Tulevaisuuden toivo (21.5.2016)”Täytyy sanoa, että tällä kertaa sun jalostusidea ei ollu ihan pöhköimmästä päästä” Kaisa-mummo tokaisi nojatessaan tammatarhan aitaan lapsenlapsensa kanssa,”sillä on tosi hyvät liikkeet.”
Helena hymähteli tyytyväisenä ja käänsi katseensa takaisin Missin jälkikasvuun, joka ravasi parasta aikaa tarhaa ympäri pää korkealla, nostellen jalkojaan kuin paraatihevonen.
Kohta tarhan aidalle ilmestyi muutakin porukkaa. Kottikärryjä työntävä Karla pysähtyi katsomaan Irkun liihotusta, samoin ohi kulkeneet Milena ja Nelli. ”Se on kyl upee,” kuului Milenan suusta, ja Karla katsahti Helenaan kysyen: ”mitä sä nyt aiot tehdä sillä?”
Helena näytti hetken aikaa mietteliäältä, ”mun haaveissa on, että siitä koulutettaisiin kenttäratsu.” Kaisa-mummo katsahti Helenaan kulmakarvat koholla. ”Ai ihan kisaratsuksi? Kuka sillä kisaisi?” Helena hieraisi niskaansa ja katsahti maahan. Porukkaan laskeutui jännittynyt hiljaisuus.
”Ai sinäkö?” Kaisa-mummon terävä ääni rikkoi hiljaisuuden, ”missäs vaiheessa sinä oot ruvennu kisakentille hinkumaan?”
”Siitä asti kun Missi rupesi menestymään paremmin,” Helena vastasi ärtyneen kuuloisena, tuijottaen Irkkua, joka oli pysähtynyt hamuamaan heinänkorsia tarhan pölyisestä maasta. ”Sen takia mä itse asiassa sen astutin. Aattelin, että ehkä mun ois aika kokeilla kisaamista itsekin. Irkusta tulis sitten ihan mun oma ratsu,” Helena kuulosti toiveikkaalta.
”Voi herra isä sinun kanssa. Tiedätkö sä miten vaarallinen laji kenttäratsastus on? Et sitten voinut vaikka kouluratsastuksesta haaveilla?” Kaisa-mummon äänen volyymi alkoi kasvaa uhkaavasti. ”Ja miten sä mitään tallia ajattelit pyörittää, kisamatkoihin menee kauheasti aikaa! Minä tiedän nämä jutut-”
”-aika tekopyhää sulta, kun itse olet kisannu kenttää koko pienen ikäsi-”
”Se ei nyt liity tähän mitenkään!” Kaisa-mummo puuskahti. Tässä vaiheessa Karla, Milena ja Nelli katsoivat parhaaksi liueta takavasemmalle, kun Helena ja Kaisa jatkoivat väittelyään.
Kiivaan väittelytuokion päätteeksi, kun Kaisa-mummo poistui paikalta pää punaisena, Helena pujahti tarhaan riimunarun kanssa ja lähestyi tanssahtelevaa Irkkua. Kohta jo puolivuotias varsa oli nyt oikeassa vieroitusiässä, mikä olisi seuraava iso askel sen elämässä. Tänään se saisi kuitenkin vielä oleskella emänsä kanssa. Irkku ravasi iloisena Helenan luokse, joka sujautti varsalle pienen leivänpalan samalla, kun kiinnitti riimunnarun.
Irkku oli oppinut jo seuraamaan taluttaessa nätisti, ja kaikki sujui hienosti, kunnes parivaljakko oli puolessa välissä tallinpihaa. Silloin varsa tajusi Missin jääneen tarhaan. Se meinasi pysähtyä, ja päästi ilmoille pienen hirnahduksen. Helena ei kuitenkaan antanut varsan jäädä haikailemaan emänsa perään, ja jatkoi matkaa kohti tallia. Irkku oli ennenkin ollut erossa emästään, mutta lähtötilanne oli joka kerta hieman hankala.
Tallissa Helena vei varsan pesupaikalle ja kiinnitti riimun molemmilta puolilta. Ideana olisi tänään nostella Irkun jalkoja ja imitoida kengittäjää. Helena haki kaviokoukun, kevyen vasaran ja lisää leivänpaloja.
Irkku oli pienestä pitäen totutettu jalkojen nosteluun, mutta ajat olivat aina olleet lyhyitä. Nyt Helenan liu'uttaessa kättään Irkun etujalkaa pitkin ja varsan nostaessa sen nainen ei päästänyt irti. Hän puhdisti olemattoman hiekan kavioista kaviokoukulla ja piti jalkaa ylhäällä jonkin aikaa. Irkkua ei näyttänyt haittaavan.
”Taitava poika,” Helena kehui laskiessaan jalan alas ja kävi palkitsemassa orivarsan pienellä leivänpalalla. Varsa rouskutti leipää tyytyväisenä, kun Helena siirtyi takajalkaan. Tällä kertaa hän napautti kavion pohjaa vasaralla muutaman kerran. Kavioita oli naputeltu käsin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta vasaran kanssa. Irkku ei reagoinut, ja ansaitsi osakseen vuolaat kehut.
Tämä kuvio jatkui jokaisen jalan kohdalla. Muutamaa kiinnostunutta liikehdintää lukuunottamatta Irkku seisoi paikallaan kuin nakutettu. ”Sun kohdalla on kyllä koulutus onnistunut,” Helena hymyili varsalle ja rapsutti sen kutiavaa harjantyveä.
Kavioepisodin jälkeen nainen harjaili vielä rennosti irtoavia varsakarvan jäänteitä pölyharjalla, kunnes talutti varsan takaisin emänsä luokse. Missi odotteli tarhan aidalla, ja Irkku hirnahti iloisesti sen nähdessään. Se jopa yritti hieman kiihdyttää vauhtia, mutta Helena katkaisi toiminnan alkuunsa. Tarhassa Irkku meni heti tyytyväisenä nisälle, ja Helena ei malttanut vielä palata toimistossa odottavan veroilmoituksen pariin, vaan jäi tarhan aidalle katselemaan tulevaisuuden kisaratsuaan.
Vielä olisi pitkä matka kisakentille, mutta oli vaikea olla innostumatta katsellessaan lennokkaasti liikkuvaa varsaa.
