Hodan hoitopäiväkirja

[Helena]

Holidaymaker

Hoitopäiväkirja

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (24.12.2014)

Jouluaattona tutustumaan
Lunta vain tuprutti ja tuprutti. Katselin tallin toimiston ikkunasta kun sitä lunta satoi. Silittelin myös tallin koiraa. Odotin Helenaa. Helena tuli vähän myöhässä, mutta minua se ei haitannut. ”Anteeksi että myöhästyin.” Helena sanoi istuessaan toimistotuolilleen. ”Ei se mitään.” sanahdin toiselle vastaukseksi, odotellessa mitä tuo sanoo seuraavaksi. ”Sinä siis halusit Hodan hoitajaksi? Voisit oikeestaan heti aloittaa. Ruuna odottaa tarhassa.” Helena sanoi. ”Selvä. Ryhdyn heti hommiin.” sanoin nousten, ja ottaen askelia kohti tarhaa. Olin innoissani. Näin tarhalle saavuttaessani, tarhan perällä olevan mustan herrasmiehen. Se oli Hoda. ”Hodaa!” Huudahdin astuessani tarhaan. Hoda lähti laiskasti kävelemään kentän puoliväliin, kunnes lähti laiskassa ravissa tulemaan luokseni. Hoda laski päätään ja hörähti kun laitoin sille riimua päähän. ”Oletpa ihana.” Sanoin pussaten ruunaa turvalle. Sitten avasin portin, ja laitoin sen kiinni perässänäi vaikka siellä ei ollut ketään. Sitten kävelin Hodan vierellä talliin. Kävelin edellä Hodan kanssa sen karsinaan tallissa. Sitten kiinnitin vetosolmulla Hodan kiinni siihe rauta juttuu ku on karsinois. Kalteriin? Sitten aloin avaamaan Hodan loimen solkia mahan ja kaulan ja rinnusten kohdilta. Sitten aloin niskasta kääriä loimea kasaan, kunnes otin sen syliini ja taitoin keskeltä. Sitten menin ulos karsinasta, ja suljin oven. Sulkiessani oven, tyttö tuli tervehtimään minua. ”Sinäkö olet se Hodan hoitaja?” tyttö kysyi minulta. ” Joo.” Vastasin. ”Voisitko auttaa minua viemään päiväheinät pihatto poneille? Sitten kun olet siis harjannut Hodan.” tyttö sanoi. ”Voin auttaa. Mutta mikä nimesi on?” Sanoin astellen tytön kanssa satulahuoneeseen. ”Ai niin, sori. Unohdin esittäytyä. Olen Klara.” Klara siis sanoi, ja avasi satulahuoneen oven, johon menimme sisään. ”Ja minä olen Sini.” Sanoin ja laitoin Hodan loimen paikoilleen. ”Niin sitä Helena vähän mainitsi.” Klara sanoi. Minä katselin ympärilleni, missä on harjapakit. Sitten näin Hodan harjapakin, ja kannoin sitä Hodan karsinan ulkopuolelle. Klara seurasi minua, mutta sanoi sitten kun otin karkean harjan harjapakista: ” Nähdäänkö ruokahuoneessa sitten kun olet harjannut Hodan?” vastasin tietty myöntevästi, ja jatkoin sitten Hodan jalkojen harjausta karkealla harjalla. Olin harjannut jalat, ja sitten hain kumisuan ja tavis harjan ja aloin pyöritteleään kumisukaa tuon kaulalla, ja harjasin sittenpäältä. Näin jatkui molemmat puolet joka puolelta. Sitten lopuksi harjasin hännän ja harjaksen ja ja putsasin kaviot. Sitten vein harjapakin takaisin, ja toin mukanani Hodan fleeceloimen. Aloin asettelemaan loimea tuon selkään, kunnes Klara tuli kottikärryjen ja heinien kanssa odottamaan minua Hodan karsinalle. ”Tulin jo odottamaan.” Klara sanoi juuri kun sain loimen aseteltua. Sitten siirryin remmeihin. ”Olen ihan juuri valmis.´” Sanoin. Sitten sain kaikki remmit kiinni, ja lähdimme viemään heiniä pihatto hepoille. Avasin Klaralle pihatto oven, ja Klara meni edeltä, minä perässä sulkien oven samalla. Kaikki hevoset katsahtivat meihin. ”Lettuu! Remu! Mosse!” Klara sitten huuteli ja alkoi laittamaan heiniä kolmeen kasaan. Autoin Klaraa. Sitten kaikki ponit olivat tyytyväisiä. Sitten poistuimme samaa reittiö ja autoin Klaraa viemään kottikärryt omalle paikalleen. Sitten äitini huutelikin jo ovella. ”Tules Sini, nyt mennään viettämään Joulua.” Äiti sanoi lähtien edeltä autolle. Annoin Klaralle vielä halin, ja hain omat tavarani hoitajien tilasta ja lähdin kohti autoa. Kehuskelin äitille, kuinka hienosti Hoda oli, ja kuinka mutaiset sen jalat olivat!

 Toivottavasti ei haitannut tuo poneille vieminen heinää, vaikka se onkin erikoistehtävä? Mutta joo, tällainen tutustumistarina. Hyvää Joulua! (496 sanaa)

© Sini

Ihana jouluinen tarina!
Kuvasit kivasti tarhasta hakemista ja harjausta. Tarhat ovatkin tähän vuoden aikaan melko mutaisia, siinä riittää hommaa kun putsailee hevosten jalkoja! Veit hyvin tavarat paikoilleen. Hoda käyttäytyi tavalliseen tapaansa rauhallisesti, herrasmies kun on
Tarina eteni hyvin ja kerronta oli mukavan yksityiskohtaista. Ja tuo päiväheinien vieminen oli mukava lisä, ei todellakaan haittaa tällaiset episodit, päinvastoin! Se on aina plussaa, jos käyttää tarinassaan muita henkilöitä ja keksii uusia tapahtumia!
Saat 7 hoitopistettä.

-Helena

ps. Tallitytön nimi on Karla, ei Klara +loimia säilytetään satulahuoneen sijaan kuivaushuoneessa.
pps. Hoitokirjassa on nimen alla kenttä, johon voi valita valikosta oman hoitohevosensa. Sinänsä turha, koska muistan kyllä kaikkien hoitsut, mutta hauska lisä kuitenkin

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (27.2.2015)

Iloinen uutinen!

Olin taas saapunut Ratapihan pihalle. Astelin kohti kerhohuoneeseen, vieden evääni ja parit vaihtovaatteet kaappiini. Sitten Karla tuli moikkaamaan minua. ”Moikka Sini!” Karla sanoi hymähtäen minulle. ”Heippa Karla! Mikäs sinut tuo hyvällä tuulella tänne?” sanoin katsahtaen toiseen. ”Helena ilmoitti, että jos haluat ratsastaa, voisin tulla vahtimaan sinua. Noh, mitäs sanot?” Karla sanoi hymyillen minulle. Hymy valtasi kasvoni, ja melkein pompein paikallani. ”Kyllä, kyllä, kylläää!” sanoin innoissani. ”Rauhotuppas vähän. Ensinhän sun pitää harjatakki se herra, joka taitaa olla juuri laitumella. Eli sulla kestää hetkisen aikaa. Eli meneppäs nyt hakemaan sitä!” Klara sanoi menien ulos. Olin pakahtua onnesta. Ajattelin myös kokeilla riimua, jonka sain ostaa halppis myynneiltä äitini luvalla. Se oli väriltään punainen, rakkauden väri. Otin sen laukustani, ja ajattelin vielä mennä Helenalta varmistamaan, voisinko käyttää riimua. Astelin sitten tallinkäytäviä pitkin, ja koputin sitten toimiston oveen. ”Sisään.” vastasi Helenan ääni sisältä. Avasin oven. ”Sori jos häiritsen. Mutta ajattelin kysyä, voisinko käyttää ostamaani riimua Hodan hoitamisessa?” odotin jännittyneenä.. mitähän Helena vastaisi?

(Jatkuu..)

© Sini

Noniin, odottelen innolla jatkoa
Koita saada tarina loppuun ensi viikon sunnuntaihin mennessä!

-Helena

[Sini]

(Jatkoa) Odotan Helenan vastausta. ”Noh, kyllä se käy.” Helena sanoi hymyillen. Olin innoissani. lähdin hakemaan Hodaa laitumelta. Laitumelle päästessäni näin Hodan kierimässä loimensa kanssa kauvempana. Avasin portin ja menin sisään. ”Hodaa!” huutelin. Ruuna nosti päänsä ja nousi. Se ravasi luokseni. ”Moi söpöläinen.” sanoin laittaen toiselle riimun päähän. Lähdin taluttamaan toista karsinaan. Karsinaan saatuani toisen otin siltä loimen pois, ja laitoin sen Hodan karsinan siihe mikälie kaiteeseen . Hain Hodan harjapakin, ja laskin sen karsinan eteen. Aloin harjata Hodaa. Pian sainkin Hodan läpikotaisin harjattua. Sitten lähdin hakemaan suojia.
 

-Ensinnäkin sori nämä lyhyet hoitamiset Kiirettä pukkaa, kun ei olisi hirveästi aikaakaan hoitaa kun olisi kiva panostaa loppuaikaan koulussa, että saisin hyvän viimeisen jaksotodistuksen Niin tämä loppukoulu aika on aika "kokeista" Olisi ihan kiva vähän panostaa, joten jos pikkuiset tarinat ja lievä epäaktiivisuus ei haittaa?

[Sini]

Ja siis tuo jatkuu viel'



//Hei! Tarinaan tulee kommentti kun se on valmis
Lyhyet tarinat eivät haittaa, epäaktiivisuus sen sijaan ei ole toivottavaa. Päästin sinut takaisin hoitajaksi sillä edolla, että vähintäänkin ilmoitat itsestäsi, ennen kuin kuukauden raja tulee täyteen. Viimeksi olit epäaktiivisena monta kuukautta ja toivon, että se ei toistu. Chattiin on esimerkiksi todella helppo käydä laittamassa viestiä, että olet vielä mukana menossa!

Toivottavasti löydät inspiraatiota, mutta muista, että jos hoitaminen todella tuntuu aikaavievältä ja hankalalta, siinä tapauksessa on parempaa erota pestistä kun jäädä roikkumaan listoille väkisin, niin että tallin väki joutuu miettimään että missähän tuo menee. Mutta toivon, että jaksat olla jotakuinkin aktiivisena, olisi kiva saada lukea lisää tarinoitasi!

-Helena

[supina]

Jännitys kutitti vatsanpohjaani, kun ajoin pölisevää hiekkatietä. KTM Dukeni kehräsi lohduttavasti allani ja harmittelin sen likaantumista. Pitkän ajomatkan jälkeen saavuin vihdoinkin Ratapihan Ratsutallin pihaan. Olin katsonut kuvia tallista etukäteen netistä ja yllätyin ehdotonta yhdennäköisyyttä kuvien ja oikean elämän välillä. Polkupyörä nojasi pihan keskellä olevaan kiveen ja suuri musta ruuna laitumella, jonka ohi ajoin, oli tuskin liikkunut senttiäkään kuvien ottamisesta.

    Hihitin moottoripyöräkypäräni sisällä kun tajusin hevosen olevan mitä luultavammin uusi hoitohevoseni Hoda. Se ei edes korvaansa lotkauttanut, vaikka ajoin laitumen ohi kohtalaisen kovaäänisellä kevytmoottoripyörälläni. Hodaa huomattavasti pienempi valkoinen tamma viereisellä laitumella taas korskui sydänjuuriaan myöten kauhistuneena. Sammutin pyörän ja vaihdoin vaihteen vapaalle taluttaakseni pyörän pihalle, etten säikyttäisi pientä tammaa enempää.

    Jätin puhisevan hevosen taakseni ja astelin talliin. Käännyin käytävään oikealle ja olin saada sydänkohtauksen, kun valtava tummanruskea kiharapehko loikkasi karsinasta oikealta puoleltani. Tyttö taisi kauhistua vähintään yhtä paljon, sillä hän vinkaisi hassusti. Pitelin hullusti hakkaavaa rintaani ja rupesin nauramaan tajutessani hurjan kummituksen olevan vain toinen tallilainen. Tumma tyttö yhtyi nauruuni ja hekotimme yhdessä hyvän tovin ennen rauhoittumista.

- Sori jos säikäytin, sanoimme yhteen ääneen ja aloimme taas nauramaan.

    Lopulta saimme esittelyt hoidettua, ja sain tietää tytön olevan tallityöntekijä Karla. Hän neuvoi minulle tien yläkertaan uudelle kaapilleni ja kertoi pitävänsä illan alkeistunnin. Oppilaat saapuisivat pian, joten kiiruhdin ylös ja sysäsin moottoripyöräkypäräni kaappiin, johon joku oli jo kirjoittanut nimeni. Kolistelin rappuset alas ja olin törmätä pieneen silmälasipäiseen tyttöön. Hän kiljaisi ja alkoi kaatumaan taaksepäin. Nappasin häntä kapeista hartioista ja vakautin tytön takaisin portaikkoon. Esittelin itseni hänen puhistessa kauhuissaan.

- Äh, joo, mä oon Anni. Tulin vähän vauhdilla ylös, kun on kiire laittaa Lettu kuntoon alkeistunnille, hän sai lopulta sanottua huohottamisen välistä.

- Ei, mun vika se oli. Munki pitäis laittaa Hoda kuntoon sille tunnille.

- Ai sä olet se uusi tyttö! Mäki alotin vasta vähän aikaa sitten, mutta voin näyttää missä Hodan tavarat on.

    Kiittelin Annia vuolaasti odotellessani hänen kerätessä omia tavaroitaan. Kiiruhdimme alas tallin ulko-ovelle. Lähdimme laitumelle, jossa olin nähnyt Hodan jo aiemmin. Siellä se nökötti edelleen tismalleen samassa paikassa. Oli se sentään vaihtanut leputettavaa takajalkaa. Huusin sitä nimeltä portilta, mutta en saanut pienintäkään reaktiota. Huusin uudestaan hieman kovempaa ja tällä kertaa suuri ruuna käänsi päätään suuntaani, mutta ei tehnyt elettäkään tullakseen luokseni. Huokaisin, otin riiumun ja narun tolpan nokasta ja lähdin kävelemään sitä kohti. Hoda katsoi minua koko ajan, mutta näytti voivansa nukahtaa hetkenä minä hyvänsä. Tervehdin ruunaa ja annoin sen nuuhkaista kättäni. Kiinnitin riimunarun riimun lukkoon ja nykäisin hellästi narusta. Kun Hoda ei hievahtanutkaan, nykäisin uudestaan ja maiskutin, jolloin se lähti laiskasti löntystämään perässäni talliin. Annia koko prosessi lähinnä nauratti.

    Tallissa Anni sitoi Letun käytävälle ja harjasi sitä rivakoin ottein.

- Hodan harjat on satulahuoneessa siellä ylähyllyllä ja kaikki varusteet myös aina ylimmillä riveillä. Niissä on kaikissa nimet, niin etköhän sä löydä. Ja satulahuone on tuolla tuon karsinan takana, Anni sanoi kun sidoin Hodan kiinni sen omaan karsinaan. Kävelin nopeasti satulahuoneeseen, sillä tuntilaiset saapuisivat pian. Yletyin ottamaan Hodan harjat ja varusteet vaivatta, vaikka ne olivat korkealla. Takaisin Hodan karsinalla laskin satulan oven päälle ja suitset koukkun karsinan ulkopuolella. Harjakopan otin karsinaan sisälle. Harjasin nuokkuvaa ruunaa reippaasti, koska kuulin jo pihaan saapuvat autot. Onneksi Hoda oli kutakuinkin puhdas jo aluksi. Anni katsoi minua oudosti, kun satuloin suuren hevosen vaivatta.

    Suitsiessani Hodaa tuntilaiset tulivat sisään talliin. Karla saapui kuin käskystä toimistosta kertomaan tuntilaisille heidän päivän ratsunsa. Kun jäljellä oli vain pieni, Anniakin lyhyempi tyttö, Karla viittoi Hodaa kohti. Tyttö näytti säikähtäneeltä, kun hän asteli vanhemman naisen, jonka oletin olevan tytön äiti, kanssa Hodan karsinalle.

- Moikka! Mä olen Supina ja tässä on Hoda, sanoin kun ujutin kuolaimia Hodan suuhun.

- Heippa! Onpas se iso! sanoi tytön turpea äiti ja astui säikkynä kauemmas hevosesta.

- Joo, onhan se iso, mutta se on myös ihan uskomattoman kiltti ja rauhallinen. Tämän mukavampaa hevosta et löydäkään. Haluisitko tulla sanomaan sille moi? sanoin ja katsoin ujoon tyttöön.

    Tyttö hiipi hitaasti Hodan luo ja ojensi kätensä. Hoda laski valtavaa päätään ja hengitti lämmintä ilmaa tytön kädelle. Tyttö hihitti ja silitti ruunan turpaa.

- Voi miten pehmeä! hän sanoi. Hoda hamusi huulillaan tytön hiuksia. Tytön äiti näytti huojentuneelta, mutta pysytteli edelleen turvallisen välimatkan päässä.

-----------------------------------

Tunnin jälkeen tytön hymy ulottui korvasta korvaan. Annoin hänen harjata Hodaa, vaikkei hän toki ylettynytkään kuin sen vatsaan. Ennen lähtöään myös tytön äiti uskaltautui taputtamaan arasti Hodan lihaksikasta kaulaa. Minuakin hymyilytti harjatessani Hodan loppuun. Puunasin ruunaa ainakin puoli tuntia. Olen tarkka niin moottoripyöräni, kuin hevostenkin kiiltävyydestä. Hoda kimmelsikin kauniisti ilta-auringossa, kun raahasin sitä laitumelle. Päästettyäni ruunan irti portilla, se löntysti laiskasti muutaman metrin päähän, mihin se pysähtyi syömään.

    Ajaessani takaisin kotiin olin uupuneempi kuin pitkään aikaan. Huokaisin onnesta, kun ajattelin lämmintä suihkua ja pehmeää sänkyä, jotka odottivat kotia. Ennen sitä tosin pitäisi pestä ja puunata kevari. Nurisin itsekseni koko matkan kotiin näitä paljon aikaa vieviä harrastuksia.

______________________________________________
Okei. Sori romaanista, mutta innostuin



//Noniin, nyt kerkesin viimein vastaamaan tarinaasi (luin sen heti ilmestymisen jälkeen), ja täytyy sanoa, että tykkään hirveästi sun kirjoitustyylistä! Selkeää ja hauskaa tekstiä, ja pituuskin oli oikein hyvä.

Kuvailit hyvin hevosia ja ihmisiä, tykkäsin etenkin tuntilaisista! Hienoa, että ymppäsit alkeistunnin tarinaasi, se tuppaa aina joskus hoitajilta unohtumaan, että tallin pääasiallinen toiminta on tosiaan nuo ratsastustunnit
Hodakin oli oma rento itsensä, helppo tapaus, eikö totta? Haastetta tulee enemmän, kun pääset ratsastamaan; etenkin koulua voi Hodan kanssa vääntää ihan mukiinmenevästi.

Kaiken kaikkiaan hieno tarina, saat tästä 8 hoitopistettä!

-Helena

ps. tykkään kevarista "kun hevosten puunaus ei riitä"

[Mia]

Istuin sohvalla ja mietin miltä uusi hoito hevoseni Hoda näyttäisi.Hetkinen miksi minä sitä mietin enkä mene katsomaan.Puin ratsastus vaatteet päällä ja lähdin.Juoksin bussipysäkille ja kaivoin rahat esiin.Vihdoin tuli bussipysäkki lähellä tallia.Painoin stopp nappia.Kävelin tallille.En nähnyt ketään paitsi aitauksen jossa oli hevosia.Söpö harmaa iso hevonen tuli tervehtimään minua korvat hörössä.-Oletpa sinä söpö,lepertelin hevoselle.-Anteeksi mutta pitää mennä,pahoitteli söpölle hevoselle.Hevonen seurasi minua ravaten.Mutta jäi kiltisti odottamaan.Tapasin naisen joka ei edes huomannut minua. - Moi, aloitin ujosti.-Moi mä oon Helena,nainen vastasi.-Mä oon Mia,vastasin Helenalle.-Aa nyt tiedän kuka olet se Hodan uusi hoitaja voit hakea sen hoito pakin ja harjaa sen, Helena ehdotti.-Sopii vastasin,ja otin Hodan riimun.-Onks toi harmaa Hoda,kysyin toivoen.-Joo on se,Helena sanoi nauraen.Hain Hodan harjasin sen.Sitten lähdin.-Moikka,Huusin vielä



//Noniin, pääsit tutustumaan Hodaan ekalla hoitokerralla!
Semmoista palautetta, että koita lisätä tekstiisi kappalejaot. Yhtenäistä tekstimuuria on vaikea lukea, ja rivivälit keventävät tekstiä kummasti! Myöskin, toivoisin, että kuvailisit toimiasi hieman tarkemmin. Esimerkiksi sen sijaan, että kerrot harjanneesi Hodan, kerro esim. mitä harjoja käytit, miten Hoda käyttäytyi yms.

Saat tästä tarinasta 3 hoitopistettä!

-Helena

[Mia]

Hevosliikkeessä
Tein matikan koetta.Mielessäni pyöri kuitenkin vain Hoda ja tallit.En malttanut odottaa että pääsisin tallille.Lisäksi saisin käydä Hevosliikkeessä.Vilkaisin kelloa vielä viisitoista minuuttia jäljellä.Ups en ollut todellakaan valmis.Aloin kirjoittaa paperiin vastauksia.Yksi lasku ja olisin valmis.Sain hädin tuskin tehtyä kokeen loppuun ennen kun sai lähteä.Otin laukkuni ja juoksin nopeasti ulos.Äkkiä kotiin.Juoksin niin nopeasti kuin pystyin.Olin kotona heitin laukkuni lattialle.Menin yläkertaan vaihtamaan ratsastus vaatteet.Hypin portaat alas.Juoksin bussiin johon en meinannut ehtiä.Hevosliikkeen kohdalla painoin stopp nappia.Kävelin jännittyneenä liikkeen poikki.Löysin harjoja ja riimuja.Mitä ostaisin Hodalle.Päädyin ihanaan siniseen loimeen.Toivottavasti se olisi sopiva ja saisin luvan antaa se Hodalle.Kävelin loppu matkan tallille.Loimen olin laittanut tallilaukkuuni.Näin tallit Kurkkasin aitaukseen.En nähnyt Hodaa.Kävelin talliin sisään.Siellä Hoda seisoi karsinassaan.-Moi Hoda rakas,tervehdin hevosta.Hoda nosti päätään innokkaasti.Otin Hodan harja pakin.-Hoda laitetaan riimu päähän,lepertelin Hodalle.Hoda antoi nätisti kiinni.-Hoda oot niin ihana voisimpa asua tallilla,haaveilin.Aloin harjata Hodaa joka oli ihan märkä sillä ulkona oli satanut lunta.-Sä oot tainnu tulla just sisälle söpöläinen,kysyin Hodalta joka ei tietenkään voinut vastata mutta kunhan vain pikkusen lepertelin.Hoda nosti korviaan ihan kuin ymmärtäisi.Nauroin pikku Hodalle.Jatkoin harjaamista.-Ei tää lumi lähe millään,sanoin Hodalle toivottomana.Hoda viittasi harja pakkiinsa päin.-Ahaa hikiviila kiitti Hoda,kiittelin hoitsuani.Otin hikiviilan ja se toimi.Rapsuttelin Hodaa.-Ainiin kaviot Hoda jos otetaan vielä ne,ehdotin.Nappasin kaviokoukun ja aloin putsata Hodan kavioit.-Mä oon iloinen et otin just sut,sanoin Hodalle lepertelevästi.Helena saapui juuri paikalle kun laskin kaviokoukun harjapakkiin.-Moi miten teillä on mennyt,Helena kysyi.-Hyvinhän meillä menee Hoda on täydellinen,vastasin ja katsoin Hodaa hellästi.-Hyvä tietää,Helena sanoi.-Muuten voinksmä antaa Hodalle uuden loimen,kysyin ja kaivoin loimen kassista.-No etköhän sä voi,Helena vastasi.-Jee kiitti,sanoin ja laitoin sen Hodan muitten loimien joukkoon.-Moikka,kuiskasin Hodalle ja suljin karsinan oven.




//Samat ohjeet kuin aiemmassa vastauksessa, eli kappalejakoja kehiin! Myöskin, kun lause päättyy pisteeseen, pisteen jälkeen tulee välilyönti ennen seuraavaa lausetta. Mutta mukava tarina, ja tällä kertaa kuvailit hoitotoimenpiteitä paremmin!

Saat tästä tarinasta 4 hoitopistettä!

-Helena

[Mia]

Piti tulla jo eilen mut unohtu.

[Mia]

Hoda olisitpa mun

Heräsin ja katsoin kelloa.-Varmaan kuusi,jupisin.Kellon tulos oli yllättävä.-10 mitä ihmettä,kiljui ja hyppäsin pois sängystä.Olin luvannut mennä tallille yhdeltätoista.Puin ratsastus vaatteet päällä ja juoksin nopeasti alakertaan.Otin banaanin ja kiskoin takin päälle.En meinannut taaskaan ehtiä bussin.-Onneks ehdin, puhuin itsekseni.Maksoin ja istuin.Jäin bussipysäkillä pois.-Hodaa,Huusin jo kaukaa.Hoda kuuli sen.Näin Hodan laukkaavan minua vastaan.Söpö harmaa hevonen jolla oli ostamani sininen toppaloimi,ajattelin tyytyväisenä.-Moi rakas Hoda,tervehdin Hodaa.Juoksin tallille hakemaan Hodan riimun.Hoda antoi kiinni taas niin helposti.-Voi pientä,lepertelin Hodalle.Lähdimme kohti tallia.Hodan karsina oli jo valmiiksi auki.Vein Hodan sen karsinaan.-Onneks et oo kauheen märkä,sanoin onnekkaasti.-Ja onneks et asu pihatossa,jatkoin.Hain Hodan harjapakin.-Aloitetaan harjaus,sanoin Hodaliinille.Oli ihanaa harjata Hodaa joka nautti harjauksesta.Hoda tönäisi minua hellästi.-Äläpäs jekkuile Hoda,nauroin.-Voi Hoda olisitpa sä mun,haaveilin vaikka tiesin sen olevan mahdotonta.Halasin Hodaa.Se kerjäsi herkkuja.Kaivoin taskustani omenan ja annoin sen Hodalle.Menin katsomaan pihatossa olevia hevosia.Näin Helena.-Moi Helena,tervehdin.-Moi Mia mä en tienny et sä oot täällä vaikka vasta eilen olitkin.-Joo mä oon lomalla käyn ehkä joka päivä paitsi jos lähetään mökille.-Harjasitko jo Hodan,Helena kysyi.-Joo,vastasin.Lähdin katsomaan muita heppoja.Mosse käveli luokseni.-Moi Mosse sä oot kyl söpö,sanoin.Kellon mukaan oli aika lähteä.


//Saat tästä tarinasta 3 HP!

-Helena

[Mia]

Outo näky
Olin kävelemässä kohti tallia.Tai no kohti bussipysäkkiä.Näin bussin tulevan lähdin juoksemaan sitä kohti.Päästyäni bussii menin istumaan.Jee pääsin bussipysäkille.Lähdin juoksemaan tallille.Mitä ihmettä näin Hodan juoksemassa ympäri tallipihaa.Laalaa ja Bea yrittivät saada Hodan kiinni mutta turhaan.Hodalla oli riimu puoliksi päässä.Laalaalla oli riimun naru kädessään.-Mitä tääl tapahtuu,kysyin päästyäni vihdoin paikalle.-Me mentiin kattomaan Hodaa ja se juoksi portista pois,Laalaa selitti.-Mä autan onhan Hoda mun hoitsukin,ehdotin.-Joo kiitti,Bea sanoi.Huomasin Hodan ja yritin ottaa sen kiinni.-Jee sain sen,riemuitsin.Laalaa ja Bea katsoivat toisiinsa.-Miten Mia sai sen ekalla kerralla,Bea kuiskasi Laalaalle.-En tiedä,Laalaa vastasi.-Mä tiedän pitää olla rauhallinen,vastasin vaikka tiesin että tarkoitus oli etten luulisi.-Ok hyvä tiesin ton mut unohdin,Laalaa selitti.-Ok mut mun pitää kyl mennä,sanoin ja vilkaisin Hodaa joka selkeästi halusi eteenpäin.Lähdin Hodan kanssa hoitopuomille.-Muuten voin hakee Hodan harjapakin jos haluut,Bea huusi vielä.-Joo kiitti,vastasin.Otin Hodalta loimen pois.-Taisit mennä äsken aika kovaa,sanoin Hodalle nauraen.Bea tuli vihdoin harjapakin kanssa.-Kiitti,sanoin Bealle.Helena saapui paikalle perässään Salla ja Nelli jotka taluttivat Latinaa ja laiskasti löntystelevää Mossea.-Mitä tääl on tapahtunu,Helena kysyi.-Hoda karkasi multa ja Laalaalta,Bea vastasi.-Ja mä sain sen kiinni,lisäsin.-No pääasia että kaikki on hyvin,Helena,sanoi.-Aa moi Mia,Nelli tervehti minua.-Moi,sanoin ja vilkaisin Sallaa joka kiskoi laiskasti löntystävää Mossea perässään.-Moi,Salla sanoi ehdittyään vihdoin luoksemme.-Moi,vastasin.Helena ja Bea lähtivät.Nelli ja Salla taas tulivat samalle puomille.Aloimme harjaamaan heppoja.-Hoda rauhotu vähän,sanoin innoissaan olevalle Hodalle.Mosse yritti vaan löytää ruoho tuppOja jäätyneestä maasta.Hoda ja Latina eivät olisi halunneet edes pysyä paikallaan.Kun vihdoin olin saanut harjattua Hodan se rauhoittui.-Kiitti paljon Hoda viitit ihan pysähtyykkin.-Viel kaviot Hoda,sanoin.Se sujui hyvin.Lähdin viemään Hodaa talliin kun taas Salla ja Nelli menivät kohti pihattoa.-Oli sun kanssa kyl kivaa,kuiskasin Hodalle.-Moikka pieni söpöliini,sanoin vielä Hodalle.


//Saat tästä tarinasta 4 hoitopistettä!

-Helena

ps. tarina oli hyvä, mutta ehkä hieman epärealistinen, Hoda on vanha ja todella kiltti, eikä juurikaan innostu kuvailemallasi tavalla, saatika karkaa. (Vaikka onhan se tietysti mahdollista, kuten melkein mikä tahansa hevosten kanssa! Ainoastaan hyvin, hyvin epätodennäköistä.)

[Mia]

Eka Ratsastus
Mutustin sipsejä iloisena siitä että pääsisin ekaa kertaa ratsastamaan Hodalla. Vaihdoin ratsastus vaatteet. Olin ostanut uudet ratsastushousut ne olivat ruskeat vaaleilla kokopaikoilla. Juoksin jotta ehtisin bussiin. Bussissa en malttanut odottaa että pääsisin jo tallille

. Painoin stopp nappia päästäkseni tallille. Juoksin lopun matkaa. Näin jo Hodan Kuopimassa lunta jalallaan. -Hodaa,kutsuin hevosta. Hoda katsoi minua sinisessä söpössä sinisessä loimessaan. Hain Hodan riimun. Lähdimme kohti tallia

. Pysähdyimme Hodan kanssa karsinaan. Aloin harjata Hodaa pölyharjalla. -Ootpas sä pölynen,sanoin Hodalle. Vaihdoin harjaa sieni harjaksi, koska Hodalla oli likatahra kaulan vieressä. Kävin kastamassa sieni osan vesiletkulla. Sitten aloin harjata kaulan vierestä jotta lika lähtisi. -Huh,huokaisin helpottuneena.Otin kaviokoukun ja aloin putsata Hodan kavioita.

Kävin hakemassa Hodan satulan ja suitset. Laitoin ensin satulahuovan ja sitten varovasti satulan. Laitoin satulavyön kiinni. -Kiristetään sitä vielä kentällä,puhuin Hodalle. Laitoin vielä suitset.-Sitten kentällä sanoin Hodalle ennen kentälle menemistä. Lähdimme kentän luokse.

Päästyämme kentälle laitoin Hodan ohjat sen kaulalle. Otin jalustimet alas. Kirostin vielä satula vyötä. Mittasin jalustimet ja nousin selkään. Helena tuli juuri kun olin päässyt selkään.-Hyvä sä voit ottaa käyntiä,Helena sanoi.Lähdin kävelemään Hodan kanssa. TaPutin Hodaa kaulalle. Hoda oli oikea unelmaratsu.Tein voltin. -Teillähän sujuu hyvin sit sä voit ottaa ravia,Helena sanoi.Maiskutin Hodalle ja painoin pohkeeni hellästi Hodan kylkiin.Hoda lähti ravaamaan tosi ihanasti.-Sun ravi on kyllä ihana,sanoin Hodalle.Teimme ravissa käynti siirtymisiä.Voltit sujuivat hyvin ja kaikki muukin. -No etteköhän te voi ottaa vielä laukkaa kin, Helena sanoi. Nostin laukan se oli ihanin laukka kokomaailmassa. Laukkasimme pitkin uraa vielä kun pääsis maastoon tai esteille no sen ehtii myöhemminkin. Otin Hodan raviin ja ravista käyntiin. Loppukäyntien jälkeen käänsin Hodan keskelle ja laskeuduin alas. Nostin jalustimet ylös ja talutin Hodan talliin. Riisuin varusteet ja harjasin vielä satulan kohdalta. -Moikka rakas pikku Hodaliini,sanoin ja lähdin viemään varusteet jotta ehtisin bussiin.Juoksin bussipysäkille.Onneksi ehdin ja tallilla oli ihanaa.



//Hyvin meni teidän ratsastus!

Saat tästä tarinasta 4 hoitopistettä!

-Helena

[mia]

Maastossa
Olin juuri lähdössä tallille kun muistin vielä ottaa turvaliivinkin. Koiranpentuni Tassu juoksi ovelle ja alkoi haukkumaan. -Tassu mitä sä nyt haluut,kysyin kyllästyneenä näin kävi jokakerta. Seurasin Tassua keittiöön se pysähtyi ruokakuppinsa eteen. Kumosin vähän raksuja sen kuppiin. -Moikka Tassu,sanoin nopeasti ja lähdin. -Äh mä en varmaankaan ehdi bussiin kiitos Tassun,mutisin.

Juoksin bussipysäkille mutta turhaan bussi lähti juuri kun tulin. Katsoin busdiaikatauluja puhelimestani. Seuraava tuli kahden tunnin päästä. -Pitää kävellä,sanoin tylsistyneenä. En ikinä pääsisi tallille.Kävelin ja ajattelin miten kiva päivästä olisi tullut jos en olisi seurannut Tassua. Olisin voinut mennä Hodan kanssa maastossa kun kerta minulla oli nyt tarpeeksi hoitopisteitä. Päiväni oli pilalla vai oliko sittenkään näin ratapihan tallin pilkahtavan. Juoksin tallille innoissani.

-Hodaa,Huusin mutta Hodaa ei näkynyt missään. Katsoin aitaukseen missä Hoda tavallisesti oli. Näin mustan hännän menevän talliin oliko se Hoda. Kävelin rauhallisesti kohti tallia. Hevosella ei ollut loimea niinkuin Hodalla tavallisesti. Ehkä joku oli unohtanut laittaa loimen Hodalle. Tummahiuksinen nuori tyttö vei Hodan sen karsinaan. Mitä oliks mut potkittu ulos hoitajista ei mulle oltu kerrottu mitään. Oliko tyttö Hodan uusi hoitaja?. -Moi,tyttö sanoi. -Moi mä oon Mia Hodan hoitaja mut miks sä toit Hodan sisään onks susta tullu Hodan uus hoitaja en mä oo eronnut,esittäydyin ja päätin kysyä suoraan. -Mä oon Karla tallityöntekijä ja sä oot vielä Hodan hoitaja ei sua oo potkittu ulos mä vaan hain Hodan kun luulin ettet pääsis tulemaan,Karla vastasi. -Aa ok mä myöhästyin bussista niin piti kävellä ja miks Hodalla ei oo loimee,kysyin. -En tiedä en vienyt sitä ulos luultavasti se on unohdettu,Karla vastasi. -Ok mä ajattelin lähtee maastoon Hodalla,sanoin. -Joo lähe vaan,Karla sanoi ja antoi riimunnarun käteeni. Karla lähti.-Moi rakas Hoda,tervehdin ystävääni.

Jätin Hodan sen karsinaan ja lähdin hakemaan harjapakkia otin samalla myös varusteet.Otin harjan ja aloin harjata lika irtosi hyvin. Päätin vielä tehdä letin Hodan otsatukkaan. Aloitin letityämisen ensin se meni pieleen mutta sain sitten sen onnistumaan ihan ok. -Vielä kaviot,sanoin Hodalle.Nappasin kaviokoukun käteeni ja aloitin. Hodan kaviot olivat täynnä likaa. -Vihdoin valmista,sanoin.

Päätin lähteä ilman satulaa. Otin vaan suitset koukusta ja sujautin ne ilman vaikeuksia Hodan päähän. Talutin Hodan kentälle selkään nousua varten.Nousin jakkaralta Hodan selkään.Lähdimme kävelemään maastoon. Hoda oli yhtä rento kuin minä se selkeästi nautti ilman satulaa menemisestä. Ilman satulaa oli ihana ratsastaa. Hodan selkä tuntui pehmeältä ja lämpimällä. Päätin kokeilla ravia maastossa ilman satulaa. -Tää on ihanaa onneks mä kokeilin,sanoin Hodalle iloisena. Ravasimme vielä jonkin matkaa kunnes hidastin käyntiin. Käännyimme tallia kohti.Hoda käveli tosi kiltisti. Voi Hodaa olin miettinyt kenet olisin ottanut hoitsuksi. Olin miettinyt Siniä ja Bellaa mutta Hoda oli ollut paras.-Oon onnekas että valitsin sut,kuiskasin Hodalle.

Saavuimme tallille hyppäsin alas Hodan selästä. Talutin rakkaan hoitsuni sisälle. Otin siltä suitset pois. -Ei sua enää tarvii harjata,sanoin Hodalle.-Niin ja moikka,lisäsin vielä. Vein suitset ja unohtuneen satulan satulahuoneeseen.
Oli kyllä ihana päivä.



//Mukava reissu teillä!
Saat tästä 4 hoitoipistettä!

-Helena

[mia]

//Jes, hauska saada piirroksia sultakin! Laitan kaikki hoitajien piirtämät kuvat aina tallin albumiin (löytyy kaappien päältä kerhohuoneesta), laita mulle viestiä, jos haluat, että piirtämiäsi kuvia ei laiteta sinne.

Laitan tästä muutaman hoitopisteen!

-Helena

[mia]

Tässä vielä kuva kuva Hodasta

[mia]

Surullisia muistoja
Olin unohtanut laukkuni tallille. Lähdin hakemaan sitä perillä Nostin laukkuni joka oli ilmeisesti auki. Sieltä tippui pieni kuva tytöstä ja hevosesta. Se olin minä kymmenen vuotiaana ja rakas Snow. Lähdin harjaamaan Hodaa. Suljin silmäni ja eteeni ilmestyi valkoinen hevonen riimu päässään.

Muistoja... kuusi vuotta aikaisemmin

Olin juuri tullut kotiin. Eilen oli ollut syntymäpäiväni ja olin saanut uuden satulan. Kävin hakemassa Snow'n ja aloin harjata sen. Sitten otin kaviot. Lähdimme kävelemään hiekkatietä olimme matkalla ostamaan minulle ja siskolleni Emmille uusia ratsastus hanskoja. Pyysin Snow'n laukkaan yhtäkkiä Snow nousi takajaloille ja auto törmäsi meihin sen takia Snowia ei enää ole.

Avasin silmäni oloni oli huono meinasin kaatua Hoda työnsi päänsä tukeakseen minua. Harjasin Hodan loppuun ja olin lähdössä. -Moi,Salla sanoi.-Moi,vastasin heikolla äänellä. - Harjasiksä jo Hodan,Salla kysyi. -Joo entä sä Mossen,vastasin.-En,Salla vastasi.-Ok mä ajattelin just lähtee.-Hei mikä toi on,Salla sanoi ja osoitti kädessäni olevaa kuvaa.Katsoin kuvaa se oli näköjään unohtunut käteeni. -Kuva musta ja mun entisestä hevosesta,vastasin. -Myittekste sen,Salla kysyi. -Ei se kuoli onnettomuudessa,vastasin kylkeen alkoi sattua aivan kun auto olisi taas törmännyt siihen.Oli pitkään hiljaista.-Mä meen harjaa Mossea, Salla sanoi viimein.-Ok,sanoin ja Seurasin Sallaa pihatolle. Salla otti Mossen ja vei sen hoitopuomille.Kävin myös hakemassa Hodan.Meillä oli ihan kivaakin Hepat olivat molemmat kiltisti paikallaan.

Otin vielä kuvan Hodasta ja Mossesta sekä Latinasta pihatossa.


//Tästä tarinasta saat 3 hoitopistettä!

-Helena

[mia]

//3HP
-Helena

[mia]

Tajuan Hodan olevan paras ystäväni

Kävelin tallille. Olisin ihan kohta perillä kunnes näin uuden kaupan lähellä tallia. Päätin lähteä käymään siellä. Näin ihanat bff korut kahdelle. Poimin ne hyllyltä ja maksoin. Loppumatkalla mietin kenelle antaisin toisen puolen.

Saavuin tallille ja näin Hodan käyskentelemässä tarhassa. Nappasin riimun ja sujautin sen Hodan päähän. Talutin Hodan talliin sen karsinaan. TaPutin Hodaa kaulalle.-Hieno poika,sanoin Hodalle. Hodan hieno musta karva kiilsi edessäni. Siihen oli takertunut lumihiutaleita.

Hain Hodan harjapakin. Hodan harjaaminen oli unelmaa niinkuin aina. Harjasin pölyharjalla Hodan lumisen karvapeitteen. Letitin Hodan harjaa pitkään. Se ei meinannut koskaan onnistua.-Tää saa nyt kelvata,mutisin itsekseni. Otin kaviokoukun ja raaputin liat pois Hodan kavioista.

Satula ja suitset olivatkin jo valmiina satulatelineellä. Otin satulan ja laitoin sen Hodan selkään. Laitoin vyön kiinni. Seuraavaksi otin suitset jotka oli niputettu. Avasin ne ja sujautin varovasti Hodan päähän.

Otin ohjat Hodan kaulalta ja lähdin taluttamaan Hodaa kentälle. Hoda yritti pysähtyä syömään taskustani tippunutta porkkanaa. Jäin odottamaan että Hoda nappasi porkkanan. Jatkoimme matkaa kentälle. Siellä nousin selkään ja mittasin jalustimet.

Aloitin verryttelyn käynnissä. Hoda käveli hyvää tahtia. Teimme voltteja ja kiemuroita. Laalaan koulukurssin ansiosta voltit menivät jo erittäin hyvin. Sitten pyysin Hodaa ravaamaan. Oli ihanaa istua Hodan tasaisessa ravissa. Pikkuhiljaa aloin myös keventää. Maiskutin Hodalle jotta se menisi reippaammin. Otin vähän laukkaa ja hidastin.

Käännyin maastoon päin. Kävelimme reippaasti huomasin että veryttelystä oli hyötyä. Otin jo raviakin. Hiekka lensi kun Nostin laukan. Oli ihanaa. Pikkuhiljaa hidastin ja kävelimme takaisin.

Riisuin varusteet ja vein Hodan laitumelle. Sitten tajusin Hoda oli mun bff tiputin korun Hodan harjapakkiin.



//Suloinen idea!

Saat tästä tarinasta 4 hoitopistettä!

-Helena

[mia]

Riita , vain Hoda lohduttaa
Seisoin koulun pihalla kahden kaverini kanssa. -Lähettekö mun kanssa uimaan Mia ja Anna, Stella kysyi. - Mä meen tallille,vastasin. -Mulla on treenit, Anna sanoi vihdoin. -Te ootte nykyään tosi outoja ette enää tuu minnekkään Mia vaan on tallilla ja Anna treeneissä, Stella sanoi.

Oli pitkään hiljaista. Katsoin kelloa. Ei kiirettä. - Mulla on nykyään hoitsu jonka kanssa vaan menee aikaa sitä pitää hoitaa ja ratsastaa,selitin minkä vuoksi aika meni tallilla. Olin varma että he ymmärtäisivät. -Mä oon valmennusjoukkueessa mut Stella on oikeessa Mia vaan puhuukin Hodista,Anna sanoi. -Mitä väliä Anna sillä on et säkään enää lähe mihinkään, Stella sanoi vihaisena.

Lähdin tallille mihin olin sekaantunut parhaat ystäväni vihasivat minua. Vaikka vihasivat he tosiaankin. Pääsin tallille. Pujahdin aitaukseen jossa Hoda seisoi. Laitoin käteni Hodan kaulalle. Ihana pikku Hoda.

Kävelimme talliin Hodan kanssa. Käännyimme hoitopuomille ja sidoin Hodan siihen kiinni. Otin ensimmäisenä loimen pois ja rapsutin Hodaa. -Hoda mä oon menettänyt kaiken paitsi sut Emmi muutti pois,Tassu on klinikalla,kissanpentuni Mirri on karannut jopa Anna ja Stella vihaa mua,kuiskasin Hodalle.

Otin harjan ja aloin harjata. Pölyharjasta Hoda tuntui tykkäävän ja pölytkin lähti. Otin vielä kaviot. Olin hakenut satulan ja suitset jo valmiiksi. Nostin satulan Hodan selkään ja laitoin suitset päähän.

Talutin Hodan kentälle. Kiristin vyötä ja hyppäsin selkään. Jalustimet olivatkin jo hyvät. Kävelimme pitkin ohjin. Oli ihanaa istua korkean ratsun satulassa. Käynti tuntui ihanalta. Unohdin riidan ja keskityin Hodaan.

Otin ohjat tuntumalle ja pyysin Hodalta ravia. Aloin keventää harjoituksien vuoksi. Yhtäkkiä kuitenkin mieleeni ilmestyi kuusi vuotta aikaisemmin tapahtunut onnettomuus. Hoda teki äkki pysäyksen ja lensin hiekkaan. Hoda ravasi ympäri uraa.

Kävin ottamassa Hodan kiinni joka onnistui ihan hyvin.Nousin selkään ja jatkoimme. Kaikki meni hyvin otin laukkaa. Teimme myös pohkeenväistöjä ravissa. Hidastin Hodan kanssa ja laskeuduin selästä.

Lähdimme takaisin talliin. Riisuin varusteet ja harjasin vielä satulan kohdalta. -Moi moi Hoda,sanoin ennen lähtöä. Anna pyöräili kuitenkin tallille. -Moi Mia, Anna sanoi. -Moi mitä sä täällä teet,kysyin.- Tulin kattoo Hodaa.

Näytin Hodan Annalle. Anna sai harjata Hodaa. Stella kin tuli kaikki kasassa ajattelin. Lähdimme.


//4HP!
-Helena

[mia]

Estetreeni

Osa1

Seisoin Hodan vieressä. Hevonen tuoksui ihanalta.-Mennäänkö tänään hyppimään poika,sanoin. Toisaalta entä jos jotain tapahtuisi. Okei kyl mä meen ajattelin.

Helena käveli aitauksen ohi.-Moi Mia ootsä lähössä ratsastamaan,Helena kysyi.-Joo ajattelin hypätä,vastasin.-Kiva,Helena sanoi.

Jatkoimme matkaa minä lähdin talliin ja Helena pihattoon. Lumeen jäi jäljet kavioista ja ratsastussaappaista.

Jätin Hodan sen karsinaan ja aloin harjata. Ensin otin pölyharjalla lumet pois joka oli aika haastavaa sillä joka ikinen lumihiutale tarttui Hodan karvaan.

Sitten harjasin pehmeällä harjalla ihan muuten vaan Hodaa jotta saisin sen kiiltämään. Hetken ajan päästä Hodan oli valmis ja letitin hännän ja harjan.

//tää siis jatkuu vielä ja sori et tästä tili nyt vähän lyhyt