Arkisto

[Helena]

Siirrän tänne muutamat tuntitarinat ja niiden vastaukset vanhasta tarinakirjasta!

[Helena]

Ratsastustunti 8.12.2014

”Noniin, tervetuloa tämän päivän tunnille” huudahdin ja avasin kentän portin, päästäen ratsastajat ja talutettavat hevoset sisään. ”Tänään meitä ei olekaan monta, joten voitte ottaa reilusti tilaa ja käyttää koko kenttää hyödyksi, kun on vielä vilkkaat hevosetkin molemmilla.”
”Tuokaa hevoset kaartoon ja nouskaa ratsaille omaa tahtia, voitte jatkaa siitä alkukäynteihin,” sanoin ja toin kentälle katoksesta pienen jakkaran. ”Voitte käyttää penkkiä selkäännousuun jos haluatte.”

Kysymys 1: Nousetko ratsaille suoraan maasta vai jakkaraa avuksi käyttäen, ja miksi valitsit juuri käyttämäsi tavan? Seisoiko hevosesi nätisti selkäännousun ajan?

Ratsukot kävelivät kenttää ympäri vähän aikaa pitkin ohjin, kunnes huusin: ”okei, aloitetaan! Ohjat tuntumalle, laitetaan hevoset liikkumaan kunnolla. Laiskuudesta ei tosin ole pelkoa näiden hevosten kanssa, mutta katsokaa, että ne käyttävät kaikkia lihaksia kunnolla kävelemiseen, eivätkä vaan ryykää eteenpäin innoissaan.” Ratsastajat tekivät työtä käskettyä. Derry heitteli päätään tavalliseen tapaansa muutaman kerran kuin protestoidakseen työntekoa vastaan, mutta Tommi sai sen unohtamaan hölmöilyt melko nopeasti. ”Derryn kanssa kannattaa aina pitää ohjat, etenkin sisäohja, pienenpienessä liikkeessä, jotta sen huomio pysyy olennaisessa,” neuvoin ruunan ratsastajaa. Latina käveli Papukaijan kanssa mallikkaan oloisesti, joskin yritti välillä nuuhkaista ratsastajansa jalkaa. ”Anna vaan pohjetta jos se yrittää hölmöillä,” hymyilin tytölle.

Kun hevoset liikkuivat hyvin, oli ensimmäisen tehtävän aika. ”Nostetaan kevyt ravi, voitte mennä ensin muutaman kierroksen kenttää ympäri ja pidätte hevoset kuulolla, sitten ruvetaan tekemään kumpaankin päätyyn iso pääty-ympyrä. Muistakaa asettaa hevoset reilusti ympyrän aikana,” huusin kentän keskeltä.

Kysymys 2: Miten valmistelet hevosen ympyrälle kentän päädyssä ja mitä apuja käyttäen saat hevosen kulkemaan mahdollisimman pyöreän tien?

Latina oli aluksi melko pingottuneen oloinen, mutta muutaman ympyrän jälkeen Papukaija sai asetukset kunnolla läpi, ja tamma rupesi taivuttamaan kaulaansa ja astelemaan rennommin ympyrällä. Derry taasen yritti nostaa kaulaansa korkeammalle, kun ratsukko aluksi nosti ravin. Muutaman kierroksen aikana ruuna rupesi rentoutumaan, ja laski kaulansa takaisin alas. ”Derry on alussa usein aika jäykkä kaulastaan, voit ottaa ihan kunnolla ohjasta ja sisäpohkeella viet sen isolle ympyrälle,” neuvoin Tommia, joka teki työtä käskettyä ja lopulta Derry alkoi taipua paremmin jäykän alun jälkeen. ”Hienoa, sitten uralle ja mennään hetki käyntiä,” sanoin ja ratsukot siirtyivät pitämään pientä taukoa.

Hetken päästä pyysin ratsastajia ottamaan hevoset uudestaan tuntumalle: ”sitten voidaan siirtyä laukkatehtäviin. Kokeillaan tehdä ensin muutama ympyrä laukassa ja sitten siirrytään tekemään laukanvaihtoja ravin kautta.” Ratsukot saivat nostaa itsenäisesti laukan ja taivutella muutaman ympyrän. Latina innostui ensimmäisestä laukannostosta ja nosti takapäätä pienen pukin muodossa. Papukaija sai sen kuitenkin napakalla pohkeella asettumaan ja keskittymään tehtävään. Tamma alkoi silminnähden rentoutua laukkaamisen aikana ja laski päätään alemmas, taivuttaen kaulaansa. Hymyilin: ”Latina on aina tykännyt kun mennään kovaa. Se on usein helpompi laukassa kuin hitaammissa askellajeissa.”

Derrykin innostui laukasta; Latinaa enemmän. Ensimmäisitä laukka-avuista se kiihdytti nopeampaan raviin. ”Pidätä vaan kunnolla, ja painat ulkopohkeella hieman satulavyön taakse,” huudahdin ratsukolle. Tommi joutui ottamaan ruunaa kunnolla ohjista, ennen kuin Derry suostui kuuntelemaan, ja nosti horjuvan laukan. ”Anna vaan ensin vähän laukata, otat sitten kiinni enemmän ja kokoat sen,” sanoin, ja Tommi sai kuin saikin Derryn hetken päästä kuuntelemaan ja hidastamaan kunnolliseen harjoituslaukkaan. ”Jes, juuri näin!” hymyilin, ”sitten seuraavaan tehtävään. Mennään laukassa kahdeksikon tyylinen rata, vaihtakaa keskellä ravin kautta laukka. Katsotaan, miten onnistuu!”

Kysymys 3: Miten saat hevosen vaihtamaan laukan ravin kautta kahdeksikon keskellä? Miten onnistuitte tehtävässä?

Tehtävän jälkeen niin ratsastajat kuin hevosetkin puuskuttivat, kun hidastivat käyntiin uralle, antaen hevosille pitkät ohjat. ”Sehän sujui loppuen lopuksi hienosti!” kehuin ratsastajia, ”Annetaan hevosten kävellä loppukäynnit, voitte sillä aikaa venytellä itsenne siellä selässä ollessanne! Kiitos tunnista!”

Kysymys 4: Mikä on lempivenytyksesi hevosen selässä?

Vastaukset

© Papukaija

Talutin Latinaa hieman jännittäen tulevaa tuntia. Tamma löntysteli perässäni laiskasti, kun kaarroimme keskelle. "1. Helena toi jakkaran, mutta en tarvinnut sitä, koska pääsisin Latinan selkään helposti ilman sitä - olinhan kiivennyt korkeammankin hevosen selkään ilman jakkaraa. Latina seisoi muuten paikallaan paitsi että juuri kun oli ottamassa vauhtia selkään nousemista varten, tamma kääntyi 40 astetta toiseen suuntaan. Käännyin ja loikkasin selkään, nyt Latina seisoi kiltisti paikallaan."

Lähdin kävelemään uralle ja pian Helena käskikin ottaa jo ohjat tuntumalle. Tein työtä käskettyä ja annoin tammalle pohjetta. Latina haisteli ja polveani ja tuuppasi sitä hymyilin, mutta Helena pyysi antamaan pohjetta. Tottelin.

Pian aloitimme ensimmäisen tehtävän parissa. Piti nostaa kevyt ravi ja niin teinkin. Latinan kaviot kopisivat tasaisessa, reippaassa tahdissa kovaa, valkeaa, jäistä maata vasten. Tuuli paiskoi päin kasvojani ja sormet olivat kohmeessa. Tehtävässä piti aloittaa lyhyeltäsivulta pääty-ympyrä - molempiin päihin. "2. Kun tulin lyhyelle sivulle otin lisää ohjaa ja kulmasta käänsin sisäohjalla ja ulkopohkeella. Pidin tamman kuitenkin tarpeeksi ulkona sisäpohkeella. Latina ei oikein suostunut taipumaan, mutta toisella ympyrällä meni paremmin." Pian saimme siirtyä takaisin käyntiin hengähtämään. Taputin latinaa kaulalle ja kuuntelin opettajaa.

Siirryimme laukkatehtävään ja otin ohjat jälleen tuntumalle. Helena ohjeisti tekemään taivutuksia ja ympyröitä laukassa, jonka jälkeen kokeiltaisi laukanvaihtoja - ravin kautta. Nostin laukan muutamalla yrityksellä ja Latina innostui hiukan liikaakin, se teki pienen pukin, johon en ollut varautunut ja lösähdin hieman eteenpäin. Kuitekin pienellä pidätyksellä ja pohkeella sain tamman taas asettumaan. Latina rentoutui ja kaarsi kaulaansa nätisti. Helena kertoi Latinan pitävän vauhdista ja sen olevan hankalampi hitaammin mentäessä. Naurahdin ja kerroin itsekkin pitävän siitä kun mennään kovaa. Jatkoimme tehtävää.

Pian Helena neuvoi seuraavan tehtävän. Meidän piti tehdä kahdeksikko - lyhyeltä sivulta aloitettiin ravissa ja hipaistiin pitkää sivua ennenkuin mentiin kentän keskelle. Keskellä piti nostaa ravista laukka ja jatkaa kahdeksikko loppuun pitkän sivun kautta lyhyelle sivulle ja lyhyeltä sivulta pitkän sivun kautta keskelle ja takaisin lyhyelle sivulle. Katsahdin miten minun tulisi mennä Latinan kanssa ja lähdin tekemään tehtävää.

"3. Kun tulin ravissa keskelle nostin laukan ja se onnistui yllättävän hyvin. Tosin Latina siirtyi heti raviin, enkä saanut sen jälkeen laukkaa nostettua. Minun piti tehdä tehtävä uudelleen ja nyt se onnistui." Kun Tommikin oli tehtävän tehnyt saimmme siirtyä taas uralle ja käyntiin. Puuskutin erittäin hengästyneenä ja taputin Latinaa taas kaulalle. Se pärskähti rintakehä kohoillen. Annoimme hevosille pitkät ohjat ja meidän piti venytellä. Helena kiitti tunnista ja aloin venyttelemään.

"4. Lempi venytykseni on ehkä se, kun pitää yrittää koskettaa hevosen korvia ja sitten häntää. Se vaatii tasapainoa, mutta on hauskaa. Varsinainen venytystän se ei ole, kun kierretään 360 asteen kulma hevosen selässä, mutta se on kivaa." Venyttelin reiteni ja pohkeeni hauskalla tavalla ja sen jälkeen käteni ja selkäni. Lopuksi tulimme kaarton ja alas selästä.

Tunti oli oikein mukava!

//Ihanan pitkä ja yksityiskohtainen kertomus! Pärjäsit hyvin noinkin vilkkaan hevosen kanssa, ja tehtävät sujuivat aina lopuksi oikein hyvin. Vastasit kysymyksiin hyvin ja pysyit juuri siinä aiheessa mitä kysyttiin!

1. Itsekin tykkään yleensä nousta selkään suoraan maasta, kun niin olen koko ratsastusurani ajan tehnyt. Aina tietysti kuulee juttuja että penkki säästäisi hevosen selkää ja jalustinhihnoja enemmän, mutta tiedä häntä. Ja ainahan voi vaihteeksi nousta selkään toiselta puolelta

2.Juuri näin ympyrälle kääntyminen minunkin tietojen perusteella sujuu; aina puolipidätteen kautta lähdetään tekemään tehtävää ja ympyrällä käytetään molempia pohkeita hevosen tiellä pitämiseen.

3.Nämä laukanvaihtotehtävät on aina omasta mielestäni ollut hankalia. Pitää olla nopea apujen käytössä että ravi ei venähdä lyhyelle sivulle. Hyvin sait Latinan lopulta toimimaan, vaikka tammalla aina onkin omia mielipiteitä tehtävistä

4. Korvien ja hännän kosketus on kiva "venytys", yksi lemppareistani! Itse tykkään myöskin aina tunnin jälkeen pyöritellä käsiä, tuntuu että ne aina väsyvät kunnon koulutunnin aikana. Ja hullutteluna laitan usein jalat satulan "eteen", silloin tuntuu kun ratsastaisi kamelilla Myöskin tuo 360, jota myöskin maailmanympärysmatkaksi kutsutaan, on hauska!

Kiitos tunnista, oli oikein mukava vastaus!

//offtopiccina voisin mainita, että ajattelin tehdä hoitajille mahdolliseksi myös "tuntimerkin" ansaitsemisen, kun näistä ei noita hoitopisteitä saa, niin saisi sitten jotain kerättyä tästäkin huvista, jos kovasti tykkää ohjatuilla ratsastustunneilla käydä

-Helena

[Helena]

Ratsastustunti 10.1.2015

Kokoonnuimme estetunnin ratsastajien kanssa toimistoon. Olin tänään pitänyt jo kaksi tuntia, ja tarvitsin nopean teekupposen, ennen kuin lähtisimme takaisin märkään loskasäähän. ”Tänään ois siis tarkoituksena hioa vähän ratsastusta esteiden välissä,” lausuin siemausteni välissä. ”Hoda oli viime tunnilla, se odottaa varusteet päällä karsinassa,” sanoin Sinille ja käännyin Papukaijan ja Nienken suuntaan virnistäen. ”Teidän hepat odottaa märkinä tarhoissa.”

Kysymys 1: Miten varustat hevosesi estetunnille?

”Noniin,” tokaisin ja hyppäsin istumaan kentän päätyaidan päälle. Ratsukot kerääntyivät ympärilleni puoliympyrän muodossa. ”Laitoin esteet viime tunnin jälkeen jo paikalleen,” sanoin ja huitaisin kädelläni kentällä pönöttävien estetolppien ja puomien suuntaan. Esteet olivat aseteltu niin, että toisella pitkällä sivulla oli kaksi ristikkoa noin kymmenen metrin päässä toisistaan ja kentän keskellä oli pystyeste vinottain ristikkolinjan suhteen. Toisessa pääsyssä oli vielä yksittäinen pystyeste lyhyen sivun suuntaisesti.

”Lähdetään ensin verkkojen jälkeen ottamaan vähän tuntumaa hyppäämiseen yksittäisellä esteellä ja kun hevoset ovat heränneet, lähdetään menemään ristikkolinjaa ja lopuksi vielä vähän vaikeampia teitä,” selostin tuntisuunnitelmani ja ratsastajat lähtivät kiertämään uraa käynnissä. Hetken kuluttua huusin: ”sitten aletaan ottamaan ohjia tuntumalle, lähdetään kevyessä ravissa vähän lämmittelemään.” Ratsukot lähtivät ravaamaan uraa pitkin. Derry näytti olevan innoissaan estekentälle pääsystä ja yritti ottaa muutaman ravispurtin, mutta Nienke sai sen muutamilla napakoilla pidätteillä kuriin. ”Hyvä, juuri noin. Pidä vaan tiukka linja noiden ryntäilyjen kanssa,” sanoin tytölle ja käännyin Sinin ja Hodan puoleen. ”Anna vähän enemmän pohjetta, herättele kunnolla. Nyt se laahaa vähän jalkojaan- hyvä, juuri noin! Pidä vaan vauhtia yllä, ja ohjaa vähän enemmän tuntumalle, niin se rupeaa kuuntelemaan paremmin,” neuvoin Siniä ja tyttö teki työtä käskettyä. ”Latinan kanssa voit myös hieman herätellä, vähän paremmin kuulolle, hyvä, anna vaan pohjetta ja- oho! Pidä vaan vastaan,” naurahdin, kun Latina otti pohkeen hieman liian kirjaimellisesti, ja nosti päänsä korkeuksiin. Papukaija otti kuitenkin napakasti tamman takaisin haltuunsa. ”Noin, nyt alkaa kulkea!” kehuin ratsastajia, ”ruvetaan tulemaan esteelle!”

Kysymys 2: Mikä on ratsastajan tehtävä hevosen hypätessä esteen yli?

”Hoda aloittaa, nosta laukka pitkällä sivulla,” huusin ratsukoille ja kävelin lyhyellä sivulla olevan pystyesteen luokse. Se oli näin aluksi 40cm korkea. ”Se sitten ottaa aika ison loikan,” varoitin Siniä, kun ratsukko lähestyi estettä. Ratsastaja valmistautui hyppyyn, ja Hoda lähti loikkaamaan melkein kaksi metriä ennen estettä. Muut ratsastajat nauroivat, ja minäkin hymähtelin, kun Sini hidasti hevosta hypyn jälkeen, istuen hieman vinosti satulassa, huvittunut ilme kasvoillaan. ”Siinä oli ainakin ilmavaraa,” naurahdin, ”tule vaan uudestaan, koita pidättää vähän juuri ennen kuin tulette esteelle, jos se malttaisi odottaa vähän pitempään ennen kuin hyppää.” Ratsukko lähti uuteen yritykseen, ja tällä kertaa hyppy onnistui mallikkaasti.

”Hyvä, seuraava!” huudahdin, ja Nienke lähti Derryllä laukkaan pitkällä sivulla. Derry yritti ensin kiihdyttää kiitoraviin, mutta terävä pidätys ja pohkeet samaan aikaan saivat sen nostamaan laukan. ”Hyvä, tule vaan,” sanoin, ja ratsukko läheni estettä hieman liian nopeassa laukassa. Derry otti Hodan tavoin paljon tilaa hypylle, mutta lähti aivan liian aikaisin, mikä johti takajalkojen kolahdukseen. ”Hidasta vähän ja tule sitten uudestaan,” hymyilin Nienkelle, ja seuraava hyppy onnistui jo paremmin, joskin Derry otti edelleen melko suuren loikan ja heilautti vielä päätään hypyn jälkeen silkasta ilosta.

Papukaija lähti ilman kehoitusta tulemaan, kun Derry oli poissa alta. Latinan laukka näytti hyvältä, tamma oli selvästi innoissaan, mutta Papukaija onnistui hillitsemään vauhdin sopivaksi. Latina lähestyi estettä pää pystyssä ja korvat höröllä. ”Katse eteen,” huudahdin ja ratsukko pomppasi esteen yli sen kummemmitta ongelmitta.

”Hyvä, lähdetään sitten tulemaan linjaa. Siinä on nyt reilu kymmenen metriä väliä, eli siihen pitäisi mahtua 2 laukka-askelta. Eli tarkoittaa käytännössä sitä, että Latinan kanssa voit tulla ihan reippaasti, ja Derryä ja etenkin Hodaa voitte vähän pidätellä,” huusin kentän keskeltä.

Ensimmäisenä vuorossa olivat Sini ja Hoda. Ratsukko lähestyi esteitä hyvässä laukassa, mutta Hodan suurehko loikka vei esteiden välin niin lyhyeksi, että hevonen joutui toisen laukka-askeleen sijaan ottamaan pienen töpöaskeleen. Toinen este ylittyi, ja ratsukko jatkoi laukassa päätyyn. ”Tule vaan uudestaan, nyt kokoa hevosta vielä enemmän” huudahdin ja Sini antoi Hodalle pohjetta tämän yrittäessä hidastaa. Ratsukko jatkoi kentän ympäri ja kääntyi uudelleen linjalle. Sini hidasti Hodan laukkaa puolipidätteiden avulla ja tällä kertaa ruuna hyppäsi sievän hypyn, ja askeleetkin mahtuivat esteiden väliin. Toinen esimerkillinen hyppy, ja tehtävä oli suoritettu. ”Hienoa työtä, nyt onnistui hyvin!” kehuin Siniä, ”seuraava!”

Seuraavaksi tulivat Nienke ja Derry. Ruuna kihisi innosta ja yritti ensin lähestyä esteitä nopeassa laukassa. Nienken suusta pääsi joku kirosanaa muistuttava älähdys, ja tyttö käänsi hevosen suurelle ympyrälle, hidastaen sen vauhtia. ”Hyvä, hidasta vaan ihan rauhassa, tule sitten kun laukka on sopivaa,” sanoin ja kierroksen jälkeen ratsukko yritti uudestaan. Lähestyminen sujui hyvin, mutta esteen kohdalla Derry otti jälleen liioitellun ison loikan ja jatkoi rallatusta toiselle esteelle. Jalat eivät kuitenkaan kerenneet mukaan matkaan, kun ruuna hyppäsi, ja se onnistui kompuroimaan toisen esteen puomit maahan. Kentällä olijat nauroivat, ja kävelin nostamaan puomit takaisin kannattimille. ”Kokeillaan uudestaan, voit ottaa ihan kunnon pidätteet ennen estettä,” nauroin tytölle, ja Nienke lähti uudelle kierrokselle. Tällä kertaa Derry suostui hidastamaan vauhtiaan ja ensimmäisen loikan jälkeen Nienke antoi kunnon pidätteet, ja laukka-askeleet mahtuivat kuin mahtuivatkin esteiden väliin. Hypyt olivat edelleen melko suuria, mutta ottaen huomioon ruunan koulutustason, esteet sujuivat hyvin. ”Jes, näin se toimii!” hymyilin ja kehotin seuraavaa ratsukkoa valmistautumaan.

Latina ja Papukaija lähestyivät ensimmäistä estettä hyvässä laukassa, ja hyppy meni hyvin. Toista ristikkoa lähestyessä huomasin kuitenkin, että askeleet eivät ihan riittäisi. Tamma joutui ottamaan pienen lisäaskeleen ennen estettä, ja hyppy meni sen vuoksi melko epävakaaksi. ”Voit tulla vähän reippaammassa tahdissa,” sanoin Papukaijalle ja ratsukko lähti uudelle yritykselle. Nyt Latina laukkasi hieman kovempaa, ja esteet ylittyivät mallikkaasti liidellen. Askeleetkin natsasivat juuri sopivasti. ”Hienoa!” hymyilin tytölle ja jatkoin opastusta: ”näin matalilla esteillä tuo vauhdin lisääminen on hyvä vaihtoehto, mutta jos kyseessä olisi korkeat esteet, voisit harkita myös kolmella askeleella ratsastusta.”

”Tullaan vielä yksi kierros! Hoda aloittaa!”

Kysymys 3: Miten laukka-askelten sovitukset menivät toisella kerralla? Kuinka säädit hevosen vauhtia?

Vilkaisin kelloa, ja totesin, että emme kerenneet enää ottamaan vinoja teitä. ”Hyvä, tämä riittää tältä kerralta! Kiitos tunnista! Tulkaa vielä toimistoon kun olette hoitaneet hevoset, niin annan palautetta! Voitte ottaa loppukäynnit itsenäisesti,” huusin ratsastajille ja avasin kentän portin, kävellen takaisin talliin. Hevosille oli noussut hiki pintaan ja ne pärskähtelivät tyytyväisinä.

Kysymys 4: Miten hoidat hikisen hevosen tunnin jälkeen?


Vastaukset

© Nienke

Derry the tiikerileiskauttelija

Tallin ihastuttavan loskainen piha ei kyllä houkutellut, kun vetäisin käsijarrusta ja avasin auton oven. Hipsuttelin suunnilleen kuivaan talliin, josta sain komennuksen hakea Derry tarhasta. Tänään olisi estetunti, enkä olisi juuri viitsinyt alkaa kuurata hepostani kurakuorrutteen alta esiin. Otin kumisuan käteeni ja aloitin Derryn karvan siistimisen. Ympärilläni pölisi savi-karva ja likapilvi, ja köhisin joka kerta, kun vedin suun kautta henkeä. Kun muta oli lähtenyt irti, otin kovaharjan ja aloin sukia sitä pois karvan seasta. Pölyharjalla sain pienimmät liat pois, ja viimeistelin nyt jo melkein kiiltävän karvan dandylla.
1. "Koska kyseessä oli estetunti, en laittanut Derrylle chamboneja - aiempien kokemukseni perusteella ne eivät olleet hyvä vaihtoehto. Asetin satulan ruunan selkään, ja pyyhkäisin huovasta rapaa pois. Satuloimisen jälkeen hain Derryn suojat, ja laitoin ne kaikkiin jalkoihin, sillä ruuna kolautteli jalkojaan melko ahkerasti innostuessaan. Suitsien laitto sujui tällä kertaa mallikkaasti, ja herra jätti kirahvimaisen "olen iso ja mahtava etkä yllä laittaa minulle kuolaimia" - leikin välistä. Vedin ohjat kaulalta, sillä Derry saattoi tehdä komeita ryöstöjä huomatessaan esteet."
Kentälle päästyämme talutin Derryn puoliympyrälle, jonne muutkin ratsukot olivat jo pysähtyneet. Kiristin vyötä reiällä ja laskin jalustimet alas. Derry oli jo niin menossa, että hädin tuskin pääsin satulaan saakka, ennen kuin se lähti eteenpäin.
"Seeis poika, odota."
Säädin jalustimia vähän lyhyemmäksi kuin normaalisti, ja otin sitten ohjat kunnolla käteeni. Derrylle ei tarvinnut pohkeita antaa, se lähti eteenpäin rivakasti heti, kun löysäsin ohjaa hieman. Helena selitti tehtävän aiheen, ja lähdimme verryttelemään hevosia, kun kaikki pääsivät selkään. Ehdimme kiertää uraa hetken, ennen kuin Helena käski meitä ottamaan ravin. Derry singahti eteenpäin innoissaan korvat hörössä, mutta rauhoitin sitä ja tein muutaman pidätteen. Työskentely oli kaukana alkeistunnin epämääräisestä heilumisesta satulassa: ratsastajat kevensivät rytmikkään ravin tahdissa, ja no - Derry tikutti niska tanassa esteitä vilkuillen eteenpäin, mutta Latina ja Hoda kulkivat sentään nätisti. Helena kehaisi meitä, ja alkoi sitten kertoa ensimmäisestä estetehtävästä.
2. "Ratsastajan tehtävä esteillä oli pysyä esteistunnassa ja kannustaa hevonen esteen yli. Myötääminen, johtava ohjasote ja eteenajo olivat ainakin Derryn kohdalla kultainen kolmikko, jonka avulla sain ruunan esteiden yli melko siististi."
(en ole esteiden teoriaan perehtynyt sen paremmin, anteeksi jos en osaa selittää )
Hoda sai kunnian olla ensimmäinen, ja Sini nosti sillä laukan. Hoda ponnisti huvittavan näköisesti kaukaa, ja teki ihmeellisen tiikerihypyn niin, että Sini istui lopulta vinossa. Hymähdin itsekseni, ja seurasin ratsukon yrittämistä uudelleen. Tällä kertaa se meni hyvin.
"Hyvä! Seuraava", Helena kuulutti ja tepastelin Derryn kanssa eteenpäin. Se ei ensin suostunut nostamaan laukkaa, mutta muutamalla valitulla sanalla ja pidätteiden ihmevoimalla sain sen nostamaan miltei kiitolaukkaa muistuttavan, kolmitahtisen kohellusaskellajin. Sekin otti ponnistuspaikan melko kaukaa, ja huomasin puomin kolahtavan alas sen jäljestä. Helena kehotti tulemaan uudelleen, joten nojasin taaksepäin ja käänsin hevosen loivan kaarteen avulla jälleen esteelle. Hyppy onnistui melko hyvin, vaikka Derry leiskauttikin edelleen komeasti liian kaukaa. Taputin sitä kaulalle ja hidastin käyntiin.
Jälkeeni tuli vielä Papukaija, jonka jälkeen Helena alkoi selostaa linjan hyppäämistä. Hoda oli jälleen ensimmäisenä, ja Derry steppasi malttamattomana allani. Kun tuli sen vuoro, se singahti kohti ensimmäistä estettä hirveällä vauhdilla. Suustani pääsi ärräpää, kun ohjasin Derryn ympyrälle ja hidastin sen vauhtia. Derry hyppäsi jälleen kaukaa, ja kiskaisi päänsä ylös toiselle esteelle tullessa. Se ponnisti hyppyyn, mutta kompuroi sitten takajalkojensa kanssa.
"Kokeile uudestaan", Helena sanoi ja kokosin hevosta ennen kuin yritin uudelleen. Nyt se tuli ensimmäiselle esteelle rauhallisemmin, ja hyppäsi melkein oikeasta kohdasta. Pidätin sitä, ja sain ruunan pysymään käsissä toiselle esteelle saakka. Se loikkasi jälleen komealla ilmavaralla, mutta hienosti kuitenkin Derryn koulutustason lukuun ottaen. Papukaija meni jälleen Latinalla viimeisenä, ja seurasin kiinnostuneena, kun poni meni radan mallikkaasti.
3. "Hodan jälkeen tuli jälleen meidän vuoromme, ja laukkasin Derryllä keskiympyrällä, kunnes sain sen laukan kolmitahtiseksi. Tein muutamia pidätteitä, ja sain ruunaa lyhentämään laukka-askeltaan. Laskin kolme askelta ja ajoin ruunaa eteen niin, että se liisi komeasti esteen yli. Derry yritti jälleen kiihdyttää, mutta pidätin sitä vahvasti. Ruuna kokosi jalkansa ja hyppäsi siististi myös toisen esteen yli. Kehaisin ruunaa hienosta suorituksesta. Aika oli kulunut vauhdilla, joten otimme hetken loppuraveja ja hidastimme sitten käyntiin.
Derry venytti kaulaansa ja hörisi tyytyväisenä. Huomasin sen kylkien höyryävän. Taputin ruunaa kiitokseksi, ja hetken käveltyämme seisahduimme kaartoon ja tulimme alas. Annoin Derrylle salmiakkinamin, ja löysäsin sen satulavyötä nostaen samalla jalustimet ylös. Se käveli tallille nätisti Hodan perässä, ja juttelimme Papukaijan kanssa tunnista innokkaasti.
3. "Huuhtelin Derryä vedellä hikisistä kohdista, ja harjasin sen muuten puhtaaksi. Kuivattelin sitä hetkisen, ja laitoin sitten ruunalle koltun niskaan. Suojat eivät onneksi olleet painaneet ruunaa, mutta harjasin jalat siitä huolimatta huolellisesti."
Derry jäi tyytyväisenä syömään iltaheiniään, kun sanoin sille heipat ja lähdin autolleni päin.

ja kuva ofc:

imageshack.com/a/img538/4257/88HxIy.png

//tajusin et toltahan puuttuu käsi! no mut jos leikitään et se on tuolla hihan sisällä tai jotain vastaavaa...


//Oikein mukava tuntivastaus ja ihana kuva uupuneesta ratsukosta! Hyvin pärjäsit Derryn kanssa, vaikka se nyt on esteillä vähän, noh.. tommonen

1. Aivan oikein, chamboneita tai muita gramaanien tyyppisiä apuohjia ei käytetä esteillä; ainoa estekisoissakin sallittu apuohja on juokseva martingaali, joka auttaa, jos hevonen pitää päätään kovin korkealla. Sitä ongelmaa ei Derryllä kuitenkaan ole, joten apuohjat eivät ole tarpeen. Myös suojat muistit oivasti, etenkin tämmöisellä kokemattomalla hevosella on hyvä, jos jalat eivät kolahtele kipeästi.

2. Jes, juuri näitä tällä kysymyksellä hainkin. Tärkeää on olla esteistunnassa ja myödätä kunnolla ohjista, etenkin hevosella, jonka hyppytyyli nyt on vähän mitä on. Meille opetettiin aikoinaan, että on hyvä ottaa vaikka harjasta kiinni, niin saa ihan konkreettisesti kokeiltua, miten ne kädet pitää pysyä hypyn ajan.

3. Hyvin hidastit ensin laukan kunnolliseksi, hypyt sujuivatkin sen vuoksi hyvin Ja pidit vauhdin pidätteillä sopivana. Itse olen huomannut, että esteiden välillä on joskus vaikea keretä hidastamaan, kun hevonen menee innoissaan eteenpäin ;D

4. Eipä tähänkään mitään lisättävää, pesit hikiset kohdat ja kuivasit +loimi niskaan näin talvella. Siistit vielä jalatkin suojien jäljiltä, sitä ei jokainen muista! Hienoa! Muistithan pestä hiet pois myös varusteista?

Kaiken kaikkiaan oikein mukavasti ja yksityiskohtaisesti kirjoitettu vastaus. Kiitoksia tunnista, opettajallakin oli hauskaa!

-Helena
---

© Papukaija

Äitini punainen Toyota kaarsi sivästi pihaan ja juoksin henki hieverissä talliin. Kello oli jo 20 vaille ja ajattelin olevani myöhässä. Kuitenkin rynnätessäni ovesta sisään Sini oli vasta menossa toimistoon. Jöin seisomaan keskelle käytävää hölmistynyt ilme kasvoillani. Vein ripeästi tavarani Latinan kaappiin ja menin toimistoon jossa muut jo odottivat minua, myöhästyjää. Nienke istui sohvalla Velmu osittain sylissään ja Sini tämän vieressä. Helena raapusti sinikantiseen vihkoon jotain työpöytänsä ääressä. "Tuota, jäinkö jostain paitsi?", kysäisin nolostuneena. "Et, vielä", tokaisi Nienke hieman harmissaan. Nyökkäsin ja menin istumaan sohvan käsinojalle Sinin viereen. Helena aloitti puhumisen ja kuuntelin hiljaa. Tuo kertoi tuntisuunnitelmaa ja samalla hevosista, joutuisin Nienken kanssa hakemaan märät poni tarhoista, kun taas Sinin Hoda odotti valmiina karsinassa. Molemmat murahdimme ja laahustimme riimunnarut kädessä tarhoille hyvin apeat ilmeen kasvoillamme. Saavuttuamme tarhoille näin Latinan pyristelemässä juuri ylimääräisiä lumia yltään. Huokaisin syvään ja noudin tamman, joka tuli perässäni laiskasti laahustaen. Tuntityöskentelyn se olisi varmasti halunnut jättää väliin.

(1) Sidoin ratsuni käytävälle ja hain harjat. Rupesin sukimaan märkää karvaa sileäksi. Viidenminuutin urakan jälkeen tamma "kiilsi" edessäni ja kipaisin noutamassa varusteet. Aikaa kummempaan puunailuun saati Latinan kuivaamiseen ei ollut, joten hyppäisimme märkinä. Satula meni ilman kummempia vaikeuksia - jos nyt luimistelua ei lasketa - mutta suitsien kanssa tuo teki parhaansa estelläkseen minua. Huokaisin ja tungin kuolaimet väkipakolla tamman suuhun. Muistin onneksi suojat, jotka makasivat kuivarin lattialla sopivasti kuivuneina ja laitoin ne kaksinkertaisen harjauksen jälkeen Latinan jalkoihin. Se katsoi minua halveksuvasti ja painoi korvansa luimuun. Taisi se aavistaa, etten jaksanut pelleilyä tälle päivälle. Muistin onneksi suojat, jotka makasivat kuivarin lattialla sopivasti kuivuneina ja laitoin ne kaksinkertaisen harjauksen jälkeen Latinan jalkoihin.(1) Kun kaikki olivat valmiita lähdimme kohti kenttää.

Kiipesin kentällä selkään ja suuntasimme Helenan luo, joka nojasi aitaa vasten. Kuuntelimme kaiken tarkasti, mitä nainen selitti ja lähdimme kulkemaan käynnissä ympäri kenttää. Pian saimme ottaakkin ohjat tuntumalle ja ruveta toimeen. Kohta kaikki ravasivat keventäen siellä sun täällä ympäri kenttää ja opettaja huuteli ohjeita, ensin Nienkelle, sitten Sinille ja lopuksi minullekkin. Annoin Latinalle pohjetta, mutta tamma reagoi siihen hieman liikaakin ja nosti päätään niin että oli luisua alas satulasta. Pidätin ja suoristin ponin kuitenkin hallitusti ja jatkoimme. Kohta saimme alkaa ylittämään ensimmäistä estettä.

Sinin ja Nienken jälkeen oli minun vuoroni. (2) Ratsastajan pitää mukautua hyppyyn ja pysyä kyydissä, sekä ohjata hevosta heti laskeuduttaessa, ellei jo esteen päälläkin(2) Sinin ja Nienken jälkeen oli minun vuoroni. Lähdin tulemaan laukassa jo hyvän matkaa esteestä, jolle suuntasimme. Minulla oli usein vaikeuksia muistaa pitää katse edessä, joten olin kiitollinen siitä mitä Helena huusi juuri Latinan hypätessä. Se meni - ainakin omasta mielestäni - varsin hyvin, eikä moitittavaa ollut paitsi vauhdin lujuudessa ennen estettä.

Seuraava tehtävä häämötti. Helena selitti uuden tehtävän niin, että jopa minä ymmärsin sen ja saimme aloittaa. Hoin muiden vuorolla päässäni sitä, että väliin piti tulla kaksi laukka-askelta. Sini meni ihan hyvin, vaikkakin joutui korjaamaan ensimmäistä kertaa toisella yrittämällä. Nienken mennessä Derryn kanssa saimme Sinin kanssa nauraa toisesta päädystä. Emme kuitenkaan ilkkuen. Toinen yrittämä oli tarpeen.

Nyt oli minun vuoroni. Tehtävä hiukan jännitti, sillä sarjoja oli tullut hypättyä aika vähän. Lähdimme vauhtiin ja hyppäsimme hienosti, mukautumisessakaan ei ollut suurempia vaikeuksia, mutta toista estettä lähestyessä tunsin kuinka askeleet hieman sotkeutuivat ja väliin Latina joutui muovaamaan yhden pienen askeleen ennen estettä. Toisella yrittämällä kaikki meni hyvin ja Helenakin oli tyytyväinen.

(3) Toisella kierroksella ei ollut myöskään kummempia vaikeuksia ja tulimme vauhdissa heti Nienken ja Derryn jälkeen. Pidätin juuri ennen estettä ja kannustin eteen hti sen jälkeen. Muuta oli vaikea tehdä siinä välissä, joten annoin Latinan viedä. Se sovitti askeleet sopiviksi ja niitä tuli tasan kaksi. Pidätin taas juuri ennen estettä ja hyppäsimme kaarevasti sopivalla ilmavaralla esteen yli. Taputin tammaa kaulalle. (3)

Sen jälkeen emme ehtineetkään enää muuta ja olin himan harmissani. Seuraavaksi olisi ollut vuorossa vinoja teitä, mutta se sai jäädä. Laskeuduimme ratsailta loppukäyntien jälkeen ja Helena komensi meidät hevosten huollon jälkeen toimistoon.

Nyt vein Latinan karsinaan ja otin varusteet hikiseltä, sekä märältä tammalta pois. Tuo luovutti kuolaimet anoisasti pois ja ripustin ne karsinan ovessa olevaan koukkuun. Hain harjapussin, josta kaivelin pehmeän harjan. Suin sillä karvat sileiksi, jonka jälkeen noudin punaisessa ämpärissä lämmintä vettä. Kastelin keltaisen sienen veteen ja puristin ylimääräiset pois. Sillä sitten vedin karvasta hien pois. Kun olin saanut sen tehtyä, hain hieman heiniä, joilla hieroin kaiken ylimääräisen märän pois. Lopuksi laitoin fleece -loimen tamman ylle ja vein varusteet varustehuoneeseen, sekä psein kuolaimet. Nienke tuli muistuttamaan minua siitä, että piti kipaista toimistossa ja menimme sinne yhdessä.

Helenan lopettaessa palautteen kuulin isäni tööttäävän autoaan ulkona. Sanoin moikat ja lähdin kotiin.

Tässä kuva tunnista, jonka ehdin väkertämään vielä tarinan jälkeen

aijaa.com/U6BxSa

//Jes, jälleen hieno ja tarkka tarina ja plussana vielä ihana kuva <3

1. Hyvin laitettu hevonen kuntoon, tällä kysymyksellä hain lähinnä noita suojia, jotka muistit hyvin laittaa Latinalle jalkoihin. Eipä sen kummempaa lisättävää tähän

2. Hyvä, juurikin tuo hyppyyn mukautuminen, jolla varmaan meinasit ohjien myötäämistä. Hevosen ohjaus on, kuten sanoit, myös tärkeää, etenkin muistan miten meidän tunneilla piti aina olla katse jo seuraavalla esteellä kun hyppäsi Et maininnut tässä esteistuntaa, mutta varmaan kuitenkin tarkoitit tuolla mukautumisella sitäkin.

3. Myös esteiden välissä on tärkeä pitää tuntuma ja tarvittaessa hidastaa/ajaa eteen riippuen tilanteesta. Toimit hyvin kuitenkin ennen hyppyä; pidätys saa hevosen valpastumaan ja kuulolle, ja pohkeet kannustaa hevosen hyppäämään. Hienoa työtä! Latinan kanssa on mukava hypätä, koska sen hyppytekniikka on hyvä, ratsastajan ei tarvitse kuin säädellä vauhtia ja ohjata.

4. Tunnin jälkeen puunasit Latinan hyvin ja muistit pestä hikiset kohdat, mikä on hyvä, jotta hiki ei jää hankaamaan. Hyvä kikka tuo heinillä kuivaus, enpä ole tullutkaan ajatelleeksi tuota! Itse oon aina vaan sillä hikiviilalla ottanu märät kohdat. Muistithan pestä hien pois myös varusteista?

Hieno tarina, kiitos tunnista!

-Helena

[Sini]

Vastaukset siis tuntitarinan kysymyksiin

1. Miten varustat hevosen estetunnille?
Harjaan hevosen ensin hyvin, varsinkin jos on ollut ulkona ja hevonen on ihan kurainen! Sitten laitan satulan selkään satulahuopineen, sitten laittaisin suitset ja suojat. Paitsi nyt Hoda tässä tapauksessa oli varustettu. 
2. Mikä on ratsastajan tehtävä hevosen hypätessä esteen yli? 
Ainakin, ettei vedä ohjista. eli myötää tarpeeksi. Myös kevyt istunta.
3. Miten laukka askelten sovitukset menivät toisella kerralla? Miten säädit hevosen vauhtia?
Hyvin, kaiketi. Säädin hevosen vauhtia istunnan, ja pidätteen avulla.
4. Miten hoidat hikisen hevosen tunnin jälkeen?
Harjaan hikiset kohdat suoriksi, jotta se kuivuisi nopeammin. Kesällä en laittaisi loimea, koska on niin lämmin.Talvella laittaisin loimen, ettei hevonen sairastuisi ja ettei hikikohta jäätyisi.

Toivottavasti nämä riittäisi  


//Riittää vallan mainiosti!
1. Jep, tällä kysymyksellä lähinnä hain noita suojia, jotka hyvin muistitkin. Meidän hevosilla kun on kaikilla yleissatulat, niin ei tarvitse muistaa erikseen estesatuloita tai mitään.
2. Näin juuri, kevyessä istunnassa istutaan ja myödätään ohjalla kun hevonen hyppää.
3. Istunnalla ja pidätteellä juurikin. Hodalla ei onneksi sitä ongelmaa ole, että menisi liian kovaa, joten nuo kaksi riittävät hidastamiseen mainiosti. Sen sijaan jos tarvitsee lisätä vauhtia, niin kuin Hodan tapauksessa joskus tarvitsee, käytetään napakkaa pohjetta ja tarvittaessa läpsäistään raipalla pohkeen taakse.
4. Juuri näin. Kesällä voi myöskin hikisen kohdan pestä sienellä, jotta hikeä ei jää karvaan. Ja miksei talvellakin, jos hevonen on todella hikinen. Silloin vaan pitää jättää hevonen sisälle kuivumaan loimen kanssa.

Kiitos tunnista!

-Helena