Mossen hoitopäiväkirja

[Helena]

Monsune

Hoitopäiväkirja

[sanni]

Hoitokerta 1#

Kävelin verkkaisesti kohti Ratapihan Ratsutallia pienen auringon paistaessa takanani. Tänään saisin aloittaa Mossen hoitamisen! Olin vieraillut tallilla jo muutamaan kertaan, mutta tänään saisin alkaa käymään vakituisesti Ratapihalla, ellei minua sitten heittettäisi heti samana päivänä ulos..
Minua ehkä vähän jännitti, miten muut suhtautuisivat uuteen tulokkaaseen. Ensinäkemältä kaikki kuitenkin näyttivät päällisin puolin mukavilta ihmisiltä.

Pian edessäni häämöttivätkin jo punaiset tallirakennukset, sekä tarhat ja ratsastuskenttä. Huomasin tarhassa muutamia hevosiakin, mutta en tunnistanut Mossea niiden joukosta. Huomasin pihalla ruskeatukkaisen naisen, joka talutti juuri liinakkoa suokkia. Nopeutin vähän askeliani, jotta saisin naisen kiinni.
- Hei, huudahdin hiljaa. Nainen käännähti ja pysähtyi. Taluttettava heppa jatkoi matkaansa vielä muutaman askeleen, ennen kuin tajusi, matkan jääneen kesken.
- Hei! Nainen vastasi ja tunnistin hänen äänestään hänet Helenaksi.
- Tuotah.. Olen se uusi hoitaja, Sanni... aloitin ujosti.
- Aivan, sinähän hoidat Mossea?
Nyökkäsin.
- Se on tuolla pihatossa, Helena sanoi osoittaen isompaa punaista rakennusta.
- Okei. Lähdin Helenan kanssa yhtä matkaa kävelemään talliin.

Kun kävelimme talliin, vastaan tuoksahti hevosten ja heinien huumaava tuoksu.
- Voit hakea satulahuoneesta Mossen harjapakin, ja voit tänään tutustua siihen harjaamalla. Satulahuone on muuten käytävän päässä, Helena ehdotti.
Nyökkäsin ja lähdin etsimään satulahuonetta. Karsinasta kurkkasi vähän rautiaan värinen poni, joka seurasi katseellaan touhujani. Luin nimikyltistä ponin Latinaksi.
- Heippa hei, sanoin Latinalle ja silitin sen turpaa. Jatkoin pian matkaa ja löysinkin oven, jossa luki ”Satulat”. Puikahdin huoneeseen ja huomasin hyllyssä harjakoreja. Nappasin Mossen korin mukaani ja lähdin taas Helenan luo.

- Tässä on Mossen riimu ja naru, Helena sanoi ojentaen minulle sinisen riimun, johon oli kiinnitetty salmiakkikuvioinen riimunnaru. - Saat varsinkin hoitaessa olla sitten topakkana, jos se yrittää sinua pelotella.
- Okei. Antaako se kiinnni helposti?
- Joo, se lähtee monesti vastaankin. Voit hoitaa Mossen vaikka tuossa pihalla hoitopuomilla, kun on niin hyvä ilmakin.
Nyökkäsin ja lähdin ulos hakemaan Mossea.

Portilla oli vastassa pilkullinen shetlanninponi, joka yritti kovasti tulla mukaani.
- Nyt ei ole sinulle mitään, sanoin hilpeästi ponille. Huomasin vähän kauempana kimon tilastohevosen, jonka tunnistin heti Mosseksi. Piilotin riimun selkäni taakse ja lähdin reippain askelin kohti sitä. Se huomasi minut ja lähti tulemaan minua kohti.
- Heippa Mosse, sanoin sille kun kiinnitin päitsiä sen päähän. Ruuna nuuhkaisi taskujani makupalojen toivossa.
- Ei ole tällä kertaa mitään, naurahdin ja lähdin kävelemään portille.

Sidoin Mossen kiinni puomille ja avasin harjapakin, jonka olin juuri noutanut. Juuri kun olin ottamassa kumisukaa, kuulin takaani kavioiden kopsetta. Käännähdin ja tunnistin taakseni ilmestyneen Latinan. Latinaa talutti ruskeatukkainen tyttö.
- Hei, kukas sinä olet? tyttö kysyi.
- Öh.. Olen Sanni, uusi hoitaja, aloitin ja yritin hymyntapaista.
- Aivan, sinähän aloit hoitamaan Mossea! Minä olen Papukaija, ja tässä on hoitsuni Latina, Papukaijaksi esittäytynyt tyttö kertoi.
- Kiva tutustua, sanoin ja hymyilin Papukaijalle. Hänkin hymyili ja sanoi:
- Voinkohan tulla hoitamaan Latinan tähän sinun viereesi?
- Joo, tottakai.
Aloimme jutella ja harjata hevosiamme. Vähitellen ujoutenikin alkoi hävitä, ja uskalsin puhua Papukaijalle takeltelematta.
Hevosista lähti kauheasti karvaa, ja niitä sai puistella vaatteista koko ajan. Välillä Mosse yritti varsinkin mahan alta harjattaessa tehdä valehyökkäyksiä, mutta komentamalla sekin osasi käyttäytyä. Kun olimme Papukaijan kanssa valmiita, Papukaija lähti hakemaan varusteita Latinalle. Itse lähdin viemään Mossea takaisin pihattoon. Näin portilla Helenan, joka oli juuri tulossa tallista.
- Laitanko Mossen takaisin pihattoon? kysäisin nopeasti.
- Laita vaan, Helena vastasi. Aukaisin portin ja talutin Mossen pihattoon. Suljin ensin portin takanani, kunnes irrotin Mossen päitset ja se lähti syömään. Tarkistin vielä portin olevan kiinni jonka jälkeen kävin viemässä päitset takaisin. Ilmoitin myös Helenalle lähdöstäni.
- Kiva, kun kävit, Helena hyvästeli. Hymyilin ja sanoin heipat, ennen kuin lähdin taas kävelemään kohti kotia.



//Anteeksi viivästys vastauksessa!
Tarinasi oli todella hyvä! Selkeää, hyvin kirjoitettua kieltä, ja jotenkin ihanan realistinen ote tallielämään Kaikkia jännittää alussa! Tykkään myös siitä, että käytit tarinassasi muita henkilöitä.
Saitkin jo hyvin tutusttua Mosseen harjauksen merkeissä. Tähän aikaan vuodesta alkaa tuo irtokarvojen määrä kasvaa eksponentiaalisesti siinä riittääkin työsarkaa! Onneksi auringonpaiste tekee hommasta mukavampaa

Saat tästä tarinasta 7 hoitopistettä! Seuraavalla kerralla pääsetkin jo ratsastamaan valvotusti!

-Helena

[sanni]

Hoitokerta #2

- Miten voitkaan saada itsesi näin mutaiseksi? puuskutin tuskaisena yrittäessäni harjata kuivunutta likaa pois Mossen karvasta. Mossehan oli onnistuneesti löytänyt pihatosta sen kaikkein kuraisimman kohdan, jossa oli päättänyt aloittaa piehtaroinnin, kun olin juuri tulossa hakemaan sitä hoidettavaksi. Hoidin Mossen taas hoitopuomilla, ja samalla normaalisti harjatessani Helena tuli yllättäen takaani ja ihan pokkana ilmoitti, että pääsisin tänään ratsastamaan Mossella Merjan valvovan silmän alla. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, sillä Helena vain nauroi minulle..

Vihdoin ja viimein, tuskanhien tippuessa otsaltani sain kuin sainkin Mossen harjattua. Astuin askeleen taaksepäin ja katselin aikaansaannostani. Ihan hyvä, vaikka itse sanonkin, mietiskelin itsekseni. Laskin kädessäni olleen harjan takaisin harjalaatikkoon ja suunnistin satulahuoneeseen. Huomasin Sinin karsinassa oranssitukkaisen tytön, joka hänkin oli harjaamassa hoidokkiaan.
- Moi, hän tervehti minut huomatessaan. Minä tietysti menin taas aivan lukkoon, enkä tiennyt mitä sanoa, kuten yleensäkin..
- Öh.. Moi.. vastasin ja yritin hymyntapaista.
- Etkös sinä olekin se Mossen uusi hoitaja? tyttö kysyi.
- Jjoo, Sanni..
- Ai niin, unohdin esitellä itseni! Olen siis Alma, ja hoidan Siniä, kuten ehkä huomaatkin, Almaksi esittäytynyt tyttö kertoi reippaasti. Haaveilin itsekin olevani yhtä reipas ja ns. rohkea, kuin hän tai Papukaija, jotka muitta mutkitta vain juttelivat toisilleen. Ehkä sekin päivä joskus koittaisi.. Ainakin toivoisin niin.

- Älä viitsi! tuhahdin Mosselle, kun se taas kerran yritti tehdä ”hyökkäyksiään”.
- Sujuuko? kuulin äänen takaani. Käännähdin ja näin takanani aika ”hienostuneen” naisen, jolla oli jalassaan ratsastushousut ja saappaat, sekä uudenveroinen ohut ratsastustakki.
- Juuh, eiköhän..
- Sinä taidatkin olla Sanni? Helena ilmoitti, että pitäisin tänään sinulle pienen ratsastustunnin kentällä. Olen muuten Merja, nainen kertoi.
- Helena kertoikin siitä. Olen pian valmis, sopersin. Merja nyökkäsi ja ilmoitti menevänsä hänkin pian kentälle.
Sain kuin sainkin satulavyön kakkoseen. Se kuitenkin jäi vielä löysäksi, joten sitä saisi vielä kiristää. Otin hoitopuomilta suitset, jotka olin laittanut roikkumaan tolpan kulmaan. Suitset menivät päälle nopeammin, sillä Mosse avasi suunsa nätisti, eikä sen kummemmin päätäänkään heitellyt. Kiinnitin turpa- ja leukaremmin ja sen jälkeen lähdin etsimään satulahuoneesta lainakypärää. En ollut tajunnut ottaa omaa mukaan, sillä ajattelin etten kyllä pääsisi vielä ratsastelemaan. Pahaksi onneksi sopivaa ei löytynyt. Päätin turvautua ainakin koon pieneen kypärään, kun sisään lampsi pitkä tyttö, jolla oli päälaelta ruskeat hiukset ja latvoista vaaleat. Keräsin kaiken rohkeuteni - mitä nyt minulta löytyi – ja jopa moikkasin tyttöä.
- Moi! tyttö vastasi. - Ootsä se Mossen uus hoitaja? Oon kuullu susta jotain Helenalta.
- Öh, joo.. Sanni, sopertelin. Löin itseäni otsaan mielessäni. Miksen vain voinut puhua takeltelematta?
- Kiva saada uusia hoitajia joukkoon! Ainiin, mä oon muuten Minttu, tyttö kertoi. Minttu otti hyllyltä kainaloonsa Remun harjapakin ja me lähdimme huoneesta samaa matkaa ulos. Matkalla Mossen luo säädin leukahihnan sopivaksi. Irrotin ruunan puomilta ja lähdin taluttamaan sitä kentälle.

Merja olikin jo kentällä, kun talutin Mossen sinne.
Voitkin jo nousta selkään ja aloittaa alkukäynnit, Merja sanoi. Pysäytin ruunan kentän keskelle ja laskin jalustimet alas. Aloitin vyön kiristämisen ja sain kiskottua sen neloseen. Mittasin vielä jalustimet, ennenkuin ponkaisin itseni selkään. Pyysin pohkeilla Mossea eteenpäin, ja se lähti astelemaan laiskasti kohti uraa.
- Voit pyytää sitä jo alkukäynneillä kävelemään vähän reippaammin, niin se toimii paremmin koko tunnin ajan, Merja ohjeisti kentän keskeltä.
Alkukäyntien jälkeen aloitimme ravailun kevyessä ravissa. Mosse tahmaili ja sitä sai pyytää liikkumaan reippaammin vähän väliä.
- Tee joka sivun keskelle kymmenen metrin voltti! Käänsin Mossen c'eestä volltille ja asetin sitä vähän sisälle. Voltista tuli aika neliskulmainen.
- Paina enemmän sisäpohkeella voltilla. Selkä suoraksi ja muista kyynärkulmat! Merja opetti.
Seuraava voltti menikin jo paremmin. Jatkoimme taivuttelua reilun kymmenen minuuttia kumpaamkin suuntaan. Sen jälkeen siirsin Mossen käyntiin, ja Merja kertoi seuraavasta tehtävästä:
- Otetaan tänään ihan rennosti. Saatte tänään Mossen kanssa tutustella toisiinne, ei siis tällä kertaa mitään esteitä tai muuta. Aloitetaan vaikka työstämällä käyntiä reippaammaksi. Ihan ensiksi saisit pyytää sitä kävelemään, nythän se ei nosta edes jalkojaan. Pyysin Mossea pohkeilla eteenpäin, ja se kävelikin neljä askelta reippaammin, jonka jälkeen se löntysteli taas.
- Vahvista apuasi äänellä!
Maiskutin samalla, kun pyysin Mossea taas eteenpäin. Tällä kertaa se oikeasti alkoi liikkumaan reippaammin.
- Hyvä, nyt viet sen syvälle kulmiin ja muistat asettaa, Merja neuvoi. Painoin sisäpohkeella Mossea kulmaan, ja puristin hiukan sisäohjaa, jotta saisin sen asettuneeksi, mutta se vain käänsi päätään.
- Seuraavassa kulmassa uudestaan!
Tehtävää toistettiin muutamaan kertaan, ja se alkoikin jo sujua jotenkuten.
- Nyt voit siirtyä taas raviin ja jatkaa samaa ravissa.

Kun edellistä tehtävää oltiin tehty jo jonkin aikaa molempiin suuntiin, sekä muutamia pysähdyksiä, peruutuksia, voltteja ja pääty-ympyröitäkin Merja ilmoitti:
- Kävele lyhyet välikäynnit, jonka jälkeen aletaan ottamaan laukkaa. Laukkatehtävä suoritetaan niin, että nostat B – kulmasta käynnistä laukan, ja teet laukassa pitkäan sivun keskelle voltin. Hidastat takaisin raviin M'ssä ja siitä edelleen käyntiin.
Nostin laukan seuraavan kerran kun tulin B'hen. Mosse nosti ihan nätisti, joskin parin raviaskeleen jälkeen, ja laukkasi rauhallisesti koko tehtävän ajan. Voltista tuli ihan ok, vaikka asetus taisikin unohtua.
- Ensi kerralla tarkkaavaisuutta volttiin, jotta siitä tulee ympyrä eikä kananmuna! Merja huudahti keskeltä.
Taas seuraava kerta meni paremmin.
Tätä tehtävää tultiin muutamaan kertaan molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan tehtävä ei mennyt ihan niin hyvin, sillä Mosse oikaisi kulmia, kuskin virheitä tosin, sisäpohje ei ollut kiinni.
- Tee vielä yksi hyvä voltti, jonka jälkeen voit ottaa käyntiin!

Ratsastuksen jälkeen kiitin Merjaa tunnista ja talutin Mossen takaisin hoitopuomille.
Olin viemässä Mossen varusteita pois, kun Helena tuli kysymään:
- Mitenkäs meni?
- Iihan hyvin, kaikinpuolin kiva tunti. Mosse tahmaili aluksi, mutta toimi kuitenkin kivasti.
- Hyvä, että meni hyvin. Haluaisitko muuten osallistua maastotunnille, joka järjestetään 28.5? Helena kysäisi.
- Voin kysäistä kotoa, saisinko lupaa. Ilmoittelen tarkemmin, kun tiedän, vastasin.
- Selvä, Helena sanoi.
Hoidin vielä Mossen, ennenkuin vein sen takaisin pihattoon. Jäin vielä katselemaan sitä hetkeksi.
Pian kuitenkin sanoin sille heipat, ja lähdinkin kotiin.

//Anteeksi vielä tämä epäaktiivisuus, mutta koulussa viedään viimeisiä ja vielä olisi ainakin kolme koetta edessäpäin... D:



//Jälleen todella kiva tarina! Säilytit realistisuuden ja hauskan asioiden kuvailutavan tarinassasi, tykkään! Tykkään myös siitä, että käytit Merjaa tarinassasi Saittekin kunnon koulutunnin ekaksi ratsastuskerraksenne. Mosse oli näköjään tyypillinen itsensä, melko tahmea aluksi, mutta hyvin ratsastettuna reipastuu ja suorittaa tehtävänsä Hyvää työtä! Pääsit myös maistamaan kimon hevosen parhaita puolia, nimittäin mutaisuutta! Vaikka miten harjaisit, se näyttää aina pölyiseltä Jos löydät tähän ongelmaan jotain kikkakolmosia, kuulen ne mielelläni!

Saat tästä tarinasta 8 hoitopistettä!

Huikkaa vaikka chatissa, jos nyt siis haluat maastotunnille

-Helena

[sanni]

Hoitokerta #3

Kaivoin vaatekaapistani ratsastusvaatteita. Nakkasin sängylle ratsastushousut ja sinisen t-paidan, johon oli printattu valkoisella hevosen ääriviivat. Mylläsin kaappini ihan ylösalaisin, jotta löytäisin vielä mustan tallihupparini. Sekin löytyi alimmaisena muiden vaatteiden seasta.
Sinänsä aika hassua, että pitää kaivaa huppari esiin elokuun alussa. Enkö juuri vuosi sitten olisi pukenut shortsit ja topin päälleni, ja lähtenyt vain ulos ottamaan aurinkoa. Tänä vuonna kesä ei ollut kyllä edes kunnolla tullut. Johtuu talvesta, isää lainaten.
Portaita alas kipittäessäni olin miltei törmätä sisarpuoleeni, Ninaan. Nina oli minua muutaman vuoden vanhempi, someaddiktoinut perusteini, joka ei välittänyt hevosista tuon taivaallista.
- Katso vähän eteesi, Nina tuhahti katse kuitenkin edelleen kännykässään.
- Sori.
Puikahdin keittiön läpi eteiseen, ja kaivoin kaapista – joka oli varattu tallivaatteilleni, sillä kukaan perheestämme ei erityisesti pitänyt hevosista – tallilaukkuni, jossa oli aina valmiina takki, varahanskoja, ynnä muita varavaatteita, joita tallilla saattaisi tarvita. Tällä kertaa muistin ottaa mukaan myös kypärän ja paremmat kengät, jos vaikka pääsisin ratsastamaan.
Huikkasin vielä heipat, ennenkuin poistuin ovesta pihalle.

Tallille päästyäni jätin pyöräni muiden pyörien tavoin nojaamaan pihan keskellä olevaan suureen kivenmurikkaan. Astelin siitä suoraan taukohuoneeseen ja portaat ylös kerhohuoneeseen. Huomasin jonkun ruskeatukkaisen tytön kaapeilla tyhjentämässä tavaroitaan. Tyttö ei kuitenkaan ollu Papukaija, vaan joku muu. Menin tytön viereen omalle kaapilleni. Toivoin tietysti, ettei hän huomaisi minua, koska tiesin juttelun vieraalle ihmiselle olevan itselleni vaikeaa..
Tyttö päätti kuitenkin tutustua.
-Moikka! Mikä sun nimi on? Mä oon Ira, tyttö esittäytyi.
-Moi. Oon Sanni..
-Ootko kauankin hoidellut? Ira heitti heti sauraavaa kysymystä.
-En nyt kovinkaan kauaa, sen verran että ratsastamaan pääsen.
-Okei, entä ketä hoidat?
-Mossea. Sinä?
-Karria.
Ira vaikutti mukavalle. Huomasin itsekin rentoutuvani vähäsen, kun siinä vähän juttelimme. Lähdimmekin yhdessä hakemaan hoitoheppojamme, sillä molemmat sattuivat olevan juuri sopivasti ulkona.

Hyvän sään sattuessa kohdalle päätimmekin hoitaa hevoset ulkona hoitopuomilla. Ira kertoi, että hän saisi tällä kertaa ratsastaa Karrilla valvotusti. Olin juuri kysymässä ratsastaisimmeko yhdessä, kunnes Helena saapui kertomaan, että Mosse menisi yksityistunnille.
- Ratsastaja on kuitenkin vielä vasta-alkaja, joten saatkin tulla taluttamaan. Juuri sillä hetkellä pihalle kaarsi musta BMW. Kuskin puolelta ulos astui pitkä ja lyhyt tukkainen nainen. Pelkääjän puolelta nousi noin kymmenvuotias tyttö, jolla oli päällään ruudulliset ratsastushousut sekä keltaiset kumpparit. Näytti siltä, että hänen poskensa ratkeaisivat kohta, niin leveä hymy oli. Helena lähti tulijoita vastaan.
Pian tyttö lähti tulemaan minua ja Iraa kohti.
- Onko tuo Mosse? hän kysyi silmät naulittuna Karriin.
- Mosse on tämä tässä, vastasin tytölle. Tyttö kääntyi ja kysyi samantien:
- Saako sitä hoitaa?
- Saa, saat myös varustaa sen. Näytin tytölle millä harjalla aloittaa harjaus. Itse menin toiselle puolelle.

Samalla kun hoidin tytön kanssa Mossea, ja Ira vieressäni Karria, nainen, joka oli tuonut tytön, tuli luoksemme.
- Älä sitten sotki itseäsi karvoihin, Selma. En halua, että niitä menee autoon.
- En, en, äiti, Selmaksi kutsuttu tyttö vastasi.
- Odottelen tuntisi alkua autolla, nainen ilmoitti ja lähti autolle päin. Vilkaisimme Iran kanssa toisiamme. Aika tarkkaa.
Mossen harjauksen jälkeen Selma kävi etsimässä Helenan kanssa sopivan lainakypärän itselleen. Minä hain sillä välin varusteet.
- Laita sinä, Sanni, Mosselle satula, Helena sanoi palattuaan. Nyökkäsin. Tiesin Mossen yrittävän taas pelotella, mutta tällä kertaa työnsin sen pään vain pois tieltä ja kiristin satulavyön kakkoseen. Kentällä sitä pitäisi kiristää kuitenkin vielä lisää.

- Haluatko taluttaa Mossen kentälle? kysyin Selmalta. Selma tuli heti ottamaan tarjoamani ohjat käsiinsä. Näytin, miten niitä tulisi pitää kädessä. Oikea käsi leuan alta kiinni ja vasempaan käteen ohjan päät. Otin kuitenkin itse vielä varmuuden vuoksi oikealta puolelta kiinni. Helena aukaisi kentän portin ja talutimme Selman kanssa Mossen keskelle. Otin ohjat Selmalta ja heitin ne Mossen pään yli. Kiristin myös vyön neloseen, joka kävikin helposti, sillä Mosse ei ehtinyt (onneksi) pullistaa vatsaansa.
- Selma voikin nousta selkään, Helena sanoi ja toi penkin Mossen viereen.
- Menen painamaan toiselta puolelta, ilmoitin. Tartuin jalustinhihnaan ja painoin sitä alemmas. Selma kiipesi ruunan selkään.

- Seuraavaksi voitaisiin vähän ravailla. Nostetaan ravi pitkän sivun alusta ja ravataan pitkän sivun loppuun. Ja koska Mossella on aika suuret askeleet, Sanni saakin katsoa, että se ravaa hiljaa, Helena saneli kentän keskeltä.
Olimme jo kävelyn yhteydessä harjoitelleet voltin tekemistä, ohjien kädessä pitämistä oikein ja muuta vastaavaa, mitä alkeistunnilla nyt ikinä tehdäänkään.
- Voitte aloittaa seuraavalta sivulta.
- Nyt, pyydä Mossea nostamaan ravi puristamalla pohkeillasi, yritin neuvoa Selmaa. Selma laittoi pohkeet kiinni kylkiin, mutta Mosse ei juurikaan liikkunut sen reippaammin.
- Purista kovemmin ja maiskuta samalla. Selma puristi ja maiskutteli, samalla kun minä vähän vedin riimunnarusta ja otin itsekin juoksuaskeleita. Mosse siirtyi laiskaan raviin, ja sitä sai pyytää vähän liikkumaan jopa vähän reippaammin. Selma ei edes pomppinut selässä kovinkaan paljoa, hän vain piti satulan etukaaresta kiinni ja hymyili, katsoen eteenpäin.
- Hyvä, nyt voittekin siirtyä takaisin käyntiin, Helena sanoi. Kyseistä tehtävää tultiin molempiin suuntiin muutamaan kertaan. Selma istui yllättävän hyvin Mossen ravissa, vaikka siellä vähän pompahtelikin. Mossekin ravasi hyvin, ei liian reippaasti eikä kovin laiskastikaan.

Tunnin päätyttyä talutimme taas Selman kanssa Mossen hoitopuomille. Selma joutui kuitenkin lähtemään, joten sain hoitaa Mossen yksinäni. Olin juuri nostanut satulan pois Mossen selästä, kun jalkojeni välistä luikahti jotain oranssia ja karvaista. Säikähdin sitä ja astuin muutaman askeleen taaksepäin. Huomasin kuitenkin, että se olikin vain kissa. Huokaisin helpotuksesta, se ei onneksi ollutkaan mikään karvainen jättihämähäkki...
Uusi kohtaus tuli satulahuoneen ovella, kun yritimme Papukaijan kanssa tulla yhtä aikaa ovesta.
- Sori, pahoittelin.
- Eipä mitään, Papukaija vastasi. - Kävitkö ratsastamassa?
- En, talutin yhen puolituntisen äsken kentällä.
- Oliko rankkaakin?
- Eipä oikeastaan, kun ei edes paljoa ravattu, vastailin samalla kun nostin satulan paikoilleen ja laitoin suitset koukkuun.
- Oukhei, Papukaija sanoi ja viittoilii käsillään merkin jatkaakseen matkaansa. Hymyilin ja nyökkäsin hänelle.
Jatkoin itsekin matkaa Mossen luokse. Sama kisu oli istahtanut tallin oven viereen nuolemaan itseään. Mosse sen sijaan oli torkahtanut puomiin ja selvästikin nautiskeli auringonpaisteesta. Otin itsekin hupparini pois, sillä nyt oli tosiaankin lämmin. Hyvä! Paitsi toisaalta harmi, kun helteet päättivätkin tulla vasta nyt, kun koulutkin odottivat jo ihan nurkan takana.
Harjasin Mossen ja lähdin viemään sitä takaisin laitumelle. Jäin taas tapani mukaan vain nojailemaan aitaan, ja katselemaan ruunien laiduntamista. Kaivoin kännykkäni taskusta ja nappasin muutaman kuvan Mossesta.
Tarkastelin niitä kävellessäni takaisin tallille. Huomasin myös isältä viestin, pyysi palaamaan puolen tunnin sisään. Päätinkin käydä pakkailemassa tavarani, sillä matkaan kuluisi ainakin se viisitoista minuttia. Niimpä hain kaapistani tarvittavat tavarat, ja suunnistin pyöräni luo. Käänsin sen kiven viereltä tielle päin, ja lähdin polkemaan kotia kohti.

//Jeps, loppu oli tylsä, mut ideat loppu kesken.. :/ Ja toivottavasti ei haittaa, vaikka oonkin epäaktiivinen, yritän kuitenkin kirjoitella niin usein kuin vain ehdin!


//Hieno tarina jälleen kerran! Realistinen ote jatkuu, tarinasi tuntuvat aina jotenkin siltä, että ne voisivat oikeasti tapahtua. Etenkin pieni kiusallisuus uusia ihmisiä tavatessa, kuin suoraan arkielämästä!
Jouduitkin näköjään taluttajan hommiin, hyvähyvä! Mosse oli oma laiska itsensä, aloittelijoita on niin helppo jallittaa
Plussat myös selkeästä kirjoitusasusta ja hyvästä kielestä!

Tästä tarinasta napsahtaa 8 pistettä!

-Helena

[Salla]

Juoksin auton luokse ja hyppäsin etupenkille.
-tule jo äiti huusin innoissani! Sitten pääsimme vihdoin lähtemään ja mietin koko matkan kuinka kaunis ja söpö Mosse olisi. En edes huomannut ajan kulua kunnes äiti huomautti että olemme tallin pihassa. Astuin autosta ulos ja pamautin auton oven kiinni. Hyppelin innoissani tallia kohti ja vilkutin samalla äidille. Kun olin päässyt talliin näin monia karsinoita näin karsinan jossa oli nimikyltti jossa luki Latina näin myös Sinin ja letun karsinat. Aika tallin perällä näin myös karsinan jossa luki Mosse ja kurkistin sisään näin valkoisen upean hevosen. Avasin karsinan oven ja astuin sisään, silitin Mossen pehmeää turpaa ja sileää kaulaa. Sitten kuulin naisen äänen joka sanoi
-hei olen Helena kuka sinä olet?
-minä olen Salla vastasin hiljaisella äänellä koska minua jännitti. Minä olen Mossen uusi hoitaja lisäsin heti perään.
-voit hakea harjaboksin varustehuoneesta ja harjata Mossen samalla kun tutustut siihen Helena sanoi.
-Okei vastasin. Suljin Mossen karsinan oven ja menin varustehuoneeseen. Näin paljon satuloita ja suitsia otin harjaboksin maasta ja lähdin kohti Mossen karsinaa. Kun menin takaisin karsinaan laskin harjaboksin maahan ja otin sieltä pehmeän harjan ja aloin harjata mossea. Kun aloin harjata mahan alta mosse yritti tehdä vale hyökkäyksen mutta minä ehdin onneksi väistää. Sitten en enää harjaannut pehmeällä harjalla vaan otin harjaboksista harjan harjan ja harjasin sillä Mossen harjan ja hännän. Siihen mosse ei reagoinut mitenkään vaan pysyi ihan paikallaan. Sitten otin vielä harjaboksista kaviokoukun ja putsasin Mossen kaviot joka oli hiukan haastavaa koska mosse ei edes jaksanut nostaa jalkaansa, mutta lopulta sekin onnistui. Lopuksi vielä kehuin Mossea ja rapsutin sitä kaulasta ja silitin sitä turvasta. Sitten Helena tuli katsomaan miten meillä sujui.
-hei taas miten sujuu Helena kysyi?
-ihan hyvin sain harjattua mossen vastasin.
-hyvä sitten voitkin laittaa sille loimen, ja viedä sen tarhaan Helena sanoi.
-okei vastasin taas innostuneena. Nostin harjaboksin mossen karsinan lattialta ja suljin mossen karsinan oven. Vein harjaboksin varustehuoneeseen ja otin samalla mukaan loimen. Kannon loimen ja menin taas sisään karsinaan. Heippa pikku höperö lepertelin mosselle. Juttelin mosselle samalla kun laitoin sille loimen päälle. Sitten hain vielä riimun varustehuoneesta sujautin sen mossen päälle ja talutin sen tarhaan. Otin mosselta riimun pois ja vein sen takaisin talliin mossen karsinassa olevaan koukkuun sitten palasin vielä tarhaan ja silittelin ja rapsuttelin vielä vähän mossea ennen kun minun piti lähteä. Kun näin että äiti kaarsi pihaan autolla hyvästelin mossen ja Helenan ja juoksin autoon.
- no oliko kivaa äiti kysyi hymyillen?
- joo huudahdin!


//Noniin, pääsitkin hyvin tutustumaan Mosseen! Teillä sujui hyvin, lukuun ottamatta Mossen pieniä protesteja harjausta kohtaan
Pientä palautetta talliympäristöstä: Mossellahan ei siis ole karsinaa, eikä myöskään Letulla, vaan hevoset asustavat pihatossa. Hoitoa varten Mossen voi tuoda talliin ja sitoa esimerkiksi käytävälle tai pesupaikalle
Ja kirjoitusasusta: kannattaa jättää välillä tilaa kappaleiden välille, se helpottaa lukijaa huomattavasti!

Saat tästä aloitustarinasta 4 hoitopistettä!

-Helena

[Salla]

2 TARINA

Makasin sängylläni ja katselin hevoslehteä tytlsistyneesti. Sitten kun äiti tulisi kotiin töistä pääsisin tallille näkemään Mossea sekä muita hevosia ja poneja. Ei aikaakaan kun kuulin äidin auton tulevan pihaan. Juoksin portaat alas niin nopeasti että meinasin kaatua. Vedin ratsastushousut ja ratsastussaappaat päälleni, ja otin kypäräni ruskeasta koukusta. Kun äiti astui sisään ovesta, olin valmis lähtemään tallille.
Vihdoin pääsimme lähtemään kohti tallia, mutta tiet olivat niin jäiset että meidän piti mennä ihan etana vauhtia ainakin se tuntui siltä. Nojasin päälläni auton ikkunaa vasten. Ja katselin ulos. Vihdoin pääsimme tallin pihaan. Hätkähdin ja heräsin ajatuksistani kun auto pysähtyi. Otin takapenkiltä punaisen reppuni ja astuin ulos autostani. Kävelin innoissani jäistä hiekkatietä kohti tallia. Kun pääsin talliin menin Mossen karsinaan eteen ja kurkkasin karsinaan. Mutta en nähnyt siellä mitään muutakuin likaisen karsinan. Arvelin että Mosse olisi tarhassa. Jätin reppuni kaappiini ja päätin sillä aikaa kun Mosse olisi tarhassa siivota Mossen karsinan. Hain kottikärryt ja talikon ja aloin putsaamaan Mossen karsinaa. Putsasin kaikki lantakasat kottikärryihin ja levitin purut tasaisiksi. Sen jälkeen otin Mossen karsinan ovessa olevasta koukusta mossen sinisen riimun johon oli kiinnitetty myös riimunnaru.
-Hei! Huudahti hienosti pukeutunut nainen.
-Moi, vastasin vähän arasti koska en ollut tavannut tätä naista ennen.
-Minä olen, Merja nainen esitteli.
-Minä olen Salla ja olen Mossen uusi hoitaja, vastasin.
-Minä tulen pitämään sinulle sitten tunteja, mutta ensin sinun pitää tutustua kunnolla Mosseen ennen kun voit alkaa ratsastaa nainen sanoi. Minä en saanut sanotuksi mitään joten nyökkäsin.
-Mutta nytten minun pitää mennä pitämään tuntia, joten voit vaikka hakea Mossen tarhasta ja tutustua siihen enemmän.
-Okei, vastasin hiukan epävarmasti. Merja lähti kävelemään ulos ja minä nappasin riimun minkä olin tiputtanut maahan vahingossa. Lähdin ulos tarhaa kohti. Kävelin tarhaan ja piilotin riimun selkäni taakse ja käveli. Kohti Mossea. Kun olin saamassa Mossea kiinni se ryntäsi karkuun, koska ei olisi halunnut lähteä. Mutta pienellä kurilla ja houkuttelulla sain Mossen mukaani. Sujautin sille riimun päälle ja talutin sen ulos tarhasta. Talutin Mossen karsinaan ja riisuin siltä riimun sekä loimen pois koska tallissa oli lämmin. Vein loimen takaisin varustehuoneeseen, ja riimun jätin koukkuun. Silitin Mossen pehmeää valkoista turpaa ja juttelin sille.
-Oletpa sinä kaunis hevonen, juttelin Mosselle, ja tuntui että meillä olisi syntynyt jonkinlainen yhteys. Hetken päästä Mosse tönäisi minua hellästi kyljellään, ja minä hätkähdin. Hain vielä varystehuoneesta harjaboksin ja harjasin Mossen pikaisesti mustalla kovalla harjalla ja pussasin kaviot.
-Hei Salla, Helena sanoi.
-Hei, vastasin.
-Ajattelin että voisit antaa Mosselle iltaruuan, nyt kun olet täällä näin myöhään.
-Okei, vastasin innostuneena.
-Teen sen valmiiksi niin voit vain antamaan sen Mosselle, Helena sanoi. Nyökkäsin taas sillä en keksinyt mitään sanottavaa. Kun Helena oli tehnyt Mossen ruuan valmiiksi menin antamaan sen Mosselle.
-Ole hyvä, sanoin hiljaa Mosselle samalla kun annoin sen Mosselle. Kun Mosse oli syönyt oli minun aika lähteä kotiin. Sanoin heipat Mosselle ja Helenalle. Olin jo aika väsynyt mutta en olisi silti halunnut lähteä kotiin. Kun astelin ulos tallista äiti odottelikin jo ulkona. Kun kävelin liukasta hiekkatietä auton luokse meinasin kompastua sillä en nähnyt eteeni koska oli jo aika pimeä. Hyppäsin autoon ja lähdimme kotiin.




//Mosse taisi käyttäytyä tänään vähän paremmin kuin viimeksi Pärjäät hyvin sen kanssa, tästä on hyvä jatkaa! Tapasit näemmä myös Merjan, ei hätää, tiukalta vaikuttava nainen on oikeasti ihan mukava tyyppi.
Kuten juuri kirjoitin viime tarinasi kommenttiin, Mossella ei ole omaa karsinaa, ensi tarinan voit kirjoittaa niin, että Mosse asustaa pihatossa. Kannattaa vilkaista klikkailusta, miten talli on rakentunut. Vaihtoehtoisesti voit myös käydä katsomassa pohjapiirrustuksen ohjeita-sivulta.

Saat tästä tarinasta 4 hoitopistettä! Ensi kerralla saat halutessasi ratsastaa Mossella valvotusti.

-Helena

ps. kannattaa myös olla hieman tarkempi kirjoittaessa, bongasin tekstistä muutamia kirjoitusvirheitä

[Salla]

TARINA 3

Koulu oli loppunut ja hiihtoloma oli alkanut.
-Salla muistathan että sinulla on tänään ratsastustunti äiti huomautti.
-Joo hihkaisin iloisena.
-Tulehan syömään, ja vaihda ratsastusvaatteet päälle niin lähdetään äiti sanoi. Söin ruuan niin nopeasti kuin ehdin ja vaihdoin ratsastusvaatteet päälleni. Lähdimme ratapihaa kohti. En malttanut odottaa että näkisin Mossen. Kun pääsimme perille. Lähdin kävelemään reippain askelin kohti pihattoa. Mosse olikin jo valmis lähtemään ratsukseni. Kun hain riimun Mosse tuli ihan mielellään mukaani. Talutin Mossen ulos pihatosta ja sidoin sen hoitopuomiin kiinni. Hain Mossen harjaboksin satulahuoneesta ja näin siellä kaksi tyttöä jotka putsasivat harjoja.
-Hei sanoin vähän ujosti.
-Moi toinen tytöistä vastasi.
-Mä oon Salla uusi Mossen hoitaja sanoin.
-Mä oon taas Nelli ja tässä on Mia Nelli esitteli.
-Okei mutta mun pitää nyt mennä etten mä myöhästy tunnilta sanoin ja jatkoin matkaani.
-Heippa Nelli ja Mia sanoi.
-Moikka vastasin. Toin Mossen ulos hoitopuomin viereen. Nostin harjaboksista sinisen aika pehmeän harjan sillä Mosse ei olut hirveän likainen. Harjasin myös sen pään, harjan ja hännän ja sitten vielä putsasin kaviot. Hain Mossen satulan ja suitset satulahuoneesta samalla kun vein harjaboksin takaisin. Nostin satulan Mossen selkään ja laitoin sille suitset päähän. Nyt Mosse oli valmis ja voisin lähteä ratsastamaan. Tällä kerralla Helena piti tunnin. Talutin Mossen kentälle ja nousin selkään.
-Menkää ensin alkukäynnit Helena huusi niin että kaikki kuuli. Maiskutin Mosselle ja se lähti vähän laiskasti liikkeelle. Kun olimme menneet molempiin suuntiin alkukäynnit, aloimme vähän ravailemaan. Ravissa Mosse oli vähän reippaampi. Menimme erilaisia kuvioita ravissa.
-Sitten voitte alkaa keventämään Helena huusi! Keventäminen oli hiukan hankalaa alussa sillä en saanut rytmistä kiinni. Mutta hetken päästä keventäminen olikin ihan helppoa. Sitten menimme vielä vähän laukkaa. Mosse aivan villiintyi kun nostin laukan, vaikka yleensä Mosse oli laiskalla päällä. Laukkasin kentän ympäri vaikka kuinka monta kertaa, mutta se oli ihan kivaakin mennä kovaa. Sain kuitenkin Mossen hillitsemään itsensä vähän rauhallisempaan laukkaan. Ennen loppu käyntejä Helena vielä kasasi pienen esteen. Kun tuli minun ja Mossen vuoro hypätä este Mosse laukkasi estettä kohti ihan hienosti.
-Muista nojata eteen kun hyppäät Helena huomautti. Mosse hyppäsi esteen yli ihan helposti. Este oli kyllä ihan pieni. Kun kaikki oli hypännyt muutaman kerran esteen menimme loppu käynnit molempiin suuntiin. Menin täyskaartoon kentän keskelle ja laskeuduin Mossen selästä. Talutin Mossen taas hoitopuomille ja riisuin siltä satulan ja suitset ja harjasin vielä vähän Mossea. Talutin Mossen pihattoon. Silittelin vielä hetken Mossea ja sitten äiti tulikin jo hakemaan minut kotiin
-Heippa kuiskasin Mossen korvaan. Kun näin äitin auton kaartavan pihaan. Suljin pihaton portin kiinni ja lähdin kohti autoa.
-Moikka! Huudahdin vielä Helenalle.
-Heippa Helena vastasi.



//Saat tästä tarinasta 4 HP.

-Helena

[salla]

Olimme tänään maastossa Mossen kanssa. Päätin ottaa pari kuvaa Mossesta auringonlaskussa. Maastolenkki meni hyvin ja Mosse oli oma laiska itsensä.



Ps: Ei ole oikein ollut inspiraatiota tehdä tarinoita ja on ollut vähän kiireitä mutta yritän jatkossa tehdä enemmän tarinoita.


//Laitan tän kuvan albumiin (kerhohuoneessa kaappien päällä), laita viestiä, jos et halua kuviasi sinne!

Saat 3HP!

-Helena

[salla]

Tulin tänään tallille ja näin Mossen pitkästä aikaa. Ratsastin ja hoidin Mossea koko aamupäivän mutta sitten minun piti lähteä.


//Ihana kuva, saat 5 hoitopistettä!

-Helena

[Jenna Mossen hoitaja]

Ensi kohtaaminen Mossen kanssa

Kävelin kohti Ratapihaa. Unelmani on
toteunut olin vihdoin päässyt hoitajaksi. Kun pääsin Ratapihalle näin Helenan.

Helena: Ai sä taidatkin olla Mossen uusi hoitaja. Joo,vastasin arasti. Mosse on tuolla tarhassa Helena sanoi.

Okei. Hain Mossen riimun satulahuoneesta. Kävelin kohti tarhoja. Tunnistin heti Mossen.
Noniin Mosse lähdetään tallile. Kun tulin tallille Helena tuli luokseni,Jenna hei sitten Mossella ei ole karsinaa. Voit hoitaa sen käytävällä tai tossa hoitopuomilla. Okei vastasin.

Menin käytävälle koska sataa tihkutti
vettä. Hain Mossen harjapakin satulahuoneesta. Ensiksi putsasin Mossea piikkisuolla. Kun koitin putsata kaviot Mosse teki pienen valehyökkäyksen. En huomannut sitä ajoissa ja Mosse ehti vähän näykkäystä.

Luppujen kavioiden puhdistus sujui aika hyvin osasin ennakoida ainakin Mossen valehyökkäykset paremmin.Sitten selvitin Mossen tukan. Ette arvaa kuinka takkuinen se oli! Lopuksi viimeistelin pölyharjalla.

Vein Mossen tarhaan ja vein riimun ja harjapakin satulahuoneeseen. Lähdin kotiin. Pian nähdään rakas Mosse!

Jenna



//Tervetuloa vaan tallin porukkaan mukaan! Pärjäsit hyvin Mossen kanssa, vaikka se vähän yrittikin temppuilla. Se usein testailee uusia ihmisiä, mutta jämäkällä asenteella vaan eteenpäin!

Tarina oli hyvä, mutta hieman lyhyt, saat 3 hoitopistettä!

-Helena

[Jenna Mossen hoitaja]

Taluttajana

Istuin bussin kyydissä. Kunnes möreä ääninen ääni kuulutti: Kaikki jotka ovat menossa Ratapihaan pysäkki on tässä! Olin melkein unohtaa ottaa reppuni mukaan. Repussa oli muutama porkkana Mosselle.

Kun saavuin Ratapihalle menin satulahuoneeseen ja hain Mossen riimun. Helena tuli minua vastaan tallikäytävällä. Voisitko mennä taluttamaan Mossea alkeistunnille. Joo totta kai.

Mosse oli heti vastassa tarhassa. Menin Mossen kanssa hoitopuomille. Kiinnitin Mossen vetosolmulla.

Menin hakemaan harjapakin satulahuoneesta. Satulahuoneessa näin alkeistuntilaisten töllistelevän tuntilistoja.

Äähh..mä sain Mossen. Haluatko sä tulla mun kanssa hoitamaan Mossea?Siis mä oon Jenna Mossen hoitaja. Moi mä oon Emilia. Okei. Mosse on tuolla hoitopuomilla. Mulla on Mossen harjapakki.

Mosse oli melkein nukahtanut hoitopuomilla. Opetin Emilialle kuinka hevosta täytyy harjata vastakarvaan. Haluutko sä putsata Mossen kaviot? Putsaa sä vaan. Kun nostin Mossen jalkaa se koitti näykkäystä. Mosse rauhoitu! Kun lopulta olimme harjanneet Mossen.


Haimme satulan ja suitset. Voitko sä laitta satulan ja kuolaimet? Okei mutta sä saat laittaa kyllä remmit kiinni sanoin.

Mosse pullisteli hirveästi. Vihdoin saimne Mossen valmiiksi veimme sen kentälle.

Merja tuli juuri kentälle. Menkää nyt hevosten selkään.

Aluksi otetaan pysähdyksiä joka kirjaimen kohdalla. Pysähdys tapahtuu
vetämällä ohjista.

Kun olette tarpeeksi pysähdelleet ottakaa ravia. Ravia sanoin Emilialle. Jenna katso että Mosse ei mene liian laiskasti ravia. Emilia Mosse kulkee tosi hienosti. Kiitos.

Ottakaa kaartoon keskelle ja tulkaa alas.

Oliko Mosse kiva kysyin. Ihan mahtava! Mossesta tuli mun lempppari!

Emilian täytyi lähteä kotiin. Annoin Mosselle porkkanan. Riisuin varusteet ja vein ne satulahuoneeseen.

Sitten vein Mossen tarhaan.


Jenna


//Tänään pääsitkin auttelemaan alkeistuntilaisia, yksi hoitajan tärkeimmistä tehtävistä! Mossekin taisi olla vähän paremmalla tuulella kuin viimeksi

Saat tästä tarinasta 4 hoitopistettä!

-Helena

[Jenna Mossen hoitaja]

Juoksuttelua ja tutustumista

Olin juuri päässyt bussista pois.
Kävelin Ratapihan pihaan. Suunnitelmissa oli juoksuttaa Mossea.

Tallin käytävällä Helena tuli vastaan.
-Ootko sä jo tutustunut muihin? Helena sanoi.
- En oikein.
- Apua! Nyt pyydän kyllä Wilmaa esittelemään sut muille.
-okei. Nyt hetikö?
- Joo nyt. Helena sanoi.
-okei.

Wilmaaaa! Mitä nyt Helena? Voisitko esitellä Jennalle muita? Joo totta kai. Sain just Ladin hoidettua.

- Siis mä oon Wilma.
- Mä oon Jenna.
- Ootko sä Mossen hoitaja?
- Oon.

Menimme hoitajien taukohuoneeseen. Tässä on Jenna. Hän on Mossen uusi hoitaja.
- Moi Jenna oon Laalaa. Toivottavasti jaksat olla Mossen hoitaja pitkään.
- Mä oon Saippua. Hoidan Lettua.
- Mä oon Nelli hoidan Latinaa.
- Kiva saada kavereita. Wilma vaikuttaa huippu kivalta. Onko Ladin hoitaminen kivaa?
- Onhan se. Wilma sanoi.


Mut nyt mun pitäis juoksuttaa Mossea.
Onnea!


Menin hakemaan Mossen riimun satulahuoneesta.Kun pääsin tarhoille Mosse oli minua vastassa.

Vein Mossen hoitopuomille. Harjasin Mossen eka piikkisualla. Miten Mosse sä osaat olla aina näin likainen! Sanoin Mosselle.

Viimein päästiin kentälle. Aluks mentiin ravia. Sitten kun ravi työskentely näytti hyvältä, päätin kokeille laukkaa. Mosse lähti laukkaamaan laiskasti.

Mosse tuli kentältä intoa puhkuen. Mosse oli ihana kun hoidin sitä pois. Vein Mossen tarhaan. Riimu ja harjapakki satulahuoneeseen.

Kävelin bussipysäkille päin.


Jenna



//4 HP!

-Helena

[Jenna Mossen hoitaja]

[Jenna Mossen hoitaja]

Sori,ei kuva sitten tullutkaan.



//Voit laittaa kuvaan ihan linkin, jonka kautta pääsee katsomaan

-Helena

[Jenna Mossen hoitaja]

Etsivän hommissa osa 1

Että sä osaat olla likainen, puuskahdin Mosselle. Sulla taitaa olla jotain mielen päällä puuskahdin Mosselle. Okei, juu kerron mitä mulla on mielen päällä...

... Tallilta on alkanut katoamaan tavaroita esimerkiksi loimia,suojia,harjoja,suitsia ja kerran katosi satula.

Kaikista pahinta on kun minua,Annaa ja
Lilliä epäillään syyllisiksi. En edes ole hyvissä väleissä Helenan kanssa.

Vihdoin saavuimme tallile. Menin harjaamaan Mossea käytävälle. Avasin harjapakin ja kirkaisin: APUA,MOSSEN HARJAPAKISTA ON VIETY PIIKKISUKA!!! Helena avasi toimiston oven ja sanoi: Ja toimiston heti paikalla.

- Et kai erota minua?
- Harkitsen vakavasti. Tässä sinulle muutama sääntö: tallissa ei saa koskaan huutaa, vaikka syy olisi vaikka hengenvaara.
- Okei.

Nyt siitä harjaamaan Mossea.

Jatkuu...

Jenna

[Jenna Mossen hoitaja]

Salapoliisin hommissa osa 2
Harjasin Mossea allapäin. Helena mietti päätöstään toimistossa. Vihdoin Helena kutsui minut sisälle toimistoon. Olen sitä mieltä etten erota sua vielä.

- Kiitos,Helena!
- Eipä kestä!
- Mulla on sulle asiaa. Annan nyt tän jutun sulle haltuun.
- Tässä on pähkäilemistä.
- Niin on!

Kun olin harjannut Mossen vein sen tarhaan.

Sitten lähin kaupoille ostamaan Mosselle uutta piikkisukaa. Olin juuri astumassa kauppaan sisään kun jonkun pojan kassista tippui Mossen piikkisuka.

Tunnistin pojan Mikaeliksi. Viime kerrallakkin kun tallilta varastettiin asioita syyllinen oli Mikael.

Kerroin uutisen Helenalle ja painuin pehkuihin.

Jenna

Ps. Tälläinen outo tarina tällä kertaa.




//Kylläpäs meillä nyt liikuskelee varkaita!
En nyt ihan noin pienestä hoitajia rupea erottamaan tämmöiset jutut selvitetään ensin perinpohjin! (ps. tallissa saa kyllä huutaa, jos kyseessä on hengenvaara!)

Tämä tarina muistutti juonellisesti hyvin paljon Wilman vastaavaa salapoliisihommelia, ehkä ensi kerralla kannattaa keksiä hieman erilaisia juonenkäänteitä?

Tarina oli hieman lyhyt, joten saat 2 hoitopistettä!

-Helena

[Jenna Mossen hoitaja]

Rakas päiväkirjani...
Rakas päiväkirjani minua ärsyttää hoitajani, hän ei anna tarpeeksi porkkanaa ja omenoita ja se että hän ei anna minun purra itseään. Toivottavasti hän ei aijo koskaan ratsastaa minulla. Tässä on toivelidta mitä haluan ja mitä en.

Toivelista
Herkkuja joka päivä vähintään 7 kiloa.
Ettei ratsastettaisi ollenkaan.
Että ihmiset olisivat orjiani.
Päiväkirjani hoitajani oli todella huvittava näky kun piikkisukani oli poissa. Haluaisin lisää sen tyylistä.

Jenna

Ps. Ne turhat viestit voi poistaa.



//Poistelin nyt nuo yksittäiset viestit, niin eivät sotke päiväkirjaa koitahan saada aikaiseksi rekisteröityä, niin voit itse muokata viestejäsi!

Hauska idea hoitomerkinnäksi tämä toivelista! Saat 3 hoitopistettä!

-Helena