Ja taas sitä mennää
Talutin Latinan ulos trailerista. Helena otti varusteita ulos takakontista ja Laura oli auttamassa Latinan kanssa. Elias ja Mila puolestaan olivat heti autosta ulos päästyään häipyneet houkuttelevan makkaran tuoksun perässä väkijoukkoon.
"En olis kyl koskaan uskonut että täällä joskus olisin", Helena sanoi kädet täynnä laatikoita, joissa oli Latinan kamoja. Tai no ne oli kyllä Ladin länkkä varusteet, mutta wilman lähdettyä niitä ei ollut käyttänyt kukaan, joten olin uskaltautunut kysymään josko saisin käyttää niitä. Ja onnekseni Ladi ja Latina olivat melko saman kokoisia.
"En mäkään", Laura totesi.
"Enkä mäkään. Mutta täällä sitä ollaan", naurahdin.
Ilma oli kuuma ja täynnä pölyä. Ihmisiä tungeksi ympäri ämpäri kisa-alueella. Helena oli lähtenyt ilmoittamaan minua ja Laura kantoi kamoja. Kun saavuimme vierastalliin saapui puhelimeeni viesti Helenalta. Viesti kuului näin:
"Latinan karsina on numero 13. Saavun sinne pian, mutta ensin pitää kyl käydä ostaas juotavaa ja makkaraa. Eihän tässä helteessä kukaan selviä!"
"Eli karsina numero 13", sanoin.
"Tänne päin", Laura sanoi ja johdatti meidät perimmäiseen karsinaan. Talutin Latinan karsinaan ja aloin riisumaan kuljetuskamoja. Latina steppaili innoissaan ja siitä näki että tamma oli todella energinen, mutta se oli vain hyvä. Yhteistuumin purimme Latinalta kuljetuskamat pois.
// Ja siis rakkaat tarinaa seuraavat, jotta tekin pääsisitte kärryille missä mennään ja missä ollaan niin me olemme lännenratsastus kisoissa. Ja joo. Ette olisi uskoneet, mutta noin pari viikkoa Wilman lähdettyä Nelli oli ollut putsaamassa varusteita, kun Ladin länkkäri varusteet olivat osuneet silmään. Siitä inspiroituneena Nelli oli alkanut selvittää enemmän lännenratsastuksesta ja innostui tynnyrin kiertoon. Latina ja Nelli harjoittelivat ahkerasti ja lopulta Eliaksen ehdotuksesta he olivat osallistuneet ensimmäiseen kisaansa.//
Kun Latinalta oli otettu kuljetuskamat pois kävin hakemassa hiukan vettä ämpäriin ja yritin veden ja sienen avulla hiukan viilentää tammaa. Sen jälkeen harjasimme Lauran kanssa Latinan ja heitimme länkkäri varusteet selkään. Lopuksi kävin vielä itsekin vaihtamassa vessassa farkut, ruudullisen kauluspaidan, stetsonin ja buutsit, niin etten näyttänyt aivan ummikolta muiden joukossa. Sitten palasin Latinan karsinalle, jossai Laura odotteli jo tamman kanssa.
"Onnee matkaan", Laura sanoi hymyillen ja ojensi Latinan ohjat minulle.
"Kiitti. Sitä mä tarvin", sanoin naurahtaen hiukan hermostuneena.
"Mä meen katsomoon kannustamaan", Laura sanoi ja näytti peukkua.
Vatsassa perhoset heittivät kuperkeikkaa ja tuntui jälleen että pitäisi juosta vessaan, kun talutin Latinaa verryttely alueelle. Punttasin tamman selkään ja keräsin hiukan ohjia käteeni. Maiskautin tamman liikkeelle. Latina lähti rentoon käyntiin. Myötäilin tamman käyntiin rennosti, tai niin rennosti kuin pystyin. Kun olimme menneet pari kierrosta käyntiä annoin Latinalle ravi avut. Tamma nosti kuuliaisesti ravin. Jos yksi askellaji olisi pitänyt valita Latinalta niin se oli ollut ravi. Rakastin tamman hiukan tikittävän ponimaista ravia.
Lopuksi nostin vielä "työlaukan". Eli rennon matkaa taittavan laukan. Tynnyreitä emme valitettavasti päässeet kiertämään, mutta sen pääsisimme tekemään radalla.
Hermostuneena ohjasin Latinan lähelle lähtöpaikkaa. Taputin tamman kaulaa.
"Hyvin se menee", kuiskasin. En tiedä kuiskasinko sen Latinalle vai itselleni, mutta sillä ei ollut väliä, kun eräs mies viittoi meidät menemään lähtöpaikalle. Jännittyneenä istuin Latinan selässä ja ohjasin tamman lähtöpaikalle.
About minuutin päästä kuului lähtö merkki ja painoin pohkeeni Latinan kylkiin. Latina lähti kuin tykin suusta. Ohjasin tamman ensimmäistä tynnyriä kohti. Sen kiertäminen meni hyvin. Kuulin kuinka Latinan kaviot sutivat hiekalla, mutta tiesin ettei tamma kaatuisi. Toinen ja viimeinenkin menivät hyvin. Olisi enää loppu spurtin aika. Painoin pohkeeni Latinan kylkiin ja tamma lähti laukkaamaan aivan täysiä kohti maalia. Sain juuri ja juuri pysäytettyä Latinan ennen vastaan tulevaa aitaa.
"Mahtava suoritus! Nelli Peltola ja Latina siirtyvät kolmansiksi kisassa!" kuuluttaja huusi. Iloisena taputin Latinan kaulaa ja ratsastin sen karsinalle. Vaikka olimme menneet kolmansiksi jälkeemme oli vielä hyviä ratsastajia ja tämä oli vasta ensimmäinen kierros. Laskeuduin Latinan selästä ja tarjosin tammalle sokeripalan. Latina imaisi herkun kitaansa ja hirnahti. Hymyilin. Eka kierros oli mennyt hyvin.
"Bravooo", kuului Lauran hihkaisu.
"Hyvin tehty", Helenakin sanoi. Mila hymyili ja näytti peukkua ja Elias nosti minut ilmaan.
"Hyvin tehty ipana", Elias naurahti ja pörrötti päätäni.
"Kiitos", sanoin ja Elias laski minut taas maahan.
"Mutta vielä tulee toisia kierroksia, joten Elias haeppa vettä ja katsotaan että varusteet on hyvin, eikä vammoja ole", Helena opasti. Nyökkäsin. Tarkistin jalat, kun Laura ja Mila tarkisti muualta. Kun Elias tuli vesiämpärin kanssa aloin viilentämään myös Latinaa.
"Nelli sun pitäis alkaa pian lähtee lähtöpaikkaa kohti", Helena sanoi noin vartin päästä. Nyökkäsin ja kiipesin Latinan selkään. Lähdin ohjaamaan pärskyvää tammaa lähtöaluetta kohti. Latina tanssahteli innoissaan allani.
"Nelli Peltola? Missä Nelli Peltola?" kyseli sama mies, kun saavuin lähtöpaikalle. Nostin käteni ja ohjasin Latina tuon luo.
"Olet myöhässä ala mennä jo", mies sanoi. Nyökkäsin.
Ohjasin Latinan lähtöpaikalle. Kun kuulin lähtö merkin painoin pohkeeni tottuneena Latinan kylkiin. Tamma syöksähti laukkaan lujempaa kuin ikinä. En oikein edes ehtinyt tajuta, kun kiersimme ekan. Latinan jalat sutivat enemmän. Pelottavan paljon, mutta selvisimme silti. Ohjasin Latinan toiselle tynnyrille ja aloimme kiertämään sitä. Sen jälkeen kaikki kävi nopeasti. Latinan jalat sutaisivat tyhjää. En ehtinyt tehdä mitään, ennekuin tömähdimme hiekkaan. Viskauduin pois satulasta, mutta käteni jäi tamman alle. Kuulin huutoja katsomosta ja sen jälkeen kaikki pimeni.
Heräsin vasta, kun tunsin Milan ravistelevan minua hartioista.
"Nelli", Mila sanoi.
"Mitä?" kysyin ihmeissäni. Sillä samalla sekuntilla kaikki tulvahti muistoihini tsunamin lailla.
"Latina?" kysyi nopeasti ja nousin seisomaan. Toiseen käteeni särki, mutta en välittänyt. Kiiruhdin Helenan, Lauran, Eliaksen ja henkilökunnan luo, jotka olivat ympäröineet Latinan. Tamma ontui toista etustaan. Latinan viereen oli kyykistynyt eläinlääkäri. Ell tunnusteli Latinan jalkaa ja laittoi siihen sitten siteen. Sen jälkeen hän käveli Helenan luo ja sanoi jotain viilentämisestä ja ratsastus kiellosta.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä, pääsimme pois hiekka kentältä.
"Se ei ollut sinun syysi", Laura lohdutti. Kävelimme muiden perässä. Helena talutti edessä Latinaa. Mila ja Elias olivat häipyneet hakemaan Latinan varusteita, kun me suuntasimme trailerille.
"Näin käy välillä", Helena sanoi. Silti kannoin siitä syyllisyyttä. Hyppäsin auton takapenkille, kun Laura ja Helena lastasivat Latinan.
Pian kaikki olivat autossa. Tunnelma oli hiljainen.
"Eläinlääkäri sanoi ettei se ollut mitään vakavaa, mutta noin kuukauden saikku siitä tulee", Helena sanoi rikkoen hiljaisuuden. Nyökkäsin hiljaa.
"Mutta se ei ollut kenenkään syytä", hän vakuutti.
"Nelli sun kannattaa kuitenkin näyttää tota sun kättäsi lääkärissä", Mila sanoi etupenkiltä. Nyökkäsin jälleen.
Tämä tarkoittaisi meidän molempien osalta maastakäsittely jaksoa, mutta se ei ollut huono juttu. Tosin olin pettynyt itseeni. Minun olisi pitänyt hidastaa vauhtia ja ennakoida tilanne, mutta olinhan minäkin vain ihminen. No onneksi Latinan vamma ei ollut paha. Minultakin myöhmemmin dignosoitiin vain murtunut ranne joka kipsattiin, koko kesäksi.
// vähän erillaista materiaalii
Rakastin niitä niin paljon! Olihan meillä myös hevospooloa, mutta hevospallo oli aina se number 1.
