Post by Laura on Oct 23, 2015 16:24:46 GMT
Pieni pakkanen, karun kaunis luonto ja hevoset. Siitä on marraskuinen maastoretki tehty.
Marraskuun maastoretki 7.11.2015
Lauantaina 7.11 järjestetään maastoretki minun (LaaLaan) johdolla. Retki kiertelee kauniissa alkutalven koristamissa maisemissa ja retkeen sisältyy evästauko.
Retkelle otetaan 10 ratsukkoa minun ja Bellan lisäksi. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 6.11.
Retki on kaikille avoin, joten voit osallistua hoitohevosellasi tai omalla hevosellasi.
Maastoretki kuitataan vastaamalla tarinassa esitettyihin kysymyksiin. Tarinan kirjoittaminen/kuvan piirtäminen ei ole pakollista.
Tervetuloa mukaan!
Osallistujat (3/10):
1. Bea - Latina
2. Milena - Derry
3. Wilma - Ladi
Tuntitarina:
Pientä pakkasta ei ollut, tosin kuin LaaLaa oli lupaillut. Sen sijaan luonto kylläkin oli karu, sillä lehdet olivat jo tippuneet. Sää oli harmaa ja pilvinen ja ilma todella kostea. Ennusteen mukaan ei kuitenkaan sataisi. Tallille saapui pikkuhiljaa porukkaa laittamaan ratsujaan valmiiksi. Aamupäivä eteni leppoisassa ilmapiirissä. LaaLaa pakkasi eväitä reppuunsa Bellan ollessa sidottuna puomiin. Pihalla puomissa oli myös Latina, jota Bea varusti. Sovittuun aikaan pikkutallin ovi aukesi ja ulos astui Wilma Ladin kanssa ja Milena Derryn kanssa. Ratsukot siirtyivät kentälle kaartoon.
Kentällä LaaLaa ohjeisti ratsastajia ja kertoi hieman reittivalinnastaan. Kun LaaLaa antoi luvan, kaikki nousivat ratsaille ja alkoivat säätää jalustimiaan. Muutamaa satulavyötä piti vielä kiristää ja sitten koko ryhmä oli valmiina lähtöön.
”Järjestys on seuraava: Ensin minä ja Bella, sitten Milena ja Derry. Seuraavaksi Wilma Ladin kanssa ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Bea ja Latina”, LaaLaa kailotti portin puoleisesta päädystä valmiina lähtemään liikkeelle. Nuori nainen katsoi, että järjestys oli ohjeen mukainen ja antoi pohkeita tammalleen lähdön merkiksi.
Kysymys 1. Kerro valmisteluistasi ja siitä, miten ratsusi varustaminen sujui.
Hevoset etenivät jonossa rauhallisesti ja ilmapiiri oli rento. Tien reunoilla näkyi aina muutamia pikkulintuja ja yhdessä vaiheessa tien yli kipitti talviturkkiin pukeutunut orava. Derry säpsähti oravaa ja pomppasi sivulle, mutta Milena sai sen nopeasti takaisin jonoon.
”Nyt voitte ottaa ohjaa vähän tuntumalle. Siirrytään mutkan jälkeen raviin”, LaaLaa selitti. Mutkan ohitettua LaaLaa sanoi kuuluvalla äänellä: ”Ravi!”
”Käskystä, Kapteeni!” Wilma huudahti Derryn takaa.
Hetken kuluttua eteen tuli käännös pienemmälle polulle ja askellaji vaihtui taas käyntiin. Myöhäinen syksykin näytti parhaita puoliaan, sillä luonnon hiljaisuus ja pysähtyneisyys oli ihailtavaa. Pian polku olin taas hyvä ravaamista varten.
Kysymys 2. Millaisella tuulella ratsusi oli retken alkupuolelle ja kulkiko se reippaasti jne.?
Kun ratsut oli kunnolla lämmitelty, oli aika nostaa laukka. Koko poppoo ryntäsi menemään hyväpohjaisella leveämmällä polulla keskellä metsää. Ratsukot eivät olisi millään halunnut siirtyä takaisin käyntiin, mutta ryhmä oli pian taukopaikalla.
Pitkän käynnissä kuljetun pätkän jälkeen, ryhmä kääntyi leveämmälle polulle, jota ei tarvinnut kauaa kulkea, kun vastaan tuli kyltti, joka osoitti laavulle.
Laavun häämöttäessä edessä, kaikki laskeutuivat satulasta ja sitoivat hevoset puomiin riimunnaruilla, joita LaaLaa ojensi repustaan yksitellen jokaiselle. Hevosia varten oli puomin vieressä myös vedellä täytetty juomakaukalo ja kaikki ratsastajat varmistivat, että oma ratsunsa sai tarpeeksi juotavaa sillä välin kun LaaLaa otti eväitä esille ja sytytti nuotion. Oli aika paistaa makkaroita ja syödä eväitä.
Matka jatkui, kun nuotio oli sammutettu ja kaikki jäljet siivottu. Vajaa kilometrin käynnin jälkeen oli pätkä ravia ja taas siirtyminen käyntiin. Jonkin ajan kuluttua porukka saapui pellon laitaan ja eteen avautui täydellinen laukkasuora. Osa hevosta jopa aisti, mitä seuraavaksi tapahtuu.
”Kuten varmaan huomasitte, tämä hiekkatie on laukkasuora ja todella leveä. Homman nimi siis on leikkimielinen laukkakilpailu”, LaaLaa kertoi ja ryhmä oli innoissaan. LaaLaa näytti lähtöviivan paikan ja kertoi missä maali olisi. Kaikki valmistautuivat ja ryntäsivät liikkeelle, kun LaaLaa huudahti: ”Paikoillanne, valmiit, HEP!”
Ensimmäisenä johtopaikan otti reipasta tahtia laukkaava Ladi Wilma selässään. Verkkaisesti lähtenyt Derry ohitti kuitenkin pian Wilman, jolloin kaikki loput ratsastivat nyt rinnakkain. LaaLaa lisäsi Bellan vauhtia, mutta ei vielä saavuttanut Milenaa ja Derryä. Latina laukkasi hetken Ladin edellä, mutta pieni ja pippurinen tamma ohitti Latinan ja Bean uudelleen. Kahden ponin taisto oli kovaa ja pian ne saavuttivat LaaLaan ja Bellan. Lopputilanteessa Derry ja Milena voitti ja toisena tuli Wilma ja Ladi. Kolmannen sijan jakoi LaaLaa Bellalla ja Bea Latinalla.
Kysymys 3. Kerro miten laukkasuoralla kilpaileminen sujui ja kerro siitä hieman omasta näkökulmasta.
Kaikki ottivat omat paikkansa jonossa ja matka jatkui käynnissä kohti tallia. Hevoset olivat vielä innoissaan laukkapätkän jäljiltä, etenkin Latina, joka olisi ohittanut Ladin mielellään useaankin otteeseen. LaaLaa suostui vielä ratsastajien pyynnöstä ottamaan yhden laukkapätkän, mutta lyhemmän. Ennen tallille tuloa, retki sisälsi vielä yhden pätkän ravia ja sitten pitkät loppukäynnit.
LaaLaa ratsasti ryhmä perässään kentälle, jossa tytöt laskeutuivat ratsailta ja nostivat jalustimet.
”Kiitos, kun osallistuitte! Nyt sitten hevoset talliin ja varusteiden riisuminen ja harjaus”, LaaLaa opasti.
Kysymys 4. Muuttuiko ratsusi käytös, innokkuus, energisyys yms. retken alkuun verrattuna ja miten hevosen hoito sujui retken jälkeen?
//Kiitos vielä kun osallistuitte ja todellakin pahoittelut, että viivästyi hieman! 
