rajasta. Pesin vielä karsinan vesi- ja ruokakupit siivosin karsinan edustan. Vaihdoin taukotuvassa tallivaatteet pois ja keräsin tavarani kaappiini. Sammutin valot perässäni tallista ja lähdin skootterilla kotiin päin. // Anteeksi viivästys vastauksessa, pääsykokeet painaa päälle ja virtuaalihommat ovat väkisin jääneet hieman vähemmälle Ai että, en voi sanoin kuvailla miten piristävää on kun viimein on päivät alkaneet kunnolla lämmitä, ratsastaessakaan ei tarvitse enää takkia! Hienoa tekstiä jälleen kerran, kuvailit ratsastuksen todella tarkasti ja mielenkiintoisesti! Sinille oli mukavaa vaihtelua päästä välillä kunnolla hyppäämään, se ei nimittäin ole tuntilaisten ensimmäinen valinta estetunnille Siivosit myös jälkesi ja Sinin karsinan hyvin, plussaa siitä! ps. lupa harjan siistimiseen annettu!
Saat tästä tarinasta 7 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Tiitu on Aug 13, 2015 19:54:52 GMT
Kävelin innoissani kohti tallin ovea. Tänään vihdoin pääsin Ratapihan Ratsutallille hoitamaan ihanaa uutta hoitsuani Siniä. Avasin tallin oven ja kävelin sisään. Hevoset hörisivät minulle, kuin sanoakseen toisilleen "Hei katsokaa, uusi hoitaja!" Kävelin Sinin karsinalle ja tamma hörisi minulle. Rapsutin Sinin kaulaa ja laskin tavarani sen karsinan eteen. Kävin hakemassa Sinin hoitokorin. Sini oli Kimo joten se oli tarhassa piehtaroinnin jälkeen erityisen likainen. Siitä syystä nappasin ensimmäisenä käteen kumisuan. Sini näytti pitävän kumisuan hierovasta ominaisuudesta ja hörisi tyytyväisenä. Kun olin irrottanut kaiken irtolian kumisualla tartuin pölyharjaan ja harjasin Sinin sillä huolellisesti. Vielä harjan ja hännänkin selvityksen jälkeen päädyin ottamaan vielä kaviot. Kun Sinin hoito oli vihdoin valmis nappasin sen riimun ja narun. Pujautin riimun Sinin päähän ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Avasin kentän portin ja talutin Sinin kentälle. Taluttelin Siniä kentällä n. 15min, jonka jälkeen päätin Sinin energisuuden takia antaa sen ravailla hetken. lähdin hölkkäämään Sinin vierellä kun se ravasi rauhallisesti narun toisessa päässä. Huomasin, että Sinillä todellakin energiaa riitti kun se lähti kiihdyttelemään. Hidastin Sinin käyntiin ja kävelin rauhassa vielä n. 5min. Kävelin Sinin kanssa tallin pihaan ja annoin sen syödä vähän vihreää. Kun Sini oli saanut hetkisen syödä jouduin kiskomaan sen pois ruoholta ja taluttamaan riimusta talliin, ettei se vetäisi takaisin vihreälle. Tallissa harjasin Sinin ja päätin pestä likaisimmat kohdat sienellä. Kun olin puunannut Sinin puhtaaksi vedin hikiviilalla enimmät vedet pois. Sen jälkeen laitoin Sinille riimun takaisin ja talutin sen tarhaan. Kävelin tarhoilta takaisin talliin, kun kello oli 16.34 olin tullut tallille n. klo 15.00. Äiti tulisi hakemaan minua vasta klo 17.00, joten päätin mennä vielä siivoamaan Sinin karsinan. Hain kottarit ja talikon Sinin karsinan eteen ja siivosin karsinan sotkut. Jonka jälkeen kävin tyhjentämässä lannan lantalaan. Minulla meni siivoamiseen vain n. 15min joten minulla oli vielä vähän aikaa. Puhdistin pikaisesti vielä Sinin harjat, kun kuulin äidin ajavan pihaan. Kävin sanomassa Sinille vielä heipat ja kapusin autoon. //Mukava ensimmäinen hoitokerta! Sini sai kunnon harjauksen, etenkin kumisukahieronta tuntui tammasta varmasti hyvältä Pääsit näköjään tutustumaan Siniin kentällä taluttelemalla ja se käyttäytyikin hyvin. Plussat karsinan siivouksesta, ja harjojen puhdistuksesta! Ensi tarinaan voisit lisätä myös muita tallin henkilöitä, tallihan kuhisee elämää tallityttöjen, tuntilaisten ja muiden kävijöiden muodossa!
Saat tästä alkutarinasta 6 hoitopistettä! Odottelen innolla jatkoa, ensi kerralla pääset ratsastamaan valvotusti.
-Helena
|
|
|
Post by Venla on Mar 24, 2016 5:55:01 GMT
Eka tallipäivä Oon kävelemässä tallille. Minua jännitti koska menin sinne ensimmäistä kertaa.Minun mielestä matka kesti ikuisuuden. Viimein saavuin saavuin tallille. Halusin mennä katsomaan hevosia. Kaikki näyttivät kivoilta muuta sitten minä näin. Sini Näin söpöimmän hepan. Aknenkin se oli minun mielestä söpöin. Siinä kyltkssäluki sen hepan nimi mutta en saanut siitä oikein selvää. Siinä lukee Sini. Helena Kun silitin Siniä Helena tuli paikalle. Moi ootko se Venla? Joo. Helena kertoi että Sini on kiltti ja säikky hevonen. Ilta Tuli jo ilta äiti tuli hakemaan minua tallilta. Minä en halunnut lähteä mutta tiesin että minun täytyy. Tämä oli kyllä paras eka tallipäivä. //Noniin, pääsit vähän tutustumaan Siniin, tällä kertaa hyvin pikaisesti. Tarinoita kirjoittaessa voit jättää monen rivin pituiset kappalejaot pois, niin tekstiä on helpompi lukea. Koita myös saada tarinoihin vähän enemmän pituutta. Mutta tästä on hyvä lähteä! Saat 2 hoitopistettä!
-Helena
ps. poistin myös välikommenttisi hoitokirjasta, jotta se näyttäisi vähän siistimmältä mahdolliset kommentit voit lisätä hoitotarinan perään tai tulla jutustelemaan vaikka chattiin!
|
|
|
Post by Venla on Mar 24, 2016 6:43:06 GMT
Sini älä karkaa!!!
Aloittelijat
Olen matkalla tallille kun näin tallin vieressä hevoskaupan. Kävin katsomassa mitä siellä on. Siellä oli ihana Pörri riimi joka soisi Sinille täydellisesti.Mutta se maksoi 50euroa. Kun saavuin tallille siellä oli aloittelijoita jotka eivät uskaltaneet viedä hevosia laitumelle. Yksi tyttö meni Sinillä hänen nimensä oli Siiri. Minä sain taluttaa Sinin laitumelle koska Siiri ei uskaltanut.
Sini pysähdy
Siiri halusi että Sini tulisi hänen luokseen. Helenan mielestä se ei ollut hyvä ajatus. Saat kyllä katoa Siniä tästä mitta älä mene laitumelle. Oli jo aika myöhä olin tallilla aika myöhää. Myös Siiri oli täällä koska halusi taluttaa Sinin karsinaan. Siiri avasi portin ja Siniä alkoi ärsyttä kun se pikkutyttö kokoajan haluaa hänen luokseen. Yhtäkkiä Sini laukkasi portista ulos ja karkasi metsään.
Missä olet Sini
Minä juoksin Sinin perään ja Siiri meni kertomaan Helenalle. Helena lähti kanssa etsimään mutta Siniä ei löytynyt.
Kotona taas Sini
Juoksin aamulla tallille. Mutta ihme oli Sini oli karsinassa. Siiri oli löytänyt Sinin. Sini on nyt turvallisesti kotona.
Loppu
//Jälleen melko lyhyt tarina, yritä myös välttää hirmu suuria pomppauksia ajassa, esim. yhtäkkiä onkin seuraava päivä. Tai alusta ainakin päivän vaihdosta jotenkin, voit esimerkiksi kertoa, miten lähdit väsyneenä kotiin ja kaaduit sänkyyn, jonka jälkeen alkoi uusi päivä.
2 HP!
-Helena
|
|
|
Post by Venla on Mar 25, 2016 16:24:29 GMT
Parantuuko Sini Ratsastus tunti Olin tallilla ja katsoin Muiden tuntia. Tunnilla oli ystäväni Siiri. Sini oli tänään levottomalla tuulella. Sini pukitti Siirin kun he menivät laukkaa. Onneksi Siiriä ei sattunut. Kun talutin Sinin takaisin karsinaan Sini kielsi menemästä. Helena tuli paikalle. -Sinillä on tänään villi päivä voimme viedä sen laitumelle mutta isommilla alkoi tunti niin ei olisi aikaa. Isommilla tytöillä alkoi estetunti. Halusin mennä katsomaan miten Sini pärjää tunnilla. Isommat tytöt hyppäsivät esteitä. Mitäköhän tästä tulee tuumin. Siniä hermostutti hän ei aikonut hypätä. Kun tyttö otti raipan ja löi Siniä. Sitten Sini ryöstö ja tiputti tytön. Siniä sattui itsekkin koska kaatui. Kaivo Juoksin paikalle ja soitin eläinlääkärin pikaisesti.Sini pitää viedä klinikalle sen kavio täytyy kuvata eläinlääkäri sanoi. -Milloi saamme Sinin takaisin tänne Helena kysyi.-Riippuu missä kunnossa se on. Se vaikuttaa aika heikolta. Klinikka Seuraavana päivänä kävin klinikalla katsomassa missä kunnossa Sini oli.Sinin kavio vain vähän naksahti. Sini taisi säikähtää enemmän mutta se on ihan kunnossa. Maastolenkki Menin vielä tänään Sinin kanssa maastoon. Sini oli jo rauhoittunut. Loppu //Huhhuh, miten paljon tapahtumia! Kuten jo aikaisemmassa kommentissa sanoin, aikahypyt tekevät tarinasta melko sekavan. Hoitotarina sijoittuu yleensä yhteen päivään. Kerro myös enemmän, mitä puuhailit Sinin kanssa. Harjasitko sen kenties, talutitko tarhasta karsinaan yms. kaikkea pientä. Kirjoittamalla vähän kaikesta saa tarinaan myös näppärästi pituutta lisää
2 HP! Nyt olet tasolla 2, eli saat ratsastaa kentällä valvotusti.
-Helena
ps. kannattaa myös kirjautua foorumille, niin ei tarvitse kirjoittaa kävijänä.
|
|
|
Post by Kristiina on Jun 6, 2016 16:58:23 GMT
Sopeutumisvaikeuksia | ensimmäinen
Hyppäsin mustan bemarini kuskin paikalta ja katselin autiota tallipihaa. Täällä mä tulisin vielä viettämään tovin jos toisenkin, vaikka mun vanhempani eivät siitä aivan tykänneetkään. Täysin valehtelematta huuto oli ollut eilen illalla kova, kun mä ilmoitin, että mut oltiin valittu lähiseudun maalaistallille erään arabiristeytyksen hoitajaksi. Isä oli huutanut ja ihmetellyt, miksen ratsastaisi meidän omilla hevosilla, suurella ja kalliilla tallilla jolla oli loistavia hevosia niin paljon, ettei niiden laskemiseen riittänyt sormet laisinkaan. Olin mäkin kai vähän suutahtanut ja roudannut sitten mun kimpsut ja kampsut ja häippässyt meidän mökille parin kilsan päästä täältä Ratapihasta.
Tallin ovi aukesi narahtaen. "Huhuu?" huikkasin, vastauksena hiljaisuus. Ei edes tavallista heinän rouskutusta kuulunut. Hevoset olivat varmastikin ulkona.
Koputin toimiston oveen lievästi hermostuneena. Pian ovi aukesi ja ruskeatukkainen, ystävällinen naishenkilö kutsui minut sisään. Tämä brunettepäinen nainen (Helena muistaakseni) luetteli ensin minulle listan säännöistä ja käytännöistä, ojensi sen jälkeen avaimen kaappiini ja kehotti etsimään jonkun tallilaisen esittelemään minulle tallia.
Kummissani pohdin, missä Helenan mainitsemat kaapit mahtoivat sijaita. Ei satulahuoneessa, siellä olin viime vierailullani käynyt. Katsoin ikkunasta, kun joku punatukkainen tyttö loikki ulos hassusta tornista tallin kyljessä kohti pienempää punaista tallia. Hetken pohdiskeltuani päätin käydä kurkkaamassa, löytäisinkö sieltä etsimäni.
Kuten ollakkaan, päädyin sisään pyöreään huoneeseen, joka toimi kai jonkinlaisena oleskelutilana. Kipitin rappusia ylös toiseen pyöreään huoneeseen, josta, tattadadaa, löysin nämä valkeat, hoitajille tarkoitetut kaapit. Heitin rivistön viimeiseen kaappiin reppuni ja lukitsin kaapin saamallani avaimella. Olin juuri loikkimassa takaisin alas, kun kuulin oven aukeavan ja jonkun astelevan sisään. Kipaisin alakertaan toivoen, että tulija olisi ollut Elias, mutta turhaan, huoneessa olivat vain kaksi jotain tyttöä, toisella oli oranssi tukka ja toisella ruskea. He eivät sanoneet mitään, eivät esittäytyneet, mutta he tuijottivat minua hiukan oudosti, kun avasin oven ja kiirehdin ulos.
Ulkoa löytyi liuta tarhoja, joista yhdessä käyskenteli nätti, kimo tamma. Se pysähtyi ja katseli tuloani tarhalle korvat höröllä. "Sinii, tule sisälle!" huusin portilta saamatta tammaan minkäänlaista liikettä. Lähdin hakemaan tammaa, uutta hoitohevostani. Olin juuri taluttamassa Siniä ulos portista kun minua vastaan kävelivät nämä kaksi taukohuoneessa ollutta tyttöä. "Moikka!" tervehdin heitä tekopirteästi katsoen heidän reaktiotaan. "Moi", mutisi ruskeatukkainen hämillään ja livahti toisen tytön perässä portista sisään. Tytöt nappasivat hevoset, toisella oli ruskea poni ja toisella kiltinnäköinen, musta hevonen ja suuntasivat perässäni tallin. He vilkuilivat minua ohittaessaan Sinin karsinan ja supisivat jotain, ja toinen tytöistä riensi taukohuoneeseen.
Harjasin heiniään rouskuttelevaa Siniä parhaillaan pölyharjalla, kun kuulin ryminää. "Niin missä se tyyppi on? Sanoitsä Mia et se on Siniä hoitamassa? Miks ihmeessä?" kajahti kirkas ääni, joka kuului nopean vilkaisun jälkeen punatukkaiselle tytölle. "Voi helvetti Wilma, olisit kerrankin hiljaa, se on Sinin karsinassa, nyt se kuuli!" kuiskasi silmälasipäinen ikäiseni oloinen tyttö niin kovaa, että minäkin kuulin sen selkeästi. Painoin katseeni alas ja teeskentelin, etten olisi kuullut tyttöjen puheita laisinkaan. Sini nosti päänsä heinistä ja puhalsi lämpimän henkäyksen naamalleni. "Mua ei taideta oikein huolia tänne", kuiskasin tammalle. En kuitenkaan välttänyt pikkulikkojen joutavista hölinöistä, vaan harjasin Sinin reippaasti läpi ja jätin sen sitten karsinaansa odottelemaan pian saapuvia tuntilaisia. Ehtisin kyllä siiheksi takaisin tuntilaisia auttelemaan, mutta nyt aioin kyllä etsiä Eliaksen käsiini, sillä olihan tämä ainoa tuntemani ihminen koko tallilla. Koska eihän Sini ollut ihminen.
//5HP!
-Helena
|
|
|
Post by Kristiina on Jun 13, 2016 7:41:44 GMT
Pohdiskelukävelyitä | toinen
Nojasin auringon lämmittämää aitaa vasten ja katselin, kun Elias ratsasti kentällä Karrilla. Karri meni mukavan rennosti ja letkeästi, mutta silti reippaasti ja hyvällä moodilla. Välillä mun katse unohtui Karrista Eliakseen. Kun se ratsasti ohi, se hymyili mulle, mutta punastui sitten rajusti nähdessään joidenkin tallityttöjen tulevan. Vilkaisin tulijoita pikaisesti; ne olivat se punapäinen tyttö jonka olinkin jo nähnyt (ja kuullut) ensimmäisellä hoitokerrallani, silmälasipäinen tyttö, jonka tiesin Eliaksen serkuksi, sekä toinen ruskeatukkainen tyttö. Taisin pian ymmärtää, mitä ne musta tallilla puhui, enkä mä ollut ollenkaan varma, pidinkö mä siitä. Tai pitikö Elias, sillä eihän me edes seurusteltu. Mun ja mun vanhempien riita taas ei ollut mennyt yhtään parempaan suuntaan. Mä olin siis linnoittautunut meidän mökille, joka oli vain parin kilsan päässä Ratapihasta. Mun onnekseni mä olin jo saanut kortin, ja mä pystyin hurauttamaan bemmilläni minne ikinä tahdoinkin. Toisaalta mä nautin riidasta, kerrankin mä sain tehdä mitä halusin, kokeilla siipiäni, ei tarvinnut olla vanhempien nurkissa. Välillä mä olin jo ajatellut, että muuttaisin ihan pysyvästi pois vanhemmilta, vapaus tuntui hyvältä. Kun ne kolme tyttöä tulivat katsomaan Eliaksen ratsastusta, mä päätin hiippailla takavasemmalle ja lähteä Sinin luo. Mä olin lähipäivinä vaan talutellut ja muuten hoitanut tammaa, selkään en ollut vielä päässyt. Meidän luottamus oli kehittynyt jokapäiväisen tallilla luuhuamisen takia nopeasti. Nyt mä kävin tarjoamassa Sinille porkkanan ja menin sitten satulahuoneeseen putsaamaan tamman varusteita. Irrotin violetin satulahuovan satulasta ja harjasin sen. Sitten irrotin satulasta jalustimet hihnoineen ja aloin sitten jynssäämään satulaa satulasaippualla. Satulahuoneessa oli rauhallista, minun lisäkseni siellä oli vain Mimosa, joka asettui mun jalkoihini kehräämään. Asetin varusteet paikoilleen telineisiin ja istahdin sitten lattialle selkä seinää vasten. Mimosa avasi toisen silmänsä ja yhä kehräten kiipesi mun syliini. Silitin kissaa toisella kädellä hiljaa hymyillen. Oli mulla ainakin yksi ystävä, siis Sinin ja Eliaksen lisäksi. Pian ovi rymisi auki ja satulahuoneessa vallinnut idyllinen rauha särkyi. Mimosa lopetti kehräämisen ja loikki avoimesta ovesta ulos, ja mä jäin yksin istumaan lattialle hämmentyneen näköisenä. "Mä sain Letun, kenet sä sait?" iloisen itsevarma lapsen ääni kysyi. "Mossen, mä kyllä sanoin Merjalle et olisin halunnut mieluummin Latinan." toinen ääni vastasi. Kaksi ärsyttävän itsevarmaa pikkulikkaa nappasi hevostensa harjapakit syliinsä. He olivat jo poistumassa, ennenkuin toinen äkkäsi minut. "Kuka sä oot?" se kysyi terävästi. Ehkä kymmenen vuotias pikkufriidu katseli mua nenänvarttaan pitkin kun istuin siinä lattialla kuin mikäkin kotitonttu. "Kristiina, Sinin hoitaja", vastasin vähintään yhtä nenäkkäästi ja nousin ylös. Puistelin tomut Kingslandin ratsastushousujen takamuksesta ja nakkasin blondin tukkani pois silmiltä. "Ai jaa? Miksei sulla oo omaa hevosta?" toinen pikkutytöistä kysyi. "On mulla ja mun perheellä kotona. Montakin." "Aijaa. Mä saan ehkä Letun hoitsuks", tyttö sanoi luullen tekevänsä suurenkin vaikutuksen. "Enpä oikein usko." "Miten niin et?" tyttö kysyi. "Letulla on jo hoitaja." Ai että kun rakastin näsäviisaita aloittelijoita. Mistä lie omasta päästään keksinyt tuon hoitajajutunkin. Pikkutytöt häipyivät, ja satulahuoneeseen oli langennut taas rauha. Mimosa oli lähtenyt lätkimään, joten mulla ei ollut enää mitään tehtävää. Lähdin siis katsastamaan tuntilistaa, lukisiko Sinin nimi siellä. Sini ei juoksisi tänään millään tunnilla, joten päätin lähteä kävelyttämään sitä taas metsään. Mä olin löytänyt tosi kivan reitin, joka kulki suuremman laitumen ohi uittopaikalle. Metsässä oli ihanan rauhallista. Siellä ei ollut lainkaan häliseviä tuntilaislaumoja eikä jotain minusta ja Eliaksesta supisevia tallityttöjä. Siellä oli tilaa ajatella, miettiä asioita ja järjestää niitä päässään. Tällä hetkellä musta tuntuikin, että mun pääkopassa riitti järjesteltävää yllin kyllin. 1. Mun riita vanhempieni kanssa. Vaikkakin vapaus oli ihanaa mun omatuntoni kolkutti, riiteleminen ei ollut kivaa, ja siitä seurasi vain pahaa mieltä. Mun pitäisi kai hurauttaa jonakin päivänä kotopuoleen ja sopia riidat. Mutta jäisin kyllä asumaan mökkiimme, kotoa oli turhan pitkä matka Ratapihaan. 2. Mun täytyisi tutustua tallilaisiin. Kyllä, mun täytyisi tutustua niihin mun selän takana supiseviin, mua pitkään katsoviin tallityttöihin. Eihän siitä tulisi mitään, että mulla ei olisi tallilla muita kavereita kuin Elias, ja kaikki muut välttelisivät mua. Ehei, tämä pitäisi hoitaa ensitilassa. Tai niin pian kun pystyi. Tai sitten kun jaksoi, tai sitten kun oli aikaa, tai... Tallilaisiin tutustuminen saattaisi kyllä vielä venyä hiukan, mä ajattelin, kun saavuin takaisin tallipihaan. Kaksi tyttöä katsoi mua pitkään ja toinen supatti jotain toiselle. Tunsin pienen piston sydämessäni ja mieleni teki niin mennä sanomaan jotakin nasevaa noille kahdelle, mutten viitsinyt. Ei, älkää käsittäkö väärin, musta ei tuntunut siltä että mua kiusattaisiin, ei laisinkaan. Ne ei vaan ollut tottuneet muhun vielä, ja mitä ainakin itse päättelin, tallin puskalennätin oli tehnyt tehtävänsä ja mua luultiin Eliaksen tyttöystäväksi vaikken sitä ollut. Ainakaan vielä. //8HP!
-Helena
|
|
|
Post by Kristiina on Jun 13, 2016 17:55:05 GMT
Anteeksipyyntöjä | kolmasTsekkaathan ensin Nellin tarinan tapahtumat, jatkumoa sille! Kiiltävien, mustien nahkasaappaiden kannat kopisivat askelteni tahdissa, kun kiirehdin talliin Sinin karsinalle. Vastassa oli kuitenkin tyhjä karsina. Äh, olinpa ollut tyhmä, tietenkään Sini ei ollut karsinassaa, se juoksi parhaillaan tunneilla. Potkaisin karsinan ovea kiukkuisena ja huokaisin. Kaipasin nyt rauhaa ja hiljaisuutta. Kävin nopeasti vilkaisemassa kentälle; jes, Reima ei ollut tunnilla. Siispä suuntasin vaunutalliin, jossa en ollut vieraillutkaan kuin kerran aiemmin. Komea issikkaori asusti yksin eikä sillä ollut vielä hoitajaakaan, joten suurella todennäköisyydellä saisin olla rauhassa. Olin oikeassa, tallissa ei ollut ketään muuta kuin Reima. Ori nosti päänsä heinäkasasta ja katsoi tuloani iloisena. Se hörähti hiljaa ja tunki turpaansa lähemmäs kuin kerjäten silityksiä. Silittelin Reimaa hetken ja nojasin sitten ajatuksiini vaipuneena karsinan seinää vasten. Reima katseli mua hiljaa ja toi sitten turpansa lohduttavana mun poskeani vasten. Ori puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni kuin sanoen, että kaikki oli hyvin. "Onkohan se täällä?" "Pakko olla, me ollaan etsitty koko talli läpi!" "Mut mitä jos se on lähteny kotiin?" "Ei voi olla, sen auto on pihalla." Ulkoa kuului soran rahinaa ja ääniä. Tunnistin ne kuuluvan niille tallitytöille, sille, joka oli rymynnyt taukohuoneeseen kiekuen että sillä oli kertoa jotain juoruja musta ja Eliaksesta, sille yhdelle punapäälle ja sen silmälasipäiselle paperille ja muutamalle muulle. Vaunutallin oven kahva painui alas ja tajusin, ettei mulla ollut pakotietä. "Kristiina?" varovainen ääni kysyi. Käännyin hitaasti ja loin tyttöihin murhaavan katseen. "No? Onko teillä lisää jotain juoruja kerrottavana?" "Ei kun me... Me vaan haluttaisiin pyytää anteeks." Mun katseeni suli vähän pehmeämmäksi. Se kiersi kaikkien tyttöjen kasvoissa. En arvannutkaan, että heitä olisi näin paljon. "Me ollaan ihan tosissamme pahoillaan kaikesta mitä me ollaan puhuttu. Voitsä antaa meille anteeksi?" Silmäilin puhujaa, punatukkaista tyttöä, joka seisoi rohkempana hiukan muiden edellä. "Voin. Ja ehkä esittelytkin olis paikallaan. Mä oon siis Kristiina, mutta sen te varmaan tiesittekin!" "Mä oon Wilma, tossa on LaaLaa, toi on Nelli, sit on Mia, Milena..." Kuuntelin kärsivällisenä tyttöjen nimet ja nyökkäsin sitten. "Meidän on ehkä parasta mennä nyt talliin,tunnit on loppumaisillaan ja apuvoimia saatetaan tarvita", ehdotin kun esittelyt oli hoidettu. "Joo, mennään vaan", Nelliksi muistavani tyttö nyökkäsi. Vaikka ennakkoluulot oltiin selvitelty aistin silti pientä varautuneisuutta ja vaivautuneisuutta muissa tytöissä, emme olleet vieläkään ylimpiä ystäviä. Noh, parasta oli vaan antaa kaikille aikaa, kyllä tilanne varmasti tästä kohentuisi. Sinillä oli ratsastanut joku ensimmäistä kertaa Ratapihassa ollut noin kolmetostavuotias tyttö, joka ei kaivannut apua muussa kuin oikeiden paikkojen löytämisessä. Näytin tytölle Sinin satulatelineen ja suitsikoukun ja kehotin tyttöä asettamaan satulahuovan satulan päälle kuivumaan. Toin hänelle valmiiksi ämpärillisen vettä ja sienen, jotta hän voisi pestä Sinin hikiläikät. Seisoskelin hetken katsellen tuntiratsastajien uurtamista. Kaikkien kasvot olivat iloiset, taisi olla viikon kohokohta, kun pääsi ratsastustunnille ja hevosia hoitamaan. Toista se oli mulla, kun sain olla hevosten seurassa vakka joka päivä jos halusin. Koska kukaan ei selvästikään tarvinnut apua suuntasin taukohuoneeseen, hoitajien pyhään mestaan. Avasin kaappini oven ja nappasin glyseriinisaippuan käteeni. Riisuin saappaat jalastani ja putsasin ne kiiltäviksi. Pian rappusista kuului ryminää ja joku asteli sisään vihellellen. Wilma kipaisi kaapilleen ja tonki sen sisältöä hetken. Tyttö kaivoi sieltä ruskean stetsonin, painoi sen päähänsä ja lähti sitten takaisin alas. Nyrpistin nenääni hiukan Wilman kaapin sekasorrolle ja laitoin saippuan takaisin omaan, järjestyksessä olevaan kaappiini. Nostin raippatelineestään tippuneen kouluraipan takaisin ja lukitsin sitten kaapin oven. Kaiken tänään kokemani jälkeen maistuisi kyllä kuppi kahvia, ja tyytyväisenä hyräillen latasin kahvinkeittimen täyteen siinä toivossa, että joku kahvinnälkäinen ihminen kaipaisi kanssa pientä virkistystä. //Mukava tarina, kyllä Kristiina vielä Ratapihan joukkoon sulautuu 6HP!
-Helena
|
|
|
Post by Kristiina on Jun 16, 2016 15:53:25 GMT
Kun kaikki menee päin honkia | neljäs//Vaikkei Kristiinan tasoa olla vielä ilmoitettu, aattelin et varmaan edellisistä tarinoista päästäisiin kuitenkin mahdollisesti jo sille tasolle, et Kris voi nousta Sinin selkään. Oli pakko laittaa tää! Taukohuoneessa oli aika paljon porukkaa. Mä istuin sohvan nurkkaan käpertyneenä Eliaksen vieressä ja hiukan kauempana meistä LaaLaa, Milena ja Wilma melusivat jotain omiaan. Keskustelin Evelynin kanssa ratsastuksesta ja sellaisesta. Evelyn vaikutti tosi mukavalta tyypiltä, se oli mun ikäinen ja ihan hauskaa seuraa. Eikä se missään vaiheessa ollut levitellyt jotain juoruja musta pitkin tallia, toisin kuin eräät. ”Pitäisköhän sitä mennä ratsastamaan vielä Sini”, huokaisin hetken kuluttua. ”Kannattais, nyt on hyvä kun on vähän viileempää kun keskipäivän auringon paahteessa”, Evelyn kommentoi. ”Mä voin tulla mukaan”, Elias sanoi ja nousi ylös sohvalta mun perässä. Pihatallin mafia vilkaisi meitä nopeasti ja jatkoi sitten omaa mekastamistaan. ”Itseasiassa mäkin voisin tulla ridaan Missin”, Evelyn pohti ja kipaisi meidän mukaamme. Kolmistaan lähdimme talliin laittamaan tammoja ratsastuskuntoon. ”Heippa murunen! Lähetkö kentälle?” tervehdin kimoa hevosta. Sini tunki päätään mun syliin ja kihnutti silmäkulmaansa varovasti mua vasten. Mä hain Sinin harjapakin ja harjasin tamman pikaisesti. Nappasin telineestä Sinin satulan ja otin kantooni myös sen suitset. Karsinalla mä puin ne ratsulleni ja painoin sitten kypärän päähäni. ”Ootsä jo valmis?” huikkasin Evelynille. ”Ihan just! Missi helvetti, älä pullistele koko ajan!” kuului Missin karsinasta. Kun Evekin oli valmis, me lähdimme kentälle Elias vanavedessämme. Kaksi tammaa nostattivat ilmaan suuren hiekkapilven, kun ne ravasivat uraa pitkin. Me ratsastettiin kolmikaarisia kiemurauria ja voltteja hiki valuen. Ilmassa leijuvaa hiekkaa meni suuhun ja silmiin, mutta me ei välitetty vaan jatkettiin treeniä. Kun tuli laukkatyöskentelyn vuoro, Sini innostui ja kuumui hiukan. Mä kokosin tammaa hiukan ja sain sen rauhoittumaan, onneksi. Mulla oli kokemusta siitä, mitä käy jos Siniltä lähtee mopo käsistä ja sen voin sanoa, että siinä ei ole kenelläkään hauskaa. Mutta nyt Sini laukkasi ihan hallitusti, jokseenkin reippaaasti tosin loivia kiemuroita ja ympyröitä. Kun ratsastukset oltiin ratsastettu, me päätettiin vielä heittää Evelynin kanssa ihan lyhyt maastolenkki loppukäynneiksi. Jutustelimme niitä näitä ja annoimme hevosten kulkea rinnatusten leveällä hiekkatiellä. Vaikka Sini vaikutti ihan rauhalliselta, taisi sillä siltikin olla vielä virtaa. Kun yhtäkkiä pusikossa meidän vieressä rymisi, se pysähtyi ja nosti päänsä korkealle. Sieraimet suurina se tuijotti äänen lähdettä. Yhtäkkiä siitä samaisesta pusikosta ryntäsi rusakko suoraan hevosten edestä toiselle puolelle tietä. Siitäpä Sini vasta hermostui, Se hyppäsi pystyyn ja lähti sitten hirveää kyytiä takaisin tallille. Mun onnistui roikkua Sinin kaulalla vähän matkaa, mutta lopulta putosin ja jäin melkein Sinin jalkoihin. ”Sini! Nyt perkele tulet takaisin sieltä!” huusin hullua kyytiä laukkaavan tamman perään. Voihkaisin ja tunnustelin oloani ja nousin varovasti ylös – ei murtumia, venähdyksiä eikä muitakaan loukkaantumisia, ainakaan toivottavasti. Evelyn ravasi mun luokseni ja yhdessä lähdimme takaisin tallille toivoen sormet ristissä, että Sini olisi siellä. Siellähän Sini olikin, tallin pihassa aivan sekopäisenä. Se ravaili hermostuneena ympäriinsä ja pysähtyi sitten, kun näki meidän saapuvan. Nöyränä tyttönä se sitten löntysteli emäntänsä (eli mun, daa?) luokse ja hieraisi päätään mua vasten hiukan nolona. Ohjansakin se oli tallonut poikki, mokoma. Vein Sinin talliin ja hoidin sen hyvin. Sitten löntystelin aivan väsyneenä taukohuoneen suuntaan. Olin juuri kiipeämässä portaita ylös, mutta kun kuulin oman nimeni mainittavan keskustelussa, pysähdyin ja jäin kuuntelemaan. ”Mä en tajua sitä Kristiinaa, mitä ihmettä se täällä tekee? Omassa pihassa on huippuhevosia joka sormelle, et mitä se hakee täältä pieneltä maalaistallilta”, Nellin ääni puuskahti. ”Varmaan tuli tänne vaan Eliaksen takia. Kuulitsä jo mitä Wilma oli nähnyt?” Saanaksi tunnistamani ääni kysyi. ”Hei pliis, älkää kertoko…” joku voihkaisi. ”En oo kuullu”, Nelli sanoi kiinnostuneena. ”Kristiina oli pussannut Eliasta!” ”Mitä?” ”Voittekin varmaan kertoa mullekin mitä kaikkea ootte nähneet mua vakoillessanne”, sanoin kopeasti ja astelin näkyviin rappukäytävästä. ”Mä tiesin tän…” LaaLaa voihkaisi hiljaa ja hautasi päänsä käsiinsä. ”No? Ettekö uskalla kertoa?” korotin ääntäni. Muutama tyttö livahti mun ohitseni ja liukeni rappusista alas, mutta mistä vetoa, että ne jäi oleskeluhuoneeseen kuuntelemaan. ”Te ootte levittäny musta ja Eliaksesta juoruja pitkin tallia, eikö niin?” huusin. ”No… Niin me ollaan. Mutta me halutaan pyytää anteeksi ja…” Wilma aloitti mutta mä vaiensin sen katseellani. ”Helvetti te pyysitte jo kerran anteeksi ja mä hölmö annoin! Mutta katsos vaan, heti kun silmä välttää te ootte kertoilemassa ikäviä juttuja musta. Mikä teillä on mua vastaan?” huusin niin että naamani alkoi jo punehtua. ”Iihan pieni välihuomautus vaan, että mä en ollut tässä mukana, vaan pikemminkin yritin hillitä näitä muita”, Milena huomautti tyynen rauhallisesti väliin. Jokin mun sisälläni sanoi, että tyttö puhui totta, joten mä vaan nyökkäsin hänelle lyhyesti. ”Mä en Laura tajua mikä sua ja sun kavereitas vaivaa! Sä taidat olla vaan kateellinen Eliakselle kun joku tykkää ja välittää siitä”, totesin murhaavasti LaaLaalle. Silloin LaaLaa räjähti. Mimosa sen sylissä loikkasi närkästyneenä pois kun tyttö nousi äkkiä ylös. ”Mä en oo kateellinen Eliakselle, vaan ainoastaan huolissaan! Mä tiedän kyllä millanen miestennaurattaja sä oot, mä en halua että mun serkun sydän särkyy sun takia!” LaaLaa huusi. En ollut ikinä nähnyt LaaLaata niin vihaisena. Wilmakin katsoi ystäväänsä hiukan peläten pysyen kuitenkin paikoillaan. ”Eliaksen ja mun asiat ei kuulu sulle!” huusin ja loin viimeisen, vihaisen silmäyksen Laahan. Sitten käännähdin kannoillani ja juoksin rappuset alas. Kuten olin arvannut, taukohuoneessa oli paljon ihmisiä, jotka olivat tulleet sinne ihan vain kuunnellakseensa mitä ylhäällä tapahtui. Monet katsoivat mua säikähtäneinä, mutta yhden kasvot olivat tulkitsemattomat. Katsoin Eliasta itkua pidätellen ja säntäsin sitten ulos. Hetken kuluttua kuulin askeleet takanani ja tuttu ääni huusi pysähtymään. //7HP!
-Helena
|
|
|
Post by Kristiina on Jun 18, 2016 14:28:12 GMT
Heinäladon suojissa | viidesSini tuntui vetreältä allani, kun ravailin Merjan ohjeistuksessa suuria voltteja kentällä. "Hyvä! Istu sitten alas harjoitusraviin", Merja kehotti. Sini pärskähti ja kokosi askeleitaan hiukan. Ratsastaessani estekopin ohi näin muutaman silmäparin tarkkailevan ratsastustani. Tunnistin Wilman punaisen tukan ja LaaLaan sekä jonkun muun, josta en osannut sanoa, kuka tämä oli. Tietenkin, he olivat varmasti tulleet vakoilemaan ratsastustani ja etsimään virheitä minusta. Hymy kasvoiltani hyytyi ja itsetuntoni valahti alemmas. Kun Elias saapui aidan taakse katselemaan ratsastustani, tytöt katsoivat parhaakseen hiippailla pois ennenkuin poika huomaisi heidät. Hymyilin Eliakselle hiukan ratsastaessani pojan ohi ja hän hymyili takaisin. Sain keskittymiskykyni takaisin ja seurasin Merjan ohjeita tarkasti ratsastaessani kolmikaarisia kiemurauria harjoitusravissa. "Hyvä, kävele sitten hetki! Kohta ruvetaan laukkaamaan, tehdään ensin niin, että nostat tosta estekopin kohdalta vasemman harjoituslaukan ja laukkaat toiselle pitkälle sivulle loivan kiemuran, tavoitteena olis ettei Sini vaihda laukkaa, hevoset tekee niin usein. Sit tuolla lyhyen sivun keskellä siirrät ravin kautta käyntiin ja tuut uudestaan", Merja ohjeisti. Hetken käveltyämme aloitin tehtävän ratsastamisen. Sini teki hyvän laukan noston. Ensimmäisellä kerralla tamma vaihtoi laukan, mutta jo toisella kerralla kaikki sujui niinkuin piti.. "Hienoa! Tuu pari kertaa vielä ja sitten sama toiseen suuntaan!" Menimme saman tehtävän toiseenkin suuntaan pari, kolme kertaa ja vaihdoimme sitten tehtävää. "Seuraavaksi sä voisit tehdä Kristiina siirtymisiä ravi-laukka siirtymisiä. Vaadit sitä nostamaan sen laukan heti kun sä annat siihen avut", Merja selosti. Tein työtä käskettyä, ja lähdin ravaamaan eteenpäin. Nostin laukan, laukkasin pari askelta ja siirsin takaisin raviin, ja nostin taas pian laukan. Tätä jatkui jonkin aikaa, ja Sini tuli yhä paremmin ja paremmin avuille. Tunnin päätyttyä hyppäsin alas Sinin satulasta ja löysäsin tamman satulavyötä hiukan. Nostin jalustimet ylös ja lähdin taluttamaan hevosta tallia kohden. "Teillähän meni tosi hyvin!" vierelleni kävelemään tullut Elias hymyili. "Kiitti", virnistin takaisin. Mieleni teki lisätä, että varmasti nyt LaaLaata ja Wilmaa harmitti kun he eivät olleetkaan löytäneet mussa hirveän suuria virheitä, mutta jätin sen sanomatta. Sen sijaan talutin Sinin karsinaansa ja otin siltä suitset ja satulan pois. Elias nappasi satulan kantoonsa ja minä otin suitset, joiden kuolaimen kävin huuhtaisemassa ja vein ne sitten paikalleen. Harjasin Sinin hyvin Eliaksen nojaillessa tamman karsinan seinään. Tallissa oli jonkin verran porukkaa huomioiden sen, että oli jo ilta ja pian oli iltatallin aika. Suurin osa lössistä oli kuitenkin hoitajia, ja olipa pihatallin mafiakin raahautunut ison tallin puolelle. He rupattelivat rennosti Nellin kanssa, joka putsasi parhaillaan Latinan suitsia tallin lattialla istuen. LaaLaa kuitenkin heitti välillä inhoavia silmäyksiä mun suuntaani enkä voinut olla tuntematta pientä vihan pistoa sisälläni vilkaistessani heitä. Mulla ei ollut mitään Milenaa vastaan, mutta heitä muita vastaan oli. Mä en ollut hirveästi ollut tekemisissä Milenan kanssa johtuen ehkä siitä, että hän oli useimmiten LaaLaan ja Wilman seurassa, mutta tyttö vaikutti ihan fiksulta ja mukavaltakin niinkin nuoreksi. "Hei hyvä kun olette täällä! Saattekin auttaa iltatallissa!" Helena huikkasi tallissa luuhaavalle joukkiolle. "Wilma, Milena, LaaLaa ja Nelli, te saatte luvan mennä laittelemaan hevosten iltaruokia rehuhuoneeseen. Ja pariskunta vois hakea hevosille iltaheiniä." Elias punastui lievästi, kun hän tajusi Helenan tarkoittavan meitä. Helena vinkkasi silmää tietäväisenä ja viiletti sitten itse toimistoon jättäen hoitajat pakertamaan iltatallia. "Missä Karla muuten on?" kysyin ihmetellen kun suljin Sinin karsinan oven. "En mä tiedä, ainahan se on iltatalleja tekemässä. Ehkä sillä on vapaapäivä tai jotain", Elias kohautti olkapäitään. Lähdimme kävelemään heinäladolle, joka sijaitsi kolmannen tarhan vieressä. Heinäladossa oli isot heinäkärryt, joihin saattoi lapata paljon heinää. Naureskellen ja keskenämme jutellen aloimme täyttää kärryjä täyteen. Heinä kutitteli ja pisteli, mutta emme siitä välittäneet vaan täytimme kärryn kukkuroilleen heinää. Kun olimme valmiit Elias pysähtyi ja katsoi mua silmät nauraen. "Sulla on heinää tukassa", se hymyili ja nappasi muutamat korret pois. Ja aivan yhtäkkiä jossain suuressa rohkeuden puuskassaan se tarttui käsiini ja painoi kevyen, lempeän suukon mun huulilleni. //Ihanan hyväntuulinen tarina 6HP!
-Helena
|
|
|
Post by Kristiina on Jun 19, 2016 8:35:11 GMT
Hieman varusteita | kuudesKoska eihän kukaan noista kuvaan kirjoitetuista teksteistä kuitenkaan mitään selvää saa, laitan tähän alle vielä tarkemmat kuvaukset näistä kamppeista! Ja pikkuinen välihuomautus, tässä ei todellakaan ole Kristiinan kaikki tallikamppeet, vaan hiukan osviittaa millaisia vaatteita tytön päällä voi nähdä ja millaisista vaatteista hän pitää. 1. - Ratsastuskypärä on musta, päällystämätön ja kevyt kypärä, jossa on nahkainen kiinnitysremmi - Hanskat ovat useimmiten nahkaa ja luottomerkkinä toimii Roeckl - Raippoja löytyy eri pituisia eri tarkoituksiin, on koulu-, yleis- kuin esteraippaakin 2. - Paidat ovat siistejä ja niissä on usein kaulus, värimaailma liikkuu klassisessa: tummansinisessä, valkoisessa, mustassa ja ruskeassa - Tallitakkeja ja huppareita löytyy kaapista myös useampi kappale, niissäkin mennään klassisella . väriteemalla 3. - Saappaat ovat mustat nahkaiset ratsastussaappaat, jotka päivän päätteksi hyppäävät Krisin kaappiin ja jalkaan vaihtuvat mukavat tennarit - Sukat ovat aivan normaaleja perussukkia (koska miksi panostaa johonkin joka ei edes näy . saappaiden alta?) - Hopean väriset koulukannukset ovat käytössä suhteellisen harvoin, yleensä vain kisoissa, joissa . ne ovat pakolliset 4. - Kisatakki on musta, siinä on hopean väriset napit ja musta samettivuori (jeah kuvassa lukee tummansininen koska olen tyhmä) - Kisapaitoja löytyy niin lyhyt- kuin pitkähihaisiakin 5. - Ratsastushousujen värimaailma liikkuu edelleen niissä klassisissa väreissä - Lisäksi kaapista löytyvät valkoiset kisahousut (eivät näy kuvassa!) //Nää on kivoja! Laitan tästä pari hoitopistettä
-Helena
|
|
|
Post by Kristiina on Jun 22, 2016 13:24:14 GMT
Väärinkäsitystä | seitsemäs
Heitin pölyharjan Sinin harjalaatikkoon ja katsahdin ovelle. Joku tuli sisään hevosensa kanssa. ”Hei Elias! Mennäänkö maastoon?” huikkasin Eliakselle iloisesti. ”En mä. Meen LaaLaan kanssa”, poika sanoi vilkaisemattakaan minuun.
Kurtistin kulmiani mietteliäänä. Elias oli pitänyt muhun etäisyyttä jo hyvän aikaa, enkä tajunnut, mikä siihen oli syynä. Hän tuntui viihtyvän nykyään paremmin serkkunsa Laan kanssa unohtaen minun olemassaoloni tykkänään.
Suitsin ja satuloin Sinin vikkelästi ja lähdin sitten taluttamaan sitä kentälle. Siellä kiristin tamman satulavyön ja mittasin jalustimet sopiviksi. Ponkaisin Sinin selkään jakkaralta ja lähdin kiertämään kaviouraa käynnissä.
Kun alkukäynnit oltiin kävelty, kokosin ohjat ja siirsin Sinin kevyeeseen raviin. Taivuttelin tammaa tekemällä voltteja ja kaarroksia ja kokeilin sen kuuliaisuutta pysähdyksillä ja temponvaihteluilla. Sini kulki hiukan laiskanpuoleisesti mutta kuuliaisesti.
”Hei Kristiina!” huikkasi Helena ja tuli nojailemaan kentän aitaan. ”Moikka!” hymyilin takaisin ja siirsin Sinin käyntiin. ”Haluisitko kokeilla hypätä Sinillä vähän? Ihan jotain pientä?” Helena kysyi. ”Voishan sitä, jos sä tuut puomivastaavaksi”, tuumasin. Helena rupesi raahaamaan kentälle puomeja sekä tolppaparia. Hän asetti puomit riviin kentän toiselle pitkälle sivulle ja tolpat laittoi syrjemmälle odottamaan vuoroaan. ”Noniin, tuu nämä ravissa”, Helena nyökkäsi. Siirsin Sinin raviin ja ohjasin sen keskelle puomeja.
Lopulta Helena päätyi pitämään mulle ihan kunnon tunnin, johon kuului erilaisia puomitehtäviä sekä pieniä kavalettikokoisia esteitä. Tunnin päätteeksi niin minä kuin Sinikin olimme läpimärkiä hiestä, joten päätin viedä Sinin pesupaikalle ja huuhtoa sen aivan kunnolla. Tamma häselsi ensin paljon ja säikkyi vettä, mutta rauhoittui sitten aloilleen ja nautti viileän veden tuomasta virkistyksestä. Kuivasin Sinin hikiviilalla ja lähdin sitten taluttamaan sitä takaisin laitumelle.
Reitti laitumelle oli kaunis, haarapääskyt lentelivät taivaalla ja ilmassa leijaili ihana kesän tuoksu. Näin eräällä pellolla rusakon, joka juoksenteli ympäriinsä ja pysähtyi sitten toljottamaan meitä vähän matkan päähän. Sini katsoi pitkäkorvaista kummajaista kiinnostuneena ja jatkoi sitten matkaa heilautellen häntäänsä laiskasti.
Kun Sini ahmi taas ruohoa laitumella tyytyväisenä kaveriensa kanssa palasin takaisin tallille. Talli oli muuten autio, mutta Karrin karsinasta kuului liikehdintää. Kävelin karsinan oven taakse ja jäin katselemaan, kun Elias veti viimeisetkin harjanvedot. Poika ei edes tervehtinyt, vaikka tiesin vallan hyvin, että hän oli huomannut tuloni.
”Elias?” Ei vastausta. ”Meidän pitää puhua.”
”Mulla ei ole sulle mitään asiaa!” Elias sanoi kiivaasti ja heitti Karrin harjan takaisin pakkiinsa. Poika paiskasi karsinan oven kiinni ja oli jo marssimassa pois, kunnes tarrasin hänen paitansa selkämykseen. ”Mitä ihmettä sä teet? Jätä mut rauhaan!” Elias jyrähti ja katsoi mua vihaisesti. ”Nyt kuuntelet! Meidän pitää puhua. Muttei täällä. Tule, mennään vaikka vintille, siellä ei ole takuulla ketään”, sanoin ja kiskoin Eliaksen perässäni vintille.
”Miks sä oot vältellyt mua viime aikoina?” menin heti suoraan asiaan. ”No mietipäs sitä!” Elias nalvaisi. ”Voisit ees kertoa miks olet vihainen mulle!” ”No kuule, voisko jotenkin liittyä siihen, kuinka sä vaan pyörittelet muita miehiä heti kun silmä välttää!” Yllätyin itsekin Eliaksen rohkeudesta ja sanoin sitten: ”Mä en tiedä mistä sä puhut.” ”Kuule älä luule etten olis nähnyt! Sillon yhtenä päivänä kun olin tulossa sun luokse niin näin sut vaan halailemassa jotain jätkää siinä pihalla! Arvaa kaks kertaa, onko kiva nähdä sellasta!” Elias melkein huusi. Hänen naamansa oli jo aika punainen. Se alkoi punoittaa vielä enemmän, kun mä nauraa tyrskähdin. ”Elias, se oli mun serkku Jesse. Ja mä voin vannoa, että meidän välillä ei ole mitään ystävyyttä enempää! Ja jos se sun oloas helpottaa, niin sitä paitsi Jesse on kihloissa”, virnistin ja katsoin Eliasta pää kallellaan.
Elias rauhoittui selkeästi ja katsoi mua sitten suloisen hämmästyneesti. ”Ai, eikö se… Se ei ollutkaan…” poika änkytti ja lysähti istumaan heinäkasaan.
Istahdin Eliaksen viereen. ”Mä… Mä oon tosi pahoillani Kris. Mä vaan luulin… Ja kun musta tuntui, että mun takia sun maine ei ole nyt just kovin hyvä. Näithän sä mitä kävi, kun me sillon maastolenkillä ratsastettiin sen talon ohi, jossa ne tyypit piti kotibileitä.” ”Ei sun tarvi Elias olla pahoillas tollasista. Mä en kaipaa niiden ääliöiden seuraa pätkän vertaa. Varsinkin jos ne on jotain sun kiusaajia.” Olimme hetken ajan vain hiljaa ja Elias yritti selkeästi sulatella kaikkea kuulemaansa.
”Mä olin kyllä tyhmä. Voitsä mitenkään antaa mulle anteeksi kaiken mitä mä huusin sulle?” Elias kysyi hetken päästä. ”Tottakai voin, jos jäät nyt siihen”, hymyilin ja painauduin Eliasta vasten. Pojan kädet kiertyivät ympärilleni omistavaan halaukseen ja kevyt pusu painettiin hiuksiini. ”Karri on vielä sisällä, mun pitäisi viedä se laitumelle”, Elias sanoi hetken päästä. Nousin ylös lähteäkseni Eliaksen mukaan. ”Tajuatko, että mä pidän susta ihan mielettömän paljon”, virnistin ja poika nyökkäsi hymyillen. Yhtä matkaa lähdimme talliin hakemaan Karria.
//6HP!
-Helena
|
|
|
Post by Kristiina on Jul 20, 2016 12:27:49 GMT
Sata prosenttisesti onnellinen | kahdeksasMä olin oikeastaan aika onnellinen ihminen. Mulla oli maailman paras poikaystävä ja ihana hoitohevonen. Lisäksi olin päässyt tallilaisten kanssa paljon parempiin väleihin, vaikka en mitään bestiksiä heidän kanssaan ollutkaan. Mä vaihdoin usein muutaman sanan muiden hoitajien kanssa ja OLIN JOPA AJAUTUNUT VÄHÄN PIDEMPÄÄNKIN KESKUSTELUUN LAALAAN KANSSA. Kyllä, kuulitte aivan oikein, me oltiin keskusteltu LaaLaan kanssa. Ilmeisesti ennakkoluulot oltiin jo unohdettu. Jaa mistäkö me sitten keskusteltiin? Enimmäkseen hevosista, mutta myös Eliaksesta. Kyllä, kyllä, me keskusteltiin LaaLaan kanssa Eliaksesta. LaaLaa sanoi vain että hänen mielestään oli kiva kun Elias oli tavannut minut. Ja että Elias oli muuttunut ihmisenä. Mä olin kysynyt että mitä se oikein tarkoitti, ja se selitti, että Elias oli jotenkin paljon itsevarmempi eikä se roikkunut koko ajan LaaLaan perässä. Sini taasen eli tyytyväistä hevosen elämää laitumella. Se pyöristyi pyöristymistään ja valkoinen karva sai usein pintaansa ruohonvihreitä läikkiä. Ratsastin sillä kuitenkin ahkerasti jottei tamma olisi syksyllä tuntien alkaessa aivan pallo. Toivoin myös, että pääsisin syksyllä Sinin kanssa kisakentillekin, joten menin ainakin kerran viikkoon myös esteitä. Sini oli toki hiukan hidas pohkeelle aina alkuun kesäväsymyksestä johtuen, mutta se vetristyi onneksi pian. Ratsastuksen päätteeksi uimme yleensä molemmat hiessä, mutta olimme kumpikin tyytyväisiä suoritukseen. Oli vain yksi mutta, jonka takia en voinut olla täysin sataprosenttisesti onnellinen. Se johtui vanhempieni ja minun riidasta. Joinakin öinä vain vatvoin asiaa ja pohdin, olisimmeko enää koskaan väleissä. Usein saatoin avautua Eliakselle tuntemuksistani, ja poika lohdutti parhaansa mukaan. Eliaksen mielestä minun pitäisi niin sanotusti tarttua härkää sarvista ja pyytää anteeksi, mutta se ei vain ollut niin helppoa. Kerran istuin jo autossa melkein lähdössä ajamaan kotiin anteeksi pyytämään, mutten lopulta pystynytkään siihen. En tiennyt mitä siinä oikein pelkäsin, ehkä vanhempieni kohtaamista, ehkä sitä, etten saisikaan anteeksi. Istuimme Eliaksen kanssa satulahuoneessa putsaamassa satuloita kaikessa rauhassa. Tallilla oli hyvin vähän ihmisiä, vain me ja pihatallin mafia sekä tietenkin Helena. "Olispa kiva päästä Sinin kanssa syksyllä kisaamaan", huokaisin ja asetin puhtaan satulan telineeseensä. "Kyllä sä varmasti pääset, te voitatte Sinin kanssa kaikki", Elias hymähti. "Kiitti", hymyilin takaisin ja nappasin suitset käteeni ja aloin puhdistamaan niitä. Nojauduin varovasti Eliasta vasten ja uppouduin työhön. Yhtäkkiä rauhaisan hiljaisuuden keskeytti Helena, joka tupsahti paikalle tukka sotkussa. "Kristiina, sua kaivataan tuolla", Helena puhisi. "Jaa?" Jätin suitset penkille ja Elias kannoillani lähdin katsomaan, mitä Helena tarkoitti. Varmaan joku satulahuopia pesevä Milena vain kysyisi tarvitsiko Sinin huopia pestä samalla. Olin kuitenkin väärässä. Tallin käytävällä, aivan perällä Hodan karsinan luona seisoi kaksi ihmistä, jotka eivät kuuluneet siihen. Toisella oli sauvat ja jalka kipsissä. "Äiti? Isä?" kuiskasin epäuskoisena niin että vain Elias kuuli. "Mitä ne täällä tekee?" Äiti huomasi minut ja lähti kiirehtimään luokseni, jolloin Elias päätti liueta paikalta ja katosi taukohuoneeseen. Minä katsoin lähestyvää kaksikkoa edelleen hyvin hämmentyneenä. "Äiti? Mitä te täällä teette?" kysyin, mutta vastausta saamatta kädet kiertyivät ympärilleni tiukkaan rutistukseen. "Mitä..." "Me haluttaisiin vain pyytää anteeksi", äiti kuiskasi korvaani päästämättä vieläkään irti. Minä katsoin isää, joka hymyili ihan vähän. "Mutta eihän teidän tarvitse pyytää anteeksi? Minähän se olin kiittämätön, olin itsekäs, ja..." aloitin mutten pystynyt jatkamaan enempää, sillä kyyneleet kihosivat silmiini. Halasin äitiä tiukasti takaisin. Olin aivan unohtanut miltä se tuntuu. "Haluatteko te nähdä tallia? Sini on nyt karsinassa, kun me mennään vielä tänään hiukan maastoon", sanoin. Äiti ja isä seurasivat minua kun johdatin heidät Sinin luo. He katselivat ympärilleen kiinnostuneina. "Tässä on Sini, paras hevonen mitä maa päällään kantaa", esittelin kimon tamman ylpeänä. Sini katsoi tulijoita korvat pystyssä. "Hieno on", isä nyökytteli. Kiskoin äitiä ja isää ympäri tallia ja esittelin heille suurinpiirtein kaiken. Taukohuoneeseen saapuessamme Elias katsahti meitä hiukan hätkähtäen. Hän yritti jo poistua paikalta, muttei päässytkään lähtemään, sillä tarrasin häntä hihasta kiinni. "Ja tässä on Elias, mun poikaystäväni. Elias, tässä on mun vanhemmat", esittelin, ja näin, kun Elias punastui hiukan ja kätteli molemmat vanhempani vaivaantuneena. "Meidän täytyy kyllä kohta lähteä kotiin päin", isä sanoi jonkin ajan kuluttua. "Ymmärrän toki jos haluat jäädä tänne, mutta... Olet aina tervetullut kotiin, jos vain tahdot." "Tulen kyllä pian kylään! Haluan nähdä, mitä hevosille kuuluu", hymyilin ja saatoin isän ja äidin pihalle heidän autonsa luo. Seisoin pihalla vilkuttamassa ja jäin paikalleni vielä silloinkin, kun auto oli jo kadonnut näkyvistä. Kuulin askeleita takanani ja pian Elias pysähtyi vierelleni hymyillen. "Mitäs mä sanoin, että kaikki järjestyy kyllä?" tämä virnisti vierelläni näyttäen mahdottoman tyytyväiseltä itseensä. "Mitä sanot, tuutko mun kanssa joku kerta meille meidän omaan talliin?" kysyin kiinnittämättä huomiota ollenkaan pojan edelliseen kommenttiin. "Saat kokeilla isän hevosta, se on tallin parhaita, kansallisen tason kenttähevonen." "Tottakai mä tuun", Elias hymähti ja nappasi musta vyötäisiltä kiinni. "Mitä sanot, lähdetäänkö maastoon?" Viimein mä olin sata prosenttisesti onnellinen. //Ihana hyvän mielen tarina! 6HP!
-Helena
|
|
|
Post by Kristiina on Aug 10, 2016 11:00:03 GMT
Naamakuvia | yhdeksäsLöysin jonkun aikaa sitten piirretyn kuvan Sinin pärstästä, jota en jostakin syystä ole ikinä laittanut Sinin päikkyyn. Mutta tässä se nyt sitten on, katsokaa ja kauhistelkaa! Attachments: //Wau! 5HP!
-Helena
|
|