|
|
Post by Wilma on Jun 12, 2016 11:43:42 GMT
Yöratsastus 1.7.2016 Mikä olisikaan parempaa keskikesän yöttöminä öinä kuin seikkailullinen yöratsastus - aarteen etsinnän merkeissä! Kymmenen korvilla talliporukka kokoontuu ratsuineen kentällä, jossa Karla jakaa osallistujat pareihin. Pareille annetaan arvoitus jostakin paikasta Ratapihassa tai sen lähimaastossa, jotka ovat keksineet Ratapihan aivopesät, Helena, Karla ja Kaisa-mummo. Jokainen arvoitus vie seuraavan luo: lapuissa lukee seuraavan paikan arvoitus, jossa lukee seuraavan paikan arvoitus jne. Lappuja on yhteensä seitsemän, ja viimeinen vie aarteen luo. Karla odottelee ratsukoita aarteen kätköpaikan luona viltin ja termospullon kera, ja kun kaikki ovat palanneet, palataan tallille. (Huomatkaa, että yöratsastuksen jälkeen yövymme vintin leirihuoneissa, joten otathan mukaasi yöpymisvarusteet! Kaisa-mummo on luvannut kokata hiukan yöpalaa nälkäisille aarteen etsijöille  ) Yöratsastus on osa tapahtumaviikon 27.6.-1.7.2016 ohjelmaa! Huom! Maksua EI saa laittaa ennen kehystarinan tuloa! Osallistujat: Parit:
Wilma - Ladi 1. Wilma&Ladi ja Milena&Derry Nelli - Latina 2. LaaLaa&Bella ja Nelli&Latina LaaLaa - Bella 3. Saippua&Lettu ja Mia&Hoda Elias - Karri 4. Kristiina&Sini ja Elias&Karri Milena - Derry x Saippua - Lettu Kristiina - Sini x Mia - Hoda Kehystarina”Noniin, kaikki! Tervetuloa yömaastoon! Pian pääsette etsimään aarretta, mutta sitä ennen teidät jaetaan pareihin. Karlalla on ratsastuskypärässään jokaisen teidän nimi lapulla, ja pian katsotaan sieltä ketkä ovat parit”, Helena sanoi kaikille, jotka istuivat satulattomien hevostensa selissä. Karla ravisteli hiukan kypärää ja nosti sieltä ensimmäiset laput.
”Eka pari on Milena ja Wilma! Tässä, siinä on teille ensimmäinen arvoitus, mutta lähtekää sitten vasta yhtä aikaa kaikkien muidenkin kanssa”, Karla sanoi ja ojensi kahdelle iloissaan yläfemmoja heitteleville tytöille pienen lappusen, jossa arvoitus luki. Leiskuvan punatukkainen Wilma nappasi lapun ja luki sen ääneti ojentaen sen sitten Milenalle.
Parit jaettiin (LaaLaa ja Nelli, Saippua ja Mia sekä Elias ja Kristiina) ja osallistujille jaettiin vihjelaput, kaikille erilaiset. Ratsukot lähtivät matkaan kuka mihinkin ja Karla hiipparoi viltti mukanaan aarteen kätköpaikalle odottelemaan aarteen etsijöitä. Kaisa-mummo ja Helena menivät sen sijaan valmistelemaan seikkailijoille yöpalaa sekä etsimään makuupusseja ja retkipatjoja yöpymistä varten.
Ensimmäisenä aarteen kätköpaikan liepeille noinreilun tunnin kuluttua saapuivat LaaLaa ja Nelli. Karla hihitteli pensaan takana tähdätessään vesipyssyllä kaksikkoon, joka katseli ympärilleen aarretta etsien.
”Hahaa! Tässäpä teille aarretta kerrakseen!” Karla hihitteli hypätessään esiin ja antaen vesipyssyn tehdä tehtävänsä.
”Karla! Me ollaan ihan märkiä!” tytöt moittivat kuorossa, mutta Karla vain nauroi.
”En mä teitä niin pahasti kastele kuin muita, tehän olitte ensimmäisinä valmiita”, Karla hihitteli.
Pian pari toisensa jälkeen saapui paikalle ja sai kunnon vesipesun. Toisina paikalle tulivat Milena ja Wilma, kolmansina Saippua ja Mia ja viimeisinä Elias ja Kristiina. Litimärät aarteenetsijät veivät hevoset talliin ja menivät sitten taukohuoneeseen vaihtamaan kuivaa ylle ja syömään Kaisa-mummon valmistamia voileipiä.
Tarinoissaan käytettävät arvoitukset saa keksiä itse, mutta aarteen kätköpaikka on vanhoilla kaivoskuiluilla!  |
|
|
|
Post by nelli on Jun 12, 2016 12:44:54 GMT
Nelli ja pikku Latina mukaan.
|
|
|
|
Post by Laura on Jun 12, 2016 14:22:32 GMT
LaaLaa Bellalla ja Elias Karrilla mukaan |
|
|
|
Post by Wilma on Jun 12, 2016 14:24:26 GMT
Mukana! |
|
|
|
Post by Milena on Jun 13, 2016 6:14:34 GMT
Milena Derpalla  |
|
|
|
Post by Saippua on Jun 16, 2016 14:13:11 GMT
Tuun mukaan Letulla. |
|
|
|
Post by mia on Jun 19, 2016 19:56:56 GMT
Mä mukaan Hodalla
|
|
|
|
Post by Wilma on Jun 19, 2016 20:14:01 GMT
Mukana! |
|
|
|
Post by Wilma on Jun 24, 2016 9:23:57 GMT
Tunti tullut!
|
|
|
|
Post by Milena on Aug 5, 2016 13:40:58 GMT
Wilma antoi minulle lapun, jossa oli vihjeemme. Lähdimme oitis etsimään aarrettamme, eikä hämärän kesäyön tunnelma ollut kuin plussaa. Juttelimme iloisesti Wilman kanssa ja uljaat ratsumme olivat hieman ihmeissään, tämmöisestä yö haahuilusta. Kävelimme kohti vanhoja kaivoskuiluja ja luimme hartaasti vihjettämme. Etsintä kesti varmasti ainakin tunnin, kunnes löysimme vihdoin ja viimein aarteen. Aarteemme sijaitsi suuremman ja pienemmän kiven välissä. Harmiksemme saavuimme toisena paikalle ja onnittelimme ensimmäistä paria Lauraa ja Nelliä. Laitoimme yöpuulle ratsumme ja siiryimme syömään yöpalaa ensimmäiseksi sapuneen parin kanssa. Kaisa-mummo oli tekaissut meille makoisia leipiä, korvapuustia ja mokkapalaa, joita pian koko ryhmän kesken mutustelimme. Yöpyminen leirihuoneessa venyi ja kellon näyttäessä kahta, alkoivat väsyneimmät jo nukahdella. Minä, Wilma ja Laa juttelimme hissuksemme vielä noin tunnin ennen hiljentymistä, kun Elias huomautti haluavansa hiljaisuutta Aamulla väsynyt joukko tallilaisia pakkasi kamojaan ja lähti laahustamaan kohti kotia. Pitkän ja hauskan yön jälkeen oli rätti väsynyt olo ja kotona odottaisi pitkät päiväunet. Kiitos yöratsastuksesta! |
|
|
|
Post by Kristiina on Oct 29, 2016 19:25:41 GMT
Kesäyö | 1.7.2016
”Ja toinen pari on Kristiina ja… Elias!” Karla nosti ratsastuskypärästään meidän nimillä varustetut lappuset. Virnistimme Eliaksen kanssa toisillemme salaisen, pienen hymyn. Karla ojensi mulle paperille kirjoitetun ensimmäisen arvoituksen. Luin sen ääneti ja vinkkasin Eliaksen luokseni.
”Ihan helppo, tää paikka on takuulla heinälato”, kuiskasin hiljaa niin, etteivät muut kuulleet. Odottelimme että kaikki saatiin lähtövalmiiksi ja kipusimme hevostemme selkiin. Kun Karla antoi luvan lähteä, lähdimme ravilla kohti heinälatoa. Jokainen pari lähti eri suuntiin ja Helena ja Karlakin lähtivät omiin puuhiinsa, Karla taskulampun ja viltin kanssa aarteen kätköpaikalle ja Helena valmistelemaan yöpymistiloja.
Arvoitukset olivat helppoja. Ei mennyt kauaa, kun me oltiin jo löydetty kaikki. Me ratsastettiin hiekkatietä pitkin perätysten, Sinin turpa melkein hipoi Karrin häntää. Silitin hiukan Sinin valkoisena hohtavaa kesäkarvaa. Se pärskähti ja kiskaisi hiukan päätään alaspäin. Annoin ohjien liukua löysemmälle ja hengitin raikasta kesäilmaa keuhkoihini.
”Ei viitsisi millään mennä Karlan luokse, me oltiin niin nopeita, ettei meillä oo mikään kiire”, Elias totesi. ”Pysähdytäänkö hetkeksi niitylle? Antaa hevosten vähän syödä ruohoa.”
”Sopii!” hymähdin. Kyllä me molemmat tiedettiin mistä niitystä oli kyse. Se oli se tietty niitty, meille tärkeä paikka.
Niityllä liu`uimme alas hevosten paljaista selistä. Sini ojensi harmaata turpaansa kohti vihreitä, pitkiä heinänkorsia. Nojasin sitä vasten ja hymyilin hiukan. Kuikka huhuili jossain kaukana yksinäistä lauluaan. Sen ääni kaikui sametinpehmeässä yössä. Mä rakastin kesäöitä.
”Kris?” kuulin Eliaksen äänen vierestäni.
”Mm?” käännyin katsomaan Eliasta, joka virnisti vähän ilkikurisesti. Sitten se kietoi kätensä mun ympärilleni ja painoi pehmeän suukon mun huulilleni. Ja vastarannalla toinen kuikka vastasi aikaisemmin huhuilleen huutoon kauniilla, surullisella laulullaan.
|
|
|
|
Post by Elias on Oct 29, 2016 19:41:22 GMT
Wilma kirjotti, mä piirsin Sisäinen ällöromantikkoni, jonka olemassaolosta en tiennyt, heräsi henkiin ;D
|
|
) Yöratsastus on osa tapahtumaviikon 27.6.-1.7.2016 ohjelmaa! 
