|
|
Post by Wilma on Jan 16, 2016 18:35:59 GMT
Tervetuloa maastoretkiropeen! Rope alkaa 19.1 kun pyöräytän sen käyntiin ja siihen on tervetulleita jokaikinen Ratapihalainen! Laittakaa osallistumiset alle, ropeen voi tulla myös mukaan silloin, kun retkiseurue ei ole vielä lähtenyt tallipihalta. Pidetään hauska retki ja hankitaan jokaiselle osanottajalle punaiset posket ja mahtava talvifiilis!  Osallistujat:Wilma - Ladi Bea - Reima LaaLaa - Bella Elias - Karri Milena - Derry |
|
Bea
Perustallilainen
Kouluratsastus on tanssia, esteratsastus vauhtia~
Posts: 22 
|
Post by Bea on Jan 16, 2016 18:43:07 GMT
Bea ja Reima mukaan, jos Helenalle käy! (:
|
|
|
|
Post by Laura on Jan 16, 2016 18:57:18 GMT
Minä Bellalla mukaan!
|
|
|
|
Post by Elias on Jan 16, 2016 18:57:55 GMT
Elias tulossa mukaan Karrilla  |
|
|
|
Post by Milena on Jan 17, 2016 6:15:04 GMT
Miä mukaan Derpalla!
|
|
|
|
Post by Wilma on Jan 19, 2016 16:29:59 GMT
Kiskoin jäisen oven auki ja harpoin talliin sisälle. LaaLaa oli jo Bellan karsinassa laittamassa tammaansa kuntoon, joten moikkasin tätä iloisesti. Olimme osallistujien kesken sopineet jo ajankohdan jolloin tapaisimme tallipihalla lähtövalmiina, joten rupesin harjaamaan Ladia kuntoon. "Hmm, jättäiskö tänään satulan poies?" pohdin nojatessani pölärillä Ladin kylkeen. "Mitä mieltä sä oot, onks siinä mitään järkeä? Lämmittäishän se toki takapuolta..." nostin katseeni kohti LaaLaata kysyvästi.
|
|
|
|
Post by Laura on Jan 19, 2016 16:57:25 GMT
Olin omissa ajatuksissani ja minulta kesti hetken tajuta, mitä Wilma oli kysynyt.
"Ei ollenkaan huono idea!" Vastasin ja jatkoin pian: "Voisin itsekin mennä ilman satulaa tänään".
Jatkoin Bellan harjaamista, vaikka tamma olikin jo putipuhdas. Aikaa oli kuitenkin paljon ja Bellalta puuttui enää vain suitset päästä.
|
|
|
|
Post by Wilma on Jan 19, 2016 18:06:49 GMT
Olimme LaaLaan kanssa valmiit ennätysajassa, joten hetken jutustelun jälkeen pyysin häntä vahtimaan hiukan ettei Ladi sotkeutuisi suitsiinsa ja kipaisin sitten katsomaan, olivatko Elias ja Bea jo paikalla. Bea harjasi Reimaa vaunutallissa ja matkalla isoon talliin näin pihatallille kävelevän Milenan, jolle huiskutin kättäni. Elias oli Karrinsa kanssa jo valmiina, poika istui karsinan kuivikkeilla Karrin pää sylissään. En halunnut häiritä heitä sen enempää, joten painelin takaisin Ladin luo. Milenakin oli päättänyt liittyä meidän ilman-satulaa- kerhoomme, tyttö kurkotteli juuri Derryn päätä suitset käsissään. "Hah, auttaisin sua parkaa jos pystyisin, mut tälläsestä vaahtosammuttimesta ei kyllä olis tossa tilanteessa mitään hyötyä..." hymähdin ja nauroin Derryn leikkisälle ilmeelle, kun se katseli toivotonta Milenaa pää taivaissa.
|
|
|
|
Post by Milena on Jan 20, 2016 5:14:06 GMT
Vihdoin Derrylle suitset saatuani pääsin taluttamaan sen tallipihalle, jossa muut jo minua odottelivat. Derryllä oli tänään selvästi juuri se viikon ilkikurisinpäivä. Helena oli kertonut Minulle Derryn riepottaneen erästä tyttöä tunnilla, joten päätin laittavani sen nyt ruotuun. Kaikki olivat päässet selkään ja lähdimme rauhassa käpöttelemään kohti metsää. Jonon johtajana toimi tälläkertaa LaaLaa ja Bella, sillä Ladi oli tänään super äksyllä tuulella. Minä ja Derryn kuljimme heti Laan takana ja meidän takana reipasteli Reima. Ladi raahautui jonon viimeisenä, sillä oli tänään ilmeisesti myös jääräpäivä. Matkan aloitus sujui erittäin hyvin, eikä suurempia komplikaatioita sattunut.
|
|
|
|
Post by Wilma on Jan 20, 2016 17:32:07 GMT
"Voidaan ravata vähän matkaa!" huutelin eteenpäin jonossa ja kun tieto välittyi LaaLaalle asti, hän nosti Bellallansa ravin. Ladi ravasi pitkin askelin jotta pysyisi edellä menevän Karrin perässä. Ladin paljas selkä lämmitti takapuoltani mukavasti, mutta oli myönnettävä, että hiukan terävä selkä ponilla oli. Luminen maisema oli henkeäsalpaavan kaunis, valkea hanki peitti pellot ja puut kimmelsivät kuuran ja kevyen lumipeitteen vuoksi. Pian käänsimme metsään vievälle leveälle polulle. LaaLaa huuteli jonon kärjestä että edessä oli kaatunut puunrunko, ja meidän vuorollamme Ladi ponkaisi yli ilman mitään ongelmia. Harmi vain, ettei kuskilla ollut yhtä hyvä tuuri, satulattomana alastulossa onnistuin jotenkin kummasti tipahtamaan ponin kaulalle ja valuin siitä pöllämystyneenä maahan.
|
|
|
|
Post by Laura on Jan 20, 2016 18:14:43 GMT
Kuulin jonkun huudahtavan "seis" ja pysähdyin Bellan kanssa välittömästi. Käänsin Bellaa melkein 180 astetta nähdäkseni pysähtymisen syyn. Muutkin olivat minun takanani jonossa pysähtyneet ja kääntyneet katsomaan.
"Mitä tapahtui?" Kysyin kuluvalla äänellä osoittaen kysymykseni jonon hännille, jossa oli selvästikin tapahtunut jotain.
|
|
|
|
Post by Elias on Jan 20, 2016 18:21:22 GMT
Olin Wilman ja Ladin edellä jonossa, joten en voinut olla kuulematta Wilman tömähdystä maahan. Hyppäsin alas Karrin satulasta ja kuulin jonon edestä tulleen kysymyksen.
"Wilma tippui Ladin selästä", vastasin LaaLaalle ja samassa olin jo Wilman luona. Ladi oli jatkanut tyytyväisenä matkaa, joten jatkoin: "Ottakaa joku Ladi kiinni!"
"O´-olethan varmasti okei?" Varmistin maassa istuvalta Wilmalta.
|
|
|
|
Post by Milena on Jan 20, 2016 19:22:51 GMT
Katsoin hieman säikähtäneenä takajonon tapahtumia ja yritin olla avuksi. Hetken kuluttua tipahtanut Wilma saatiin takaisin kyytiib ja jatkoimme matkaa. Ladi oli selvästi ihmeissää miksi Wilma oli yhtäkkiä tipahtanut, mutta ei kauaakaan, kun Derry jo yritti jotain. Selvästi oli innostunut Ladin "touhuista" ja yritti ottaa mallia, mutta homman nimi oli tänään, että selässä on pysyttävä. Matka sujui sulavasti ja päätimme siirtyä laukkaan. Derryn yrittäessä pukitella ilopukkeja edellä oleva Bella laukkasi taasen sulavasti. Derryn huomatessa kaikkien muiden kulkevan sivistyneesti se rauhoittui ja jatkoimme käynnissä matkaamme.
|
|
|
|
Post by Wilma on Jan 22, 2016 18:25:55 GMT
Pian matka kääntyi ylämäkivoittoiseksi, ja päättelin siitä, että lähestyimme Kalkkivuorta. Hevoset kävelivät rauhallisesti, hevoset olivat jo rauhoittuneet äskeisestä sähellyksestä. Edessämme aukeni leveä hiekkatie, enkä voinut vastustaa kiusausta ja huikkasin jonon perältä: "Mitä jos laukattaisiin kilpaa? Vaikka kahdessa ryhmässä, jotteivat hevoset innostu liiaksi." Ehdotukseni sai kannatusta ja jakauduimme ryhmiin. Ensimmäinen ryhmä (Bea, Elias ja Milena) karauttivat matkaan. Seurasimme LaaLaan kanssa kiinnostuneina, kuka pääsisi maaliksi päätetyn suuren koivun ohi ensimmäisenä. Puolivälissä matkaa ei ollut enää epäillystäkään voittajasta, Derry ja Milena olivat lipuneet jo kauas Karrista ja Reimasta. Kun ensimmäinen ryhmä oli pysähtynyt ja kääntynyt katsomaan meitä, hymyilin Laalle ja kysyin: "Oletko valmis?"
|
|
|
|
Post by Laura on Jan 22, 2016 20:23:25 GMT
"Tämän valmiimpi en enää vois olla", vastasin päättäväisesti punapäälle. Toistimme lähtölaskennan yhteen ääneen ja nostimme laukan. Ladi kulki hetken minun ja Bellan edellä, mutta Bellan päästessä vauhtiin, ohitimme Wilman ja Ladin. Maalissa en ollut kuitenkaan Bellan kanssa kovinkaan paljoa Wilmaa ja Ladia aikaisemmin.
Kisailun jälkeen matka jatkui rauhallisesti käynnissä.
|
|
|
|
Post by Elias on Jan 23, 2016 20:38:17 GMT
Vaikka minulla ei ollut harmainta aavistustakaan missä olimme, nautin silti maastoilusta ja lumisista maisemista täysin siemauksin. Eikä roolini ollut onneksi vaikea: täytyi vai kulkea kiltisti jonossa toisiksi viimeisenä. Laukkapätkän jälkeen hevoset olivat rauhallisia, mutta pian oli taas aika toimia. Koska oli tulossa pimeä, meidän täytyi oikaista aidatun laidunalueen poikki. Aidan langat roikkuivat matalalla ja jokainen hyppäsi niiden ylitse omalla vuorollaan.
|
|
|
|
Post by Milena on Jan 24, 2016 7:20:30 GMT
Hypyt sujuivat jokaiselta oikein hyvin, vaikka osa vähän kuumuikin. Pari ilon pukkiakin Ladi heitti, kun innostui niin hyppäämisestä. Derryn ilon huomasi ja se olisi voinut millä hetkellä hyvänsä lähteä kiitämään kuin idänpikajuna. Matkamme oli jo kohti tallia, jonnee saavuttuamme purimme hevoset ja kokoonnuimme yhdessä taukotiloihin juomaan kaakaota.
|
|
|
|
Post by Wilma on Jan 24, 2016 8:56:15 GMT
Puristin vihreää mukia käsissäni ja annoin siitä huokuvan lämmön siirtyä paleltuneisiin sormiini. Ulkona oli jo aivan pimeää, mutta vielä en menisi kotiin, seuraava bussi tulisi vasta puolen tunnin päästä. Nauroimme ja juttelimme taukohuoneessa pitkään, kunnes huomasimme, että bussi olisi pysäkillä parin minuutin päästä. Säikähtäneinä kiskoimme takit niskaamme samalla kun juoksimme yhdessä pimeän tallipihan yli kohti pysäkkiä.
Kiitos kaikille ihanasta retkestä! <3
|
|
|
|
Post by Laura on Jan 24, 2016 9:09:07 GMT
Kiitos maastoilu-ropesta! |
|
