Missin hoitopäiväkirja

[Helena]

Thunderbird DK

Hoitopäiväkirja

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (24.2.2015)

Kävelin kohti Ratapihaa.Katselin kaunista maisemaa. Lumi kimmelsi kauniisti. Pian kuitenkin kaikki lumi olisi poissa, sillä tulisi kevät, sitten kesä. Hetken kuluttua talli tulikin jo näkyviin. Kiihdytin vauhtiani, halusin nähdä Missin mahdollisimman nopeasti. Hetki, niin olinkin jo tallin pihassa.
"Moi! Sä taidat olla Missin uus hoitaja? Mä oon Helena" joku nainen sanoi.
"Joo. Terve vaan! Mä oon Liia. Haenko Missin tarhasta?" kysyin Helenalta
"Ei sun tarttee. Mä hain sen jo valmiiks." Helena vastasi.
"Ai, kiitti! Ei ois tarvinu.. mut mulla onkin tänään vähäsen kiire" vastasin.
"Näytän Missin karsinan, ja voit hoitaa tammaa mielesi mukaan" Helena sanoi, ja minä nyökkäsin.

Helena johdatti minut ensin harjojen luo, ja nappasin mukaani Missin harjat. Hevoset ja ponit hörisivät kävellessämme Missin karsinalle. Ruunikko tamma oli erittäin kaunis. Lempeillä silmillään se katseli, ja odotti meidän tuloamme karsinaan.
"Mene vaan. Sano jos tarvitset apua. Mutta Missi on kyllä aika rauhallinen..Toivottavasti pidät tammasta! Minä tästä menen!" Helena sanoi.
Heilutin Helenan perään. Sitten nappasin harjan, ja menin karsinaan. Sidoin Missin kiinni. Missi vaikutti lempeältä, joten rupesin rohkeasti harjailemaan tammaa. Missi melkeinpä nukahti harjaillessani sitä. Olin kyllä saanut loisto- hevosen hoitsukseni! Putsailin Missin kaviotkin, ja kaikki meni täydellisesti. Annoin Missille vielä omenan palkaksi hienosta käytöksestä.

© Liia

Noniin, pääsit siis vähän tutustumaan Missiin harjailun merkeissä
Tamma käyttäytyi tavallisesn tapaansa hienosti!
Ja kevät on tosiaan tulossa kovaa vauhtia, vähän hassua tosin jo näin helmikuussa! Ehkäpä ensi kerralla pääsetkin ratsastamaan auringon paisteessa!

Tarina oli hyvin kirjoitettu, joskin melko lyhyt. Toivoisin hieman enemmän kuvailua esim. harjauksesta. Mitä harjoja käytit mihinkin? yms. Saat 5 hoitopistettä!

-Helena

[Deleted]

Ensimmäinen hoitotarina

Jätin pyöräni ison kiven juurelle ja lähdin talliin. Tallissa on hiljaista, koska on sunnuntai aamu. Katson kelloa, ja se näyttää puoli yhtätoista. Hevoset ovat laitumella, joten karsinoissa ei ole hevosia. Kävelen hiukan eksyneen näköisenä tallissa, ja silitän tallikoiraa. Toimiston ovi aukeaa, ja sieltä astuu ilmeisesti tallinomistaja Helena.
- Hei! Taidat olla Iiris? Helena kysyy.
- Joo, olen. Vastaan ja puhdistan ratsastushousuistani koirankarvat.
- Hepat on sitten kesälaitumella, ja Karlan pitäisi tulla pian. Helena sanoo ja vie porkkanasäkin rehuhuoneeseen. Sitten ovi aukeaa, ja sieltä tulee ruskeahiuksinen nainen.
- Oletko sä Missin hoitaja? Nainen kysyy.
- Joo. Mun nimi on Iiris, vastaan kysymykseen.
- Ai, mä oon Karla. Lähdetäänkö hakemaan Missiä sisälle? Karla ehdottaa ja nappaa Missin loimitangossa roikkuvan punaisen riimun ja narun. Lähdemme hakemaan tammaa laitumelta.

Avaan Missin karsinanoven, joka narahtaa hiukan. Kun tamma pääsee karsinaansa, se hirnahtaa kimeästi. Kukaan ei vastaa, ja Missi käy levottomaksi. Aloitamme Karlan kanssa harjaamisen, ja saamme neidin nopeasti harjattua. Harjatessamme Karla kertoo Missin hyvistä ja huonoista puolista sekä mistä se tykkää ja ei tykkää. Puhdistan Missin kaviot, ja ne nousevatkin helposti. Karla hakee sillä aikaa varusteet, ja kun Karla tulee kilisevien varusteiden kanssa Missin karsinalle, otan satulan ja nostan sen Missin selkään. Kiristän vyötä ja autan Karlaa suitsien laitossa. Sitten laitan kypärän päähäni ja lähdemme taluttamaan neitiä kentälle.

Kentällä nousen selkään. Säädän jalustimet sekä kiristämme vielä vyön. Sitten lähden kävelemään pitkin ohjin. Lyhyellä sivulla Missi ''säikähtää'' jotain tuulessa lentävää roskaa. Käsken pohkeella ja kiristän hiukan ohjaa. Kun olemme kävelleet hetken aikaa, otan ravia. Tamman ravi on pehmeää, ja siinä on helppo istua. Pitkän sivun keskellä nostan harjoitusravista laukan. Ensiksi nousee väärä laukka.
- Aseta enemmän sisälle! Kuuluu Karlan ohje kentän keskeltä.
Niinpä asetan sisälle ja kokeilen uudestaan. Nyt laukka nousi oikein. Käännän pääty-ympyrälle, ja neiti meinaa lähteä kentän keskelle mutta saan pidettyä sen kurissa vahvalla ulkopohkeella sekä raipan napautuksella. Teen vielä ravissa pohkeenväistöä, ja otan käyntiin ja kävelen pitkin ohjin. Sitten käännän keskelle ja tulen alas Missin selästä. Nostan jalustimet ja löysään vähän vyötä. Annan ohjat Karlalle, ja se taluttaa tamman talliin. Riisumme Missiltä varusteet, ja vien satulan kun Karla putsaa Missin kuolaimia. Käyn sanomassa Missille heipat, ja Karla huikkaa että hän voi viedä Missin takaisin laitumelle.


//Tarina oli hyvä, ehkä hieman lyhyt, mutta hyvin kirjoitettu.

Et tainnut lukea Hoitajaksi-sivua kovin tarkasti? Ensimmäisellä hoitokerralla (kun hoitopisteitä on 0-5) ei hevosella saa vielä ratsastaa. Ensimmäisellä kerralla on tarkoitus tutustua hevoseen harjailemalla ja puuhailemalla muuten vaan maasta käsin.

Tehdään niin, että ensi tarinassasi et käy hevosen selässä, vaan puuhastelet Missin kanssa muuten. Annan molemmista tarinoista pisteet vasta sen jälkeen.

-Helena

ps. onko nimesi siis Jenni vai Iiris?

[Deleted]

Aa okei. Ja hoidan toisellakin tallilla, siellä nimeni on Iiris joten meni sekaisin!

[Deleted]

Sadepäivä

Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. En voinut kuin vain toivoa, että sade loppuisi. Tuuli heilutti sadetakkiani ja se teki pyöräilystä hankalaa. Pian kuitenkin tallipiha tuli onneksi näkyviin ja jätin pyöräni tallin seinustalle. Aukaisin tallinoven ja ravistelin sadetakkini kuivaksi. Missi oli onneksi sisällä, ettei minun tarvinnut mennä pyydystämään tammaa kaatosateeseen. Missi tuijotti karsinan ikkunasta haaveilevan näköisenä, ehkä se haaveili samasta asiasta kuin minä: Kuumasta palmurannasta Hawajiillä. Ripustin sadetakkini loimitankoon ja aukaisin oven. Missi kääntyi heti ja hörähti hiukan huomatessaan että saa seuraa. Kiinnitin tamman riimunnarulla ja aloitin hoitotoimenpiteet. Missi nautti päästessään puunattavaksi, ja tamma haukotteli makeasti rapsuttaessani lautasilta kuivunutta kuraa. Sitten oli kavioiden puhdistus, ja sain jokaisen kavion puhdistettua. Sen jälkeen jätin tamman karsinaansa. Kävelin hoitajienhuoneeseen, jossa oli hoitajia viettämässä aikaa. Moikkasin, ja istahdin sohvalle. Saippua oli lukemassa hevoslehdestä arvoituksia.
- No, tiedättekö mikä on käyttämättömänä pienempi kuin sika, ja käytettynä isompi kuin hevonen? Saippua kysyy.
- Satula! Pamautan varmana vastauksestani.
- Aivan oikein! Jennikö sun nimi oli? Saippua kysyy.
- Joo, Jenni. Vastasin ja otin pöydältä pari vuotta vanhan hevoslehden. Vieressäni istuva oranssihiuksinen tyttö tiputtaa kännykkänsä lattialle, ja siitä lähtee akku irti. Etsiessään pudonnutta akkuaan sohvan alta, hän löytää jotain.
- Katsokaa, sohvan alla oli tämmöinen ikivanha Villivarsa! Tyttö sanoo ja pitelee voitonriemuisesti vanhaa ja kellastunutta hevoslehteä kädessään.
- Ai niin, ja sulle ihan tiedoksi, mä oon Alma, tossa on Saippua sekä Nienke on tuo vaaleanpunatukkainen tyttö. Alma sanoo.
Nyökkään hyväksyvästi.
- Ei ne oo vaaleanpunaiset! Vaalean persikan väriset. Nienke tarkentaa Almalle, ja ovi läiskäistään auki.
- LETTU ON KARKUTEILLÄ! Helena huutaa, ja juoksemme kaatosateeseen pihalle. Ja totta, ruskea poni laukkaa pihalla päätään heitellen. Levittäydymme pihalle, ja Helena lähtee hakemaan tallista jotain. Sitten hän tulee ämpäri mukanaan jossa on kauroja. Helena rapisuttaa kauroja, ja Lettu katsoo niitä hetken mutta säntää uudelleen laukkaan. Laukattuaan pari kierrosta ympäri, se heittää villin pukin ja vieressä oleva Nienke saa Letun riimusta kiinni. Sitten poni talutetaan takaisin pihattoon.
- Ovi oli huonosti auki ja poni päätti ottaa ritolat. Helena selitti lopuksi. Vien hupparini kuivatushuoneeseen, ja kävelen Missin karsinalle. Ja yllätys yllätys, tamma on siellä piehtaroimassa. Menen hoitajienhuoneeseen, jossa Saippua tekee lähtöä, ja huikkaamme heipat kun tyttö katoaa sateeseen. Juttelemme hetken Nienken ja Alman kanssa, ja sitten päätän itsekin lähteä.

Tällainen tarina tänään, tuli vähän tylsä, ekat tarinat on aina vähän tämmöisiä tylsiä.



// Mukavan tunnelmallinen tarina! Sadepäivistä on minun mielestä aina hauska kirjoittaa Hienoa, että käytit tarinassa muita henkilöitä. Ja ihan Letun tapaista järjestää tollanen show! :'D Onneksi saatiin karkuri nopeasti kiinni!

Saat tästä tarinasta 5 hoitopistettä.

Aikaisempi tarinasi oli sekin hyvä. Missillä taisi olla vähän säpsypäivä, kun kentälläkin muka pelästyi jotain. Ratsastus sujui kuitenkin hyvin, Missi osaa olla halutessaan todella kiva ratsu! Onpas mukavaa, kun tämä leidi sai viimein oman hoitajan ja ansaitsemaansa huomiota

Tästä tarinasta saat 6 pistettä, yhteensä siis molemmista 11. Odotan innolla uusia tarinoita teiltä!

-Helena

[Deleted]

Harjasin Missiä pesupaikalla. Helena oli lupautunut pitämään minulle tunnin, ja varustin Missiä ratsastusta varten. Otin satulan, ja asettelin sen huolellisesti tamman selkään. Kiristin vyötä ja otin koukusta neidin suitset. Laitoin niskahihnan huolellisesti, ja kiinnitin soljet. Nappasin kypärän seinän vierestä ja lähdin taluttamaan Missiä pihalle. Helena oli odottamassa jo pihalla, ja lähdimme kentälle. Sää oli mukavan aurinkoinen eikä pilven hattaraa näkynyt taivaalla. Kentällä nousin tamman kyytiin, säädin jalustimet ja kiristin vyön sopivaksi. Sitten lähdin kävelemään kenttää ympäri. Neiti oli laiskottelutuulella ja sitä piti vähän väliä käskeä ettei se nukahtaisi. Sitten otin ohjat ja annoin avut raviin. Missin ravi oli mukavaa istua, ja neiti tuli kuulolle helposti. Sain Helenalta kehuja hyvästä istunnasta ja rauhallisesta kädestä. Nostin pääty-ympyrällä laukan, ja laukkasin kierroksen ympäri. Sitten Helena halusi että otan jalustimet pois jalasta kaulalle ristiin. Minun piti tehdä erilaisia tasapainoharjoituksia, ilman käsiä ratsastamista, silmät kiinni ratsastamista ja lopuksi väärinpäinratsastusta käynnissä. Missi vaikutti rauhalliselta eikä hätkähtänyt kun väärinpäinratsastuksessa minulta tippui raippa. Sitten lopuksi sain ottaa jalustimet takaisin jalkaan ja kevennellä loppuravit. Sitten otin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Parin kierroksen jälkeen käänsin neidin kaartoon, ja tulin alas selästä. Nostin jalustimet ja löysäsin vyötä.

Harjailin neitiä hiljaisessa tallissa. Kaikki hevoset olivat laitumella, sillä ulkona oli lämmin. Putsasin kaviot ja kiinnitin riimunnarun Missin päitsiin. Talutin neidin pihalle ja lähdimme kävelemään laitumia kohti.

Tällainen tarina tänään. Tuli vähän lyhyt, ja yritän aktivoitua tekemään tarinoita kahdesti kuukaudessa. Olisiko erikoistehtäviä niin saadaan vähän jotain extraa tarinoihin eikä vain hoitoa ratsastusta hoitoa...


//Lämpimällä säällä hevoset tuppaa olemaan vähän laiskoja -jopa reipas Missi! Keksit tunnille mukavan paljon tehtävää, mutta toivoisin hieman yksityiskohtaisempaa kuvailua siitä, miten kukin tehtävä meni ja miten Missi toimi! Tasapainoharjoitukset olivat muuten huippuhyvä idea, pitäisiköhän pitää aiheeseen liittyen ihan virallinen ratsastustunti..

Saat tästä pikkutarinasta 3 hoitopistettä!

-Helena

[Deleted]

Ratsastelua

Aurinko lämmitti käsiäni ihanasti ja suuret puut huojuivat tuulesta. Missi nyppäisi leikkisästi ohjia ja annoin niiden valua sorieni läpi.
- Ja voit tulla kaartoon! Helena ilmoitti toisesta päästä kenttää. Käänsin ulkopohkeella neidin kentän keskelle, taputin ja tulin alas. Nostin jalustimet ja otin ohjat. Missi käveli perässäni kun menin portille. Aukaisin narisevan portin ja lähdimme tallia kohti. Missi nykäisi matkalla evästä maasta ja mussutti sitä tyytyväisenä.

Tallissa jätin neidin käytävälle hoidettavaksi. Kiinnitin sen riimunnaruilla ja neiti seisoi nätisti paikallaan. Irroitin satulan, jätin sen karsinan eteen odottamaan ja siirryin suitsien irroittamiseen. Suitsetkin lähtivät päästä ilman muita ongelmia, pään heiluttelua ja muuta sellaista mitä ikinä neidin suitsienlaiton estämisrituaaleihin kuuluukaan. Missi ei ollut kevyestä ratsastuksesta hikeentynyt, joten pörhensin vastakarvaan olemattomat hikiläntit mahan alla ja harjasin muuten normaalisti. Putsasin vielä kaviot ja sen jälkeen vein sen karsinaansa. Suljin oven huolellisesti ja siirryin varusteisiin. Pesin kuolaimet vedellä ja paketoin ne siistiin nippuun ennen kuin vein ne satulahuoneeseen. Satulahuopa oli likainen, ja hiestä märkiintynyt. Irroitin huovan satulasta ja vein sen kuivatushuoneeseen. Valkkasin samalla hienon vaaleanpunaisen huovan ja kiinnitin sen satulaan. Sitten vein satulankin varustehuoneeseen. Tallinovet avautuivat ja sieltä tuli LaaLaa ja Tuulia. Tervehdin heitä iloisesti, ja he jatkoivat matkaa taukohuoneeseen. Tuulialla oli oma varsa pikkutallissa, Haiku. Päätin itsekin mennä tyttöjen mukana taukohuoneeseen. Istahdin sohvalle ja rupattelimme Tuulian ja LaaLaan kanssa. Pian huomasinkin että kello oli vaikka mitä ja kävin hakemassa yläkerran kaapista reppuni. Huikkasin heipat tytöille ja lähdin kotiin.



//Lyhyestä virsi kaunis Tarinasta välittyi ihanan rento tallifiilis, hevosten ja varusteiden puunailua, taukotuvassa makoilua.. tätä on tallipäivä parhaimmillaan!

Saat tästä tarinasta 3 hoitopistettä.

-Helena

[Deleted]

Syysratsastusta

Lehdet olivat värittäneet tallin pihan aivan keltaruskeaksi, ja pari hevosta mussutti heiniään sadeloimet yllään tarhassa. Nykäisin oven auki ja astuin talliin. Missi hörähti hieman ja rapsutin sitä kaulasta. Menin satulahuoneeseen ja etsin Missin harjapakin.

Tamma pärskähti ja jatkoi heinien jauhamistaan kun vetelin sen läpi pehmeällä harjalla. Sitten oli kavioiden vuoro, ja ne nousivat yllättävän helposti. Illan viimeinen tunti oli loppunut, ja käytetyt ratsastajat valuivat talliin hoitamaan ratsunsa yöpuulle. Sitten suljin oven, ja menin hakemaan tamman suitsia. Suitsiminenkin sujui helposti, ja saatuani kuolaimet suuhun kiinnitin remmit ja otin ohjat kaulalta.

Ponnistin itseni selkään, annoin pohkeita ja lähdimme laiskasti kävelemään kohti metsää. Hetken käveltyämme lähdimme ravaamaan, ja Missi innostui laukkaamaan. Annoin sen laukata hyvällä pohjalla, ja neiti nautti täysin siemauksin, pärskähteli ja yritti mennä kovempaa. Nopeasti järvi tuli näkyviin ja hidastin tamman käyntiin.

Missi käveli reippaasti veteen, joka oli viilentynyt kesästä. Kohta alkoi olla jo pimeää, ja niinpä lähdimme takaisin kohti tallia. Ravailimme rauhalliseen tahtiin, ja tallin tullessa näkyviin hidastin intoilevan tamman käyntiin. Laskeuduin selästä, ja talutin Missin talliin.

Käytävällä ruokia jakava Helena sai Missin hörisemään.
- Hei, oliko maastossa mukavaa? Helena kysyi ja kaatoi kaurat Hodan kuppiin.
- Joo, vesi oli aika viileää eikä Missi halunnut mennä polvenkorkuista syvemmälle. Vastasin ja aukaisin poskiremmiä.
- Ei se normaalistikaan menisi, neiti on muutenkin aika tarkka mihin jalkansa laittaa! Helena naurahti ja meni rehuhuoneeseen. Taputin tammaa kaulalle ja suljin oven. Suitset satulahuoneeseen vietyäni sanoin heipat Helenalle ja lähdin kotiin.



//Mukavan rento maastoretki teillä! Nämä on mun mielestä juurikin niitä hevostelun parhaita palasia Rauhallinen maasto kauniissa syysillassa! Missilläkin oli selkeästi kivaa, kun noin innokkaasti lähti laukkaamaan! Pitäisi lähteä taas porukalla maastoon jossain vaiheessa..

Saat tästä tarinasta 5 hoitopistettä!

-Helena

[Mikael]

1. Ensikosketus Ratapihaan

Muutaman viikon lusmuiltuani uudella paikkakunnalla päätin, että oli vihdoin aika vähän verkostoitua. Hankkia tekemistä, löytää lähimmät tallit, mitä ikinä. Tämän päätöksen jälkeen kaikki tapahtui aika nopeasti: Sunnuntaina mä googlettelin läpi kaikki tallit parinkymmenen kilometrin säteellä, maanantaina soittelin muutamaan paikkaan, ja tänään tiistaina olinkin jo erään Missi-nimisen puoliveritamman hoitaja eräällä Ratapiha-nimisellä ratsastuskoululla. Ratapiha oli valikoitunut lukuisien yksityistallien ja parin ratsastuskoulun joukosta oikeastaan ihan sattumalta, paikka oli näyttänyt mukavan maalaiselta ja sopivan pieneltä nettisivujen valokuvissa. Tallin omistaja Helena oli myös luvannut, että mä voisin treenata Missillä ihan tavoitteellisestikin esteitä ja koulua, kunhan vähän alkuun päästäisiin.
Koko seitsentuntisen koulupäivän uudessa lukiossa mä melkein välttelin uuden hoitohevoseni ja sen kotitallin ajattelemista. Ei sillä, etten mä olisi kaivannut hevosia elämääni. Uudelle tallille meneminen vain tuppasi aina vähän kuumottelemaan. Varsinkin, kun muita mun ikäisiä poikia pyöri hevosmaailmassa melkoisen vähän, ja sen takia ratsastuskouluilla sai olla enimmäkseen yksikseen, jos halusi välttää innokkaana ympärillä pyörivät tallitytöt. Siihenhän mä olin toki sporttisena ja suht hyvännäköisenä jätkänä tottunut.

Kolmen jälkeen saavuin pyörällä Ratapihan tallin eteen, puntaroituani ennen sitä hyvän tovin, mitä laittaisin päälleni, ettei mua luultaisi heti kättelyssä fruittariksi, mutta ei toisaalta variksenpelätiksikään. Olin päätynyt Adidaksen kollareihin ja huppariin, ja nyt tallin ja hevosten tuoksussa mulle tuli vähän kummallinen olo kun ei ollut ratsastushousuja jalassa ja tallikassia kädessä. Katselin uteliaana ympärilleni. Kaksi punaista tallirakennusta, isompi ja pienempi, ja pari tarhaa. Kentän olin ohittanut pyörälläni hetki sitten. Toisella puolen pihaa oli pari tarhaa. Isomman rakennuksen vieressä oli harmaa, korkea ja pyöreä pömpeli, minkä lie virkaa mahtoi toimittaa.
Hetken emmittyäni lähdin tutkimusretkelle isompaan talliin. Astuin ovesta vähän varpaillani siltä varalta, että mua vastassa olisi salamana lauma meluisia hoitajatyttöjä. Tallissa oli kuitenkin hiljaista, kuului vain hiljaista rouskutusta ja lattianlakaisun ääntä. Kurkkasin varovasti nurkan taakse. Käytävää lakaisi vähän tummempi, käkkärätukkainen, noin parikymppinen tyttö, ja hänen takanaan monessa karsinassa oli hevonen.
”Heissan!” hän sanoi iloisesti naulaten ruskeat silmänsä muhun. Karistin vähän kurkkuani.
”Hei”, tervehdin. ”Tuota… Missäköhän mahtaa olla Helena? Mä aloitan täällä hoitajana, pitäisi varmaan keskustella sen kanssa käytännön jutuista.”
Tyttö lopetti lattian lakaisemisen ja käänsi nyt kaiken huomionsa muhun.
”Aivan, sä taidat olla Mikael, Helena kertoi että sä aloitat Missin hoitajana. Mä olen Karla, olen täällä tallityöntekijänä, ja kilpailen juuri Missillä. Se on muuten tuo ruunikko sun selän takana.”
Tämän kaiken tyttö sanoi hyvin nopeasti. Käännähdin ympäri hiukan pyörryksissä. Tosiaan, mun takanani olevan karsinan nimikyltissä luki Thunderbird DK, ”Missi”. Laitoin käsivarteni oven yläreunalle, ja sievä ruunikko nosti päänsä iltapäiväheinistään tullakseen tekemään tuttavuutta. Se nuuhki mun kämmenselkää. Silitin tamman kaulaa lempeästi. Ihan kivan oloinen hevonen, olin varma, että meistä tulisi hyvä parivaljakko.
”Niin, se Helena”, Karla muisti samassa. ”Se on toimistossa tekemässä paperihommia. Tuon oven takana.”
Luovin tieni hiukan pökerryksissä toimiston ovelle samalla, kun Karla jatkoi siivoamista. Koputin varovasti puuoveen, ja oven takaa kuului kehotus: ”Sisään!”

Ratapihan toimisto oli suuri huone, jonka keskellä oli tietokonepöytä. Tietokonepöydän takana istui nuori nainen, jonka oletin Helenaksi. Hän hymyili ja kehotti mua istumaan sohvalle. Istuuduin mustanruskean paimenkoiran viereen, joka rötkötti sohvalla koivet ojennettuina.
”Sen nimi on Velmu, ja se on kiltti”, Helena sanoi. Hän pyöri ympäri konttorituolillaan. Tunsin oloni epämukavaksi terävän oloisen katseen alla, ja omat silmäni harhautuivat tutkiskelemaan seinille kiinnitettyjä, tallilaisten maalaamia ja piirtämiä taideteoksia.
”Tervetuloa Ratapihan ratsutallille”, Helena sanoi, ja hänen ilmeensä pehmeni aavistuksen. Niitä sanoja seurasikin sitten loputtoman tuntuinen perehdytys tallin arkeen ja tapoihin, hoitajatoimintaan ja ratsastustunteihin. Pian tuntui kuin kaikki informaatio jo pukkaisi mun korvista ulos. Helena taisi huomata sen.
”Eiköhän tässä ollut tarpeeksi tältä erää”, hän sanoi virnistäen. ”Näin tiivistettynä: olisi hyvä, jos pääsisit tulemaan muutaman kerran viikossa ja liikuttaman Missin kun sillä ei ole tunteja. Hoitajien taukohuoneet sun muut löytyy sitten siitä tallin päädyssä olevasta rakennuksesta. Tässä on sulle sun lokeron avain”, Helena päätti saarnansa.
”Selvän teki”, sanoin yrittäen kuulostaa itsevarmemmalta kuin olinkaan. ”Kiitos perehdytyksestä. Mä taidankin ryhtyä heti hommiin ja harjata Missin priimakuntoon.”
”Oikea asenne, nuori mies”, Helena sanoi silmää vinkaten ja jatkoi paperitöiden tekemistä.

Ei kulunut varmaan minuuttiakaan, ennen kuin seisoin Missin karsinan ovella harjapakki kädessäni.
”Hei, tyttö”, mutisin hevoselle. Karla oli häipynyt jonnekin. Kaivoin harjalaatikosta kumisuan ja astuin sisään karsinaan.
Missi oli hoitaessa oikea enkeli, toisin kuin suurin osa yksityishevosista, joilla mä olin ennen treenannut. Sitä ei tarvinnut sitoa kiinni, vaan se seisoi paikallaan pää nuokkuen. Muakin alkoi unettaa. Harjaaminen oli aika hypnoottista touhua. Sen takia säikähdinkin melkoisesti, kun kuulin kirkkaan, hävyttömän pirteän tytönäänen.
”Moi! Oletko sä Missin uusi hoitaja?”
Käännyin säikähtäneenä ympäri. Ovella seisoi pisamanaamainen, punatukkainen ja mua paljon nuorempi tyttö, jonka hymy esitteli koko valkoisen hammasrivistön. Taisin jäädä tuijottamaan jäätyneenä, sillä tyttö kihersi iloisesti.
”Veikö kissa kielesi?”
Ravistin nopeasti päätäni.
”Öhm… Mä olen Mikael, ja kyllä, Missin uusi hoitaja. Tästä päivästä lähtien.”
”Oi miten kivaa!” tyttö hihkaisi nojautuen Missin karsinanoveen. ”Mä olen Wilma, ja hoidan Ladia, sitä vihaista risteytysponia. Mahtavaa saada tänne kerrankin poika. Täällä ei ole ainuttakaan toista poikaa.”
Mun harjatessa Missiä Wilma tivasi multa kaiken mahdollisen: minkä ikäinen olin, kuinka kauan olin ratsastanut, mitä koulua kävin, mikä musta tulisi isona… Kysymyksiä sillä riitti. Olin varma, etten saisi sellaista tenttiä aikaiseksi, vaikka kuluttaisin kysymyslistan laatimiseen monta päivää.

Sain Missin harjaamiseen kulutettua yli puoli tuntia, ja koko sen ajan Wilma roikkui ovella.
”Ootko sä jo valmis? Mä voin esitellä sulle taukohuoneen ja kaapit!”
Alistuin tytön ohjattavaksi vietyäni harjapakin satulahuoneen hyllylle. Sen jälkeen mua kiskottiin hurrikaanin voimalla tallin päädyssä olevaan pömpeliin.
”Tässä on taukohuone”, Wilma esitteli riuhtaisten oven auki. Sohvalla istui kaksi tyttöä, jotka jutteli suhteellisen kovaäänisesti jostakin epäonnistuneesta estetunnista. Tytöt keskeyttivät juttunsa kuin seinään, kun Wilma kiskoi mut kynnyksen yli. Tunsin, miten puna nousi poskille, ja tungin kädet taskuuni yrittäen näyttää jotenkuten coolilta seisoessani kynnysmatolla puolta lyhemmän Wilman takana.
”Hei tytöt, tässä on Mikael, se on Missin uusi hoitaja. Mikael, tässä on Bellan omistaja LaaLaa ja Derryn hoitaja Milena.”
Nostin kättäni tevehdykseksi. Tytöt moikkasivat ja näyttivät suoraan sanottuna aika ällistyneiltä. LaaLaa oli aavistuksen pyöreä, silmälasipäinen, minua ehkä vuoden tai pari nuorempi tyttö, Milena taas oli pystynenäinen, ehkä Wilman ikäinen vihreäsilmäinen tyttö.
Kauaa ei tutustumaan ehtinyt, kun Wilma jo veti mua perässään kierrerappuja ylös. Yläkerrassa oli pirtinpöytä, mikroaaltouuni ja kaappirivistö.
”Tässä on sun kaappisi”, Wilma osoitti. Hän nappasi avaimen kädestäni ja avasi kaapinoven. ”Tää on aika tilava, sinne menee tallivaatteet, kypärä, saappaat ja muut.”
Wilma oli ihan hauska ja pirteä, mutta sen seura oli väsyttävää. Huomasin ikkunasta, että ulkona oli alkanut pimetä.
”Mun pitäisi varmaan lähteä, mä olen pyörällä liikenteessä ja heijastimet jäi kotiin”, selitin tytölle.
”Aha”, Wilma sanoi pettyneenä. ”No, nähdään sitten taas!”

Ennen kuin suunnistin pyöräni luo, kävin vielä moikkaamassa LaaLaata ja Milenaa alakerrassa ja Missiä tallissa. Missin lämmin turpa hamusi mun taskuja, ja tamma sai mut hymyilemään hämärässä.
”Ensi kerralla tuon sulle jotain syömistä”, lupasi. Ensi kerta tulisi, alun epäilyistä huolimatta. Ratapiha enkelinkiltteine Misseineen, persoonallisine henkilökuntineen ja meluisine tallityttöineen oli saanut mut jo pauloihinsa.

//Noniin, kerkesit viimein kirjoitella ja minäkin kerkeän viimein vastata Kiitos kärsivällisyydestä!
Tykkäsin kovasti sun kirjoitustyylistä ja tarinoinnista; käytit mukavasti koko talliporukkaa mukana tarinassa, ja kuvaat ihanasti eri henkilöiden persoonallisuuksia
Pääsitkin jo vähän tutusumaan Missiin, hurmaava tapaus, eikö totta?
Odotan innolla lisää tarinoita sulta!

Tästä tarinoinnista rapsahtaa 8 hoitopistettä.

-Helena

[Mikael]

2. Painostavat katseet

Mä olin kuluneiden viikkojen aikana kotiutunut Ratapihaan aika hyvin. Mä olin löytänyt paikkani sinä myrtsinä tallitonttuna. Mä tunsin porukan ja tallin hassut jipot. Tytöt olivat mulle erittäin armollisia, kun otti huomioon, että multa itseltäni puuttui täysin taito seurustella tyttölauman kanssa. Silti mut kiskottiin aina kädestä pitäen sakin jokaiseen rientoon. 

Astuin kynnyksen yli kirpeästä pakkasesta lämpimään, hevosentuoksuiseen talliin. Wilma harjasi Ladia käytävällä. Ladi näytti yhtä myrtyneeltä kuin aina. Mä ajattelin, että mussa ja tuossa ponissa oli jotain samaa. 

”Moi!” tyttö hihkaisi iloiseen tyyliinsä. ”Hei, Helena käski pyytää sua käymään toimistossa. Sillä oli jotain asiaa Missistä kai.” 

Sydän muljahti epämiellyttävästi. Helenalla, päämöröllä oli mulle jotain asiaa Missistä. Koskikohan se asia sitä, miten laiskasti mä olin viime aikoina putsannut varusteita tai auttanut alkeisratsastajia? Tai miten mä olin jättänyt lumiset kengät kopistelematta ennen kerhohuoneeseen astumista? 

Mä kopistelin kenkäni huolella toimiston ovella näyttääkseni, että kyllä mä osasin mallikkaastikin käyttäytyä kun vain halusin. Helena nosti katseensa papereistaan ja katsoi mua lukulasiensa yli. 

”Hei, Mikael. Istu alas.” 

Se ei näyttänyt erityisen vihaiselta. Aika neutraalilta ennemminkin. 

”Mun mielestä sä olet nyt hoitanut Missiä tarpeeksi kauan, että voisit tänään kokeilla ratsastaa sillä kentällä. Lunta on juuri sopivasti. Karlan pitäisi tulla yhdentoista maissa, se tulee katsomaan.” 

Ensin helpotus hulahti mun lävitseni, mutta sitten sydän muljahti uudelleen. Ettäkö Karla, Missin oikea kilparatsastaja? Tyttö oli kyllä tähän mennessä vaikuttanut ihan rennolta ja mukavalta. 

Mä hain Missin tarhasta. Hyvin alkoi, tuumin, kun tamma luimisteli mulle. Missä oli ystävällinen tervetulohörähdys? Tiesin kyllä kokemuksesta, että Missillä oli niitä päiviä, jolloin se kiukutteli. Oli myös Niitä Päiviä, jolloin se oli kuin unelma, ja toimi luultavasti myös ratsastettaessa kuin parhaimman luokan kouluhevonen. Sellainen päivä olisi kelvannut nyt. 

Wilma oli pihalla lähdössä maastoon Ladilla, kun mä saavuin tallin eteen. 

”Nyt mä pääsen ratsastamaan”, totesin synkästi punapäälle. 

Wilma naurahti. 

”Tsemppiä!” 

Kun mä olin karsinassa suorittamassa pikaharjausta Missille, Karla ilmestyi roikkumaan ovelle. 

”Tänään mä saan kuulemma seurata kun meet Missillä ekaa kertaa! Se ei sitten ole kaikkein helpoin tapaus.” 

”Kiva tietää”, mä murahdin happamasti. Missi kääntyili edestakaisin. ”Seiso nyt kunnolla”, mä ärähdin. Missi oli neitimäisellä tavalla herkkä: kuullessaan vihaisen, miehisen ääneen se laittoi korvat pitkin niskaa ja meni karsinan takanurkkaan. 

”No sori”, mä huokaisin. ”Okei, anteeksi että olin vihainen. Sulla on huono päivä, ymmärrän…” 

Karla nauroi. 

”Se on välillä vähän tommonen.” 

Meni taas hetki houkutella Missi takaisin harjattavaksi. 

Vartin kuluttua me seistiin valmiina pihalla. Missillä oli loimi satulan päällä, ja sen hengitys huurusi. Mä painoin olkkarista hakemani kypärän päähän ja tartuin ohjiin vähän päättäväisemmin. Missi otti pari sivuaskelta. Mä vedin syvään henkeä, laitoin jalkani jalustimeen ja olin satulassa ennen kuin huomasinkaan. Mä keräsin ohjia ja säädin nopeasti jalustimia. 

”Sit kentälle”, Karla sanoi. Se harppoi Missin vierellä kädet toppatakin taskuissa ja kyseli multa, millaisilla hevosilla mä olin ennen ratsastanut. Yksityisillä, mä vastasin. Siitä oli yli kaksi vuotta, kun mä olin viimeksi ratsastanut ratsastuskouluhevosella. Siihen Karla vastasi, että Missi oli aika tasokas ratsastuskouluhevoseksi. 

Kentän pintaa peitti pehmeä lumipeite. Karla avasi meille portin. 

”Otetaan ensin pitkästi kävelyä pitkin ohjin. Nyt on kylmä, niin pitää odottaa, että Missi ehtii vähän lämmetä.” 

Missi kyttäili kulmissa ja portilla, ja mä olin itsekin melko jännittynyt. Karla asettui kentän keskelle ja teki pari haaraperushyppyä. 

”Rentoudu vaan”, se huuteli. ”Ajattele sitä samalla tavalla kuin mitä tahansa hevosta. Älä keskity mahdollisiin jekkuihin vaan ratsastamiseen. Jos se katselee jotain niin keksit sille muuta tekemistä.” 

Neuvoista oli hyötyä. Missi alkoi ottaa vähän rennommin, kun mäkin rentouduin. Se kokeili pariin otteeseen rajojaan, mutta mä kääntelin sitä volteille ja kiemuroille. 

Kauhukseni mä huomasin kentän laitaa lähestyvän tyttölauman. Siihen kuuluivat Milena, Bea, LaaLaa ja Lilian. Mä huomasin ryhmän laitamilla pojan. Se oli se uusi poika, Elias. Paineet sen kuin kasvoivat. 

”Keskity ratsastamiseen!” Karla huusi taas. 

Missi alkoi tuntua ällistyttävän rauhalliselta ja kuuliaiselta. Mä pystyin keskittymään ihan hyvin, mutta mielessä taka-alalla häilyi kyllä ajatus aidalla kyttäävistä tytöistä ja Eliaksesta. Yritin olla vilkaisemattakaan niihin, mutta huomasin kyllä, miten tytöt supattelivat. 

”Anna sille enemmän ohjaa, sä et saa sitä koottua ruttaamalla kuin hammastahnatuubia! Rentous on kaiken a ja o.” 

Mä annoin ohjaa. Silloin tapahtui se juttu: Missi laski päätään, ja mä tunsin koko kropassani, miten hevonen allani rentoutui täydellisesti. Raviaskel tasoittui. Mä tein pari volttia ja odotin joka kulmassa, että Missi taas jännittyisi, mutta niin ei tapahtunut. 

”Noin sen kuuluu mennä. Muista tää tunne! Tolta sen kuuluu tuntua.” 

Me ei laukattu sillä kertaa, mutta tytöt ja Elias kentän kulmalla olivat hiljenneet. Mä kumarruin taputtamaan Missiä ja annoin pitkät ohjat. Niin suurta ärtymystä kuin mä olinkin aikaisemmin tuntenut tammaa kohtaan, se kaikki oli nyt poissa. Missikin näytti reilusti hyväntuulisemmalta kuin ennen ratsastusta. 

Karla tuli taas kävelemään vierelle. Se halusi puhua mulle niin, ettei katsojalauma kuullut. 

”Sehän meni hyvin! Sussa on vielä paljon kehitettävää, mutta varmasti myös aineksia kehittyä. Ja te Missin kanssa sovitte hyvin yhteen.” 

Karla taputti hevostaan tyytyväisenä. Missi hörähti. 

”Sä voisit käydä sillä joissakin valmennuksissa. Ja me tarvittais kisoihin hoitajaa.” 

Mä hymyilin takkini kaulukseen. Olin aika tyytyväinen Missiin ja itseeni. 

Mä harjasin Missiä pitkään tallissa. Mä laitoin sille fleeceloimen ja annoin suukon varmistettuani, ettei kukaan nähnyt. Sen jälkeen mä menin putsaamaan varusteita satulahuoneeseen. Sama porukka, joka oli ollut kentän laidalla kyttäämässä, istui nyt jakkaroilla puunaamassa satuloita. Mä mietin vähän, mitä ne musta nyt ajatteli. 

”Sä oot paljon parempi ratsastaja kuin mä luulin”, sanoi Milena ensimmäisenä. Mä yritin salata hymyäni. 

Tytöt jauhoivat joutavanpäiväisiä ärsyttävistä tuntiratsastajista. Mä kuuntelin juttuja puolella korvalla ja palautin mieleeni, miltä Missi oli kentällä tuntunut. 

//Tästä tarinasta välittyi taas mahtavan realistisesti se vähän jännittynyt tunnelma, mikä on meille kaikille tuttu. Tykkään sun kirjoitustyylistä tosi paljon, ja kuvailet ratsastamista tosi hyvin! Teillä meni Missin kanssa hienosti kentällä, sait tamman lopulta rentoutumaan hyvin, odotan innolla miten teidän yhteistyö lähtee toimimaan.

Saat tästä tarinasta 8 hoitopistettä!

-Helena

[Evelyn]

First one

Saavuin Ratapihan tallin pihaan. Olin eilen saanut tallilta hoitohevosen, Missin. Menin sisälle talliin katsellen samalla ympärilleni. Näin arviolta ikäiseni pojan käytävällä, joten päätin kysyä tältä apua.

"Moi, tiiätsä missä Missin karsina on?"

"Joo, se on tossa toimiston vieressä, ootko uus täällä?"

"Oon, Evelyn" esittäydyin.

"Elias" poika hymyili.

Sanoimme moikat ja jatkoin matkaani kyseiselle karsinalle. Siellä seisoskeli ruunikko tamma varsansa kanssa. Missi tuli luokseni ja rapsutin tämän päätä. Kuulin askelia takaatani, joten käännyin ympäri.

"Sä oot ilmeisesti Evelyn" nainen hymyili.

"Joo oon" vastasin.

"Helena, me puhuttiin puhelimessa"

"Aa joo" naurahdin.

"Samoilla säännöillä kun sovittiin, ei hirveetä rääkkiä varsinkaan tuntipäivinä ja jos alotat vaikka taluttelemalla, voit tota varsaakin hoidella" Helena selitti.

Nyökkäsin vastaukseksi. Helena lähti takaisin omien puuhailujensa pariin. Tunsin Missin turvan haistelevan ponnariani. Naurahdin kääntyessäni ympäri. Rapsutin molempia karsinan asukkeja otsasta lähtiessäni tutkiskelemaan tallia. Menin ovesta ulos ja kurkistin toisesta sisään. Siellä näytti olevan jokin taukohuoneen tapainen paikka - tai niin päättelin sohvasta, lehdistä ja kahdesta keskenään juttelevasta tytöstä.

"Moi!" yksi tytöistä sanoi huomattuaan minut.

"Terve" vastasin.

"Ootko uus?" toinen tyttö kysyi.

"Joo, alotin tänään Missillä" hymyilin.

"Oon Evelyn" jatkoin.

"Mia"

"Wilma" tytöt esittäytyivät.

Juttelin tovin tyttöjen kanssa, kunnes huomasin kellon olevan sen verran paljon, että oli aika lähteä kotiin. Sanoin moikat matkallani ovesta ulos. Kiristin ponnariani sekä lenkkarini nauhoja ja lähdin hölkkäämään kotiin.

//Hyvä aloitustarina, ja aivan upean ihana kuva! <3 Laitan kaikki kuvat albumiin, laita viestiä, jos et halua niitä sinne!

Saat 8HP!

-Helena

[Evelyn]

Second one

Pamautin auton oven kiinni tallin pihassa. Veljeni oli heittäynyt minut, sillä ulkona satoi kaatamalla. Juoksin äkkiä sisälle talliin, jotten kastuisi aivan kamalasti. Laukussani oli kyllä sadetakki kaiken varalta. Menin Missin karsinalle tervehtimään tammaa. Rapsutin ruunikon otsaa ja kummaruin alaspäin taputtamaan myös Irkkua. Mietin mitä tekisin, ja hetken kuluttua päädyinkin vain harjailemaan Missin sekä tutkiskelemaan tallia hieman lisää. Suunnistin tieni satulahuoneeseen, jossa alkoi taas uusi haaste: löydä oikea harjapakki. Katselin ympärilleni varusteiden täyttämässä huoneessa. Näin hyllykön täynnä vaaleansinisiä laatikoita hevosten nimillä. Etsin niiden joukosta sen, jossa luki "Missi". Nappasin sen käteeni ja lähdin ulos satulahuoneesta. Tullessani takaisin karsinalle, näin itseäni nuoremman bruneten touhuilemassa Latinaksi tunnistamani hevosen kanssa.
"Moro" huikkasin ohimennessä.
"Moi" tyttö vastasi.
Menin Latinan karsinan viereen.
"Oon muute Nelli" tyttö esittäytyi.
"Evelyn" esittäydyin puolestani.
"Suunnitelmia tälle päivälle?" kysäisin.
"Aattelin mennä ratsastelmaan tohon kentälle, jos sade hellittäis ees vähäsen" Nelli kertoi.
"Kiva, ite en muuta kun harjaan Missin ja rapsuttelen Irkkua" naurahdin.
"No mutta mä päästän sut takasin omiin hommiis, moi" jatkoin.
"Moikka" Nelli heilautti kättään.
Astuin sisälle Missin karsinaan ja laitoin harjapakin maahan. Avatessani pakkia, Irkku tuli tutkimaan minua. Varsa nuuski hiuksiani ja tökki turvallaan olkapäätäni. Naureskelin pojan touhuille tutkiessani harjapakin sisältöä. Otin pölärin käteeni samalla noustessani seisomaan. Menin Missin viereen rapsutellen molempia karsinan asukkaita. Irkku meni hieman syrjemmälle katsomaan tekemisiäni. Aloin harjaamaan Missin selkää sekä kylkiä. Onneksi oli kostea ilma, joten pöllyäminen pysyi lähes olemattomana. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja aloin työstämään vuorostaan kavioita. Nostelin Missin jalat yksi kerrallaan, puhdistaen ne vähät liat mitä tamman kaviossa sattui olemaan. Taputin ruunikkoa kaulalle ja laitoin kaviokoukun Irkun vieressä olevaan harjapakkiin. Otin laukkuni karsinan oven ulkopuolelta viereeni, kun menin istumaan maahan. Vedin jalkani ristiin kaivaessani puhelinta. Irkku köpötteli viereeni ja takoi yhä tarkkailemistani. Missikin päätti tulla katselemaan touhujani. Tungin puhelimen farkkujeni taskuun. Rapsutin Missin otsaa harjan alta, kun Irkku tuli tönimään olkapäätäni kateellisena, rapsutuksia vailla. Päädyin kupsuttamaan molempia hevosia samanaikaisesti.
"Sulla näyttää olevan urakka menossa" Nellin naurahdus kuului karsinan ovelta.
"Joo on" naurahdin takaisin.

Parin minuutin tauottoman rapsutuksen jälkeen, lopetin ja nousin vihdoin seisomaan. Suoristelin farkkujen kiristämiä jalkojani tovin, kunnes otin laukkuni, sanoin hepoille heipat ja lähdin pois karsinasta. Menin satulahuoneessa olevan oven kautta taukohuoneeseen, jonka olin viime tallireissullani löytänyt. Huoneessa ei ollut tällä kertaa ketään. Katselin ympärilleni tutkiskellen paikkoja, kunnes näin Helenan hölköttelevän portaita alas.
"Moi, olin just ettimässä sua" Helena sanoi.
"Tuolla yläkerrassa on nyt sulla oma kaappi" hän jatkoi.
"Okei, kiitti" hymyilin.
Helenan lähdettyä, menin katsomaan kaappini sijainnin. Avasin sen, katsoin sen sisällön ja tutkin hetken yläkertaa. Tovin kuluttua kuulin oven käyvän alakerrassa. Hypin portaat alas ja huomasin ikäiseni tytön istuvan sohvalla, selailemassa jotakin lehteä.
"Moi" tyttö sanoi minut huomattuaan.
"Moi" vastasin.
"Mitäs luet?" kysäisin mennessäni sohvalle.
"Jotain ikivanhaa hevoslehtee, tapan tässä vaan aikaa" sain vastauksen.
"Oon muuten Laalaa" tyttö hymyili.
"Evelyn" hymyilin takaisin.
Juttelimme niitä näitä sohvalla hetken, kun puhelimeni pimputti. Katsoin Samsungini ruutua: viesti Tylerilta, "Äiti kinuaa sua kotiin". Laitoin puhelimen takaisin taskuuni ja nousin seisomaan.
"Tuli käsky kotiin" sanoin Laalaalle.
"Okei, moikka" Laalaa sanoi.
"Moi" sanoin vuorostani.
Lähdin ulos taukohuoneen ovesta, tallin etupihalle odottamaan Tylerin tuloa.

//Sulla on mukavan realistinen ja siisti kirjoitustyyli. Näytätte myös tulevan hyvin toimeen Missin kanssa!

Saat tästä tarinasta + kuvasta 8 hoitopistettä!

-Helena