|
Post by nelli on Jul 18, 2016 18:39:40 GMT
JOTAIN UUTTA
Hyppäsin alas veljeni mopon kyydistä ja lähdin laitumia kohti. Tänään tehtäisiin jotain uutta! Nimittäin tänään vedettäisiin kunnon este rääkkiä feat. Kaisa-mummo. Innosta täristen saavuin laitumille. Kävin pyydystymässä Latinan, vaikka helppoa se ei ollut. Tänään oli Latinalla se en tee mitään päivä. "Siinä se innostus meni", mumisin ja raahasin luimistelevan ponin tallille.
Tallissa kiinnitin Latinan käytävälle ja lähdin hakemaan harjoja. Satulahuoneessa istui joku uusi tyttö. Jee, joku uusi. "Moro, mä oon Nelli ja hoidan Latinaa", sanoin ja menin ravistamaan tytön kättä. Tyttö näytti hiukan säikähtäneeltä, mutta ei sentään paennut. Kun tyttö oli alku pelästyksestä selvinnyt sai hän itsevarmuutta. "Moi, mä oon Saana ja hoidan Bellaa", tyttö kertoi. Siinä sitten puhuimme ja Saana kertoi hänen ja Bellan tekemisistä. Me tulimme hyvin juttuun, mutta jossain vaiheessa muistin pienen ärhäkän ponin, joka odotti minua käytävällä. "Mun pitää lähteä, koska Latina odottaa mua tuolla käytävällä", selitin ja keräsin Latinan kamat.
Riensin kyllästyneen tamman luo ja laitoin tavarat sivuun. Päätin aloittaa harjauksen karkealla harjalla ja edetä siitä pölyharjaan. Latina luimisteli ja yritti parhaansa mukaan häiritä harjausprosessia. "Kaiken karvaisia kopukoita Helena osteleekin", kuului Kaisa-mummon mäkättävä ääni ovenpielestä. Kaisa-mummo köpötteli luokseni ja hyvä että ei huitaisut ärhentelevää Latinaa kepillään. "Ei mulla enään kauaa kestä", kiirehdin sanomaan ja otin satulan.
Pian minä ja edelleen kiukutteleva Latina seisoimme kentällä. Latina oli tänään sillä tuulella, että tarvittiin turvaliivi. Kuumaan turvaliiviin sonustautuneena vein Latinan kaartoon ja ponnistin selkään. Sillä välin Kaisa-mummo raahasi esteet kentälle ja meni istumaan valkoiseen puutarhatuoliin. "Voit tehdä alkuverkat itsenäisesti", hän ohjeisti ja huitoi kävelykepillään hurjasti.
Alkuverkoissa Latina ei ollenkaan ollut kuulolla. Siinä me sitten vedimme kunnon tappelut. Kaisa-mummo vain ravisteli päätään ja huitoi kepillään. Kun alkuverkat oli purkissa oli kunnon treenin aika. Hiki valui jo pelkkien alkutaisteluiden jälkeen, niin minkä laista olisi kunnon este rääkin jälkeen?
Jatkuu!!!
|
|
|
Post by nelli on Jul 20, 2016 18:59:27 GMT
JOTAIN UUTTA (jatkoa)
"Okei aloita vaikka tuolla pienellä ristikolla", Kaisa-mummo selitti ja huitaisi kepillään ristikkoa kohti. Nostin päädyssä ravin ja aijoin nostaa pitkällä sivulla laukan, mutta se jäi vain haaveeksi. Latina ei suostunut nostamaan laukkaa. "Himpskutin poni", ärähdin ja otin uudestaan. Edelleenkään ei onnistunut. Lopulta jouduin turvautumaan raippaan. Raipan avustuksella sain Latinan ylittämään ristikon pari kertaa.
Tunnilla pääsimme vain ristikoiden ja matalien esteiden yli. Sarjaesteistä pystyi vain haaveilemaan. Kaisa-mummo huitoi kepillään ja Latina kiukutteli. Mikä voisi olla parempaa. "Ei tästä mitään tule", Kaisa-mummo ärähti ja huitoi kepillään vimmatusti. Olin hänen kanssa täysin samaa mieltä. "Koska meillä on vielä vartti aikaa ja esteet ei suju, niin voit mennä kevyttä ravia ilman jalustimia noin kymmenen minuuttia", Kaisa-mummo sanoi vahingon iloinen ilme kasvoillaan.
Laskeuduin selästä ja otin satulan nopeasti pois ja menin sitten takaisin selkään. Kiersin ensin kierroksen käynnissä ja nostin sitten ravin. Parin kierroksen jälkeen olin jo ihan voimaton. Latina teki kaiken vaikeaksi, minulla oli kuuma ja kevennetty ravi ilman jalustimia oli rankkaa. "Nopeammin! Kevennä!" Kaisa-mummo huusi ja viuhtoi kepillään. En voinut kuin jatkaa. Aika meni hitaasti. Yksi kerros tuntui ikuisuudelta ja minuutit tuntuivat vuosilta. Tämänkö takia harrastin ratsastusta? Ärsyyntyneenä marmatin ja tappelin Latinan kanssa.
"Okei nyt voit ottaa loppukäynnit", Kaisa-mummo sanoi ja lähti köpöttelemään tallia kohti. Kiersin viitisen minuuttia, ennenkuin lopetin. Laskeiduin satulasta ja lähdin taluttamaan edelleen kiukuttelevaa Latinaa tallia kohti. Keltaiset hampaat viuhahtelivat uhkaavan lähellä, mutta minua ei jaksanut kiinnostaa. Väsyneenä vein Latinan karsinaan ja hoidin tamman.
Kun Latina oli hoidettu raahauduin taukotupaan. Siellä istui Kristiina ja Elias sylikkäin ja pikkutallin mafia istui nurkassa punomassa juoniaan. Minua ei kiinnostanut nyt höpöttely, joten suuntasin suoraan sohvalle. Ennen sitä napsautin kuitenkin tuulettimen päälle. Oikaisin pitkälleni sohvalle ja annoin itseni levätä. Onneksi näitä huonoja päiviä oli vain harvoin.
//Tästä tuli jotenkin tönkkö, mutta toivottavasti kelpaa.
//Näitäkin päiviä valitettavasti välillä on! Ensi kerralla sitten paremmalla fiiliksellä ;D 7 HP!
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Aug 5, 2016 18:05:33 GMT
80HP palkintokuva Nellille!
|
|
|
Post by nelli on Aug 23, 2016 17:24:13 GMT
Paluu ratapihaan!!! (tää on jonkinlaista jatkoa tuolle Eliaksen tarinalle) Kiemurtelin naurusta tallinvintillä. Päässäni pyöri vain kuva Eliaksesta kosimassa Kristiinaa! Yritin tukahduttaa nauruani, kun kuulin että joku oli tulossa ylös. Piilouduin nopeasti lähimmän heinäpaalin taakse. "Ai, ai Nelli. Kyllä se sinunkin aikasi vielä koittaa", Kaisa-mummo sanoi ja istuutui viereiselle heinäpaalille. Kiusaantuneena rysän päältä kiinni jäämisestä istuuduin kädet ristissä lattialle. Kuuntelin varmaan noin vartin Kaisa-mummon muisteluita, mutta lopulta hiivin pois. Suuntasin Latinan karsinaan. Karla oli juuri hakenut tamman sisään. Tänään ajattelin mennä vaan kävely lenkille Latinan kanssa. Nopeasti hoidin Latinan ja toisessa sekunnissa olimme jo ulkona. "Lähdetäänkö kävelylle?" kysyin paikoillaan steppaavalta Latinalta. Juuri kun olimme lähdössä kuulin Laan äänen. "Nelli päästäänkö me mukaan?" Laa kysyi ja kiirehti Bellan kanssa luoksemme. "Jep", vastasin ja niin me lähdimme rinta rinnan kävelemään harmaata hiekkatietä pitkin. "Ihanaa olla taas tallilla", huokaisin ja pörrötin Latinan harjaa. "Kiva kun palasit vihdoin Lontoosta. Mä jo luulin, että aijoit lopettaa Latinan hoitamisen", Laa nyökkäsi. " En mä pystyis antaa Latinaa kenellekään muulle hoidettavaksi", totesin ja annoin käteni laskeutua Latinan selälle. "No miltä tuntuu, kun yleensä niin hiljainen serkkusi seurustelee?" töksäytin. "Eipä siinä mitään. Olen iloinen että hän ei ole enään niin ujo ja tietysti olen iloinen myös siitä että hän on onnellinen", Laa vastasi. Pian sen jälkeen kerroin Laalle kaiken minkä olin kuullut vintiltä käsin. "Nelli, ei saa salakuunnella", Laa tiuskahti leikkimielisesti ja naurahti. Kävelimme kaivoskuilujen kautta menevää reittiä. Kaivoskuiluilla tapasimme ketkä muutkaan, kuin ratapihan kaksi omaa puskaratsastajaa Wilman ja Mielnan. "Moro!" hihkaisin heidät nähtyäni. "Moro moro", Wilma sanoi ja pudottautui Ladin selästä alas. Milena teki samalla tavalla. He päättivät jatkaa matkaa minun, Laan ja hepjen kanssa. Vaihdoimme kuulumisia ja kuuntelimme kavioiden kopinaa ja lintujen laulua koko loppu matkan aina tallille asti. Kun pääsimme tallille oli jo alkanut hämärtyä. "Oho, onpa kello jo paljon", Laa kiljaisi ja säikäytti Latinan samalla. Onneksi Latina ei tehnyt mitään suurempaa, kuin vain pysähtyi paikoilleen. "Sori", Laa sanoin ja selitti kaiken siitä miten hän oli tarkka yöunistaan. Itsekin katsoin kelloa ja huomasin sen olevan jo 20.05. Enoni olisi jo odottamassa minua parkkipaikalla. Nopeasti vein Latinan sisään ja hoidin tamman. Samalla kuiskin Latinan korvaan kaikkia salaisuuksia Onneksi tamma ei kertoisi kenellekään tietämäni salaisuuksia. Kun Latina oli puhdas ja häntäkin harjattu annoin tammalle suukon ja lähdin sitten parkkipaikalle. Miksi minusta tuntui että tiesin liika asioita? Ehkä minun pitäisi lopettaa salakuuntelu //Nyt tää oli vaan tällainen lyhyt takaisin tulo tarina. //4HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Aug 24, 2016 6:50:49 GMT
Helenaa!
"Aii!" Wilma kiljaisi ja hyppäsi ylös taukotilan sohvalta. Minä ja Milena nostimme yhdessä sohvatyynyn pois ja otimme sen alta "nuorten hevosten kanssa" nimisen kirjan. "Nyt on kyllä Helena menyt liian pitkälle", Wilma mongersi ja istui uudelleen sohvalle. "Niinpä. Mä ja Derry yritettiin eilen treenata, mutta ei me pysttty, kun kun helena valtasi kentän Irkun kanssa", Milena jatkoi. "Jep, kerran kun mä olin menossa maastoon Latinan kanssa, niin en voinut, kun Helena sovitteli Latinan, Ladin ja Missin satuloita Irkulle", valitin ja huidoin käsilläni ilmaa.
"Niin, tälle täytyy tulla loppu", kuului Kaisa-mummon ääni ovelta. Hänellä oli suuri hymy kasvoillaan. "Minä löysin lehdestä nuorten hevosten koulutus leirille ilmoittautumis palstan ja ilmoitin Helenan ja Irkun sinne", Kaisa-mummo sanoi tyytyväisenä. "Plus minä häädin heidät aamulla matkaa ja nyt minä olen tallinomistaja kokonaisen viikon", Kaisa-mummo sanoi ilkikurinen ilme kasvoillaan. "Ojasta allikkoon", Milena totesi ja veti saappaat jo valmiiksi jalkaan.
Seuraavassa hetkessä löysimme itsemme raahaamassa täysiä heinäsäkkejä tarhoille. "Kunpa Helena ei olis lähtenyt", mutisin ja kaadoin heinät Latinalle ja muille tarhan tammoille. "Niinpä", kuului Milenan ääni viereisestä tarhasta. Pian alkoi kuulua kovaa puuskutusta. Wilma saapui kahden täyden vesikansiterin kanssa tarhoille. "Miten nää voi painaa näin paljon?" Wilma ihmetteli ja kävi kaatamassa vedet vesiastioihin.
Parin tunnin kuluttua löysimme itsemme kuuraamasta hoitsujamme aloittelioiden tunnille. Ennen sitä olimme siivonneet karsinat ja putsanneet kaikki tallin satulahuovat. "Ole nyt paikoillasi!" kivahdin kiukuttelevalle Latinalle. Se i kuitenaan auttanut mitään. Latina oli todella huonolla päällä ja kostoksi siitä että harjasin se vatsan se astui varpailleni. "Aiiiiiii!" huusin ja sain naapuri karsinan Karrin ja Eliaksen pelästymään. Kun kaviotkin ol putsattu ja varuteet laitettu vein Latinan kentälle, missä sitä odotti jo inokas pikku tyttö.
"Kunpa Helena tulisi pian takaisin", Milena totesi samalla, kuin laittoi itselleen rakkolaastaria varpaaseensa. "Niinpä", Wilma sanoi ja toi meille kaikille kaakaot. "Nää me ollaan kyllä ansaittu", virnistin ja otin ison kulauksen kaakota. Minkäköhnän lainen loppu viikosta tulis Kaisa-mummo kanssa?
//Apua, ihan mahtava minitarina! :'D Kaisa-mummoa ei pidä päästää ohjaksiin tai tuloksena on orjatyöleiri! 4HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Aug 28, 2016 8:16:37 GMT
Puuhailua ja aloittelioita!
Heti ensimmäisenä näin tallin pihassa Kaisa-mummon, joka hyräili jotain häälaulua. Naurahdin itsekseni ja totesin päässäni että nyt on kyllä Kaisa-mummosta tullut ihan vanhuuden höperö. Kaisa-mummo veti välillä jopa pari valssiaskeleen näköisiä askelia. -Bravoo! huusin ja vihelsin, kun tulin hänen viereensä. -Herra isä, ei ikä ihmisiä noin saa säikytellä! Kaisa-mummo huudahti. Hetken jo ehdin jopa luulla että siitä tulisi pitkäkin saarna, mutta ei siitä tullutkaan. -Minä tässä suunnittelin häävalssia nuorelle parille, Kaisa-mummo sanoi ja nyökkäsi pihan nurkkaa päin, missä näin Eliaksen ja Kristiinan siistimässä Karria.
Jätin Kaisan rauhaan ja lähdin hoitajien huoneeseen. Taukotilassa istui iso lauma uusia aloittelioita, jotka aloittaisivat tänään ratsastuksen. Heidän keskellään seisoi Karla, joka yritti joten kuten selittää tallin sääntöjä kiljuvalle lapsi laumalle. Äkkiä hypin portaat ylös, ettei minun tarvisi vielä mennä auttamaan. -Moro, sanoin ja avasin kaappini. -Moi, sanoi Mia, Wilma, Milena ja Saippua. Kaikki näyttivät hiukan kärsiviltä, koska kaikki hoitajat vihasivat tätä päivää. Tänään meidän pitäisi auttaa kädestä pitäen tunnilla ja ennen ja jälkeen tunnin uusia aloittelioita. -Hei, älkää näyttäkö noin surkeilta, Saippua totesi ja yritti jotain hymyn tapaista. -Niin, mehän valittiin hoitajina oleminen ja nyt meidän pitää vaan kestää, Wilma sanoi. Puhuimme vielä noin vartin ja kun viimein oli aika mennä alas ei ketään enään harmittanut. Oliko se puhumisen, vai kaakon ansiota, sitä ei kukaan tiennyt.
-Okei eli Minna menee Latinalla, Ville saa Letun, Iiris menee Derryllä......., Karla luetteli ja hääti sitten meidät matkoihimme. -Moi, mä oon Latinan hoitaja Nelli ja tänään mä autan sua, kerroin ja johdatin tytön satulahuoneen kautta Latinan karsinalle. Minna sai viedä harjakorin ja minä toin varusteet.
-Onpa se söpö, Minna sanoi. -Älä juokse! Mene rauhallisesti karsinaan, komensin tyttöä, joka oli jo mennyt hiukan säikähtäneen Latinan luo. Onneksi Latina ei tehnyt mitään. Raahasin harjakorin karsinaan ja tervehdin Latinaa. Tammalla oli jotenkin ilkikurinen ilme, mutta en välittänyt siitä.
JATKUU!!!
|
|
|
Post by nelli on Sept 6, 2016 15:27:03 GMT
Metsään! (Ei ole jatkoa edelliselle tarinalle!)
Viimeiset päivät tallilla oli ollut todella outoja. Kristiinan ja Eliaksen kihlajais juoru oli alkanut hiipua, vaikka Kaisa-mummo edelleenkin paapotti siitä kovaan äänen. Astuin sisään talliin kolealta syysilmalta pakoon. Tallin käytävällä kävi hulina ja vilske, kun uudet tuntilaiset laittoivat hevosiaan valmiiksi. Kävelin papereihin hukkuvan ilmoitustaulun luokse ja katsoin tunti listaa. Latina ei olisi tänään tunnilla. Se oli ihan hyvä, koska minä olin suunnitellut lähteväni kiertämään kalkkilampea (en oo varma oliko se lampi kalkkilampi) ympäri menevää maastopolkua. Korjasin laukkuni asentoa olallani ja lähdin hoitajien pyhättöä kohti.
Taukotilassa istui joukko tuntilaisia, jotka puhuivat innoissaan. -Kuka sä oot? kuului ääni joukon keskeltä. Puhuja oli pieni noin 11 vuotias tyttö. -Mä oon Nelli, sanoin hiukan kiusaantuneena. Tänään oli sellainen päivä milloin en millään olisi jaksanut puhua tuntilaisten kanssa. -Nelli, Helenalla oli teille kaikille hoitajille asiaa ja sä oot jo myöhässä, tyttö sanoi. -Niinpä, kaikkien hoitajien piti mennä toimistoon puolelta, toinen jatkoi. Katsoin äkkiä kelloa taukotilan seinällä. Voi ei! Kello oli jo kaksikymmentä vaille.
Nopeasti kiirehdin toimiston ovelle. Avasin oven hitaasti ja astuin sisään. -Vihdoin Nelli, Helena sanoi työpöytänsä takaa ja naputti rannekelloaan. Potkaisin kenkäni nurkkaan ja ahtauden täyteen tunnetulle sohvalle Eliaksen ja Wilman väliin. -Me kaikki ollaan odotettu sua, Wilma kuiskasi. Enempää hän ei ehtinyt sanoa, sillä Helena alkoi puhumaan. -Okei kaikki, eli siis meillä on täällä nykyjään paljon uusia tuntilaisia ja heidän joukossaan on muutamia, jotka ei kunnioita tallin sääntöjä. Esim. minä olen käräyttänyt pari heinävintiltä, joka on nyt hetken ollut poiskäytöstä, sillä siellä on suuri siivousoperaatio, olen nähnyt myös tuntilaisia juoksemassa käytävillä. Muitakin rikkeitä on tapahtunut. Myös hevosten omia harjoja on käytetty toisilla hevosilla ja niinkuin tiedätte minä toivoisin että harjat olisivat vain hevosten omia esim. erilaisten ihotautien varalta, Helena selosti. Sillä aikaa Mimosa hyppäsi syliini. Silitin kissaa ja kuuntelin Helenan selostusta, siitä kuinka hän niminittäisi meidät talli poliiseiksi ja siitä miten meidän pitäisi tehdä jos näkisimme jotain tälläistä. Vaikka rikkeet eivät olleet niin pahoja, niin olivat ne rikkeitä silti.
Avasin kaappini ja aloin penkoa sieltä kypärää ja hanskoja. Olimme juuri päässeet pois kokouksesta. Hoitajienhuoneessa oli minun lisäkseni vain Saippua, joka kirjoitti jotain bilsan vihkoonsa. -Mitä sä teet? kysyin ja menin katsomaan Saippuan kirjoitelmaa. Harmikseni huomasin että tyttö ei ollut kuullut minua, koska hän kuunteli musikkia nappikuulokkeilla. Saippua näytti kirjoittavan esitelmää hevosesta. Jätin hänet rauhaan ja kävelin portaat alas. Alhaalla laitoin kengät jalkaan ja puin lämpimän syystakkini päälle.
Talli oli typö tyhjä, kun astuin sinne. Vain yhdestä karsinasta kuului hiljaisia ääniä. Epäilin että puhuja oli Kristiina. En välittänyt hänestä, vain kävin hakemassa Latinan harjat ja vaarusteet. Hiljaa kävelin Latinan karsinalle. Latina nuokkui karsinan perällä, kun astuin sisään. Jätin satulan ja suitset ulkopuolelle ja menin sisään harhojen kanssa. Annoin Latinalle sokeripalan taskustani ja aloin sitten puhdistamaan tammaa. Hiljaa hyräilin jotain ikivanhaa biisiä samalla, kuin Vettelin pitkiä vetoja harjalla Latinan selkää pitkin. Annoin toisen käteni levätä tamman selällä, kun puhdistin kaulaa. Kun Latina oli harjattu puhdistin kaviot. Latina oli kiltisti kaikkien toimenpiteiden ajian. Ainut temppu minkä tamma teki oli kerjääminen. Siinä se oli hyvä. Kun Latinalla oli satula ja suitset huomasin, että tamma oli kerjännyt kaikki sokeripalat ja minulla ei ollut enään yhtään jäljellä. -Sä senkin naurahdin ja pörrötin Latinan otsaharjaa. Kiinnitin kypärän leukoihin ja laitoin hanskat käteeni. Sen jälkeen matka sai jatkua. Avasin karsinan oven ja talutin Latinan käytävälle. Matkalla ulos minua tuli vastaan Helena, jonka otsa oli ainakin miljoonalla rypyllä. -Rehutilaus tehty, kengittäjä tilattu, satulansovitus tilattu, kisoihin osallistuttu, Helena mumisi ja käveli ohitseni toimistoa kohti. Mahtoi hänen arkensa olla kiireistä ajattelin ja vein Latinan pihalle.
Pihalla nousin Latinan selkään ja ohjasin sitten tamman Kalkkilampea kohti. Kalkkilammen ympäri kiersi ihana maastolenkki, joka oli jo heti alku syksystä täynnä pudonneita lehtiä. Rakastin kaikkia syksyn värejä. Latina köpötteli tasaiseen tahtiin ja välillä pysähtyi napsaisemaan ruohoa tienpintareelta. Minä puolestani keskityin kauniisiin maisemiin. Kaivoin taskustani puhelimen ja aloin räpsimään kuvia. Kun pääsin pellon reunaan näin pellolla varsin tutun pariskunnan Eliaksen ja Kristiinan. Ikuistin yhteen kuvaan heidät halaamassa kauniin puun juurella. Siitä tuli oikein kaunis kuva. Ennenkuin ehdin pyytää Latinaa uudestaan liikkeelle, kuulin takaani lähestyvän mopon ääniä. Katsoin taakseni ja tunnistin isoveljeni, joka kaahasi täysiä tietä pitkin. Ennenkuin ehdin kissaa sanoa oli hän jo mennyt ohitsemme. -Ai ai, tosta olis tullut sakot, mutisin Latinalle ja pyysin tamman liikkeelle.
Noin viiden minuutin päästä saavuin risteykseen. Valitsin Kalkkilammen ympäri vievän polun. Kokosin Latinan ohjia ja nostin ravin annoin tammalle ravi avut ja karautin metsän siimekseen. Ravasimme melko pitkään, ennenkuin hidastimme. Eteemme oli kaatunut puunrunko. Käänsin Latinan takaisin päin. Erällävanhalla tammella pysähdyin ja käänsin Latinan puunrunkoa kohti. Nostin ravin kautta laukan. Valmistauduin hyppyyn ja annoin Latinan liitää puunrungon yli mahtavalla loikalla. Taputin tamman kaulaa, kun olimme laskeutuneet. -Se meni hienosti, sanoin ja löysäsin ohjia.
Jatkuu!!!
|
|
|
Post by nelli on Oct 2, 2016 7:01:22 GMT
Metsään! Jatkoa! Myötäilin Latinan askelia. Puista karisi punertavia lehtiä päällemme. Jossain kaukana kuului autojen hiljaista surinaa. Ryhdistäydyin Latinan selässä ja pyysin ravin. Ravasimme pitkin lehtien peittämää polkua. Se oli täydellistä, kunnes metsästä kuului pamaus. Latina nousi pystyyn ja minä tarrauduin kiinni satulaan. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä pian löysin itseni maasta. Vihlova kipu lävisti minut. Olin tainnut pudota ranne edellä, sillä ranteeseeni sattui ja se näytti olevan aivan veltto. Pian sain jo toisen kohtauksen, mikä voitti kivun. Missä Latina oli! Hätäisesti nousin ylös pidellen kättäni. Juoksin hätääntyneenä polun päähän, mutta Latinaa ei näkynyt. Jatkoin silti etsimistä. Lopulta lösähdin ison tammen juurelle. Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat pudota poskilleni. Miksi minulle kävi näin? Olin hävittänyt hoitohevoseni ja murtanut ranteeni! Lisäksi olin eksynyt polulta, kun olin etsinyt Latinaa. En enään jaksanut. Pitelin kättäni ja itkin. Pian alkoi pusikoista kuulua ääniä. "Oi, anteeksi!" kuului jonkun ääni. Käänsin itkuiset kasvoni minua pari vuotta vanhempaa poikaa kohti. Hänellä oli mustat pörröiset hiukset ja vihreät silmät. Hänellä oli myös maastokuvioinen asu ja kivääri. "Anteeksi, mä olin metsästämässä hirviä, enkä kaukaa nähnyt kovin hyvin ja luulin sun hevosta hirveksi!" poika sanoi huolestuneella äänellä. Hän kyykistyi viereeni ja kysyi mihin sattui. Hän myös saarnasi vähän sitä etten olisi saanut lähteä juoksemaan kuin päätön kana putoamiseni jälkeen. Tosin minua ei kiinnostanut. Suurin huolenaiheeni oli Latina. Olisiko se löytänyt tallille vai eksynyt metsään? Sitä minä en tiennyt. Poika vetäisi huivin kaulastani ja sitoi sen tueksi kädelleni. Sen jälkeen kaikki pimeni. --------- Avasin silmäni ja näin ensin äidin ja Helenan. Heillä molemmille oli huolestuneet ilmeet. Silloin muistin Latinan. Pomppasin istumaan ja katsoin hätäisesti ympärilleni. "Nelli!" äiti parahti ja osoitti kipsattua kättäni. Seuraavaksi Helena avasi suunsa: "Nelli, lepää nyt. Latina saapui naarmuttanut tallille ja on nyt karsinassa." Huokaisin helpotuksesta. "Milloin pääsen taas ratsastamaan?" kysyin äidiltä, kun Helena oli jo lähtenyt. "Hyvällä tuurilla parin kuukauden päästä", äiti vastasi. Eikä! Ei ratsastusta pariin kuukauteen. Miten minä selviäisin? Pääsisin parin päivän päästä kotiin onneksi. Mutta ikuiseksi arvoitukseksi taitaisi jäädä sen pojan henkilöllisyys joka löysi minut. Mutta eiköhän Holmes ja Watson sen selvittäisi. Vai mitä? //Huhhuh! Onneksi ei käynyt pahemmin, rannekin paranee nopeasti toivon mukaan! 7 HP!
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Oct 4, 2016 20:38:57 GMT
Erikoistehtävä Nellille:
Karla on sairastunut, mutta ponikerhon 6 nuorta jäsentä ovat informaatiohäiriön takia kuitenkin ilmaantuneet paikalle tallin taukohuoneeseen. Keksi hoitajien kanssa ponikerholaisille tekemistä!
Tarinan täytyy olla vähintään 400 sanaa pitkä!
|
|
|
Post by nelli on Oct 8, 2016 18:17:10 GMT
Ponikerhon pitäjänä! Huuhtelin Latinan kuolaimet lämpimässä vedessä ja nostin ne sitten paikalleen satulahuoneen nurkassa olevaan telineeseen, jossa oli Latinan nimilaatta. Olimme juuri vetäneet kunnon koulutreenit kentällä. Pakko oli myöntää, että siinä oli tullut jano ja väsy. Onneksi tiesin, että Helena piti pepsi tölkin taukotilan kaapissa. Niinpä suuntasin sinne. Raotin suurta ja raskasta puuovea ja luikahdin sisään. Taukotilassa istui viisi tyttöä ja yksi poika. He katselivat kelloa huolestunut ilme kasvoillaan. Kävin nopeasti hakemassa pepsi tölkin punaiseksi maalatun kaapiston alimmalta hyllyltä. Poksautin sen auki ja kävelin sitten alakoulu ikäisten lasten luo. Kulautin varmaan puolet pepsi tölkistä kurkkuuni ja avasin sitten suuni. -Ketä te odotatte? kysyin ja otin itselleni puisen jakkaran. -Karlaa, se on jo vartin myöhässä, joukon ainut poika sanoi ja näytti kelloa. Se oli noin 14.15. -Niin se ei ole Karlan tapaista, eräs tyttö piipitti. Eivätkö he tienneet? Kaikkihan tallilla tiesi, että Karla oli sairastunut. -Nyt on valitettavasti niin, että Karla on sairastunut, sanoin ja nielin viimeiset pepsin rippeet. Eihän tällaiset tölkit mihinkään riitä. -Eikä, onko ponikerho siis peruttu? vaalea hiuksinen pikku tyttö sanoi ja näytti nieleskelevän itkua. En ollutkaan ajatellut, että ponikerho oli heille niin rakas. Minun kävi sääliksi lapsia ja päätin tehdä jotain mitä en ollut koskaan tehnyt. Aijoin nimittäin vetää ponikerhon tänään. -Mä voin pitää teille kerhon, sanoin heille ja nousin ylös. Noin viiden minuutin päästä astuin ulos punaisesta tallista. Piha oli täynnä syksyn värejä ja ponikerholaisia. Talutin Latinaa perässäni. Tamma oli melko pirteä koulutreenistä huolimatta, mutta aijoin silti käyttää sitä opetus hevosena. Kävelin hoitopuomille ja sidoin Latinan siihen kiinni. Sitten huusin ponikerholaiset luokseni. -Okei eli tänään voitais aluksi kerrata hevosen osia, kerroin ja järjestin samalla lapset riviin. -Ja jotta tässä olisi jotain kivaa jaan teidät ryhmiin ja saatte ryhmissä paperin ja kynän, sitten minä osoitan jotain Latinan kohtaa ja te laitatte numero 1 jne. ja sitten te kirjoitatte siihen perään mikä se on. Häviäjät joutuvat juoksemaan kolme kierrosta kentän ympäri, sanoi pilke silmäkulmassa. Jaoin lapset ryhmiin ja annoin heille paperit ja kynät. Sitten pääsimme aloittamaan. -Mikä tämä on? kysyin ja osoitin Latinan lapaa. Lapset supisivat ryhmässään ja pari naurun tirskahdustakin kuului. Vuoron perään osoitin kavioita, turpaa, korvia... Lapset näyttivät tosissaan miettivän. Tunsin ylpeyttä, kun lapset palauttivat paperinsa minulle. Heillä oli aivan loistavia vastauksia, jos "joku karvatupsu jalassa" ja "möykky jalassa" tyylisiä ei lasketa. Mutta ei nekään ollut mitään aivan outoja. Hymyillen laskin pisteet ja menin sitten kertomaan ne lapsille, jotka tärisivät jo jännityksestä kentällä. -Ja voittajia on Jennin, Annan ja Kassun ryhmä! huudahdin ja annoin heille koristeelliset raipat. -Ja nyt voittajat saavat valita hevosensa ja juoksuttaa niitä kolme kierrosta. Asetuin kentän keskelle ja esitin Helenaa. -Kassu lisää vauhtia Liisaan, Anna ei tarvitse mennä noin lujaan, Jenni älä anna Kaisan temppuilla, ohjeistin. Nauru ei ollut kaukana, kun katsoin leikkiviä ponikerholaisia ja silloin sain idean. -Tehkää vielä loppukäynnit, minä palaan kohta, huikkasin ja ryntäsin sitten talliin. Avasin taukotilan oven ja syöksyin sisään. -Wilma, Milena, Laura ja Elias menkää ulos odottamaan minua, komensin ja ryntäsin sitten tallin vintille. Vintillä oli tunkkaista ja hämärää. Vain pari auringon säädettä tuli sisään pienistä ikkunoista. Rännin tieni vanhalle puukirstulle ja avasin sen. Sieltä löysin etsimäni. Otin ne kainalooni ja menin takaisin ulos. -Asia on nyt tämä, elikkä te olette tuomareina tänään keppari kisoissa ponikerholaisille, selitin Lauralle, Wilmalle, Milenalle ja Eliakselle. He näyttivät kaikki enemmän tai vähemmän innostuneilta. Ssavuimme kentälle ja minä selitin lapsille kilpailun säännöt ja jaoin kepparit. Tämä olisi koulukisa. -Tässä on tuomarinne Milena, Elias, Laura ja Wilma, kuulutin ja annoin ensimmäiselle luvan mennä. Sitten annoin hienon porkkana mikrofoonini toiselle lapselle. Hän sai esitellä ja selostaa kaverinsa suorituksen ja sitten toisin päin. Lapsilla oli hauskaa, kun heidän poninsa pukittivat radalla, tai tekivät jotain muuta hauskaa, tosin löytyi niitä täydellisiä ratsukoitakin. Kun kaikki oli ratsastaneet omalla tavallaan, oli voittajien julistuksen vuoro. Osa lapsista nauroi kippurassa ja toiset jännittivät tuloksia. Siinä näki melko hyvin ketkä tähtäsivät kilpakentille ja ketkä halusivat vain pitää hauskaa hevostensa kanssa. Hymähdin itsekseni ja katsoin iloisia lapsia. Lopulta arvoisa tuomaristo tuli kentälle. -Päätimme, että tämän päivän voittajia ovat kaikki upeat ratsukot, Laura julisti suu virneessä ja meni kättelemään kaikkia voittajia. Lopuksi kaikki saivat vielä ratsastaa kunniakierroksen. Sen jälkeen olikin aika jo loppu ja kaikkien vanhemmat saapuivat hakemaan lapsiaan. Kaikki lapset ryntäsivät vanhempiensa luokse innoissaan kertomaan mitä olivat tehneet tänään. Keräsin kepparit kainalooni ja keräsin lapset vielä kerran kokoon. -Okei, eli siis ensi kerralla Karla pitää teille tunnin, mutta toivottavasti teillä oli kivaa, sanoin ja hyvästelin lapset. Ilokseni sain myös kuulla, että he halusivat enemmänkin minun pitämiäni tunteja. Hymy suin vastasin, että tulisin joskus moikkaamaan, mutta tunneista en ollut varma. Illalla, kun kävelin kotiin mietin päivääni. Oli oikeastaan ollut hauskaa opettaa lapsia ja ehkä kuka ties minusta tulisi vielä joskus ratsastuksenopettaja //Huikean kekseliästä ohjelmaa keksit kyllä ponikerholaisille! Ei kannata hiiskua menestyksestä Karlalle, tai saat kohta koko ponikerhon omalle kontollesi :'D
Saat tästä tarinasta 8 hoitopistettä! Ja tämän tarinan myötä olet hyväksytysti suorittanut ensimmäisen erikoistehtävän!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Oct 24, 2016 10:02:44 GMT
Vaikka vaikka me aina väännetään siitä harjataanko vatsan alta vai ei ja siitä kuuluuko minun kassistani löytynyt omena Latinalle vai ei, niin silti ollaan edelleen ystäviä, eikä loppua meidän ystävyydelle näy <3 Love you Latina //Oi, ihana <3 tulipas jotenkin hyvä mieli tästä 3 HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Oct 24, 2016 20:09:22 GMT
Rakas hevospäiväkirja... Nyt kun kirjoitan istun parhaillani Latinan karsinassa ja katson, kun Latina syö iltaruokaansa. Kaikki muut ovat jo lähteneet, Karlaa lukuun ottamatta. Talli on aivan hiljainen, vain hevosten rouskutus kuuluu. Viimeiset päivät ovat olleet hiukan sekavia. Talliin on tullut uusia hoitajia, joka on hyvä juttu. Tosin se sekoittaa hiukan minun päätäni. En muista heidän nimiään, enkä tunne heitä vielä kunnolla. Nolostun aina, kun joku hoitaja moikkaa minua, enkä muista hänen nimeään. Olen kyllä aivan paras nimien kanssa Kunpa oppisin pian tuntemaan kaikki uudet hoitajat ja löytäisin sieltä ehkä pari kaveriakin. Myöskään Latina ei auta asiaa. Latina on oppinut jostain avaamaan tarhan portin lukon. Ja siitä on tullut tamman lempi jekku. Latina on myös alkanut avaamaan portin ja juoksemaan minua vastaan pihalle. Onhan se söpöä, mutta vaarallista. Mitä jos Latina jää vaikka auton alle? Sen pois kitkemiseen pitää nyt käyttää aikaa. Latina on myös jekkuillut entistä enemmän. Harjat se heittää aina vesiastiaan, kun silmä välttää ja laukun sisältö leviää aina karsinaan . No ainakin tapakoulutusta on tulossa . Onneksi minulla on melko pitkä pinna ja olen jaksanut nämä välillä hiukan rasittavatkin tempaukset. Muuten minulle ja Latinalle kuuluu hyvää. Latina on kehittynyt huimasti koulussa. Myöskin irtohypytyksen kautta Latina on saanut uutta hyppy intoa. Ja vaikka me treenataankin paljon aina silloin, kun Latina ei ole tunnilla, niin ei niitä maastolenkkejäkään ole unohdettu. Olen jopa alkanut miettimään, että alkaisinko harrastamaan Latinan kanssa poniagilityä. Se voisi olla ihan kivaa Nyt minun täytyy tosin lopettaa. Karla tuli takaisin. On aika kerätä ruokaämpärit pois. (Palataan takaisin maan pinnalle, sori tää hyppy) -Nelli voitko ottaa nää ison tallin ruokaämpärit pois, jos mä otan muista talleista? Karla kysyi ja kiepautti hiuksensa nutturalle. -Joo, vastasin ja nousin seisomaan. Sujautin samalla päiväkirjani laukkuuni ja kävelin sitten Latinan luo. -Mitä mun höpölle kuuluu, lepertelin ja hivuttaudun ottamaan ruokakipon pois. Latina irvisti minulle. Höplötin tamman turpaa ja luikin sitten karkuun keltaisia hampaita. Korjasin sen jälkeen vielä kaikista karsinoista ämpärit pois ja pesin ne pesupaikalla. Kun astiat oli pesty ja kuivattu vein ne rehuhuoneen nurkkaan siistiin pinoon. Sitten vielä suljin rehutynnyreiden kannet. Lopuksi suljin huoneen oven ja napautin valot pois. Matkalla ulos heitin vielä porkkanan Latinan karsinaan ja heitin sitten laukun olalleni ja sitten ei kun ulos ja polkemaan kotia kohti //Sori tää lyhyt pikku tarina, mutta koneesta loppuu pian akku //Onpas hauska tyyli tarinoida, vanha kunnon päiväkirja! Tästä tarinasta välittyi jotenkin semmonen oikee tallillaolo fiilis.
5HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Nov 7, 2016 18:49:51 GMT
Tallissa kuin kotonaan Istuin heinäpaalilla tammojen tarhassa. Latina ja muut tammat käyskentelivät tarhassa ja pureskelivat iltaheiniään. Olin jälleen tullut tallille myöhään illalla. Tänään Latina oli käynyt monella tunnilla, joten sitä ei tarvinnut ratsastaa. Nojasin taakanani olevaan aitaan. Pimeys oli hiipinyt pihan päälle. Olin yksin tallilla. Vain Helena ja Karla olivat siellä. En tiedä miksi, mutta rakastin illalla tallilla olemista. Kun olin värjötellyt tarpeeksi tarhassa kävin pyydystymässä Latinan riimun jatkoksi. Tamma näytti aika väsyneeltä, joten talutin sen suoraan karsinaansa. Karsinan oljet oli vaihdettu, tai no minä olin vaihtanut. Karsinassa tuoksui kuiva heinä ja hevonen. Sidoin Latinan karsinan kalteriin ja kävin hakemassa tamman vihreän harjapakin satulahuoneesta. Aloin sukimaan nuokkuvaa tammaa sen lempiharjalla. Se oli ikivanha piikkisuka, jonka piikit oli jo aivan kuluneet. -Sulla on kyl outo maku, mutisin hevosen korvaan ja kävin sen hiljalleen läpi piikkisualla. Lopulta vielä viimeistelin uudella pehmeälläharjalla. Kun neiti oli harjattu aloin selvitellä harjaa. Avuksi otin normaalin harjan ja hevostenkuivahoitoainetta. -Neiti kampaaja ilmoittautuu palvelukseen, sanoin robottimaisella äänellä. Aloin käymään takkuja yksitellen läpi. Siinä tuntui menevän ikä ja terveys. Varsinkin harjan juuresta löytyi monta takkua. Häntäkään ei ollut yhtään takuttomampi. Hännän tyvessä oli paljon hapsottavia pikkukarvoja, jotka pitäisi leikata pois. Latinan hännän tyvi oli paksu ja loppu häntä oli hiukan ohuempi. Se näytti hauskalta. Kun häntäkin oli kahdentuhannen vuoden jälkeen saatu takuttomaksi irroitin Latinan kalteristä ja keräsin harjat pois. Sitten tyhjensin taskuistani paljon kuivuneita ruisleivän paloja, joita Latina rakasti melkein yhtä paljon, kuin voikukkia. Kun Latina mursu oli ahminut kaikki, se tuli luokseni ja puski minua. -Loppu, sanoin ja näytin tyhjiä taskuja. Mutta siihen Latina ei tyytynyt. Tamma tökkäsi minut kumoon ja teki vielä kerran ruumintarkastuksen. Kun tulos oli negatiivinen kääntyi tamma pois mielenosoituksellisesti. -Anteeksi, neiti nirppanokka, tuhahdin leikillä ja tönäisin tamman peppua. Sitten lähdin satulahuoneeseen. Satulahuoneessa panin tuulemaan. Putsasin Latinan harjat, lajittelin tamman pompulat ja harjasin satulahuovat. Sitten puhdistin jalkasuojat. Lopulta pesin ja rasvaisin jopa satulan ja suitset. Aikaa siinä urakassa meni, mutta hienoa jälkeä tuli. Lopuksi asettelin vielä tavarat paikoilleen ja lisäsin vielä satulahuopien joukkoon ostamani heijastinsatulahuovan. Lopuksi ihastelin vielä työni lopputulosta. Kun olin jättänyt satulahuoneen, päätin vielä käydä loimiensäilytyshuoneessa. Siellä tungin kaikki kuraiset loimet kahteen isoon pesukoneeseen ja ripustin pesusta tulleet kuivumaan. -Hyvä Nelli, sä oot ollut tosi ahkera, kehuin itseäni ja lakaisin vielä loimihuoneen lattian. Kun kaikki oli tehty ja Latina hyvästelty lähdin yksin tarpomaan kotia kohti. Ulkona pyrytti kovaa, joten vedin takkini korviin asti. Tänään oli ollut ihan kiva päivä ja onneksi tulisin pian uudestaan tallille. Ehkä silloin menisin ratsastamaan. //Ihana hoitopäivä, Latina on varmasti tallin kiiltävin hevonen vähän aikaa ps. loimihuonetta ei ole muuten lakaistu miesmuistiin! Kiitos siitä!
6 HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Nov 17, 2016 16:55:33 GMT
|
|
|
Post by nelli on Nov 25, 2016 21:20:05 GMT
Unelmia ja elämää #1
Kävelin märällä hiekkatiellä tallia kohti. Olin herännyt vasta klo.11.10 ja sen jälkeen popittanut musiikkia täysillä kotona, sillä olinhan yksin kotona. Juu koko muu perhe lähti Lappiin lomailemaan ja minä olin jäänyt kotiin sairastamaan. Onneksi tänään olin jo terve, mutta kouluun en ollut vielä mennyt.
Viimeinen käännös ja olin perillä. Koko tallipiha oli tyhjä, sillä olihan kello vasta 12.25. Tänään saisin olla ihan rauhassa.
Tallissakaan ei ollut ketään, ei Helenaa, ei Karlaa eikä edes Kaisa-mummoa. Itse asiassa tallissa ei ollut edes hevosia, sillä kaikki olivat tarhoissa. Iloisesti hyräillen heitin Latinan kuluneen vihreän riimunnarun olalleni ja lähdin ulos ja suuntasin tarhoille.
Ulkona oli melko pilvistä, mutta ei satanut, niinkuin koko alkuviikon oli satanut. "That tato on your schoulder," rallatin ja puikahdin sisään tarhaan. Koko tarha oli pelkkää mutavelliä alusta loppuun. Ja tietysti kaikki hevoset seisoivat tarhan perällä. Vihelsin Latinalle, mutta tamma ei kuunnellut. Se vain jatkoi syömistä. Eipä siinä sitten muu auttanut, kuin lähteä tarpomaan tarhan perälle.
Juuri, kun olin parin metrin päässä Latinasta päätti tamma lähteä liikkeelle. Latina ravasi häntä pystyssä ymäri tarhaa ja minä yritin pyydystää sitä. Lopulta Latina onneksi pysähtyi keskelle tarhaa. Lähdin hitaasti kävelemään tammaa kohti riimunnaru selän takana.
Enään yksi askel ja saisin Latinan kiinni, mutta silloin tapahtui jotain. Jalkani upposi syvälle mutaan. Mutaa oli sääreni puoleenväliin asti. Latina otti pari askelta kauemmas ja nosti ylähuulensa niin, että näytti aivan siltä, kuin Latina olisi nauranut minulle. "Himpskutti", ärähdin ja aloin kiskoa jalkaani mudasta. Valitettavsti se ei ollut niin helppoa. Sain kyllä jalkani pois, mutta saapas jäi mutaan. Kun aloin kiskoa saapasta kaaduin suoraan pepulleni mutaan. Onneksi sentään saapas lähti irti.
Kun saapas oli taas jalassa ja minä pystyssä näytin aivan uitetulta koiralta. Päättäväisenä, ehkä hiukan turhautuneena kävelin Latinan luo, joka näytti edelleen nauravan ja pyydystin tuon narun jatkeeksi.
Mutaisen ja märkänä marssin ulos tarhasta ja suuntasin Latinavierelläni tallia kohti, kun huomasin parkkipaikalla mopon. Mopon kyydistä nousi about minun ikäiseni poika, joka lähti minua kohti. Pojalla oli vaaleansiniset silmät ja ruskeat, pörröiset hiukset. Voitteko kuvitella mitään söpömpää (siis jos Latinaa ei lasketa XD)? Äkkiä haroin hiuksiani niin, etä ne olisivat näyttäneet paremmalta, mutta sainkin levitettyä niihinkin mutaa.
Lopulta poika seisoi edessäni. "Moi, missä päin on keskusta?" poika kysyi viileästi ja katsoi minua, mutahirviötä hiukan huvittuneesti. Se oli varmaan kiusallisinta ikinä! "Tuolla p-päin", änkytin aivan punaisena. Olin aivan nolona. "Okei, kiitti", poika totesi ja katsoi minua hiukan oudoksuvasti. Sitten hän lähti pois.
Nolona luikin talliin ja siellä vein Latinan pesupaikalle. "Nyt sä pääset pesulle", sanoin tammalle yrittäen unohtaa äskeisen oudon kohtaamisen.
// jatkuu! koska mä lähen nyt nukkuu. Et joo tää on aika väsyneenä kirjoitettu jos joku ei huomannut XD
|
|
|
Post by nelli on Dec 1, 2016 18:36:12 GMT
JATKOA! (Tämä sijoittuu siis edellisen tarinan tuloaikaan, siis siihen kun maassa oli vielä kuraa ) Vaihdettuani kuraiset vaatteet uusiin kävelin Latinan luo harjapakki, satula, suitset sekä iso kasa erilaisia pesuaineita mukanani. Jätin muut kamat, paitsi pesuaineet pesäpaikan ulkopuolelle. "Milläs ny alottais?" pohdin ääneen. Lopulta päädyn kukilta tuoksuvaan shamppooseen. Ensin huuhtelen Latinan ja alan sen jälkeen pesusieni apunani hieroa shampoota ympäri tammaa. Noin vartin päästä, kun käteni olivat jo kadottaneet tunnon pääsin vihdoin huutelemaan Latinan. Latina seisoi kiltisti paikoillaan. Tosin sillä oli huolestuttava ilme, nimittäin pilkettä silmäkulmassa, joka tarkoitti että pian tapahtuu jotain. Varautuneensa suihkutin Latinan loppuun ja käänsin sitten hanan pois päältä. Silloin Latina teki sen. Tamma ravisti päätään niin että kaikki vedet tuon harjasta lensivät päälleni. "Latina", moitin, mutta purskahdin nauruun, kun huomasin tamman ilmeen. Latina oli nostanut ylähuulensa, niin että se näytti aivan että tamma irvistäisi. Kun minä oli kaivannut itseni sekä Latinan aloin harjaamaan tammaa. Käytin ihan perus kovaa harjaa. Kävin sillä tamman selän, kaulan ja vatsan läpi. Latina virnisteli edelleen minulle, mutta en välittänyt. Kun olin harjannut selän, vatsan sekä kaulan, vaihdoin harjan pehmeäämpään, tosin ensin putsasin enimmät talvikarvat pois edellisestä harjasta. Kun Latina oli harjattu ja kaviot putsattu laitoin suitset tammalle. Ensin heitin ohjat Latinan kaulalle ja sujautin kuolaimet tuon suuhun. Lopuksi vain vedin ohjat päähän ja kiristin remmit. Sen jälkeen laitoin satulan tamman selkään. Mutta koska Latina oli tänään taas niiiiin hauska, se päätti pullistella. Kiskoin satulavyötä ihan olan takaa, mutta tamma ei hellittänyt. Lopulta muistin jotain. Aloin taputtamaan tamman kaulaa ja vedin samalla satulavyötä. Se auttoi. Se toimi siis silleen että kun taputin Latinaa sai se jotain muuta mietittävää kuin pullistelu ja unohti pullistelun kokonaan. Lopuksi laitoin vielä kypärän päähän ja ratsastushanskat käteen ja lähdin taluttamaan Latinaa kenttää kohti. Koko kenttä ui mudassa, mutta valittaa ei voinut. Rämmin kentän keskelle ja asetin Latinan kaartoon. Sitten ponnistin ponin selkään. Säädin jalustimet vielä jonkun aloittelijan jäljiltä minulle sopiviksi. Sitten maiskutin ja annoin hiukan pohkeita Latinalle. Ohjasin Latinan uralle. Tottuneesti tamma lähti kiertämään mutaista kaviouraa pitkin. Päässäni minulla pyöri tulevat ratsastuskoulujen väliset mestaruuskisat, jonne olimme osallistuneet. Tänään olisi vuorossa sinne valmistautumista. Jo alkukäynneissä yritin tehdä erilaisia temponmuutoksia, jotta saisin Latinan kunnolla hereille. Ne sujuivatkin ihan hyvin. Ainakin tamma oli hereillä ja kuuliaiselta tuulella. Se oli hyvä sillä tänään olisi koulua ohjelmassa. Kun olimme lämmitelleet tarpeeksi pyysin ravin. Annoin raviavut ja Latina lähti kiltisti ravaamaan ponimaista pikku raviaan. Tavalliseen tapaani en alkanut keventää vain pysyin harjoitusravissa. Tänään hiottaisiin sitä. Latina höristi hiukan korviaan, kun hypin kuin perunasäkki tamman selässä, mutta Latina jatkoi kuitenkin kiltisti. Latinan pienet askeleet tekivät harjoitusravista vaikeaa. Yritin pysyä tiukkana, kyynärpäät alhaalla ja kantapäät alhaalla, mutta se oli vaikeaa. Jännitin hiukan vatsaani ja yritin pysyä ryhdikkäänä Latinan selässä, aivan kuin oikea kouluratsastaja. Pakko myöntää että siinä tuli hiki. Piti muistaa ainakin miljoona asiaa. Pysyä rentona mutta silti tiukkana sekä avut piti olla mahdollisimman pieniä. Lopulta minä kuitenkin onnistuin jotenkin (takana oli kuitenkin varmaan yli 8 kierrosta harjoitusravia). Lopulta otin välikäynnit. Taputin Latinan kaulaa ja annoin paljon ohjaa niin että tamma pystyi venyttää kaulaansa. Pyyhin hikeä otsaltani. Kiersimme 2 kierrosta rennosti käynnissä, mutta sitten oli kolmikaarisen kiemura-auran aika. Teimme sen ensin ravissa ja sitten laukassa. Se sujui hyvin onneksensi. Lopuksi otimme vielä pari laukka kierrosta ja loppu käynnit. Lopuksi ohjasin Latinan kaartoon ja laskeuduin alas. Taputin tamman kaulaa ja otin ohjat tuon kaulalta. Sitten lähdimme sisälle talliin. Sisällä huuhtelin hikisen Latinan ja laitoin tuolle fleeceloimen. Sitten annoin vielä tammalle omenan ja lähdin sitten taukotilaan. Nyt minulla olisi hiukan aikaa, ennenkuin taas illalla menisin auttamaan Karlaa ponikerholaisten kanssa Tänään treenit meni ihan hyvin, eikä Latinan temputkaan hirveästi haitannut Tästä on hyvä jatkaa kohti kisoja! //Hyvää kisatreeniä! 8HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Dec 19, 2016 18:26:35 GMT
Varsojaa! Iloisesti hyppelehtien saavuin tallille. Edes harmaa ja kostea sää ei latistanut tunnelmaani. Olin juuri suorittanut vikan kokeen, siivonnut huoneeni ja koko muu perhe oli lähtenyt mummolaan. Vain minä jäin yksin kotiin. Kävelin loskaisen pihan poikki, kun pihaan saapui Helena maastureineen. Maasturin takana huojui traileri. Helena pysäytti auton ja astui ulos. "Moi Nelli", nainen sanoi iloisesti. "Moi", vastasin ja menin tottuneesti auttamaan Helenaa lastaussillan avaamisessa. "Missäs te olitte?" kysyi, kun huomasin Ladin trailerissa. "Vähän siellä sun täällä", Helena sanoi viekkaasti. "Eli?" kysyin uteliaasti. "No jos sun on ihan pakko tietää, niin käytiin moikkaamassa yhtä oria", Helena naurahti ja käveli sisään traileriin. Nopeasti laskin päässäni yksi plus yksi ja tajusin sen. VARSOJA! Lopulta sanoin heipat Helenalle ja kävelin sisään tallin. Mielessäni pyöri jatkuvasti vain yksi sana: Varsoja! Talliin oli siis tulossa 2 varsaa. Missin ja Ladin. Hymyillen kävelin suoraan varustehuoneeseen hakemaan Latinan harjoja. Tänään olisi aika puunata Latina joulu kuntoon. Tottuneesti nappasin vihreän harjapakin hyllyltä Karrin ja Missin harjapakkien välistä. Lähden sitten kävelemään Latinan karsinaa kohti. "Moi höpö", naurahdan ja jätän harjapakin karsinan ulkopuolelle. Raotan karsinan ovea ja astun sisään. Sujautan riimun tamman päähän ja avaan sitten oven kokonaan. Talutan puoli nukahtaneen Latinan käytävälle ja laitan tuon kiinni molemmilta puolilta. "Tänään on vuorossa joulusiistiminen", kuiskaan nuokkuvan tamman korvaan. Otan ensin harjapakista sinisen kumisuan. Alan pyörittelemään sitä Latinan kaulalla. Laitan samalla toisella kädellä kuulokkeet korviini ja TikTakin biisit soimaan. Pyörittelen kumisualla Latinan selkää ja laulan aivan täysiä, sillä tallissa ei tietääkseni ollut ketään. "Mikset sä voi ymmärtää, mä en haluu sua mun elämään!" laulan ja tanssin, samalla vaihtan kumisuan ihan normi sukaan. Harjaan nukkuvan Latinan läpi sualla ja alan sitten selvittelemään harjaa ja häntää.Selvitän harjaa takku takulta. "Satuprinsessaaa", laulan samalla. Yht äkkiä joku tökkää minua olkapäähän. Otan nopeasti kuulokkeet pois ja käännyn tulijaa kohti. "Moi, anteeksi missä on Helena?" noin minun ikäiseni poika kysyi. Pojalla oli vaaleat hiukset ja siniset kirkkaat silmät. "Öö, tuolla", änkytän nolona ja osoitan Helenan toimistoa. Toivottasti poika ei ollut kuullut lauluani. "Muuten sä laulat hyvin", poika sano vielä ja vinkkasi silmää. Sitten hän hävisi Helenan toimistoon. Ihmeissäni ravistelin päätäni. Mitä toi oli olevinaan? Ihmeissäni tungin kuulokkeet taas korviin ja jatkoin biisien kuuntelemista, en kuitenkaan enään laulanut. Kun häntä ja harja oli selvitetty putsasin vielä kaviot ja öljysin ne. Sitten talutin nuokkuvan Latinan karsinaan ja siivosin kaikki harjat harjapakkiin. Sitten vein vielä harjapakin satulahuoneeseen. Kun tulin pois sieltä näin pojan tulevan ulos toimistosta. Nopeasti ohitin tuon ja kävelin taukotilaan ja sieltä hoitajienhuoneeseen. Siellä lysähdin pöydän äären ja aloin selailemaan instaa. Tämmöistä tänään. Latina tuli puhtaaksi ja se oli pääasia //4HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Dec 20, 2016 19:19:44 GMT
Treeniä ja törmäyksiä
Annoin avut Latinalle ja nousin kevyeenistuntaan, kun tamma ponnisti 80cm esteen. Tuuli iski täysiä kasvoilleni, mutta onneksi olimme jo pian maassa ja Latina jatkoi loukkaamista eteenpäin. "Jes!" huudahdin ja kumarruin taputtamaan Latinan kaulaa. "Ihan hyvä hyppy, alastulo on vielä liian epävarma ja töksähtävä", Kaisa-mummo kommentoi kentän keskeltä. "Nyt koko rata", Kaisa ohjeisti ja viuhtoi kepillään. Väsyneenä tottelin kuitenkin tuon käskyä. Olin Latinan kanssa ratsastanut jo 40 minuuttia esteitä ja vieläkään Kaisa-mummo ei ollut tyytyväinen. "Vauhtia, pitäis olla jo päädyssä, ei voi mennä noin kauaa", Kaisa-mummo marmatti kentän aidan takaa. "Kun minä olin nuori..." Kaisa jatkoi. Huokaisten jäin kuuntelemaan Kaisan kertomusta siitä miten hänen nuoruudessaan ei laiskoteltu.
Kun vihdoin Kaisa-mummo lopetti ratsastin Latinan kentän lyhyeen päähän. Siellä pysäytin Latinan ja kuuntelin kuinka Kaisa otti lähtölaskennan. "N, Y, T, RATSASTA!" Kaisa-mummo kuulutti ja laittoi sekuntikellon päälle. Hellästi painoin pohkeet Latinan kylkiin ja tamma lähti ravin kautta laukkaan. Edessä odotti 60cm ristikko. Valmistauduin hyppyä varten. Tein avut ja nousin kevyeenistuntaan. Sitten Latina ponnisti. Tamma liiteli esteen yli varmasti. Kun se oli ohi suunnattiin 70cm okserille. Okseri meni hyvin, jos minun pientä horjahdusta alastulossa ei laskettu. Seuraava este oli 80cm. Sen yli Latina hyppäsi hiukan huonosti ja kavio osui puomiin. Tosin puomi ei pudonnut. Se jäi heilumaan pidikkeisiinsä. Enään viimeinen este. Kannustin Latinan hiukan lujempaan laukkaan, sillä tamma oli hiukan hidastanut. Tein nopeasti valmistelut ja annoin avut. Sitten enää ponnistus ja me leijailimmen esteen yli. Kun Latina laskeutui maahan pysäytti Kaisa-mummo kellon ja minä hiljensin Latinan käyntiin. "Hyvä tyttö", sanoin Latinalle iloisesti ja taputin tuon kaulaa.
"Liian hidasta, liikaa virheitä, ei näillä tuloksilla mitään voiteta", Kaisa-mummo marmatti. Hänellä oli selvästi huono päivä. "Ja sinä, mikä perunasäkki sä siellä selässä olet, ryhtiä ja jännitä vatsaa alastulossa niin loppuu se horjuminen", Kaisa moitti ja huitoi vimmatusti kepillään. "Oikei, 10min loppuravit ilman jalustimia", Kaisa-mummo ohjeisti ja lähti sitten köpöttelemmään tallia kohti.
Huokaisten laskeuduin alas Latinan selästä ja riisuin satulan tammalta. Laitoin sen aidan päälle. Sitten kipusivat takaisin Latinan selkään ja kannustin tamman raviin. Aloin keventämään ilman jalustimia. Väsymys hiipi kehooni ja tuntui lamauttavan jalkani. "Kaisalla on näköjään huono päivä", Wilma sanoi kentän aidan luota. Milloin hän oli siihen tullut? "Mistä arvasit?" kysyin ihmeissäni. "No kai sen näkee, kun se on käskenyt menemään ravia ilman jalustimia, vain Kaisa määrää semmoista jos ei ole tyytyväinen", Wilma sanoi virnistäen.
Hetken aikaa katsottuaan tyttö lähti pikkutallia kohti. Enää viimeinen kierros ja olisin valmis. Jalat olivat hapoilla ja huusivat hoosiannaa.
Lopulta liu'uin alas. Väsyneesti otin ohjat tamman kaulalta ja lähdin kävelemään tallia kohti jalat täristen. Kaisa-mummon pahat päivät olivat PAHOJA! Miksi olinkaan suostunut Kaisan valmennettavaksi? Latina pärskyi vieressäni. Tamman oli selvästi ihan hikinen.
Juuri, kun olin menossa talliin kuulin jonkun tulevan takaani. "Moi laulaja", joku sanoi. Tunnistin tuon äänestä hänet samaksi pojaksi, joka oli kuullut eilen lauluni. "Mul on vähän huono päivä, niin ei kannata tulla lähelle, saatan purra", sanoin väsyneesti, mutta pilke silmäkulmassa. "Okei", poika naurahti.
Väsyneenä talutin Latinan karsinaansa ja aloin riisutaan tuolta varusteita. Ensin nostin selälle laittamani satulan pois ja siirryin sitten suitsiin. "Miks oot noin nuutuneen näköinen?" poika kysyi. En ollut huomannut että hän oli tullut nojailemaan karsinanoveen. "No me ollaan mukana semmosissa kisoissa, joissa ratkaistaan tallien mestaruus ja mun pitää harjoitella ja Kaisa-mummo valmentaa", kerroin ja lähdin hakemaan vesiämpäriä ja pesusienen.
"Millanen se mummo on?" poika kysyi virnistäen. "No tiukka valmentaja ainakin, saa kaikki hikoilemaan ja edistystä aikaan", selitin ja lähdin takaisin vesiämpärin kanssa. "Okei", poika totesi. Minun teki mieli kysyä miksi tuo seurasi minua, mutta en jaksanut. Kävelin vain takaisin Latinan luo ja aloin pesemään tuon hikisiä kohtia. Pesin erityisen hyvin satulankohdan. "Oli näköjään rankka treeni", poika sanoi hymyillen. Mumisin vastaukseksi vain jotain epäselvää.
Kun Latina oli pesty kävin hakemassa tuolle loimen ja loimitin tamman. Sitten katsoin vielä että tuolla oli vettä vesiastiassa ja heitin vielä ruoka-astiaan ruisleivän palasen.
Sitten painoin vielä suukon tamman turvalle ja menin ulos karsinasta. Lukitsin karsinanoven ja keräsin kamani ja lähdin viemään noita paikoilleen. Poika seurasi jatkuvasti ja yritti kehittää jonkin laista keskustelua, mutta minä en vain jaksanut.
Kun saavuin hoitajienhuoneeseen poika perässäni kääntyi kaikkien katseet minuun. Wilma virnisti, Laa katsoi ymmrätävästi ja Kris sekä Elias nyökkäsivät tietävästi. "Ei, ei, te käsitette väärin", kiirehdin sanomaan ennenkuin Wilma ehti avata sanaisan arkkunsa. Onneksi kaikki jättivät asian sikseen, vaikka Wilma tosin jatkoi virnuilua.
Väsyneenä rojahdin puupenkille ja se poika tuli viereeni. Siirryin hiukan kauemmas, sillä en jaksanut puhua.
Tällaista tänään. Kovaa treeniä ja Kaisa-mummon valmennusta. Ravia ilman jalustimia ja tuohon poikaan törmääminen.
//Tästä tarinasta ei yhtään välity, että kirjoitin tämän treenejen jälkeen väsyneenä😂
//Kaisa-mummo ei päästä helpolla :'D 7HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Dec 21, 2016 18:41:56 GMT
LumileikkejäTänään oltiin Latinan kanssa ulkona riemuhumassa. Mä tein lumiukon ja Latina häiritsi parhaans mukaan. Sen lisäksi me leikittiin hetki Laalta tarhaan unohtuneella hevospallolla //Kolmas kerta toden sanoo. Tää on siis mun eka pädillä tehty kuva, jonka mä onnistuin poistamaan kaksi kertaa //4HP!
-Helena
|
|
|
Post by nelli on Dec 24, 2016 4:08:33 GMT
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! T: ratapihan omat tonttuilijat Nelli ja Latina // <3 3HP!
-Helena
|
|