|
Post by Helena on Feb 18, 2015 15:16:27 GMT
|
|
|
Post by Helena on Feb 20, 2015 22:42:30 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (25.12.2014)Äitini punainen toyota kaarsi pihaan ja avasin oven. "Tule hakemaan sitten puoli seitsemältä!", huikkasin ennen kuin paukautin oven kiinni. Auto lähti lunta pölyttäen ja vilkutin äidille, kunnes auto kaikkosi puiden taakse. Vihellellen astelin talliin ja hiljenin, kun avasin oven. Tallissa ensimmäisenä tuli vastaan Helena, joka tervehti minua iloisena. "Hei", sanoin hieman ujona. "Olen Papukaija ja hoidan Latinaa", kerroin. Olin tavannut Helenan pari kertaa aikaisemmin, kun olin tallilla ollut. "Juu, olemmehan tavanneet aikaisemminkin? Latinan karsina on tuossa", nainen näytti ja vei minut kauniin punarautiaan tamman luo. "Okei", tokaisin ja lähdin kohti taukohuonetta. Helena meni toimistoon. Loikin rappuset ylös ja olin kaatua söpön väriseen saksanpaimenkoiralta muistuttavaan hauveliin. "Hei, kukas sinä olet?", naurahdin poimien takkini lattialta. Koira haukahti ja juoksi rappusiin. Hymyilin ja avasin Latinan kaapin. Työnsin violetin harjapakkini sinne ja viskasin takin sohvan selkänojalle. Olin melkein lentää rappuset alas, kun loikin takaisin talliin. Hiljensin vauhtia kuitenkin pesupaikalle tullessani. Kävelin rauhaisasti Latinan luo, joka mussutti korvat luimistaen heinää karsinan nurkassa. Naurahdin iloisesti rakkaan hoitohevosen nähdessäni ja nojauduin karsinan ovea vasten. Tamma nosti päänsä ja tutkiskeli minua hetken, jonka jälkeen se pärskähti. En viitsinyt kauempaa hevosta häiritä, joten kipaisin varustehuoneeseen. Etsiskelin Latinan harjapakkia, sitä ei löytynyt. Sen sijaan Latinan harjat olivat pussukassa alimmalla hyllyllä. Nappasin pussukan mukaani ja astelin takaisin karsinalle. Harjaaminen saattaisi olla ihan hyvä tutustumiskeino, joten avasin oven ja astelin sisään karsinaan. Onneksi muistin sulkea oven, sillä ensimmäisellä yrittämällä Latina pyrki ulos karsinasta. Naurahdin höpsölle tammalle, koska se ei pääsisi ulos, vaikka kuinka ovea puskisi. Laskin harjakorin maahan ja nappasin pehmeänharjan käteeni. Latina ei ollut likainen, sillä lumi oli satanut maahan. Muutamia märkiä kohtia löytyi, mutta ne sai harjaamalla sileiksi. ¨ Lyhyen harjauksen päätteeksi puhdistin kaviot. Tamma vastusteli parhaansa mukaan ja heilutteli jalkaansa suuntaan jos toiseen. Pian se kuitenkin alistui tahtooni ja sain kaviot putsattua. Otin harjapussin käteeni ja silitin tammaa, se totteli oikein hienosti ja hieroi jo jonkinmoista ystävyyttä. Olin iloinen ensimmäisestä hoitokerrasta, olin saanut tulla tallille, koska oli loma emmekä menneet sukulaisille. Vein harjat takaisin ja otin Latinan karsinan ulkopuolella olevasta koukusta riimun ja riimunnarun. Päätin mennä lyhyelle talutusretkelle tamman kanssa. Sujautin nopeasti ja helposti riimun Latinan päähän ja kiinnitin riimunnarun metalliseen renkaaseen. Poni oli reipas ja totteli hyvin, joten vaikeuksia ei ollut. Lähdin kohti maastopolkua reippaasti kävellen Latina vierelläni. Se oli innoissaan päästessään jälleen maastoreissulle. Kävelimme pitkin lumen peittämää polkua. Kavion- ja kengänjäljet jäivät jälkeemme, mutta taivaalta hiljalleen satava lumi peitti ne. Hengitykseni tuli ulos höyrynä, joka haihtui pian ilmestymisensä jälkeen. Ilma oli raikas ja kylmä. Kun olimme kävelleet jonkin aikaa, päätin että nyt käännytään. Latina hieman vastusteli, sillä se olisi halunnut jatkaa matkaa eteenpäin ja jämähti siihen. Kiskoin minkä jaksoin, mutta suuren uurastuksen jälkeen tamma vain pärskähti ja minä aivastin. Tuo katsoi ihmeissään minkä äänen päästin, tamman ilme oli hauska samalla kun korvatkin olivat hörössä. Naurahdin ja otin maasta lunta. Muovailin siitä nopeasti lumipallon ja viskaisin sen päin Latinaa. Kun se osui siihen, pyristeli poni vain lumet päältään pois. Sitten se liikahti ja lähti takaisin päin kanssani, olin tyytyväinen. Kun saavuimme tallille oli äitini jo autollaan vastassa. Vilkutin nopeasti ennen kuin astuin talliin. Helena oli lakaisemassa lattiaa ja väisti tullessamme sisään. Vein Latinan karsinaan ja jätin sille heipat samalla kun irrotin riimua. Ripustin riimun ja narun koukkuun, jonka jälkeen kipaisin hakemassa takkini hoitajientilan sohvalta. Istahdin autoon ja suljin oven. Talli jäi puiden taakse, kun äitini kaasutti kohti kotia. #Hei hei Latina, nähdään pian...#, ajattelin. © Papukaija
//Olipas ihanan pirteä tarina! Todella hyvin ja selkeästi kirjoitettua tekstiä, tykkään etenkin siitä, miten kirjoitat Latinan tekemisistä! Saat tamman luonteen hyvin esille Juuri sen tapaista jumittaa kävelylenkillä! Sait vangittua talvisen tunnelman erityisen hyvin! Tästä tarinasta ansaitset 8 hoitopistettä.
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Feb 20, 2015 22:44:17 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (29.12.2014)Olin melkein lentää autosta ulos, kun isäni kaarsi pihaan mustalla Fordillaan. Odotin innolla tätä päivää, sillä pääsisin ratsastamaan Latinalla ensimmäistä kertaa. Ainiin, tämähän oli jo toinen kerta, mikäli ratsastustunti 8.12. lasketaan! Huusin heipat isälleni ja juoksin talliin. Kuitenkin pysähdyin ovelle, sillä en halunnut pelästyttää hevosia. Vein tavarani pikaisesti taukohuoneeseen ja noudin uuden harjapakkini Latinan ja minun kaapistani. #Nyt pitäisi vain löytää Helena#, tuumailin itsekseni kävellessäni satulahuoneen poikki. Kun avasin tallikäytävälle vievän oven, olin törmätä Helenaan, joka kantoi koulusatulaa käsissään. "Oi anteeksi", parkaisin. "Ei se mitään, mutta voisit katsoa tarkemmin eteesi kun täällä kävelet. Voit vielä jäädä hevosen alle", moitti Helena kuitenkin ystävällisellä äänensävyllä ja hymyili. "Muuten, minä etsinkin sinua. Voisinko mennä tänään ratsastamaan Latinalla sinun valvonnassasi?", kysyin haaveilevasti ja Helena myöntyi. Hihkaisin iloisesti ja sanoin laittavani Latinan pikaisesti kuntoon. Menin reippaasti tamman karsinaan ja aloin sukia punarautiasta ponia, joka yritti muutamaan kertaan näykkäistä. Viheltelin hiljaa samalla antoisasti kauniin punarautiasta karvaa harjatessani. Tarvitsin vain pehmeän harjan, sillä Latina ei ollut likainen. Vihreällä harjalla sukiessani tammaa tuli Helena karsinan ovelle sanomaan jotain. "Kuule, minä menen pikkutalliin antamaan heinät ja tulen sitten kentälle, okei?", kertoi Helena ja nyökkäsin. Ovi narahti ja tuli hiljaista. "Kuule, etköhän ole jo valmis?", kysyin hupaisasti hoitoponiltani, joka vain pärskähti vastaukseksi. Laitoin harjan takaisin pakkiin ja astelin ulos karsinasta nopeasti oven perässäni sulkien. Kun tulin satulahuoneeseen, jätin pakin muiden harjakorien luo ja nostin vihreähuopaisen satulan telineestä. Sen jälkeen hain suitset ja astelin pois satulahuoneesta reippain askelin. Latinan varustamisessa ei ollut sen suurempia vaikeuksia, joten sain tuon nopeasti kuntoon. Nostin ohjat pois kaulalta ja lähdin taluttamaan ratsuani ulos tallista. Saavuimme pian lumen peittämälle kentälle, jossa Nienke teki jotain oman hoidokkinsa kanssa. "Moi!", huudahdin. Nienke huomasi tuloni ja moikkasi takaisin vilkutuksella. Nousin selkään vaivattomasti suoraan maasta ja huomasin myös Helenan tulevan kentälle. Pian Derry ja Nienke lähtivät pois ja jäin Latinan kanssa kahden, jos ei Helenaa laskettu. Muutaman käynti kierroksen jälkeen nostin ravin. Ravailin hetken ja tein voltteja kaarrellen ympäri kenttää. Pain käännyin keskihalkaisijalle lyhyeltä sivulta ja pysähdyin keskelle. Lähdin peruuttamaan muutaman askeleen ja nostin laukan. "Siirrä jalustinta lähemmäs jalkaterää!", Helena huusi aidanviereltä. Tein työtä käskettyä ja tamma liikkui paljon sulavammin. Vauhtia tosin oli ehkä hieman liikaa ja pidätin muutamaan kertaa kulmissa. Se toimi. Kun olin laukannut ja työstänyt laukasta hitaampaa oli aika siirtyä raviin. Latina oli hieman hikinen ja jatkoin lopulta käyntiin, taputin ratsuani. Pian tulimme Helenan kohdalle "Laukka työskentelyä", huikkasin silmää vinkaten ja hymyilin. Helena hymyili takaisin. Kun olin tehnyt muutaman pääty-ympyrän ja taivuttanut sisään, oli loppukäyntien aika. Lopuksi taputin Latinaa ja kaarsin keskelle. Tulin alas selästä ja nostin jalustimet. "Hyvä tyttö", kehuin tammaa. Lähdin kohti tallia Helena vierelläni kävellen "Hienoa, se meni hyvin, vaikka voisit pitää ohjia enemmän tutumalla.", tuo huomautti. "Niin", tokaisin vastaukseksi. Tallissa riisuin varusteet pois ja harjasin tamman perusteellisesti. Lopuksi laitoin fleece -loimen ehkäisemään vilustumista ja kuivaamaan hikeä. Laahustin hakemaan laukkuni, jossa kännykkäni oli. Tongin kännykän laukun pohjalta ja tallikäytävälle tullessani otin kuvan Latinasta. Hymyilin ja sanoin tuolle moikat. "Hei hei taas tyttönen", silitin ponin silkkistä turpaa ja astelin ovesta ulos. © Papukaija
//Mukava ensimmäinen ratsastustarina! Kirjoitat hyvää, selkeää tekstiä jota on kiva lukea. Latina käyttäytyi tänään mallikkaasti, mikä on hieno juttu, ja ratsastuskin sujui hyvin! Uskallan hyvillä mielin päästää sinut ratsastamaan itsenäisesti tästä lähtien. Pidän siitä, miten kuvailet ratsastaessa apujen käyttöä ja kaiken mitä teet hevosen kanssa (+toimiiko avut)! Mahtavaa muistit myös loimittaa hikisen hevosen, hienoa!
Tästä tarinasta ansaitset 8 hoitopistettä //(+1 kuvasta)
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Feb 20, 2015 22:46:06 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (31.12.2014)Olin tullut jo aikaisin tallille, koska tänään paukuteltaisi raketteja. Olin innoissani, sillä huomenna olisi 13-vuotis syntymäpäiväni. Saapastelin reippaana vihellellen taukohuoneesta talliin ja nuuhkaisin sieraimiini hevosten tuoksua. Otin seinustalta luudan käteeni ja aloin lakaisemaan lattiaa heinistä ja pölystä. Ovi pamahti auki ja hevoset hirnahtivat melkein kuorossa. Sisään astui Nienke kaikkine tavaroineen. Hän oli luvannut tuoda muutaman raketin ja herkkuja. Itse toin myös hiukan sipsejä ja karkkeja, toki myös hevosnameja, sekä kamerani. Kuulimme auton tööttävän ja sieltähän se Saippuakin tuli. Juoksi talliin niin, että vaatteet häthätää pysyivät päällä. Nauroimme hengästyneelle tyttöselle ja kaksi vasta tullutta veivät kamppeensa taukotilaan. Kun olin lakaissut käytävän laitoin harjan jälleen nojaamaan seinään ja kaivoin taskustani muutaman minttuomena namusen. Astelin Latinan karsinalle ja menin sisään. Ponitamma katseli minua kirkkain silmin ja hörähti lämpimästi. Hymyilin ja näytin tuolle yhtä namusta. Laitoin sen pääni päälle niin, että Latina näki. Sitten laskin käteni suoraksi ja annoin tamman hamuta namin hiuksieni joukosta. Kikatin innostuksissani ja Latina selvästi kinusi lisää, sillä se hamusi taskujani. Ojensin sille yhden ja taputin tuota kaulalle. "Olet sinäkin yksi vekkuli", hymähdin hiljaa ponille. Pian Nienke ja Saippua tulivat talliin ja sovimme päivän tapahtumat. Ulkona alkoi jo hämärtää ja me kaikki istuimme taukohuoneen sohvalla. Ennen sitä, olimme kiillotaneet hoidokkiemme varusteet putipuhtaiksi ja sitten kuukahtaneet hikisinä satulahuoneen lattialle. Helena oli tullut silmät pyöreinä katsomaan ja ihmettelemään touhujamme ja nauraa räkättänyt selityksillemme. Sohva oli lämmin ja pehmeä, eikä muuta olisi voinut sillä hetkellä toivoakkaan. Kohta menisimme hevosten kanssa ulos katsomaan kauniita raketteja, jotka paukahtelivat taivaalla. Suunnitelmamme oli hieno, sillä päätimme laittaa hevosille vanua korviin ja lisäksi päälle korvahuput, jotta ne eivät säikähtelisi paukahduksia joita raketeista kuului. Helena lähettäisi raketit matkaan. Kello löi 10 vaille 12 ja riensimme toppatakit yllämme ponien karsinoille valmistelemaan ne uuttavuotta varten. Asettelin Latinalle vihreää korvahuppua, kun Helena huusi: "No, jokos olette valmiita?!". Vastasimme yhteen ääneen "Kohta" ja jatkoimme ripeämmin. Vetäisin punrautiaalle tammalle suitset päähän ja astelin ulos Saippua perässäni, Nienke edelläni. Pian Helena sytytti ensimmäisen raketin, joka juoksi taivaalle vikkelään. Se räjähti kauniiksi punaisen sävyiksi ja heti perään tuli toinen vihreän sävyyn loistava ilotulitus. Katselimme vuoronperään toinen toistaan kauniimpia ilotulituksia, jotka räjähtelivät taivaalla. Uusivuosi oli ihana hetki. Kello löi 5 yli 12 ja kaikki toivottivat5 toisilleen: Hyvää Uuttavuotta! Vuosi 2015 oli alkanut ja 2014 loppunut. //Kuva vaan nopeeasti tehty... aijaa.com/JWFtU9© Papukaija
//Ai että, kylläpä tulee hyvä fiilis näistä uudenvuodentarinoista Ihanaa, kun olette jaksaneet puuhailla tallilla. Varusteetkin ovat kuin uuden näköisiä, hyvä tytöt! Ja hyvä ettei hevoset säikkyneet, vähän sitä pelkäsin, mutta vanutupot ja korvahuput oli hyvä idea!
Kiitos kovasti myös kuvasta saat 7 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Feb 20, 2015 22:47:43 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (8.1.2015)aijaa.com/dIiJyqaijaa.com/1Tg0DGTossa maastokuvassa meni kyllä tausta niiiiin huonosti -.- FHUMPS - kuului kun tömähdin lumihankeen. Olin päättänyt uskaltautua liikkeelle pyörällä, mikä ei ollut kovin järkevää. Kaatumisia sai hädintuskin yhdellä kädellä laskettua. Pudistelin lumet pois vaatteeistani ja talutin loppu matkan tallille. Laitoin pyörän nojaamaan vasten seinämää ja astelin talliin. Nienke lakaisi käytävää paraikaa ja moikkasin hymyillen. "Mikä lumiakka se sieltä saapuu?", oli tytön ensimmäinen kysymys minut nähdessään. Hymähdin hiljaa: "Tuli kaaduttua pari kertaa, kun pyörällä tänne tulin...", selitin vino virne kasvoillani, "Mites Derry?". "Ihan hyvin se, hypättiin eilen", kertoi Nienke samalla harjaten viimeiset pölyt ovesta ulos. "Kiva, mä aattelin mennä tänään Latinan kanssa maastoon, vielä kun voi", esittelin suunnitelmani tyytyväisenä. "Okei", kommentoi Nienke ja lähdin taukohuoneeseen. Kun olin vienyt laukkuni ja hakenut harjapakkini, päätin mennä Latinan luo. Käytävällä minua tuli vastaan aika nuori tyttö. Hän kysyi mistä löytäisi Remun, tarkemmin Rohvessorin. Olin muutaman kerran nähnyt sen ja tiesin orin asustavan pihatossa. Kyykistyin lähemmäs neitiä ja kerroin "Katsaise tuon oven takaa" ja osoitin samalla puuovea käytävän päässä. Tyttö kiitti reippaasti ja tanssahteli ovelle. Hymähdin iloisena siitä että sain olla avuksi. Avasin Latinan oven ja tamma kurkisti heinäkasansa takaa ihmetellen. "Hei hassu kaveri", leikittelin neidille. "Mitä pidät päivällisestäsi?", kysyin leikkimielisesti punarautiaalta ponilta, joka vain jatkoi mussuttamista. Aloin harjata(kuva 2), kunnes kuulin kimeän hörähdyksen ja kavion kopsetta kivilattiaa vasten. Loikkasin ulos karsinasta ja huomasin pikkutytön auki olevan oven vieressä itkemässä istualtaan. Olin todella hämmästynyt, mitä oikein oli käynyt. Samalla tarkistin pääoven, se oli "murrettu" auki ja kavionjäljet lumessa johtivat maastopolulle. Remu oli karannut! Huusin äkkiä: "Hevonen on irti! Remu karkasi!", pian paikalle ilmestyivät Helena, Nienke ja kaksi tuntilaista. Kerroin tapahtuneesta pikaisesti muille jotka lähtivät etsimään oria samantien. Muutaman tunnin kuluttua noin 15-vuotias poika tuli talliin kysyen karanneesta hevosesta. Hän oli nähnyt sen pellolla vajaan 2 kilometrin päässä täältä. Kuhistelimme asiaa ja kiitimme löydöstä, Helena ja Saippua lähtivät tarkistamaan paikkaa autolla samalla kun itse valmistin Latinaa liikkeelle lähtöön. Muutaman minuutin kuluttua löntystimme käynnissä metsäpolkua kohti paikkaa, jossa Remu oli viimeksi nähty (kuva 1). Saavuimme Latinan kanssa raveten pellolle, missä poika oli Rohvessorimme nähnyt puolituntia sitten, paikalla oli kuitenkin enää himmeitä kavionjälkiä, jotka johtivat kauemmas Ratapihasta. Palasin surkein mielin tallille ja kerroin uutisen. #Mitä jos Remua ei löydetäkkään? Mitä jos susi vaikka syö sen? Tai jos se jää auton alle?#, kauhistelin itsekseni hoitsuni karsinassa. #Se olisi katastrofi!!# Myöhemmin illalla jouduin lähtemään jo kohti kotia haiken mielin, oripoika oli edelleen kadoksissa. Mitä tapahtusikaan, löytyisikö Remu enää koskaan? © Papukaija
//Kuten jo sanoinkin, mahtava idea tämä ryhmätarina! Olipas jännittävää, mitenköhän tässä vielä käy? Ja kuvat olivat aivan ihania, ilmeisesti Latina käyttäytyi maastossa hyvin. Sillä on joskus ollut tapana keksiä omia reittejä ja muuta hauskaa maastolenkkien aikana
Saat 7 hoitopistettä!
-Helena
ps. tsekkaa tarinan päätös päiväkirjasta
|
|
|
Post by Helena on Feb 20, 2015 22:51:38 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (10.1.2015)Havahduin unesta kun bussi heilahti ja pysähtyi. Älysin onneksi ajoissa pysäkin olevan minun ja loikkasin ovesta ulos. Lähdin juoksuun kuunnellen yhtä hyvää biisiä kuulokkeilla. Hyräilin samalla ja soitin ilmakitaraa, sekä -rumpuja. Tein liukujarrutuksen tallin pihaan ja olin lentää takamukselleni, sillä piha oli liukas. Vetäisin napit pois korviltani ja työnsin ne laukkuuni. Astelin tallin ovesta sisään. Tanssahtelin kevein mielin Latinan karsinalle ja tuo katsoi minua aivan kuin sanoisi: "Ootko ihan kunnossa?". Naurahdin ja silitin tamman silkin pehmeää turpaa. "No, onneks se Remu löyty, vai kuinka?", kysyin tammalta, se hörähti ja heitteli päätään muutaman kerran. "Joo, tuun kohta", huikkasin ja lähdin hakemaan harjapakin lisäksi esteratsastusvarusteitani. Kun tulin takaisin laskin koko sylillisen kamppeita - muun muassa kypärän, turvaliivin, saappaat jne... - maahan Latinan karsinan viereen. Harjapakin otin mukaan karsinaan. Etsin käsiini sopivan harjan ja aloin sukia punarautista turkkia. Latina yritti parhaansa hyöriessään ja pyöriessään pois tilanteesta, mutta en välittänyt. Pian se onneksi lopettikin ja sain lopuksi kaviotkin vaivalla putsattua. Taputin tammaa kaulalle ja lähdin karsinasta. Poni jäi karsinan oven yli tuijottamaan menosuuntaani ja hörähti kääntäen päätään kallelleen. Kurkkasin vielä satulahuoneen oven takaa ja sanoin samalla vilkuttaen: "Hei hei", tamman äkkinäinen reaktio huvitti minua. Noudin Latinan satulan, sekä suitset ja suojat, jonka jälkeen palasin takaisin karsinalle. "No hei taas höpsöliini", virnistin. Poni katsoi minua närkästyneenä ja hamusi taskujani kun menin satuloimaan tuota. Satuloiminen ei ollutkaan niin vaivattomaa kuin olin kuvitellut, joten jouduin nappaamaan ovesta riimun ja narun, jotta sain tamman sidottua aloilleen. "Noin!", asetin satulan kaulalle, josta liutin sen sujakasti oikealle paikalleen. Vyön kiristämisen tultua, yritti neiti jopa näykkäsitä korvat luimussa. Työnsin tamman pään pois ja ängin soljen 3. reikään. Seuraavaksi oli suitsien vuoro. En vaivautunut avaamaan ovea, joten nappasin suitset koukusta oven yli nopeasti. "No niin", huokaisin. Tämä ei ollut ikinä helppoa. "Kuule, nyt avaat sen suun hei, jooko?", maanittelin kun Latina piti hampaita yhdessä ja päätä korkealla. Murahdin vihaisesti ja suustani kajahti voimakas "NYT!", poni värähti säikähtäen ja totteli mukisematta. "Tuota täytyy käyttää useammin", virnistin. Kävin pukemassa turvaliivin, saappaat ja kypärän ylleni ja nappasin raipan käteeni. Nostin ohjat kaulalta, jonka jälkeen suuntasin kohti kenttää. Olimme ylittämässä tallin pihaa, kun näin auton hieman himmeät keltaiset valot puiden takaa. Helena saapui. Vilkutin ja naisen noustessa autosta pyysin hänet katsomaan ratsastustani. Se kävi Helenalle ja hän kipaisi viemässä laukkunsa talliin. Menin jo valmiiksi kentälle nousemaan selkään. Esteet olivat juuri sopivasti pystyssä, eikä korkeuskaan ollut kuin 50 cm. Lähdin vetämään alkukäyntejä kun Helena tuli seisomaan aidan viereen kentän laidalle. "Kiva kun tulit katsomaan", hymyilin tuolle. "Eipä mitään", hän vastasi ja pian sain lähteä jo ravaamaan. Eipä aikaakaan, kun Latina kuumui esteen nähdessään ja otti pari laukka-askelta. Oli siinä hiukan pidäteltävä. Kohta sain jo nostaa laukan ja hypätä ensimmäisen pystyn yli. Koska Latina oli poni, oli sillä mukavan pieni hyppytyyli eikä tarvinnut pelätä valtavia loikkia. Toinen ja kolmaskin hyppy menivät kivasti. Lähestyin neljättä estettä, tuuli puhalsi kasvoihini ja silmäni vuotivat vettä. En meinannut nähdä eteenpäin. Yhtäkkiä tuuli puhalsi kovaa ja oksat puissa heilahtelivat pelottavasti. Juuri hyppyhetkellä Latina säikähti jotain ja loikkasi suuren sivu loikan johon en ollut valmistautunut. Horjahdin, ja tipuin alas juuri niin, että löin pääni puomiin. Pökertyin, enkä kuullut, saati nhähnyt enää mitään. Kaikki pimeni. Kirkas valo osui silmiini ja kuva selventyi. Näin heikosti kasvot joita en tuntenut, käänsin päätäni ja näin vanhempani, sekä Helenan seisovan sängyn vieressä. "Äiti....isä? Missä olen?", kysyin melkein kuiskaten. Päätäni jomotti. "Kultaseni! Olet elossa", äiti itki. Isä katsoi minua huolestuneesti ja sanoi: "Tipuit ja löit pääsi esteeseen. Olet nyt sairaalassa", hän yritti vääntää jonkinlaista hymyä huulilleen. Katsoin Helenaan. "Pelastit minut, kiitos", hymyilin heikosti ja yritin nousta istumaan. Lääkäri esti ja painoi minut vasten tyynyä selköni takana. "Lepää nyt vain", hän käski. Helena hymyili ja sanoi: "Eipä kestä, vähintä mitä saatoin tehdä". Katsoin vanhempiani ja Helenaa, sekä lääkäriä. "Hei, entä Latina?", kysyin huolestuneena. "Rauhoitu, se pärjää ja ikävöi sinua", Helena tyynnytteli. "Koska pääsen ratsastamaan taas?", katsoin lääkäriä. "Hmm, sinun pitää toipua reilun aikaa, vähintään kaksi viikkoa. Sain vakavan aivotärähdyksen ja lepo on paras lääke", tuo totesi. Suutuin ja sulkeuduin täysin, sitten nukahdin. // Tuli yhteensä 660 sanaa ja yli 4000 merkkiä! Taitaa olla levon paikka... :/ Tätä saa sit käyttää muiden tarinoissa kanssa ! © Papukaija
//Hui kauhistus! Onneksi ei sattunut mitään pahempaa, vaikka eipä tuo aivotärähdyskään ihan pikku juttu ole. Hyvin sait suitsen päähän muuten, huvitti ihan lukea miten tamma on yrittänyt kaikki temput Latina on tosiaan aika näppärä poni esteillä, hyppää hyvällä fiiliksellä ja kuuntelee (jotakuinkin) hyvin apuja. Harmi juttu tuo säikähtäminen, joskus ei auta vaikka hevonen olisikin hallinnassa, jos tarpeeksi säikähtää, silloin ei mikään auta. Mutta noin voi sattua kenelle vaan (Paitsi ehkä Hodalle, joka ei säiky mitään ).
Saat 7 hoitopistettä.
-Helena
ps. hassusti sattui kun tänään oli se estetunti mutta voidaan ajatella että tämä tapahtui vasta sen jälkeen!
|
|
|
Post by Helena on Feb 20, 2015 22:53:24 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (20.1.2015)Hytisin kylmästä kun saapastelin tallin pihaan. Ulkona oli -20, eikä olisi yhtään huvittanut lähteä. Hevoset oli jo aikaa sitten viety takaisin talliin, koska niitä ei tarhoissakaan näkynyt. Joku puuhasteli ladon luona, mutta en jäänyt ottamaan selvää kuka, sillä kiiruhdin talliin kylmää pakoon. Hevoset seisoskelivat karsinoissaan ja hörähtelivät huomatessaan kuka tuli käymään. Latina riehui innoissaan ja oli tulla ovesta läpi, sillä olin ollut tallilla viimeksi puolitoista viikkoa sitten. Silitin tammaa ja puhelin sille leppoisasti. "Joo joo, tulin sitten piiiiiitkästä aikaa", naurahdin Latinalle, joka hamusi lapasiani. "Tulen kohta", huikkasin ja astelin taukohuoneeseen satulahuoneen kautta. Pöydän ääressä istuivat Nienke ja Sini, Saippua röhnötti nojatuolissa toisella seinustalla. "Moikka kaikki. Mitäs te täällä lahoatte kun voisi vaikka lakaista lattioita tai pestä varusteita?", kysyin ihmeissäni. Toisen vain huokasivat ja selittivät tehneensä jo kaiken mahdollisen. "Jaaha", totesin. "Noh, mä ainakin menen hoitamaan Latinaa, mutta jääkää te tänne röhnöttämään", kerroin huolettomasti yrittäen saada puhtia kavereihin. Noudin harjapakkini pikaisesti Latinan kaapista ja menin harjaamaan tammaa. Se ei ollut likainen, eikä kovin märkäkään, koska sillä oli ollut loimi. "Kuule, tänään ei tehdäkkään mitään kovin kivaa tai erikoista, sillä ulkona on niin kylmä että jäädymme pystyyn", selitin energiaa uhkuvalle tammalle. Se hörähti korvat hörössä kun lopetin harjaamisen ja lähdin karsinasta sulkien oven perässäni. Latina jäi polkemaan ovea hirnuen harmissaan. "Olen pahoillani!", huusin mennessäni. Taukohuoneessa istuskellessani päähäni pälkähti ihan hullu idea. Pomppasin tuolista ylös ja kiiruhdin hakemaan Latinan varusteita. Tamma katsoi hääräävää hoitajaansa ajatellen: Onko sulla joku ruuvi nyt vähän löysällä?. Laitoin ponin kuntoon ja nousin sen pihalle talutettuani selkään. Lähdin käynnissä kohti metsää ja tunnustelin takkini taskua, olinko varmasti muistanut taskulampun, kompassin ja kartan. Kaikki oli mukana. Muutaman minuutin kuluttua ravasimme jo pitkin lumen peittämää maastotietä. Latina hörisi innoissaan ja kiihdytti vauhtia melkein kuin ravuri konsanaan. Nauroin ja pidin tiukasti kiinni. Edessä näkyi hiukan isompi luminen kumpare, joka peitti melkein koko tien. Se oli tukki, joka oli hautautunut lumeen. Nousin esteistuntaan ja kannustin tamman hyppäämään esteen yli. Siitähän tuli suurikin loikka, mutta pysyin kyydissä. Tie haarautui kahdeksi pienemmäksi poluksi ja lähdin kulkemaan vasemmalle. Pian suuntasin kulkumme metsään ja sytytin taskulampun. Latina joutui nostelemaan jalkojaan paljon, ja sille tuli nopeasti hiki. Samoilimme metsässä ehkä tunnin, kunnes oli jo liiankin pimeä. Otin kartan esille ja pysäytin Latinan. "Öömn....", pohdiskelin ääneen. "Tuota....missäköhän me olemme?", kysyin Latinalta aivankuin se ymmärtäisi. Tamma hörähti kärsimättömänä ja huokaisin pettymyksestä. "Enää ei kyllä tällaiselleretkelle lähdetä, eihän?", sanoin ja annoin ratsulleni pitköt ohjat. "Vie meidät kotiin?", pyysin epäuskottavasti. Olin kuullut, että hevonen osaa kotiin, oli sitten missäpäin maapalloa tahansa. Vartin kuluttua näin valoja ja kuulin autoja. Lähellä oli moottoritie. "Mahtavaa Latina! Olet paras!", huudahdin. Kun pääsimme tien toisellepuolelle osasin ohjastaa meidät jo Ratapihaan. Nostin laukan ja kiidimme pimeässä vailla valoa kohti metsän keskellä tuikkivaa tallia. Pihassa seisoi äitini auto ja vein Latinan talliin. "Kiitos ja anteeksi myös", sanoin Latinalle harjatessani tuota varustiden riisumisen jälkeen. Tamma hörähti ja painoi päänsä minua vasten. Noudin kamppeeni kun olin saanut takin ponin ylle ja kiiruhdin autolle. "Moikka Latina!", huusin ennekuin ovi sulkeutui perässäni. © Papukaija
//Olipas laiska fiilis taukohuoneen puolella :'D Sitä nämä kylmät päivät teettää! Jännittävä idea lähteä pimeällä samoilemaan metsään, en tiedä olisinko itse uskaltanut Mutta hyvä että Latina löysi kotiin, fiksu poni! Ja suostui hyppäämään epäilyttävän tukinkin yli
Saat tästä talvisesta tarinasta 6 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Feb 20, 2015 22:55:26 GMT
|
|
|
Post by Helena on Mar 9, 2015 15:36:03 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (12.2.2015)Ja omaperäislaatusia kuvia uudella piirtiksellä. Toivottavasti saat tekstistä selvää Ensimmäinen: aijaa.com/ziqyD5Toinen: aijaa.com/SWhUcv© Papukaija
Nauran täällä itsekseni noille kuville Niin tavallista Latinaa, pitää varmaan lisätä karsinan oveen joku munalukko! :'D
Saat 7 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Helena on Mar 9, 2015 15:38:59 GMT
Siirretty vanhasta hoitokirjasta (2.3.2015)
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista KUVA : aijaa.com/B3t39fHarjasin Latinaa karsinassa ja viheltelin samalla Pirates of The Caribbean tunnaria. Nienke käveli ohitse satula käsissään ja alkoi hoilaamaan samaa. "Hei!", nyrpistyin leikkimielisesti. Lopuksi heitin harjan koriin ja otin harjakoukun puhdistaakseni kaviot. Samalla tarksitin jalat, eikä niissä ollut mitään, hyvä niin, sillä menisin taas esteitä. Noudin pikapikaa satulan, suitset ja suojat varustaen Latinan nopeasti. Minulla ei ollut enää kuin tunti aikaa, kunnes olisi lähdettävä kotiin. Talutin Latinan kentälle, jossa Helena lopetteli tuntia. Moikkasin ja hyppäsin tuntilaisten lähtiessä selkään. "Mitäs tänään aiot?", kysyi ruskeahiuksinen tallinomistaja termari kädessään. "Esteitä taas vaihteekso. Katsotaan miten tänään menee", hymyilin ja lähdin kävelemään uralle. Pyysin ulos tulevaa Almaa kokoamaan pienen pystyn uran sisäpuolelle ja kun este oli koossa lähdin verryttelemään ravissa. Nostin voltilla laukan ja suuntasin esteelle. Lähdin mukaan hyppyyn ja liidimme esteen yli. Toisella kerralla olin juuri lähdössä mukaan hyppyyn, kun Latina meni ja pysähtyi, nousi pystyyn ja kun olin liukunut alas satulasta se loikkasi itse esteen yli. Kirosin maassa istuessani niin, että leijonakin olisi pelästynyt ja nousin hakien ponin kentän nurkasta. Huusin sille sellasta, mikä ei alle 10 vuotiaan korvaan oikein soveltunut ja talutin sen talliin. Kun Latina seisoi karsinassaan varusteet vielä päällä istuin kuraiset kädet naamaa peittäen harjapakin päällä. "Miksei mikään voi ikinä onnistua?", nyyhkytin itselleni. Kuulin oven käyvän ja samassa tuttu ääni puhui, se oli Helena. "No, mitäs nyt?", hän kysyi rauhoittavalla äänellä. "Tuon kanssa mikään ei onnistu!", huusin osoittaen korvat hörössä katsovaa ponia karsinassaan. "Kuinka niin?", kysyi Helena ihmeissään ja selostin äskeisen tapahtuman piirun yksityiskohtaisesti. Ruskeahiuksinen nainen kuunteli kärsivällisesti ja pyysi paikalle tulevaa Karlaa riisumaan Latinan. "Kuule, ehkä sinun pitäisi kokeilla jotain muuta kuin esteitä. Vaikka koulua välillä tai jotain?", hän ehdotti ystävällisellä äänellään. Huokaisin syvään ja astelin hoidokkini karsinaan harjaten sitä laiskoin vedoin. "Niin kai sitten...", totesin tarkistaen jalkoja. "Hei", tokaisin yhtäkkiä. Olin huomannut Latinan jalan turvonneen ja sanoin siitä vielä paikalla olevalle Helenalle. "Oliko se tuommoinen ennen ratsastusta?", hän kysyi tarkastellen vasenta takasta. "Ei, ei ollut", vastasin hätääntyneellä äänellä. "Kuule, sinä voit lähteä, minä soitan eläinlääkärille ja selvitän asian", Helena selitti, mutta kieltäydyin. Siispä jäin koko loppu päiväksi ponin luo eläinlääkärinkin käynnin jälkeen. Jalassa oli joku lihasjuttu, joten tammalla ei voinut eläinlääkärin kertoman mukaan ratsastaa muutamaan viikkoon. Latina saisi siis sairaslomaa. //Anteeks näin tönkkä tarina. Ei oo vaan inspiraatiota hevosiin... © Papukaija
Kurja juttu, ratsastus ei oikein tainnut sujua :/ Joskus on näitä päiviä. Latina joutuukin nyt pienelle saikulle, onneksi jalassa ei ollut muuta kuin venähdys, mutta nämä jalkavaivat kestää aina pitkään parantua. Ehkä kun Latina toipuu kunnolla, voidaan pitää pieniä esteharkkoja porukalla mulla on monia suunnitelmia pää täynnä..
Hieman erityylinen tarina, joskin lyhyt + hauska kuva, saat 6 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Papukaija on Mar 13, 2015 17:14:45 GMT
//Tän kirjottaminen alko jo ennen tota edellistä xD Havahduin kun joku painoi nappia ja kuului PLING! Bussi pysähtyi ja lensin ylös penkiltä noukkien tavarani mukaani. Kerkesin juuri ja juuri sulkeutuvien ovien raosta ulos ja kiirehdin kohti tallia vetäen takkia ylleni. Oli maanantai, lyhyt päivä koulussa ja pitkäpäivä tallilla. Lähinnä alkeistuntilaisten auttelua ja tallihommia, joihin kukaan muu ei suostunut. Muutama auto oli parkissa pihalla ja päärakennuksesta kuului hälinää. Kentällä treenasivat Alma ja Sini. "Päivää Ratapihaan!", kailotin astuessani ovesta sisään. Natiais kokoiset heppatytöt, ja -pojat, hyörivät hevosten ympärillä täydessä touhussa. Saippua ja Nienke olivat auttamassa muutamaa ratsastajaa ja loput tuluvat anomaan apuani heti kun esille pääsin. "Juu, tulen pian, odota hetki", lupasin tytölle joka menisi Latinalla. Heitin kamppeeni kaappiin ja lensin rappuset alas. Jessica-niminen tuntilainen ei ollut uskaltanut mennä edes karsinaan ponin irvistelyjen takia, joten kun olin saanut satulat ja suitset valmiiksi karsinalle avasin oven ottaen laatikosta harjan. "Tule vain, ei pure. Haluaa pelotella vain", lohduttelin itkukurkussa tärisevälle tytölle. Aloin sukimaan Latinaa sen irvistelyistä huolimatta ja pian annoin tytölle vuoron kokeilla. Kun saimme tamman puolivalmiiksi, tuli äskeistä tyttöä ainakin puolet pitempi poika pyytämään apuani satulan kanssa ja menin apuun. Kaksi muuta hoitajaa jelppivät avun anojia hikihatussa käytävän toisessa päässä ja pihatossa, joten en ihmetellyt miksi minua tarvittiin. Hoidin Hodalle satulan selkään ja jatkoin Latinan kuntoon laittamista. Kun sain satulavyön kiristettyä tuli Karla hakemaan tuntilaiset kentälle. Ne jotka osasivat itse taluttaa, taluttivat ratsunsa kentälle ja me kolme autoimme muutamaa ihan pientä joita isojen hevosten rinnalla pelotti. Alma tuli vastaan Sinin kanssa ennenkuin saavutimme kentän ja Saippua pyysi tuon auttamaan taluttamisessa. Kun ipanat oli heitetty selkään kävikin ilmi, että vain yksi taluttaja tarvittiin. Arvoimme vetämällä kiv-paperi-sakset ja Nienke hävisi. Suuntasimme siis tunnin alkaessa kaikki muut paitsi Nienke talliin ja siistimme käytävän. "Noh, mitäs nyt?", Saippua kysyi tylsistyneenä, kun istuimme taukohuoneen pöydän ääressä. "Mitä mitäs nyt?", ihmetteli Alma, joka nojasi seinää vasten. "Saippua on tekemistä vailla, eikö?", virnistin vilkaisten Almaa ja Saippuaa yhtäaikaa. "Niin on..", tyttö vastasi virnistykseeni närkästyneellä katseella ja potkaisi minua pöydän alla varpaaseen. "Auuh!", parkaisin ja nostin hyvällä tavalla ivallisen hymyn huulilleni. "Siivotaan karsinat!", Alma heitti ihan randomina ja katsoimme tuota epäillen. "Karsinat?", kysyin epävarmana. "Niin niin, siinä ainakin ois vähäks aikaa tekemistä", hän jatkoi ja pienen suostuttelun jälkeen nousin penkiltä suunnaten alakertaan. Alakerrassa otimme käsiimme talikot ja Saippua nouti kottikärryt joiden rengas kitisi pyöriessään. "Se tarvitsisi rasvaamista", tokaisin huvittuneena aloittaen reunimmaisesta karsinasta, Latinan karsinasta. Sini katseli puuhiamme karsinan ovensa yli kiinnostuneena ja hörähti aika ajoin viereisessä karsinassa olevalle putsaajalle. Pihaton jättäisimme keväämmälle, sillä lumen ja kuran sekoitus oli aika, noh. Hankala putsattava. Kun päätallin karsinat kiilsivät puhtauttaan ja olivat saaneet uudet turpeetkin vanhojen tilalle suuntasimme pieneen, muutaman karsinan talliin, jossa vain äkäinen harmaakarvainen poni jökötti. Kaikki pysyivät kaukana tuon yhden ponin karsinasta ja kiiruhtivat hakemaan turpeita ripeästi. Ei ollutkaan siivottavana kuin tuo yksi karsina, sillä kaikki muut olivat täynnä. Alma kolisteli puolitäysien kottikärryjen kanssa takaisin pikkutalliin ja kaadoimme turpeet pieneksi keoksi keskelle karsinaa. Livahdimme nopeasti takaisin päätalliin huilaamaan. Kun kello näytti hieman yli neljä, ratsukoita hikisine päineen (ja turkkeineen) alkoi raahautumaan sisään. Autoimme väsyneitä alkeistuntilaisia hevosten riisumisessa ja hoidimme kamppeet takaisin satulahuoneeseen. Emme kuitenkaan päästäneet noita pikkuipanoita vähällä, vaan ohjeistimme heidät harjaamaan ratsunsa. Lopuksi hieman yli metrin pituiset natiaiset siirtyivät ovesta ulos vanhempiensa autoihin ja lähtivät kotiin. Nojasin hikisenä ja työstä uupuneena heiniä syövän Latinan karsinaan huokaisten. Helena saapasteli talliin paljon meitä reippaamman näköisenä pirteä hymy kasvoillaan. "Mitäs tytöt? Näytätte aikas uupuneilta, oletteko jo siistineet käytävän?", nainen kysyi ja katsoimme häntä 'et oo tosissas?' -fiiliksellä. Helena heitti kädet lantiolleen ja puuskaisi, "Eli olette, no hyvä". Hymy säilyi silmälasipäisen tallinomistajan kasvoilla tuon avatessa suunsa. "Ent-..", lause keskeytyi kun kajahdimme äkkiä yhteen ääneen "Siivosimme käytävän ja karsinat, autoimme ratsastajat tunnille ja pois sieltä, riisuimme ja laitoimme hevoset - eikö se jo riitä?!". Käytävän reunassa seisova nainen nosti naamalleen hämmästyneen ilmeen ja kurtisti kulmiaan pelkästä ihmetyksestä. Hän jäi sanattomaksi, mutta ainoa mikä lopuksi kuului oli "Kiitos, kiitos kovasti tytöt". Nyökkäsimme, kävimme juomassa ja ainakin itse valahdin taukohuoneen sohavalle makaamaan. En pääsisi kotiin kuin vasta kuuden-seitsemän aikaan. Toivoin, että saisin kuitenkin levätä tuosta ajasta puolet ja toiselle puoliskolle saisin jotain mielekästä tekemistä, ettei tarvitsisi ihan tylsistymisen äärirajoille asti matkata. //Sori, tälläkertaa kuva puuttuu //Olipas hauska tarina! Jälleen talli täynnä tohinaa Hienoa, että kirjoitit ihan ns. tavallisesta tallipäivästä! Näinhän se oikeassakin elämässä menee, hoitajat ei aina pääse ratsastamaan! Kiitos jälleen ahkerille hoitajille, hoiditte alkeistuntilaiset ratsaille mallikkaasti, ja karsinatkin siivositte! Tästä tallinomistaja tykkää Toivottavasti sait aikasi kulumaan loppupäivän ajan, tosin en kyllä epäile, tallillahan riittää aina hommaa (tai ainakin hyvää seuraa!)
Ihanan pirteä ja hauska tarina, saat tästä 7 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Papukaija on Mar 21, 2015 20:50:40 GMT
|
|
|
Post by Papukaija on Mar 26, 2015 16:32:19 GMT
Istuin auton takapenkillä selaillen vikellyskuvia - ihan huvikseni vain. Latinan kanssa ei mikään sinne päinkään tulisi ikinä koskaan ikinä onnistumaan. Olin kuunnellut toissapäivänä tallilla Helenan suunnitelleen maastoestetalkoita tässä keväällä ja olimme innoissamme. Olin piirrellyt - tai no yrittänyt piirrellä - Latinasta kuvaa ja muutaman roskiin menneen jälkeen onnistuinkin. Ainakin parhaani olin yrittänyt. Pian äiti kaarsi tallin pihaan ja Velmu juoksi haukahdellen vastaan. Nousi autosta ja jätin äidille heipat. Kenttä oli tyhjä, sillä olihan torstai. Alkeistunteja ei tänään ollut ja estevalmenns olisi vasta kuudesta seitsemään. Oli siis aikaa touhuta sen pirulaisen kanssa. Tallissa ei näkynyt Nienkeä, mutta tälläkertaa Saippua puuhasi Letun kanssa käytävällä. "Moi, missä Nienke on?", morjenstin. Saippua huikkasi satulan siiven alta tytön olevan Derryn kanssa pikkutallissa ja jatkoi äheltämistä satulavyön kanssa. Lettu vain mässytti heinänkorsia suussaan ja pullisteli minkä pystyi. Minun oli pakko naurahtaa ennekuin lähdin ovesta ulos. Pihalla kuulin auton moottorin hyrinää ja pihatieltä kaahasi valkoinen auto. Auton pysähtyessä parkkiin ulos astui Alma. Moikkasin vilkuttaen ja kiiruhdin pikkutalliin, jossa Nienke suki Derryä parhaillaan. "Moi", sanoin astuessani ruskeasta ovesta sisään. "Moi!", Nienke huikkasi takaisin. Kävelin karsinalle ja silitin ruunan tummaa turpaa ja hymyilin. "Kato mitä mä piirsin eilen kotona", sanoin pian ja kaivoin turkoosista laukusta esille valkean paperin, joka oli taiteltu kahdesti. Avasin sen ja tungin tytön nenän eteen. Hän otti sen käteensä ja hymyili "Hieno on". "Kiitos", vastasin ja otin piirroksen takaisin. "Yritin piirtää vaikka kuinka montaa erilaista ja istuin pöydän ääressä varmaan kolme tuntia kunnes sitten tyydyinkin tämmöseen.", naurahdin ja tungin takaisin taitellun paperin laukkuun. "Mä meen takasin tonne, niin nähään sit myöhemmin, ok?", huikkasin ja häivyin sulkien oven varovasti. Latina oli Sinin ja Missin kanssa tarhassa joten laukkuni vietyäni nappasin vihreän riimunnarun ja kiiruhdin tarhoille. Alma tuli Sinin kanssa vastaan ja hymyilin. Punarautias poni hirnui ja veti rumbaa ympäri tarhaa vain siksi että sitä ei oltu otettu Sinin kanssa samaan aikaa. Vihelsin lyhyesti, mutta kimeästi ja tamma lopetti ravaten aidalle korvat hörössä. "Heipsan!", moikkasin kiinnittäessäni narua riimuun. Missi saisi nyt jäädä tarhaan yksin Karrin ollessa sen seurana ruunatarhassa, sillä tallissa sillä tulisi koooovin tylsää. Kun sain lopulta ponitamman karsinaansa suljin salvan ja laitoin riimun ja riimunnarun koukkuun karsinan seinään. Ulkona oli lunta ja märkää, vaikka aurinko paistoikin, jätin Latinan kuivumaan hetkeksi karsinaansa. Suuntasin taukotilaan, jossa Sini istuskeli kuunnellen musiikkia ja heiluen sen tahtiin. Moikkasin heilauttamalla kättä, mutta eihän tyttö huomannut. Tungin laukkuni kaappiin ja otin sieltä harjapakin. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä Latinan kanssa puuhaisin tänään, sillä ratsastaminen ei nyt oikein napannut. Olin suunnitellut kilpailujakin, sillä tasoni riitti siihen, mutta mitään ei oikein ollut tullut vastaan. Harjoittelukin oli jäänyt hieman vähälle, sillä se poninriiviö ei suostunut tekemään yhteistyötä esteillä - ei sitten ollenkaan! Puuskahdin ja häivyin Sinin jatkaessa huojumistaan kuulokkeet korvilla. Latina oli ehtinyt kerätä jo puolet karsinan turpeita ylleen ja huokaisin syvään tullessani tuon luo. "Olet sinä kyllä yks idiootti. Mutta ihana sellainen", virnistin ja laskin harjapakin maahan. Otin esille kovan harjan ja aloin sukimaan lumesta kuivahtanutta karvaa. Selvitin samalla harjan satunnaiset takut ja tarkistin jalat, jotka olivat hyvässä kunnossa. Viimeisin jalkojen tarkistuksen diagnoosi oli ollut hieman huonompi, mutta sopivan toipumisen jälkeen jalka oli taas kunnossa ja valmiina huimaan menoon niinkuin tarhan poukkoiluista saattoi huomata. Puolen tunnin puunaamisen jälkeen Latina näytti oikein kiiltävän ja oma otsanikin kiilsi, tosin hiestä. Tamma vilkaisi kylkeään ja ravisteli itseään pärskähtäen tyytyväisenä. "Olet sinäkin minut kyllä oikein orjuuttanut senkin apina", naurahdin ja tungin harjan takaisin kirkkaanvihreään pakkiin. Otin esille kaviokoukun ja puhdistin nopeasti vielä kaviot ennenkuin vein harjapakin sisältöineen takaisin kaappiini. Jäin istuskelemaan pöydän ääreen ja otin tietokoneen esille. Kun sain netin auki kirjoitin Google-hakuun: 'hevosten kanssa' ja painoin enteriä. Kaikista sadoisa vaihtoehdoista mielenkiintoisimmalta vaikutti SRL:n sivut, joilta löytyi vaikka mitä, kenelle vain ja mihin tahansa tilanteeseen. Selailtuani sivua hetken päädyin irtohypytykseen. Esittelyteksti antoi ymmärtää vaikka mitä ja elättelin toivetta edistyä sen puupään kanssa rataesteillä edes sen verran ettei se heittäisi AINA minua selästään. Otin uuden välilehden ja kirjoitin: 'irtohypytys hevoset'. Aukaisin wikipedian tekstin joka kertoi irtohypytyksestä ja aiheesta oli tehty onnekseni kattava. Selailin sitä ja eri sivustoja hetken, kunnes olin kirjoittanut kaiken tarpeellisen ylös. Aloittaisin varmaankin seuraavalla kerralla kun pääsisin tallille ja tänään kertoisin asiasta itse Latinalle. Suljin läppärin ja loikin rappuset alas. Helena seisoi ilmoitustaulun luona ja kiiruhdin hänen luokseen. "Moi!", sanoin reippaasti. "No heipä hei", vastasi nainen hymyillen. "Kuule, sain sellaisen ajatuksen, että kokeilisin Latinan kanssa irtohypytystä, niin voisimme ehkä esteillä edistyä hieman", selitin kiiltävin silmin. "Juu, no käyhän se. Ajattelitko aloittaa tänään?", Helena kysyi hieman epäröiden. "Ei, en toki. Puhuisin Latinan kanssa ja otan asiasta enemmän infoa ja kokeilen ensi kerralla kun pääsen tallille. Aloittaisin ihan matalalta ja yhdellä esteellä, joten ajattelin jos haluaisit auttaa?", jatkoin varmalla äänellä. "Toki. Kyllä se sitten käy. Jutellaan sitten kun se aika on, okei?", Helena hymyili ja saapasteli toimistoon. Siirryin Latinan luo kertomaan ajatuksesta. Avasin karsinan oven, otin jakkaran pesupaikalta ja menin istumaan karsinaan sulkien oven. "Kuule ponskiseni", aloitin ja tamma laskeutui makaamaan maahan. "Sain vähän inspiraatiota siihen mitä tekisimme. Miltä sinusta kuulostaa irtohypytys?", sanoin lyhyesti kysyen Latinalta, joka katsoi minua maaten maassa korvat hörössä. Naurahdin ja jatkoin: "Aloitettaisiin ensiviikolla ihan matalista esteistä Helenan auttamana ja sitten edettäisiin siitä. Meidän täytyy edistyä esteillä, sillä et sinä voi aina heittää minua selästäsi. Haluan kilpaillakkin!", selitin loppua kohti kiivastuen hieman. Tamma hörähti ja katsoi minua niin viattoman näköisenä että minun oli pakko nauraa. "Olet sinä kyllä yksi veijari", naurahdin ja silitin ponin päätä. "Olet sinä..." Tää sit tavallaan jatkuu myöhemmin, mutta on ihan erikseen niin että voit jo arvioida Kuva: i1.aijaa.com/b/00417/13772983.jpg?1009b30c01255b0823e293d52ea150be364e2d409104ce613fc3232a251f5e4ec25d1358e81de672a25f5b0e5132bd83Unohin tosta kuvasta riimun >.< Noh, ei voi mitään // Noniin, siitä se hyppääminen taas lähtee! Irtohypytyksestä tulee varmasti mielenkiintoista Hieno tarina jälleen kerran, kirjoitat siististi ja hauskasti. Latinakin sai oikein erikoishyvän harjauksen. Sulla on hyvä suhde Latinaan, istuskelet sen karsinassa usein ja puuhailet muuten vaan kaikkea hauskaa!
+kerrassaan ihana kuva! Sun piirtotaidot on kyllä kasvaneet huimasti! Saat 8 hoitopistettä! Ja nyt muuten paukkui 80HP:n rajat, piirtelen sulle palkintokuvan kun ehdin
-Helena
ps. odotan innolla jos päätät lähteä kisaamaan joskus
|
|
|
Post by Papukaija on Mar 28, 2015 17:46:02 GMT
Heips! Ihan nopeasti näin, että voisinko vaihtaa esittelytekstini? Se olisi tämmöinen; Papukaija on pitkään hevostenkanssa harrastanut tyttönen, joka kulkee usein rennolla vaatetuksella. Korvan taakse tulee usein kiepautettua olkapäille asti ylettävät kastanjantuskeat hiukset ja maailmaa tarkkailevat kirkkaat taivaansiniset silmät. Luonteeltaan hän on omalaatuinen ja huumorintajuinen, sekä auttaa kaikkia mielellään. Hevosten kanssa tämä 13-vuotias tyttönen on touhunnut jo alle viisi vuotiaasta asti, mutta aktiivisia ratsastusvuosia on kertynyt 6. Esteet ovat mieleen ja Papukaija tähtääkin korkealle harjoitellen ahkerasti. Erityisesti hän pitää suklaasta, piirtämisestä, eläimistä ja rikossarjoista. Ratsastusvaatetukseen kuuluu punaiset ratsastushousut, mustat vetoketjulliset ratsastussaappaat ja violettia ylävartalossa. Lempivärit ovatkin violetti, vaaleanvihreä ja -sininen. Jos sen vaihtaisit niin olisin tyytyväinen. Ja kun saat palkintokuvaa aikaiseksi (ei mitään kiirettä), voisitko ottaa siitä kaappiini profiilikuvan?
|
|
|
Post by Helena on Mar 28, 2015 17:54:08 GMT
Juu, vaihdan samantien Ja voin laittaa sen kuvan sitten kun piirtelen!
|
|
|
Post by Papukaija on Mar 29, 2015 15:17:43 GMT
Kiitos
|
|
|
Post by Papukaija on Apr 11, 2015 15:11:48 GMT
Tässä tämmöinen kömpelö irtohypytyskuva kera "kohtauksen". Eli siis kirjotin vaan tästä kohdasta lyhyesti Vaikka hieman outo onkin niin itse tykkään, ekaa kertaa piirsin tällä tavalla, joten omasta mielestä yllättävän hieno ~Irtohypytystä part2~ [aiemmat yrtitykset menneet pieleen]...Päästin Latinan uudelleen irti riimunnarusta ja ohjasin sen narujen välistä esteiden eteen. Suoralla oli kaksi punavalkoista pystyä. Kenttä oli suljettu, joten tamma ei pääsisi karkuun sen ylitettyä esteet. "Työnsin" Latinaa eteenpäin, se ei liikahtanut, jolloin läpsäisin sitä narulla pehvalle kevyesti ja se lähti laukkaan kohti esteitä. Seisoimme kauhusta kankeina ponin lähestyessä ensimmäistä pystyä ja kuin taikaiskusta se ei väistänyt tai pysähtynyt vaan loikkasi molemmat esteet kevyesti yli jatkaen sitten laukassa luoksemme. Olimme vihdoinkin onnistuneet ja hurrasimme iloisina. Tuolta --> i8.aijaa.com/b/00775/13793479.jpg?e4c6cef07ee679ba76e9d7ddaba023f008f2f3c0f100436d5c79b493a285412a8bcaa7d1285926ef27f2df41203f04d2- Kauheen epäselvä jotenkin :/ Piirtäessä ihan selkee kumminkin //Onpas hieno kuva! Tykkään noista varjoista, tuo hienoa syvyyttä tohon kuvaan! Latinallakin oli varmasti hauskaa, kaikki tällainen extra tuntipuurtamisen päälle piristää hevostakin kummasti vaikka alussa ei sujunutkaan, lopussa Latina kuitenkin onnistui, hienoa!
Saat tästä 8 hoitopistettä!
-Helena
|
|
|
Post by Helena on May 15, 2015 22:21:41 GMT
Tässä Papukaijan 80HP palkintokuva!
|
|
|
Post by Papukaija on May 21, 2015 10:53:34 GMT
IHANA!! <3 Kiitos ihan hirveesti!!! Nyt täytyy alkaa aktivoitumaan koska kokeet ohi, eikä melkein mikään (kun koulun loppu kirit) paina päälle Tästä se lähtee - nimittäin 160HP:n kerääminen x)
|
|
|
Post by Papukaija on May 21, 2015 10:54:35 GMT
Sä oot kyl niin mahtava piirtäjä
|
|