Reiman hoitopäiväkirja

[Helena]

Reynar

Hoitopäiväkirja

[Bea]

Uusia tuttuja, ja niiden juttuja
13.1.2016
Hm1

Mä en tosiaankaan tiedä mitä mun päässä oli liikkunut, kun mun nimi oli kumitettu Latinan kohdalta ja siirretty aivan tuiki tuntemattoman ORIN kohdalle. Ehkä se johtui siitä pakkasesta, tai liian kireistä leteistä, mutta jokatapauksessa olin tehnyt jotain TODELLA ajattelematonta. Nyt mun nimi luki siinä listassa Reima nimisen issikkaorin kohdalla, jolla oli ikää vain 8 vuotta. Vasta kolme vuotta sitten se oli viisi, ja viis vuotta sitten kolme. Täytyy sanoa siis että, huh huh!

”Moi”, mä sanoin ujosti saatuani vihdoin avattua oven monien preppauspuheiden jälkeen. Toimiston pöydänääressä istuva Helena nosti katseensa kohti mua ja viittoi mut lähemmäksi. Se näytti silmälaseissaan jotenkin pelottavan asialliselta, ja ulkopuolinen olisi varmaan voinut luulla sitä joksikin konttorinaiseksi joka oli vaihteen vuoksi pukeutunut jakkupuvun sijasta nuhjuisiin tallivaatteisiin.
”Oliko sulla jotaina asiaa, vai?” kysyi Helena lempeästi.
”Joo taisiis, ei taisiis joo”, mä hätiköin vastaukseksi jotain.
”Okei, no anna tulla”, Helena naurahti.
”No siis… voisinko mä… vaihtaa hoitsua Latinasta Reimaan?” mä sain vihdoin ulos suustani.
”Hmm, passaahan se! Itseasiassa toivoinkin että se saisi jonkun kokeneemman peräänkatsojan, joka jo tuntis tän tallin”, Helena kertoi innoissaan. Tunsin kuinka sisälläni hypähtivät pienet ilopallot, ja hymy kohosi huulille.
”Mahtavaa!” sanoin iloisena. Helena kertoi minulle muutaman käytännönasian koskien tarhaamista, ja orin kanssa toimimista. Iloisena lähdin ulos toimistosta kohti uutta vaunutallia.
”Sä voisit vähän talutella Reimaa tallipihalla, ja sitten viedä sen tarhaan. Sen tarha löytyy sitten vähän kentästä eteenpäin mennessä”, Helena sanoi vielä. Nyökkäsin iloisesti ja lähdin kohti vaunutallia.

Reima seisoi uteliaan ja hieman hermostuneen näköisenä paikallaan karsinassa. Sen isot, uteliaat silmät tuikkivat mun omia vasten ja se nuuhkaisi innokkaana mun sille ojentamaa kättä. Mä laskin taivaansinisen repun välikäytävän päädyssä olevaan naulaan. Tuntui jotenkin ihmeelliseltä ja hassulta, että mä olin yhtäkkiä uuden vaunutallin ”asiakas”. Mä nostin päätynaulakosta sinne lasketun riimun ja narun. Pujahdin sisälle Reiman karsinaan ja pujotin riimun sen päähän. Ori katsoi mua hölmistyneenä, mutta sitten se alkoi kerjätä lempeästi rapsutuksia. Mä hymähdin lempeästi karvapallerolle, ja napsautin narun kiinni riimuun.

Taluttaessani Reiman ulos karsinasta se otti muutaman epävarman steppiaskeleen. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun se pääsi ulos tämänhetkisestä karsinastaan. Mä rauhoittelin oria äänelläni, ja silittelin sen kaulaa kun me asteltiin ulos tallista. Nähtyään uuden maiseman ori hirnahti hiljaisesti, mutta ei reagoinut pahemmin. Mä lähdin taluttamaan ruunikkoa kohti kenttää, lumisateen tuprutellessa ympärilleni.

Juuri kun mä olin lähdössä pois, kentältä toisesta päästä kuului huuto:
”Mitä sä teet!” Punatukkainen tyttö oli ilmestynyt kentän laidalle katsomaan hämmästyneen näköisenä mun ja Reiman touhua. Esitin kuin en olisi kuullut kysymystä, mutta tultuani takaisin toiseen päätyyn tunnistin tytön Wilmaksi.
”Mitä sä teet Reiman kanssa?”
”Kunhan hävelytän”, vastasin punapäälle hieman negatiiviseen sävyyn.
”Heii, eks sä oo se Latinan hoitaja?” kysyi se taas, aivan kuin ei olisi ottanut huomioon äskeistä kommenttiani.
”En”, tuhahdin turhautuneena.
”Aijaa, mä luulin…” Wilma sanoi pirteänä.
”Voitko jo jättää mut rauhaan!” tuhahdin ja läimäisin toisen käden suuni eteen.
”OK!” huudahti Wilma närkästyneenä ja lähti kohti pikkutallia.

Mä huokaisin syvään ja kävelin vaunutallille. Talutin Reiman sisälle, ja sidoin sen kiinni siksi aikaa kun puin herralle violetin loimen. Katsoin että kaikki oli kunnossa ja mä nappasin reppuni selkään. Mä vein Reiman tarhaan, ja heitin sille vielä hyvän yön toivotukset.
”Kyllä meistä vielä kaverit tulee, ja toivottavasti vielä musta ja Wilmastakin”, kuiskasin Karvapallon korvaan. Reima hörähti ja lähti ravailemaan heinäaterian luo.


//Tällänen lyhyt tarinanpätkä alustukseksi. Huomenna tai ylihuomenna tulee sitten juonellisempaa settiä =D Sori Wilma, ei mitään henkilökohtasta mutta sä kyselit noista mielipiteistä niin sä pääsit heti ekana tarinaan :DD



//Noniin, teidän "ura" lähti Reiman kanssa hyvin käyntiin. Pientä uuden hevosen kanssa oleskeluun liittyvää hermostuneisuutta oli havaittavissa, mutta se on ihan normaalia Tästä on hyvä jatkaa! Toivottavasti sulaudut talliporukkaankin pian ;D

Saat tästä alotustarinasta 6 hoitopistettä!

-Helena

[Emilia]

"Heippa äiti!" Huudahdin ja työnsin auton oven kiinni. Kävelin innoissani taukotupaan, jossa Helena istui kahvikupin ääressä. Kävelin reipaasti lähemmäs ja istuin Helenan viereen.
"Moi! Olen Reiman ussi hoitaja." Sanoin hymyillen.
"Ai hei! Mietinkin tässä juuri, että monelta sovittiin sun tulevan." Helena vastasi siemaillen kahviaan.
"Hahah!" Naurahdin.
"No mutta, sitten, kun vaan haluat voit mennä hoitamaan Reiman ja vaikka talutella vähän kentällä." Helena kertoi.
"Jeps! Minäpä tästä menenkin heti sen tekemään." Sanoin hymyillen ja lähdin kohti vaunutallia.

Astuin vaunutalliin ja Reima hörisi minulle tervehdykseksi. Avasin karsinan oven ja kävelin sisään. Annoin Reiman haistaa kättäni ja silitin sen kaulaa.
"Hieno poika." Sanoin Reimalle. Laitoin Reiman narulla kiinni ja hain sen harjat. Harjasin Reiman huolellisesti. Löysin harjakorista hännän- ja harjanselvitys ainetta, joten päätin suihkauttaa sitä vielä orin häntään ja harjaan. Kun harja ja häntä olivat mukavan selviä ja siistejä letitin harjan vielä nopeasti. Pitkän puunauksen jälkeen olin tyytyväinen ja poni kiilsi puhtaana.

Talutin Reimaa kohti kenttää. Se oli ollut hoitaessa erittäin kiltti, mutta taluttaessa se yritti ajoittain hiukan rynniä. Sain Reiman kuitenkin pidettyä aisoissa, vaikka houkutus vihreälle oli selvästi suuri.

Kentän portin avauksessa oli pieniä teknisiä ongelmia, kun yritin toisella kädellä pidellä ruoholle vetävää oria. Onneksi joku mukava hoitaja käveli juuri ohitse ja auttoi minua. Olin kiitollinen tytölle ja harmissani siitä, etten muistanut kysyä tämän nimeä. Kentällä taluttelin n. 20min. Reima käyttäytyi kentällä todella hyvin, joten liikutuksen päätteeksi annoin Reiman syödä hiukan vihreää. En kuitenkaan viitsynyt antaa sen syödä kovin kauaa, koska en ollut varma oliko sitä totutettu vihreään, joten n. 10min jälkeen vein Reiman talliin.

Kotiin lähtiessäni olin todella tyytyväinen. Kaikki oli mennyt hyvin ja Reima vaikutti aivan ihanalta yksilöltä.
"En malta odottaa, että saan ratsastaa Reimalla." Mietin vielä itsekseni.

// Että sellanen alotustarina. Tuli tosiaan aika lyhyt, mutta tarinat varmasti pitenevät sitten, kun pääsen touhuamaan Reiman kanssa vielä vähän enemmän. Sitä odotellessa!
-Emilia


//Hyvä, pääsit vähän tutustumaan talliin ja ennen kaikkea Reimaan. Odottelen innolla lisää kuulumisia teiltä!
Saat 4 hoitopistettä!

-Helena

[anna1]

Ensikohtaaminen Reiman kanssa

Mä suljin ulko-oven ja lähdin pyöräilemään ratapihan ratsutallille josta mä olin saanut hoitohevosen. Mä jätin mun pyörän nojaamaan kiveä vasten ja kävelin varovasti tallin pihaan. Mä näin kaksi punaista tallirakennusta ja jonkun harmaan tallin näköisen rakennuksen. Mä huomasin myös pari hevosta ulkona ja kentän jonka sivulla oli jonkin-näköinen estevarasto. Mä raotin isoimman tallirakennuksen ovea ja näin ruskea tukkaisen naisen siivoamassa karsinaa."Öö moi tiedätsä missä on Reiman karsinta?"mä kysyin ujosti."Aa moi sä oot varmaan se Anna,Reiman uus hoitaja mä oon muuten Helena"nainen vastasi. Mä nyökkäsin."Reima asuu vaunutallissa siinä harmaassa tallirakennuksessa tää on muuten päätalli ja toi pienempi on pihatalli kun meet tohon tornin tossa vieressä löydät taukohuoneen ja kun meet portaat ylös pääset kerhohuoneeseen missä on sunkin kaappi"Helena jatkoi."okei kiitos"mä vastasin ja lähdin vaunutalliin.

Mä näin vaunutallissa kaksi karsinaa toisessa seisoi upea musta iso hevonen ja toisessa tumma issikka. Reima ja Dean mä luin. Mä tajusin heti että se issikka jonka nimi oli Reima oli mun uusi hoitsu. Reima katto mua söpösti. Mä laitoin Reimalle riimun ja otin sen käytävälle. Mä poimin pölyharjan Reiman harjapussista ja nautin Reiman harjaamisesta. Seuraavaks mä otin sieniharjan ja kävin kastelemassa harjan sieosan. Mä "harjasin" Reiman likaisen selän märällä sienellä. Mä otin vielä kumisuan ja pyörittelin sitä ympäri Reimaa. Reima seisoi kiltisti koko ajan nauttien mun harjaamisesta."Sä oot kyl tosi kiva hevonen mä en malta oottaa et pääsen ratsastaa sulla"mä kuiskasin Reima lle. Lopuksi mä otin vielä kaviot ja vein Reiman sen karsinaan.

Okei,nyt oli aika tutustua paremmin talliin ja talliporukkaan. Mä lähdin vaunutallista kohti tallin viereistä tornia. Matkalla mä näin punatukkaisen tytön harmaan ponin selässä tulossa maastosta."Moi,kuka sä oot?mä oon Wilma ja mä hoidan tätä ponit ja sen nimi on muuten Ladi"tyttö sanoi."Moi,mä oon Anna ja alotin just Reiman hoitamisen"mä vastasin Wilmalle. Me juteltiin hetki Wilman kanssa kunnes Wilma lähti riisumaan Ladilta varusteet pihatalliin. Mä jatkoin mun matkaa. Taukohuoneessa ei ollut ketään joten mä pompin portaat ylös kerhohuoneeseen. Sielläkään ei ollut ketään. Mä avasin mun kaapin ja jätin sinne ratsastyshanskat varmuudenvuoksi. Mä katoin kelloa ja huomasin sen olevan niin paljon että mun piti lähteä jos mä halusin nähdä tv:stä tulevat ratsastuskisat.


//Noniin, teillähän lähti ihan hyvin käyntiin Reiman kanssa, ja kerkesit vähän tutustua talliin. Reima onkin ollut pitkään ilman hoitajaa, ja nauttii varmasti huomiosta!

Saat tästä tarinasta 5 hoitopistettä!

-Helena

[anna1]

Pitkästä aikaa

Mä olin tyytyväinen kun mulla oli pitkästä aikaa mennä tallille tutustumaan Reimaan vähän paremmin. Mä otin mun laukun ja pyöräilyn nopeasti tallille. Ois taas kiva nähdä Reima ja tutustuu muuhunkin talliporukkaan. Mä kävelin varovasti taukohuoneen kautta kerhohuoneeseen viemään mun laukun. Kummassakaan huoneessa ei ollut ketään joten mä päätin jatkaa mun matkaa vaunutalliin.

Vaunutallissa oli karsinan ovi auki,joten mä päätin tietty kurkata sisään."Öö moi mä oon Anna"mä sanoin ujosti."Aa moi mä oon siis Mila ja tää on mun hevonen Dean"Mila vastasi."Okei,mä meen nyt hoitaa Reimaa"mä sanoin."Okei,moikka"Mila sanoi vielä ja jatkoi Deanin satuloimista. Mä taas avasin Reiman karsinaa oven ja sujauttaa hevoselle riimun päähän."Ihanaa et mä saan taas nähä sut"mä kuiskasin Reimalle. Mä otin Reiman käytävälle koska Dean ja Mila oli jo lähteny. Mä poimin Reiman harjapussista pölyharjan (niinkun aina) ja aloitin. Reima seisoi taas kiltisti paikallaan kun mä harjasin Reimaa varovasti. Mun oli vaan pakko kaivaa mun puhelin esiin ja ottaa Reimasta kuva. Sen jälkeen mä vielä harjasin Reiman loppuun ja otin kaviot.

"Hei Reima haluutko lähtee ns. kävelylle?"mä kysyin Reimalle ja irrotin sen käytävältä. Mä marssin ulos vaunutallin ovesta Reima mun perässä kävellen. Mulle tuli vasta sit mieleen etten tuntenut ollenkaan ratapihan läbipaikkoja ja minnekköhän me saatais mennä."No ehkä me mennään vaan jonnekkin lähelle"sanoin. Mä lähdin kävelee jonnekkin metsän tapaseen. Ja sit sieltä vaan tulee joku ratsukko täyttä laukkaa. Vaikka onneks ne meni vaan siitä vierestä."Ai sori mä en tajunnu et joku ois voinu tulla"tyttö sanoi."Öö ei se mitään vaikka oisit sä kyl voinu vähän varoo ja eikös toi oo se ratapihan hevonen jonka nimi oli vissiin Hoda"vastasin."Joo Hodahan se mut hei lähe mukaan ja mä oon siis Mia ja niinkun varmaan tajusit niin mä hoidan Hodaa"tyttö sanoi."Siis minne?"mä kysyin."No ratsantamaan tietty"Mia sanoi."No siis mä en saa vielä ratsastaa"mä vastasin vähän nolona."Aa harmi no mennään sit kävellen"Mia päätti ja laskeutui ratsailta.

Me lähdettiin kävelee johonkin random paikkaan josta mä en tienny yhtään mitään."Hei sori mut minne me ollaan oikeen menossa tää paikka on ihan täynnä lunta?"mä kysyin."Kohta näät"Mia sanoi. Mä en oikeen tiennyt että kummalle Mia puhu,mulle vai Hodalle."Perillä!" Mia huusi. Me oltiin tultu aika isolle rannalle josaa oli upea auringonlasku. Järvi oli aika tyyni lukuunottamatta paria jääpalasta joiden ympärillä meni virtaus. Mia taputti ja halaili Hodaa toisinkin mä vaan seisoin ja tuijotin maisemaa Reiman riimun-naru mun kädessä. Mia käveli nyt Hodaa kanssa ympäri rantaa.

"Lähetäänks"mä kysyin koska me oltiin seistä siinä jo yli tunti. Mia nyökkäsi ja jatkoi Hodan silittelyä. Mia kyseli multa koko loppumatkan mitä olin jo ehtinyt nähdä ratapihan saa ja mitä mä olin tehny Reiman kanssa + kaikkea muuta talliin ja hevosiin liittyvää. Mä taas vastaisin minkä ehdin ja pysyin perässä."Sulla on kyl vielä aika paljon nähtävää ratis on nimittäin aika upee paikka"Mia sanoi. Mä nyökkäsin
ja yritin hymyillä."Muuten mä voisin vielä näyttää sulle tallia"Mia sanoi."Sori mut mul on kiire"mä sanoin. Mä voin Reiman sen karsinaan ja lähdin kotiin.

Tallilla oli ollut ihan kivaa ja upeat maisemat. Mia taas oli näin alkuun vähän ärsyttävä mutta ehkä se siitä vaikka sitä mä en vieläkään tajuu että miks pitää tulla täyttä laukkaa niin ettei edes kato eteen. Vaikka oikeastaan ehkä meistä voi vielä tulla kavereita:)

//6HP!

-Helena