Post by Laura on Aug 3, 2016 16:02:01 GMT
Maastoretki 9.8
Tiistaina 9.8.2016 on mahdollisuus osallistua kaikille avoimelle maastoretkelle! Reitti kulkee Ratapihan tallin kauniissa maisemissa. Retkellä pysähdytään evästauolle laavulle, jossa on myös kaikille tarjolla mehua ja paistettua makkaraa. Ohjaan retken en-vielä-tiedä-kenellä ratsastaen.
Tarina maksetaan kirjoittamalla tarina minun kirjoittamani tekstin pohjalta tai piirtämällä kuva.
Osallistujia otetaan enintään 9 minun lisäkseni ja osallistuminen tähän alle.
Voit osallistua hoitsullasi, omalla hevosellasi tai jollain tallin tuntiratsuista.
Osallistujat (5/10):
- Laura & (mahdollisesti Remu)
- Wilma & Ladi
- Milena & Derry
- Elias & Karri
- Saana & Bella
Tervetuloa mukaan!
Tuntitarina:
Kaikkien meidän onneksemme taivaalta paistoi aurinko maastoretkipäivän aamuna. Olin siis yhtä hymyä astellessani talliin.
”Onkos täällä jo valmista?” Huikkasin Eliakselle, joka laittoi juuri suitsia päähän Karrille.
”Juu, ihan kohta!” Tämä vastasi iloisesti.
”Tavataan kohta kentällä”, sanoin nopeasti, ennen kuin kävin pikkutallissa katsomassa, kuinka valmiita Milena, Wilma ja Saana olisivat. Jotenkin en yllättynyt Ladin varustuksen ollessa vielä hieman vaiheessa, mutta lupasin auttaa Wilmaa Ladin kanssa.
Kun pikkutallin ratsut olivat varustettu, nappasin Remun matkaani hoitopuomilta ja suuntasimme kaikki kentälle. Kertasin nopeasti ohjeita ja päätimme yhteistuumin järjestyksen, jossa ratsastaisimme.
Pian lähdimme matkaan. Ensimmäisenä kuljin minä Remun kanssa. Perässäni tuli Bella ja Saana. Sen jälkeen Milena Derryn kanssa, Wilma Ladin kanssa ja viimeisenä tuli Karri ja Elias. Eliasta se ei (taaskaan) näyttänyt haitata ja tuntui, että tämä upposi omiin ajatuksiinsa jo alta aikayksikön. Ratsastimme alkumatkan rauhallisessa käynnissä. Otimme myös pari pätkää ravia ja myös pätkän laukkaakin. Saavuimme pian kuitenkin laavulle ja asettauduimme sinne. Hevoset saivat juotavaa sillä välin, kun istahdimme laavulle syömään makkaraa ja juomaan mehua.
Paluumatka sujui myöskin rennolla meiningillä. Kuulin jopa Eliaksenkin höpöttelevän jotain pientä Wilman kanssa. Laukkasuoralla otimme perinteiseen tapaan pienen kilpailun. Voiton vei Milena, mikä ei sinänsä yllättänyt. Elias seurasi heti perässä. Minä ja Saama pidimme viimeisiä sijoja, mutta se ei meitä haitannut. Ratsastimme loppumatkasta vielä pätkän ravia, enne kuin siirryimme käyntiin. Itse kullekin oli tullut jopa vähän lämmin retken lopussa.
Tallin pihalla laskeuduimme satulasta ja kaikki lähtivät riisumaan hevosiltaan varusteita. Pesuboksissa oli hetken kuluttua huomattavissa lievää ruuhkaa, sillä kaikki halusivat tarjota ratsulleen pienen viilennyksen. Ratsastajien viilennys tapahtui taukotiloissa limsan äärellä myöhemmin sinä päivänä.
