|
|
Post by Milena on Nov 6, 2015 13:07:47 GMT
6.11.2015|Kahdeksas
Heräsin lauantaiaamuna ja siristelin hetken silmiäni. Äitini oli tullut herättämään minut, koska tänään menisin aikaisin aamulla tallille. Nousin reippaasti ylös lämpimän peittoni alta ja aloitin aamutoimet. Ne suoritettuani vaihdoin tallivaatteet ja söin aamupalan. Nappasin kaapistani tummansiniset ratsastushousut ja ratsastussukat. Katsahdin lämpömittariin ja nappasin vielä pitkähihaiseni päälle hupparin. Menin eteiseen ja kietaisin päälleni tummansinisen toppatakin ja tungin jalkoihini talviratsastuskengät. Otin vielä mukaani lapaset ja pipon. Kävelin autollemme ja istahdin apukuskin paikalle. Pian lähdimmekin jo ajamaan kohti tallia. Matka oli lyhyt, joten pian jo kaarsimmekin tallin pihaan. Kello ei ollut vielä yhdeksääkään, mutta silti tallissa hääräsi jo Karla. Kävin moikkaamassa hieman unenpöpperöistä Karlaa ja siirryin sen jälkeen pikkutalliin. Hevoset olivat vasta saaneet aamuheinänsä ja kauransa, joten ne eivät vielä olleet ulkona. Derry oli saanut syötyä omansa, joten hain sen varusteet satulahuoneesta. Satulaa en ottanut, koska menisin ilman satulaa. Laittaisin vain satulahuovan ja sen kiinnittäisin loimivyöllä. Olin myös napannut mukaani loimen pitämään Derryn lämpimänä. Päätin varustaa Derryn karsinassa, joten kiinnitin Derryn karsinan kalteriin. Harjasin Derryn hyvin ja varustin sen. Laitoin huivin suojaamaan korviani ja talviratsastushanskat käteeni. Lähdimme yhdessä kohti kenttää. Derry oli raukea eikä meinannut tahtoa liikkua. Kentällä menin pukin luo ja nousin selkään. Ensimmäiset kierrokset kuluivat herätellessä unenpöpperöistä hevosta. Derry vertyi tosi hitaasti näin aamusta, joten teimme perusteelliset verryttelyt. Derry alkoi liikkua allani paremmin ja heräsi unestaan. Aloimme hiljalleen nopeuttaa tahtiamme ja ravailimme lyhyitä matkoja. Ajattelin, että voisimme tehdä tänään enemmän laukkatyöskentelyä, koska se on yksi Derryn heikkouksia. Aloitin helpolla tehtävällä, jossa vain suoralla uralla nostin laukan. Derryllä on laukan nostossa vaikeauksia ja sen kyllä huomaa. Derry usein epäröi tai ei vastaa apuihin nostoissa, mutta itse laukka sujuu jo aika hyvin. Seuraava tehtävä oli ympyrällä nosto, joka oli jo aika haastavaa. Päätin, että viilaisimme sitä lopputunnin. Aluksi tehtävä oli todella vaikea, mutta loppua kohden alkoi jo helpottua. Tunnin lopuksi menimme vielä maastoon kävelylle, sillä metsässä ei ollut pimeää. Loppukävelyjen jälkeen suuntasin Derryn kanssa pikkutalliin, jossa riisuin siltä varusteet ja vein ne paikalleen. Puin Derrylle loimet päälle ja vein sen tarhaan Ladin ja Karrin kaveriksi. Keräilin tavarani reppuuni ja lähdin tallin eteen odottamaan äitiäni, joka hakisi minut kotiin. Tässä toinen hieman lyhyempi tarina yritan tehdä seuraavasta pidemmän. Ja toivoisin erikoistehtävää, jos vaikka saisin siitä hurjan inspiksen pitkään romaaniin  //Hyvä, että päätit vähän viilailla koulua, se onkin jäänyt Derryllä taas vähän vähemmälle! Tuntilaiset toivovat ruunaa lähinnä maastoon, kun se osaa olla vähän hankala muuten Koulukiemuroiden onnistumista ja vääntöä voisit kuvailla vähän tarkemmin.
Saat tästäkin tarinasta 4 hoitopistettä!
-Helena
ps. pidän nyt erikoistehtävien kanssa pienen tauon  |
|
|
|
Post by Milena on Nov 8, 2015 8:11:33 GMT
8.11.2015|Yhdeksäs
Pysähdyn tallihuoneen oven eteen ja yritän tasata hengitystäni. Olin juossut matkan tallille, sillä kotoani oli juuri sopiva matka tallille. Hengitykseni oli tasautunut, joten astuin tallihuoneen ovesta sisään. Näin Wilman ja hän oli makoilemassa sohvalla tabletti kädessään. Tyttö ei huomannut minua, joten yritin hiipiä hänen taakseen. Onnistuin hiipiä hänen taakseen ja pian huudahin: ”BÖÖÖ!” Tyttö hypähti istumaan ja kiljaisi samalla. Rupesin nauramaan kippurassa, mutta Wilmaa ei naurattanut. Hän vain katsoi minua tuimasti ja sanoi: ”Olisin voinut tehdä, vaikka harha siirron tässä pelissä” Hän näytti tablettiaan missä hänellä oli auki Farm Heroes Saga peli. Katsoin häneen ”Ootko tosissas?” ilmeelläni ja jatkoin nauramista. Hetken päästä Wilmakin yhtyi nauramaan. Yhtäkkiä ovi paukahti auki ja LaaLaa tuli sisälle. Hän katsoi meitä, kun nauroimme kippurassa ja kysyi: ”Mille te nauratte?” ”Yksi juttu vain”, vastasimme kuorossa. LaaLaa lähti takaisin talliin ja jäimme taas kahdestaan. Juttelimme hetken niitä näitä ja pelasin Wilmalle pari tasoa hänen peliään läpi. Hetken juteltuamme kysyin häneltä: ”Lähtisitkö mun ja Derryn kanssa maastoon?” ”Juu. Mielelläni lähden, koska koskaan ei voi maastoilla liikaa”, tyttö tokaisi minulle. Sovimme, että puolelta pitäisi olla valmis ja lähdimme hakemaan hevosiamme tarhasta. Olimme portilla ja Derry saapui korvat hörössä, mutta Ladi jäi mököttämään tarhan nurkkaan. Wilma lähti hakemaan Ladia tarhan perältä ja minä lähdin jo kohti tallia Derryn kanssa. Derry oli kiinni karsinassa ja olin ottanut jo loimenkin pois, kun Wilma tuli puuskuttaen sisään talliin. Ladi ei ollut antanut heti kiinni, joten Wilma oli joutunut juosta sen perässä. Hevoset olivat ihan kuraisia, joten niiden puunaamisessa kestäisi todella kauan. Itse aloitin Derryn puunaamisen jaloista joissa oli eniten kuraa. Olin saanut Derryn puunattua ja lähdin hakemaan sen varusteita. Laitoin satulan selkään ja suitset päähän. Puin vielä itselleni päälle huomioliivin ja laitoin Derrylle heijastimilla varustetun ratsastusloimen. Olin valmis ja kello alkoi näyttää puoli kolmea. Kurkkasin Ladin karsinaan, jossa Wilma laittoi jo varusteita. Pian olimme molemmat valmiita ja meillä oli päällä huomioliivit ja hevosilla omansa. Menimme Ladin ja Wilman johdolla pihalle, jossa kipusimme hevosten selkään. Kävelimme rauhallisessa tahdissa pitkin hiekkatietä. Juttelimme miten olimme päätyneet Ratapihaan. Pian kuulimme pyörien ääntä ja näkökenttäämme ilmestyi Lillian ja Haiku. He tulivat hiekkatietä kovaa vauhtia kärryillä, mutta pysähtyivät luoksemme ja Lillian sanoi: ”Moi tytöt! Ootte vissiikin maastolenkillä?” ”Juu ollaan”, Wilma vastasi hänelle hymyillen. Lillian ja Haiku jatkoivat matkaa samoin me. Jatkoimme jutteluamme ja päätimme ravata hieman, koska tie ei ollut vielä jäässä. Ladilla oli vaikeuksia pysyi vauhdissa mukana, koska Derryllä on paljon isommat askeleet. Pian siirryimme takaisin käyntiin ja jatkoimme matkaa rauhallisesti kävellen. Wilma alkoi kertomaan minulle paljon juttuja Ratapihasta, joita en vielä tiennyt. Hän kertoi myös yhdestä hänen maastoreissusta, jossa hän oli kulkenut erään pellon poikki ja pellolla olikin ollut lehmiä. Lehmät olivat rynnänneet kohti Wilmaa ja Ladia, mutta lehmien omistaja oli pelastanut heidät. Kerroin hänelle myös tallista, jossa olin ennen Ratapihaa käynyt. Olimme jutelleet todella keskittyneesti, kunnes huomasimme olevamme jo tallilla. Tallin pihaan saavuttuamme ryntää lauma alkeiskurssilaisia luoksemme. Derry ja Ladi säikähtävät hieman ryntäävää lapsilaumaa, mutta eivät pahemmin reagoi. Laskeudumme alas satulasta ja kysymme eräältä tytöltä: ”Miksi, että ole tallissa puuhaamassa ratsujenne kanssa?” ”Kukaan ei tiedä missä tuntilista on”, tyttö vastasi vaisusti. Ohjeistimme tytön viemään muut tuntilaiset listan lyö ja häivyimme itse purkamaan hevosia. Veimme hevoset karsinaan ja aloitimme hevosten purkamisen. Otin ensimmäisenä Derryltä ratsastusloimen pois ja vein sen paikoilleen. Riisuin Derryltä kaikki loput varusteet pois ja aloitin harjaamisen. Wilma aloitti myös Ladin harjaamisen ja juuri, kun Wilma oli hakemassa harjaa. Ampaisee Ladi ulos karsinasta ja juoksee tallipihalla. Riisun Derryltä riimun ja suljen karsinan oven. Juoksemme ulos Ladin perään. Juoksemme ympäri tallipihaan Wilman kanssa, mutta pian näemme Helenan, joka tulee Ladia taluttaen vastaamme. Wilma ottaa tuiman näköiseltä Helenalta Ladin haltuunsa ja lähdemme viemään sitä karsinaansa. Helena menee takaisin talliin alkeiskurssilaisten luo ja me harjaamme hevoset loppuun. Hyvästelemme hevoset ja menemme tallihuoneeseen. Purskahdamme nauruun ja nauramme kippurassa, kunnes Mikael tulee tallihuoneeseen ja kysyy: ”Onko teillä kaikki muumit laaksossa?” ”On meillä”, vastaamme kuorossa hölmistyneen näköiselle Mikaelille. Mikael menee ohitsemme ylös hoitajienhuoneeseen ja jatkamme nauramista. Hetken rauhoittumisen jälkeen Wilma näyttää minulle hänen tabletiltaan kuvia Ladista. Joissain kuvissa Ladi irvistää hassusti ja saamme naurukohtauksen. Suurin osa kuvista oli hienoja ja tunnelmallisia kuvia. Toivoin mielessäni, että joskus minullakin on yhtä paljon hienoja kuvia minusta ja Derrystä. Pian Wilma kertoo, että häntä tullaan hakemaan ja hän poistuu ulos. Istun hetken katsellen televisiota, kunnes puhelimeni piippaa. Äitini laittoi viestin olevansa tallin pihassa, joten siirryn ulos ja hyppään auton kyytiin. //Ihanan rento tarina! Tykkään hoitajien keskenäisistä jutuista, tulee semmonen kunnon tallifiilis kun näitä lukee  Nyt onkin viimeiset sulat maastoretket, kun ei tarvitse huolehtia jäisistä teistä tai tilsoista kavioissa!
Ladi aiheuttaa näköjään taas tapansa mukaan hankaluuksia..
Tästä tarinasta saat 7 hoitopistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Nov 10, 2015 16:47:31 GMT
10.11.2015|Kymmenes
 Wilma autteli kuvan piirrossa, mutta harjotuskappale tosiaan. /Ihana! Siitä se koneella piirtäminen lähtee! Laitan tästä 3 pojoa kaappeihin.
Huomasitko, että olet jo viitostasolla! Onneksi olkoon!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Nov 21, 2015 10:24:35 GMT
21.11.2015|Yhdestoista
Olin koko viikon mietiskellyt uusia ideoita Derryn liikutukseen. Parhaat ideani olivat olleet juoksutus ja irtohypytys, mutta edellisenä yönä keksin maastakäsitellä Derryä tänään. Saavuttuani tallille menin heti etsimään pressua ja vesimattoa. Menin oitis tallin vintille missä hetken seikkailtuani löysin pressun. Oletin vesimaton olevan kentän laidalla olevassa suojassa, jossa olin nähnyt estetolppia ja puomeja säilytettävän. Suuntasin siis sinne pressu kainalossa. Kentälle saavuttuani suuntasin suoraan kopin luo ja huomasin heti ensimmäisenä vesimaton. Nappasin sen kainalooni ja sujahdin kentän laidan ali. Levitin pressun kentälle ja jätin vesimaton sen viereen. jonka jälkeen lähdin kohti tallihuonetta. Talli huoneessa istuskeli liuta tallilaisia ja hoitajia. Tallihuone oli todella täysi, joten pompin rappuset ylös hoitajien huoneeseen. Hoitajienhuoneessa istuskeli vain Wilma, Laalaa ja Bea. Menin istumaan Wilman viereen ja kysyin häneltä: ”Tulisitko auttamaan minua, kun maasta käsittelen Derryä?” ”Juu! Tietenkin tulen”, hän vastasi innoissaan. ”No nähdään puoli kahdeltatoista kentällä”, sanoin hänelle. ”Nähdään silloin”, tyttö huikkasi perääni. Saapuessani ulos tallihuoneesta jouduin ohittamaan lauman alkeiskurssilaisia, jotka odottivat Helenaa ja tuntilistaa. Ohitettuani lapset siirryin kohti pikkutallin varustehuonetta, jonne saavuttuani nappasin mukaani suitset, juoksutusliinan ja Derryn harjapakin. Jäin varustehuoneeseen järjestelemään Derryn pakkia, joka oli aivan sekaisin. Laitoin pintelit ja suojat pakin pohjalle ja harjat niiden päälle. Tarpeeksi järjesteltyäni päätin siirryi pikkutallin puolelle. Menin Derryn luokse ja se katsoi minua surullisen näköisesti. Menin sen luokse rapsuttamaan ja annoin yhden sokeripalan. Derryn ilme kirkastui heti, kun sai hieman hellyyttä. Avasin Derryn karsinan oven ja toin sen käytävälle. Jatkoin hetken rapsuttelua, kunnes huomasin Derryn alahuulen roikkuvan. ”Taisit olla hieman hellyydenkipeä”, kuiskasin Derrylle ja silitin sen lihaksikasta kaulaa. Aloitin Derryn harjaamisen kumisualla, sillä tänään tekisin perusteellisen harjauksen. Vaihdoin välillä harjaa kumisuasta pölyharjaan. Harjattuani Derryn siirryn kavioiden puhdistukseen. Kavioiden puhdistus sujuu hyvin ja on varustamisen vuoro. Tänään varusteina toimisi vain suitset, suojat ja loimi. Puin varusteet Derrylle ja lähdimme kohti kenttää, jossa Wilma odottaisi meitä. Derry oli tänään todella energinen, sillä en ollut hetkeen tehnyt rankkaa treeniä. Minulla oli myös mukana ohjat suitsiin sillä menisin hieman ilman satulaa kuluttaakseni Derryltä turhat energiat pois. Kentälle saavuttuamme Wilma seisoi jo siellä innostuneen näköisenä. Menin hänen luokseen ja pyysin häntä pitämään Derryä, kun nousisin sen selkään. Olin päättänyt kuluttaa Derryn energian alkutunnista pois, jotta sen olisi helpompi keskittyä maastakäsittelyyn. Istuin Derryn selässä ja aloitin alkukäynneillä, jotka olivat tänään lyhyet. Lyhyiden alkukäyntien jälkeen siirryin raviin ja ravailimme pitkin kenttää tehden välillä pieniä ympyröitä. Tein myös ravissa hieman temponlisäyksiä ja sain Derryn jo hieman hikeentymään. Tarpeeksi ravailtuamme otin pikaisesti laukkaa. Annoin Derrylle laukka avut ja Derry hieman haparoiden siirtyi laukalle. Laukkasimme pari kierrosta kenttää ympäri, jonka jälkeen siirryin raviin. Olin saanut kulutettua Derryltä hyvin energiaa, joten hypähdin alas satulasta ja vaihdoin ohjat liinaan. Selitin Wilmalle hieman suunnitelmiani tälle päivälle ja hän nyökytteli päätä ymmärtäväisesti. Aloitimme totuttamalla Derryä vesimattoon. Aluksi Derry katsoi sitä ihmeissään ja ei suostunut lähestymään sitä. Päätimme aloittaa askel askeleelta ja pian Derry käveli nätisti vesimaton luo. Seuraavana olisi vuorossa vesimatto selän päällä, joten annoin Derryn Wilmalle pideltäväksi. Aloitin näyttämällä Derrylle vesimattoa ja sivelin sillä hieman sen selkää. Derry suhtautui siihen hyvin, koska esine oli jo tuttu. Asetin vesimaton Derryn selkään ja pyysin Wilmaa kävelyttämään sitä hetken. Derry ei reagoinut erityisemmin selässä olevaan vesimattoon, joten päätin vaihtaa harjoitusta. Toiseen harjoitukseen sisältyisi pressu ja Derryn pitäisi kävellä sen ylitse. Derry oli todella epävarma pressun suhteen, eikä halunnut mennä lähellekkään sitä. Monen yrityksen jälkeen saimme kuitenkin Derryn pressun luokse, mutta kävely sen ylitse ei onnistunut. Päätimme Wilman kanssa, että lopettaisimme nyt ja jatkaisimme pressun kanssa joku toinen kerta. Wilma sanoi voivansa viedä pressun ja vesimaton pois. Kiitin häntä ja lähdin talliin hoitamaan Derryä. Talliin saavuttua vein Derryn karsinaan ja purin siltä varusteet reippaasti pois. Lähdin viemäää varusteita pois ja jätin Derryn nauttimaan päiväheinistään. Toin Derrylle loimen varustehuoneesta ja heivasin sen Derryn päälle. Derry ei ollut erityisemmin likaantunut harjoittelun aikana, joten en kokenut tarvetta harjata sitä. Annoin Derrylle vielä namin ja lähdin tallihuonetta kohti. Tallihuoneessa lorviskeli Laalaa, Bea ja Mikael. Menin heidän luokseen juttelemaan. Pian huomasinkin kellon olevan jo kolme ja pian tulisi pimeä. Huikkasin heille heipat ja lähdin kävelemään kotiin. //Hauska idea, maastakäsittely! Teki varmasti Derrylle hyvää, kun joutui vähän käyttämään aivosolujaan Ja se meni vielä kaiken lisäksi hyvin! Mainiota!
Kirjoitus on siistiä ja helppoa lukea, kuten aina
Saat tästä tarinasta 6 hoitopistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Dec 20, 2015 9:39:02 GMT
20.12.2015|Kahdestoista
Katsoin ylpeänä ostostani, jonka olin ostanut Derrylle lahjaksi. Se ei ollut iso, mutta ainakin hyödyllinen. Nimittäin se oli paketillinen pinteleitä. Olin pyytänyt äitiäni viemään minua hevostarvikeliikkeeseen jo kuukauden ajan, kunnes se aika koitti tänään. Äitini oli ostanut minulle myös uudet topparatsastushousut, joiden avulla pärjäisin koko talven. Saavuimme autolla tallin pihaan ja kiitin vielä kerran äitiäni ostoksesta, kunnes pomppasin ulos autosta. Menin suoraan Derryn luo näyttämään ostostani, sillä pintelit pääsisivät käyttöön heti. Menisimme tänään koulua todella pitkästä aikaa. Lähiaikoina olin vain käynyt maastotunneilla, eikä koulu ollut sallinut aikaa muulle. Asiat muuttuivat nyt, koska meillä oli alkanut ansaittu loma ja syyslukukausi oli selvitetty keskiarvolla 9.0. Minun oli helppo hymyillä, kun kaikki asiat olivat kerrankin hyvin. Derry ei pinteleistä erityisemmin välittänyt, mutta minun mielestä ne olivat täydelliset. Vein ne satula huoneeseen, josta samalla hain Derryn varusteet valmiiksi talliin. Itse lähdin hoitajienhuoneeseen vaihtamaan uudet housuni jalkaan. Sinne saavuttuani huomasin penkillä istuvan Wilman ja moikkasin häntä: ”Moi Wilma!” ”Moi”, tyttö vastasi hieman alakuloisen oloisena. ”Mikäs sut on noin hiljaseks vetäny?” ”Mun uus huopa on kadonnut se, jonka ostin Ladille joululahjaksi”, Wilma surkutteli. Kuuntelin Wilmaa ja avasin oman kaapin oveni. Samalla huomasin uusien talviratsastushanskojeni puuttuvan. ”Wilma”, tokaisin tytölle. ”No, mitä”, hän vastasi kysyvästi. ”Mun uudet talviratsastushanskat on kadonnut”, kerroin hänelle hieman värisevällä äänellä. ”Mitä hitsiä! Kuka täällä oikein ryöstelee muiden tavaroita”, tyttö tokaisi kiukkuisena. ”Laaltakin oli varastettu Bellan uus korvahuppu ja suojat”, hän vielä lisäsi. ”Meidän on otettava selvää asiasta, mutta kutsutaan LaaLaa mukaan”, hihkaisin Wilmalle. ”Kyllä, soitan heti Laalle!” Vaihdoin housuni ja puin vanhat risat hanskani käteen. Minusta tuntui, että joku katseli meitä. Katsoin ympärilleni, enkä huomannut mitään muuta erikoista, kun kirjeen kappien päällä. ”Katsokaa kirje”, huudahdin Wilmalle ja vasta saapuneelle Laalle. Nappasin kirjeen kaappien päältä ja tutkailin sitä hetken, kunnes avasin sen. Luin kirjeen kahdesti. Katsokaa ja näytin kirjettä heille. He lukivat sen ja aloimme miettiä.  ”Meillä ei ole paljoa aikaa, sillä varas voi iskeä milloin tahansa uudestaan”, tokaisin tytöille. ”Totta meidän täytyy toimia”, Wilma sanoi. ”Mennään estekopin luo jos varas haluaa viedä esteitä”, LaaLaa keksi. ”Totta! Sinne siis”, tokaisin ja lähdimme kohti kenttää. Kentälle saavuttuamme huomasimme kaikkien neljän tolpan olevan paikoillaan. Tajusimme, että varas on voinut tarkoittaa pikkutallia tai pientä autotallin kokoista mökkeröä tarhojen vieressä. Päätimme suuntaavamme kohti pikkutallia. Matka sinne tuntui ikuisuudelta, vaikka todellisuudessa oli vain parisenkymmentä metriä. Säntäsimme talliin sisälle, jossa hevoset rauhassa rouskuttelivat heiniään. Hetken katselun jälkeen huomasin pinteleiden olevan kadoksissa. Olin aivan paniikissa, enkä meinannut saada sanaa suustani, sillä ne olivat maksaneet 25€. ”Tytöt! Minun pintelit on viety”, vinkaisin heille itku kurkussa. Wilma tuli luokseni ja lohdutti minua kertomalle, että löytäisimme kaikki tavarat. Ryhdistäydyin ja suuntasimme kohti satulahuonetta. Satulahuone oli täysin ennallaan. ”Oliko teidän kaikki tavarat, jollekkin lahjoja”; kysyin Wilmalta ja Laalta. ”Olivat”, he vastasivat. ”Liittyisiköhän tämä, jotenkin jouluun”, kysyin heiltä. ”Varmaan”, Wilma vastasi. ”Mennään katsomaan onko tallissa kaikki hyvin”, tokaisin. Kävelimme yhdessä masentuneesti talliin, jonka ovi oli koristeltu isolla joulukranssilla. Avasimme oven ja näimme ison joulukuusen, jonka alla oli paketteja. Kaikki muut ratapihalaiset seisoivat kuusen luona tonttulakit päässä. Helena vei meidät kuusen luokse avaamaan paketteja ja tunki meille jokaiselle tonttulakin päähän. Avasimme omat lahjamme, josta paljastui kaikki kadonneet tavaramme. Yhdessä katsoimme toisiamme ja huudahdimme: ”HELENAAAA!!” Helena nauroi kippurassa muiden tallilaisten kanssa, joten yhdyimme mukaan nauruun. ”Halusin järjestää teille pienen arvoituksen, jonka takaa paljastuisi yllätys”, hän hihkaisi meille. ”Hyvin osasitte kyllä järjestää”, tokaisin ja katsoin Wilmaa ja Laata. Ilta jatkui pikkujoulujen merkissä ja kaikki nauroivat ja juttelivat iloisesti. Teimme hevosille joulukoristeita ja nameja yhdessä, kunnes päätin pitää puheen ennen ruokaa. Nappasin matkaani glögi lasin ja menin seisomaan käytävän päähän. ”Hyvät ystävät! On ollut ihana viettää teidän kanssa tämä aika minkä olen täällä Ratapihassa ollut. Haluan erityisesti kiittää Helenaa, joka päästi minut hoitamaan Derryä. Wilmaa, jonka kanssa on ollut hauska viettää aikaa ja tietenkin LaaLaata joka on pitänyt minut ja Wilman järjissämme. Kiitän myös Derryä, sillä olen oppinut kaikkea uutta siltä ja vielä suuret kiitokset muulle talli porukalle. Nostetaan glögimalja tälle vuodelle ja tehdään ensi vuodesta tuplasti parempi!” //Apua, ihan mahtava tarina! ;D Sainpas yllätettyä teidät!
Toi kuva toi ihanan lisän tarinaan, ihan käsin kosketeltava tunnelma Ja jouluinen olo tuli noista paketeiden availuista ja glögistä ja tonttulakeista.. Kohta on aatto! Saa nähdä, mitä kaikkea hevoset saavatkaan lahjaksi hoitajiltaan!
Saat tästä jouluisesta tarinasta 8 hoitopistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Dec 27, 2015 8:56:13 GMT
27.12.2015|Kolmastoista
Havahduin, kun joku astui sisään taukohuoneeseen. Käänsin pääni ja siristelin hetken silmiäni. Sehän oli Bea, joka pirteän näköisenä hyppi, rappuset ylös asti. Otin puhelimen vierestäni ja katsoin kelloa. Kello näytti jo kolmea, joten mietin mitä tekisin tänään. Päätin kysyä olisiko Merjalla tänään aikaa pitää minulle tunti. Avasin puhelimen viestikentän ja näpyttelin Merjan numeron siihen. Viestin lähetettyäni vastaus saapui hetkessä. Merja kertoi olevansa vapaana ja voi tulla pitämään minulle tuntia. Laitoin Merjalle vastaukseksi, että näkisimme neljältä kentällä. Pomppasin ylös sohvalta ja suuntasin kohti pikkutallia, jossa Derry iloisesti nosti päänsä ja hörisi minulle. Menin ruunan luo ja silitin sen turpaa. Hetken rapsuttelun ja silittelyn jälkeen suuntasin hakemaan varusteita. Nappasin Derrylle uuden satulahuovan, sillä vanha oli juuri laitettu pesuun. Menin Derpan luo ja se tökkäisi minua turvallaan. Nappasin sen käytävälle, sillä nyt en jaksaisi minkään sortin vikurointia. Harjailin Derryä, kunnes Laa astui talliin. ”Moi Laa”, tervehdin häntä. ”Moi”, hän vastasi ja sujahti Bellan karsinaan. Ruuna alkoi näyttää jo siistiltä, joten nakkasin satulan selkään. Tämä ei Derryn mielestä ollut hyvä ajatus tänään, joten se uhkaili hieman, mutta en välittänyt sen touhuista. Suitset sain päähän ongelmitta. Pyysin Laata pitämään Derry sen aikaa, kun laittaisin saappaani jalkaan ja kypärän päähän. Kiitin LaaLaata ja nappasin häneltä Derryn ohjat. ”Moikka”, huikkasin hänelle, kun poistuimme tallista. Kävelimme kentälle, jossa Merja jo odottelikin meitä. Hän oli selvästi tullut etuajassa tänne. Vein Derryn kentän portista sisään ja Merja sulki sen perässäni. Asetuimme kentän keskelle, jossa nousin Derryn selkään. Ruuna hyöri ympäriinsä minun sovitellessa koulu jalustimia. ”Mitäs haluat koulua vai esteitä”, Merja kysäisi. ”Koulua ehdottomasti”, vastasin hänelle. Jalustimet sopiviksi saatuani lähdin kävelemään alkukäyntejä. Merja tarkkaili meitä ja analysoi meidän tasoamme. Tiesin hänen tuntevan Derryn ja uskoin ettei hän laittaisi meitä menemään laukkaväistöjä. ”Ravia”, Merja huudahti kentän laidalta. Ravasin hetken harjoitusravia, kunnes aloin keventämään. Tein itsenäisesti ympyröitä ja loivia kiemurauria. Derry kulki allani juuri niin hyvin, kun pystyi ja olin siitä iloinen. Välillä Derryn ravi meinasi muuttua juoksuksi, mutta pienellä pidätyksellä sen sai kuntoon. Derryn ollessa vielä nuori ja kokematon oli hyvä, että välillä oli ammattilainen opettamassa. Pitkän ravailun jälkeen kuului kentän toisesta päästä: ”Nyt tee siirtymiä käyntiin ja käynnistä raviin. Tee lyhyillä sivuilla pääty ympyrät ja pitkillä sivuilla kaksi volttia!” Noudatin ohjeita ja tein jo ensimmäistä siirtymää. Derry oli kuulolla hyvin, mutta välillä avut eivät menneet perille ja jouduin toistamaan ne. Merja ei paljoa kommentoinut vaan suurimmaksi osaksi tarkkaili. Derry taipui volteille hyvin, eikä hidastellut. Derry oli yllättävän hyvin kuulolla koko tehtävän ajan. ”Seuraavaksi tulet ravissa keskihalkaisijalle, josta väistät vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Muista, ettei hevonen saa taipua banaaniksi väistön aikana. Väistön jälkeen voit nostaa laukan”, Merja selosti. Ravasin vajaan kierroksen loppuun ja siirryin keskihalkaisijalle. Tein pienen pidätteen, asetin ja siirsin vasemman pohkeeni taaksepäin. Derry väisti koko matkan, eikä asettunut banaani muotoon. Väistö ei ollut paras mahdollinen, mutta se oli mielestäni kohtuullisen hyvä. Väistön jälkeen olisi laukan aika, joten asetin vasemmanpohkeeni hieman eteenpäin ja oikean taaksepäin. Asetin ja annoin avut. Derry nosti laukan ja olin todella iloinen sen laukatessa. Siirryttyäni raviin taputin ruunaa kaulalle ja jatkoin tehtävää. Tehtävä sujui loppua kohden normaalisti eli välillä Derry tuppasi kaartumaan liikaa tai laukka ei noussut heti. Tunti kokonaisuudessaan meni mielestäni hyvin. Loppuravien jälkeen siirryin käyntiin ja käveli hetken. Merja pyysi minut Derryn kanssa luokseen. ”Derry meni tänään aika hyvin ja se on kehittynyt paljon. Vielä apujen kanssa on viilaamista ja laukan nosto tuottaa normaaliin tapaansa ongelmia. Kävele vielä hetki ja sitten voit nousta ratsailta. Minun täytyy nyt mennä”, Merja selitti minulle. Derry oli rankan treenin jälkeen väsynyt ja hikinen. Pian nousin pois selästä ja lähdimme kävelemään kohti pihatallia. Tallissa vein Derryn karsinaansa ja riisuin siltä varusteet. Otin varusteet matkaani ja vein ne varustehuoneeseen. Nappasin sieltä matkaani vesiämpärin ja sienen. Saapuessani takaisin Derryn luo. Menin karsinaan ja aloin pudistamaan hikiä kostealla sienellä. Hiet pyyhittyäni heitin sen selkään loimen ja suuntasin takaisin taukohuoneeseen. Taukohuoneessa Wilma istuskelikin sohvalla ja menin hänen luokseen. Kerroin hänelle onnistuneesta koulutunnista ja hän nyökkäili ymmärtäväisesti. Höpöttelimme pitkän tovin, kunnes Wilman täytyi mennä varustamaan Ladia. Jäin yksin katselemaan puhelintani ja siinä kuluikin taas aikaa. Pian huomasin kellon olevan jo niin paljon, että minun pitäisi lähteä bussipysäkille. Hain reppuni kerhohuoneesta ja pyyhälsin kohti bussipysäkkiä. Tämmöinen tällä kertaa toivotttavsti pidät. Aikaa kului taas pari tuntia
//Huhhuh, Derryhän joutui hommiin! Ja Merjallakin oli aikaa tulla avustamaan!
Teillä menikin Derryn kanssa hyvin, se on kehittynyt alkuajoista paljon! Hienoa työtä. Kuvailit myös tuntia ja ratsastustasi hyvin.
Tästä tarinasta rapsahtaa 7 pistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Dec 28, 2015 6:19:21 GMT
28.12.2015|Neljästoista
 Testiteos uusilla vesiväreillä
//Wau, hienolta näyttää! Pistän tän albumiin, ja saat 3 hoitopistettä!
-Helena
ps. ylitit 80HP:n rajan, luvassa on siis palkintokuva! Onnea! |
|
|
|
Post by Milena on Dec 29, 2015 5:45:33 GMT
29.12.2015|Viidestoista
 Meillä oli Wilman kanssa niin hauskaa, että Wilma nauroi vedet silmissä //Ai, mahtavaa, tarhansiivousapua! Tätä se tallinomistaja arvostaa!
Hieno kuva, hauska välillä nähdä kuvia pelkistä tallihommista :'D Saat tästä kuvasta 4 pistettä!
-Helena
|
|
|
|
Post by Milena on Dec 30, 2015 12:26:55 GMT
30.12.2015|Kuudestoista
Toinen kuva. Aika vaikea käyttöinen piirrustusohjelma on kyllä, mutta ihan ok jälkeä tuli. Harjoittelemisen varaa on, mutta yksin tämän tein. Apuja ei ollut ollenkaan. //Bueno! Hyvältä näyttää, kehitystä on tapahtunut! Jatka vaan samaan malliin
Pistän 2 pistettä tästä kuvasta!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Dec 31, 2015 4:41:59 GMT
31.12.2015|Seitsemästoista
Juoksin pää kolmantena tallia kohti. Olin tunnin tai enemmänkin jo myöhässä ja Wilmakin odottaisi jo minua. Vihdoinkin saavuin talliin, jossa Wilma oli jo odotellessa varustanut molemmat hevoset. ”Oi, kiitos Wilma!”, tokaisin tytölle, joka antoi Derryn ohjat minulle. Jätin reppuni Derryn karsinan eteen ja siirryimme yhdessä Wilman ja Ladin kanssa ulos. Ulkona oli mukava ilma, eikä satanut. Pomppasimme tallipihalla hevosten selkään ja matkamme kohti peltoja alkoi. ”Mikä sinulla kesti”, Wilma kysyi. ”Nukuin pommiin ja sitten jäin vielä aamupalallakin uneksimaan”, tokaisin hänelle. ”Hah, mä heräsin jo ysiltä”, Wilma naureskeli. ”En edes valvonut yöllä kävin jo kymmeneltä nukkumaan, mutta sain ainakin univelat kuitattua”, kerroin hänelle. Pellolle saavuttuamme aloitimme pienellä ravailulla. Derry oli todella innoissaan ideasta, että pääsee laukkaamaan pellolla. Ladi normaaliin tapaansa nyrpeänä ravaili. Pian olikin aika jo laukkailla. Derry aloitti reippaasti, kun annoin laukkapohkeet. Ladi ampaisi Derryä nopeammin liikkeelle, mutta saavutti pian pikkuruisen Ladin. Pian hieman hiljensimme raviin ja käännyimme ympäri. Pitkän laukkailun jälkeen oli jo aika lopettaa. Viimeisiä ravailuja ravatessa Derry päätti heittää suuren ilopukin ja minä lensin komeassa kaaressa maahan. Nopea refleksinen Wilma hyppää Ladin selästä pois ja nappaa Derryn ennen, kun se kerkeää karata. Nousin ylös minua ei onneksi sattunut mihinkään, koska päälläni oli turvaliivi. Pomppasin takaisin selkään ja lähdimme kohti tallia. ”Derry pääs taas yllättämään”, tokaisin Wilmalle. ”Niin pääs. On toi kyllä aika velmu”, Wilma naurahti. Tallilla purimme yhdessä hevoset ja siirryimme sen jälkeen taukohuoneeseen. Juttelimme Wilman kanssa pitkän tovin, jonka jälkeen suuntasimme pysäkille. Meillä, kun on melkein sama bussi matka. Bussissa jatkoimme juttelua ja Wilma kertoi omista kommelluksistaan Ladin kanssa. Hyppäsin bussin kyydistä ja Wilma jatkoi vielä matkaansa. Tämmöinen lyhyt tarina. Tämä on tehty yhteistyössä Wilman kanssa ja siltä tulee saman tyyppinen joskus //Oho, hyvä, että laitoit turvaliivin! Ehkä Derry innostui kirpeistä pakkasista! Onneksi ei käynyt sen kummemmin. Mutta ainakin hevoset sai juostua turhat höyryt pois!
Saat tästä tarinasta 4 hoitopistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Jan 4, 2016 10:36:15 GMT
4.1.2016|Kahdeksastoista
Saavuin tallille ja pian suuntasinkin tallihuoneeseen, jonne nakkasin reppuni. Vaihdoin pari sanaa Helenan kanssa ja kysäisin pari vinkkiä. Hetken juttelun jälkeen suuntasin Derryn luokse. Derry oli tänään hauskalla tuulella ja irvisteli. Ilme kyllä vakavoitui heti, kun otin harjat esille. Korvat siirtyivät luimuun, mutta ei Derry näykkimään rupea. Osoittaa vain mieltään. Rupesin varustamaan Derry ja siinä kului vain pieni hetki, sillä päätin mennä ilman satulaa. Siirryin kentälle ja hain pari puomia sinne. Nousin selkään ja aloin kävelemään. Ratsastus sujui hyvin ja Derry oli hyvin avuilla. Puomienkin ylitys meni hyvin. Ratsastuksen jälkeen vein puomit pois ja ja suuntasimme talliin. Tallissa purin ja hoidin Derryn, jonka jälkeen menin tallihuoneeseen. Wilma oli tallihuoneessa, jonne jäin hänen kanssaan juttelemaan. Jonkin ajan juttelun jälkeen minun oli aika siirtyä kotiin. Tämmöinen erilainen merkintä. Idea lainattu LaaLaalta. En kuvaillut ratsastusta tällä kertaa kovinkaan tarkasti, mutta merkinnän pääasia oli kuvat //Ihana idea! Tätä oli hauska lukea!
Pakkasella on ihana mennä ilman satulaa, hyvin pysyit selässä, vaikka puomejakin menitte!
Saat tästä tarinasta +ihanista kuvista 6 hoitopistettä.
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Jan 5, 2016 19:14:55 GMT
5.1.2016|Yhdeksästoista
Käväistiin Derryn kanssa pellolla. Yllättävän paljon kuvia multa nyt. //Vauhdikasta menoa! Ei haittaa, pistän kaikki albumiin
Saat tästä kuvasta 3 hoitopistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Jan 8, 2016 15:55:16 GMT
8.1.2016|Kahdeskymmenes
Saavuin tallille ja olin varma siitä, että olin saanut hypotermian. Olin aivan jäässä ja ajatukseni oli tänään mennä maastoon. Normaalin ja tylsään tapaani suuntasin kerhohuoneeseen, johon jättäisin kantamukseni. Tapasin tallihuoneessa LaaLaan, joka nukkui sohvalla. Ilmeisesti rankka päivä takana. Minä olin ollut koulussa vain viisi tuntia, joka oli mielestäni aivan riittävästi. Ainakin näin loman jälkeen, koska oli tullut taas valvottua pitkään. Menin talliin katsomaan olisiko Derryllä tänään tunteja. Ilmoitustaululle saavuttuani huomasin Derryn käyvän yhdellä koulutunnilla. Kävin juttelemassa Helenan kanssa toimistossa ja hän antoi minulle tehtäväksi varustaa Derryn. Liihotin ulos toimistosta ja suuntasin kuivaushuoneeseen, jos siellä olisi ollut Derryn tavaroita kuivumassa. Tällä kertaa sieltä ei löytynyt muuta kuin satulahuopa. Nappasin satulahuovan matkaani ja suuntasin varustehuoneeseen. Laitoin Derryn satulahuovan paikoilleen missä sen pari muutakin huopaa olivat. Ruuna ei ollut tänään tallissa, joten lähdin tarhoille. Sinne saavuttuani Derry ei tullut höristeen vastaan, joten jouduin metsästämään sen tarhasta. Derry oli aivan tarhan takanurkassa ja ihmettelin suuresti sillä se oli pää painuksissa. Saavuin ruunan luo ja kiinnitin riimunnarun päitsiin. Kävelimme tarhan portille, avasin portin ja jätin sen auki, sillä siellä ei ollut muita hevosia. Ihmettelin hieman Derryn askellusta se näytti oudolta, joten heti, kun saavuin talliin testasin Derryn jalat. Tunsi Derryn oikeassa etujalassa lämpöä, joten nappasin siltä reippaasti riimun ja nakkasin sen naulaan. Juoksin tallin ovesta sisään ja pyyhälsin suoraan toimistoon. Helena katsoi minua ja sanoi: "Tallissa ei saa juosta ja olisi ollut kohteliasta koputtaa." " Joojoo, mutta tämä oli hätätapaus", vastasin. "Mikä hätätapaus", Helena ihmetteli. "Derryllä on tänään tunti, mutta sillä on lämpöä oikeassa etujalassa", kerroin. Helena pomppasi sinisestä toimistotuolistaan ylös ja juoksimme yhdessä Derryn luo. Helena tunnusteli Derryn jalat ja totesi saman mitä minäkin olin todenut. Helena sopi Hodan tunnille Derryn tilalla. "Voisitko käydä taluttelemassa Derryä ulkona vaikka maastossa", hän kysäisi. "Kyllä mä voin", vastasin ja yritin hymyillä. "Luulisin, että Derry satutti jalkansa ollessaan karkuteillä. Eräs tuntilainen oli huolimaton ja Derry pääsi karkuteille. Uskon, että se menee ohi pian. Kävely ei pahenna tätä vammaa vaan päin vastoin", Helena totesi. Silitin Derryä ja riisuin siltä loimen. Suljin oven ja hain ruunan oranssin harjapakin. Aloitin harjailemaan Derryä ja se nuokutti päätään matalalla. Pian olimme valmiita lenkille ja heitin sen selkään heijastinloimen. Lähdimme ulos ja suuntasimme metsään kävelisimme pienen parin kiloetrin lenkin. Olin tallissa heittänyt päälleni huomioliivin, jotta meidät huomattaisiin paremmin. Derry käveli rauhallisesti ja lenkki sujui hyvin, kunnes näin ihmisen otsalamppuineen. Pian kuulin kauheaa koiran haukuntaa, jota säikähdin itsekkin. Meitä kohti juoksi iso saksanpaimenkoira. Derry hermostui, mutta onneksi koiranomistaja saapui nopeasti paikalle ja laittoi koiransa hihnaan. Hän pahoitteli tapahtunutta ja jatkoi matkaansa. Mekin Derryn kanssa jatkoimme lenkin loppuun. Tallilla harjasin vielä Derryn ja laitoin sille jalkoihin kylmät. Helena sanoi voivansa ottaa kylmät pois iltatallin aikana, joten minä poistuin kerhohuoneeseen. Hain sieltä laukkuni ja juoksin autolle. Tämmöinen tarinainen tällä kertaa. Jopa kera kahden kuvan //Mahti tarina! Voi Derry parkaa, ei ole helppoa olla tuntihevonen :/ tämä vamma parantuu kuitenkin onneksi suht. nopeasti. Jännä nähdä Derry noin alakuloisena, kun se on normaalisti niin sählä :'D
Todella makea kuvitus tässä tarinassa, saat 8 hoitopistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Jan 9, 2016 7:16:06 GMT
9.1.2016|Kahdeskymmenesensimmäinen
Derryn jalka oli jo parantunut ja sillä sai aloittaa kevyen liikustuksen ratsain. Pyytäisin erikoistehtävää, jos mahdollista saada //Hyvä, kyllä se Derry siitä paranee puomit onkin hyvää treeniä sekä jalan, että muunkin kannalta! Ja hieno kuva jälleen kerran!
Saat tästä 4 hoitopistettä!
-Helena
ps. laitan korvan taakse, pistän ehkä ensi kuun alussa jakoon seuraavat erikoistehtävät! |
|
|
|
Post by Helena on Jan 10, 2016 20:02:01 GMT
Onnea Milenalle arvonnan voitosta!  |
|
|
|
Post by Milena on Jan 11, 2016 16:38:05 GMT
11.1.2016|Kahdeskymmenestoinen
Astuin sisään pihatallin ovesta ja vastassani oli LaaLaa ja Bella, jotka olivat lähdössä ulos kentälle. Tervehdin heitä iloisesti, sillä minulla oli ollut todella mukava päivä. Avasin Derryn karsinan oven ja kävin antamassa sille pusun turvalle. Jätin hörisevän ruunan talliin, kun lähdin talsimaan kohti taukotiloja. Saapuessani taukohuoneeseen koin yllätyksen, sillä näin sohvalla istuvan vieraan pojan. Kävelin pojan ohi yläkertaa, jonne nakkasin reppuni. Mietin itsekseni kuka poika olisi ja kenen hoitaja. Hän näytti minua vanhemmalta, jos arvioisin niin noin LaaLaan ikäiseltä. Pompin raput alakertaan ja suuntasin sohvalle pojan luo. Ujona tyttönä istuin hetken hiljaa, kunnes sain suuni avattua. ”Hei! Kuka sinä olet”, kysyin pojalta lyhyesti. ”Hei vaan! Olen Elias...olen LaaLaan serkku”, poika vastasi hieman arasti. ”Ahaa. Mä olen Milena ja aloitin hoitaa Derryä lokakuussa. Ketä sä hoidat”, kerroin hänelle. ”Mä aloitin hoitamaan Karria. Kävin yksi päivä ratsastamassa Bellalla, kun Laa otti mut mukaan”, hän tarinoi. ”Aaa, okei! Kiva, että Karrikin sai oman orjan. Mun täytyy nyt mennä hoitamaan Derryä”, huikkasin pojalle ja suuntasin ulos ovesta. Poika huikkasi minun lähtiessä heipat ja jäi istumaan sohvalla. Pihatallin varustehuoneeseen saavuttuani nappasin Derryn ruskeat ja vasta pestyt suitset mukaan. Otin myös vasta rasvatun satulan telineestä, sillä menisin tänään kouluratsastusta. Pihatallin oven vaivalloisesti avattuani Wilma hyökkäsi kaulaani itkien. Huomasin heti, ettei kaikki ollut kohdallaan ja pyysin häntä siirtymään hetkeksi. Wilman siirryttyä laitoin satulan ja suitset paikoilleen ja kysyin: ”Mikä sulla on?” ”Ladi on kadonnut ja en löydä sitä mistään”, tyttö vastasi sen minkä itkultaan pystyi. ”Miten hevonen voi kadota? Vielä minun tullessani se oli paikoillaan”, kerroin hänelle. ”Saavuin hetki sitten ja en nähnyt sitä. Katsoin myös tarhan ja tarkistin tuntilistankin, ettei se ole tunneilla”, hän kertoi. ”Sitten me selvitämme jutun! Vie Derryn satula pois ja hae kypärä, sillä me etitään Ladi tandemilla”, sanoin Wilmalle. ”Okei”, tyttö sanoi hieman jo iloisemmin. Wilman lähtiessä aloitin harjaamaan Derryä, joka oli todella puhdas. Harjaukseen kului vain pari minuuttia, vaikka hinkkasinkin hevosen kunnolla. Wilman saapuessa Derry oli jo valmis lähtöön, joten suuntasimme kentälle, jossa nousisimme selkään. Kenttä oli pehmeä, sillä sitä peitti suuri lumi kerros. Päätimme Wilman kanssa, että hän kävelisi Derryn kanssa kentällä alkukäynnit ja minä ravaisin. Yritimme nimittäin pienentää riskiä pudota kesken kaiken. Juttelimme Wilman kanssa hänen kävellessä riiviöllä, joka heitteli päätään lumihiutaleiden sulaessa sen korviin. ”Vaihdetaanko nyt ratsastajaa”, Wilma hihkaisi iloisena kentän toiselta puolelta. ”Juu, vaihdetaan vaan”, tokaisin hänelle. Wilma ravasi luokseni hieman testaukseksi. Oli hauska nähdä jotakin muuta Derryn selässä, kuin itseään kuvista. Wilma antoi ohjat minulle ja otin ne vastaan hymyillen. Tyttö punttasi minut Derryn selkään niin suurella voimalla, että olin lentää yli toiselta puolelta. Enolisi uskonut, että noin pienestä tytöstä olisi löytynyt noin paljon voimaa. Wilman jäädessä laidalle odottelemaan ravailin pieniä ja suuria ympyröitä. Derryllä nimittäin saattaisi olla liikaa energiaa pienen loman jälkeen. ”Hyppäätkö nyt kyytiin”, kysäisin häneltä. ”Toki”, tyttö tokaisi ja toi jakkaran Derryn viereen. Hän pomppasi selkään ja otti vyötäisiltäni kiinni. Ratsastimme portista ulos ja suuntasimme kohti Kaivostietä, sillä kiertäisimme kaikki suurimmat tiet läpi. Maastossa oli jo pimeää, mutta onneksi Wilma oli tajunnut heijastin varustuksen ja ottanut myös mukaan taskulamput. Wilma sohi ympäriinsä taskulampun valolla ja minä yritin keskittyä Derryn ohjaamiseen. Välillä vastaamme tuli lenkkeilijöitä koirineen tai lapsineen. Pian näimme jotain heijastavaa pusikossa Pengertien varrella. Lähestyimme pusikkoa ja tunsin takana olevan Wilman tärisevän jännityksestä. Pusikosta pomppasikin metsästyskoira valjaineen ja me huokaisimme harmista. Luulimme jo löytäneen Ladin, mutta jouduimmekin jatkamaan etsintöjä kylmässä ja pimeässä. ”Katso Wilma”, huudahdin ja osoitin pienille polulle. Wilma katsoi ja osoitti sinne lampullaan. Näimme maassa makaavan nuoren itkevän tytön ja pienen polun haarassa seisovan Ladin. Nostimme ravin ja sinnittelimme Derryn selässä tytön luokse asti. ”Hei! Mitä sinulle on sattunut”, Wilma kysyi tytöltä ja hyppäsi alas ratsailta. Tunnistimme tytön yhdessä eiliseksi tuntilaiseksi, joka oli kiintynyt Ladiin kovasti. Tyttö kertoi ottaneensa Ladin tallista, sillä halusi ratsastaa sillä. Vekkulina ponina se oli heittänyt hänet selästään ja hän oli satuttanut kylkensä niin pahasti, että ei voinut nousta. Päätimme Wilman kanssa soittaa paikalle Helenan ja ambulanssin. Wilma hoiti Helenalle soiton matkalla Ladin luo ja minä soitin paikalle ambulanssin. Saimme laitettua tytön selälleen ja pian molemmat saapuivat. Helena riensi luoksemme ja kerroimme hänelle koko tarinan. Ambulanssi oli jo pian matkalla. Niin myös mekin olimme matkalla kohti tallia. Wilma oli siirtynyt Ladin selkään ja ravailimme reippaasti kohti kotia. Ladi oli aivan kunnossa, eikä sillä ollut haavoja tai muuta. Tallilla menimme yhdessä karsinoille purkamaan ja hoitamaan hevoset. LaaLaa saapui talliin mukaamme ja kerroimme koko tarinan. Laa oli aivan järkyttynyt, että joku voi kiintyä parissa tunnissa noin kovin. Helena tuli luoksemme talliin ja kertoi hyvät uutiset. Tytöllä ei kuulemma ollut kuin pieni hiusmurtuma kyljessä, vaikka kivulias olikin. Jäimme hoitamaan hyvillä mielin hevosiamme, jotka olivat uupuneita niin, kuin mekin olimme. Hoidettuamme hevoset siirryimme triossa kaakaolle, jonka jälkeen kaikki meistä alkoi hipsiä kotia kohti. Tämä päivä oli mielestäni todella hurja ja onneksi ei ole aivan jokapäiväistä touhua. Mielessäni mietin, mitä olisi tapahtunut ellemme olisi löytänetkään tyttöä. Onneksi kaikki sujui, kuitenkin hyvin ja olimme kaikki turvassa. Tämmöistä tarinaa tuli tänään kirjoiteltua. Iski hurja inspis tämmöiseen jännitys tarinaan Mulla meni tähän taas pari tuntia. Rakastan pitkien tarinoiden kirjoittelua ja sitä tunnetta, kun kaikki on valmista / /Huh huh! Kyllä tallilla aina sattuu ja tapahtuu! Onneksi ei käynyt hullummin, vaikka tyttö olikin luvattomilla teillä. Mutta hoiditte tilanteen hienosti Wilman kanssa! Jännittävä tarina!
Saat tästä tarinasta 7 hoitopistettä.
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Jan 14, 2016 18:46:58 GMT
14.1.2016|Kahdeskymmeneskolmas
//tämmöistä tällä kertaa. Yritin tunnelmallisempaa, ehkä hieman onnistuinkin //Ihanan symppis kuva! Olette Derryn kanssa mainio parivaljakko! Pistän albumiin!
Saat tästä kuvasta 4 hoitopistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Jan 15, 2016 13:33:33 GMT
15.1.2016|Kahdeskymmenesneljäs
Katsoin tarhassa kirmaavaa ruunaa
menin sen luokse ja tarjosin makupalan.
Makupala hetkessä katosi, mutta ruuna luokseni jäi
ja ruunan turpaa suukotin.
//<3 Voi ei, sydänhän tässä sulaa! Ihana kuva ja runokin vielä kaupan päälle!
Laitan tästä 6 hoitopistettä.
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Jan 24, 2016 8:11:12 GMT
24.1.2016|Kahdeskymmenesviides
Derry seisoi tarhanportilla minua vastassa höristen, kun hain sitä tarhasta. Tänään minun ei tarvinnut juosta sen perässä ympäri tarhaa, joka oli aivan tavanomaista. Tallustelimme yhdessä kohti harjauspuomia, sillä ilma oli tarpeeksi lauha. Miten sen nyt ottaa -4 astetta, mutta halusin varustaa Derryn siitä huolimatta ulkona. Raikas ilma ennen treeniä teki hyvää. Jätin Derryn harjauspuomiin kiinni ja lähdin hakemaan sen varusteita, harjoja ja pinteleitä. Varusteet haettuani oli aika aloittaa ruunan harjaus. Harjailin Derryä raikkaassa ulkoilmassa pitkin vedoin, vaikka se ei kovin likainen ollut. Pian LaaLaa tuli ulos pihatallista ja jäi juttelemaan minun kanssani. Hän kertoi heidän yhteisestä retkestä Bellan kanssa, kun he olivat kiertäneet pitkän lenkin. Kertomuksien perusteella Laalla oli ollut mukana kaakaota ja voileipiä. Minullekkin iski yhtäkkiä hurja kaakao himo, mutta ensin vuorossa olisi ratsastus. Olin jutellut Laan kanssa pitkän tovin ja saanut samalla varustettua Derryn. Lähdimme yhdessä Laan kanssa kohti kenttää ja hän lupautui opettamaan minulle ja Derrylle etuosa käännöksiä. Asetin Derryn kaartoon, kun LaaLaa jäi kentän laidalle ja kääriytyi viltteihin. Nousin häsläävän nuoren ruunan selkään, jolle olin ostanut uuden hienon satulahuovan. Aloitin ravilla sen jälkeen, kun olimme kävelleet alkukäynnit. Laa käski meidän tehdä paljon ympyröitä ja niillä siirtymiä, jotta saisin Derryn kuulolle. Derry liikkui ravissa todella hyvin, kun minä känsin sen ympyröille. Ravi säilyi, eikä rikkoutunut käynnille ilman apujani. Pian aloitimmekin itse tunnin pääaiheen eli etuosakäännökset. LaaLaa selitti tarkelleen ottaen miten käännöksen pitäisi sujua. Minä hetken pienessä mielessäni pohdin asiaa ja sen toteutusta, kunnes annoin avut. Derry vastasi apuihini oikein hyvin, vaikka hieman pientä epävarmuutta siinä oli huomattavissa. Pari kertaa onnistui oikein hyvin, joten päätimme lopettaa siihen. Nostimme laukan Laan käskystä ja laukkasimme pari täyttä kierrosta, jotta saisimme ylimääräisen energian pois. Ei siinä mennyt hirveästi aikaa, kun jo ravailimme loppukäyntejä. Käyntien jälkeen siirryin talliin riisumaan Derryltä varusteita. Hikinen ruuna seisoi ilkikurisen näköisenä karsinassa, kun irrotin satulavyötä vastinhihnoista. Uskoin koko ajan, että sillä oli pahat mielessä, mutta mitään ei tapahtunut joten jatkoin hoitamista normaalisti. Suljin karsinan oven ja suuntasin satulahuoneeseen, jonne jätin varusteet. Aikomuksenani oli vielä harjata Derry ja putsata varusteet, joten menin harjaamaan ruunaa. Hoidin sen läpikotaisin ja viskasin sen selkään vielä loimenkin ennen lähtöäni. Hyvästelin ruunan, sillä en kerkeisi enää käydä katsomassa sitä ennen lähtöäni. Varustehuoneessa kaivoin kaapista valjasrasvan ja-saippuan. Niiden löydyttyä asetuin lämpimän patterin viereen irrottelemaan suitsien hihnoja. Yhtäkkiä kaksi vierasta tyttöä paukahti sisään ja kyseli suuntaa kaapeille. Tytöt esittäytyivät Nelliksi ja Sallaksi he olivat tulleet samalla bussilla ja tajunneet olevansa molemmat uusia hoitajia. He selostivat minulle, joten kerron kaappien sijaitsevan pyöreässä pömpelissä toisessa kerroksessa. Tytöt suuntasivat sinne päistikkaa ja minä jäin varustehuoneeseen yksin. Harmi, etteivät tytöt jääneet pitemmäksi aikaa. He olivat kertoneet ikänsä ja toinen olikin minun ja Wilman ikäinen. Varusteet hohtivat pian puhtauttaan, kun tallustelin taukotiloihin, jossa jo tutuksi tulleet Salla ja Nelli istuskelivat. He eivät kiinnittäneet minuun erityistä huomiota, sillä olivat molemmat kiinni puhelimissaan. Pomppiessani rappuset yläkertaan huomasin kulman takaa siellä istuskelevan Wilman. Meniin hänen luokseen ja kerroin tavanneeni uudet tytöt ja sain niistä hyvän kuvan. Wilma vain mutisi jotain vierelläni, joka hieman ihmetyttikin minua, sillä yleensä hän oli niin pirteä. ”Mikä sinulla on”, kysyin tytöltä. Ensin kuulin vain mutinaa, kunnes hän sai sanotuksi jotain. ”Eihän nuo tytöt voi tulla meidän väliin”, hän sanoi surullisella äänellä. ”Ei voi. Mikään ei tule”, tokaisin hänelle ja hän piristyi. Olimmehan me tutustuneet jo silloin, kun tulin tallille ensimmäistä kertaa. Meistä ja Laasta oli tullut paras trio ikinä. Lämmitin meille kaakaota ja nappasin repustani viinerin, jonka puolitin meille. Muistelimme yhdessä kommelluksiamme samalla, kun nautimme kaakaosta ja viinerin puolikkaasta. Pian nauroimme kippuralla ja melkein tipuimme penkeiltä alas. Wilma kertoi myös Ladin juuttuneen karsinaansa kiinni, vaikka asia oli vakava minua nauratti. Kuvittelin mielessäni kuvan, kun Ladi makaa korvat luimussa karsinan pohjalla hölmistyneenä. Yhtäkkiä Helena paukkasi rappusista ylös ja kertoi Derryn karanneen. Pomppasimme pelkiltä niin nopeasti, että se melkein kaatui. Pian hyörimme ympäri pihaa ja Helena lähti autolla kiertämään maastoja läpi. Kiersimme tarhat ympäri ja kaikki mahdolliset paikat, mutta mitään ei löytynyt. Suru alkoi vallata meitä, kun veikeää ruunaa ei löytynytkään heti ensimmäisenä. Hetken kuluttua kuulin tuttua hirnuntaa ja suuntasimme Wilman kanssa kohti sitä. Vaunutallille oli tuotu iso valkoinen heinäpaali sitä varten, ettei heiniä tarvitsisi kärrätä kokoajan. Kiersimme paalin ja yllätimme Derryn syömästä sitä. Ripeästi nakkasin sille riimun ja Wilma soitti Helenalle. Helena kirosi puhelimessa, kun hän oli ehtinyt kiertää jo koko naapuruston ja huolestuttanut kaikki. Helenan saavuttua takaisin Ratapihaan se loi vihaisen katseen ilkikuriseen Derryn ja lukittautui toimistoonsa. Me nauroimme Wilman kanssa, kun Derry oli saatu karsinaan takaisin. Se nimittäin seisoi siellä sen näköisenä, kun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Rankkapäivä tokaisimme yhdessä, kun istuimme lämmitetyssä bussinrotiskossa matkalla kotiin.  Kuva tallissa kaiken häsläyksen jälkeen. //Olipas huisi päivä! Derry meni hyvin kentällä ja käyttäytyi muutenkin nätisti.. ehkä karkausepisodi olikin tämän ihmetyttävän kiltteyden kompensoimista Onneksi heppa kuitenkin löytyi nopeasti, eikä sattunut pahempaa. Myös uudet hoitajamme näyttivät naamansa tallilla ihanan paljon porukkaa alkaa olla meidänkin hoitajakaartissa!
Saat tästä tarinasta 8 hoitopistettä!
-Helena |
|
|
|
Post by Milena on Jan 26, 2016 10:23:16 GMT
26.1.2016|Kahdeskymmeneskuudes
Pieniä mokia sattui vesivärien kanssa, mutta kyllähän tämä menee. Ja Derrystä tuli punaruunikko, mutta tiedämpä, että se ei ole hyvä värinappi Derrylle. //Mahtava teos! Ihanaa vauhdin tuntua Derryn lempipuuhaa, selkeästi! Sunkin albumikokoelma alkaa olemaan jo aika mittava
Saat tästä 5 hoitopistettä!
-Helena |
|
Nyt onkin viimeiset sulat maastoretket, kun ei tarvitse huolehtia jäisistä teistä tai tilsoista kavioissa!
