Post by Helena on Feb 25, 2016 21:18:05 GMT
Varsanvalvojaiset 2.3.2016
Missin laskettu aika lähestyy huimaa vauhtia, ja varsan syntymäpäiväksi arvioidaan ensi maanantaita!
Siksipä järjestämme hoitajaporukalla varsanvalvojaiset! Ideana on valvoa vuoroissa yön yli ja tarkkailla Missiä, ja jos jotain tapahtuu, herätetään koko porukka valvomaan tapahtumaa kaltereiden takaa!
Koska vintillä on talvella liian kylmä, retkipatjat viritetään toimiston lattialle. Kaisa-mummo on luvannut leipoa yöpalaa ja Karla virittää kahvikoneen ja kaakaot toimistoon.
Jos haluat osallistua, laita viestiä alle. Mukaan mahtuu kaikki haluavat!
Kirjoitan varsanvalvojaisista ennakkoon tarinan, jonka pohjalta osallistujat voivat halutessaan kirjoitella jotain. Osallistujien ei tarvitse kirjoittaa maksua tähän tapahtumaan, jos ei halua, mutta olisi tietysti kiva kuulla teidänkin fiiliksiä yöstä!
Mukana:
-Milena
-LaaLaa
-Elias
-Nelli
-Salla
-Wilma
Kaikki mukaan kihelmöivän jännittävään, odotuksentäyteiseen tapahtumaan!
----------------------------------
Missi oli pyöristynyt viime viikkojen aikana huimasti, ja Kaisa-mummo, rautaisella kokemuksen äänellään, arveli varsan syntyväksi puolessavälin viikkoa. Missin karsinan edessä näkyi viikon alussa norkoilemassa niin uteliaita tuntilaisia kuin huolestuneita hoitajiakin. Myös Helena ja Kaisa-mummo ovat Karlan sanojen mukaan hengailleet tallilla entistäkin enemmän.
Keskiviikko-aamuna Kaisa-mummo tuli ulos Missin karsinasta ja kutsui tallin väen koolle. ”Tulkaas täällä käymään,” kuului Kaisan huuto kerhohuoneeseen portaiden alapäästä. Aamukahvilla ollut Karla ja muutama aamuvirkku hoitaja katsahtivat toisiinsa ja kiirehtivät alas talliin. Kaisa-mummo oli vastassa virne naamallaan.
”Tänään tapahtuu kuulkaas jotain jännää!” hän sanoi ja potkaisi ohimennessään toimiston ovea, ”ala tulla sieltä!” Joukko pysähtyi Missin karsinalle ja ärtyneen näköinen Helena kurkkasi toimiston oven raosta. ”Mitä sä täällä riehut?”
”Missi varsoo tänä iltana,” Kaisa-mummo tokaisi, ja avasi karsinan oven. Helenakin liittyi joukkoon ja yhdessä hoitajat ja tallin väki kurkistivat karsinaan. Missi pyöri hermostuneena ympyrää ja kuopi maata. Kaisa käveli sen rinnalle ja nosti kätensä tamman lautasille.
”Sen lantio tuntuu ihan pehmeältä, ja jos kurkkaatte tänne-” Kaisa-mummo viittoi hoitajia lähemmäs ja he vilkaisivat tamman mahan alle. ”-sillä näkyy vahatipat nisien päässä. Se meinaa, että synnytys on lähellä.” Ihastuneita huudahduksia pääsi kaikkien suusta, ja Helenakin kokeili Missin lantiota hymyillen. Missi ei näyttänyt liiemmin välittävän huomiosta, vaan luimisteli korviaan epätyypilliseen tapaan.
”Eiköhän jätetä se rauhaan. Pidetään vahtia vuoroissa,” Helena sanoi ja hätisteli uteliaat tytöt pois karsinasta. Tytöt palasivat taukohuoneeseen, mutta kukaan ei malttanut lähteä kotiin. Sen sijaan sosiaalinen media lauloi, ja iltapäivään mennessä tallille oli saapunut entistäkin suurempi joukkio innokkaita sivustaseuraajia.
Missi ei kuitenkaan varsonut päivän aikana, ja kellon ollessa kahdeksan ja hoitajien maatessa väsyneinä taukohuoneessa, Helena kurkkasi satulahuoneen ovesta. ”Kuulkaa, mitä jos pidettäisiin tänä yönä varsanvalvojaiset!”
Muiden hoitajien jouduttua lähtemään kotiin, paikalle olivat jääneet Milena, LaaLaa, Elias, Nelli, Salla ja Wilma. ”Joo!” huudahti Wilma ja ponnahti seisomaan nojatuolista, ”mä soitan kotiin ja sanon et jään tänne!” Tyttö harppoi portaat ylös ja yläkerrasta kuului pamahdus, kun kaapin ovi avattiin voimalla. ”Mäkin soitan,” Nelli sanoi ja seurasi Wilmaa. ”Ja mä!” Milena huudahti ja juoksi portaille. Helena vilkaisi loppuja hoitajia, jotka kaivoivat puhelimia taskuistaan, ja naurahti, ”ilmeisesti kaikki jäävät!”
Yleisen tohinan, innostuneisuuden ja sähellyksen jälkeen hoitajat lähtivät Karlan opastuksella kaivamaan vintin leirihuoneesta retkipatjoja. Niitä ei riittänyt kaikille, joten osa tytöistä raahasi alas talliin kerrossängyistä varastamansa vaahtomuovipatjan. Vinttillä yöpyminen olisi kiehtonut kaikkia, mutta Kaisa-mummo kielsi sen kylmyyden vuoksi. Sen sijaan vanhus lähti iloisen näköisenä Helenan taloa kohti aikomuksenaan leipoa tytöille hieman yöpalaa.
Kun patjat oli aseteltu toimistoon, joka oli ainoa kunnolla lämmin huone (Helena pitää patteria aina täysillä! Kaisa-mummo valitti.) Karla kiikutti pöydälle kerhohuoneen kahvikoneen, ja laittoi suodatinpussiin yhden ylimääräisen lusikallisen. ”Että varmasti pysytään hereillä,” hän sanoi ja iski silmää.
”Onks kaakaoo?” LaaLaa kysyi virnistäen. ”Ai että onko?” kuului kikatus toimiston ovelta ja sisään astui Milena ja Nelli kantaen kaakaojauhepakettia ja montaa tölkkiä maitoa. ”Te juotte mut vararikkoon,” Helena tuhahti muka vihaisena ja tytöt nauroivat.
”Noniin, tehdään näin,” Helena sanoi kovalla äänellä ja toimisto hiljeni. ”sovitaan vuorot niin, että valvotaan pareittain. Kukin pari pysyy hereillä tunnin ajan ja herättää sitten seuraavat. Valvova pari käy aina välillä vilkaisemassa Missiä karsinan oven yli, ei kuitenkaan mennä häiritsemään ennen kuin tositoimet alkavat. Ja silloinkin kutsutaan ensin paikalle minut ja Kaisa-mummo. Me ollaan tuolla päärakennuksella, soitatte heti jos alkaa tapahtumaan.”
”Me voidaan Eliaksen kaa valvoa eka!” LaaLaa sanoi pirteästi. Wilma, joka oli jo käpertynyt sohvalle viltin alle, vilkaisi kelloa, ”mä voin mennä ainaki viimesenä.” ”Me voidaan Nellin kaa valvoa seuraavana,” Salla sanoi ja Milena nyökkäsi, ”mä meen sit Wilman kaa vikana.” Karla saapui toimistoon kantaen kasaa tyynyjä ja lupautui valvomaan Sallan ja Nellin jälkeen. Kohta toimistoon törmäsi myös Kaisa-mummo käsivarrellaan korillinen tuoreita pullia.
”Hyvä, ja sitten kierto alkaa alusta,” Helena hymyili, ”kiitos hirveästi avusta! Nyt mä voin olla rauhallisin mielin.”
Ensimmäiseen kierron aikana ei tapahtunut mitään sen kummempaa, Missi kiersi levottomana karsinassaan, mutta varsasta ei ollut tietoakaan. Tunnelma toimistossa oli kuitenkin hilpeä. Helena käväisi tarkastamassa tilanteen kahdentoista aikaan, ja kuuli jo tallin ovelta toimistosta kuuluvan vaimean kikatuksen. Kaakaota kului melkein koko paketti ja Kaisa-mummon tuomat pullat oli tuhottu jo kauan sitten.
Parit jatkoivat valvomista silmät ristissä yön pikkutunneille ja siitä eteenpäin. Ensimmäiset merkit siitä, että jotain tapahtuisi, ilmenivät kahden jälkeen. Nelli ja Salla kävivät kurkistamassa karsinaan ja huomasivat Missin makaavan kyljellään ja puuskuttavan. Varsaa ei näkynyt vielä, mutta tytöt soittivat Helenan ja Kaisa-mummon paikalle. Mekkalaan herännyt Elias herätti koko porukan ja hoitajat tunkeilivat karsinalla, kurkkien Missin vointia.
”Vielä voi mennä muutama tunti,” Kaisa-mummo sanoi, ”pidetään vaan vahtia.”
Lopullinen käänne tapahtui vasta neljän aikaan aamuyöstä, kun Missi vihdoin rupesi ponnistamaan. Helena oli valmiina soittamaan eläinlääkärin, jolle oli ilmoitettu Missin tilasta aiemmin päivällä. Ilmassa oli odotuksen tunnelmaa, yhdeksän silmäparia tarkkaili tiiviisti Missin työskentelyä, ja pian varsan kaviot näkyivät. ”Ooh!” ihastuneita äännähdyksiä kuului monen suusta, kun varsasta näkyi hetki hetkeltä enemmän.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Missi päästi viimeisen, tuskaisen äännähdyksen ja varsa mätkähti karsinan pehkuille. Kaisa-mummo ja Helena menivät karsinaan, ja tarkastivat, että varsalla oli kaikki kunnossa. ”Hengittää ihan normaalisti,” Kaisa-mummo hymyili ja näytti peukkua katsojille. ”Orivarsa!” Helena hihkaisi ja väistyi Missin tieltä, kun tuore äiti alkoi nuolla jälkikasvuaan hartaasti.
Varsa oli liman peitossa, mutta sen värityksen pystyi silti erottamaan. Missi oli varsonut kauniin rautiaan orivarsan. Varsan koko keho huojui nuolaisujen tahtiin ja se napitti silmillään ympärillä olevia ihmisiä pöllämystyneen näköisenä. ”Herranjumala miten söötti,” kuului jonkun suusta, ja joku nappasi kuvan kamerakännykällään.
Ei mennyt aikaakaan, kun Missi oli nuollut varsan kuivaksi Kaisa-mummon ja Helenan avustuksella, jotka hieroivat varsaa olkitupoilla. Tomera ori yritti nousta jaloilleen moneen otteeseen ja onnistui kuudennella kerralla. Sen jalat tärisivät uhkaavasti, mutta se pysyi pystyssä ja otti haparoivia askeleita emänsä suuntaan. Hetken hapuilun päästä se löysi tiensä nisälle ja Kaisa-mummo hätisteli porukan kauemmas karsinalta ja sulki oven. ”Annetaan niiden olla rauhassa nyt,” hän sanoi ja vilkaisi onnesta soikeaa Helenaa, joka oli juuri todistanut ensimmäisen kasvattinsa synnyn. ”Pidetään vahtia vielä aamuun asti, niin tiedetään varmasti, että varsa ja Missi on kunnossa,” Kaisa sanoi ja porukka palasi toimistoon hakemaan lisää kaakaota.
Missin laskettu aika lähestyy huimaa vauhtia, ja varsan syntymäpäiväksi arvioidaan ensi maanantaita!
Siksipä järjestämme hoitajaporukalla varsanvalvojaiset! Ideana on valvoa vuoroissa yön yli ja tarkkailla Missiä, ja jos jotain tapahtuu, herätetään koko porukka valvomaan tapahtumaa kaltereiden takaa!
Koska vintillä on talvella liian kylmä, retkipatjat viritetään toimiston lattialle. Kaisa-mummo on luvannut leipoa yöpalaa ja Karla virittää kahvikoneen ja kaakaot toimistoon.
Jos haluat osallistua, laita viestiä alle. Mukaan mahtuu kaikki haluavat!
Kirjoitan varsanvalvojaisista ennakkoon tarinan, jonka pohjalta osallistujat voivat halutessaan kirjoitella jotain. Osallistujien ei tarvitse kirjoittaa maksua tähän tapahtumaan, jos ei halua, mutta olisi tietysti kiva kuulla teidänkin fiiliksiä yöstä!
Mukana:
-Milena
-LaaLaa
-Elias
-Nelli
-Salla
-Wilma
Kaikki mukaan kihelmöivän jännittävään, odotuksentäyteiseen tapahtumaan!
----------------------------------
Missi oli pyöristynyt viime viikkojen aikana huimasti, ja Kaisa-mummo, rautaisella kokemuksen äänellään, arveli varsan syntyväksi puolessavälin viikkoa. Missin karsinan edessä näkyi viikon alussa norkoilemassa niin uteliaita tuntilaisia kuin huolestuneita hoitajiakin. Myös Helena ja Kaisa-mummo ovat Karlan sanojen mukaan hengailleet tallilla entistäkin enemmän.
Keskiviikko-aamuna Kaisa-mummo tuli ulos Missin karsinasta ja kutsui tallin väen koolle. ”Tulkaas täällä käymään,” kuului Kaisan huuto kerhohuoneeseen portaiden alapäästä. Aamukahvilla ollut Karla ja muutama aamuvirkku hoitaja katsahtivat toisiinsa ja kiirehtivät alas talliin. Kaisa-mummo oli vastassa virne naamallaan.
”Tänään tapahtuu kuulkaas jotain jännää!” hän sanoi ja potkaisi ohimennessään toimiston ovea, ”ala tulla sieltä!” Joukko pysähtyi Missin karsinalle ja ärtyneen näköinen Helena kurkkasi toimiston oven raosta. ”Mitä sä täällä riehut?”
”Missi varsoo tänä iltana,” Kaisa-mummo tokaisi, ja avasi karsinan oven. Helenakin liittyi joukkoon ja yhdessä hoitajat ja tallin väki kurkistivat karsinaan. Missi pyöri hermostuneena ympyrää ja kuopi maata. Kaisa käveli sen rinnalle ja nosti kätensä tamman lautasille.
”Sen lantio tuntuu ihan pehmeältä, ja jos kurkkaatte tänne-” Kaisa-mummo viittoi hoitajia lähemmäs ja he vilkaisivat tamman mahan alle. ”-sillä näkyy vahatipat nisien päässä. Se meinaa, että synnytys on lähellä.” Ihastuneita huudahduksia pääsi kaikkien suusta, ja Helenakin kokeili Missin lantiota hymyillen. Missi ei näyttänyt liiemmin välittävän huomiosta, vaan luimisteli korviaan epätyypilliseen tapaan.
”Eiköhän jätetä se rauhaan. Pidetään vahtia vuoroissa,” Helena sanoi ja hätisteli uteliaat tytöt pois karsinasta. Tytöt palasivat taukohuoneeseen, mutta kukaan ei malttanut lähteä kotiin. Sen sijaan sosiaalinen media lauloi, ja iltapäivään mennessä tallille oli saapunut entistäkin suurempi joukkio innokkaita sivustaseuraajia.
Missi ei kuitenkaan varsonut päivän aikana, ja kellon ollessa kahdeksan ja hoitajien maatessa väsyneinä taukohuoneessa, Helena kurkkasi satulahuoneen ovesta. ”Kuulkaa, mitä jos pidettäisiin tänä yönä varsanvalvojaiset!”
Muiden hoitajien jouduttua lähtemään kotiin, paikalle olivat jääneet Milena, LaaLaa, Elias, Nelli, Salla ja Wilma. ”Joo!” huudahti Wilma ja ponnahti seisomaan nojatuolista, ”mä soitan kotiin ja sanon et jään tänne!” Tyttö harppoi portaat ylös ja yläkerrasta kuului pamahdus, kun kaapin ovi avattiin voimalla. ”Mäkin soitan,” Nelli sanoi ja seurasi Wilmaa. ”Ja mä!” Milena huudahti ja juoksi portaille. Helena vilkaisi loppuja hoitajia, jotka kaivoivat puhelimia taskuistaan, ja naurahti, ”ilmeisesti kaikki jäävät!”
Yleisen tohinan, innostuneisuuden ja sähellyksen jälkeen hoitajat lähtivät Karlan opastuksella kaivamaan vintin leirihuoneesta retkipatjoja. Niitä ei riittänyt kaikille, joten osa tytöistä raahasi alas talliin kerrossängyistä varastamansa vaahtomuovipatjan. Vinttillä yöpyminen olisi kiehtonut kaikkia, mutta Kaisa-mummo kielsi sen kylmyyden vuoksi. Sen sijaan vanhus lähti iloisen näköisenä Helenan taloa kohti aikomuksenaan leipoa tytöille hieman yöpalaa.
Kun patjat oli aseteltu toimistoon, joka oli ainoa kunnolla lämmin huone (Helena pitää patteria aina täysillä! Kaisa-mummo valitti.) Karla kiikutti pöydälle kerhohuoneen kahvikoneen, ja laittoi suodatinpussiin yhden ylimääräisen lusikallisen. ”Että varmasti pysytään hereillä,” hän sanoi ja iski silmää.
”Onks kaakaoo?” LaaLaa kysyi virnistäen. ”Ai että onko?” kuului kikatus toimiston ovelta ja sisään astui Milena ja Nelli kantaen kaakaojauhepakettia ja montaa tölkkiä maitoa. ”Te juotte mut vararikkoon,” Helena tuhahti muka vihaisena ja tytöt nauroivat.
”Noniin, tehdään näin,” Helena sanoi kovalla äänellä ja toimisto hiljeni. ”sovitaan vuorot niin, että valvotaan pareittain. Kukin pari pysyy hereillä tunnin ajan ja herättää sitten seuraavat. Valvova pari käy aina välillä vilkaisemassa Missiä karsinan oven yli, ei kuitenkaan mennä häiritsemään ennen kuin tositoimet alkavat. Ja silloinkin kutsutaan ensin paikalle minut ja Kaisa-mummo. Me ollaan tuolla päärakennuksella, soitatte heti jos alkaa tapahtumaan.”
”Me voidaan Eliaksen kaa valvoa eka!” LaaLaa sanoi pirteästi. Wilma, joka oli jo käpertynyt sohvalle viltin alle, vilkaisi kelloa, ”mä voin mennä ainaki viimesenä.” ”Me voidaan Nellin kaa valvoa seuraavana,” Salla sanoi ja Milena nyökkäsi, ”mä meen sit Wilman kaa vikana.” Karla saapui toimistoon kantaen kasaa tyynyjä ja lupautui valvomaan Sallan ja Nellin jälkeen. Kohta toimistoon törmäsi myös Kaisa-mummo käsivarrellaan korillinen tuoreita pullia.
”Hyvä, ja sitten kierto alkaa alusta,” Helena hymyili, ”kiitos hirveästi avusta! Nyt mä voin olla rauhallisin mielin.”
Ensimmäiseen kierron aikana ei tapahtunut mitään sen kummempaa, Missi kiersi levottomana karsinassaan, mutta varsasta ei ollut tietoakaan. Tunnelma toimistossa oli kuitenkin hilpeä. Helena käväisi tarkastamassa tilanteen kahdentoista aikaan, ja kuuli jo tallin ovelta toimistosta kuuluvan vaimean kikatuksen. Kaakaota kului melkein koko paketti ja Kaisa-mummon tuomat pullat oli tuhottu jo kauan sitten.
Parit jatkoivat valvomista silmät ristissä yön pikkutunneille ja siitä eteenpäin. Ensimmäiset merkit siitä, että jotain tapahtuisi, ilmenivät kahden jälkeen. Nelli ja Salla kävivät kurkistamassa karsinaan ja huomasivat Missin makaavan kyljellään ja puuskuttavan. Varsaa ei näkynyt vielä, mutta tytöt soittivat Helenan ja Kaisa-mummon paikalle. Mekkalaan herännyt Elias herätti koko porukan ja hoitajat tunkeilivat karsinalla, kurkkien Missin vointia.
”Vielä voi mennä muutama tunti,” Kaisa-mummo sanoi, ”pidetään vaan vahtia.”
Lopullinen käänne tapahtui vasta neljän aikaan aamuyöstä, kun Missi vihdoin rupesi ponnistamaan. Helena oli valmiina soittamaan eläinlääkärin, jolle oli ilmoitettu Missin tilasta aiemmin päivällä. Ilmassa oli odotuksen tunnelmaa, yhdeksän silmäparia tarkkaili tiiviisti Missin työskentelyä, ja pian varsan kaviot näkyivät. ”Ooh!” ihastuneita äännähdyksiä kuului monen suusta, kun varsasta näkyi hetki hetkeltä enemmän.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Missi päästi viimeisen, tuskaisen äännähdyksen ja varsa mätkähti karsinan pehkuille. Kaisa-mummo ja Helena menivät karsinaan, ja tarkastivat, että varsalla oli kaikki kunnossa. ”Hengittää ihan normaalisti,” Kaisa-mummo hymyili ja näytti peukkua katsojille. ”Orivarsa!” Helena hihkaisi ja väistyi Missin tieltä, kun tuore äiti alkoi nuolla jälkikasvuaan hartaasti.
Varsa oli liman peitossa, mutta sen värityksen pystyi silti erottamaan. Missi oli varsonut kauniin rautiaan orivarsan. Varsan koko keho huojui nuolaisujen tahtiin ja se napitti silmillään ympärillä olevia ihmisiä pöllämystyneen näköisenä. ”Herranjumala miten söötti,” kuului jonkun suusta, ja joku nappasi kuvan kamerakännykällään.
Ei mennyt aikaakaan, kun Missi oli nuollut varsan kuivaksi Kaisa-mummon ja Helenan avustuksella, jotka hieroivat varsaa olkitupoilla. Tomera ori yritti nousta jaloilleen moneen otteeseen ja onnistui kuudennella kerralla. Sen jalat tärisivät uhkaavasti, mutta se pysyi pystyssä ja otti haparoivia askeleita emänsä suuntaan. Hetken hapuilun päästä se löysi tiensä nisälle ja Kaisa-mummo hätisteli porukan kauemmas karsinalta ja sulki oven. ”Annetaan niiden olla rauhassa nyt,” hän sanoi ja vilkaisi onnesta soikeaa Helenaa, joka oli juuri todistanut ensimmäisen kasvattinsa synnyn. ”Pidetään vahtia vielä aamuun asti, niin tiedetään varmasti, että varsa ja Missi on kunnossa,” Kaisa sanoi ja porukka palasi toimistoon hakemaan lisää kaakaota.
Aluksi oli tarkoitus tehdä vain mustavalkoinen nopeasti tehty piirros, mutta innostuin sitten kuitenkin 
