Tallin piha-alue

[Laura]

Tallin piha-alue. Osallistujat: Saa liittyä mukaan kun haluaa. Voi aloittaa milloin vain uuden "tapahtumaketjun", kun edellinen on loppunut.

Laskeuduin satulasta kentällä ja taputin Bellaa kaulalle.

"Se meni hyvin", kehuin tammaa kouluratsastuksen jälkeen. Otin ohjat sen kaulalta ja kävelin portille. Avasin portin ja kävelimme siitä ulos. Sulkiessani portin, kuulin tutun äänen pikkutallin edestä. Pieni Haiku varsa tepasteli ruohoalueella samalla kun sen omistaja, todella mukavaksi osoittaunut Tuulia-niminen tyttö, yritti saada sitä hiekalle.

"Noniin, Haiku... Laitumella saat syödä, nyt harjoitellaan", Tuulia puhui lempeästi. Haiku kohotti päätään ja siirtyi nöyrästi Tuiden viereen. Kävelin lähemmäs heitä ja kysyin:

"Mitenkäs teillä sujuu harjoittelu?"

"No mikäs tässä", Tuulia vastasi ja jatkoi: "Opetellaan menemättä jokaisen ruohotupsun luokse"

"Ai, säkin harjoittelet välttelemään niitä?" Kysyin ja naurahdin pilke silmäkulmassa. Tuuliaa alkoi naurattaa ja hänen huomaamattaan Haiku laski päätään ruoholänttiä kohti. 

"Ehkei sentään... Haikun se tässä pitäisi oppia olla menemättä ruoholäiskien luokse" Tuulia naurahti ja veti riimunnarua niin lyhyeksi, ettei Haiku voinut enää vetää päätään alas.

[Lillian]

"Nyt varsuli opetellaan käytöstapoja", olin toruvinani, hyvin leikillisellä äänellä. Silitin varsaa. "Minä päätän suunnan ja sinä lasket pään alas jos annan luvan eikä jalkasi saa ohittaa minua", luin madonlukuja, ihan kuin varsa ymmärtäisi. Sattumalta se nyökäytti päätään ja nauroimme LaaLaan kanssa pikkuselle.
"Tän varsan kanssa saa olla laitumella, silitellä ja rapsutella, mutta leikkimään ei missään nimessä saa alkaa. Varsan trkemiset pitää ajatella niin, että se ei saa tehdä mitään samaa, mitä kaksi etrinen shire ei saisi sulle tehdä", selvensin LaaLaalle, jolle varsa alkoi olla jo sen verran tuttu, että hän varmaan uskaltautuisi moikkaamaan sitä laitsalla, vaikken olisi tallilla.
"Tän saman saa sanoo muillekin tallilaisille, jos näät niitä laitsalla varsan luona", kehoitin vielä. "Pitäisi varmaan laittaa lappunen taukotiloihin sinne heppailmotusten sekaan seinälle..", tuumailin.

[Laura]

"Hyvä idea! Sit kaikki ainaki tietäis miten toimia ja sitte jos joku tervehtii sitä laitumella ni se tottuu vaa enemmän ja enemmän muihin ihmisii", sanoin innokkaasti ja jatkoin naurahtaen: "Jos ne siis näkee sen lapun"
"Niimpä", Tuulia sanoi. Vieressäni oleva Bella alkoi tympääntyä, koska se ei ollut huomion keskipisteenä. Tamma alkoi hamuilemaan maassa olevia heinän korsia, mutta nykäisin sen pään ylos.
"Noniin, Bella.... Kyllä me sinustakin joskus puhumme", totesin sille ja nauroin. Seuraavaksi tamma hamusi taskujani ja ilmeisesti oli kiinnittänyt huomiota siellä oleviin makupaloihin. Kaivoin taskustani sille yhden ja ojensin sen sille.
"Bella on välillä ihan uskomattoman huomion kipeä" Tuulia sanoi.
"Se on varmaan tottunut niin pienestä pitäen vain yhden ihmisen huomioon" Tuumin ja seurasin kun Tuulia kulki Haikun kanssa pieniä kiemuroita ja ympyröitä pikkutallin edessä. Varsan käytöksessä näkyi nyt jo edistystä sen tulopäivään verrattuna. Jatkoin vielä: "Haiku on edistynyt paljon näinkin lyhyellä aikavälillä. Maastolenkillä se vaikutti paljon malttamattomammalta"
"Haiku on nopea oppimaan", Tuulia sanoi ja silitti varsaa kaulasta.

[Lillian]

"Taidan lähteä harjaamaan Bellaa", LaaLaa sanoi. "Silloin se on huomion keskellä..."
"Okei, mä jään puuhailee Haikulipuikulin kanssa", naurahdin.
Mä sitaisin Haikun narun puuhun kiinni ja lähdin puoleksi minuutiksi kauemmas. Palasin ja näin Haikun yhä seisovan aloillaan - kehuin varsaa. Lähdin pian taas ja tarkkailin tammaa samalla. Kehuin sitä ja palasin sen lähelle.
Liu'utin käteni takasta pitkin tamman vuohiseen ja nostin kevyesti. Tamma antoi myötäsi hieman ja kehuin päästäen jalasta irti. Seuraavalla yrittämällä jalka nousi maasta ja kehuin. Jalkaa ei kuitenkaan saanut pitää vielä yhtään ylhäällä, vaan se tuli laskea alas.
Kuulin tallipihan läpi oven käyvän ja käännyin katsomaan, kuka tuli.

[supina]

Astuin ulos tallista moottoripyöräkypärää pääni päällä tasapainotellen, kun yritin kaivella kevarin avaimia repun pohjalta.
"Haa, sainpas!" hihkaisin, kun saavutin avaimet. Nostin ne voitonriemuisena ilmaan, kunnes huomasin vaaleahiuksisen tytön hevosineen vain muutaman metrin päässä. Hän hymyili huvittuneena ja rapsutti vieressään seisovaa ja minua uteliaana katsovaa nuorta hevosta.
"Ööh, moi. Löysin avaimet." sanoin, kun tunsin punan hiipivän poskilleni. Heilutin avaimia silmien korkeudella.
"Hyvä sitten. En oo tainnut nähdä sua täällä ennen. Mä oon Tuulia ja tässä on Haiku." tyttö sanoi ja viittoili hevoseen vierellään.
"Joo, aloin ihan pari päivää sitten hoitamaan Hodaa. Oon Supina." sanoin Tuulialle ja ojensin kättäni Haikun nuuskittavaksi. Pieni hevosenalku nuuhkaisi ensin arasti kättäni, mutta tarttui sitten hampaillaan takkini hihaan.

[Wilma]

Huomasin tallipihalla Tuulian ja Haikun, sekä tytön, ketä en vielä tuntenut. Menin Tuulian luokse ja rapsutin Haikua. Sitten nostin katseeni ja kohdistin sen edessäni seisovaan tyttöön kysyen:- Moi, kuka sä oot? Mä oon Wilma, hoidan tota Ladia, sitä hiirakkoa äkäpussia. Ja varotan sua, mä puhun tosi paljon kun pääsen alkuun!

[Lillian]

Toruin Haikua hihan mussuttamisesta ja esittelin itseni wilmalle.
"Puhun mäkin paljon", naurahdin ja paijjasimme kaikki kolme Haikua.
"Teilleki tiedoks että tätä pitää komentaa kuin se olisi jättisuuri, ei saa antaa leikkiä tai puskea tai muuta mikä olisi vaarallista aikuiselta hepalta", valaisin, jotta koko talliporukka osaisi kasvattaa varsaa hyvän ratsun suuntaan.
"Ladihan asuu Haikun vieressä, vai mitä wilma?"

[Wilma]

"Jep, Haiku saa syksyllä kunnon kurin kun sen vieressä asuu äkäinen ponitamma... Aika kivaa, kun Ratapihaankin muuttanut varsa!" sanoin Tuulialle. "Haikusta tulee kyllä isona tosi hieno hevonen. Aiotkos opettaa sitä ratsuksi vai ajoon?" kysyin Tuulialta.

[supina]

"Moi, mä oon Supina ja alotin just Hodan hoitamisen. Eiköhän me tulla ihan hyvin toimeen, kun mä taas olen aika vähäpuheinen." vastasin Wilmalle ja pyyhin hevosenkuolan hihastani housuihin. "Mun pitäis tästä varmaan lähteä kotia päin, että ehdin vahaamaan kevarin. Se likaantuu joka kerta tossa hiekkatiellä."

[Lillian]

Koitin pysyä keskustelussa mukana, kun juttu luisti niin vauhdilla ja Haiku oli hieman malttamaton. Naurahdin wilmalle ja sanoimme heipat supinalle.
"Aion opettaa tän eka juoksutukseen, sitten ohjasajoon, sitten ajoon ja lopulta ratsuksi, kun ikää on sen verran että saan nousta selkään", kerroin wilmalle suunnitelmiani.
"Kuulostaa kivalle, pääset ajamaan sitä jo niin nuorena niin ei tarvii ootella vuosia sitä että saa alkaa opettaa ratsuksi", wilma pälpätti innoissaan. Haiku oli vielä varsa, mutta ei se montaa kymmentä senttiä varmaankaan enää kasvaisi. Ei se enää ollut se sama suloinen hontelojalka kuin silloin ekoina viikkoina tammalaitsalla.

[Wilma]

"Ja eikös mun tietääkseni suokkivarsoja aleta ratsastamaan myöhemmin kun jotain lämmin- tai puoliverisiä ja sellasia?" kysyin Tuulialta hivenen epävarmana ja katselin, kun supina ajoi kevarillaan hiekkatietä pitkin pois näkyvistä.

[Lillian]

"No laukkahevoset kilpailee sillon kun suokin selkään kiivetään ekan kerran, mutta ravihevoset koulutetaan ennen ratsuja. Jotkut issikat koulutetaan sitten myöhemmin, että suokit opetetaan ratsuiksi aika normaaleihin aikoihin", kerroin.
"Ahaa ne olikin ne issikat mitkä koulutettiin myöhemmin", wilma papatti iloisena. Juttelimme hetken ja Haiku alkoi käydä kärsimättömäksi.
"Pitäisi varmaan hakea harjat ja kokeilla harjata tätä pikkusta", naurahdin. Silloin näinkin LaaLaan kävelevän takaisin ulos Bellan kanssa.
"Ootko lähössä laitsalle?" huikkasin.

[Laura]

"Joo, mut jos säkin oot puolen tunnin sisää matkalla sinne ni voin oottaa. Ei muutenkaa millää jaksais lähtä viel kotii", kerroin Tuulialle ja hänen vierellään olevalle Wilmalle. Haiku katseli Bellan suuntaan ja aivankuin tammat olisivat tervehtineet toisiaan ja alkaneet suunnitella jekkuja keskenään. Nauroin mielessäni mielikuvalle ja havahduin saadessani vastauksen Tuulialta.
"Hetken ajan aattelin kokeilla harjaamista Haikun kans, mut jos vaa jaksat oottaa nii mennää vaik samaa matkaa"
"Juu, sehän passaa", sanoin. Jatkoin kysymällä: "Mistäs te keskustelitte?"

[Lillian]

"Ainakin varsoista ja kouluttamisesta!" wilma hihkaisi iloisena. Hymyilin ja tökkäsin Haikun riimunnarun hetkeksi tuon punatukkaisen ilopillerin kouraan. Haikun harjat piti nääs hakea tallista! Päätin ottaa pehmeän harjan ja kumisuan, ne olivat aika mukavan tuntuisia hepallekin. Pitäisi reenata myös kavioiden nistamista, tosin Haikun ei vieläkään tarvitse pitää niitä ylhäällä - askel kerrallaan. Kuitenkin taito pitää oppia pian, koska ensimmäinen vuolu olisi ehkä kuukauden päästä. Ei saa antaa varpaiden kasvaa liian pitkiksi, tuumin palatessani tallipihalle.

[Laura]

Tuulian lähtiessä hakemaan harjoja Haikulle, oli haiku meidän vastuullamme. Koska en lähtisikään vielä laitumelle, päätin kääntää Bellan ympäri kulkemalla pienen ympyrän. Pikkuinen Haiku päätti uteliaana tehdä saman Bellan perässä, joten ottikin askeleita kohti Bellaa. Wilmalta irtosi ote Haikun riimunnarusta, koska varsa oli kuitenkin jo jonkun kokoinen verrattuna pienikokoiseen Wilmaan.
Huomasin Haikun tulevan Bellan takana ja Bellan pysähdyttyä Haiku asteli viereeni.
"No kappas vaan, päätitkin tehdä karkaamistempun. Otetaanpas tästä narusta kiinni...", selittelin. Yritin nopeasti napata Haikun riimunnarusta, mutta varsa pomppasi sivulle, enkä voinut Bellankaan narusta päästää.
"Noniin, Haiku, paikallaan...", Wilma sanoi varsalle ja hänenkin yritys ottaa Haikun riimunnarusta kiinni epäonnistui. Wilma sai hetken juosta ympyrää Haikun perässä. Tallin ovi kävi, Tuulia tuli ulos ja käännyin katsomaan taakseni nolona.

[Lillian]

"Haiku!" huudahdin huomattuani pikkusen karkutiellä. "Tules mamman luokse!"
Haikun ilme oli kuin eväskorin tyhjentäneellä koiranpennulla kun se sipsutti korvat lysyssä luokseni.
"Hyvä tyttö", kehuin kovasti tammaa ja rapsuttelin sen tähteä. "Noin sitä pitää."
"Miten se totteli sua tollei", wilma äimisteli.
"Jaa a oon opettanu sen tulemaan luokse, ei se sitä aina tottele, mutta kyllä se jo ymmärtää ettei talutuksesta saa karata", naurahdin. "Noniin, mennääs vaikka tuon koivun luo opetteleen hoitohetkeä", osoitin pikkutallin sivussa kohoavaa puuta.
"Mun pitää varmaan keksiä jotain tekemistä Bellalle ettei se turhaudu", Laa tuumaili. wilma vaikutti innokkaalta tulemaan harjaamaan Haikua kanssani. Tämä olisikin sen eka kerta! Pitää eka antaa nuuhkia harjoja ja kaikkea, kelasin ohjeita mielessäni...

[inka]

//Anteeks, mutta saanko tässä työntää tähän väliin tärkeilevän viestini? Eli musta ropetus on sitä, että kaikki kirjoittavat vähän niinkuin pienen tarinapätkän vuorotellen omalla hahmollaan, niinkuin tähän tyyliin: "-Hahah! Siellä oli varmaan hauskaa! Naureskelin Annille, joka kertoi leirinuotion tapahtumista." ja sitten toinen jatkaa:
"-Niin olikin! Totesin Ilonalle, joka parhaillaan nauroi kommelluksilleni." Eikä sitten sillein, että yliropetetaan, että vastataan esimerkiksi hahmojen välisiiin keskusteluihin itse. Eli ei näin: "-Hahah! Siellä oli varmaan hauskaa! Naureskelin Annille, joka kertoi leirinuotion tapahtumista.
-niin olikin! Anni puolestaan totesi." Sen takia, koska sähän et voi tietää, että haluaako esimerkiksi LaaLaa että hänen hahmonsa vastaa niin, kuin sinä juuri kirjoitit. Sitten voi käydä hahmojen "hyväksikäyttöä" että vaikka laitat kaikki muut hahmot ihailemaan omaa hahmoasi, vaikka toisen hahmon tekijä ei sitä haluaisikaan. Eli tarinoissa tietenkin kirjoitetaan vuoropuheluita, mtta ropessa odotetaan, mitä toinen hahmo vastaa. Niin siitä tulee jännittävämpää, ja hauskempaa kaikille osapuolille. Eli tiivistettynä: Et voi valita mitä toinen hahmo vastaa hahmosi kysymykseen, vaan sinun pitää odottaa, että toinen tyyppi vastaa siihen omalla hahmollaan. Tässä oli siis minun mielipide ropetuksesta, voitte ottaa mallia vaikka muilla talleilta, jos tämän ymmärtäminen on hankalaa.

[Lillian]

// Olen ropettanut kummallakin tavalla - chatissa reaaliaikaisesti paikallaolevien hahmojen kesken juuri yllä kuvaamallasi tavalla, sekä tällei yhteistä tarinaa vuoron perään kirjoittaen. Jos tässä pitäisi jäädä aina odottamaan, että henkilö, jolta kysyttiin, tulee kirjoittamaan seuraavan lauseen, menisi ropeen aikaa ja tarina etenisi hitaasti - tää ei ole oikeaoppista ropettamista, vaan yhteistarinaa =) Esim. Sebessä on pidetty ropetunteja, jotka on tiettyyn kellonaikaan, ja silloin kirjotetaan just tommosia lauseita jossa ei päätetä muiden tekemisiä. Semmosia voisi pitää täälläkin, tosin en ole varmasti paikalla muutakun puoliltaöin, kun on käynyt "nukkumaan" =D //

[inka]

//Aa - ymmärrän kantasi Mutta katsos, eihän tarinan kulku olisi hidasta ollenkaan, vaikka odottaisikin toisen vuoroa. Monessa paikassa pidetään slow motion - tyylisiä ropeja, mutta tarina etenee silti nopeasti ja oikeaoppisesti. Mutta sama tarinoissa: Lue ensin henkilön esittely ennenkuin siitä kirjoitat - ja sitten jos jokin jää epäselväksi, kysy ei mitään sen vakavampaa

[Lillian]

// Juu, kyllä hahmot hiljalleen tulee kaikille tutuiksi, ei se mua ainakaa haittaa jos joku kuvailee mua alkuun vaikka vähän hassusti =D Ja mä ainaki voin joskus hamassa tulevaisuudessa tesmata pitää livetuntia chatissa oikein ropesäännöin. Ja tarkotin sitä että jos jokainen kerrallaan kirjottaa useiden lauseiden tarinanpätkän sijasta yhden lyhyen lausahduksen omista tekemisistään, tarina etenee hitaammin.. Mut hei, Inka, tuu mukaan ropeen! Kaikki mukaan! =) //