|
|
Post by Helena on Jan 30, 2017 22:02:50 GMT
Ystävänpäiväleiri 10-12 helmikuuta, 2017Juhlistamme uudenuutukaista yhteistyötämme Newerran kanssa järjestämällä yhteisen ystävänpäiväleirin ystävänpäivää edeltävänä viikonloppuna! Newerran väki ajelee perjantaina Ratapihaan, ja jokaiselle osallistujalle jaetaan oma hevonen leirin ajaksi Ratapihan tuntihevosista! Majoitus tapahtuu tallin yläkerran leirihuoneessa, jonne kulku tapahtuu kerhohuoneen kautta. Leirihuoneesta löytyy 4 kerrossänkyä, levitettävä vuodesohva ja patjoja, jos sängyt eivät riitä.
OHJELMA:
Perjantai: Majoitus, humputtelutunti kentällä, Kaisa-mummon special-iltapala Lauantai: Aamiainen päätalolla, koulutuuppausta kentällä, päiväruoka ja yhdessäoloa, maastoretki iltapäivällä, iltaruoka ja ystävänpäiväteemaista puuhastelua Sunnuntai: Ystävänpäivä-aamiainen kerhohuoneessa, estetunti kentällä, haikeat jäähyväiset ja kotiinlähtö iltapäivällä ILMOITTAUTUMINEN:Ilmoittaudu mukaan viimeistään tämän viikon sunnuntaina (5.2) ja kerro hevostoiveesi (hoitajat eivät välttämättä saa hoitohevosiaan tämän leirin ajaksi!) Leiri maksetaan kirjoittamalla tai piirtämällä tarina/kuva jostain leirin tapahtumasta! Osallistujat:
Nelli - Missi Mila - Derry Elaine - Reima Elias - Sini Pau - Latina Anke - Hoda Melli - Karri Inna - Remu Wilma - Ladi Jannica - Lettu Erik - Bella Maastoon lähdetään niin, että Bellalla on kärryt perässään, joissa matkustaa Erik ja Nelli. Kaisu lähtee Sinin kanssa ja Helena Irkun kanssa. Elias saa maastoon Missin.
|
|
|
|
Post by Helena on Feb 15, 2017 0:43:54 GMT
Lauantai
Leirihuoneen asukkien aamu valkeni väsyneissä tunnelmissa, sillä vanhemmat leiriläiset olivat valvoneet kerhohuoneen puolella pitkälle aamutunneille. Kaisa-mummo herätti porukan armotta kello kahdeksalta ja hätisteli silmät sikkuralla hortoilevan lauman kohti päätaloa aamupalalle. Täyttävän puuro- ja sämpyläaamiaisen jälkeen leiriläiset suuntasivat tallille.
Aamupäivällä oli luvassa hikinen koulutunti kahdessa ryhmässä. Tunteja tulisi pitämään tallin ratsastuksenopettaja Merja, joka on Ratapihalaisten mukaan tunnettu pahaa-aavistamattomien ratsastajien pohje- ja pakaralihasten armottomasta rääkkäämisestä. Todellisuus ei ehkä ole niin karmea, mutta helpolla eivät ratsastajat tulisi kuitenkaan pääsemään; Merjan tunneilla ei nimittäin oltu hevosen selässä pelkkänä matkustajana.
Leiriläisillä oli hyvin aikaa hakea hevosensa tarhoista ja varustaa ne. Pientä tilanpuutetta oli havaittavissa, kun hoitopuomi ja tallin käytävä täyttyivät häärivistä ratsastajista. Tuntien jako olisi seuraavanlainen: ensiksi ratsastaisivat Elias, Nelli, Pau, Melli ja Wilma, jonka jälkeen kentän valtaavat Anke, Elaine, Erik, Jannica, Inna ja Mila.
Koulutunneilla ratsastettiin tällä kertaa paljon ympyröillä ja kiemuraurilla. Etenkin laukanvaihdot kolmikaarisella kiemurauralla tuottivat ratsastajille päänvaivaa. Hevosten hoitamisen jälkeen väsyneet leiriläiset raahautuivat lounaalle. Helenan kermainen lohikeitto piristi tunnelmaa huomattavasti, ja keskustelu kävi kuumana ruoan jälkeen päätalon olohuoneessa.
Päivää jatkettiin hengailemalla tallin taukohuoneessa kahvikupposten äärellä. Jokainen sai tehtäväkseen kertoa tarinan parhaasta hevoskokemuksestaan. Sen lisäksi jokaiselle jaettiin oma ”salainen ystävä”, jonka tehtävänä oli tehdä ”kohdeystävälleen” päivän aikana jotain kivaa. Jokaisen pitäisi yrittää arvata oma salainen ystävänsä iltapalaan mennessä.
Iltapäivällä lähdettiin koko porukalla maastoon. Retki kesti kaksi tuntia, missä ajassa seurue kiersi Kalkkivuoren ja palasi järven jään kautta takaisin. Tunnelma oli korkealla, ja riemun kiljahdukset kaikuivat Kalkkijärvellä, kun hevoset pääsivät oikomaan jalkojaan.
Iltaruokapöydässä istui lopulta rättiväsyneitä leiriläisiä. Päivä oli ollut pitkä ja tapahtumarikas. Salaiset ystävät osoittautuivat yllättävän hankalaksi keksiä, ja vain muutama leiriläinen osui arvauksellaan oikeaan!
|
|
Mila
Perustallilainen
Posts: 22 
|
Post by Mila on Feb 26, 2017 9:50:28 GMT
"JA NYT HERÄTYYYYSSS!!" kuului Kaisa-mummon kiljunta ovesta ja uniset päät nousivat peittojen alta säikähtäneenä. Aamuäreänä ihmisenä mieleni teki toivottaa mummeli paikkaan, minne aurinko ei paistaisi, mutta yleisen sovun vuoksi pidin suuni kiinni ja mielessäni vain sadattelin kaikki mahdolliset kirosanat mitä osasin.
"Luoja, että väsyttää..." Anke tuhisi vetäessään pitkiä housuja jalkaansa.
"Eipäs laiskotella! Nyt ylös sinäkin siitä!" Kaisa patisteli Eliasta, joka yritti piiloutua peittonsa alle.
Vedin vaatteet ylleni ja haukottelin makeasti. Eilinen puolille öin valvominen ei tällä hetkellä tuntunutkaan hyvältä idealta, mutta eihän se nukkumatti uskaltanut aikaisemmin kylään tulla, koska oli niin paljon juttua riittänyt leiriläisiltä.
Newerran porukka vaikutti mukavalta sakilta ja olipa siellä joukossa muutama tuttukin.
Enemmän ja vähemmän väsynyt leiriläisjoukko suuntasi päätalolle syömään tukevan aamiaisen samalla, kun Helena selitti päivän ohjelmaa. Olin saanut hoitsukseni lämminveri-ruuna Derryn ja odotin innolla Merjan koulutuntia. Eilisen humputtelutunnin perusteella Derry ei ollut ehkä se kaikkein helpoin ratsu, mutta eiköhän me toimeen tultaisi. Toivon mukaan....
Koska olisin vasta toisessa ratsastusryhmässä, piipahdin moikkaamassa Deania, joka sai leirin vuoksi vapaan viikonlopun meikäläisestä. Minun ollut mikään järki heti syöksyä Derryä harjaamaan ja varustamaan, kun tallissa oli muutenkin ahdasta, joten hyvin oli aikaa käydä silmäterälleni lepertelemässä ennen kuin syöksyin takaisin talliin hoitamaan Derryn.
Ruuna tepasteli turhautuneena paikoillaan, kun harjasin sitä ja suitsiessa Derry päätti, ettei haluaisi ottaa nahkahärpäkkeitä päähänsä. Pienen eipäs-juupas-jankkauksen jälkeen sain kuitenkin suitset lämminveriselle päähän.
Ensimmäinen ryhmä oli lopettelemassa koulutuntiaan, joten me loput ratsastajat menimme norkoilemaan kentän laidalle odottamaan vuoroa.
"Huh, Merja ei todellakaan päästä helpolla!" Jannica totesi taluttaessaan oman hikisen ratsunsa meidän ohi.
"Jaiks.. Tästä tulee jännää..." Inna mutisi vieressäni.
Voin sanoa, että tunnin jälkeen olin aivan rättipuhkipoikki. Derry oli ollut hieman hankalalla tuulella eikä millään halunnut totella, mutta Merjan valvovan silmän alla emme lopulta kumpikaan uskaltaneet olla tekemättä hommia niin kuin piti.
"Ja vielä pitäisi maastoon lähteä..." nurisin kahvikupposen ääressä ja oioin väsyneitä raajojani...
Ihmiset kertoilivat siinä kahvittelun lomassa hauskoja sekä parhaimpia hevoskokemuksiaan ja nauru raikas. Minun piti hetken miettiä, mikä minulla olisi ollut se hauskin kokemus. Niin paljon oli ehtinyt tapahtua tämän hevostelun aikana, etten kaikkea edes muistanut. Päätin kuitenkin jakaa tarinan ensimmäisestä tipahtamisestani ponin selästä.
Kyseessä oli shetlanninponi, joka kesken peltohumputtelun päätti pistää päänsä alas syödäkseen maittavaa heinää ja minä sitten laskin kuin liukumäkeä ponin kaulaa pitkin.
Myös Deanin karkureissu sen edellisessä kodissa sai naurut aikaiseksi. Dean kun oli päättänyt lähteä omille reissuilleen yksi ilta ja me tietysti porukalla lähdettiin oria etsimään. Innaa hieman hävetti tämä tarina, sillä nainen oli ollut mukanani kyseisellä etsintäreissulla... Lopulta Dean oli itse palannut kotiin omia aikojaan, mutta minä ja Inna olimme eksyneet sillä reissulla aivan totaalisesti. Kolmen tunnin päättömän harhailun jälkeen olimme onneksi löytäneet takaisin Rinnsteiniin, jonka omistaja oli ollut jo melkein soittamassa etsintäpartiota peräämme...
Maastossa virtaa riitti niin hevosilla kuin ratsastajillakin. Derry osasi onneksi käyttäytyä eikä hölmöillyt omiaan. Varmaan aamuinen koulutunti oli vienyt ruunasta enimmät mehut, joten ei enää jaksanut pelleillä.
Tallille päästyämme hoidin ruunan huolellisesti ja mietin, miten mukava kaveri se loppujen lopuksi oli. Mieluusti tekisin sen kanssa yhteistyötä jatkossakin.
Illalla ei puheensorina jaksanut raikua leirihuoneessa kovin kauaa. Uni vei voiton jokaisesta aika nopeasti. Toki muutama yökukkuja jatkoi rupatteluaan hiljaisella volyymilla vielä jonkin aikaa, mutta aamulla ylös nouseminen ei tuottanut kenelläkään niin paljon ongelmia kuin edellisaamuna...
|
|
|
|
Post by Lillian on Mar 3, 2017 0:01:59 GMT
Perjantai
Iltapäivällä pakkasimme innokkaat leireilijät kaikkine tavaroineen autoihin ja lähdimme ajamaan kohti Ratapihaa, uusia ponituttavuuksia ja etenkin uusia ystäviä. Meitä oli peräti kahdeksan lähtijää, ja ahtautuminen Kaisun ja Erikin autoihin teki tiukkaa - heppatavaroiden lisäksi tyttövoittoisen joukon jättilaukut veivät melkoisesti tilaa. Takapenkin matkustajat joutuivat tyytymään laukkukaaoksen seassa istumiseen, mutta se ei menoa haitannut - molemmissa autoissa meno oli innostunut, odottava ja ennen kaikkea neweläisten tapaan naurua täynnä! Olimme lohduttaneet tilavahdiksi jäänyttä Linneaa, että pitäisimme hänenkin puolestaan hauskaa. Hän kun joutui jälleen huolehtimaan tallilillisesta hevosia sekä kissasta ja koirasta koko viikonlopun ajan.
Ratapihan väki: Helena, Kaisa-mummo ja neljä leiriläistä olivat meitä vastassa pihamaalla. Tunnelma oli aluksi hieman kiusallinen, mutta onneksi osa ratapihalaisista oli entuudestaan tuttuja joillekin neweläisille, ja he lähtivät heti innokkaina johdattamaan tallilaisia tallivintin leirihuoneelle. He lupasivat olla tunnin sisään ratsastuskamat mukana tulossa syömään, joten leirin pitäjät jäivät rauhassa suunnittelemaan leirin yksityiskohtia. Pian porukka tulikin jo syömään ja kävimme läpi viikonlopun ohjelman, hevosjaon ja madonluvut. Ruuan jälkeen tehtiin pikakierros tallissa, tutustuttiin leirihoitsuihin ja pistettiin ne valmiiksi tunnille.
Kymmenen hengen leiriporukan vuoksi tunnit pidettiin kahdessa osassa, ensin Elias, Nelli, Pau, Melli ja Wilma, ja sitten Anke, Elaine, Erik, Jannica, Inna ja Mila. Tuntien päätavoite oli tutustua uuteen hevoseen ja harjoitella tasapainoilua satulattomassa selässä. Ohjelmassa oli kaikkea helpohkoa, kuten voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia, kahdeksikolla ravia ja laukkapätkiä. Kaisu yllätti ratsastajat jo alkutunnista, ja pisti kävelemään ja juoksemaan alkuverkkaa hevosen vieressä, jotta oikeasti tuli lämmin! Sitten punttailtiin ratsastajat kyytiin ja alettiin humputtelemaan!
Ilta oli jo pitkällä, kun nälkäiset leiriläiset tulivat Kaisa-mummon special-iltapalalle: tarjolla oli uunituoreita patonkeja, joita sai täyttää oman maun mukaan. Iltapala tuntui maittavan ja Kaisa-mummo katsoi tyytyväisenä lapsukaisia, joille ruoka maistui. Osa oli jo niin väsyneitä, että he kömpivät suoraan leirihuoneeseen nukkumaan (ja Kaisu tietysti pakotti pienen Paun petiin), mutta moni jäi kerhohuoneeseen juttelemaan uusien tuttavuuksien kanssa - ja hupsis, kello olikin yllättäen hurjan paljon! Mahtaa aamulla väsyttää...
Sunnuntai
Aamulla porukka nousi paljon helpommin kuin edellisaamuna, sillä harva oli jaksanut valvoa rättiväsyneenä myöhään. Aamupalalla oli tarjolla sydämenmuotoisia lettuja, sydänkeksejä ja suklaasydämiäkin - kaikkea ystävänpäivään liittyvää. Myös salaiset ystävät paljastettiin, ja edellisiltana "väärä vastaus"-torppauksen saaneet alkoivat hiljalleen tajuta, mistä tilanteesta salainen ystävä olisi pitänyt hoksata. Aamupalalta leiriläiset ohjattiin kokoamaan esterataa kentälle - Kaisu ja Helena jäivät talolle katsomaan innokkaana kentälle sännänneen porukan perään ja miettimään, että mitähän tästä taas tulisi.
No, esteradasta tuli värikäs, sitä ei voi kieltää. Kun ratsukot viimein saatiin kentälle, jälleen samalla tavalla leiriläiset tuntiryhmiin jaettuna, suhtautuivat hevoset tallilaisten luoviin ideoihin yllättävän hyvin. Puolet porukasta katseli aidan takaa muiden menoa ja otti kuvia, puolet yrittivät parhaansa estekentällä opettajien valvovien silmien alla. Tunnit meinasi muuttua hulvattoman hauskoiksi, mutta leiriläiset saatiin onneksi takaisin ruotuun, ja pääsimme näkemään oikein hienoja hyppyjä.
Lounaan jälkeen leiriläiset pakkasivat tavaroitaan hieman surumielisinä - juuri tutuiksi tulleet ystävät piti heti hyvästellä. Newerralaiset toivottivat ratapihalaiset lämpimästi tervetulleiksi Newerraan vierailulle, ja vakuuttivat, että tallista löytyisi vähintään yhtä hauska hevoskokoonpano, johon tutustua. Erik tuntui jo kyllästyneen muiden neweläisten varoitteluihin, että taukohuoneen sohva on aina talliorjan tai Monni-kissan valtaama, mutta ratapihalaisia moinen vain nauratti! Leiriläiset lupailivat pitää yhteyttä, halasivat heippoja sanoen ja hyvää ystävänpäivää toivottaen, ja herkkiksimmät tirauttivat pari kyyneltä - onnenkyyneliä siitä, että saimme viettää yhdessä unohtumattoman ystävänpäiväleirin!
|
|
