Nellin touhuja

[nelli]

                                                         Tarinoita Nellin elämästä

[nelli]

Joulu tulla jolkottelee



Seisoin kotini pihassa. Ulkona ei ollut lunta, mutta kylmä oli silti. Tärisin hiukan. Vedin pipon syvemmälle päähäni ja nostin takinkaulusta.
Hän oli myöhässä. Katsoin kelloani ja päätin, että jos hän ei ilmesty 5 minuutin sisällä menen sisään ja suoraan viltin alle ja käyn keittämässä kaakaota itselleni, koska kotona ei ollut ketään.

Juuri kun olin lähdössä sisään, kurvasi Joel talon eteen mustalla moottoripyörällään.
"Jo oli aikakin, oon oottanut jo 15 minuuttia", sanoin hiukan närkästyneenä.
"Sori, mutta lähetäänkö nyt?" Joel kysyi. (Joo, jotkut varmaan miettii kuka hän on. Jep, arvasit okein. Hän on se poika, johon Nelli törmäsi tallissa. Sen jälkeen he ovat törmänneet melkein joka päivä toisiinsa tallilla ja heistä on tullut (ainakin) ystäviä.)

Vedin mustan moottoripöyräkypäräni päähän ja kiipesin tuon taakse istumaan.
"Valmis?" Joel kysyi.
"Siis en tietenkään", vitsailin. Joel käynnisti moottorin ja sitten se oli menoa.

Suuntasimme jouluostoksille Kalkkikylän torille. Minä aijoin ostaa jotain talliporukalle, Latinalle ja perheenjäsenille.

Noin 10 minuutin päästä olimme torilla. Joel parkkeerasi pyöränsä ja minä kipusin alas.
"Minne suunnataan ensin?" Joel kysyi hymyillen.
"Et kyl ikinä arvaa", sanoin naurahtaen.
"Kuka vika siellä on joutuu ostamaan jotain toiselle!" Joel hihkaisi ja lähti juoksuun. Lähdin juoksemaan tuon perään nauraen. Jep, vaikka olemmme 15 niin välillä vois luulla että me ollaan vasta eskarissa.

Aivan viime metreillä ohitin tuon ja pysähdyin ensimmäisenä hevoskojun eteen.
"Jipii!" riemuitsin leikilläni. Joel esitti murjottavansa, vaikka tuo huuli nykikin siihen malliin, että kyllä tuotakin nauratti.

Kun olimme selvinneet kauheasta naurukohtauksesta pääsimme vihdoin katsomaan kaikkia hevoskamoja. Joel katsoi itselleen ratsastussaappaita tunteja varten, kun taas minä katselin erilaisia otsapantoja. Lopulta löysinkin yhden ihanan. Siinä meni oli polkkakarkin värinen. Päätin ostaa sen Latinalle ja koko talliporukalle ostin pussillisen hevosen muotoisia pipareita.

Kun hevoskoju oli koluttu, lähdimme hetkeksi eri suuntiin. Minä suuntasin karkkikojulle ostamaan pikkuveljelleni karkkipussin ja isolveljelleni tuon lempi marmelaadeja. Äidille ostin jouluisen essun ja isälle villapaidan käsityökojusta.

Noin puolen tunnin päästä tapasimme eräässä kahvilassa Joelin kanssa. Minä tilasin kaakaota ja suklaa keksin ja Joel otti vain teetä.
"Mitä sä ostit?" kysyin tuolta suu täynnä keksiä.
"No uudet ratsastussaappaat, äidille piparimuotteja ja tän sulle", poika sanoi hymyillen ja työnsi eteeni pienen rasian. Tuo katsoi suoraan silmiini kirkkaan sinisillä silmillään.
"En mä voi ottaa tätä, ei mulla oo sulle mitään", sanoin nolona ja työnsin rasian tuon eteen.
"Sä voitit sen kilpailun", tuo vastasi ja työnsi rasian takaisin.

Nolona avasin pienen rasian. Siellä oli ehkä maailman kaunein koru. Koru oli hopeinen hevonen.
"Kiitos, mutta miks sä annoit tän?" kysyin katse edelleen korussa.
"No kai ystävälle saa korun antaa", poika sanoi virnistäen. Vastaukseksi mumisin jotain ja laitoin korun kaulaani.

------------------------------------------------------------

"Kiitos vielä kerran korusta ja kyydistä ja kivasta päivästä", sanoin hymyillen ja laskeuduin moottoripyörän päältä.
"Eipä mitään", Joel sanoi ja otii kypärän päästään. Tuo ositti poskeaan.
"Niet", sanoin nauraen. Joel esitti loukkaantunutta ja laittoi kypärän päähän.
"Nähään huommenna tallilla", poika sanoi ja lähti sitten.

Vatsassani liiteli varmaan miljoona perhosta, kun hypin portaat ylös ja suoraan huoneeseeni. Iloisesti kierähdin sängylleni ja laitoin TikTakin biisit soimaan. "Sä sekoitat mun maailman!" kuului puhelimesta. Se oli totta. Tunteeni olivat aivan sekaisin. Pidin Joelista kaverina, mutta myös ehkä vähän enemmän, mutta en ollut aivan varma siltikään. Huokaisin ja aloin sitten purkamaan kaikkiea tunteitani päiväkirjan sivuille.