|
|
Post by Wilma on Feb 13, 2016 9:47:11 GMT
Istuntatunti 20.2.2016
Tervetuloa istuntatunnille 20.2.2016! Tunnin pitää Wilma. Tällä tunnilla jätetäänkin satulat telineisiin ja pistetään hevoset vaihtoon, nimittäin nyt ei ratsastajat saakaan omia ponejaan vaan kaikille jaetaan hiukan tuntemattomammat tuttavuudet! Toiveita saa esittää mutta loppupelissä ratsun päätän minä. 
Tunnin aiheena siis on istunta ja rento ratsastaminen. Osallistumiset viimeistään 18.2, tuntitarina tulee piakkoin osallistumisajan umpeuduttua. Maksut tuttuun tapaan vastaamalla tuntitarinan kysymyksiin, tarina taikka kuva ei ole pakollinen mutta se olisi mukava lisä. 
(5/5) Osallistujat:
Milena - Missi
LaaLaa - Remu
Elias - Hoda
Marski - Karri
Nelli - Mosse
Tuntitarina
Mä katselin, kun tuntilaiset taluttivat hevosiaan kentän avonaisesta portista sisään. Suljin portin viimeisenä tulevan Eliaksen jälkeen ja kävin sitten hakemassa jakkaran niille, jotka eivät päässeet kiipeämään hevostensa selkään ilman. Pitelin samalla innokasta Missiä, kun Milena kiipusti selkään. Missi häselsi ja hyöri, ja meidän piti pari kertaa pyytää sitä peruuttamaan, kun se innokkaana tepasteli jakkaran ohi. Lopulta kuitenkin kaikki ratsastajat olivat selässä ja pyysin heitä kävelemään uralla hetken pitkin ohjin.
”Noniin! Tämän tunnin aiheena on siis ratsastajan istunta sekä rento hevonen. Tärkeää on, että hevoselta ei heti aluksi aleta vaatimaan paljoa, muuten käy helposti niin, että hevonen jännittyy eikä ratsastamisesta lopulta tule mitään. Aloitetaan siis rennolla käynnillä, jos hevosta tarvitsee ohjata, tehkää se istunnalla.” selostin käveleville ratsukoille. Seurasin katseellani ratsastajia enkä moittinut, jos hevonen meni hiukan hitaammin, kunhan se oli rento.
”Hyvä! Voitte ottaa ohjat tuntumalle. Tehkää itsenäisesti paljon kiemuroita ja voltteja. Ottakaa myös välillä keskihalkaisijalle pysähdyksiä ja tehkää istunnalla temponmuutoksia. Säilytetään sama rento moodi kuin äskenkin! Jos hevonen tuntuu jäykältä, tehkää paljon voltteja”, komensin ja siemaisin kaakaota termosmukistani.
”Hyvä LaaLaa, muuten ihan hyvä, mutta Remu on vielä hiukan kankea. Taivuttele sitä paljon, niin se kyllä vetristyy! Nelli, Mosse saisi kulkea hiukan aktiivisemmin!” huutelin ohjeita kentän laidalta.
Kysymys 1. Miten verryttelyt sujuivat ja millaisella tuulella ratsusi oli?
”Sit voidaan ottaa ravia! Edelleen tehkää kiemuroita ja pysähdyksiä”, komensin, ”istukaa rentona mutta suorana hevosen selässä ja säätäkää ravin tempo niin, että siinä on helppo istua.”
”Marski, pidä kädet vakaina! Jos tuntuu vaikealta pitää kädet aloillaan ravissa, voit pitää ne kiinni Karrin harjassa, niin et riuhdo sitä vahingossa suusta”, kehotin ohi kulkevalle Marskille.
Kun hevoset olivat ravailleet jonkin aikaa, pyysin ratsastajia vaihtamaan suuntaa ja siirtymään käyntiin.
”Sitten tehdään niin, että sidotte ohjat hevosten kaulalle ja pidätte kädet vaakatasossa sivuilla. Ohjatkaa hevosia vain istunnalla, äänellä ja pohkeilla!” käskin ja ratsastajat ympärilläni älähtivät.
”Eikä mitään vastaväitteitä!” kihersin ja pilke silmäkulmassa katselin, kun ratsastajat yrittivät epätoivoisesti ohjata hevosiaan oikeaan suuntaan.
”Tää on tärkeä osa ratsastamista, pelkällä istunnalla ohjaaminen, siis. Usein luullaan, että heppa saadaan kääntymään vähän ohjasta nykimällä, mutta parasta olisi, jos ohjaa ei käytettäisi paljoakaan. Olette takuulla nähneet kouluratsastajia, nehän näyttää ihan siltä, kun ne eivät tekisi hevosten selässä mitään”, selitin.
Kysymys 2. Kuinka ilman ohjia ratsastaminen sujui?
”Hyvä! Sit voidaan lopettaa laukkaamalla vielä ilman ohjia uralla”, lausahdin. Ratsastajat nostivat laukan tippaakaan vastustelematta. Hodakin yltyi tekemään yhden pienen riemunpukin, mutta Elias ei hievahtanutkaan ruunan selässä. Minuakin hymyilytti hullunkurinen meno.
Kysymys 3. Kuinka laukkaaminen sujui? Oliko ohjaaminen vaikeaa?
”Hyvä, tähän on hyvä lopettaa! Otetaan vielä käyntiä pitkin ohjin”, sanoin pari kierrosta myöhemmin. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä ja ratsastajatkin olivat saaneet punaiset posket. Kittasin kaakaonjämät kitusiini ja pyysin lopuksi ratsastajia asettumaan kaartoon kentän keskelle. Ratsastajat hyppäsivät alas hevostensa selistä. Pian viimeinenkin huiskiva hevosenhäntä oli livahtanut portista ulos, joten suljin portin ja livahdin taukohuoneen lämpöön.
|
|
|
|
Post by Milena on Feb 13, 2016 10:30:52 GMT
Mukaan!
|
|
|
|
Post by Laura on Feb 13, 2016 12:14:29 GMT
Osallistun!  |
|
|
|
Post by Elias on Feb 13, 2016 13:19:44 GMT
Mukana |
|
|
|
Post by Wilma on Feb 13, 2016 13:40:04 GMT
Jees, kirjotin teidät listaan ja jaoin ratsut! |
|
|
|
Post by Wilma on Feb 17, 2016 17:33:06 GMT
Jeps, pistin sulle Karrin Vielä mahtuu yksi tuntilainen mukaan! |
|
|
|
Post by Nelli on Feb 18, 2016 10:52:18 GMT
Mahtuisko vielä mukaan? Toiveita ei ole, joten päätä sinä, jos siis vielä ehtii.
|
|
|
|
Post by Wilma on Feb 18, 2016 14:15:09 GMT
Jees, mukana olet! |
|
|
|
Post by Wilma on Feb 21, 2016 9:38:05 GMT
Tuntitarina tullut! |
|
|
|
Post by Nelli on Feb 21, 2016 12:57:29 GMT
1. Verryttely sujui ihan hyvin. Välillä kuitenkin tuntui että Mosse nukahti alleni, saattoi johtua siitä että olen tottunut energisiin hevosiin, kuten Latinaan.Tein paljon voltteja ja kiemurtelin, mutta välillä Mosse olisi vain halunnut kulkea hitaasti uraa pitkin. Onneksi pian sain Mossen kuuntelemaan vähän paremmin.
2. Se sujui yllättävän hyvin. Mossella on tasainen käynti ja pysyin hyvin selässä. Mosse yritti ensin pistää vastaan ja mennä oman päänsä mukaan, kun huomasi että kukaan ei enää pitänyt ohjista. Sain kuitenkin pian tuntuman ja sitten alkoikin jo sujua. Tätä kannataa varmaan kokeilla joskus Latinankin kanssa.
3. Laukkaan nosto kesti hetken, kun Mosse ei olisi millään jaksanut. Mutta pian mekin jo laukkasimme. Välillä Mosse yritti hidastaa raviin, joten minulla oli kova työ pitää se laukassa. Kaikki meni melko hyvin kun menimme uralla. Pysähtyminen ei ollut vaikeaa, kun Mossella nuo jarrut toimivat todella hyvin.
Tänään en kuitenkaan säästynyt mustelmilata, sillä Mosse pääsi näykkäisemään vatsan alta harjattaessa. Kiitos hyvästä tunnista ja taidanpa kokeilla muutamaa tällä tunnilla opittua juttua Latinankin kanssa.
|
|
|
|
Post by Laura on Feb 21, 2016 15:41:39 GMT
Minua kieltämättä jännitti aika paljonkin pian alkava tunti. Ratsastaisin Remulla, jonka selässä en ollut aiemmin käynyt. Saatikka ratsastanut ilman satulaa! Ori vaikutti kuitenkin todella rauhalliselta hoitamisen aikana ja odotin innolla sen selkään pääsemistä. Kentällä jouduin ottamaan jakkaran avuksi, jotta pääsisin Remun selkään. Remu oli hivenen korkeampi, kuin Bella, mutta ero tuntui hiuksen hienolta. Selkä oli orilla yhtä leveä ja tasaisen oloinen istua Bellaan verrattuna
Kysymys 1. Miten verryttelyt sujuivat ja millaisella tuulella ratsusi oli? Aluksi kesti jonkin aikaa tottua ilmansatulaa ratsastamiseen, sillä viimekerrasta oli jo vierähtänyt aikaa. Muutaman kerran Remu pysähtyi huonon istuntani takia ja minulle tuli vaikeuksia sen takaisin liikkeelle saamisessa. Remu vaikutti myös itse hieman hämmentyneeltä, eikä ollut täysin rento. Yritin kuitenkin Wilman ohjeistuksen mukaan mennä mahdollisimman paljon ilman ohjia ja ohjata istunnalla. En ollut tottunut Remun hidastempoisuuteen, niin volteilla ja ympyröillä käänsin oria turhan aikaisin, jolloinka ne jäivät vajaiksi. Remu rentoutui kuitenkin pikkuhiljaa ja aloin saada siihen paremman yhteyden.
Kysymys 2. Kuinka ilman ohjia ratsastaminen sujui?
En säikähtänyt ohjeistusta ilman ohjia ratsastamisesta, sillä olin kokeillut sitä aiemminkin. Tehtävä osoittautui kuitenkin luultua hankalammaksi. Kun Remu päätti yhdessä vaiheessa pysähtyä, ei ori olisi tahtonut millään jatkaa matkaa. Se vain pällisteli tyytyväisenä samalla, kun minä olin turhautuneena sen selässä. Vahingoniloinen Wilma sai kuitenkin Remun liikkeelle maasta käsin ja pystyin jatkamaan ratsastusta. Remu ei pysähdellyt enää sen jälkeen, sillä sain istuntani kuntoon, enkä horjahteluillani pysäyttänyt oria.
Kysymys 3. Kuinka laukkaaminen sujui? Oliko ohjaaminen vaikeaa? Laukannosto olisi voinut sujua paremmin, mutta pysyin Remun selässä hyvin. Ohjaamisessa ei niinkään ollut ongelmia, sillä ori kulki tottuneesti uralla, lukuun ottamatta yhtä kertaa. Silloin Remu oikaisi kulmassa ja minä ohjasin vahingossa sitä istunnallani entistäkin sisemmälle kentällä, mutta sain tilanteen nopeasti korjattua.
Loppukäyntien jälkeen oli aika lopetella tunti. Koin tunnin todella hyödylliseksi, vaikka minulla olikin jo jonkun verran kokemusta istunnalla ohjaamisesta. Siitä on kuitenkin hyötyä varsinkin, kun ajattelin ratsastaa tästedes enemmän lännensatualla.
Lievää turhautuneisuutta, kun remu päätti olla liikkumatta, eikä kädetkään saaneet olla käytössä. |
|
|
|
Post by Wilma on Feb 21, 2016 17:31:53 GMT
1. Verryttely sujui ihan hyvin. Välillä kuitenkin tuntui että Mosse nukahti alleni, saattoi johtua siitä että olen tottunut energisiin hevosiin, kuten Latinaan.Tein paljon voltteja ja kiemurtelin, mutta välillä Mosse olisi vain halunnut kulkea hitaasti uraa pitkin. Onneksi pian sain Mossen kuuntelemaan vähän paremmin. 2. Se sujui yllättävän hyvin. Mossella on tasainen käynti ja pysyin hyvin selässä. Mosse yritti ensin pistää vastaan ja mennä oman päänsä mukaan, kun huomasi että kukaan ei enää pitänyt ohjista. Sain kuitenkin pian tuntuman ja sitten alkoikin jo sujua. Tätä kannataa varmaan kokeilla joskus Latinankin kanssa. 3. Laukkaan nosto kesti hetken, kun Mosse ei olisi millään jaksanut. Mutta pian mekin jo laukkasimme. Välillä Mosse yritti hidastaa raviin, joten minulla oli kova työ pitää se laukassa. Kaikki meni melko hyvin kun menimme uralla. Pysähtyminen ei ollut vaikeaa, kun Mossella nuo jarrut toimivat todella hyvin. Tänään en kuitenkaan säästynyt mustelmilata, sillä Mosse pääsi näykkäisemään vatsan alta harjattaessa. Kiitos hyvästä tunnista ja taidanpa kokeilla muutamaa tällä tunnilla opittua juttua Latinankin kanssa.
2. Ilman ohjia ratsastamista kannattaa ehdottomasti kokeilla Latinankin kanssa! (Haluan ehdottomasti nähdä tamman reaktion... ) Mutta hyvä, että yhteistyö Mossen kanssa pelitti, hienoa!
3. Mosse ei olekaan välttämättä mikään helpoin laukattava jos sille sattuu superlaiska päivä, ja varsinkin ilman ohjia on tehtävä kieltämättä haastava. Mosse taisikin pysyä oikein hyvin uralla eikä venkuillut yhtään, voin vain kuvitella, kuinka muutamat hevoset kiemurtelisivat kuin kastemadot yrittämättäkään pysyä uralla... Ja pysähdyksethän on tunnetusti Mossen vahvinta alaa, hyvä te!
Kiitos osallistumisestasi! |
|
|
|
Post by Wilma on Feb 21, 2016 17:49:55 GMT
Minua kieltämättä jännitti aika paljonkin pian alkava tunti. Ratsastaisin Remulla, jonka selässä en ollut aiemmin käynyt. Saatikka ratsastanut ilman satulaa! Ori vaikutti kuitenkin todella rauhalliselta hoitamisen aikana ja odotin innolla sen selkään pääsemistä. Kentällä jouduin ottamaan jakkaran avuksi, jotta pääsisin Remun selkään. Remu oli hivenen korkeampi, kuin Bella, mutta ero tuntui hiuksen hienolta. Selkä oli orilla yhtä leveä ja tasaisen oloinen istua Bellaan verrattuna
Kysymys 1. Miten verryttelyt sujuivat ja millaisella tuulella ratsusi oli? Aluksi kesti jonkin aikaa tottua ilmansatulaa ratsastamiseen, sillä viimekerrasta oli jo vierähtänyt aikaa. Muutaman kerran Remu pysähtyi huonon istuntani takia ja minulle tuli vaikeuksia sen takaisin liikkeelle saamisessa. Remu vaikutti myös itse hieman hämmentyneeltä, eikä ollut täysin rento. Yritin kuitenkin Wilman ohjeistuksen mukaan mennä mahdollisimman paljon ilman ohjia ja ohjata istunnalla. En ollut tottunut Remun hidastempoisuuteen, niin volteilla ja ympyröillä käänsin oria turhan aikaisin, jolloinka ne jäivät vajaiksi. Remu rentoutui kuitenkin pikkuhiljaa ja aloin saada siihen paremman yhteyden.
Kysymys 2. Kuinka ilman ohjia ratsastaminen sujui?
En säikähtänyt ohjeistusta ilman ohjia ratsastamisesta, sillä olin kokeillut sitä aiemminkin. Tehtävä osoittautui kuitenkin luultua hankalammaksi. Kun Remu päätti yhdessä vaiheessa pysähtyä, ei ori olisi tahtonut millään jatkaa matkaa. Se vain pällisteli tyytyväisenä samalla, kun minä olin turhautuneena sen selässä. Vahingoniloinen Wilma sai kuitenkin Remun liikkeelle maasta käsin ja pystyin jatkamaan ratsastusta. Remu ei pysähdellyt enää sen jälkeen, sillä sain istuntani kuntoon, enkä horjahteluillani pysäyttänyt oria.
Kysymys 3. Kuinka laukkaaminen sujui? Oliko ohjaaminen vaikeaa? Laukannosto olisi voinut sujua paremmin, mutta pysyin Remun selässä hyvin. Ohjaamisessa ei niinkään ollut ongelmia, sillä ori kulki tottuneesti uralla, lukuun ottamatta yhtä kertaa. Silloin Remu oikaisi kulmassa ja minä ohjasin vahingossa sitä istunnallani entistäkin sisemmälle kentällä, mutta sain tilanteen nopeasti korjattua.
Loppukäyntien jälkeen oli aika lopetella tunti. Koin tunnin todella hyödylliseksi, vaikka minulla olikin jo jonkun verran kokemusta istunnalla ohjaamisesta. Siitä on kuitenkin hyötyä varsinkin, kun ajattelin ratsastaa tästedes enemmän lännensatualla.
Lievää turhautuneisuutta, kun remu päätti olla liikkumatta, eikä kädetkään saaneet olla käytössä.
2. Hihii, voin vain kuvitella, kuinka Remu seistä jököttää kentän keskellä LaaLaa raasu selässään huitoen... No ei väännetä veistä haavassa, vaikka kieltämättä ajatus huvittaa suunnattomasti! Hyvä että Remu kuitenkin jätti pysähtelyt sikseen kun sait istuntasi kuntoon, ori kun on vielä koulutukseltaan hiukan kesken, niin se varmasti luuli, että halusit sen pysähtyvän. (Tai sitten se teki sen ihan vain piruillakseen, jota kyllä epäilen vahvasti...)
3. Hienoa, laukat sujuivatkin oikein hyvin! Remukin oli päässyt hyvin juonesta kiinni, hyvä homma!
Ja hei, huippumakea kuva! Kelpaisi vaikka Remun sivuille...
Suuri kiitos osallistumisestasi!
|
|
|
|
Post by Elias on Mar 3, 2016 9:24:05 GMT
Vähän myöhässä, mut parempi myöhään, kun ei millonkaan!
Kysymys 1. Miten verryttelyt sujuivat ja millaisella tuulella ratsusi oli? Aluksi tosiaan jännitti vieras ratsu, vieläpä ilman satulaa, mutta Hoda vaikutti todella sympaattiselta ja rauhalliselta tapaukselta. Hoda oli selkeästi hitaampi, mutta vaikutti silti jotenkin verkkaisemmalta, kuin Karri. Hoda vaikutti rennolta, mikä olikin alkutunnin tavoite. Volttien teko sujui muutaman huonomman yrityksen jälkeen loistavasti. Istunnalla sain Hodan pysähtymään helposti, mutta liikkeellelähtö oli hieman eri asia.
Kysymys 2. Kuinka ilman ohjia ratsastaminen sujui? Ilman ohjia ratsastaminen sujui hyvin, heti kun olin saanut Hodan hyvin liikkeelle ja se oli hieman reippaampi. Ehkäpä ongelmia oli enemmän siinä, että en itse meinannut pysyä Hodan selässä, vieläpä kun se on todella suuri hevonen. Vaati siis jonkun aikaa totuttelua siihen, että ei ollut mitään mistä pitää kiinni.
Kysymys 3. Kuinka laukkaaminen sujui? Oliko ohjaaminen vaikeaa?
Kun kuulin, että pian laukattaisiin, olin järkyttynyt ja jännitykseni tarttui Hodaan. Kuitenkin kun tuli vuoromme, rentouduin ja pystyin mukautumaan laukkaan niin hyvin, että edes Hodan pieni pukki ei tiputtanut minua ratsailta. Ohjaamisessa ei ollut ongelmia, sillä Hoda kulki tottuneesti uraa pitkin, eikä hämmentynyt, jos minä horjahdin sen selässä.
|
|
|
|
Post by Milena on Mar 3, 2016 10:51:27 GMT
Kysymys 1. Miten verryttelyt sujuivat ja millaisella tuulella ratsusi oli?Missi oli jo todella pyöreä ja askelkin tuntui jo painavan, joten minusta tuntui, että tunti sujuisi todella hyvin. Selkään nousussa oli pieni muotoista ongelmaa, sillä tamma oli todella energisellä tuulella, mutta rauhoittui alkukäyntien aikana. Verryttelyissä ei ollut suurempaa ja oli ihana istua Missin pyöreässä selässä. Onneksi kyseessä ei ollut Derry, sillä sieltä olisin tullut alas alta aika yksikön. Missi oli todella hyvin hereillä ja kuunteli painoapujani ja ohjasapujani hyvin.
Kysymys 2. Kuinka ilman ohjia ratsastaminen sujui?Ilman ohjia ratsastamisessa ei ollut suurempia ongelmia ja Missi oli aivan ihanalla ja rauhallisella tuulella. En olisi kaivannutkaan minkään sortin sähellystä, mutta keskittyminen oli kuitenkin omassa hevosessani koko ajan. Välillä neiti ailahteli ja unohti kuunnella apujani, mutta pienellä huomautuksella oltiin taas hereillä. Kysymys 3. Kuinka laukkaaminen sujui? Oliko ohjaaminen vaikeaa?Laukkaaminen sujui hyvin lukuun ottamatta paria horjadusta, mutta en kyllä tipahtanutkaan pörröisen vauvamahan takia. Ohjaaminen oli aivan erilaista laukassa ja vieläpä ilman ohjia. Painoavuilla ratsastaminen ei ollut helpommasta päästä, mutta kyllä se alkoi loppu kohden sujua. Pikkuisen myöhäss tämä minunkin vastaus, mutta pikku vikoja
|
|
|
|
Post by Elias on Apr 28, 2016 17:00:12 GMT
Meinaatko Wilma kommentoida noita minun ja Milenan juttuja, vai miten? XD Ei tietenkään pakko, mutta ajattelin vain muistuttaa  |
|
|
|
Post by Wilma on Apr 29, 2016 17:43:28 GMT
Vähän myöhässä, mut parempi myöhään, kun ei millonkaan!
Kysymys 1. Miten verryttelyt sujuivat ja millaisella tuulella ratsusi oli? Aluksi tosiaan jännitti vieras ratsu, vieläpä ilman satulaa, mutta Hoda vaikutti todella sympaattiselta ja rauhalliselta tapaukselta. Hoda oli selkeästi hitaampi, mutta vaikutti silti jotenkin verkkaisemmalta, kuin Karri. Hoda vaikutti rennolta, mikä olikin alkutunnin tavoite. Volttien teko sujui muutaman huonomman yrityksen jälkeen loistavasti. Istunnalla sain Hodan pysähtymään helposti, mutta liikkeellelähtö oli hieman eri asia.
Kysymys 2. Kuinka ilman ohjia ratsastaminen sujui? Ilman ohjia ratsastaminen sujui hyvin, heti kun olin saanut Hodan hyvin liikkeelle ja se oli hieman reippaampi. Ehkäpä ongelmia oli enemmän siinä, että en itse meinannut pysyä Hodan selässä, vieläpä kun se on todella suuri hevonen. Vaati siis jonkun aikaa totuttelua siihen, että ei ollut mitään mistä pitää kiinni.
Kysymys 3. Kuinka laukkaaminen sujui? Oliko ohjaaminen vaikeaa?
Kun kuulin, että pian laukattaisiin, olin järkyttynyt ja jännitykseni tarttui Hodaan. Kuitenkin kun tuli vuoromme, rentouduin ja pystyin mukautumaan laukkaan niin hyvin, että edes Hodan pieni pukki ei tiputtanut minua ratsailta. Ohjaamisessa ei ollut ongelmia, sillä Hoda kulki tottuneesti uraa pitkin, eikä hämmentynyt, jos minä horjahdin sen selässä.
Kiitos osallistumisestasi ja anteeksi myöhäisestä vastauksesta! |
|
|
|
Post by Wilma on Apr 29, 2016 17:48:45 GMT
Kysymys 1. Miten verryttelyt sujuivat ja millaisella tuulella ratsusi oli?Missi oli jo todella pyöreä ja askelkin tuntui jo painavan, joten minusta tuntui, että tunti sujuisi todella hyvin. Selkään nousussa oli pieni muotoista ongelmaa, sillä tamma oli todella energisellä tuulella, mutta rauhoittui alkukäyntien aikana. Verryttelyissä ei ollut suurempaa ja oli ihana istua Missin pyöreässä selässä. Onneksi kyseessä ei ollut Derry, sillä sieltä olisin tullut alas alta aika yksikön. Missi oli todella hyvin hereillä ja kuunteli painoapujani ja ohjasapujani hyvin.
Kysymys 2. Kuinka ilman ohjia ratsastaminen sujui?Ilman ohjia ratsastamisessa ei ollut suurempia ongelmia ja Missi oli aivan ihanalla ja rauhallisella tuulella. En olisi kaivannutkaan minkään sortin sähellystä, mutta keskittyminen oli kuitenkin omassa hevosessani koko ajan. Välillä neiti ailahteli ja unohti kuunnella apujani, mutta pienellä huomautuksella oltiin taas hereillä. Kysymys 3. Kuinka laukkaaminen sujui? Oliko ohjaaminen vaikeaa?Laukkaaminen sujui hyvin lukuun ottamatta paria horjadusta, mutta en kyllä tipahtanutkaan pörröisen vauvamahan takia. Ohjaaminen oli aivan erilaista laukassa ja vieläpä ilman ohjia. Painoavuilla ratsastaminen ei ollut helpommasta päästä, mutta kyllä se alkoi loppu kohden sujua. Pikkuisen myöhäss tämä minunkin vastaus, mutta pikku vikoja
Kiitos osallistumisesta ja pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! (Hyvä syy epäillä varhais-iän dementiaa... ) |
|
