Koulutunti 2.4.2016

[Elias]

Lähestyimme kulmaa, josta lähtisimme lävistäjälle. Minulla meni hetki aikaa löytää oikeanlaiset avut tai lähinnä saada ne toimimaan. LaaLaa ehti huomauttaa jo suoraan kulkevasta hevosesta, mutta asia kääntyi onneksi nopeasti. Loppumatkan lävistäjällä Karri kulki oikein nätisti ja kuunteli apujani.

[Milena]

Tarkastelin muita ratsastajia ja heidän suorituksiaan. Derry kyllä osaisi väistöt, mutta aina ne eivät kuitenkaan sujuneet. Saavuimme vuorollamme lävistäjälle ja aloitin väistön. Derry väisti loistavasti siihen nähden, että minä en ollut hereillä. Laalaa pääsi huomauttamaan siitä ja heräsin ajatuksistani. Seuraavalla vuorollani väistöt sujuivat loistavasti.

[Laura]

”Noin, todella hyvin! Nyt kun hevoset ja ratsastajat ovat hereillä, niin muodostakaa kaksi pääty-ympyrää. Toiselle menee Ladi, Latina ja Sini, toiselle Derry ja Karri. Kun käsken teitä vaihtamaan ympyröitä, vaihtakaa niitä (kuvan mukaisesti). Tulette kulkemaan ympyrällä eri askellajeissa. Aloittakaa reippaassa käynnissä.”

// EDIT: Fail unohin sen kuvan laittaa, mutta tossa siis:

[Milena]

Laalaa kertoi tehtävänannon ja olin innoissani, sillä rakastin tämänlaisia tehtäviä. Aloitimme aivan reippaassa käynnissä ja huomasin Derrynkin olevan innoissaan. Pian siirryimme reippaasti raviin, jonka kautta takaisin käyntiin.

[Elias]

Vaihdoimme ympyröitä ensimmäisen kerran käynnissä. Ensin vaihtaminen oli vähän hankalaa ja kaikille ei ollut ihan selvä mistä piti mennä ja miten, mutta loppujen lopuksi suoriuduimme hyvin. Vaihdoimme askellajeja ympyrällä tiheään tahtiin harjoitellaksemme siirtymisiä. Ratsastin Milenan kanssa samalla ympyrällä, mikä oli hyvä juttu, sillä ratsumme menivät samaan tahtiin.

[Laura]

”Vaihtakaa taas ympyrää! Nyt menkää ensin käyntiä koottuna, jonka jälkeen menette kootussa ravissa. Yrittäkää parhaanne mukaan saada hevosen etuosaa kevyemmäksi tiivistämällä istuntaa. Ottakaa ohjaa hieman tiukemmalle ja tehkää töitä pohkeilla”, ohjeistin ja seurasin kun tällä kertaa ratsukot vaihtoivat ympyröitä todella sujuvasti.

[mia]

Ladi oli onneksi kivempi ratsastaessa. Tosin vähän nopea. Siirryin raviin tai no yritin siirtyä. Ladi kuitenkin kuunteli minua. Ainiin Ladin jekkuilun takia olin unohtanut vastata Wilmalle.-Oho sori mut Ladi tallas varpaille,näykkäs käteen,kaatoi mutaan ja ainiin lyttäs mut karsinaan oliko vielä muuta,luettelin Wilmalle. Ladi lähtikin vähän kovempaa ja turvonneella kädellä ei oikeen saanut hidastettua. Ladi tiesi kyllä miten lentäisin selästä. Ladi teki äkkipysäyksen ja lensin kaulan yli. Maassa ei ollut kivaa maata varsinkin kun olin tippunut turvonneen käden päälle. Nousin kivuliaasti ylös. Itku oli lähellä. Taistelin kyyneleitä vastaan. Pari kyyneltä vierähti kuitenkin poskelleni. Käteni turposi vielä enemmän. Vatsaan sattui tippumisen ja potkun jäljiltä. Myös kasvot punoittivat. Ei voi olla todellista mikä mulla on tää poni on varmaan ainoa joka on oikeesti satuttanut mua(poikkeuksena Snow vaikka tapaus oli onnettomuus). Muut joutuivat pysähtymään. Ladi ravaili tyytyväisenä minua pakoon.

[Laura]

Juoksin ottamaan Ladin kiinni. Samaan aikaan Karla oli tallin pihalla. Tämä tuli kentälle avuksi ja auttoi Miaa nousemaan ylös. Karla lupasi viedä Mian Helenan luokse toimistoon, jossa Mia pääsisi lepäämään. Tuntia tyttö ei nimittäin voinut jatkaa.
”Okei, jatketaan kaikki! Wilma ja Elias voisi ottaa ohjaa hieman enemmän tuntumalle. Harjoitelkaa siirtymistä kootusta ravista tavalliseen harjoitusraviin”, ohjeistin ja odotin Karlan palaamista. Ojensin Ladin ohjat tälle ja nuori nainen katosi pikkutalliin ponin kanssa.

[Elias]

Olin seurannut järkyttyneenä Mian putoamista, kuten varmasti moni muukin. Hevosiin tapaus ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan mitenkään ja niiden kohdalla työn jatkaminen ei tuottanut ongelmia. Kootussa ravissa kulkeminen oli aluksi vaikeaa ja etenkin siihen siirtyminen normaalista harjoitusravista. Vaihdoimme taas ympyröitä sujuvasti, jotta kulkisimme välillä toiseen suuntaan. Jatkoimme raviharjoituksia.

[mia]

Istuin toimistossa Helenan vieressä ja selitin tilannetta.-Ladi vaan pysähtyi ja lensin kaulan yli,selitin nolona. Helena antoi minulle kylmäpussin jonka laskin kädelleni. Käteen ei enää sattunut niin paljon ja toiveikkaana ajattelin tunnin jatkamista. Istuin kuitenkin paikallaan. Turvotus alkoi laskea. Pian käsi ei enää ollut turvonnut ja oloni oli taas paljon parempi. Nousin ja kiitin Helenaa. Kävelin yksin kentälle.-Laalaa voinko vielä jatkaa mä haluun vielä yrittää Ladin kanssa,kysyin toiveikkaana.

[Milena]

Ihmettelin Ladin outoa käytöstä, sillä se ei heittele usein ratsastajia. Mia oli palannut kentälle ja tunti oli jatkunut aivan normaalisti. Derry ei ollut kiinnostunut ollenkaan Ladin tempuista. Jatkoimme tehtävää ravin parissa ja ruunani oli hyvin kuulolla ja onnistuimme siirtymissä hyvin.

[Laura]

”No niinhän sitä sanotaan, että kun putoaa, täytyy nousta ratsaille uudelleen. Jos se oli Helenalle ok, niin sitten. Karla on vielä pikkutallissa Ladin kanssa, laittakaa se kuntoon ripeästi ja tulkaa tänne”, kerroin Mialle ja jatkoin ohjeiden antamista muille: ”Kulkekaa hetki pitkin ohjin käynnissä uraa pitkin.”

[mia]

-Okei,vastasin Laalaalle. Kävelin pikkutalliin Ladin luokse. Karla auttoi minua Ladin kanssa. Laitoimme nopeasti varusteet ja kävelin kentälle. Nousin Ladin selkään. Kävelin uralla Ladi oli nyt paljon kiltimpi ja kivempi ratsastaa. Ladi kulki todella nätisti ja selässä oli todella kiva istua.

[Laura]

”Noniin, aika harjoitella laukkaamista! Laukatkaa osastossa siten, että jono on toisella pitkällä sivulla ja toisen pitkän sivun menette laukassa. Tällä kertaa nostakaa tarkoituksella vastalaukka”, selitin.

[Elias]

Karri selvästikin odotti laukkaamista. Nostin ensin ajattelemattomasti oikean laukan, mutta onnistuin vaihtamaan sen vastalaukkaan. Annoin pidätteitä ajoissa ennen kulmaa, jossa hidastin sitten ravin kautta käyntiin. Ratsastin jonon perälle ja seurasin muiden ratsukoiden laukkaamista.

[Wilma]

Olin katsellut Ladin ja Mian ratsastusta huolestuneena ennen tämän tippumista. Ihmettelin Ladin käytöstä, se ei normaalisti ollut tuollainen ratsastaa, vaikka muuten murjoikin ihmisiä surutta. Mutta kun tuli minun aikani laukata en enää ajatellut asiaa sen koommin vaan hihkaisin ääneen kehumiseni Sinille, joka nosti kuin nostikin vastalaukan. Pidättelin tamma, sillä se meinasi lähteä vallan käsistä ja taputin sitä kaulalle.

[mia]

Minua jännitti Ladilla laukkaaminen. Kun tuli vuoromme. Ladi temmpuili aluksi mutta sain kuitenkin laukan. Ladin laukka ei ollut hassumpi vaikka vastalaukka olikin. Ehkä vielä jokin voisi onnistua mietin kunnes muistin hidastaa.

[Laura]

Seurasin, kuinka viimeinen ratsukko laukkasi pitkällä sivulla toisen kerran. Aloitin taas ohjeistamisen:
”Vaihtakaa suuntaa, jonka jälkeen nostakaa normaalisti oikea laukka. Haasteena kuitenkin on mennä sitä koottuna. Muistakaa taas ottaa ohjaa enemmän tuntumalle ja istua tiiviimmin satulassa. Muutoin samalla tavalla osastossa laukkaamista. Odottakaa kunnolla toisen vuoron loppumista.”

[Elias]

Minua hieman pelotti mennä koottua laukkaa, mutta tiesin, etten ollut ainoa, joka ei sitä osannut täydellisesti. Ennen laukannostoa tein puolipidätteitä ja valmistelin laukka-apuja. Vuoroni tullessa, annoin pohkeita ja tunsin, kuinka Karrin askeleet olivat lyhyitä, muttei tikittäviä. Tunsin, kuinka Karrin painopiste oli selvästi enemmän takana. Ilmeisesti olin onnistunut. Kulmassa hidastin jälleen käyntiin ja tällä kertaa yritin sitä suoraa laukasta, mutten onnistunut.

[Wilma]

Mua ei jännittänyt koottu laukka yhtään, muttei se paljoa auttanut. Ikuisena puskaratsastajana koottu laukka ei ollut mulle hirveän tuttua touhua, mieluummin mä rymistelin pitkin metsiä Ladin kanssa. Sinin kuumuus ei ainakaan edesauttanut tavoitettamme yhtään, joten meidän suorituksesta oli harmonia kaukana.
"Voihan ketunvatunkettu soikoon!" huokaisin, kun käänsin Sinin voltille saadakseni sen takaisin käyntiin.