Estetunti 10.06.2015

[Papukaija]

Estetunti keskiviikkona 10.06.2015

---

Heipparallaa! Nyt sitten pääsenkin hoitajana pitämään tuntia ja hauska tunti varmasti tuleekin olemaan. Toivotaan, että sää on hieno, niin päästään tekemään kentällä kaikkea kivaa, esteisiin liittyvää. 
Tarkoitus olisi hypätä ihan peruskokoista ristikkoa sivusta ja lopuksi sitten pientä jumpan tapaista, josta en vielä tarkemmin kerrokkaan. Mukaan otetaan max. 6 ratsukkoa ja aikaa ilmoittautua on tuonne 10.06. asti. Tehdään tälläkertaa sillain, että tunti maksetaan kirjoittamalla tarina tuntitarinan pohjalta. Ainahan saa toki oikoa, eikä tarvitse aina tehdä juuri niinkuin tarinassa lukee  Mukaan on ripoteltu pari kysymystä joihin tulisi vastata.
Tuntitarina tulee sitten 11. päivä - luulisin, ellei jotain estettä tule

Ilmoittautumiset alle!

Osallistujat

1. Karla - Missi
2. LaaLaa - Bella
3. -
4. -
5. -
6. -

Tervetuloa mukaan!

Tuntitarina

Oli poutainen, hieman kylmempi kesäpäivä kun astelin tallin ovesta sisään täristen jännityksestä. Tänään pitäisin ihka ensimmäisen tunnin tallilla. Oli tarkoitus pitää estetunti ja osallistujia oli vain kaksi. Ehtipä tehdä enemmän. Molemmat ratsukot olivat jo melkin valmiita hevostensa kanssa, joten tyydyin ottamaan toimistosta tuntilistan ja pienen lappusen, johon olin koonnut kaiken tarvittavan. "Tulkaa kentälle kun olette valmiita", huudahdin astuessani ulos tallista.

Olin kerennyt vain aloittaa suunnitelmani kokoamisen, kun kuulin kavionkopsetta ja Karla sekä LaaLaa saapuivat kentälle kaartoon. He tiesivät mitä tekivät ja nousivat reippaasti ilman kehotuksia selkään. Helena jäi katselemaan kentänlaidalle opetustani. "Hyvä, lämmitelkää ihan reippaasti käynnissä ja ravissa. Mä suunnittelen tätä tehtävää sen aikaa", sanoin reippaasti ja nelikko teki työtä käskettyä. Karla aloitti Missin kanssa ympyröillä ja LaaLaa kokeili tempon vaihtoa, pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöä. Vilkaisin Karlan ja Missin menoa. "Se on kunnon kokoinen hevonen, ota enemmän ohjaa ja lyhempää askelta ettei se löntystä liikaa", komensin ja tyttö korjasi asian hyvin. LaaLaalla meni toistaiseksi itsenäisesti. 

Kokosin keskelle kenttää yhden ainoan esteen, se oli jokseenkin matala ristikko, mutta niin korkea, että molemmat hyppäisivät sen. "Kokeillaan sitten laukannostoja ennen varsinaista tehtävää. Ensin perus laukannosto ja siitä aletaan muokkaamaan tempoa ja lyhentämään askelta jne", aloitin ja ratsukot nostivat laukan. 

Kysymys 1: Kuinka nostat laukan ja lähdet lyhentämään sitä?

"Löysennä sisäohjaa LaaLaa, ei tarvitse niin paljoa taivuttaa. Enemmän voimaa siihen laukkaan, eikä tuollaista mongerrusta", naurahdin ja LaaLaa teki parhaansa laukan kunnostamisessa - vaikka Bella oli kyllä hyvin vastentahtoinen sen suhteen. Karlalla meni Missin kanssa hyvin. "Ota Missin kanssa vähän rauhallisemmin", mainitsin ja jatkoin suunnittelemista. 

Pian valmistauduin tehtävänantoon ja pyysin molemmat käyntiin. "Tänään harjoitellaan esteelle tulemista sivusta. Mennään vain tätä yhtä. Ristikolle tullaan ihan sieltä kulmasta, vähän jälkeen ja mennään esteen yli kuin kokorataleikkaa. Jatketaan siis vastakkaiseen kulmaan", selitin ja Karla aloitti Missillä ilman erillistä käskyä. Seurasin menoa. Ratsukko kääntyi hieman liian aikaisin, mutta sai jatkaa tehtävän loppuun ja suoriutui hyvin. "Käänny vielä vähän myöhemmin tuolla kulmassa, muuten et pääse esteen keskelle", huomautin ja LaaLaa jatkoi Bellan kanssa. He kääntyivät oikeassa kohtaa, mutta vauhtia ei ollut yhtään ja tamma melkein astui esteen yli. "Enemmän vauhtia sille! Käytä vaikka raippaa, ei tuollainen käy!", komensin ja nelikko meni uudestaan. Seuraavalla kierroksella laitoin puomit ohjaamaan reitin ja este mentiin kahdeksikon muotoisesti, ensin M:stä E:hen ja sitten B:stä H-kirjaimeen. Molemmat aloittivat tehtävän pienen opastuksen jälkeen. "Vaihtakaa laukka lyhyellä sivulla ja siirtykää H:hon tullessa raviin heti kulmassa ja sitten käyntiin."

Kysymys 2: Miten vaihdoit laukan?

Tehtävän molemmat kierrokset menivät hyvin eikä kumpikaan tiputtanut. Bella tosin kielsi kerran liian vähäisestä, mutta sitäkin äkäisemmästä raipan käytöstä. Missille oli nostettava ristikkoa kahdesti jotta tamma suostui hyppäämään, mutta muuten meni mallikkaasti. 

Ratsukko sai siirtyä käyntiin ja ottaisimme nyt "loppujumpat". "Noniin!", aloitin ja tytöt katsahtivat minuun kauhistuneina. "Hei älkää ny, en mä oo kummitus!", naurahdin ja kaksikko yhtyi nauruun Helenan kera. "Nostakaa siis jalustimet kaulalle ristikkäin...,", selitin ja ratsastajat tekivät näin, "...juuri noin, ja nyt laittakaa jalat niihin, kuin jockeyllä", hihkaisin ja tuntilaiset tekivät näin. "Nyt antakaa vauhtia vähän raipalla, venytetään ja rasitetaan teidän jalkoja", kihersin.

Kysymys 3: Miltä tuntui olla jockey? Saitko hevosen laukkaan, vai tyydyittekö ravaamaan? Olivatko jalkasi puutuneet sen jälkeen?

Lopputunti jockeynä tuntui menevän aika hauskasti, eikä naurua puuttunut, muttei valituksiltakaan säästytty. Viimeisen kymmenen minuutin jälkeen annoin tyttöjen laskeutua satulasta ja venytellä puutuneet jalat vetämällä loppukäynnit maastakäsin. "Olikos kivaa?", kysäisin reippaasti purkaen estettä pois ja kumpikin myönsi tunnin olleen ihan menettelevä, niin positiivisine- kuin negatiivisinekin puolineen. 

Kysymys 4: Miten tunti meni? Oliko super kivaa, ihan menettelevää, vai oliko koko tunti ihan huonoimmasta päästä?


Kiitos tunnista molemmille!

[Helena]

Karla voisi tulla Missin kanssa mukaan tunnille

[Papukaija]

Okei

[Laura]

Voisin tulla Bellalla

[Papukaija]

Juups

[Laura]

Oli poutainen kesäpäivä, mutta hieman viileähkö. En ollut kuitenkaan kotona vaivautunut laittamaan hupparia ylleni, joten olin sullonut sen reppuun. Lempeä tuulenvire osui hiusteni latvoihin kun asettelin pyörääni nojaamaan keskellä Ratapihan tallin pihaa olevaa kiveä vasten. Jatkoin sen jälkeen matkaani talliin, jossa vein reppuni Bellan karsinan eteen ja otin riimunnarun mukaani. Kävelin laitumelle ja haistelin matkalla kesäilmaa. Luonto oli kauneimmillaan tässä vaiheessa kesää. Tähystelin laitumella olevaa Bellaa ja bongasin sen pian, mutta en niissä merkeissä missä olisin toivonut. Se piehtaroi innoissaan, mutta havahtui ja nousi ylös huomatessaan tuloni. Olin jo puolivälissä matkaa sen luokse kun tamma hirnahti ja lähti ravaamaan verkkaisesti poispäin. "Bella, pliis. Nyt ei leikitä tätä leikkiä" sanoin. Tamma nosti tomerasti päätään ja pysähtyi. Lopulta se lähti kuitenkin löntystelemään suuntaani. Tiesin, että se tulee luokseni joten päätin jäädä maahan istuskelemaan ja odottamaan sitä, sillä olin liian laiska kulkeakseni sitä vastaa. Tamman tullessa kohdalleni laitoin riimunnarun sen riimuun ja talutin talliin.

Otin harjapakin käteeni, vein sen karsinan eteen ja aloitin urakan, joka oli kuitenkin itsestäänselvä velvollisuus. Hyräilin päässäni soivaa Queenin "The show must go onia" ja huomasin pian, että harjanvedot menivät samaan tahtiin. Näytin varmasti naurettavalta, mutta onneksi pikkutallissa ei ollut ketään. Pian ovi kuitenkin avautui ja Papukaija saapui ilmoittamaan, että minun tulisi tulla kentälle kun olisin valmis. Jäljellä oli enää Bellan varustaminen, joka ei ollut tamman lempipuuhaa. Lopulta se suostui olemaan kiltisti paikallaan.

Lyhyen ajan kuluttua olin kaarrossa Karlan kanssa ja valmiita aloittamaan. Saimme ohjeet ja toimimme niiden mukaisesti. Sillä välin Papukaija kokosi kentälle pienehkön ristikon. Aloitimme harjoittelemaan laukannostoja. (Kysymys 1.) Valmistelin laukannoston rennolla istunnalla ja annoin pohkeita siten, että sisäpuolen pohkeeni oli edessä ja ulkopuolen takana. Bella nosti laukan, hieman turhankin reippaan sellaisen. Lyhentäessäni laukkaa, pidin pohkeet kiinni hevosen kyljissä ja lyhensin ohjastuntumaa. Papukaija antoi ohjeita ja tein työtä käskettyä. Pian laukka sujui paremmin vaikka Bella ei ollut erityisen yhteistyöhaluinen tässä tapauksessa. Saattoi tosin johtua sen energiamäärästäkin.

Hetken kuluttua Papukaija pyysi minua ja Karlaa siirtymää käyntiin. Kuuntelin tehtävän annon ja Karla aloitti Missin kanssa. Sitten oli minun ja Bellan vuoro, mutta kulmasta kääntyminen hämmensi Bellaa ja tamma hidasti hieman vauhtiian, jolloin se ei ollut tarpeeksi estettä ylittäessä.

Seuraavassa tehtävässä ristikko ylitettiin kahdeksikon muodossa. (Kysymys 2.) Tehtävässä täytyi vaihtaa laukka, joten sen osuessa kohdalle vaihdoin laukka-avut toisinpäin ja nojasin hieman taaksepäin katse menosuuntaan. Bella ymmärsi avut ja vaihtoi laukan. Toisella kertaa Bella kielsi esteellä, mutta suostui lopulta hyppäämään. (Jos ei haittaa jätin raippaosuuden pois, sillä itse en ole raipankäytön suurin ihailija (: )

Loppupuolella siirryimme käyntiin ja laitoimme jalustimet hevostemme kaulalle ristikkäin. (Kysymys 3.) Bella siirtyi helposti laukkaan, sillä tammassa oli vielä energiaa jäljellä. Oli todella hauskaa harjoitella jockeyn tavoin. Jalkoihin hieman koski, mutta jalkalihakset olivat lihaksistani vahvimmilla, joten pahemminkin olisi voinut tuntua.

Loppukäynnit suoritimme maastakäsin, jotta jalat eivät puutuisi täysin. (Kysymys 4.) Tunti oli superkiva, sillä en ollut ollut Bellan kanssa estetunnilla pitkään aikaan ja aiemmat tunnit olivat olleet totisempia ja tämä tunti oli mukavaa vaihtelua.
Kentältä poistuessa kiitin Papukaijaa tunnista ja talutin Bellan talliin. Otin sen varusteet pois ja harjasin sen nopeasti, mutta huolellisesti. Talutin sen laitumelle ja se meinasi lähteä ravaamaan vehreimpiä alueita kohti ennen kuin olin ehtinyt irrottaa riimunnarun sen riimusta. Pidin sitä otteessani kunnes se osoitti nöyrtyvänsä ja annoin vasta sitten sille luvan jatkaa matkaa irrottamalla riimunnarun. En tahtonut, että Bella oppisi huonoja tapoja varsinkin sitä käsitellessä. Palattuani tallille siivosin sen karsinan ja lähdin sitten kotiin.


Kiitos tunnista!

[Papukaija]

Vastaus:

Alkuun kirjoititkin yksityiskohtaista ja pidempää tekstiä, jota oli kiva lukea. Tuosta biisistä en ole aiemmin kuullut, niin oli ihan pakko googlailla

Kysymys 1: Hyvin suoritettu laukannosto, eikä lyhentämisessäkään mitään vikaa ollut. Hienosti kirjoitettu apujen anto!

Kysymys 2: Itse en ole "omatoimisesti" laukassa vaihtanut laukkaa, joten mielestäni teit hyvin. Onhan se laukka laukassa vaihdettu - hevosen omatoimisuuden vuoksi Ymmärrän, en itsekkään tykkää raipan käytöstä - varsinkin kun sitä joskus näkee turhaankin käytettävän, mutta todella etanamaisten hevosten kohdalla, jotka eivät muuten jaksa eteenpäin liikkua sitä täytyy ihan opettajankin komentamisen takia vilauttaa. Ei haittaa, että jätit sen kohdan pois

Kysymys 3: Taisi olla aika hauskaa tämä jockeynä ratsastaminen, tosin aika uuvuttavaa ja uuttakin? Idean sain tuntiin siitä kun kerran menimme tosiaan sivusta hyppäämistä ja lopputunnista laitettiin jalustimet kaulalle ja jalat niihin. Oli kyllä tosi hauskaa ja suosittelen ihan IRL:kin kokeilemaan, tuo vaihtelua niin hevoselle kuin omille jaloillekkin! Ihan mielenkiintoista siinä on sitten yrittää noustaa peppua irti satulasta x)

Kysymys 4: Mukavaa kun pidit, vähän arvelutti pitää tuntia, mutta hyvä että tuntilaisilla oli kivaa Ja vaihtelua tosiaan !  

Hyvin kirjoitettu tarina, kaikki suht. yksityiskohtaisesti kirjoitettua ja selkeää, virheetöntä (ainakin omaan silmään) tekstiä. Kiva kun pääsit tulemaan


- Papukaija

[Helena]

Pyyhkäisin viimeiset heinänkorret käytävältä karsinaan ja suljin oven, joka narahti äänekkäästi. Pitäisi öljytä kaikki saranat, tuumin mielessäni kun asetin katuharjan takaisin paikalleen pesupaikan nurkkaan. Vihdoin päivän työt oli tehty, eikä yhtään liian myöhään! Tänään pääsisin nimittäin ohjatulle estetunnille Missin kanssa.

Missin varustaminen sujui leppoisissa merkeissä, tamma oli hyvällä tuulella ja minäkään en jaksanut nipottaa, vaikka Missi teki harjaamisesta vaikeaa hamuilemalla niskaani jatkuvasti.

Tunnille osallistuisi kanssani LaaLaa ja tupsujalka-Bella. Papukaija, joka pitäisi tunnin tänään, huusi meidät kentälle, ja lähdin taluttamaan Missiä ulos viileään. Vaikka oli kesä, ei lämpömittari näyttänyt kuin kolmeatoista astetta.

Helena liittyi seuraamme kentän laidalle. ”No et kai sä nyt tuu siihen kyttäämään?” irvistin naiselle hyväntuulisesti. Helena vain nauroi räkäisesti takaisin. Veimme LaaLaan kanssa hevoset kaartoon ja nousimme selkään. Nytkäytin alavartalollani Missin liikkeelle, ja löntystelimme alkukäyntejä kaviouralla. Pian aloitimme kunnon lämmittelyn ja Papukaija kehotti minua ottamaan ohjaa paremmin tuntumalle. Kohensin hieman asentoani ja lyhensin ohjaa, saaden Missin liikkumaan näpsäkämmin. Papukaija kokosi kentän keskelle ristikon, ja ilmoitti seuraavan tehtävän: laukannoston ja tempon hidastuksen.

1. Nostan laukan antamalla puolipidätteen ja painamalla kevyesti sisäpohkeella, jonka vien satulavyön eteen. Missi on suhteellisen herkkä hevonen, eikä se tarvitse kovin suuria apuja. Kun laukka on noussut, hidastan tempoa jatkamalla pienenpieniä puolipidätteitä ja istumalla syvälle satulaan istuinluiden päälle.

Papukaija huomautti Missin vauhdista, mitä yritin hieman hiljentää puolipidätteillä. Missin korvat kääntyivät taaksepäin kuin kuunnellakseen minua, ja se hiljentikin vauhtiaan muutaman pidätteen jälkeen. Myötäsin hieman ohjasta kiitokseksi.

Pian alkoi ensimmäinen tehtävä, menisimme ristikkoa viistosti. Lähdin ohjeiden jälkeen Missillä kohti estettä. Käännöin hieman liian aikaisin, ja hypystä tuli vaikea. Seuraavalla kierroksella teimme kahdeksikkoa, ja puomit ohjasivat menemään oikeasta kohdasta. Missi oli innokas, ja minun piti pidätellä sitä aina silloin tällöin. Seuraavaksi teimme laukanvaihdon.

2. Vaihdoin laukan tekemällä ensin vahvan puolipidätteen. Siirsin sisäpohkeen eteen ja ulkopohkeen satulavyön taakse, sekä istuin painavasti satulaan. Painoin pohkeilla pidättäen samalla, jolloin Missi vaihtoi laukan.

Esteet olivat Missin mielestä liian pieniä, eikä se hypännyt tosissaan, joten nostimme ristikkoa muutaman kerran, minkä jälkeen neitikin suostui käyttämään jalkojaan. Tehtävät menivät kaiken kaikkiaan hyvin, ja siirryimme käyntiin uralle. Papukaijalla oli selkeästi jotain mielessä, kun hän hihkaisi meille ”noniin!”

Papukaijan tehtävä osoittautui superhauskaksi. Laitoimme jalustimet kaulalle ristikkäin ja pistimme jalat niihin, istuen kuten jockey konsanaan. Minua nauratti ja Missi nosti päätään kummastuneena. Sitten annoimme vauhtia hevosille.

3. Jockeyna olo oli hauskaa! Missi meinasi lähteä liiankin kovaa laukkaamaan ja tasapainoni horjahteli puolelta toiselle. Säästyin kuitenkin putoamiselta, kun otin tammaa harjasta kiinni. Jalat rupesivat tärisemään ja kun lopetimme, ne tuntuivat velliltä.

Pian tunti olikin jo ohi, ja laskeuduimme satulasta hymyillen. Juttelin hetken Papukaijan kanssa tunnista ja jatkoin matkaa talliin tyytyväisen Missin kanssa.

4. Tunti oli mukava, joskus on hyvä keskittyä vain yhteen esteeseen radan sijaan. Temponvaihtelut ovat aina hyvää treeniä, etenkin innokkaille hevosille, kuten Missi. Loppukevennyksestä tykkäsin erityisesti, en olekaan ikinä ennen kokeillut ratsastaa noin lyhyillä jalustimilla! Hyväntuulinen tunti kokonaisuudessaan! Kiitos opettajalle!

-Karla



//Mahtava tunti, pahoittelut tarinan myöhästymisestä! Toivottavasti jaksat pitää tunteja joskus toistekin

[Papukaija]

Vastaus: 

Ei se tarinan myöhästyminen haittaa, itse on tullut epäaktivisoiduttua tässä virtuaalipuolella, että annan anteeksi enemmän kuin helposti

Minä niin tykkään kirjoitus tyylistäsi, eikä oikein moitittavaa löytynyt!

Kysymys 1. Voi kun saisin joskus noin ihanan helposti laukan nostettua! Hienosti meni, eihän tässä muutakaan sanottavaa keksi

Kysymys 2. Kuten aiemmin mainitsin, en ole itse irl laukkaa laukassa vaihtanut, joten ihan vain kirjoittamistesi ja googlettelun avulla sanon että hienosti meni! 

Kysymys 3. Se "jockeyna" ratsastaminen on kyllä huippua, kumpa pääsisi taas kokeilemaan Oli varmasti mielenkiintoista..?  

Kysymys 4. Vaihtelu virkistää! Eikös se niin sanota? Mukavaa että pidit - vähän itseä jännitti pitää tuntia, mutta kait se sitten hyvin meni.. Kiitos kovasti!


- Papukaija