Haikulle kärryt perään

[Lillian]

Idea: Haiku on totutettu ajovaljaisiin & kärreihin, mutta nyt on tarkoitus lähteä liikkeelle. Bea tulee taluttamaan Haikua ja Lillian on kyydissä.


Tänään olisi hieno päivä - lähdettäisiin Haikun kanssa kärryttelemään. Tarvitsen vain taluttajan, koska en ole vielä opettanut Haikulle ohjasapuja. Nyt olisi tarkoitus vain totutella kärryyn.
Jätin fillarini jälleen nojaamaan pihan keskelle kiveä vasten, ja tavoistani poiketen kävelin päätalliin etsimään apukättä mukaani. Hiippailin tallilaisten yläkertaan, kun talli oli muuten niin kovin hiljainen, ja näin siellä vieraan tytön.
"Moi", tervehdin. "Me ei ollakaan tavattu vielä! Olen Lillian", kerroin.
"Moi mä olen Bea", tyttö kertoi. Menin sohvalle hänen viereen istumaan.
"Tiiät varmaa Haikun, sen nuoren suokin. Se on mun heppa", kerroin. "Ootsä hoitajana täällä?"

[Bea]

"Joo, aloitin pari viikkoa sitten Latinan hoitajana", vastasin hymyillen. Olin saapunut tänään tallille vähä joutilaaksi, nimittäin Latina olisi tänään koko päivän tunneilla. Kotiinkaan en jaksanut jäädä, ja nyt yritin epätoivoisesti keksiä itselleni tekemistä. Olin siivonnut aamupäivällä karsinoita, ja vienyt hevoset tarhaan. Tekeminen oli kuitenkin loppunut kesken, ja nyt olin tyytynyt istumaan sohvalla.
"Mitä sä tänään täällä?" Lillian kysyi katkaisten hiljaisuuden.
"En oikeestaan mitään, Latina on tunneilla koko päivän joten oon va<n tehny mitä sattuu", vastasin.

[Lillian]

"No, etsä jaksais lähtee auttaa mua Haikun kaa? Pitäs viiä se maastoo kärryttelee mut se ei osaa apuja, nii tarttisin taluttajan", naurahdin.
"Joo, voin mä lähtee!" Bea sanoi innoissaan ja ponkaisimme sohvalta ylös. Juttelimme niitä näitä kipittäessämme tallista ulos pikkutalliin hakemaan Haikulipuikulin riimua ja riimunnarua. Haiku pitäisi eka hakee tarhasta ja harjata ja kaikkea..
"Hyvä että Haiku tapaa muutenkin vieraita ihmisiä, oon niin kiireinen että saatan joutua hankkii sille hoitajan tai jotain", huokaisin. "No, toistaiseksi selviän itse, ja parempihan se on näin että on vaan yksi kouluttaja.."
"No niinpä, meillä hoitajilla on sinänsä helpompaa ja yksinkertasempaa, mutta teillä on enemmän mahollisuuksia valita, mitä puuhaatte heppojenne kanssa", Bea totesi vertaukseksi. Silloin olimmekin jo tarhan portilla ja huhuilin Haikun luoksemme. Tamma totteli jo nimeään aika hyvin.
"Ootsä muute missä koulussa? Mä oon lähimmässä lukiossa, niitähän on muutama kaupungissa", kerroin heti kysymykseni perään.

[Bea]

"Mä olen ihan Kalkkiksessa, aka Kalkkivuoren lukiossa ykkösellä. Me muutettiin vasta vähän aikaa sitten, joten oon lukiossakin täällä ollut vasta muutaman viikon", vastasin.
"Mäkin oon! Tosin lukion kakkosella, meidän luokalle tuli kanssa tänä syksynä yks Ingrid", Lillian vastasi, samalla kun napsautti riimunnarun riimuun kiinni.
"Haha, se on mun sisko", naurahdin.
"Teissä kyllä onkin jotain samaa näköä", Lillian totesi. Minä nyökkäsin, ja pidin tarhan porttia auki, sen aikaa kun Lillian talutti tammansa pois tarhasta. Suljin portin perässäni ja lähdimme kävelemään kohti tallin vieressä olevaa puomia. Olimme päättäneet varustaa Haikun siinä.

[Lillian]

"Itseasiassa oon tainnu nähä sut koululla, miten ei tullutkaan heti mieleen", sanoin vielä. Ingrid oli kyllä mukavanoloinen, niinkuin siskonsakin. Uudet tuttavuudet oli aina mukavia, etenkin pienessä lukiossa, missä kaikki oppii ajallaan tuntemaan toisensa.
Sidoin Haikun kiinni puomiin samalla kun Bea kipaisi hakemaan harjakassin tallista.
"Haiku on jo totutettu harjaamiseen ynnä muuhun että ihan normaalisti voi harjata", kerroin. Harjaaminen kahteen pekkaan oli nopeampaa, kun kumpikin puuhasi omalla puolellaan eikä tarvinnut vaihtaa puolta.
"Tää on kyllä kauniin värinen", Bea totesi.
"Mäkin tykkään. Toi tähti on niin söpö, ja tää vaalee tukka..." sanoin hapuillen jouhia.
Pian saimmekin tamman puunattua ja oli varusteidenlaiton aika.
"Ootkos laittanut koskaan ravivarusteita?" kysäisin.
"Enpä oo tainnut, korkeintaan ohjasajokamat joskus", Bea vastasi.
"Noniin, sitten saat kokeilla. Tässä on suitset, silat, rintaremmi, häntäremmi ja ohjat ja noi liinat, mä meen hakee kärrii nii saat testata laittaa nää", naurahdin. "Nää on paljon yksinkertasemmat kun yleensä, ja monimutkasinta on virittää kärryt perään", sanoin silmää vinkaten.

[Bea]

Hetken tutkailleni Lillianin ojentamia varusteita, aloin pujotella niitä Haikun päälle. Varustaminen sujui sutjakasti. Kun Lillian vihdoin saapui paikalle, purskahti hän kovaääniseen nauruun.
"Ihan hyvin, mutta sä pistit pelkästään suitset oikein", Lillian nauroi. Tunsin punan nousevan kasvoilleni, samalla kun aloin itsekkin nauramaan. Lillian korjasi varusteet oikeille paikoille, ja selosti samalla kuinka ne laitetaan oikein. Seurasin tarkkaavaisesti Lillianin puuhia, ja nyökkäilin aina tietyin väliajoin.
"Sitten nää kärryt", Lillian sanoi, ja näytti minulle niidenkin kiinnittämisen.
"Eiku menoksi!" naurahdin.

[Lillian]

Lähdimme kävelemään tallipihan poikki. Haikulla oli ollut jo pari päivää aiemmin kärryt perässä, mutta nyt oli tarkoitus lähteä liikkeelle.
"Miten sä kuvittelit että osaisin laittaa varusteet oikein", Bea naurahti.
"Hahaha en mä niin ajatellutkaan, halusin vaan nähä miten hauskasti ne voi laittaa", sanoin virnistäen leveästi.
"Hah ai piät hauskaa muitten kustannuksella", Bea sanoi muka suutahtaneesti.
"Hehehee, mutta etpä voi kieltää, ettei olisi ollu hauskaa", hihittelin.
"Ajattelin, että olisit tullut taluttajaksi, mutta olisiko sittenkin parempi, että sä istusit kärryillä, kun ei ohjia tarvii käyttää, ja mä taluttasin?" mietiskelin.