Maastoretki 1.8

[Laura]

Maastoretki 1.8

Lauantaina 1.8 on mahdollisuus osallistua kaikille avoimeen  maastoretkeen! Reitti kulkee Ratapihan tallin kauniissa maisemissa. Retkellä pysähdytään evästauolle laavulle, jossa on myös kaikille tarjolla mehua ja paistettua makkaraa. Ohjaan retken Bellalla ratsastaen.

Tarina maksetaan kirjoittamalla tarina minun kirjoittamani tarinan pohjalta. Se sisältää muutaman kysymyksen, eikä sitä tarvitse sanatarkasti noudattaa. Tarina ilmestyy 1. tai 2. elokuuta.

Osallistujia otetaan enintään 10! Osallistuminen tähän alle.

Voit osallistua hoitsullasi, omalla hevosellasi tai jollain tallin tuntiratsuista.

Osallistujat:

1. Tuulia - Mosse

2. Papukaija - Latina

3. Wilma - Ladi

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Tervetuloa mukaan!

__________________________________________________________

Retkitarina

Maastoretki 1.8

Oli harmaa päivä ja LaaLaan vetämä maastoretki oli alkamassa. LaaLaa oli vaaleahiuksisen ystävänsä kanssa asettunut päätallin oven eteen. Ovessa oli kiinnitettynä lappu, jossa oli tärkeää tietoa.
Yksitellen ratsastajia saapui sovittuun tapaamispaikkaan tallin oven eteen. Ensimmäisenä Wilma, joka sanoi jännittävänsä, sitten rennon asenteen omaava Papukaija. 
"Tuulia puuttuu vielä", Papukaija sanoi ja kysyi: "Onko häntä näkynyt?"
Papukaija tuskin sai lausettaan loppuun, kun kuului polkupyörän pirikellon ääni. Tuulia saapui pihalle ja jätti pyöränsä tavanomaisesti ison kiven viereen. Hän käveli muiden luokse sanoen:
"Juuri ajoissa, eikö niin?"
"Jep", vastasi LaaLaa ja aloitti ohjeistuksen: "Noniin nyt kun kaikki on paikalla, voisin esitellä ystäväni, Elsan" Elsaksi esitelty tyttö nosti kättään tervehdykseksi sanoen:
"Moi vaan kaikki"
"Elsa kuljettaa autolla eväät laavulle ja sytyttää siellä nuotion, jotta kaikki on valmista kun saavumme perille. Kiinnitin tähän tallin oveen lapun, missä on järjestys, jossa kuljemme, minun puhelinnumeroni, joka varmuuden vuoksi kannattaa tallentaa, sekä lista, joka sisältää asiat, mitä teillä tulisi olla mukana. Jos ei ole, niin sanokaa, minut löytää täältä hoitopuomilta", LaaLaa selitti ja jatkoi vielä hymyillen kysymällä klassisen kysymyksen: "Onko kellään kysyttävää?"

Kaikki kolme vastasi yhteen ääneen: "Ei"
"Tavataan kentällä kaarrossa kun kaikki ovat valmiita, eli n. puolen tunnin kuluttua", LaaLaa ohjeisti lopuksi ja koko porukka käveli hakemaan kukin oman ratsunsa laitumelta. 
Sovittuun aikaan kaikki olivat kentällä kaarrossa, siinä järjestyksessä, missä maastoretkellä ratsastettaisiin; Ensin LaaLaa Bellan kanssa, sitten Wilma ja Ladi, Tuulia Mossella jahonon häntäpäässä Papukaija ja Latina. LaaLaa aloitti taas ohjeistuksen:
"Muistakaa pitää oikeanlainen välimatka, mielellään kaksi hevosen mittaa, mutta älkää myöskään jääkö liian kauas ja jos ongelmia tulee, ilmoittakaa välittömästi. Siltä varalta jos sattuu niin ikävästi, että eksyy, täytyy soittaa minulle. Muutoin toivotan teille mukavaa mukavaa reissua ja toivottavasti viihdytte. Voitte nousta ratsaille."
Kaikki alkoi kavuta ratsujensa selkään ja kentän laidalla valmisteluja seuraava Helena toivotti kaikille hyvää matkaa. Pian koko porukka oli kadonnut metsän siimeksiin.

Taivas oli harmaana, mutta pilvet eivät aikoneet sataa vähään aikaan. LaaLaa kuitenkin vilkuili vähän väliä taivaalle. Metsä täyttyi leppoisasta puheen sorinasta ja kavion kopseista.

Kysymys 1. Miten valmistelut sujuivat, millainen tunnelma sinulla oli lähtiessä ja miten matkan alkumetrit sujuivat sinun ja ratsusi kannalta?

LaaLaa kehotti kaikkia kiristämään vielä ohjastuntumaa ja siirtymään raviin. Ryhmä ravasi aukean, heinän valloittaman alueen lävitse. Pilvet rakoilivat vähäsen ja Tuulia avasi suunsa:
"Oih, lähin tähtemmekin näyttäytyy välillä."
"Ihanaa!" Joukon perällä oleva Papukaija hihkaisi ja käänsi kasvonsa auringon suuntaan.
"Itseasiassa...", LaaLaa aloitti ja jatkoi kääntyen katsomaan taaksepäin: "Lähin tähtemme Bella, sillä sen nimessä oleva 'Capella' on kirkas tähti Ajomiehen tähdistössä" 
"Näsäviisas!" Tuulia kommentoi kaverillisesti ja kaikki alkoivat nauramaan. 
"Kun tulemme metsän reunaan, niin hiljennetään käyntiin" LaaLaa kertoi ennakkoon, mutta heti sen sanottuaan Ladi säikähti jotain metsän reunassa ja kääntyi äkisti polulta pois. 
"Väärä suunta, Ladi!" Wilma sanoi ja sai Ladin askellajin pysymään ravissa. Papukaija ja Latina seurasivat jonon perältä tilannetta, mutta heidän ja Ladin välissä oleva Mosse ei ollut moksiskaan ja jatkoi matkaa. LaaLaa käski kaikkien kuitenkin pysähtyä, joten Tuulia pysäytti Mossen. Wilma oli
saanut Ladin nopeasti hallintaan, eikä hässäkästä aiheutunut ongelmia. Jono oli takaisin järjestyksessään, kun Wilma ja Ladi olivat menneet takaisin Tuulian ja Mossen edelle. 
Metsään tullessa kaikki siirtyi käyntiin ja jono kulki rauhallisesti eteenpäin. 

 

"Tällä polulla on hyvä pohja laukata, sekä matkalla on erkaneva polku, jossa on matalia maastoesteitä. Samainen polku liittyy myöhemmin tälle polulle ja näkyy tälle polulle, joten voitte huoletta mennä maastoesteille jos tahdotte, ette voi eksyä. Kumpaa reittiä päätättekin tulla, kaikki odottavat polkuja yhdistävässä risteyksessä", LaaLaa opasti ja laukkasuoran tullessa näkyviin metsässä, hän käski pidentää välimatkoja. Kaikki nostivat laukan saatuaan luvan siihen. LaaLaa kääntyi maastoestepolulle ja näki Papukaijan tekevän saman valinnan. Muut ratsukotkin tekivät valintansa. Risteyksessä jono koottiin uudestaan ja matkaa jatkettiin hetken ravissa ja myöhemmin käynnissä. Ryhmä keskusteli, siitä, miten laukkapätkänsä oli mennyt.

Kysymys 2. Miten laukkapätkänne sujui, kohtasitteko ongelmia ja miten ratsusi käyttäytyi laukkapätkän jälkeen.

Hetken kuluttua polku muuttui ylämäeksi ja LaaLaa tiedotti: "Tulemme nyt kalkkivuorelle ja menemme pätkän tästä mäestä ravissa. Muistakaa nousta kevyeen istuntaan mäen tullessa jyrkemmäksi. " Hetken kävelemisen jälkeen oli aika ravata. Loivasti mutkittelevassa ylämäessä, oli kuitenkin helppo ravata, sillä polku oli leveä ja hyväkuntoinen. Rinnekään ei ollut niin jyrkkä, koska polkua oli laitettu mutkalle jyrkkyyden välttämiseksi. LaaLaa kertoi ryhmän pian olevan laavulla ja käski hiljentää käyntiin. 

Laavun tullessa esiin muutamien minuuttien kuluttua, ratsastajat laskeutuivat satulasta ja sitoivat hevoset riimunnaruilla. Elsa oli nostanut kaivosta jokaiselle hevoselle vettä ja oli sytyttänyt nuotion. Evästauko sai luvan alkaa. Tytöt söivät omia eväitään ja makkaraa, joivat mehua, unohtamatta vaahtokarkkien paistamista. Tunnelma laavulla oli rento ja kaikki kertoivat vuoron perään hauskoja tarinoita.

Kun oli aika palata takaisin, LaaLaa kertoi matkan olevan lyhyempi, kuin tullessa ja kaikkien noustessa ratsaille, LaaLaa kertoi arvioidun ajan Elsalle tallille tulosta ja he sopivat missä tapaisi palattuaan tallille. Sen jälkeen LaaLaa nousi Bellan selkään ja kokosi jonon jälleen. Joukko kulki alas eri polkua, joka ei ollut niin jyrkkä, eikä mutkitteleva, mutta huomattavasti pidempi. Matkalla oli kaikenlaisia maisemia. Korkealta näkyi järviä ja lampia. Puissa näkyi myös syksyn merkkejä; punertavia ja kellertäviä lehtiä, jotka putoilivat. Alkumatkan kaikki olivat hiljaa ja ihailivat maisemia, mutta alemmas tullessa joku avasi suunsa ja paluuta hiljaisuuteen ei enää ollut.

Kysymys 3. Miten taukosi sujui ja miten ratsusi kulki alkumatkan tallille?

Sopivan polun sattuessa eteen LaaLaa antoi luvan siirtyä raviin. Polku oli todella hyväkuntoinen ja salli porukan kulkea ravaamalla pidemmänkin matkan. LaaLaa komensi ryhmän käyntiin kääntyessään pienemmälle polulle. Edessä avautui kaunis maisema. Suora polku, jota reunustivat lehtipuut. Polku oli varjoisa, mutta siihen ei tuullut. Puut näyttivät kaartuvan polun päälle kupoliksi. 
"Todella kaunista", Wilma sanoi. Muut nyökyttelivät päitään ja vastailivat myöntävästi.
"Mehän ollaan nähty vaikka minkälaisia maisemia tän retken aikana", Tuulia sanoi katsellessaan ympärilleen.
"Mä en edes tienny et tääl päin on tämmösii paikkoi", Papukaija kertoi jonon päästä.
"Tän takii maastoilu on vaan niin ihanaa", LaaLaa hihkaisi ja pyöritti olkapäitään muutaman kerran ja kääntyi katsomaan taakseen. "Kohta tulee taas hyvä laukkasuora, haluaisitteko laukata?"
"Mikä ettei!", Tuulia sanoi innokkaasti. 
Muutkin olivat halukkaita laukkaamaan, joten oikaisevalta polulta päästyään ryhmä nosti laukan. Tällä kertaa hevoset ottivat kaiken ilon irti ja ratsastajatkin nauttivat täysin siemauksin. Kun askellaji vaihtui kaikilla laukasta raviin, Wilma sanoi innokkaasti:
"Tää paikkahan näyttää jo tutulta!"
"Ihan pian ollaankin jo tallilla", LaaLaa selvensi. Hän jatkoi vielä: "Voitte ratsastaa pidemmillä ohjilla ja venytellä itse tarvittaessa."

Kysymys 4. Miten laukkaaminen ja loppumatka sujui?

Tallin piha tuli näkyviin ja LaaLaa ojasi Bellan kentälle. Kaikki kääntyivät samaan suuntaan ja menivät kentällä kaartoon. LaaLaa antoi luvan laskeutua ratsailta. 
"Kiitos retkelle osallistumisesta! Hyvä, ettei isompia ongelmia tullut. Sitten vain hevosten hoito ja laitumelle vienti", LaaLaa infosi ja hymyili. Kentältä poistuttiin ratsukko kerrallaan ja viimeisenä poistuva LaaLaa sulki portin.

Kysymys 5. Millainen fiilis retkestä jäi?

Kiitos retkestä osallistujille! 

[Lillian]

Mukaan ja toiveena joku tallin pienikokoisista hevosista! Suhteellisen kiltti vielä kun maastoon mennään <3

[Laura]

Mun mielestä sulle sopivimmilta kuulostaa Remu tai Lettu. Jos vaikka alustavasti valkkaat jommankumman tai toki saat jonkun muunkin ottaa, mutta jos kyseisen hevosen hoitaja haluaa hoitsullaan maastoon, niin onnistuuko jos otat silloin jonkun toisen hevosen?

[Lillian]

Juu, kunhan joku kiltti ja pienikokoinen, mutta jos ei oo nii isommankin selkään kiivetään :-)

[Laura]

Jos Lettu ei ole taas liian pieni niin laitan sen sulle alustavasti

[Lillian]

Lettuhan on tommonen miniponi, joku pienikokonen heppa olisi ponia parempi, vaikka se Remu sitten =) Tuide nyt kuitenkin on jotaa 160cm pitkä

[Laura]

juu, laitan sen

[Papukaija]

Myö tultais Latinan kanssa mukaan

[Laura]

Mukava kuulla!

[Wilma]

Kuinka kauan on aikaa kirjottaa tarina? Meinaan, kun tuun 2.7 leireilemästä et ehtiikö sit kolmas päivä laitella tarinaa tulemaan... Jos voi, ni tuun Ladilla mukaan!

[Lillian]

^^ Pakko kommentoida että muilla talleilla missä nyt oon nii viimiset kirjottaa maksun puolen vuoden päästä. :'D

[Wilma]

^^ Tuulia,
Ihanko oikeesti, ei voi olla totta! :'D Millä muilla talleilla muuten oot? Ja LaaLaa, tuun mukaan maastoretkelle, kirjotan tarinan sit maanantaina tai tiistaina kun kerkeän.

[Laura]

Joo, ei haittaa vaikka ei tuukkaa heti, ei oo ainakaa liian iso luku-urakka kerrallaa Tervetuloa joukkoon

[Papukaija]

Lukeminen ei oo ees isourakka, kirjottaminen vastoin taas on, ihan hirvee sellanen varsinkin jos on inspiraationpuute xD

[Wilma]

Saavuin Ratapihalle maastoretken ensimmäisenä osallistujana. LaaLaa seisoi tallin oven edessä, vieressään joku vaaleatukkainen tyttö. -Huh, minua jännittää! Ensimmäinen maastoretkeni Ladilla ei sujunut kovinkaan kehuttavasti, tosin se oli ihan minun syyni. Mitä, jos Ladi säikähtää jotain ja tipun ojaan? Se ei olisi kovinkaan mukavaa. Eräälle ystävälleni oli käynyt niin, hän ei kuitenkaan loukkaantunut... aloin höpöttää hermostuneena, ja punastuin, kun huomasin sen. -Hupsis, taidan tosiaan olla melkoinen papupata! sanoin hivenen nolona ja katselin kiinnostuneena vaaleatukkaista tyttöä. Kukakohan hän oli? En uskaltanut enkä kehdannut kysyä. Kai sekin aikanaan selviäisi.
Seuraavana paikalle tuli Papukaija, jota ei jännittänyt yhtään. Hetken odoteltuamme Tuuliakin saapui paikalle, ja LaaLaa otti puheenvuoron:- Noniin, nyt kun me kaikki ollaan täällä niin voisin aluksi esitellä teille ystäväni Elsan. Vaaleatukkainen Elsaksi kutsuttu tyttö hymyili meille iloisesti. Vastasin hymyyn, eikä minua enää jännittänyt niin paljon. -Elsa kuljettaa autolla eväät laavulle ja sytyttää siellä nuotion, jotta kaikki on valmista kun saavumme perille. Kiinnitin tähän tallin oveen lapun, missä on järjestys, jossa kuljemme, minun puhelinnumeroni, joka varmuuden vuoksi kannattaa tallentaa, sekä lista, joka sisältää asiat, mitä teillä tulisi olla mukana. Jos ei ole, niin sanokaa, minut löytää täältä hoitopuomilta, LaaLaa selitti ja jatkoi vielä hymyillen kysymällä klassisen kysymyksen: -Onko kellään kysyttävää? Kaikki vastasivat yhtäaikaa "ei" joten painuimme hakemaan hevosemme laitumilta. Ladi rouskutti ruohoa etäämpänä muusta laumasta. Se juoksenteli hetken minä perässään ja vilkuili minua otsatukkansa alta kuin virnuillen minulle. Ehkä se vaistosi hermostukseni. Lopulta se antoi kiinni ja vein sen karsinaansa varustettavaksi.
Sovitun puolen tunnin päästä olimme kaikki kentällä valmiina lähtöön. Olisin jonossa heti LaaLaan ja Bellan jälkeen, Tuulia tuli takanani Mossella. Papukaija oli viimeinen Latinan kanssa. LaaLaan pidettyä meille lyhyen ohjeistuksen turvaväleistä sun muusta nousimme selkään. Lyhensin jalustinhihnoja hiukan ja kiristin vyötä vielä lisää, ja sitten ohjasimme hevosemme LaaLaan perässä metsään.
Juttelimme rattoisasti, ja meillä oli tosi mukavaa. Ladi vilkuili korvat hörössä kuusikkoon. Ehkä siellä oli jänis tai jokin sellainen. Ladi kulki kuitenkin kuulolla ja hidasti heti, kun käskin. Nautin ratsastuksesta täysin siemauksin ja jännitys oli haihtunut olemattomiin.
Kiristimme ohjia ja siirryimme raviin. Aurinko pilkahteli esiin harmaan pilvimassan takaa. -Oih, lähin tähtemmekin näyttäytyy välillä! Tuulia sanoi ja minua nauratti. -Itseasiassa lähin tähtemme on Bella, ja... LaaLaa alkoi selittää meille ilkikurisesti, ja Tuulia naurahti kaverillisesti:-Näsäviisas! -Kun tulemme metsän reunaan niin hiljennetään käyntiin! LaaLaa ilmoitti, ja samassa Ladi säikähti jotain metsikössä, minne se oli koko ajan tuijotellut. Ladi loikkasi pois polulta. - Väärä suunta,Ladi! huokaisin sen hölmöilyille. LaaLaa käski porukan pysähtyä, ja sain Ladin nopeasti takaisin ruotuun.
Metsään saavuttuamme siirryimme käyntiin. LaaLaa kertoi meille polun olevan hyvä laukkaamiseen. Polusta erkani toinen polku, jolla oli maastoesteitä. Päätin kokeilla niiden hyppäystä, sillä olin jo riittävän kokenut niitä hypätäkseni. Luvan saatuani nostin Ladilla laukan. Ohjasin Ladin maastoesteille. Se ponnisti juuri oikeasta kohdasta, ja mukauduin sen hyppyyn. -Hyvä Ladi! Iloitsin suorituksestamme. Ladi oli innoissaan laukan jälkeen. Matkamme jatkui Kalkkivuorelle, tällä kertaa ravissa.
Tasapainoittelin kevyessä istunnassa mäkeä ylös. Pian hiljensimme käyntiin ja laavu tulikin jo näkyviin. Huolehdin, että Ladilla oli kaikki hyvin ja aloimme sitten syödä eväitämme. Huomasin olevani hyvin nälkäinen, ja makkara maistui hyvin. Kertoilimme tarinoita ja aika kului kuin siivillä. Ennenpitkää oli aika lähteä. LaaLaa ja Elsa sopivat arvioidun tallille saapumisajan ja lähdimme matkaan pitkää mäkeä alas. Katselin maisemia, välillä näin Kalkkijärven hopeisena läikehtelevän pinnan.
Ladi kulki rauhallisesti. Piakkoin LaaLaa antoi luvan siirtyä raviin. Ladi lähti kiihdyttämään eteenpäin, mutta parilla puolipidätteellä se kulki taas siivosti. Ravasimme pitkän aikaa, kunnes käännyimme pienemmälle polulle ja siirryimme käyntiin. Lehtipuut reunustivat varjoisaa polkua, enkä voinut olla huokaamatta:- Todella kaunista! Muut nyökkäsivät. -Mehän ollaan nähty vaikka minkälaisia maisemia tämän retken aikana, Tuulia sanoi. Papukaija kertoi, ettei edes ennen tiennyt että tälläisiä paikkoja oli olemassa. -Juuri siksi maastoilu onkin niin ihanaa! LaaLaa virnisti ja nyökkäsin hymyillen. Rakastin maastoilua!
Pian saavuimme hyvälle laukkapolulle, ja yksimielisesti päätimme laukata. Ladi pärskähti kuuluvasti. Laukka sujui hyvin, reippaassa tempossa tosin. Pian askellaji vaihtui raviin. -Täällähän alkaa näyttää jo tutulta! Huudahdin iloisena.
Tallipiha tuli näkyviin, ja ohjasin Ladi Bellan perässä kentälle, ja luvan saatuani laskeuduin ratsailta. Halasin Ladia innoissani, eikä edes se haitannut, että Ladi näykkäisi minua samalla vähän. -Tää oli mun elämäni paras maastoretki! huokaisin onnellisena. Talutimme hevoset kentän portista ulos ja huolellisen hoidon jälkeen veimme ne laitumelle. Retki oli ollut aivan mahtavan ihana, toivoin, että pääsisin joskus uudelleenkin.
Kiitos LaaLaa ihanasta retkestä!
Ja ainiin, en sitten tiennyt, että pitääkös miun noihin kysymyksiin vastata miten, vastaukset niihin löytyy tarinasta, oon ensikertalainen tunneilla ni en oikeen tiennyt...

[Laura]

//Wilma:

Kiitos vielä osallistumisesta! Kysymykset olisivat voineet erottua hieman selkeämmin, mutta niihin löytyi kuitenkin vastaukset, mikä oli pääasia, eikä ensikertalaisena tarvitsekaan olla niin täydellistä.

Alussa kuvailit hyvin, varsinkin jännitystä ja hyvä, että se poistui retken aikana. Oli myös hauska, että keksit syyn Ladin säikähdykselle retken alussa. Mukavaa, että kokeilit maastoesteitä ja Ladikin näytti pitävän niistä.

Kerroit tauon ja matkan tallille hauskasti. Kiva kuulla, että pidit retkestä.

Kokonaisuudessaan tarina olisi voinut olla selkeämpi, mutta se oli kieleltään rikasta ja monipuolisesti ja hauskasti kuvailtua!

[Helena]

Täytyy vain tulla sanomaan, että aivan mahtava kuvitus tällä retkellä! Wau, kertakaikkiaan, pitää muistaa ensi kerralla tulla sun pitämälle tunnille

[Laura]

Haha, kiitti Vähä sarjakuvamaisilla kuvilla on nopeempi kuvittaa ja nyt en oo muuta piirtänykkää ku tollasii minikuvii

[Lillian]

♡ Lauantai 1. elokuuta

Pikkunen Mosse-heppa vaikutti rennolta kaverilta taluttaessani sitä ruunalaitsalta kohti tallia. Kaikki muut olivat suunnanneet tammalaitsalle hakemaan ratsujaan. Olin tullut paikalle melkein myöhässä, mutta matkani tarhalle oli lyhyempi oikaistuani pengertien kautta laitsan takaportille, joten ehtisin kyllä kentälle ajoissa, haha. LaaLaa oli ollut ihanan innoissaan päässessään vetämään maastoretkeä - mahtoikohan olla ensimmäinen kerta? Innostus on aina niin mukavaa katseltavaa, mietiskelin.

Tein tutkimusmatkan isoon talliin etsiessäni Mossen varusteita ja harjoja. Olin laittanut sen ulos hoitopuomiin kiinni ja nyt tallustin takaisin ulos tavaramäärä mukanani. Olin melkein jo ehtinyt harjata poitsun, kun muut saapastelivat tallille hepanhakureissulta. Hekin hoitivat tutut hepat reippaasti ja pian olimmekin kentällä lähtövalmiina. LaaLaan innostus tarttui minuunkin ja rupesi tekemään mieli harjoitella itsekin ratsastuksenopen hommia!

Mosse oli ihan perus tuntipolle, maastovarma ja luotettava. Ei tarvinnut jännittää mitään, kunhan vaan seurasi Wilmaa ja Ladia. Päästessämme laukkaamaan päätin vain nauttia vauhdin hurmasta - esteisiin pääsisin myöhemminkin tutustumaan. Mosse olikin melko vauhdikas laukkaponi!

Laavulla mussutimme eväitämme ja pidimme hauskaa. Joidenkin hepat turhautuivat seisoskeluun, mutta Mosse oli ihan tyytyväinen. Kalkkivuoren rinne oli kaunis, huomasin, kun lähdimme palaamaan tallille päin. Meillä oli ihan sairaan hauskaa porukassa! Pian päästiin taas laukkaamaan, ja se oli kivaa, kun kaikki neljä hevosta pinkoivat kovaa. Kuitenkin tallin alkaessa häämöttää puskan takaa oli aika hidastaa raviin - loppukäynnit näemmä unohtuivat seuran ollessa niin mieluisaa, mutta hevosen taluttaminen laitsalle korvaisi ne kyllä just sopivasti. Reissu oli ollut niin kiva, haluun pian taas maastoilemaan! Pitää varmaan lainata jotaan heppaa, kun Haikun selkään pääsee vasta kolmen vuoden päästä... Mutta sekin aika kuluisi nopsaan!


// Kaikkiin kysymyksiin löytyy kyllä vastaukset tekstistä, koitin saada tarinasta enemmän soljuvan kuin katkaista sen erillisillä vastauksilla (: Kiitos retkestä!

[Laura]

//Tuulia:

Hauska kuulla, että innostus tarttui Oli ehkä ihan järkevä valinta jättää esteet väliin, koska olit ekaa kertaa Mossen selässä. Onneksi retki meni kuitenkin hyvin sinun ja Mossen osalta. Enpäs ollutkaan huomannut, että askellaji ei ollut vaihtunut käyntiin tarinassa, vaikka ilmeisesti tarkoitus oli kuitenkin lopussa mennä loppukäynnit. Onneksi huomasit ja ratkaisit asian, siten että laitumelle kävely oli loppukäyntien sijasta

Tarina oli hauskalla tavalla kerrottu, mutta vastaukset olisivat voineet olla hieman pidempiä, mutta ensi kerralla sitten

Kiitos paljon vielä, kun osallistuit