Haikun päivis

[Lillian]

Sumun Humu "Haiku"
kohta vuoden vanha suomenpienhevostamma, sivut
asuu pikkutallissa Ladin vieressä, tarhailee Bellan kanssa
koulutus kesken mutta tosi kiltti ja reipas varsa

[Lillian]

♡ Tiistai 21. heinäkuuta

Mitä olinkaan mennyt tekemään - ostamaan ekan hevoseni. Ei siinä mitään, jo oli aikakin, mutta se oli varsa! Reilu puolivuotias varsa, joka oli totutettu juuri riimuun ja taluttamiseen. Muuten se oli viettänyt ensimmäiset kuukaudet muiden varsojen ja tammojen kanssa laitumella, kunnes tammat oli hiljalleen otettu pois aina pidemmäksi ja pidemmäksi aikaa, lopuksi kokonaan. Silloin oli aika hakea oma varsa sen uuteen kotiin, Ratapihaan.

Varsa oli uteliaana astellut tietämättään hevosautoon ja joutunut erilleen leikkikavereistaan. Tallin pihassa se kuitenkin tutki mielenkiinnolla kaikkea uutta, mutta vietyäni sen hetkeksi tutustumaan karsinaansa - millaisessa se ei ollut koskaan ollut - alkoi pieni huutamaan hädissään seuran perään. Purettuani vähäiset tavarat autosta lähdin taluttamaan tammakultaa tammojen laitsalle heinäladon vierestä polkua pitkin. Siellä sille olisi seuraa.

Haiku innokkaana uuden kotinsa edessä. Tästä seikkailut alkaisivat!

---

Myöhemmin iltapäivällä ollessani niin kovin innokas uutta varsaa kohtaan, päätin fillaroida takaisin tallille. Olisi pakko päästä näkemään tuo uusi söpöläisyys taas! Jätin pyöräni keskelle pihaa isoa kiveä vasten ja lähdin kävelemään metsätietä eteenpäin haettuani ensin pikkutallista Haikun päitset ja narun. Tammalaitumelle tuntui olevan mukavasti matkaa, melkein puoli kilometriä, ja suuren niityn jo häämöttäessä tie kapeni poluksi.

Huhuiltuani laitsan portilla lauma tammoja löntysti luokseni Haiku etunenässä honteloine kinttuineen. Pujautin salamannopeasti riimun sen päähän jalähdin taluttamaan kohti tallia.
"Äkkiähän olet oppinut riimussa kulkemaan", puhelin tammalle yksikseni.
Tallilla suunnistin kentälle, koska näin siellä nuoren punapäisen tytön. Kysyin sopiiko kentälle tulla ja hän sanoi olevansa lähdössä.
"Minun nimeni on muuten Wilma", tuo iloinen tyttö sanoi ja kerroin olevani Tuulia, tutummin Tuikku. Kävelin ihan innoissani kenttää ympäri, kunnes Haiku tuntui kyllästyvän.
"Voi muru, sulla on niiin paljon opittavaa vielä. Taiat joutua tyytymään vielä pelkkiin taluttelureissuihin, mutta pian aletaan opettelemaan hoitamista, kavioiden putsausta ja ihmisten kanssa toimimista...." höpöttelin onnesta soikiana.

♡ Tuulia & Haiku ~ 1.




//Onpas ihana kuva! Haiku on oikea söpöläinen <3 Toivottavasti se sopeutuu hyvin meidän tammalaumaan!
Tästä tuleekin mielenkiintoista seurata, miten Haikun koulutus edistyy luulen, että luvassa on monia hauskoja hetkiä..

-Helena

[Lillian]

♡ Perjantai 24. heinäkuuta

Fillaroin tallille ne muutamat kilometrit, mitä kotoa matkaa oli tallille. Pyörän jättäminen kiven juureen oli tässä parin päivän aikana tullut jo tavaksi. Tallustelin talliin hakemaan riimua ja narua. Tallissa huomasin kuitenkin Haikua vastapäätä sijaitsevassa karsinassa kauniin mustavalkoisen tinkerin ja tytön, jolla oli vähän minun hiuksia lyhyemmät brunet hiukset. Tyttö näytti suunnilleen ikäiseltäni.
"Moikka, onpa sulla nätti heppa", tervehdin ja kehuin.
"Moi vaan ja kiitti", hieman nyrpeähkö tyttö sanoi. No, ehkä se tuosta hiljalleen lämpenisi. "Muuten, etkös sä omista sen uuden, söpön varsan?" hän jatkoi.
"Kyllä vain. Oon Tuulia, sano Tuikuks tai Tuideks vaan", esittelin itseni.

Silmäilin hetken kaksikkoa ja esittelin itseni.
"Olen LaaLaa, mutta voit sanoa Laaksi, jos tahdot"
Ajattelin tarjota Tuulialle saman kohtelun, mitä itse olin saanut tallille tullessani.
"Haluisitsä lähteä maastoon kävellen heppojen kanssa", ehdotin ja hymyilin. "Tulisi sinullekin paikat tutuksi"

"Tottakai!" hymyilin. "Eikös tässä lähellä oo järvi? En tunne seuruu yhtää."
"On järvi", Laa kertoi ja jatkoi: "Alotetaa varmaa sinne laitsalle kävelemällä?"
"Joo, saa nähä miten Haiku jaksaa kävellä vaan tietä pitkin, se on niin utelias ja haluis aina hyppää puskaa", naurahdin. "Mikä sun hepan nimi muuten on?"
"Bella", Laa sanoi ja halasi jättiläisen kokoista hevostaan.
"Mää vaan etin täältä jostain ne Haikun riimut... Tossa!" hihkaisin ja kaappasin punertavan riimun ja ruskian narun hyppysiini. "Valmiina lähtöön", naurahdin.

Astelimme tallista ulos, Tuulia ensin, sitten minä ja Bella. Bella vaikutti uteliaalta, muttei onnekseni liian energiseltä. Matkalla laitumelle juttelimme niitänäitä ja sain Tuidesta hyvän ensivaikutelman.
"Kun saamme Haikun matkaan mukaa, niin käännymme tuolta ja jatkamme tuota polkua", kerroin ja osoitin sormellani kauempana häämöttävää risteystä.
Laitumelle saavuttua jouduimme hetken tähystelemään Haikun sijaintia, mutta pian näimmekin sen. Bella oli sen näköinen että haluaisi laitumelle myös, kun Tuulia käveli hakemaan Haikua.

"Haikuu", huhuilin tammavarsaa. Puolivuotias nosti uteliaana päänsä hamuilemistaan heinistä ja kirmasi luokseni lyhyt häntä intona vispaten.
"No moi muru", höpisin ja napsautin melkein varsulin huomaamatta päitset päähän ja lukon kii. "Hyvä tyttö", kehaisin ja lähdin kävelemään kohti porttia heinien kahistessa ratsastushousujani vasten.
"Tule tule", kehotin varsaa ja pian olimmekin laitsan ulkopuolella. Haiku ja Bella hörähtivät toisilleen - eiväthän ne vielä tienneet karsinoidensa olevan niin lähekkäin, kun Bella oli laitsalla kun Haiku käväisi hetken ihmettelemässä paikkaa nimeltä karsina. Samalla laitsalla ne kuitenkin olivat olleet jo muutaman päivän.
"Elikkä jatketaan vaan tätä polkua tonne laitsan toiseen nurkkaan?" kysäisin jatkaaksemme matkaa.

"joo" vastasin.
Bellaa ei näyttänyt haittaavan varsan läsnäolo. Katselin sivusta, kun pikkuinen tepasteli uteliaana. Se kuitenkin käyttäytyi paremmin kuin osasin olettaa. Bella sen sijaan nykäisin päätään yllättäen sivulle. Tamma halusi huomioni, joten rapsutin sitä.
"Sinä olet yhä minun ykköseni", sanoin Bellalle. Tuulia naurahti kevyesti, mutta jouti pian kiskomaan Haikua tien varresta pois.
Kun ylitimme vanhaa pengertietä, kerroin, että siitä pääsee myös tallille. Ranta häämötti vähän matkan päässä edessämme.

Ranta oli kaunis. Yleensäkin rakastin järvimaisemia. Haiku oli kyllästynyt tien tallaamiseen ja säntäsi innokkaana kaislikkoon. Löydettyään vesirajaan se katsoi vettä ja tapitti häilyväistä peilikuvaansa tovin, kunnes uskalsi kauhaista veden pintaa kaviollaan. Laa antoi Bellalle lisää narua vapaaksi, jotta tamma pääsisi kahlaamaan. Sen valkeat tupsujalat loiskivat vettä Haikun päälle ja innostivat varsulin leikkimään ja hyppelehtimään veteen kahlaamaan. Hetken päästä se kuitenkin tuli kylmästä vedestä pois ja kysyin:
"Minnes sitten?"

"Jatkamme matkaa tällä polulla toisen laitsan ohi", vastasin ja taputtelin Bellaa, joka oli kuin ladannut akkunsa vedessä. Se olisi halunnut uudestaan veteen, joten minulla oli hankaluuksia pidellä sitä. Muutaman vihaisemman sanan jälkeen tamma kuitenkin ymmärsi, että oli aika jatkaa matkaa. Kun lähdimme kävelemään jatkoin vielä:
"Polun päässä on risteys, josta pääsee syvemmälle metsää tai ratapihan tallille. Siellä on myös vanhat kaivoskuilut."
Bella rauhottui metsäosuudelle päästyämme ja alkoi seuraamaan Haikun touhuja. Onneksi se näytti tulevan toimeen varsan kanssa.

Haiku tuntui ihmettelevän, miksi me taas käveltiin vaan eteenpäin. Se kiinnostui jokaisesta narahtavasta puusta, sirkuttavasta puusta ja tuoksuvasta kukkasesta, mutta kutsuin sen aina takaisin tielle kulkemaan eteenpäin.
"Hassu tyty", sanoin varsalle ja pyysin jälleen jatkamaan matkaa. Bella katsahti välillä mielenkiinnolla varsaa, mutta taisi tulla hyvin toimeen mun pikku murmelin kanssa.
"Millasia ne kaivoskuilut muuten on?" kysyin päästyämme orilaitsan nurkalle. Hepat siellä katsoivat meitä, kunnes tajusivat liikkeellä olevan kaksi tammaa...

En ehtinyt vielä vastata, kun käännyin katsomaan samaan suuntaan, kuin Tuuliakin. Orilaitumella hevoset nostelivat päitään ja muutama käveli lähemmäs aitaa. Minä keskityin kuitenkin lähinnä siihen, että Bella kulkisi nätisti, eikä lähde lähemmäs laidunta. Lyhensin hieman otettani riimunnarusta.
"Ne kaivoskuilut ovat todella vanhoja, vedellä täyttyneitä syviä onkaloita. Olisi mielenkiintoista tutkia niitä lähempää, mutta ehkä se ei ole paras mahdollinen idea", sanoin ja naurahdin.
Saavuimme hetken kuluttua risteykseen, josta vielä näytin suunnan metsään, ennen kuin käännyimme Ratapihaan vievälle tielle.

Haiku, pikkunen lapsi, ei tietenkään haikaillut orien perään siinä mielessä mutta olisi tahtonut muuten vaan mennä tutustumaan. Olin saanut sen kuitenkin kulkemaan nätisti vieraiden hevosten ohi ja pian olisimme tallilla.
Siellä menimme pikkutalliin. Haiku oli toista kertaa tallissa ja pääsi jälleen karsinaansa. Olisi ensimmäisen hoitokerran aika: ensin silittelin ja rapsuttelin tammaa kaikkialta ja kehuin, jos se ei reagoinut esim. korvien hiplaamiseen. Haikua ei tuntunut mikään haittaavan.
Ongelmat alkoivatkin vasta jalkoja nostellessani. Miks mun pitäs nostaa jalkaa, pieni ihmetteli. Kärsivällisesti odotin että se suostui taittamaan vähän nilkkaansa ja kehuin heti laskien jalan samalla vapaaksi.
"Hyvä tyttö", kehuin hetken harjoittelun jälkeen. "Ehkäpä harjaamme sua joku toinen kerta, ri liikaa kerralla."

Seurasin harjatessani Bellaa, miten Tuulia ja Haiku edistyi. Varsa oli hieman sen näköinen, ettei tiennyt mitä tehdä. Huvittuneena jatkoin Bellan harjaamista. Taputin sitä kaulalle ja annoin makupalan käytävällä olevasta repusta.
"Lähdetsä viemään vielä Haikua laitsalle mun ja Bellan kanssa?", kysyin Tuulialta irrottaessani riimunnarua karsinassa olevasta solmusta.

"Tottakai", sanoin ja puin jälleen riimun varsan päähän. Se sujui jo hyvin puolivuotiaalta. Hiippailimme ulos tallista ja lähdimme kävelemään pihan poikki samalle metsätielle, mistä lenkkimme alkoikin. Haiku oli jo läpen kyllästynyt - monen kilometrin lenkki taisi olla sille liikaa. No, ensi kerralla tehdään lyhyempi lenkki, jotta pikkunen jaksaa..
"Hyvä tyttö", kehuin jälleen Haikua laskiessamme hevoset yhtä aikaa laitumelle juoksemaan.
"Oli tosi kivaa", Laa sanoi, kun lähdimme takaisin kohti tallia.
"Niin oli. Mennään uudelleenkin!" hymyilin. Tallilla veimme riimut talliin ja lähdin fillaroimaan kotia kohti.

♡ Tuulia & Haiku ~ 2.



//En ole juurikaan itse koskaan ropettanut, mutta tästähän tuli hieno tarina! Vuoropuhelu onnistuu hauskasti ja on kiva lukea asiat kummankin näkökulmasta. Pitää varmaan itsekin kokeilla jossain vaiheessa
Nyt olettekin Haikun kanssa tutustuneet maastoihin vähän paremmin, hyvin jaksoi varsa käyttäytyä! Kavioiden nostelu on tosin ilmeisesti vielä työn alla. Mutta ehtiihän sitä, Haiku on kuitenkin vasta puolivuotias. Tää on niin jännittävää, kun on tämmönen nuorikko tallissa. Tuntuu, että suurin osa mun hevosista on tollasia vanhoja raatoja tai ainakin keski-ikäisiä!

Muttamutta, tästä on hyvä jatkaa taas Haikun totuttamista jännään maailmaan, ehkä ensi kerralla vastaan tuleekin naapurin isäntä traktoreineen..
Kohti uusia seikkailuja!

-Helena

[Lillian]

♡ Elokuu

LaaLaa:
Laskeuduin satulasta kentällä ja taputin Bellaa kaulalle.
"Se meni hyvin", kehuin tammaa kouluratsastuksen jälkeen. Otin ohjat sen kaulalta ja kävelin portille. Avasin portin ja kävelimme siitä ulos. Sulkiessani portin, kuulin tutun äänen pikkutallin edestä. Pieni Haiku varsa tepasteli ruohoalueella samalla kun sen omistaja, todella mukavaksi osoittaunut Tuulia-niminen tyttö, yritti saada sitä hiekalle.
"Noniin, Haiku... Laitumella saat syödä, nyt harjoitellaan", Tuulia puhui lempeästi. Haiku kohotti päätään ja siirtyi nöyrästi Tuiden viereen. Kävelin lähemmäs heitä ja kysyin:
"Mitenkäs teillä sujuu harjoittelu?"
"No mikäs tässä", Tuulia vastasi ja jatkoi: "Opetellaan menemättä jokaisen ruohotupsun luokse"
"Ai, säkin harjoittelet välttelemään niitä?" Kysyin ja naurahdin pilke silmäkulmassa. Tuuliaa alkoi naurattaa ja hänen huomaamattaan Haiku laski päätään ruoholänttiä kohti.
"Ehkei sentään... Haikun se tässä pitäisi oppia olla menemättä ruoholäiskien luokse" Tuulia naurahti ja veti riimunnarua niin lyhyeksi, ettei Haiku voinut enää vetää päätään alas.

Tuulia:
"Nyt varsuli opetellaan käytöstapoja", olin toruvinani, hyvin leikillisellä äänellä. Silitin varsaa. "Minä päätän suunnan ja sinä lasket pään alas jos annan luvan eikä jalkasi saa ohittaa minua", luin madonlukuja, ihan kuin varsa ymmärtäisi. Sattumalta se nyökäytti päätään ja nauroimme LaaLaan kanssa pikkuselle.
"Tän varsan kanssa saa olla laitumella, silitellä ja rapsutella, mutta leikkimään ei missään nimessä saa alkaa. Varsan trkemiset pitää ajatella niin, että se ei saa tehdä mitään samaa, mitä kaksi etrinen shire ei saisi sulle tehdä", selvensin LaaLaalle, jolle varsa alkoi olla jo sen verran tuttu, että hän varmaan uskaltautuisi moikkaamaan sitä laitsalla, vaikken olisi tallilla.
"Tän saman saa sanoo muillekin tallilaisille, jos näät niitä laitsalla varsan luona", kehoitin vielä. "Pitäisi varmaan laittaa lappunen taukotiloihin sinne heppailmotusten sekaan seinälle..", tuumailin.

LaaLaa:
"Hyvä idea! Sit kaikki ainaki tietäis miten toimia ja sitte jos joku tervehtii sitä laitumella ni se tottuu vaa enemmän ja enemmän muihin ihmisii", sanoin innokkaasti ja jatkoin naurahtaen: "Jos ne siis näkee sen lapun"
"Niimpä", Tuulia sanoi. Vieressäni oleva Bella alkoi tympääntyä, koska se ei ollut huomion keskipisteenä. Tamma alkoi hamuilemaan maassa olevia heinän korsia, mutta nykäisin sen pään ylos.
"Noniin, Bella.... Kyllä me sinustakin joskus puhumme", totesin sille ja nauroin. Seuraavaksi tamma hamusi taskujani ja ilmeisesti oli kiinnittänyt huomiota siellä oleviin makupaloihin. Kaivoin taskustani sille yhden ja ojensin sen sille.
"Bella on välillä ihan uskomattoman huomion kipeä" Tuulia sanoi.
"Se on varmaan tottunut niin pienestä pitäen vain yhden ihmisen huomioon" Tuumin ja seurasin kun Tuulia kulki Haikun kanssa pieniä kiemuroita ja ympyröitä pikkutallin edessä. Varsan käytöksessä näkyi nyt jo edistystä sen tulopäivään verrattuna. Jatkoin vielä: "Haiku on edistynyt paljon näinkin lyhyellä aikavälillä. Maastolenkillä se vaikutti paljon malttamattomammalta"
"Haiku on nopea oppimaan", Tuulia sanoi ja silitti varsaa kaulasta.

Tuulia:
"Taidan lähteä harjaamaan Bellaa", LaaLaa sanoi. "Silloin se on huomion keskellä..."
"Okei, mä jään puuhailee Haikulipuikulin kanssa", naurahdin.
Mä sitaisin Haikun narun puuhun kiinni ja lähdin puoleksi minuutiksi kauemmas. Palasin ja näin Haikun yhä seisovan aloillaan - kehuin varsaa. Lähdin pian taas ja tarkkailin tammaa samalla. Kehuin sitä ja palasin sen lähelle.
Liu'utin käteni takasta pitkin tamman vuohiseen ja nostin kevyesti. Tamma antoi myötäsi hieman ja kehuin päästäen jalasta irti. Seuraavalla yrittämällä jalka nousi maasta ja kehuin. Jalkaa ei kuitenkaan saanut pitää vielä yhtään ylhäällä, vaan se tuli laskea alas.
Kuulin tallipihan läpi oven käyvän ja käännyin katsomaan, kuka tuli.

supina:
Astuin ulos tallista moottoripyöräkypärää pääni päällä tasapainotellen, kun yritin kaivella kevarin avaimia repun pohjalta.
"Haa, sainpas!" hihkaisin, kun saavutin avaimet. Nostin ne voitonriemuisena ilmaan, kunnes huomasin vaaleahiuksisen tytön hevosineen vain muutaman metrin päässä. Hän hymyili huvittuneena ja rapsutti vieressään seisovaa ja minua uteliaana katsovaa nuorta hevosta.
"Ööh, moi. Löysin avaimet." sanoin, kun tunsin punan hiipivän poskilleni. Heilutin avaimia silmien korkeudella.
"Hyvä sitten. En oo tainnut nähdä sua täällä ennen. Mä oon Tuulia ja tässä on Haiku." tyttö sanoi ja viittoili hevoseen vierellään.
"Joo, aloin ihan pari päivää sitten hoitamaan Hodaa. Oon Supina." sanoin Tuulialle ja ojensin kättäni Haikun nuuskittavaksi. Pieni hevosenalku nuuhkaisi ensin arasti kättäni, mutta tarttui sitten hampaillaan takkini hihaan.

wilma:
Huomasin tallipihalla Tuulian ja Haikun, sekä tytön, ketä en vielä tuntenut. Menin Tuulian luokse ja rapsutin Haikua. Sitten nostin katseeni ja kohdistin sen edessäni seisovaan tyttöön kysyen:- Moi, kuka sä oot? Mä oon Wilma, hoidan tota Ladia, sitä hiirakkoa äkäpussia. Ja varotan sua, mä puhun tosi paljon kun pääsen alkuun!

Tuulia:
Toruin Haikua hihan mussuttamisesta ja esittelin itseni wilmalle.
"Puhun mäkin paljon", naurahdin ja paijjasimme kaikki kolme Haikua.
"Teilleki tiedoks että tätä pitää komentaa kuin se olisi jättisuuri, ei saa antaa leikkiä tai puskea tai muuta mikä olisi vaarallista aikuiselta hepalta", valaisin, jotta koko talliporukka osaisi kasvattaa varsaa hyvän ratsun suuntaan.
"Ladihan asuu Haikun vieressä, vai mitä wilma?"

wilma:
"Jep, Haiku saa syksyllä kunnon kurin kun sen vieressä asuu äkäinen ponitamma... Aika kivaa, kun Ratapihaankin muuttanut varsa!" sanoin Tuulialle. "Haikusta tulee kyllä isona tosi hieno hevonen. Aiotkos opettaa sitä ratsuksi vai ajoon?" kysyin Tuulialta.

supina:
"Moi, mä oon Supina ja alotin just Hodan hoitamisen. Eiköhän me tulla ihan hyvin toimeen, kun mä taas olen aika vähäpuheinen." vastasin Wilmalle ja pyyhin hevosenkuolan hihastani housuihin. "Mun pitäis tästä varmaan lähteä kotia päin, että ehdin vahaamaan kevarin. Se likaantuu joka kerta tossa hiekkatiellä."

Tuulia:
Koitin pysyä keskustelussa mukana, kun juttu luisti niin vauhdilla ja Haiku oli hieman malttamaton. Naurahdin wilmalle ja sanoimme heipat supinalle.
"Aion opettaa tän eka juoksutukseen, sitten ohjasajoon, sitten ajoon ja lopulta ratsuksi, kun ikää on sen verran että saan nousta selkään", kerroin wilmalle suunnitelmiani.
"Kuulostaa kivalle, pääset ajamaan sitä jo niin nuorena niin ei tarvii ootella vuosia sitä että saa alkaa opettaa ratsuksi", wilma pälpätti innoissaan. Haiku oli vielä varsa, mutta ei se montaa kymmentä senttiä varmaankaan enää kasvaisi. Ei se enää ollut se sama suloinen hontelojalka kuin silloin ekoina viikkoina tammalaitsalla.

wilma:
"Ja eikös mun tietääkseni suokkivarsoja aleta ratsastamaan myöhemmin kun jotain lämmin- tai puoliverisiä ja sellasia?" kysyin Tuulialta hivenen epävarmana ja katselin, kun supina ajoi kevarillaan hiekkatietä pitkin pois näkyvistä.

Tuulia:
"No laukkahevoset kilpailee sillon kun suokin selkään kiivetään ekan kerran, mutta ravihevoset koulutetaan ennen ratsuja. Jotkut issikat koulutetaan sitten myöhemmin, että suokit opetetaan ratsuiksi aika normaaleihin aikoihin", kerroin.
"Ahaa ne olikin ne issikat mitkä koulutettiin myöhemmin", wilma papatti iloisena. Juttelimme hetken ja Haiku alkoi käydä kärsimättömäksi.
"Pitäisi varmaan hakea harjat ja kokeilla harjata tätä pikkusta", naurahdin. Silloin näinkin LaaLaan kävelevän takaisin ulos Bellan kanssa.
"Ootko lähössä laitsalle?" huikkasin.

LaaLaa:
"Joo, mut jos säkin oot puolen tunnin sisää matkalla sinne ni voin oottaa. Ei muutenkaa millää jaksais lähtä viel kotii", kerroin Tuulialle ja hänen vierellään olevalle Wilmalle. Haiku katseli Bellan suuntaan ja aivankuin tammat olisivat tervehtineet toisiaan ja alkaneet suunnitella jekkuja keskenään. Nauroin mielessäni mielikuvalle ja havahduin saadessani vastauksen Tuulialta.
"Hetken ajan aattelin kokeilla harjaamista Haikun kans, mut jos vaa jaksat oottaa nii mennää vaik samaa matkaa"
"Juu, sehän passaa", sanoin. Jatkoin kysymällä: "Mistäs te keskustelitte?"

Tuulia:
"Ainakin varsoista ja kouluttamisesta!" wilma hihkaisi iloisena. Hymyilin ja tökkäsin Haikun riimunnarun hetkeksi tuon punatukkaisen ilopillerin kouraan. Haikun harjat piti nääs hakea tallista! Päätin ottaa pehmeän harjan ja kumisuan, ne olivat aika mukavan tuntuisia hepallekin. Pitäisi reenata myös kavioiden nistamista, tosin Haikun ei vieläkään tarvitse pitää niitä ylhäällä - askel kerrallaan. Kuitenkin taito pitää oppia pian, koska ensimmäinen vuolu olisi ehkä kuukauden päästä. Ei saa antaa varpaiden kasvaa liian pitkiksi, tuumin palatessani tallipihalle.

LaaLaa:
Tuulian lähtiessä hakemaan harjoja Haikulle, oli haiku meidän vastuullamme. Koska en lähtisikään vielä laitumelle, päätin kääntää Bellan ympäri kulkemalla pienen ympyrän. Pikkuinen Haiku päätti uteliaana tehdä saman Bellan perässä, joten ottikin askeleita kohti Bellaa. Wilmalta irtosi ote Haikun riimunnarusta, koska varsa oli kuitenkin jo jonkun kokoinen verrattuna pienikokoiseen Wilmaan.
Huomasin Haikun tulevan Bellan takana ja Bellan pysähdyttyä Haiku asteli viereeni.
"No kappas vaan, päätitkin tehdä karkaamistempun. Otetaanpas tästä narusta kiinni...", selittelin. Yritin nopeasti napata Haikun riimunnarusta, mutta varsa pomppasi sivulle, enkä voinut Bellankaan narusta päästää.
"Noniin, Haiku, paikallaan...", Wilma sanoi varsalle ja hänenkin yritys ottaa Haikun riimunnarusta kiinni epäonnistui. Wilma sai hetken juosta ympyrää Haikun perässä. Tallin ovi kävi, Tuulia tuli ulos ja käännyin katsomaan taakseni nolona.

Tuulia:
"Haiku!" huudahdin huomattuani pikkusen karkutiellä. "Tules mamman luokse!"
Haikun ilme oli kuin eväskorin tyhjentäneellä koiranpennulla kun se sipsutti korvat lysyssä luokseni.
"Hyvä tyttö", kehuin kovasti tammaa ja rapsuttelin sen tähteä. "Noin sitä pitää."
"Miten se totteli sua tollei", wilma äimisteli.
"Jaa a oon opettanu sen tulemaan luokse, ei se sitä aina tottele, mutta kyllä se jo ymmärtää ettei talutuksesta saa karata", naurahdin. "Noniin, mennääs vaikka tuon koivun luo opetteleen hoitohetkeä", osoitin pikkutallin sivussa kohoavaa puuta.
"Mun pitää varmaan keksiä jotain tekemistä Bellalle ettei se turhaudu", Laa tuumaili. wilma vaikutti innokkaalta tulemaan harjaamaan Haikua kanssani. Tämä olisikin sen eka kerta! Pitää eka antaa nuuhkia harjoja ja kaikkea, kelasin ohjeita mielessäni...

wilma:
Tartuin pehmeään harjaan ja ojensin sitä Haikun nuuhkittavaksi. Sitten aloin harjata Haikua, Tuulia ohjeisti rupattelumme ohessa, miten minun tuli Haikua käsitellä.
"Mistä sä hankit Haikun?" kysyin Tuulialta ja naurahdin Haikulle, joka venytti ylähuultaan yhä pidemmäksi ja pidemmäksi, kun Tuulia rapsutti sitä.

Tuulia:
"Yheltä suokkitallilta, siellä oli paljon tämänkesäsiä varsoja", kerroin. "Oli ihana katsoa niiden temmellystä!"
Hetken harjailun ja silittelyn jälkeen aloin aistia kyllästymisen merkkejä, joten päätimme lopettaa tältä kerralta. Etsin LaaLaan käsiini ja me lähdimme kohti laidunta sanoen wilmalle heipat. Juuri silloin näinkin tallin oven avautuvan, mutten ehtinyt tunnistaa tulijaa.

wilma:
Heilautin kättäni Tuulialle ja LaaLaalle ja painuin taukohuoneeseen katsomaan, olisiko siellä ketään.

♡ Tuulia & Haiku ~ 3.



//Ihana yhteistarina! Hyvin sujuu teillä tuo vuoropuhelu.
Haikukin alkaa oppia jo hevosten tavoille vaikka aika mutkaton tapaushan se on ilmeisesti aina ollut. Luoksetulotemppu on etenkin todella kätevä
Odotan innolla Haikun kasvamista, on jännä lukea sitten ratsutustarinoita ja muita kommelluksia ;D

-Helena

[Lillian]

♡ Lauantai 7. marraskuuta

Syksy oli lipunut kiireisissä tunnelmissa jo synkkään marraskuuhun. Haiku oli kasvanut ihan hirveästi, ja se osasi jo tosi paljon: sitä oli jo ihan helppo taluttaa, se nosti kavion nätisti putsaajalle, ei arastanut silitystä eikä harjoja, ja osasi olla sidottuna paikallaan. Suitsetkin oli sulahtanut monesti jo ihan nätisti tamman päähän. Olin pitänyt sitä käsihevosena maastoillessani tallin hepoilla kavereiden kanssa, ja juoksuttamaankin oltiin päästy jo monta kertaa, että nyt oli jo paljon tapoja liikuttaa nuorta hevosta.

Mutta uudet tuulet puhaltaisivat vielä vuosia eteenpäin. Kohta vuoden vanha hevonen tulisi opettaa nyt ohjasajoon, irtohypytykseen ja sitten kärryjen eteen. Silloin liikutusmahdollisuudet laajenee, kun pääsee ajamaan pitkin maita ja mantuja. Siitä tulisi mahtavaa!

Harjailin Haikua pikkutallissa sen karsinassa, kun LaaLaa astui talliin Bella mukanaan. Kylmä tuulahdus pyyhkäisi kasvojani oven vetäessä kylmää ilmaa sisään sulkeutuessaan.
"Moi LaaLaa!" sanoin kääntyen hymyilemään tytölle.
"Moi Lillian", LaaLaa vastasi. "Mitä Haikulle, ja sulle, kuuluu?"
"Haikulle hyvää, tänää pistetään ajokamat selkään, ostin semmoset yheltä ravitallilta suht edullisesti", kerroin. "Mulle kuuluu ihan hyvää, nyt koeviikolla on aikaa oikeesti tulla tallille."
"No kiva! Meilleki kuuluu ihan hyvää. Aattelin lähteä maastoon", LaaLaa sanoi. Se olisikin ihan hyvä, jos niin kentällä riittää tilaa mun veitikkavarsalle. Mahtaa olla kummallista saada selkään niin paljon remmejä.

Laan harjaillessa Bellaa mä esittelin Haikulle silat ja pistin ne pikkuhiljaa sen sään kummallekin puolen kiristäen mahavyötä pikkuhiljaa. Rintaremminkin viritin paikalleen, mikä sujuikin paljon paremmin kun häntäremmi, joka kummastutti pikkusta varsaa oikein kunnolla. Puhuin rauhoittavasti ja rapsutin tammaa sen lempipaikoista.
"Hyvä tyttö, noin sitä pitää", sanoin kun tamma malttoi pysyä niin hyvin paikallaan. Lopuksi pistin LG-tyyppiset suitset tammalle.

"Mitenkä noi suitset toimii?" Laa kysyi Bellan karsinasta mielenkiintoisena.
"Ihan tavallisesti, näissä ei oo kuolaimia, vaan tämmöset kärrynpyörärenkaat mihin saa poskihihnat, turparemmit ja ohjat kiinni. Nää on tosi kätevät, mutta vaatii vähän uudelleen ooettamista, jos heppa on tottunu rautakapulaan suussa", naurahdin.
"Haha, millasen satulan meinaat sitte hommata Haikulle?"
"Tjaa-a, joko ihan yleissatulan, joustorunkoisen tai rungottoman, en osaa päättää. Olen kyllä miettinyt paljon sitä. Mä oon vähä tämmöne viherhippi", naurahdin. Siinä samalla Wilmakin astui talliin.
"Kuka on viherhippi?" tyttö kysyi hymyillen leveästi. "Moi tytöt, ja hepat!" pirtsakka tyttö jatkoi silittäen nopeasti niin Haikun kuin Bellankin turpaa.
"No Lillian, kun se haluu Haikulle vaan kuolaimettomia ja rungottomia varusteita", LaaLaa naurahti.
"No mikäs siinä, jokanen tyylillään", Wilma hymyili. "Saattasin mäkin harkita jos ois oma heppa. Ootte onnekkaita", tyttö sanoi meille. Katsoin LaaLaata ja sanoimme yhtä aikaa:
"Nii me ollaa."

Pian olinkin jo taluttamassa Haikua kentälle. Ohjia en ollut vielä ottanut mukaan, kun tamma ei ohjasapuja tuntenut, mutta mulla oli pitkä liina, että voin juoksuttaa tammaa ja tehdä kaikkea sille tuttua, jotta se yhistää valjaiden kevyen paineen siihen, että pääsee purkamaan energiaa. Siitä se tykkäsi, olin huomannut. Vauhdikas tammahan tämä oli - ehkä joskus päätyisimme vielä raveihin? Pitäisi kyllä ensin ajaa ravikortti ja kaikkea.. Mutta aika näyttää.

Lillian & Haiku ~ 4.


//Vau, Haikuhan on kehittynyt hurjasti! Kohta se menee jo kärryjen perässä kuin vanha tekijä! Vintillä on muutamia kärryjä, joita saa sit lainata jos tarvitsee
Vitsi mä muuten tykkään rungottomista satuloista! Oon kerran päässy sellasella ratsastamaan, oli ihan mahtavan tuntunen! Suosittelen!
Aijai, ei kyl malttais odottaa et Haiku kasvaa ja päästään tyttöjen kanssa nauramaan ekoja selkäännousuyrityksiä

-Helena

[Lillian]

♡ Sunnuntai 8. marraskuuta



Haiku juoksenteli iloisesti telmien tarhassa, kun tulin tallille. Ohjelmanumero oli tänään ohjasapujen opettelun alkeet maastakäsin, selkään kun ei vielä aikoihin saisi kiivetä. Hiljaa hyvää tulee =)

Lillian & Haiku ~ 5.



//Uu, makee kuva! Haiku alkaa olemaan jo iso heppa!

-Helena

[Lillian]

♡ Torstai 14. huhtikuuta



Haikun koulutus on edennyt hyvin, kärryttelen sillä nykyää koppakärryjen kanssa pitkin metsäteitä =)

// Anteeksi, kun oon ollut näin hiljanen.. Tääkin nyt tämmönen pikakuva =D On ollut vaan niin superkiireinen talvi...

Lillian & Haiku ~ 6.

[Lillian]

♡ Sunnuntai 29. toukokuuta



Postaan tämän ennen kun kadun... Ratapiha on ihana talli, ja ootte kaikki ihan mahtavia. Mutta kuten olette huomanneet, mun aika ei riitä tänne - mulla on Seppele ja omat tallit oman elämän kiireiden päälle. Haiku saa muuttaa mun talliin, ja Ratapihaan pääsee uusi, aktiivisempi yksityinen.

Tarinallisesti Lillianin aika ei riittänyt kaiken kiireen vuoksi nuoren hevosen kouluttamiseen, mutta tyttö varmasti jatkaa ratsastusharrastustaan. Olisin kehitellyt tähänkin hienomman juonen, mutta en ehtinyt millään. Lilli siis myi Haikun Sumulahteen, minne tamman alun perin oikeasti suunnittelinkin =D

Kiitos kaikesta <3 ja enköhän mä käy foorumilla/chatissa teitä moikkailemassa =)

Lillian & Haiku ~ 7.


//Kurja nähdä teidän lähtevän, mutta ymmärrän kyllä.
Hyvää jatkoa Haikulle ja kohti uusia seikkailuja :)

-Helena