|
Post by Laura on May 21, 2016 19:18:43 GMT
|
|
|
Post by Laura on May 27, 2016 5:44:19 GMT
Komeilua 1.
Pari kuukautta vanha Rellu on tähän asti ollut erittäin kiltti käsiteltävä. Ori on rauhallinen, eikä erityisen säikky. Se on ehkä vähän hidas oppimaan, mutta käsittelyharjoitukset ovat sujuneet hyvin. Kauniita liikkeitään se on päässyt esittelemään tallin pihassa jo monesti.
|
|
|
Post by Laura on Jun 14, 2016 17:48:35 GMT
Edistysaskelia 2.
Tässä jonkinlainen tiivistys mitä Rellulle on viimeaikoina kuulunut. Yllättävää on ollut orin nopeasti kasvaneet ja tuuheutuneet jouhet.
|
|
|
Post by Laura on Jun 18, 2016 5:09:16 GMT
Koppiin, mars! 3.
Ilma oli todella painostava ja tunsin hien valuvan selkääni pitkin Bellan harjaamisen jälkeen. Illaksi oli luvattu ukkosta, mutta vielä jonkin aikaa pitäisi olla ainoastaan pilvistä ja pieniä sadekuuroja. Ajattelin, että tänään olisi hyvä aika opettaa Rellulle jotain uutta. Ori nosti jo kaikki jalat ongelmitta ja kavioitakin oli vuoltu jo yhden kerran. Vedestä Rellu ei erityisemmin pidä mutta nauttii aina loppujen lopuksi kunnon pesusta. Kävelin pihatolle Milena rinnallani. Tallin pihalla autoille suunnatulla alueella oli traileri takaluukku auki. Annoin Milenan napata paikallaan kököttelevän varsan ja pidin itse huolen siitä, etteivät pihaton ruunat tule ulos samalla. Rellu oli sukupuolestaan huolimatta rauhallinen tapaus. Oikea enkeli, jos niinkin voisi sanoa. Joissain tilanteissa Rellu on ollut ujo ja hieman arka, mutta on kuitenkin viihtynyt hyvin ihmisten seurassa.
Milena talutti tikittävin askelin kävelevää varsaa kohti traileria. Sanomattakin selvää, ettei Rellu sinne itsenäisesti osannut vielä mennä. Lähestyessämme traileria, Rellu hidasti askelia ja pysähtyi useamman metrin päähän. ”Jaahas”, Milena totesi naurahtaen. ”Kyllä se vielä siitä”, kommentoin ja otin Milenan ojentaman riimunnarun itselleni. Rellu ehkä tulisi paremmin tutumman henkilön seurassa. Vielä Rellun ollessa reilusti täysikasvuista pienempi, uskalsin mennä traileriin edeltä ja suunnitelmani oli poistua pienestä sivuovesta. Tavoite oli, että kun tarve olisi, Rellu osaisi mennä traileriin itsenäisesti.
Mitä lähemmäs traileria menimme, sen vaikeamaksi Rellun taluttaminen muuttui. Ponikokoiselta tinker-varsalta löytyi yllättävän paljon voimaa. Enkä missään nimessä halunnut homman päätyä voimakilpailuksi. ”Milena, viitsisitkö hakea rehuvarastosta pari porkkanaa?” Pyysin ja katsoin tyttöön toiveikkaana. ”Joo, mikä ettei!” Milena vastasi ja kipaisi hakemaan porkkanat. Taluttelin Rellua pienissä ympyröissä ja koitin saada sitä tulemaan lähemmäs kuljetuskoppia. Kiersin orin kanssa trailerin yhden kerran ennen kuin Milena palasi hölkäten luoksemme. Hän ojensi kaksi porkkanaa minulle ja naurahti nähdessään Rellun reaktion. Se oli kiinnostunut heti porkkanoista ja hamusi niitä saman tien. ”No niin Rellu, ikävä kyllä joudut tekemään töitä näiden eteen”, kerroin orille, vaikkei se minua ymmärtänytkään. Yritin uudelleen kävellä traileriin sisälle takaluukusta Rellu perässäni, mutta se jäi seisomaan luukun suulle. Lastaussiltakin taisi pelottaa sitä jo tarpeeksi. Yritin houkutella porkkanoiden avulla Rellua tulemaan, mutta se ei auttanut.
”Käveletkö edeltä ja näytätkö Rellulle vähän mallia?” kysyin naurahtaen ja Milena teki työtä käskettyään. Hän käveli traileriin lastaussiltaa pitkin ja tuli sivuovesta ulos. Milena sai tällä tavoin Rellun jopa ottamaan muutaman pienen askeleen eteenpäin. Yritin parhaani mukaan kannustaa arkailevaa varsaa lastaussillalle. ”Mitä luulet, haittaakohan jos lainataan jotain Rellun pihattokavereista näyttämään mallia?” Pohdiskelin osoittaen kysymyksen Milenalle. ”Tuskin”, tämä totesi. ”Taluttele Rellua vaikka kuljetuskopin ympäri sillä välin kun käyn hakemassa Remun”, opastin ja annoin riimunnarunpään Milenalle.
Remu mukanani palasin trailerille. ”Nyt näytetään Remu vähän mallia tuolle nuorukaiselle”, selittelin suomenhevoselle lempeällä äänellä. Milena väistyi Rellun kanssa hieman sivumpaa ja antoi meille tietä. Lastaussillan edessä valmistauduin irrottamaan riimunnarun riimusta. Kun lukko naksahti auki, Remu tiesi kävellä sisälle kuljetuskoppiin. Laitoin vielä takapuomin kiinni ja katsahdin Relluun.
Se vaikutti nyt kiinnostuneemmalta trailerista ja katsoin, kun Milena lähti taluttamaan nuorta herraa lastaussillalle. Rellu otti askeleen lastaussillalle ja säpsähti ensin ääntä, joka siitä tuli, mutta lopulta suostui ottamaan toisenkin askeleen ja pian sen kaikki jalat olivat uudella ja tuntemattomalla alustalla. Milena houkutteli porkkanan avulla Rellua tulemaan pidemmälle ja ihmetyksemme se teki niin. Laitoin Rellun takaa takapuomin kiinni ja Milena irrotti riimunnarun Rellun riimusta.
Varsa oli selvästikin vähän ihmeissään, mutta ei vaikuttanut erityisen pelokkaalta. Heitimme yläfemmat Milenan kanssa. Olimme onnistuneet, ainakin toistaiseksi. Luukun ja pienen oven sulkeminen saisi jäädä jollekin toiselle kerralle. Annoin Milenalle luvan syöttää porkkanan Rellulle ja avasin sillä aikaa Remun takapuomin. Jykevä ori asteli ulos trailerista ja kiinnitin riimunnarun sen riimuun. Pyysin Milenaa pitämään Remusta kiinni ja syöttämään sille toisen porkkanoista.
Avasin takapuomin Rellun takaa ja annoin sen tulla pari askelta lastaussillalle. Kiinnitin riimunnarun sen riimuun ja annoin Rellun jatkaa trailerista poistumista. Se peruutti sieltä hieman epämääräisesti, mutta tarpeeksi hyvin. Taputtelin Milenan kanssa Rellua matkalla pihatolle. Päästin Rellun sinne edeltä ja Remun perässä. Taputin sitä kaulalle kiitokseksi hyvästä työstä. Ilman Remua Rellua ei olisi saanut traileriin vielä vähään aikaan. Kävimme laittamassa trailerista ovet ja luukut kiinni ennen kuin menimme taukohuoneeseen juhlistamaan tätä saavutustamme.
|
|
|
Post by Laura on Jun 19, 2016 19:15:12 GMT
Irtojuoksutusta 4.
Rellun koulutukseen on tähän mennessä kuulunut irtojuoksutusta ja kaikenlaista muuta maastakäsittelyä. Jonkin ajan kuluttua ori on jo valmis normaalin juoksutuksen harjoitteluun
|
|
|
Post by Laura on Jul 4, 2016 15:36:52 GMT
Onnistumisia 5.
Olin päättänyt jatkaa Milenan kanssa Rellun kouluttamista traileriin menemisestä. Avuksemme olimme hakeneet pihatosta myös Remun, joka löntysteli kanssamme trailerille. Talutin Rellua edellä. Ori katseli taas ihmeissään traileria, mutta käveli kiltisti sen lähelle. Milena näytti Remun kanssa mallia ja lastasi Remun koppiin ennen Rellua. Valmistauduin irrottamaan riimunnarun riimusta, sillä halusin, että Rellu oppisi menemään traileriin mahdollisimman itsenäisesti. Ensin se arkaili ensimmäisiä askeleita sillalla mutta lähti kävelemään traileriin. Irrotin narun ja odotin, että Rellu kävelee loppuun asti. Seuraavaksi kokeilimme, kuinka Rellu menisi traileriin ilman, että joku toinen hevonen olisi siellä. Milena piteli Remusta kiinni hieman kauempana, kun aloitin Rellun lastaamisen. Talutin sitä sillalle asti ja talutin Rellun traileriin menemällä itse toisen hevosen paikalle. Kävin laittamassa takapuomin kiinni ja irrottamassa riimunnarun. ”Hieno poika, Rellu”, kehuin nuorta oria ja annoin Milenalle luvan lastata Remu.
”Kokeillaan nyt laittaa ovet kiinni”, selitin Milenalle. Tartuimme kumpikin lastaussillasta kiinni ja nostimme sen. Kiinnitin pressun ja kävelin pikkuovelle. Rellu näytti hieman hämmästyneeltä, kun traileriin oli tullut yhtäkkiä niin pimeää, mutta ori ei näyttänyt kuitenkaan pelokkaalta. Suljin varovasti pienen sivuoven ja katsahdin Milenaan. Tämän suupielet kääntyivät ylöspäin ja heitimme ylävitoset. ”Toivottavasti kaikki käy näin helposti sitten kun Rellu täytyy oikeasti lastata”, Milena naurahti. ”Toivottavasti”, vastasin ja siirryimme takaisin takaluukulle avaamaan sen. Palkinnoksi annoimme kummallekin porkkanoita ja Milena lähti viemään Remua takaisin pihattoon.
”Nyt kokeillaan miten pärjäät yksin, poikaseni”, lepertelin ruunikolle tinkerille ja odottelin Milenaa. Rellu näytti siltä, kuin olisi sanonut: ”Eikö tämä ole vieläkään ohitse”. Tietenkin se oli nuoren ikänsä puolesta hieman kärsimätön, mutta oli pärjännyt loistavasti tähän mennessä. ”Noin, mitäs seuraavaksi?” Milena kysäisi saapuessaan takaisin kopille. ”Kun saan Rellun traileriin, niin laita takapuomi kiinni”, ohjeistin ja lähdin Rellua taluttaen trailerin lastaussiltaa kohti. Se otti jälleen kerran pari ensimmäistä askelta arkaillen, mutta käveli traileriin itsenäisesti vaikka irrotin riimunnarun jo sillalla, enkä kävellyt itse traileriin. ”Loistavaa!” Hihkaisin ja katsoin Milenaa kohti, joka oli juuri kiinnittänyt takapuomin. Suljimme vielä luukut ja ovet ja odotimme hetken ennen niiden avaamista.
Kun sopivalta tuntunut aika oli kulunut, avasimme takaluukun irrottaen ensin pressun sen yläpuolelta. Milena irrotti pressun ja avasi takaluukun, sekä minä tartuin Rellun riimuun, heti kun tämä oli peruuttanut jo melkein kokonaan lastaussillalle. Palkitsimme Milenan kanssa Rellun monilla rapsutuksilla ja parilla makupalalla, jotka taskustani kaivoin. ”Seuraavaksi sitten varusteet päällä. Ootko messissä?” Kysyin Milenalta pilke silmäkulmassa. Jonkin ajan kuluttua Rellu tosiaan pääsisi kokeilemaan kuljetussuojiaan ja pientä reissua liikkeellä olevassa trailerissa.
|
|
|
Post by Laura on Jul 26, 2016 18:22:45 GMT
Jo iso poika 6.
Traileriharjoittelua ja uusien kuljetussuojien kokeilua. Nyt traileriin meno ja siellä oleminen sujuu jo mallikkaasti.
|
|