nienke
Perustallilainen
Posts: 27
|
Post by nienke on Mar 15, 2015 17:25:14 GMT
uus kuva again inspiroiduin sen pony creatorin vuoks ja kokeilin tämmöstä... onnistupa juu hienosti. s79.photobucket.com/user/Nienkes/media/minapom_zpsg3jbdh1j.png.html(PS: juu, söpöysmerkki on pikku myy yritin, heh) //Noniin, tästähän saatiinkin sitten sulle uusi profiilikuva :DD (ei vaineskaan) Pitäsköhän tehä kaikista tuntsareista tämmöset
-Helena
|
|
nienke
Perustallilainen
Posts: 27
|
Post by nienke on Mar 21, 2015 18:40:56 GMT
|
|
|
Post by Helena on Mar 23, 2015 15:16:34 GMT
Ja tässä on Nienkelle 80HP palkintokuva!
|
|
nienke
Perustallilainen
Posts: 27
|
Post by nienke on Apr 3, 2015 9:50:01 GMT
ähän sarjakuvamaisempi kuva tällä kertaa (: //sotkuinen ihan sen takia, että kone ei jaksa tallentaa viimeisteltyä versiota anteeksi! //Ihana! Sun piirrokset paranee paranemistaan! Harmi, ettei koneesi tallenna, näkisin mieluusti valmiin version, tässäkin on jo hienoja yksityiskohtia!
Laittelen tästä 5 hoitopistettä!
-Helena
|
|
nienke
Perustallilainen
Posts: 27
|
Post by nienke on Apr 22, 2015 16:22:08 GMT
Mun on pakko ottaa lomaa hoitamisesta Motivaatio on pohjissa, ja olen ainoastaan piirrellyt laamoja pikkusiskon kavereille (kehitettiin uusi laamalaji laamasarvinen!). Anteeksi. Palailen toivottavasti vapun jälkeen. Anteeksi vielä kerran D: tämmöinen vanha kuva Derrystä oon ylpee taidoistani) //Jes, ei hätää Sikamakee kuva!
-Helena
|
|
Nienke tö kirjautumaton lel
Guest
|
Post by Nienke tö kirjautumaton lel on May 1, 2015 18:45:13 GMT
Kameralaukku oli vyötetty kiinni pelkääjänpaikalle. Sen lisäksi turvana oli vielä untuvatyyny, ettei laukulle vain kävisi huonosti - olin eilissäpäivänä kuvaillut Siniä ja Almaa, ja nyt olisi hänen vuoronsa. "Moro morsot", hihkaisin avatessani kerhohuoneen oven. "Moi hemuli", Papukaija totesi hymyillen kännykkänsä takaa. Hän katsahti jotakin puhelimensa näytöllä, ja hymy vaihtui punaan poskilla. Hyökkäsin hänen luokseen ja yritin nähdä näyttöä, mutta Papukaija laittoi sen pois päältä. "UuuUU, onks sul poikaystävä?" Saippua käkätti kissa sylissään niin, että meinasi keikahtaa alas tuolin käsinojalta. "No ei oo!" Jätin tytöt tappelemaan asiasta, kun kipaisin kaapillani hakemassa ratsastuskamppeet ja suuntasin sitten pikkutalliin. Päätin olla ilman satulaa taas vaihteeksi, ja puin Derrylle ainoastaan suitset. Harjaan tein kivan letin ja kaulalle kieputtelin vähän serpentiiniä, josta ruuna ei ollut moksiskaan. "Ok, käännä sen päätä tännepäin ja hymyile!" Kameran surina sai Derrynkin kiinnostumaan, ja se katseli Siniä kauniisti korvat höröllä. Otimme vähän ravia kumpaankin suuntaan ja laukkailimme pitkät påätkät, jonka jälkeen päätin lähteä maastoon sepailemaan ja jätin Sinin kentänlaidalle. /yhy yhy säälittävää D: halusin vaan ilmottaa et elossa oon jyy viälä! Tauko kuitenkin jatkuu (kuvaa olis kans tarkotus laittaa mut Firealpaca JA SAI JA Gimp petti joten yyyyyh) // Vitsi mua aina naurattaa nää sun kuvailut talliporukasta, sä keksit aina parhaat jutut! Derrykin pääsi rentoutumaan ihanaan kevätluontoon. Kesä tulee!
Pistän tästä pikkutarinasta yhden pojon sulle
-Helena
|
|
nienke
Perustallilainen
Posts: 27
|
Post by nienke on May 19, 2015 17:03:50 GMT
(käytin apaut 5h näiden valmiiks piirtämieni linejen värittämiseen koska koneella piirtäminen on jääny vähemmälle & ystävän suomineito narskas piirtokädestä palan pois ku ei ruokaa tullu tarpeeks ajoissa)
|
|
nienke
Perustallilainen
Posts: 27
|
Post by nienke on May 20, 2015 8:44:30 GMT
what's up? - 20.5.(sairaana syntyy parhaat ideat eiksjepa)
|
|
nienke
Perustallilainen
Posts: 27
|
Post by nienke on May 21, 2015 16:15:05 GMT
|
|
|
nienke
Perustallilainen
Posts: 27
|
Post by nienke on Jun 22, 2015 18:32:11 GMT
|
|
|
Post by Helena on Jul 20, 2015 20:17:40 GMT
160HP Palkintokuva! Aina ei hevosen pyydystäminen laitumelta ole ihan niin helppoa..
|
|
|
Post by Milena on Oct 14, 2015 17:23:27 GMT
14.10.2015|Ensimmäinen
Oli kirpeä syysilta ja olin päässyt juuri koulusta, mutta päätin mennä tänään tutustumaan Ratapihaan. Nousin pyöräni selkään. Selässäni oli reppu, johon olin pakannut evääni. Lähdin polkemaan kohti Ratapihaa, jonne matkaa olisi vajaat kaksikilometriä. Helena oli neuvonut minulle reitin, jotta osaisin tallille. Matka ei ollut kovinkaan raskas, vaikka olimme tehneet koulun liikuntatunnilla kuntopiiriä. Pian olinkin jo tallipihassa.
Menin tallihuoneeseen, jossa sohvalla istuikin jo Wilma ja LaaLaa. Oven narahduksen kuultua he kääntyivät katsomaan minua."Moi mä oon Milena Derryn uus hoitaja ja tuutte näkemään mua täällä aika paljon. Keitä te ootte?" saoin ja katselin heidän reaktioitaan. "Moi! Mun nimi on LaaLaa ja omistan Bellan, joka on se musta Irlannincob",LaaLaa kertoi. "Heissan! Oon Wilma Ladin hoitaja", hän vastasi hymyillen. "Moi Wilma ja LaaLaa! Mä vien nyt mun tavarat mun kaapille ja lähen sitten Derryn luo", tokaisin heille. Kävelin portaat ylös ja huomasin kaapin, jossa luki nimeni. Asettelin tavarani sinne ja kävelin alas. LaaLaa ja Wilma olivat jo lähteneet sieltä hoitamaan Ladia ja Bellaa. Kävelin varmoin askelein kohti tarhaa, jossa Derry tarhasi. Tarhassa oli enää Derry ja Karri. Otin Derryn riimunnarun ja lähdin metsästämään, sitä tarhasta. Yllätyksekseni Derry ravasi kiltisti luokseni ja sain sen hyvin kiinni. Hätistin Karrin kauemmaksi portista, jotta pääsisin Derryn kanssa ulos tarhasta. Derry tanssahteli rinnallani, kun kävelimme talliin.
Tallissa vein Derryn sen omaan karsinaan ja suljin karsinan oven. Hain Derryn harjapakin satulahuoneesta ja sidoin sen sitten kiinni käytävälle. Derry venkuili siitä huolimatta, että olin sitonut sen käytävälle. Ärähdin sille ja hetken päästä se rauhottui ja harjaaminen oli helpompaa. Oli kavioiden otan aika Derry ei olisi millään tahtonut nostaa koipeaan, mutta nojasin koko painollani jalkaan, jonka ansiosta jalka nousi hyvin. Olin harjannut Derryn ja päätin, että tänään talutan sitä kentällä.
Hain satulahuoneesta Derryn suitset, joitten avulla saisin paremman kontaktin jos Derry päättäisi lähteä.Puin suiset Derrylle ja laitoin riimunnarun kiinni kuolainrenkaaseen. Lähdimme kävelemään kohti kenttää Derry tanssahteli ja hyöri matkalla kentälle. Ärähdin sille pariin otteeseen, joka sai sen lopettamaan pelleilyn. Derry mulkaisi minua, kun saavuimme kentälle. Huomasin, että se aikoo tänään testata minua. Kävelimme ympäri kenttää ja ravailimme vähän. Olimme viimeisellä ravikierroksella, kun Derry päätti ottaa pienen laukkapyrähdyksen. En päästänyt riimunnarusta irti, vaikka Derry kovasti sitä tahtoikin. Sain Derryn rauhoiteltua, jonka jälkeen päätin mennä vielä pari käynti kierrosta ja lähteä talliin. Käynti kierrokset sujuivat hyvin ja olin siitä iloinen. Pääsimme myös ongelmitta talliin, jossa vein Derryn karsinaan ja laitoin sille fleeceloimen. Annoin Derrylle vielä palan leipää ja hyvästelin sen. Kipitin tallihuoneen kautta yläkertaan, josta hain tavarani. Menin ulos pyöräni luo ja lähdin polkemaan kohti kotia. Matkalla ajattelin, että tämä oli kyllä mahtava päivä.
//Hyvä aloitustarina! kirjoitat hyvää kieltä, jota on mukava lukea. Plussaa siitä, että käytit tarinassa muita tallin henkilöitä Derry yritti näköjään vähän temppuilla sait sen kuitenkin hyvin ruotuun! Kyllä se siitä vielä, Derrykin kehittyy ja viisastuu koko ajan, kun ikää tulee lisää
Saat tästä tarinasta 5 hoitopistettä! Ensi kerralla saat halutessasi ratsastaa valvotusti.
-Helena
|
|
|
Post by Milena on Oct 14, 2015 17:25:45 GMT
15.10.2015|Toinen
Oli keskiviikko iltapäivä ja Päätin, että tänään olisi oikea päivä mennä hoitelemaan Derryä. Vaihdoin päälleni ratsastusvaatteet ja pakkasin reppuuni pilttiä ja vesipullon. Katsahdin lämpömittaria ja se näytti +5 astetta, joten päätin, että menen tänään pyörällä tallille. Astelin pihalle ja huomasin, kuinka ihanan raikas ilma siellä oli. Hain pyöräni autotallista ja hyppäsin sen kyytiin. Matka sujui n.15 minuutissa, sillä poljin koko matkan aivan täysiä. Helena odottikin minua jo, sillä olin lupautunut tänään pesemään Derryn ja hän lupasi ohjeistaa minua ja kertoa mitä tarvitsen ja miten homma hoituu. "Hei, Helena", hihkaisin hänelle samalla kun kurvasin tallin pihaan pyörälläni. Helena katsoi minua hetken hymyillen, kunnes tokaisi: "Moi! Kiva, kun peset Derryn tänään, sillä on vielä kesän hiekkapölyt päällään. Kukaan ei ole pessyt sitä sitten kesän." Lähdimme kohti pikkutallia, jossa Derry asusti. Matkalla juttelimme Helenan kanssa Derryn asioista ja hän kertoi Derryn flopanneesta raviurasta. Saavuimme talliin ja nappasin riimun pienestä naulakosta ja sujahdin sen karsinaan. Derry katseli hetken minua ilkikurisesti, kunnes huomasi karsinan ulkopuolella seisovan Helenan. Helena naurahti huomatessaan Derryn ilmeen, kun se näki hänet. Sain laitettua Derrylle riimun ja lähdimme Helenan johdolla pesupaikalle. Pesupaikalla Derry katseli varoen ympärilleen ihan, kun ei siellä koskaan olisi ollutkaan. Helena antoi Derrylle palan kuivatettua leipää ja se rauhoittui kummasti. Helena kertoi minulle, että Derry pelkää hieman vettä, joten sen kanssa pitää olla silmat auki pesupaikalla. Avasin letkun varovasti ja suihkutin hieman vettä Derryn jalkoihin. Derry nosteli hieman jalkojaan protestoinnin merkiksi, mutta tajusi ettei se hyödytä mitään. Helena näytti minulle telineikön, josta löytyisi oikeanlainen saippua Derrylle. Helena nappasi myös telineestä hikiviilan, jolla saisi suurimman osan vesistä pois. Hieroin Derryyn saippua vettä ja huomasin, että se selvästi nautti ajastaa vaikka hieman vettä pelkäsikin. Olin saanut Derryn pestyä onnistuneesti, joten oli aika laittaa sille kuivatusloimi. Derry hieman vastusteli loimen laittoa, mutta pienen tempuilun jälkeen hevonen oli loimitettu ja valmis talliin. Napsautin riimunnarun kiinni Derryn riimuun ja irroitin semn pesupaikasta. Lähdimme kohti pikkutallia matkalla sinne Derry tapansa mukaan hieman tansahteli. Saavuimme pikkutalliin ja vein Derryn karsinaansa. Moikkasin samalla Wilmalle ja LaaLaalle, jonka jälkeen menin tallihuoneeseen istuskelemaan ja lueskelemaan. Hetken lukemisen jälkeen minua rupesi kyllästyttää ja menin talliin. Tallissa oli Karla, joka valmisteli Missiä ratsastukseen ja Sanni, joka puhdisti Mossen varusteita. Sain idean ja päätin mennä puhdistamaan Derryn varusteita pikkutallin satulahuoneeseen. Ensin aloitin suitsista purin ne ja rasvasin ne nahkaöljyllä. Rasvasin myös satulan siivet ja jalustin hihnat. Laitoin molempiin vielä nahanhoitoainetta ja kokosin suitset. Laitoin vielä jalustinhihnat paikoilleen, vaihdoin vielä satulahuovankin ja päätin lähteä kotiin sillä kaikki oli jo tehty. Kävelin pyöräni luo, hyppäsin sen selkään ja lähdin polkemaan kohti kotia. Edit:tää tarina on kirjotettu ennen tason nousua //Hienoa kun keksit pestä Derryn, nyt on ruuna valmis talveen! Säästyit myös pahimmalta kastumiselta, joskus Derryllä on tapana ravistella kaikki vedet pesijän päälle, juuri kun tämä on lopettanut. Muitakaan kommelluksia ei sattunut, plussaa varusteiden puhdistuksesta!
Saat tästä tarinasta 6 hoitopistettä!
-Helena
Ja juu nuo tasot ovat lähinnä vaan sitä varten, ettei liian aikaisin pääse tekemään ihan kaikkea. Toki selkään ei tarvitse nousta heti, jos haluaa olla vähän realistisempi
|
|
|
Post by Milena on Oct 16, 2015 11:10:49 GMT
16.10.2015|Kolmas
Saavuin tallille ja sää oli pilvinen, mutta lämmin. Kävelin Derryn tarhalle, mutta vastaani tulikin Ladi ilkikurisella ilmeellä. Näin Derryn tarhan perällä ja päätin, että menen puhdistamaan Derryn karsinan. Astuin sisään pikkutalliin ja sieraamiini kantautui ihana hevosen tuoksu. Laskin reppuni Derryn karsinan viereen ja lähdin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa. Ne löydettyäni tallin ulkopuolelta siirryin Derryn karsinan siivouksen pariin. Päätin, että puhdistaisin koko karsinan huolella ja hakisin uutta kuivikettakin. Lannan lapioiminen on aika raskasta puuhaa ja minulla oli niin paljon päällä, että hikikin siinä taisi tulla. Sain lannat kärryyn ja kippasin ne lantalaan. Hain myös kärryllisen uutta kuiviketta ja vein sen Derryn karsinaan. Nappasin reppuni karsinan vierestä ja lähdin kohti tallihuonetta. Saavuin tyhjään tallihuoneeseen ja kipitin ylös ja jätin reppuni sinne. Talliin saapuessani näin Kaisa-mummon. Menin hänen luokseen ja kysyin: "Hei Kaisa! Onko Merja tai Helena tänään täällä, kun tarvitsisin ratsastukseeni valvojan?" "Eipä taida olla. Helena on kaupungilla ostoksilla ja Merja on toisella tallilla tänään", hän vastasi. "No höh! Taitaa jäädä minun ratsastukset välistä tällä kertaa", sanoin surullisella äänellä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Kaisa huudahti: "Sain idean!" "Minähän voin valvoa sinua ja opastaa, kun sinulla on se nuori hutsvontti hevonen", Kaisa hihkaisi. Mietin hetken Kaisa-mummon ideaa, mutta päädyin myöntyvään vastaukseen, sillä minulta olisi muuten jäänyt ratsastus väliin. Sanoin Kaisalle: "Kaipa se käy. Menen laittamaan Derryn kuntoon." Kävelin tarhoille, jossa Derry odottikin minua jo innoissaan. Pujahdin tarhaan ja juuri sillä hetkellä, kun olin laittamassa Derryn riimuun riimunarua kiinni se hypähti sivulle ja lähti laukkaamaan ympäri tarhaa. Epätoivoisesti yritin saada nuorta ja virkeää hevosta kiinni, mutta tuloksetta. Poistuin tarhasta hakemaan leipää tallista ja uudelleen tarhoille saavuttuani Derry odotti minua taas portilla. Sisään päästyäni tarjosin sille heti palan kuivatettua leipää ja kiinnitin riimunarun Derryn riimuun samalla sekuntilla. Hätistelin Ladin ja Karrin kauemmaksi, jotta pääsisimme poistumaan turvallisesti. Samalla sekuntilla, kun avaan portin amapaisee Ladi siitä ulos. Suljen tarhan portin ja vien Derryn reippaasti talliin. Haen tarhalta Ladin riimunarun ja lähden metsästämään sitä. Parin minuutin jälkeen kulman takaa kuuluu kavioden kopsetta ja näkökenttääni ilmestyy Kaisa-mummo pidellen äkäistä Ladia. "Tämmöinen tuli vastaan taloni ovella. Onko sinulla, joku selitys tähän", hän sanoo ja katsoo minua vihaisesti. " Siis ööö.... on mulla. Olin hakemassa Derryä tarhasta ja juuri, kun avasin portin Ladi ampaisi siitä ulos, vaikka kuinka hätistelin sitä ja Karria ensin pois", selitin vihaisen näköisella Kaisa-mummolle peloissani. Kaisa-mummo rupesi nauramaan ja yritti naurua pidätellen selittää: "Olisitpa nähnyt ilmeesi, kun tulimme kulma takaa se oli hauska näky!" "Eikä tämä mikään vakava juttu ole vahinkoja sattuu, mutta ole ensikerralla vielä varovaisempi", hän tokaisi minulle. "No hyvä, ettei ole mikään vakava, juttu", sanoin helpottuneena. "No vieppäs tämä tästä takaisin tarhaan ja mene laittamaan se Derry valmiiksi nimittäin ei tässä iltaan asti ole aikaa", Kaisa-mummo sanoi minulla vakavasti. Otin äkäisen Ladin hoteisiini ja vein sen takaisin tarhaan. Huokaisin helpotuksesta, kun Ladi oli taas turvallisesti tarhassa. Lähdin kohti pikkutallia, mutta hain ensin Derryn puhtaaksi puunaamani varusteet ja oranssin harjapakkin, jonka jälkeen siirryin talliin. Otin Derryn karsinastaan käytävälle hoidettavaksi. Derry steppaili käytävällä ja kuopi maata. Ärähdin, sille muutamaan otteeseen, jolloin se lopetti. Harjailin Derryn niin putipuhtaaksi, että se kiilsi, sillä sen täytyi näyttää hyvältä meidän ensimmäisellä ratsastuskerralla. Otin Derryn satulan telineestä, mitä koristi oranssin värinen puhdas satulahuopa. Asettelin satulaa hetken aikaa, jotta löytäisin oikean kohdan. Sain vyön kiinnitettyä huoletta, sillä Derry ei pullistellut laisinkaan. Laskin riimun Derryn kaulalle ja painoin niskasta sen päätä alas. Derry laski päänsä vastahakoisesti luovuttaen ja sain suitset hyvin sen päähän. Irrotin riimun kaulalta ja lähdimme kohti kenttää, jossa Kaisa-mummo jo odottikin meitä. Minua jännitti hieman, sillä ratsastaisin ensimmäistä kertaa Derryllä. Olimme kentällä kaarrossa ja Kaisa-mummo istui kentän laidalla valkoisessa puutarhatuolissa. Kiristin satulavyötä, jottei se keikahtaisi kun istahtaisin satulaan. Satulan säästämiseksi minulla oli jakkara, jolta kipusin selkään. Derry hieman steppaili paikallaan, mutta sain silti laitettua sopivan kokoiset jalustimet ja kiristettyä vyön sopivan kireäksi. Lähdimme kävelemään alkukäyntejä ja pitkinohjin Derry roikotti päätään, joten puristin hieman pohkeilla, jolloin sain siihen enemmän liikettä. Kävelimme alkukäyntejä noin 10 minuuttia, jotta tottuisin Derryn askeliin. Kaisa-mummon tarkkailevan katseen alla lyhensin ohjaa ja rupesin taivuttelemaan Derryä. Tein paljon voltteja, kiemurauria ja suunnan muutoksia. Derry taipui hyvin ja välillä esitteli peräänantoakin minulle, vaikka en mitään apuja siihen tehnytkään. Käynnissä taivuttelun jälkeen siirryin raviin ja rupesin tekemään tehtävää, jossa tulin keskihalkaisijalle ja väistin toiselle pitkälle sivulle, jonka jälkeen nostin laukan. Siirryimme keskihalkaisijalle ja painoin oikeaa pohjetta varovaisesti Derryn kylkeen ja taivutin hieman. Derry väisti todella hyvin siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen ratsastuskertamme. Päätin aloittaa uuden tehtävän, jossa nostaisin laukan puolesta välistä pitkää sivua ja tulisin pääty-ympyrälle, jonka puolessa välissä siirtyisin raviin ja nostaisin uudelleen laukan seuraavan pitkän sivun puolivälistä. Nostin laukan siirtämälle ulkopohjettani taaksepäin ja painoin pohkeeni kevyesti Derryn kylkiin. Derry nosti kiltisti laukan ilman mitään lisätoimenpiteitä. Käännyimme ympyrälle ja siirsin puolessa välisissä Derryn raviin pienellä puolipidätteellä, sillä Derry ei suurempia apuja tarvitse. Ravi kulki eteenpäin siististi, vaikka Derryä on joskus koulutettukkin ravuriksi. Laukan nosto sujui taas kevyesti ja tehtävää kolme tai neljä kertaa tehtyämme siirsin Derryn käyntiin. Kaisa-mummo kertoi palautteensa: "Derry kulki tosi hyvin siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen yhteinen kerta. Sinun apusi ovat tarpeeksi pienet Derrylle ja et vedä ohjista liikaa. Kehitettävää on eniten sinun asennossasi ja teidän yhteistyöstä tulee vielä saumatonta aivan varmasti." "Kiitos", hihkaisin iloisena. "Vieppäs se nyt loppukäynneille maastoon, mutta hae tallista sille vaan viltti ennen lähtöä. Se viltti on semmoinen oranssi", hän tokaisi ja poistui paikalta Range Roverilleen ja lähti kotiin. Nousin Derryn selästä pois ja lähdimme kohti tallia, josta hain oranssin viltin ja laitoin sen Derryn päälle. Lähdimme kävelemään kohti Kaivostietä ja Derry hörisi minulle tyytyväisenä. Huomasin Derryn aavistaneen taskussani olevat sokeripalat, sillä se kihnutti kovasti sitä taskua. Naurahdin Derrylle ja jatkoimme matkaa, kunnes tuli kolmihaarainen risteys. Käännyin siitä vasemmalle vanhalle Pengertielle ja kävelimme sitä pitkin pitkän aikaa, kunnes vastaani tuli LaaLaa Bellan kanssa. Moikkasin hänelle ja jatkoin matkaa. Saavuin pian pihaan ja Helena oli siellä ja kysyi minulta: "Mites meni päivä?" "Ihan hyvin Kaisa-mummo valvoi, kun ratsastin. Kukaan muu ei ollut tallilla ja Karlallakin oli paljon hommia, mutta hyvin meni. Kaisakin kehui kuinka hyvä yhteistyö meillä oli. Käytiin äsken kävelemässä loppukäynnit maastossa talutin tosiaan. Näin myös LaaLaan ja Bellan", vastasin hymyillen Helenalle. "Hyvä, että teillä sujuu yhteistyö", hän vastasi minulle ja poistui talliin. Kävelin Derryn kanssa pikkutalliin, jossa rupesin purkamaan varusteita. Tälle kertaa hoidin Derryn karsinassa. Annoin ennen harjaamista sille sokeripalan, jotta se pysyisi paikoillaan ja ihme kyllä se seisoi kuin tatti väsyneenä päätä roikottaen. Suin Derryn lihaksikasta kaulaa ja halasin sitä ja sanoin Derrylle: "Sie oot kyllä ihanin koskaan!" Annoin pusun Derryn turvalle ja suljin karsinan oven. Otin satulan ja suitset ja vein ne varustehuoneeseen. Hain vielä karsinan luota harjapakin ja viltin ja vein nekin varustehuoneeseen. Tarkistin vielä, että Derryn karsina on kiinni ja menin tallihuoneeseen, josta yläkertaan ja nappasin sieltä tavarani ja lähdin kotiini. Tämmötteen väänsin //Kiva, että Kaisa-mummokin pääsi vilahtamaan tarinassa! Kuvailit ratsastusta hyvin, kaikkine tehtävineen. Derry kulki jopa ehkä epärealistisen hyvin, se kun on kuitenkin vasta koulutuksessa. Etenkin laukannostoissa on Derryn kanssa vielä ollut hankaluuksia. Koita muistaa se tarinoissasi, että kyseessä ei ole mikään huippuratsu (vielä! kovasti ruuna on kyllä kehittynyt). Tykkään kirjoitustyylistäsi, tarina oli hyvän pituinen. Ja kiva, kun siivosit karsinan! Vähemmän hommaa mulle
Ja voi Ladi, aina pitää aiheuttaa hankaluuksia! ;D
Saat tästä tarinasta 8 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Milena on Oct 21, 2015 7:06:23 GMT
21.10.2015|Neljäs
Havahduin siihen, kun äitini tökkäisi minua ja sanoi, että olemme perillä. Nousin ulos autosta ja lähdin kohti hoitajien huonetta. Loikin rappuset iloisesti ylös ja jätin reppuni kaapilleni. Menin alas tallihuoneeseen ja sinne oli saapunut Wilma. Moikkasin hänelle ja lähdin kohti Derryn tarhaa. Derry saapui vastaan iloisesti korvat höröllä ja hörisi minulle. Otin Derryn riimun portin pielestä ja napsautin riimunarun lukon kiinni riimuun. Avasin portin ja kävelin Derryn kanssa ulos. Käänsin Derryn sulkeakseni portin. Kävelimme rauhassa tallille päin oikeastaan vain minä kävelin, sillä Derry pomppi ja tanssahteli. Ärähdin sille hieman, mutta Derry jatkoi edelleen. Saavuin pikkutalliin, jossa vastassani oli LaaLaa Bellan karsinassa, Haiku pällisteli Bellaa ja Ladi, joka irvisteli karsinastaan. Vein Derryn karsinaan ja lähdin hakemaan sen tavaroita. Ajattelin, että tänään olisi turvallisinta varustaa Derry karsinassa, ettei Ladi pääse vain näykkäisemään sitä. Sidoin Derryn hyvin karsinassa ja aloitin harjaamaan sitä. Derry katseli muiden hevosten touhuja ihmeissään, sillä aikaa kun minä harjailin. Olin saanut Derryn harjattua, joten hain satulan ja suitset. Asetin satulan Derryn selkään ja laitoin satula vyön kiinni. Otin suitset naulakostaan ja laitoin Derryn riimun kaulalle. Painoin Derryä hieman niskasta, jolloin se laski päänsä ja sain suitset sen päähän. Laitoin suitsien remmit kiinni ja irrotin riimun Derryn kaulalta ja laitoin sen naulakkoon. Olimme valmiita ratsastukseen ja lähdimme kohti kenttää Derry tanssahteli matkalla ja hyöri ympäriinsä, kun en päästänyt sitä menemään lujaa. Saavuin kentällä ja pysähdyin jakkaran luo. Derry ei millään olisi tahtonut pysyä paikallaan, joten kutsuin ohi kulkevan Karlan pitelemään Derryä, kun nousin selkään. Karlan pidellessä homma sujui hyvin ja sain kiristettyä satulavyön. Kiitin Karlaa avusta ja aloitin alkukäynnit. Kävelin Derryn kanssa puolipitkin ohjin siltä varalta, että se lähtisi lujempaa. Derry käveli vastahakoisesti käyntiä, mutta kuunteli kuitenkin apujani. Olimme kävelleet noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen päätin, että nostan ravin. Ravin nosto sujui ihan normaalisti hieman oli ongelmaa ja Derry vastusti hieman apuja, mutta loppujen lopuksi ravasimme. Derry ei olisi tänään millään tahtonut kulkea uralla joten päätin, että harjoittelisimme tänään suoraan kulkemista ja voltteja. Helpolta kuulostaa, mutta nuorella hevosella yllättävän vaikeaa. Apuihin Derry vastasi aika hyvin hieman epäröintiä välillä näkyi varsinkin volteille siirtymisissä. Sirryin käyntiin ja tein suunnan vaihdoksen. Annoin avut takaisin raville ja Derry kuunteli niitä ja nosti ravin. Menimme kevyttä ravia ja teimme paljon voltteja. Derry taipui volteille aika huonosti. Menimme keskiympyrälle ja taivuttelin ympyrällä Derryä, jotta se vertyisi paremmin. Derry alkoi vertyä ympyrällä, joten siirryimme takaisin uralle. Asetin ja taivutin Derryä ja vein sen kulmiin hyvin, sillä kulmissa ei missään nimessä saa oikoa. Derry kuunteli ravissa hyvin apujani ja hetken päästä siirsin sen käyntiin. Päätin tehdä pientä tehtävää, jossa tulisin keskihalkaisijalle ja väistäisin käynnissä niin, että vaihtaisin aina suunnan. Aloitin tehtävän Derry kuunteli apujani ja yritti vastata niihin parhaansa mukaan, mutta välillä huomasin väistöissä, etää suora hevonen olikin kuin banaani. Olin tehnyt väistö tehtävää aika pitkän aikaa, joten päätin alkaa lopetella. Aloitin loppuraveilla ravailimme suoraa uraa, kunnes Wilma ja Ladi saapuivat kentälle ja Wilma kysyi minulta: "Haittaako, jos tulemme tänne Ladin kanssa?" "Ei, haittaa! Kyllä sopu sijaa antaa ja olen muutenkin jo loppuraveilla", vastasin tytölle hymyillen. "Hyvä, juttu", hän vastasi minulle. Jatkoin loppuraveja vielä hetken, kunnes siirryin käyntiin ja kävelin vielä pari kierrosta. Wilma aloitteli ravaamaan, joten päätin poistua kentältä. Nousin selästä pois ja nostin jalustimet ja löysäsin hieman satulavyötä. Lähdimme kohti pikkutallia ja matkalla Derrry tökki taskujani. Saavuimme pikkutalliin ja vein Derryn sen karsinaan. Rupesin riisumaan Derryltä varusteita, kun varusteet oli otettu pois vein Derryn käytävälle harjattavaksi. Harjailin Derryä hyvin pitkään, kunnes huomasin kellon olevan jo paljon. Laitoin Derrylle talliloimen päälle ja vein sen karsinaan. Annoin sille taskustani sokeripalan ja taputin sitä. Suljin karsinan oven ja lähdin kohti hoitajien huonetta. Kävelin sinne ja otin vasta ostamani hoitovihkon esiin, siitä näkisin meidän kehityksen. Kirjoitin vihkoon miten päivä meni ja muuta sellaista. Laitoin vihon kaappiini, jota koristi Helenan ottama kuva minusta ja Derrystä. Katsoin sitä hetken, kunnes suljin kaappini ja menin alas tallihuoneeseen. Tallihuoneessa oli jo Laa, joka katsoi televisiota. Istahdin hänen viereen ja sanoin hänelle: "Moi Laa! Miten sulla ja Bellalla meni tänään?" "Ihan hyvin Bella oli hieman tammamaisella päällä tänään, mutta muuten oli ihan kivaa", tyttö vastasi. Jatkoimme Laan kanssa juttelua pitkän tovin kunnes katsoin puhelimeni kelloa ja huomasin, että äitini odottaisi minua jo pihalla. Huikkasin heipat Laalle ja kipitin autolle. Avasin auton oven ja lähdimme kohti kotia. Tuommoinen pieni ratsastustarina tälläkertaa //Hienoa, laitoit Derryn ihan oikeasti hommiin! Se osaa välillä olla vähän jäykkä, etenkin jos ratsastamaan lähtee heti aamusta. Kuvailit ratsastusta hyvin, teillä näyttää sujuvan yhteistyö Derryn kanssa hyvin!
Saat tästä tarinasta 6 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Milena on Oct 22, 2015 5:40:22 GMT
22.10.2015|Viides
Saavuin tallille sää oli juuri sopiva maastoretkelle. Olin pakannut reppuuni termospullossa kaakaota ja pari voileipää, jotka olin ajatellut syödä matkalla. Derry ja muut hevoset olivat jo tuotu sisälle. Hain Derryn harjat ja varusteet varustehuoneesta. Otin Derryn käytävälle ja aloitin harjaamaan sitä. Derry kuopi maata ja ärähdin sille merkiksi, että se teki väärin. Harjasin ensin kumisualla, jonka jälkeen otin pölyharjan, jolla kävin läpi koko hevosen. Nappasin harjapakista pääharjan ja harjasin Derryn pää, kun hevonen oli harjattu otin harjapakista kaviokoukun ja puhdistin kaviot. Kavioiden puhdistus sujui hyvin ja olikin jo varustamisen aika. Nappasin satulan telineestä ja laitoin sen Derryn selkään, johon se asettui kuin silmä päähän. Laitoin satulavyön kiinni ja katsoin onko jalustimet oikean kokoiset minulle, jotta minun ei tarvitsisi enää hevosen selässä ruveta niitä räpläämään. Satulan ollessa jo selässä oli suitsien vuoro. Laitoin suitset Derrylle, jonka jälkeen lisäsin vielä heijastimia sillä saapuisimme pimeän aikaan retkeltämme. Laitoin itsellenikin huomioliivin. Nappasin Derryn päitset ja riimunnarun mukaan reppuuni, jotta saisin sen sidottua siksi aikaa, kun söisin eväitäni.
Menimme ulos, nousin Derryn selkään ja lähdimme kohti laitumia. Matkasimme rauhassa käynnissä eteenpäin ja Derry meni kuuliaisesti eteenpäin. Ympäriltämme kuului linnun laulua ja lehtien kahinaa. Tänään oli tarkoitus mennä pitkä ja rauhallinen maastolenkki.Saavuimme hetken päästä tienhaaraan ja käännyin siitä kohti uittopaikkaa. Päätin nostaa ravin ja annoin ravi avut. Derry lähti ravaamaan ja viiletimme, kohti uittopaikkaa. Pian saavuimme uittopaikalle ja menin rannalle ja katselimme hetken maisemia. Pian jatkoimme matkaa kohti kaivoskuiluja. Derry on varma maastossa, joten sillä on mukava mennä. Siirsin Derryn raviin ja Derry kulki ihan hyvin. Ajattelin, että voisin nostaa laukan sillä tie oli hyvä siitä kohtaa. Valmistelin laukan nostoa ja annoin avut. Parilla ensimmäisellä laukan nosto kerralla Derry vain ravasi kovempaa, mutta seuraavalla yrityksellä nuori ruuna nosti laukan. Laukka oli keinuvaa ja pehmeää ja siinä oli mukava istua. Hetken laukkailun jälkeen siirsin Derryn raviin. Saavuimme kaivoskuiluille ja päätin, että evästämme tässä. Nousin selästä ja otin repustani Derryn riimun ja riimunnarun.. Laitoin Derrylle riimun a sidoin sen kiinni puuhun annoin sille leivän palan ja aloin itse syömään ja juomaan. Evästettyäni nousin takaisin Derryn selkään ja ja lähdimme jatkamaan matkaa pian siirryimme kapeammalle polulle ja kuljimme sitä pitkin jonkin aikaa. Siirryimme risteyksestä tielle ja menimme sitä niin kauan, että vastaamme tuli Kaivostien risteys ja jatkoin sinne. Pian saavuimme tallille ja oli jo pimeä. Nousin pois Derryn selästä ja menimme talliin. Tallissa purin Derryltä varusteet ja vein ne paikoilleen. Otin Derryn käytävälle ja aloitin harjaamaan sitä. Derry ei tänään ollut kovinkaan hikinen vaikka olimme käyneet pitkällä maastolenkillä. Harjattuani Derryn heitin sille selkään kuivatus loimen ja vein sen takaisin sen karsinaan. Tarkistin, että karsinan ovi oli kiinni ja lähdin viemään reppuani hoitajien huoneeseen. Hypin rappuset ylös ja jätin reppuni, sinne. Wilma oli jo hoitajien huoneessa ja kysyi minulta: "Lähdetkö siivoamaan tarhaa kanssani?" "Juu tulen", vastasin hänelle. Menimme yhdessä hakemaan kahdet kottikärryt ja talikot. Menimme tarhalle ja aloitimme siivoamaan. Siivottavaa oli paljon, mutta kaksin se oli helpompaa. Juttelimme samalla, kun siivosimme tarhaa. Tarha oli noin tunnin päästä siivottu ja veimme lannat pois. Kysyin Wilmalta, että: "Käydäänkö juomassa kaakaot hoitajien huoneessa?" "Juu, käydään vaan", han vastasi minulle. Menimme yhdessä hoitajienhuoneeseen ja teimme kaakaot. Juttelimme samalla, kun joimme kaakaota. Kaakaon juomisen jälkeen menimme tallihuoneeseen jatkamaan juttelua, kunnes Wilma lähti kotiin ja jäin yksin. Rupesin katsomaan tallihuoneen telkkaria, kunnes oli minunkin aika lähteä kotiin. Tässä olis tämmöinen maastotarina. //Ihanaa, pääsitte rentoutumaan maastoon! Derry tykkää maastoilusta paljon, kun siellä ei tarvitse tehdä hommia Hyvä, että muistit huomioliivin Ja oi, siivositte tarhatkin, tallinomistaja tykkää!
Tästä tarinasta irtoaa 6 hoitopistettä!
-Helena
rupes tekeen mieli kaakaoo..
|
|
|
Post by Helena on Oct 25, 2015 22:19:17 GMT
Erikoistehtävä! -Seuraat pienenpientä kinttupolkua Kalkkivuoren rinteillä, ja yhtäkkiä vastaasi tulee täysin tuntematon hevonen, jota kukaan lähialueen asukki ei tunnusta omakseen. Mistä mysteerihevonen on tullut ja mitä sille tapahtuu? -Tarinan tulee olla vähintään 400 sanaa! -Tehtävällä ei ole aikarajaa, kirjoita kun jaksat
|
|
|
Post by Milena on Oct 26, 2015 15:51:27 GMT
26.10.2015|Kuudes
Ilta alkoi jo hämärtää, kun taapersin tallille. Takanani oli pitkä ja rankka koulupäivä, mutta halusin tulla piristämään itseani tallille. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt mihin tämä päivä minut veisi. Pikkutallin ovi aukesi narahtaen, kun avasin sen. Astuin sisään lämpöiseen talliin ja tervehdin hörisevää Derryä. Menin Derryn karsinan luokse ja avasin oven. Karsinassa laitoin Derrylle riimun päähän ja vein sitten sen käytävälle harjattavaksi. Avasin harjapakin ja nappasin siitä suan ja aloin sukia Derryä. Derry kuopi maata ja hieman steppaili, mutta ärähdin sille asiasta ja se tajusi lopettaa. Harjattuani Derryn vein sen harjat paikoilleen ja hain varusteet. Laitoin satulan Derryn selkään ja kiinnitin satulavyön. Otin suitset ja laitoin ne Derryn päähän. Tänään olin ajatellut, että laitan Derrylle pintelit jalkoihin, joten hain ne varustehuoneesta ja aloitin niiden laiton. Derry nosteli jalkojaan, joka teki pinteleidenn käärimisestä erityisen hankalaa. Jouduin ärähtämään Derrylle useampaan otteeseen, että sain sille pintelit jalkoihin. Hetken taisteluiden jälkeen Derryllä oli kaikki neljä pinteliä jaloissa. Derry seisoi käytävälle, kun laitoin takkini päälle turvaliivin ja vielä senkin päälle huomioliivin, että minut ja Derry huomattaisiin pimeässä. Laitoin vielä Derrylle pari heijastinta ja vein sen ulos. Ulkona näin Helenan ja huikkasin hänelle: ”Lähden maastoon Derryn kanssa, jos en tule ennen kello seitsemää niin ala jo huolestua.” ”Okei! Muista olla varovainen ja mitä reittiä menet”, Helena kysäisi minulta. ”Ajattelin mennä kaivoskuiluille ja sieltä niille Kalkkivuoren kinttupoluille”, sanoin hänelle ”Okei, nähdään seitsemän aikoihin”, hän sanoi ja lähti talliin. Nousin Derryn selkään ja kiristin satulavyön. Ruuna seisoi yllättävän kiltisti paikoillaan, kun säätelin jalustimia. Olimme valmiita lähtöön ja lähdimme kohti kaivoskuiluja. Derry käveli rauhallisesti ja varmanoloisesti eteenpäin, joten päätin, että ravaisimme. Annoin Derrylle ravi avut ja Derry hieman epäröi ennen, kuin nosti ravin. Ravasimme kaivoskuiluille asti ja siellä siirsin Derryn takaisin käyntiin. Kävelimme läpi kaivoskuilujen. Derry ihmetteli ympäristöä ja minäkin katselin ympärilleni, sillä oli jo todella pimeä. Kuulin useita raksahduksia ja havahduin niihin, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa. Saavuin tien haaraan ja jatkoin siitä suoraan. Eteeni tuli taas tienhaara ja siinä oli useampi haara ja lähdin oikealle. Kävelimme polkua pitkin rauhassa ja minä juttelin Derrylle, joka kuunteli minua. Yhtäkkiä kuulin kavioiden kopinaa ja vastaan tuli hevonen. Otin varovasti puhelimeni taskusta ja laitoin taskulampun päälle osoitin hevosen suuntaan valoa. Siristelin silmiäni, kunnes huomasin hevosen olevan väriltään läikikäs. Avasin reppuni johon oli ottanut Derryn riimun sitä varten, että pysähtyisimme. Nousin Derryn selästä ja otin suuren riskin jättämällä Derryn seisomaan ilman, että pidin siitä kiinni. Läikikäs hevonen oli ruuna ja kiltti sellainen, sillä sain sille riimun alta aika yksikön. Derry ei onnekseni lähtenyt poukkuilemaan minnekkään vaan katsoi ihmeissään vierasta hevosta. Otin ohjat Derryn kaulalta ja päätin, että lähtisimme tallille lyhyintä reittiä. Käännyin ympäri ja lähdimme kävelemään kohti tallia. Toivoin mielessäni hartaasti, että hevosen omistaja tulisi vastaan ja saisin hevosen pois luotani. Kahta hevosta ei ollut helppo taluttaa, mutta tiesin onnistuvani siinä. Vieras hevonen oli erittäin kiltti ja lauhkea, eikä vastustellut mitään. Matka tallille sujui hyvin rauhallisesti. Helena seisoi tallin pihassa ja huusin hänelle: ”Helena!” Helena kääntyi katsomaan minua ja hämmästyi. Hetken ihmeteltyään hän kysyi minulta: ”Kuka tuo hevonen on ja mistä se tänne tupsahti?” ”Olimme metsässä ja yhtäkkiä tämä laukkasi eteemme. Otin sen kiinni ja toin sinulle, kun ajattelin että voisit tietää kenen tämä on”, sanoin hämmästyneelle Helenalle. ”Hmm…pakko sanoa, että tämä hevonen on minulle täysin vieras”, hän sanoi. ”Oletko Helena varma, ettei tämä ole joltain naapuriltasi”, kysyin häneltä. ”Olen varma. Kellään täällä ei ole läikikästä hevosta, mutta voimme varmistaa asian puhelimitse”, Helena sanoi totisesti. Helena alkoi soitella lähialueen asukkaita läpi, mutta kukaan ei myöntänyt hevosta omakseen. Helena jäi juttelemaan naapureiden kanssa asiasta. Sillä välin vein läikikkään tarhaan ja menin Derryn kanssa talliin. Aloin riisumaan Derryä sen varusteista ja vein ne pois, sitten kun olin saanut ne pois Derryltä otin harjapakin esiin ja aloitin harjaamaan Derryä. Pian Derry oli puhdas ja heitin sille loimen selkään ja kiinnitin loimen paikoilleen. Vein Derryn karsinaan ja annoin sille sokeripalan, koska se oli ollut tänään ihmeellisen kiltisti. Helena tuli talliin iloa huokuen ja sanoi minulle: ”Se hevonen on yhden länkkäritallin tuolla kaukana. Hevonen oli ollut pitkään ulkona, mutta se oli syönyt naapuri tallin heiniä ja selvinnyt niin.” ”Miksi se ei ole kostea tai likainen, jos se on ollut monta päivää ulkona”, kysyin Helenalta ihmetellen. ”Uskoisin, että sillä on ollut loimi, joka on tänään repeytynyt ja irronnut sen päältä”, hän kertoi. ”Itse asiassa alkumatkasta kuulin rasahduksia ne varmaan kuuluivat siitä kun hevonen oli riuhtonut itseään”, sanoin hänelle. ”Se on hyvä selitys asialle, mutta tallinomistaja on pian täällä ja hakee hevosen pois”, Helena kertoi minulle. ”Hyvä, että omistaja tulee hakemaan hevosen. Omistajalla on varmaan ollut kova kaipuu, kun on noin mukava hevonen”, tokaisin Helenalla ”Varmaan ollutkin, sillä se hevonen käy aloittelijoiden tunneilla”, hän vastasi. Pian keskustelumme jälkeen tallin pihaan kaartoi traileri autoineen ja varakkaan näköinen viiksekäs mies astui autosta ulos. Helena jäi juttelemaan miehelle sillä välin, kun hain hevosen tarhasta. Mies ja Helena avasivat trailerin lastaussillan ja lastasin hevosen traileriin. Mies katsoi minuun ja kysyi Helenalta: ”Löysikö tämä tyttö hevoseni?” ”Kyllä hän löysi”, Helena vastasi ytimekkäästi. Mies kaivoi taskustaan lompakkonsa ja antoi minulle kahdenkymmenen euronsetelin ja sanoi: ”Tässä hieman vaivan palkkaa sinulle, kun löysit hevoseni.” Mies lähti autolleen ja nousi sen kyytiin. Hetken kuluttua näin enää vilauksen trailerin valoista, kun he pyyhälsivät tietä pitkin. Helena hymyili minulle ja lähti talliin hoitamaan hommiaan. Minä taas lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä, josta bussini lähtisi kymmenen minuutin kuluttua. Tässä tämä tarina. Yritin tehdä erikoistehtävän niin hyvin kun pystyin. Toivottavasti kelpaa. Ja itseasiassa tässä on 876 sanaa + tämä lopputeksti eli tuplasti tarvittava. //Hui miten jännittävää, onneksi mysteerihevonen löysi tiensä takaisin kotiin! Derrykin osasi käyttäytyä noinkin jännässä tilanteessa! Ja sait vielä löytypalkkionkin ;p Hieno tarina, kirjoitat edelleenkin kivalla tyylillä
Saat tästä tarinasta 8 hoitopistettä ja olet suorittanut ensimmäisen erikoistehtävän hyväksytysti!
-Helena
|
|
|
Post by Milena on Nov 2, 2015 19:10:26 GMT
2.11.2015|Seitsemäs
Istahdin tallihuoneen sohvalle ja huokaisin. Takanani oli raskas koulupäivä ja vielä neljä edessä päin ennen viikonloppua. Olin tänään ajatellut meneväni pientä ristikkoa, sillä haluasin testata Derryä esteillä. Kipusin rappuset ylös ja kävelin kaapilleni. Jätin reppuni kaappiini ja kipitin takaisin tallihuoneeseen. Avasin tallihuoneen oven ja Mimosa luikahti ovesta sisää. Säpsähdin hieman ovesta rynnännyttä kissaa, mutta jatkoin kuitenkin matkaani pikkutalliin Derryn luo. Derry hörähti minulle ja kävin silittämässä sen pehmeää turpaa. Hetken Derryä siliteltyäni menen satulahuoneeseen ja haen sieltä Derryn varusteet. Nappaan vielä mukaani Derryn suojat esteiden hyppelyä varten ja menin takaisin talliin. Laskin varusteet pois käsistäni ja otin Derryn käytävälle. Harjailin Derryä ja se steppaili käytävällä sen minkä pystyi. Harjattuani Derryn laitan satulan selkää ja suitset päähän. Laitoin vielä suojat Derryn jalkoihin ja lähdimme kohti kenttää. Matkalla Derry pomppi, koska sillä oli energiaa kahden kevyemmän päivän takia. Kentällä oli jo valmiina pieni ristikko, jota tänään hyppäisimme. Suljin kentän portin saapuessani sinne ja asetin Derryn kaartoon. Nousin selkään pukilta ja lähdin kävelemään alkukäyntejä. Derry kulki reippaasti ja hetken kävelyn jälkeen siirryimme raviin ravasimme rennosti monta kierrosta. Teimme myös paljon kiemuroita ja taivuttelin samalla Derryä. Pian huomasin jonkun istuvan kentän reunalla ja ravasin henkilön luo. Puutarhatuolissa istuikin Mikael ja kysäisin häneltä: "Kauanko olet jo istunut siinä?" "Hetken aikaa vain. Voit kyllä jatkaa ihan rauhassa", Mikael vastasi minulle. "Okei", vastasin hymyillen ja jatkoin matkaani. Päätin testata hieman laukkaa ja annoin Derrylle laukka avut. Derry ei vastannut heti apuihini, mutta uuden yrityksen jälkeen se nosti laukan ja laukkasimme kierroksen. Olin saanut kulutettua suurimman osan Derryn ylimääräisestä energiasta pois ja ajattelin siirtyä pian hyppäämään ristikkoa. Lähestyin ensimmäistä kertaa pientä ristikkoa ja kannustin Derryä hieman lisää eteenpäin. Olimme esteellä ja odotin tavallista hyppyä, mutta Derry hyppäsikin suuren jänisloikan. En ollut varautunut isoon hyppyyn ja pian huomasin makaavani maassa. Mikael juoksi luokseni ja kysyi: "Ei kai sinuun sattunut?" "Ei sattunut",sain järkytykseltäni sanottua. Mikael lähti metsästämään Derryä ja pian he saapuivat luokseni. Kiitin Mikaelia ja aijoin nousta selkään, mutta Mikael sanoi: "Ei sun selkään kannata kivuta, jos oot saanu vaikka aivotärähdyksen tai jotaa." "Kai mä sit lopetan", sanoin haikeana ja lähdimme kävelemään kohti pikkutallia. Mikael sanoi voivansa purkaa Derryn, jotta saisin levätä. Kävin makaamaan tallihuoneen sohvalle ja avasin television. Jonkin ajan kuluttua Mikael saapui tallihuoneeseen ja kertoi, että Derry oli purettu ja voisin mennä kotiin. Kiitin häntä ja lähdin kohti autoa, jossa äitini jo odotti minua. Tämmöinen pikkutarina tällä kertaa //Voi kurjuus aina ei mene ihan niinkun pitäisi. Mutta ensi kerralla uudestaan, ja sitten osaatkin jo varautua Derryn omaperäiseen hyppytyyliin!
Saat tästä tarinasta 4 pistettä!
-Helena
|
|