Letun hoitopäiväkirja

[Helena]

Hamlet SWE

Hoitopäiväkirja

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (22.12.2014)

Hyppelehdin violetissa takissani kohti Ratapihaa. Alkaisin hoitamaan todella ihanaa risteytysponia, Lettua. Saavuin tallin pihaan ja pysähdyin. Ratapiha oli hieno talli. Vedin vetoketjua ylemmäs. Näin tallin vieressä pihaton. Sieltä minua katseli pieni poni. Se oli Lettu. Kävelin pihatolle.
-"Hei Lettu! Olen uusi hoitajasi." Sanoin Letulle. Sitten Letun viereen tuli liinakko suomenhevonen.
-"No hei vaan sinullekkin!" Sanoin ja silitin suomenhevosen turpaa. Kauempana oli myös kimo hevonen.
-"Oletko sinä Saippua joka tuli hoitamaan Lettua?" Kuului naisääni. Käännyin nopeasti ympäri. Kolmen metrin päässä minusta seisoi ruskeatukkainen nainen joka piteli riimua ja riimunnarua kädessään hymy huulillaan.
-"Joo! Olen Saippua!" Vastasin reippaasti ja laitoin itsellenikin hymyn huulille.
-"Hienoa! Minä olen tallin omistaja, Helena. Sinä voisitkin harjata Letun ja tutustua siihen." Helenaksi esittäytynyt nainen sanoi ja antoi riimun ja riimunnarun.
-"Juu!" Sanoin ja otin riimun ja riimunnarun. Avasin pihaton portin ja kaikkien hevosten päät kääntyivät toiveikkaina.
-"Olen pahoillani... öhmm..." sanoin hevosille ja katsahdin Helenaan.
-"Niiden nimet ovat Mosse ja Remu" Helena naurahti.
-"Niin, siis olen pahoillani Mosse ja Remu. Minä haen vain Letun." Naurahdin Mosselle ja Remulle. Laitoin riimun Letun päähän ja talutin sen ulos pihatosta.


Talutin Letun talliin ja sidoin sen käytävälle. Latina ja Sini katselivat minua ja Lettua uteliaina. Kun sain Letun sidottua käytävälle, lähdin etsimään satulahuonetta. Löysin satulahuoneen ja otin Letun harjapakin. Palasin Letun luo ja aloin harjaamaan sitä. Kun Lettu oli harjattu, Helena tuli talliin.
-"Voit vaikka talutella Lettua tuossa pihalla. Voin tulla katsomaan kun taluttelet Lettua." Helena sanoi hymyillen.
-"Joo!" Sanoin ja irrotin riimunnarut irti käytävältä ja lähdin ulos taluttelemaan Lettua Helena vierelläni. Näin kun eräs mummo silitteli tarhojen luona erästä mustaa hevosta. Kun olin talutellut Lettua jo vähän aikaa ja samalla jutellut Helenalle, Helena sanoi että se saisi riittää tältä päivältä. Eli talutin Letun takaisin talliin ja sidoin käytävälle.


Aloin harjailemaan Lettua. Kun Lettu oli harjattu, menin viemään harjapakin satulahuoneeseen. Kun palasin, Lettu oli poissa. Olin ilmeisesti sitonut riimunnarut liian löysälle unelmoidessani-korjaan-todella löysästi. Nooh, aloin etsiskelemään Lettua. Kun kaikista paikoista oli etsitty, huomasin toimiston oven olevan juuri ja juuri niin auki, että Lettu mahtuisi siitä. Juoksin äkkiä toimistoon, ja Lettu oli siellä. Se tutki koiranruokakuppia.
-"Voi lettu!" Naurahdin ja menin Letun luo. Lettu irvisti minulle. Otin Letun riimunnarusta kiinni ja vein sen takaisin käytävälle ja suljin toimiston oven. Heti kun olin saanut suljettua toimiston oven, Helena tuli paikalle.
-"Taidat olla valmis?" Helena kysyi.
-"Eeh.. joo.." Sanoin ja katsahdin Lettuun. Lettu hymyili minulle. Painoin sormeni suuni päälle ja katsoin yhä Lettuun ja hihitin. Helena hymyili minulle ihmeissään. Otin toisen riimunnarun irti Letun riimusta ja ojensin sen hymyillen Helenalle. Talutin Letun pihattoon ja otin riimun Letun päästä.
-"Heippa Lettu!" Heippasin Lettua ennen kuin lähdin. Menin vielä Helenan luo.
-"Oli ilo tutustua! Lähden kotiin, Moikka!" Sanoin Helenalle ja annoin hänelle Letun riimun.
-"Heippa!" Helena sanoi ja lähdin hyppelehtien kohti kotia. Ai että kun sai hoitaa niin ihanassa tallissa niin ihanaa ponia!

© Saippua

Ihanan pirteä tarina!
Pääsit vähän näin aluksi tutustumaan poniin taluttelun muodossa, mikä on kiva juttu; opit tuntemaan Letun vähän paremmin ja sekin sai rauhassa tutustua sinuun. Lettu sai myös kunnon harjauksen, vieläpä kahteen kertaan! Poni oli varmasti mielissään!
Nauroin kunnolla Letun karkaus-episodille, niin sen tapaista! Minkäs sille uteliaisuudelle mahtaa..!

Tarinalta toivoisin ehkä hieman enemmän kuvailua: miten Lettu käyttäytyi harjatessa ja taluttaessa? Mitä harjoja käytit mihinkin kohtaan, oliko poni likainen? Ihan tällaisia pieniä yksityiskohtia.

Hieno aloitustarina, saat 6 Hoitopistettä!

-Helena

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (25.12.2014)

Aloin pukemaan takkia. Laitoin vielä pipon päähäni ja talviratsastushanskat käsiini jotka olin saanut jouluna. Heilautin olkalaukkuni olalleni ja huusin äidille yläkertaan:
-"Mä lähen nyt tallille. Moikka!" Avasin oven ja menin ulos.
Ulkona tuli lunta. Mutta ei silti niin kauheaa lumimyrskyä ollut. Laitoin oven kiinni ja lähdin kävelemään tallillepäin. kun olin n. puolivälissä matkaa, tunsin kuinka puhelimeni soi laukussani.
#siellä varmaan soittaa äiti...# Ajattelin. Mutta soittaja ei ollut äiti. Se oli tuntematon numero.
-" Saippua puhelimessa." Vastasin aika asiallisesti puhelimeen.
-"No hei Saippua! Tuletko tänäään tallille? Kuului Helenan ääni.
-"Tietysti tulen! Miksi en?" Kysyin ihmeissäni Helenalta.
-"No kun sinun piti olla täällä 30 minuuttia sitten..." Vastasi Helena. Pysähdyin. Olin todella vihainen itselleni.
-"Tulen viiden minuutin päästä!" Sanoin puhelimeen ja suljin sen. Pistin puhelimeni laukkuun nopsasti ja aloin juoksemaan. Olin pian Ratapihan pihassa. Olin ihan hengästynyt, ja siksi kävelin pihatolle. Pihaton koukussa oli Letun riimu ja riimunnaru. Otin ne koukusta ja avasin pihaton portin. Kun olin pihatossa sisällä, suljin portin. Lettu huomasi minut, riimun ja riimunnarun. Lettu ravasi luokseni söpösti. Remu löntysti perässä.
-"Heippa Lettu!" Sanoin Letulle ja taputin sitä kaulalle. Taputin myös Remua. Sujautin riimun Letun päähän. Talutin Letun talliin.

Tallissa oli Helena.
-"Hei Saippua!" Helena tervehti.
-"Hei Helena! Anteeksi että olen myöhässä!" Sanoin Helenalle.
-"Ei se mitään! Voisitkin laittaa Letun kuntoon ja sitten mennään kentälle ratsastamaan." Helena sanoi hymyillen.
-"Ok!" Sanoin Helenalle, kun muistin että minulla oli olkalaukku tielläni.
-"Mutta, onko täällä jotain paikkaa johon voisin laittaa olkalaukkuni?" Kysyin.
-"On! Tuolta satulahuoneesta menee ovi joka vie sinut taukohuoneeseen. Siellä on rappuset, jotka vievät sinut kerhohuoneeseen. Kerhohuoneessa on valkoiset kaapit, eli hoitajien kaapit. Siellä on kaappi jossa on sinun nimesi, sinne sinä voit vaikka laittaa laukkusi." Helena vastasi.
-"Selvä! Voisitko pitää Lettua?" Kysyin Helenalta.
-"Toki!" Helena sanoi ja otti Letun riimunnarusta kiinni.
Kävelin satulahuoneeseen ja menin satulahuoneessa olevasta toisesta ovesta sisään. Päädyin "Taukohuoneeseen", Jossa oli wc, sohva, pöytä jossa oli hevoslehtiä ja kyniä, hevosjulisteita, naulakko, patteri ja kissa, joka makasi tuolilla. Menin silittämään kissaa. Se alkoi kehrätä. Menin taukohuoneen nurkassa olevista portaista ylös. Ylhällä oli "kerhohuone", jossa oli mikro, kahvinkeitin, läppäri, valkoiset kaapit ja valkoisten kaappien päällä oli ruukkukasvi ja albumi. Aloin katselemaan kaappeja. Löysin hyvin pian kaappini. Avasin kaapin ja laitoin laukkuni sinne. Suljin kaapin ja menin portaita alas. Menin vielä yhdestä ovesta sisään satulahuoneeseen ja menin talliin jossa Helena oli.
-"Kiitos!" Sanoin Helenalle ja otin Letun riimunnarun käteeni.
-"Eipä kestä!" Helena sanoi hymyillen.
-"Mutta jos sinä laitat Letun kuntoon, minä menen sillä välin laittamaan maneesiin pieniä kavaletteja." Helena lisäsi yhä hymyillen.
-"Juu!" Vastasin ja hain toisen riimunnarun tallin eteisen telineestä. Sidoin Letun käytävälle. Hain satulahuoneesta Letun harjapakin.

Palasin ja aloin harjaamaan Lettua. Lettu ei ollut likainen, koska oli satanut lunta. Olihan poni vähän märkä, mutta sain ne kohdat sileäksi harjalla. Kun sain Letun harjattua, puhdistin Letun kaviot. Letun kaviot olivat täynnä lunta, joten puhdistus oli helppoa. Kun kaviotkin olivat putsattu, kävelin satulahuoneeseen hakemaan satulan. Otin sinisellä satulahuovalla varustetun satulan ja menin Letun luokse. Nostin satulan Letun selkään ja asettelin sen paremmin. Laitoin satulavyön kiinni. Lettu hieman pullisteli, mutta ei se kauheasti haitannut. Kävelin vielä satulahuoneeseen hakemaan suitset. Otin suitset naulakosta ja palasin Letun luo. Laitoin Letulle suitset. Sitten olimme valmiit!
Talutin Letun ulos. Aloimme kävelemään Letun kanssa kohti maneesia. Olimme maneesin ovella hyvin pian. Avasin oven ja menimme Letun kanssa sisälle maneesiin. Maneesissa oli pikkukavaletteja. Talutin Letun keskelle maneesia.
-"Voisit vaikka nyt aloittaa." Helena sanoi maneesin reunalta.
-"Selvä!" Sanoin ja kapusin Letun selkään. Alon tekemään alkukäyntejä ja hieman ravasinkin. Alkukäyntien jälkeen aloin menemään kavaletteja. Lettu meni ihan hyvin kavaletteja. Oli aika kylmä maneesissa. Näin kun Letun hengitys huurusi. Menin myös ihan huvikseni myös pari ratapituussuuntaleikkausta. Vähän ajan kuluttua Helena sanoi:
-"Voitaisiin lopetella..."
-"Selvä!" Vastasin ja pysäytin Letun. Tulin alas Letun selästä ja aloin taluttelemaan Lettua ulos maneesista.
Kävelimme Helenan kanssa talliin. Tallissa oli tyttö joka hoiti Latinaa. Tytöllä oli kastanjanruskeat hiukset.
-"Hei! Olen Saippua. Kuka sinä olet?" Kysyin tytöltä kun Helena oli mennyt tekemään omia juttujansa.
-"Hei! Olen Papukaija. Hoidan Latinaa. Hoidatko sinä ketään?" Papukaijjaksi esittäytynyt tyttö kysyi.
-"Juu, hoidan Lettua!" Sanoin ja taputin lettua kaulalle ja laitoin riimun Letun kaulalle ja laitoin sen kiinni käytävälle. Hain toisenkin riimunnarun. Napsautin riimunnarun kiinni Letun riimuun ja sidoin senkin käytävän seinässä olevaan renkulaan.
-"Selvä!" Papukaija sanoi hymyillen. Otin Letulta suitset ja laitoin riimun Letulle kokonaan päähän. Vein suitset satulahuoneeseen paikoilleen ja palasin Letun luo. Avasin satulavyön ja heilautin sen satulan päälle. Otin satulan Letun selästä ja kannoin sen satulahuoneeseen. Laitoin satulan paikalleen. Näin Letun naulakossa suitset joidenka kuolaimia ei oltu pesty. Ohops! Otin suitset ja pesin niiden kuolaimet. Kuolaintenpesun jälkeen palasin Letun luokse. Otin maassa olevasta Harjapakista harjan ja harjasin Letun. Kun harjaus oli tehty, puhdistin Letun kaviot. Kavioissa ei tälläkertaa ollut lunta, vaan maneesissa olevaa multaa. (tai mitälie nyt onkaan jos ei multaa) Puhdistuksen jälkeen irrotin riimunnarut tallin seinissä olevista rinkuloista ja vein toisen riimunnaruista tallin eteisessä olevaan telineeseen. Talutin Letun pihattoon. Kun poni oli pihatossa, otin riimun ja riimunnarun ponin päästä. Sanoin heipat Letulle, kunnes muistin että olkalaukkuni oli kaapissani. Juoksin kerhohuoneeseen hakemaan laukkuni. Palasin Letun luokse ja sanoin sille vielä kerran heipat. Menin vielä sanomaan Helenalle heipat ja lähdin kotiin.

© Saippua

Mukava tarina ensimmäisestä ratsastuskerrasta!
Tarinalla oli hyvin pituutta ja tekemiset olivat kuvailtu tarkasti. Itse ratsastusosuus sen sijaan jäi vähän lyhyehköksi, siitä haluaisin kuulla vähän enemmän
Lettu käyttäytyi ilmeisesti tällä kertaa mallikkaasti, hieno juttu! Hyppääminen, (vaikkakin vain kavaletit tällä kertaa) kuuluvatkin sen lempipuuhiin!
Saat 7 hoitopistettä.

Tuosta maneesista piti kuitenkin mainita: Ratapihassa ei toistaiseksi ole maneesia, ainoastaan kenttä ja maastot ratsastusta varten Ajattelitko tuota lantalan vieressä olevaa latoa maneesiksi? Siellä säilytetään ainoastaan heiniä ja traktoria; tarkoitus olisi lisäillä sekin klikkailuun joskus! Mutta ei mitään hätää, tarina oli kuitenkin hyvä!

-Helena

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (29.12.2014)

// Tarina on krjoitettu Letun näkökulmasta, eihän haittaa?


Mussutin heiniä jotka Karla oli äsken tuonut. Heinät olivat namia! No siis porkkanoiden jälkeen. Minua vähän nukutti... Laitoin silmäni kiinni ja seisoin paikoillani heinää mussuttaen. Mutta säikähdin kun äkkiä portti avautui. Avasin nopsaa silmäni ja katsoin kuka tuli. Pihattoomme asteli Helena, tallin "pomo" jolla oli sylissään 3 loimea.
-"Anteeksi hepoiset! On ollut hiemon kiireitä enkä ole ehtinyt käydä laittamassa teille loimia... Ja Karla ei muistanut ja nyt hän on ratsastamassa." Helena sanoi ja otti pinosta sinisen loimen eli minun loimeni. Hän tuli luokseni ja laittoi loimen selkääni ja kiinnitti jotkut "hihnat" mahani ympäri. No loppujen lopuksi tämä "loimi" tuntui aika mukavalta. Se oli lämmin. Menin tarhan hiljaisimpaan nurkkaan ja laitoin silmäni kiinni ja uskaltauduin mennä makaamaan. Kyllä oma pihatto sentään oli turvallinen. Nukahdin.


Heräsin hoitajani Saippuan lempeään ja hiljaiseen ääneen:
-"Lettuu! Herätyys pikkuponi!" Hän herätteli minua. Olin aivan virkeä ja nousin seisomaan. Katsoin Saippuaa. Hän hymyili ja hänellä oli riimu ja riimunnaru kädessään.
-"Minä tässä vain, Lettu!" Hän sanoi ja sujautti riimun päähäni ja alkoi taluttamaan minua talliin. Suostuin, koska olin aivan virkeä. Olisi kivaa päästä taas ratsastamaan!


Tallissa Saippua haki vielä toisen riimunnarun. Sitten hän sitoi minut tallin käytävälle. Hoitajani alkoi ottamaan mukavaa loimea pois. Harmi, sillä se oli niin mukava ja lämmittävä. Saippua lähti viemään loimeani kuivaushuoneeseen omalle paikalleen. Hän palasi takaisin luokseni harjapakki kädessään. Saippua alkoi harjata minua. Kun hän oli harjannut minut jokapuolelta, hän otti kaviokoukun ja alkoi putsata kavioitani. Kun hän sai kavionikin putsattua, hän meni taas jonnekkin. Kun Saippua palasi, hänellä oli mukanaan satula. Saippua pisti satulan selkääni ja asetteli sen paikoilleen. Sitten hän laittoi mahani ympäri vyön jonka sitten pisti kiinni. Hän lähti taas jonnekkin. Sillä kerralla hänellä oli mukanaan suitset. En todellakaan tykännyt suitsista. Kun hoitajani oli laittamassa minulle kuolaimia "kamppailin" sitä vastaan. Lopulta Saippua saikin kuin saikin minulle tyhmät suitset päähän. Pöh. Kun hän sai suitset laitettua, Helena tuli talliin.
-"Menen edeltäsi kentälle, tuletko sitten perästä?" Helena kysyi.
-"Joo!" Saippua sanoi ja otti minulta riimun kaulalta. Helena lähti jo kentälle. Sitten Saippua alkoi taluttamaan minua ulos tallista.


Saavuimme kentälle. Helena avasi portin. Kävelimme hoitajani kanssa kentälle. Hän pysäytti minut kentän keskelle. Hoitajani laski jalustimet. Hän meni toiselle puolelle ja laski sieltäkin jalustimet. Hän palasi toiselle puolelle ja nousi selkääni.
-"Aloitanko?" Saippua kysyi Helenalta joka oli aidalla.
-"Toki!" Helena vastasi. Saippua antoi minulle pohkeita ja lähdin liikkeelle. Menimme ihan tavallista käyntiä. Olimme menneet vähänaikaa käyntiä kun Saippua antoi minulle taas pohkeita ja lähdimme raviin. En ollut tarkkaillut kauheasti kenttää, ja nyt vasta huomasin että joutuisin menemään kavaletteja. Näin kavaletteja. Ja sitten vasta näin että olihan siellä joukossa pienikin este. Se oli ehkä 50 cm. Aika pieni. Saippua antoi vielä kerran pohkeita. No nyt päästiin asiaan! Aloin laukkaamaan. Menimme jo pian hyppimään pikkuesteitä. Kavaletit olivat helppoja, ainahan ne ovat. Eikä 50cm este ollut hirmuvaikea. Ei edes vaikea. Menimme vielä vähän aikaa esteitä. Sitten Saippua halusi raviin. Tottelin käskyä-ehkä aika tylsääkin käskyä-. Menimme vielä kokorataleikkausksen ja parikertaa ratapituussuuntaleikkauksen.
-"Eiköhän jo riitä..." Helena sanoi aidalta. Saippua pysäytti minut ja sitten hän tuli alas selästäni. Hän nosti jalustimet molemmilta puolilta ja alkoi taluttamaan minua Helenan perässä tallille.
-"Hyvä poika! Menit tosi hienosti!" Saippua kehui minua.


Kun tulimme talliin, Saippua laittoi riimun kaulalleni. Hän otti suitset pois. Hän laittoi vielä riimun kokonaan päähäni. Hän meni viemään suitsiani satulahuoneeseen. Kuulin veden lotinaa. Saippua ilmeisesti pesi juuri kuolaimiani. Vähänpäästä Saippua tuli takaisin ja otti minulta satulan. Hän vei senkin satulahuoneeseen. Saippua palasi ja otti maassa olevasta harjapakista harjan. Hän harjasi minut. Sitten hän vielä puhdisti kavioni. Sitten hän irrotti riimunnarut tallin seinissä olevista renkuloista ja vei toisen pois eteiseen. Hän vei minut sitten vielä pihattoon.


Saippua otti riimun pois päästäni.
-"Ohops! Loimi unohtui!" Saippua sanoi ja haki sinisen loimeni. Hän laittoi loimen päälleni.
-"Moikka Lettu!" Saippua sanoi ja halasi minua. Saippua meni portista ulos ja laittoi riimuni ja riimunnaruni koukkuun. Menin portille katsomaan kun Saippua lähti sanomaan Helenalle heipat pikkutalliin. Katselin kun hoitajani lähti kävelemään pois ratapihan pihalta.

© Saippua

Onpas hauska idea kirjoittaa hevosen näkökulmasta! Ei ole tullut itselle edes mieleen
Lettu pääsi näköjään taas tekemään lempipuuhaansa, eli hyppäämään. Ja kaikki onnistui tällä kertaa hyvin, hieno juttu! Muistit hyvin myös loimittaa ja harjata ennen ja jälkeen tunnin.

Saat tästä tarinasta 7 hoitopistettä.

-Helena

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (30.12.2014)

Juoksin kohti Ratapihaa. Halusin päästä nopeasti ratsastamaan, koska saisin ratsastaa yksin Letun kanssa! Saavuin pian Ratapihan pihaan. Kävelin ripeästi pihatolle, mutta en haluaisi juosta ettei hevoset pelästyisi. Tulin pihaton portille ja avasin sen. Menin pihattoon sisään ja suljin portin. Kävelin Lettua vastaan joka tuli kävellen tervehtimään minua. Halasin Lettua ja sanoin:
-"Heippa Lettuseni!" Pelästyin kun tunsin turvan koskettavan selkääni. Käännyin ja näin Remun. Halasin sitäkin.
-"En tiedä miksi minä halaan kaikkia mutta tänään on vain niin hyvä päivä!" Sanoin iloisesti kun halasin Remun kaulaa.
-"Hei! Kuka sinä olet?" Kysyi tyttö pihaton aidalta. Derry oli tytön vieressä korvat höröllä. Derryllä oli päässään riimu ja tyttö piteli riimunnarua.
-"Olen Saippua! Kuka sinä olet? Ja hoidatko sinä ketään? Minä hoidan Lettua!" Sanoin iloisesti ja reippaasti ja kävelin portin luo. Otin riimun ja riimunnarun koukusta joka oli pihaton ulkopuolella ja kävelin Letun luokse.
-"Minä olen Nienke! Ja minä hoidan Derryä." Nienke sanoi ja taputti Derryä kaulalle. Sitten Nienke ja Derry lähtivät matkoihinsa. Laitoin riimun Letun päähän ja aloin taluttamaan sitä talliin.


Tallissa oli mukavan lämmintä. Helena siivosi Hodan karsinaa. Pysähdyin Letun kanssa Hodan karsinan kohdalle.
-"Hei Helena! Minä lähden kohta Letulla maastoon, ilmoitin vain ettet ihmettele missä Lettu on." Sanoin Helenalle iloisesti ja sidoin Letun käytävälle vain yhdestä riimunnarusta.
-"Selvä!" Helena sanoi Hodan karsinasta. Hain pikaisesti toisenkin riimunnarun ja napsautin sen kiinni Letun riimuun. Sidoin senkin riimunnarun käytävällä olevaan renkulaan. Otin Letulta loimen pois ja vein sen kuivaushuoneeseen. Hain vielä harjapakin satulahuoneesta ja palasin Letun luokse. Aloin harjaamaan Lettua. Lettu oli aika puhdas, lukuunottamatta pieniä märkiä läiskiä jotka olivat lumesta tullut. Letun harjauksen jälkeen puhdistin Letun kaviot. Lettu oli taaskin hyvällä päällä, joten kavioiden puhdistus oli helppoa. Puhdistuksen jälkeen otin harjapakin ja vein sen satulahuoneeseen. Otin satulan ja palasin Letun luo. Nostin satulan Letun selkään ja asettelin sen paikoilleen. Laitoin satulavyön kiinni. Lampsin vielä satulahuoneeseen (taas... Kauheeta ravaamista paikasta toiseen; Satulahuoneeseen ja takas, satulahuoneeseen ja takas, satulahuoneeseen ja takas...) hakemaan suitset. Otin Letun suitset naulakosta ja palasin Letun luokse. Aloin laittamaan Letulle suitsia. Eihän se taaskaan halunnut "tyhmiä" suitsia. Taas "kamppailin" Letun kanssa.
-"Tarvitsetko apua?" Kysyi eräs mummo.
-"Joo..." Sanoin hikisenä varmaan miljoonan suitsimisyrityksen jälkeen. Mummo otti suitset ja alkoi laittamaan suitsia Letulle. Vaikka hänelläkin kesti kauan, hän sai suitset Letulle.
-"Kiitos!" Sanoin mummolle.
-"Eipä kestä nuori neiti." Mummo sanoi mummomaisella äänellään ja lähti matkoihinsa. Irvistin Letulle ja Lettu katsoi minua vihaisena.
-"Et taida tykätä suitsista?"Kysyin Letulta. Lettu vain pärskähti.

Talutin Letun suitsista ulos. Hyppäsin letun selkään ja annoin sille pohkeita niin paljon että se lähti laukkaan. Halusin päästä äkkiä maastoon Letun kanssa. Kun tulimme metsään pysäytin Letun ja jäin kuuntelemaan hiljaisuutta. Puiden oksilla oli lunta. Metsässä oli kaunista. Jatkoimme Letun kanssa matkaa kävellen. Lunta tuli pienesti. Oli todella kylmä. Näin kun Letun hengitys huurusi. Vedin vetoketjua ylemmäs. Aloimme ravata. Menin kevyttä ravia. Lettu meinasi vähän liukastua, mutta onneksi ei liukastunut. Aloimme laukkaamaan. Laukkasimme syvemmälle ja syvemmälle metsään. Aloin kuulla variksen ääntä. Pysäytin Letun. Varis kuulosti vähän hätääntyneeltä. Aloin heti laukkaamaan Letun kanssa ääntä kohti. Löysimme pian maassa makaavan variksen. Se ei ollut kuollut, mutta se ei liikuttanut toista siipeään. Se viuhtoi toisella siivellä sinne tänne. Ihmettelin mikä sillä oli. Mutta sitten tajusin että sillä oli ilmeisesti siipi murtunut.
-"Voi ei! Minä vien sinut tallille, ehkä Helena osaa auttaa." Sanoin varikselle. Otin variksen syliini ja varis alkoi raakkua vieläkin hätääntyneemmin.
-"Sinulla ei ole hätää." Sanoin varikselle vaikka tiesin että se ei ymmärtäisi minua. Nousin varovasti yhdellä kädellä Letun selkään varis sylissäni. Otin vain yhdellä kädellä ohjasta kiinni koska minulla oli varis toisessa kädessäni. Annoin Letulle pohkeita ja Lettu alkoi mennä käyntiä. Vaikka se oli hidasta. Aloimme menemään Letun kanssa käyntiä, kun tajusin että voisimme mennä nopeampaa käyntiä. Annoin Letulle vielä vähän pohkeita niin se alkoi mennä nopeampaa käyntiä. Lämmittelin varista hellästi hanskojeni välissä.
-"Ei hätää, pikku varis. Olemme pian tallilla, jossa sinua hoitaa tosi mukava Helena." Sanoin varikselle.


Tulimme ratapihan pihaan. Vihdoinkin. Helena käveli luoksemme huolestuneen näköisenä.
-"Missä sinä olit? Äitisi soitteli täällä ja kysyi että missä olet! Hän sanoi että sinun piti olla kotona aikoja sitten!" Helena sanoi.
-"Anteeksi, muttakun löysin tämän variksen ja se ei pysty lentämään ja minun piti tuoda se tänne varovasti ja..." Selitin Helenalle. Helena meni soittamaan eläinlääkärille koska ei osannut hoitaa muita kuin hevosia ja poneja. Vein variksen lämpimään ja laitoin sille ruuaksi siemeniä. Menin Letun kanssa talliin ja sidoin Letun käytävälle. Laitoin riimun Letun kaulalle ja otin suitset. Laitoin riimun kokonaan Letun päähän ja menin pesemään kuolaimet. Laitoin suitset paikoilleen ja palasin Letun luo. Otin Letulat satulan ja kannoin sen satulahuoneeseen. Otin harjapakin ja palasin Letun luo. Aloin harjaamaan Lettua. Kun Lettu oli harjattu molemmilta puolilta, puhdistin Letun kaviot. Kavioissa oli lunta ja vähän jäätäkin. Kun Lettu oli valmis, hain loimen. Laitoin loimen Letulle. Irrotin toisen riimunnaruista riimusta ja irrotin toisen riimunnaruista tallin käytävällä olevasta renkulasta. Aloin taluttamaan Lettua pihattoon.


Otin Letulta riimun pois päästä ja sanoin sille heipat. Halasin sitä. Sen jälkeen menin taas tallin katsomaan varista.


Varis söi siemeniään ihan rauhassa. Katselin sitä. Helena tuli.
-"Tuleeko eläinlääkäri tutkimaan variksen?" Kysyin Helenalta.
-"Kyllä tulee, mutta vasta huomenna." Helena vastasi.
-"Minun täytyy mennä nyt. Heippa varis!" Sanoin varikselle ja silitin sitä.
-"Tulen huomenna!" Sanoin Helenalle ja menin ulos ja lähdin kotiin lumisateeseen.

© Saippua

Olipas tapahtumarikas maastolenkki!
Pakkaspäivänä on ihana lähteä metsään kuljeksimaan, omia suosikkejani ovat kuitenkin nämä leudot pakkaset, jolloin sormet ei jäädy ohjiin kiinni Muista kuitenkin aina mennä ensin käyntiä ratsastamaan lähtiessä, jotta hevonen saa verrytellä lihaksiaan. Suoraan laukkaan lähdöstä voi tulla etenkin kylmällä ilmalla hevoselle lihasjumeja.
Olipas ihanasti tehty, kun toit loukkaantuneen variksen tallille hoitoon. Kylmään pakkaseen se olisi varmasti menehtynyt. Ei huolta: varis sai tarvitsemansa hoidon ja lähti eläinlääkärin mukana klinikalle toipumaan

Saat 7 hoitopistettä.

-Helena

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (8.1.2015)

Rohvessorin karkuretkeä jatkaisin

// Laitan tähän alkuun vähän tekstiä ennenkuin Remu karkaa


Astelin narskuvaa lunta pitkin kohti Ratapihaa. Oli hirveän kylmä, ja minulla oli kahdet villasukat jalassani. Tulin Ratapihan pihaan ja vastaani juoksi Nienke.
-"Remu...Lääh.. Puuh... On..Lääh... Karannut..." Nienke huohotti. Nienken perään juoksi Helena.
-"Saippua, tule! Mennään etsimään Remua pellolta, eräs poika kertoi nähneensä sen siellä. Mennään autolla." Helena sanoi.
-"Selvä!" Sanoin ja juoksin Helenan perässä Helenan autolle ja istuuduin apukuskin paikalle. Kiinnitin turvavyön ja lähdimme pellolle.


Pellolla ei näkynyt ketään. Helena pysäytti auton ja menimme ulos huutelemaan Remua.
-"REMUUU!!!! REEEEEEMUUU!!!!" Huutelimme Remua. Helenan kännykkä pirisi ja hän vastasi siihen.
-"Haloo? Kuka siellä? Helena sanoi puhelimeen.
-"Ajattelin ilmoittaa että Papukaija lähti etsimään Remua Latinalla, minä lähden etsimään Remua Missillä, ja Nienke menee maastoon tutkimaan olisiko Remu siellä." Kuulin heikosti Karlan vastauksen.
-"Selvä, jatkamme etsintöjä Saippuan kanssa autolla." Helena vastasi ja lopetti puhelun.
-"Lähdetään etsimään lisää jostain muualta lähistöstä missä Remu voisi olla." Helena sanoi ja istui autoon. Avasin itsekkin auton oven ja menin apukuskin paikalle ja Helena istui kuskin paikalla. Lähdimme liikkeelle ja katselin pellolle.
-"Mikä sotku...Ori karkuteillä.." Helena mutisi.
-"Toivottavasti löydetään Remu ennen pimeää..." Mutisin itsekseni.


//Saa jatkaa joku hoitaja!

© Saippua

Jes, jatkoa ryhmätarinalle
Vitsi tää on jännittävää!

Saat tästä pienestä jatkosta 2 hoitopistettä

-Helena

ps. katsohan miten tarina päättyi tarinakirjasta!

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (3.2.2015)

Potkin sinistä potkukelkkaa kohti tallia. Oli mukava sää, lunta tuli hiljalleen ja pakkanenkaan ei ollut jäädyttävä. Tulin tallipihaan, pihatossa näkyi ruskea peppu, Remun peppu. Talutin kelkan tallin viereen ja lähdin tallustelemaan pihatolle. Onneksi Lettu asui pihatossa, niin ei sen tarvinuut karsinassa seistä ja odottaa että tämä laiskajaakko tulisi ratsastamaan sillä. Ja Letulla oli kavereitakin, Mosse ja Karkuri-Remu. Saavuin pihaton portille ja otin Letun riimun koukusta. Avasin portin.
-"Lettuuu! Maaastoon!" Huutelin Lettua, mutta kuitenkin sellaisella äänellä ettei hepat pelästy. Menin pihattoon katsomaan Letun tämänhetkistä olinpaikkaa. Lettu mussutteli heiniä hieman kauempana. Tepastelin Letun luo joka katseli minua kärttyisesti kuin sanoen: "Missäs neiti on ollut? Onkos rakkaan hoitoponinsa liikuttelu jäänyt vähemmälle?"
-"Anteeksi Lettu!" Naurahdin ja sujautin riimun ponin päähän. Ärtyneenä se lähti kuitenkin kanssani talliin.


Tallissa Papukaija hoiteli Latinaa.
-"Moi!" Huikkasin Papukaijalle joka harjasi para-aikaa Latinaa.
-"Moi Saippua! Mitä kuuluu?" Papukaija kysyi iloisesti.
-"Hyväähän minulle!" Vastasin myös iloisesti.
-"Onko Letulla huono päivä?" Papukaija kysyi irvistäen, varmaan näkien Letun naamasta että Letulla oli huono päivä.
-”Jep... Olen liikuttanut sitä aika vähän, varmaan hieman kärttyinen..." Vastasin ja hain toisen riimunnarun ja sidoin Letun käytävälle. Riisuin ponilta loimen ja vein sen kuivaushuoneeseen. Menin satulahuoneeseen, jossa oli Helena joka silitti varista. Tunnistin sen variksen. Se oli se jonka olin pelastanut. Olin ihan varma että se oli se. Sillä oli siivessä jonkinlainen side.
-"Hei Helena! Mitä tuo varis täällä tekee?" Kysyin.
-"Klinikalla oli kauheasti kiirettä ja kaikki häkit oli niin täynnä että he pyysivät että varis jäisi tänne toipumaan. Eläinlääkäri käy tarkistamassa sen vointia joka toinen viikko." Helena vastasi hymyillen.
-"Selvä!" Sanoin ja hymyilin myös. Minäkin aloin silittämään varista.
-"Ja variksen nimi on muuten Laku. Eräs alkeistunneilla käyvä tyttö näki tämän variksen ja kysyi sen nimeä. Sanoin että sillä ei ole vielä nimeä, mutta hän voisi keksiä sille nimen. Eli sen nimi on nyt Laku, koska tyttö nimesi sen Lakuksi, jos sinulle sopii koska sinähän tämän löysit?" Helena selitti ja kysyi.
-"Tottakai sopii!" Sanoin ja hymyilin entistä enemmään.
-"Saippua! Lettu alkaa hermostua! Tule jo!" Kuului Papukaijan ääni. Kuului hermostunutta kavioiden paukuttelua lattiaa vasten. Sanaakaan sanomatta nappasin Letun harjapakin ja lähdin satulahuoneesta. Pakitin vielä satulahuoneen ovelle.
-"Nähdään! Kiitos että Laku saa asua täällä!" Huikkasin ovelta ja lähdin Letun luokse. Lettu katsoi minua ärtyneenä ja ponin ilme oli "Nukahditko vai jäitkö haaveilemaan, kuhnuri?" ilme. Naurahdin ja aloin harjaamaan märkää Lettua. Kun oli harjaus suoritettu, oli kavioiden vuoro. Ensimmäinen kavio, vasen etujalka, nosti kavion kahdennella yrityksellä, toinen kavio, vasen takajalka, nosti kavion neljännellä yrityksellä, kolmas kavio, oikea etujalka, nosti kavion kolmannella yrityksellä, ja neljäs kavio, oikea takajalka, nosti kavion viidennellä yrityksellä. (Aika asiallista...) Sitten tallustelin TAAS satulahuoneeseen hakemaan satulan, palasin Letun luokse ja aloin laittamaan satulaa. Asettelin satulan paremmin ja kiristin satulavyön. Hain suitset ja aloin taistelemaan Letun kanssa suitsien laitosta. ”Ei ikinä!” Poni tuntui sanovan. Lettu kuitenkin miljoonantuhannen tunnin päästä antoi periksi. Sain suitset sille päähän ja talutin sen ulos.

Ulkona hyppäsin Letun selkään ja aloimme kävellä maastoon. Lettu yritti päästä laukkaamaan, ja oli vaikeaa pitää se kurissa. Kuitenkin poni pysyi juuri ja juuri kurissa. Kun aloimme ravata, poni lähti laukkaamaan. Vaikka miten yritin sitä pysäyttää, poni vain jatkoi matkaansa. Se villiintyi ja se nousi takajaloilleen. Melkein tipahdin satulasta, mutten maahan, sillä roikuin suitsissa kinni. Olisi ollut järkevämpää ehkä kyllä pudottautua, mutta roikuin suitsissa kuitenkin. Takakaari painoi vatsaani kun ”makasin” etukaaren päällä ja kiipesin ylös, ja en ollut valmistautunut, että Lettu nousisi taas takajaloilleen kovasti pukittaen ja mätkähdin satulasta maahan. Lettu laukkasi metsäpolkua eteenpäin. Lähdin juoksemaan ponin perään, mutta kompastuin kiveen, ja lennähdin leuoilleni. Nousin äkkiä mutta poni oli jo kadonnut lumisten puiden taa. Kohta kuului kavioiden kopsetta, ja luulin että Lettu palasi, mutta puiden takaa tuli Derry ja Nienke.
-"Saippua! Näimme Derryn kanssa Letun laukkaavan kohti järveä! Se oli ihan villi ja laukkasi kovaa hirnahdellen! Derrykin pelästyi Lettua!” Nienke sanoi hätääntyneenä. Tunsin klontin suussani ja sylkäisin sen pois. Sieltä putkahti hammas. Nyt minusta sitten tuli harvahammas. Maistoin veren suussani.
-”Lähden juoksemaan Letun perään!” Sanoin ja aloin juoksemaan.
-”Onnea!” Nienke sanoi perääni. Katsoin taakseni ja näin Derryn haistelevan hammastani. Käänsin katseeni eteenpäin. Tulin kohta järvelle, jossa Lettu koitteli jäitä, kestäisivätkö ne.
-”Lettu! Seis!” Huusin Letulle joka katsoi minua hämmästyneenä. Ennenkuin se ehti edes silmiään räpäyttää niin olin jo ottanut sen suitsista tiukan otteen ja nousin ponin selkään päättäväisesti.
-”Tämmöisiä karkuretkiä ei enää koskaan!” Sanoin tiukasti ja aloin kävelemään tallille. Matka sujui rauhallisesti koska Lettu oli selvästi väsynyt. Samoin minä. Lettu ei enää ollut kärttyinen, minä olin.
-”Tänään on muutenkin ollut pitkä päivä…” Mutisin itsekseni. Lettu oli kuin ei olisi kuullut sanojani.


Saavuimme tallipihaan ja laskeuduin satulasta. Talutin väsyneenä Letun sisälle. Olin niin väsynyt että ei jaksanut enää edes olla vihainen. Haukotellen sidoin Letun käytävälle ja riisuin tältä suitset. Vein suitset satulahuoneeseen ja pesin kuolaimet. Laitoin suitset paikoilleen ja palasin Letun luo. Avasin satulavyön ja kannoin satulan satulahuoneeseen. Laitoin satulan paikalleen ja otin harjapakin. Palasin ponin luokse ja aloin harjaamaan laiskoin vedoin Lettua. Kun olin harjannut Letun, otin kaviokoukun ja puhdistin Letun kaviot. Jouduin pitämään kavioita kokonaan itse ylhäällä. Kannoin ihan väsyneenä harjapakin satulahuoneeseen ja hain loimen kuivaushuoneesta. Lönkyttelin Letun luo ja laitoin Letulle loimen. Talutin Letun pihattoon. Lähdin kävelemään kelkkaa kohti ja lähdin potkuttelemaan kotiappäin.

// Loppu (:

© Saippua

Hui sentään miten tapahtumarikas maastoretki!

Onneksi ei käynyt pahemmin, harmi tietysti hampaan puolesta Toivottavasti sinulla on hyvä hammaslääkäri joka osaa korjata vahingon! Letulla taisikin olla vähän villimpi päivä, mikä on aika harvinaista tälle kiltille ponille. Pitää toivoa, että tällaiset tempaukset jäävät vähemmälle :'D

Hyvin kirjoitettu tarina, ja todella jännittävä, saat 8 hoitopistettä!

-Helena

[Helena]

Siirretty vanhasta hoitokirjasta (17.2.2015)

Taluttalua (Saippua laiskana, eikä jaksa ratsastaa...)

Nousin bussiin. Menin istumaan penkille. Bussi lähti liikkeelle. Laitoin kuulokkeet korvilleni ja kuuntelin musiikkia. Katselin ulos ja viestittelin kavereideni kanssa ryhmässä.
"Oon menos tallille, älkää sit ihmetelkö miks oon kuollu " Lähetin viestin. Kaveriltani tuli vastaus:
"Kuolluha sä oot aina, laiskiainen "
"Nii Letunki mielest xD" Vastasin. Laitoin puhelimeni äänettömälle ja taskuun. Saavuimme Ratapihaan. Menin ulos bussista ja lähdin kävellen pihaan. Astelin pihatolle, missä oli joku tyttö ja hevoset.
-"Hei!" Sanoin tytölle. "Oletko alkanut hoitamaan täällä jotakin heppaa?" Kysyin vielä.
-"Juu, olen! Nimitääin Remua! Nimeni on muutes Minttu!" Tyttö vastasi. Mintuksi esittäytynyt tyttö silitteli Remua.
-"Nimeni on Saippua. Ja muuten, varovasti Remun kanssa, se on joskus karannut! Et arvaakkaan mikä etsiminen siinä oli!" Vastasin Mintulle ja menin sisälle pihattoon. Otin matkalla mukaani Letun riimun ja riimunnarun.
-"Heh! Selvä!" Minttu naurahti.
-"Ja mä hoidan täällä Lettua!" Sanoin.
-"Heipsan Lettu! Tänään en sulla ratsasta, oon senverran väsynyt homehtunut laiskiainen. Kuten tiedät! Aion vain vähän liikutella sua tuossa pihassa talutellen." Sanoin Letulle kun tulin sen luokse ja sujautin riimun sen päähän. Aloin taluttamaan Lettua talliin.


Sidoin Letun käytävälle. Aloin harjaamaan sitä, se oli saanut piehtaroitua itsensä lumeen ja lumen alta oli tullut maata, ja tietenkin Lettu oli melkein kokonaan mullan peitossa. Pakkasta ei ollut hirveästi eikä ollut myöskään liukasta. Olin jo hakemassa Letun harjapakkia.
-"Ei tuo lika millään harjaamalla lähde!" Parahdin. Talutin Letun pesupaikalle ja aloin pesemään tätä. Pesun jälkeen kuivasin sen. Sitten hain Letun harjapakin ja talutin sen käytävälle, en halunnut putsata kavioita pesupaikalla, pelkäsin, että lunta ja likaa menisi viemäriin. Putsasin Letun kaviot. Talutin sen ulos. Taluttelin sitä. Kävelin Letun kanssa kentän ohi. Nienke ja Papukaija hyppivät siellä esteitä.
-"Moi! Hienosti menee!" Huusin kentän laidalta Nienken hypyn jälkeen.
-"Kiitos! Tuu mukaan!" Nienke huusi takaisin.
-"Ei kiitos! Tämä laiskiainen ei todellakaan jaksa ratsastaa. Oon niin väsynyt. Joskus toiste!" Vastasin Nienkelle haikeana. Olisi ollut toosi kivaa päästä hyppimään esteitä Papukaijan ja Nienken kanssa.
-"Ok!" Vastasi Papukaija. Hän vuorostaan hyppäsi esteen. Papukaija meni tietty Latinalla ja Nienke meni Derryllä. Taluttelin vielä vähän aikaa Lettua. Sitten vein Letun pihattoon. Annoin sille porkkanan.
-"Anteeksi Lettu, ettet päässyt hyppimään Latinan ja Derryn kanssa esteitä. Olen niin väsynyt." Sanoin Letulle. Karla tuli juuri silloin antamaan hevosille heiniä. Autoin Karlaa. Vilkaisin puhelimeni kelloa.
-"Bussi tulee ihan kohta! Moikka Lettu!" Sanoin Letulle ja kävin hakemassa laukkuni. Kiiruhdin pysäkille. Bussi tuli ja hyppäsin sen kyytiin. Bussi lähti ajamaan kohti pysäkkiä, joka oli lähinpänä taloa, missä asuin.

// Tulee vielä kuva (ehkä!!!)

aijaa.com/WQatcq <---- Kuva

(Hiirellä tehty)


© Saippua

Hauskaa, että puuhailit Letun kanssa muuten kuin ratsastaen, se on hyvää vaihtelua niin hevosille kuin väsähtäneille hoitajillekin Ethän vain paiski liikaa hommia, kun noin väsytti?
Lettu saikin oikein kokovartalohoidon, pesut ja kaikki! Onneksi nyt on ollut jo plussakelejä, niin peseminenkin on mahdollista ilman hirveää flunssaa! Tykkään myös siitä miten huolehdit viemärin tukkeutumisesta, hyvin huomaavaista!

Mukava tarina kaiken kaikkiaan, ja ai miten ihana kuva! Saat näistä yhteensä 8 hoitopistettä!

-Helena

[Saippua]

Sateenvarjoni ropisi kun sadepisarat osuivat siihen. Kävelin surullisena tallipolkua pitkin surressani sitä että aurinko ei paistanut. Olisi pitänyt tulla eilen kun aurinko paistoi. Saavuin tallipihaan. Hevoset seisoivat pienessä katoksessaan ja katsoivat surkeana minua, etenkin Lettu. Letun ilme oli juuri se koiranpentuilme joka tarkoitti sitä että se ei halunnut mennä ratsastamaan sateella.
-"Kyllä vain, Lettu. Joudut menemään maastoon kanssani." Sanoin Letulle surullisesti. Lettu mulkaisi minua vihaisesti. Otin koukusta riimun ja riimunnarun ja avasin portin. Lettu ei tullut tavalliseen tapaan tervehtimään minua. Sujautin riimun ponin päälle ja aloin vetämään sitä talliin. Lettu naulitsi pikkukavionsa maahan ja aloin maiskuttamaan sitä talliin. Kaivoin taskustani porkkananpalan. Lettu katsoi minua kuin olisin köyhä peltohiiri, ja Lettu olisi suuri ja mahtava. Löysin laukustani kokonaisen porkkanan, porkkana kiinnosti Remua ja Mosseakin. Lettu oli ensimmäisenä nappaamassa porkkanaa ja sain sen sisälle. Remu ja Mossekin halusivat sisälle. Talutin Letun harjauspaikalle. Kiinnitin sen siihen ja riisuin ponilta sadeloimen jonka alla oli kevyt toppaloimi. Otin toppaloimen ja viikkasin ne. Vein sadeloimen kuivumaan ja laitoin kevyt-toppaloimen paikalleen ja hain harjapakin. Harjasin Letun. Puhdistin kaviot. Hain ponin satulan. Nostin satulan Letun selän päälle sekä asettelin sen paikoilleen. Kiristin satulavyön ja lähdin hakemaan suitsia. Suitsin ponin ja talutin sen sateeseen. En ollut huomannut, että sade oli lakannut ja riisuin sadetakkini. Nousin Letun selkään ja lähdimme pitkin ohjin maastoon.


Maastossa taputin Lettua kaulalle ja keräsin ohjat. Annoin ponille pohkeita ja lähdimme raviin, ensin harjoitusraviin ja sitten kevyeeseenraviin. Painoin jalkoja alemmas ja annoin Letulle laukkapohkeet. Lähdimme laukkaamaan loskaisella polulla. Saavuimme siihen samaan rantaan missä olimme melkeinpä aina käymässä. Nojauduin eteenpäin halatakseni Lettua, ja selkäni naksahti. Tein maailmanympärysmatkan molempiin suuntiin ja sitten tein maailmanympäryysmatkan mahallani. Kun olin valmis, ei selkä naksahdellut enää. Pyöritin vielä olkapäitä ja otin hyvän ryhdin. Kävelimme sitä samaa rantaa pitkin kauan ja lähdimme laukaten tallille.

Tallipihassa laskeuduin ponin selästä. Oli pilvistä, muttei satanut. Talutin Letun talliin.


Tallissa oli kova vilske. Tuntilaisia oli hotelemassa hevosia ja minä talutin Letun pesupaikalle kun se oli vapaa. Hain äkkiä harjapakin ja riisuin ponilta varusteet. Vein varusteet satulahuoneeseen ja harjasin Letun. Talutin Letun pihattoonsa. Silittelin sitä ja kerroin sille monista jutuista. Muiskautin sille pusun turvalle ja lähdin kotiin.



//Ihanan tunnelmallinen tarina, tunsin tuon loskaisen kevätfiiliksen nahoissani
Mukavan rento ratsatusretki teillä, jaksoit venytelläkin ja kaikkea! Lettukin varmasti tykkäsi loppujen lopuksi, vaikka olikin alussa vastahakoinen lähtemään Kohta onkin jo kesä ja sitten päästään kunnolla maastoilemaan

Saat tästä tarinasta 6 hoitopistettä!

ps. pistemääräsi ylitti 50HP, olet nyt tasolla 5! Onneksi olkoon! Lisäilin myös profiiliisi yhden merkin!

-Helena

[Saippua]

Katselin tuttua tallirakennusta. Sen vieressä oli pihatto, jossa katseli poni korvat höröllä minua. Kävelin hymy korvissa asti pihatolle ja silitin ponia.
-Anteeksi kun en ole ehtinyt käydä tallilla. Sanoin ponille. Hain riimun ja riimunnarun. Pitkästä aikaa esteitä Letulla ajattelin mennä. Laitoin riimun Letun päähän. Talutin sen talliin.


Katselin ponia pesupaikalla. Yltäpäältä mudassa.
-Ihan niinkuin Usva... Mutisin. //Tähän väliin että kun kävin viimeksi tunnilla, ja minun piti laittaa kavereideni kanssa eräs Usva- niminen hevonen, niin se ryökäle oli ihan mudan peitossa... Vieläpä kun kimo heppa oli kyseessä (IRL)//  Ajattelin pestä Letun puhtaaksi. Sitten antaisin sen kuivua ja sitten esteet.  Päästin juoksevaa vettä Letun mutaiseen runkoon ja aloin kuuraamaan sitä hevos-shamppoolla. Kohta se oli puhdas mutta märkä. Kuivasin Letun ja vein sen ulos pihatton. Aurinko paistaa porotti ja oli kuin kesä. Kaivoin läksykirjat esiin ja syvennyin läksyihin pihaton nurkassa. Pari kertaa Lettu tuli ihmettelemään, miksi pysyn joidenkin paperilappusten luona. Letulla oli kai tylsää kun se sieppasi matikankirjani.
-Lettu! Tänne se matikankirja! Se oli vaikea lasku! Toruin Lettua. Poni hölkkäsi luokseni ja luovutti läksykirjan. Syvennyin tylsiin matikantehtäviin ja sitten aloin tekemään YT:n tehtäviä. Kun sain vihdoin läksyt valmiiksi, vein Letun sisälle ja harjasin sen. Kaviotkin puhdistuivat kätevästi ja sitten aloin taistelemaan suitsien kanssa. Lämmitin kuolaimet ja silloin ne kelpasivat. Satula meni hienosti ponin selkään. Talutin Letun ulos.


Talutin ulkona Letun kentälle jossa Velmu//Ja tässä välissä kävin tarkistamassa oliko se Velmu vai Velmo// riehui esteiden kimpussa kaataen kaikki esteet. Päästin Letun kentälle vapaaksi kun itse menin häätämään Velmua. Kun Velmu oli kentän ulkopuolella, kokosin esteet. Nousin ratsaille ja menin pari kierrosta alkukäyntejä. Ravasimme vähän ja annoin ponille laukkapohkeet. Kaviot rummuttivat maata ja liisimme esteen yli. Myötäsin hieman myöhässä ja sitten seuraavat esteet. Yhdellä estellä taas liisimme esteen yli, kun kuului kolahdus, eli puomi tippui. Pysäytin Letun ja taputin sitä. Kävelin Letun kanssa loppukäynnit ja hieman muistin virkistämiseksi menin ihan alkeista koulusta, ratapituussuuntaleikkauksia, rataleveyssuuntaleikkauksia, kokorataleikkauksia yms. Taputin Lettua taas ja laskeuduin. Talutin Letun talliin.

Tallissa kysyin Helenalta, saisinko siistiä Lettua vähän. Se sopi Helenalle, hommiin siis! Ekana kuitenkin varusteiden riisuminen ja harjaus. Sitten siihen siistimiseen. Hain terävät sakset, selvitysainetta ja ihmisten hiusharjan jota en enää käytä. Olin ottanut sen mukaan ihan Letun siistimistä varten. Harjasin Letun hännän ja harjan siisteiksi sekä selvitin ne selvitysaineella. En ajatellut leikata Letun harjaa, ei se varmaan Helenallekkaan sopisi. Kysyin, että voiko hännästä ottaa palasen, ja se sopi. Leikkasin Letun hännästä n. 8 cm pois ja leikkasin vuohiskarvoja. Vuohisten läheisyydessä on myös liikavarvas, joten leikkasin senkin pois, siinähän ei ole tuntoa. Sitten painoin korvaa yhteen ja leikkasin siitä hieman karvoja. Taputin ja kehuin sitä ja päästin sen pihattoon. Taputin Lettua ja muiskautin sille pusun. Otin pyöräni pyörätelineestä ja pyöräilin kohti kotia.

En tiedä, tuleeko kuvaa, ehkä.


//Anteeksi viivästys vastauksessa, olin tosiaan ihan täydellisesti unohtanut vastata :'D

Mutta tarina oli oikein mukava, ihanan kesäinen. Letulla oli näköjään hauskaa matikankirjasi kanssa Ja poni pääsi tekemään lempiasiaansa, eli hyppäämään! Tällä kertaa poni kuitenkin sekoili jalkojensa kanssa, ja pudotti puomin. Sellaista sattuu, ensi kerralla paremmin! Ja ihanaa, että keksit vähän siistiä Letun häntää. Talven jäljiltä karvat rehottaa hallitsemattomasti kaikilla hevosilla, pitäisi käydä siistimässä muitakin hevosia

Saat tästä tarinasta 7 hoitopistettä!

-Helena

[Evie]

Those lonely days are over

Saapastelin minulle ennestään tuntematonta hiekkatietä eteenpäin. Olin juuri muuttanut Kalkkivuoreen ja lähtenyt etsimään kylän keskustaa. Asustin pellon laitamilla pienessä mummonmökissä kahden kultaisennoutajani Ricon ja Sennan kanssa, eikä minulla ollut aavistustakaan mihin suuntaan olisi hyvä kävellä löytääkseen keskustaan. Täälläpäin se ei ainakaan näyttänyt olevan, sillä ympärilläni olin vain peltoa ja metsikköä. Ristinsielua ei näkynyt mailla eikä halmeilla, joten en voinut edes kysyä tietä keneltäkään. Tätä kai se syrjäseuduilla asuminen oli. Pyyhkäisin vaaleanpunaisen hiuskiehkuran korvani taakse ja puuskahdin harmistuksissani, kun huomasin edestäpäin lähestyvän polkupyörän. Pyörää ajoi hieman ihonväriltään tummahko naisihminen. Viitoin tätä pysähtymään kohdallani.
-Hei ja anteeksi häiriö, oon vasta muuttanut ja yritin löytää tietä keskustaan, oon ihan hukassa, sanoin naiselle ja tunsin punastuvani noloudesta.
-Heippa, nyt oot kyllä sitten lähtenyt ihan väärään suuntaan, tämä tie vie Ratapihan Ratsutallille. Keskusta on tuolla toisessa suunnassa ja sanotaanko että sinne on tovin verran matkaa, nainen vastasi naurahtaen.
-Aih, no kiitos kuitenkin, hymähdin ja päästin tämän jatkamaan matkaa. Vai Ratsutalli, siitä olikin aikaa kun olin viimeksi ollut tekemisissä hevosten kanssa. Uskaltaisikohan sitä käydä tallilla vierailemassa nyt kun täälläpäin kerran olin? Ehkei minua ihan heti häädettäisi jos eksyisin sinne, saattaisin jopa kysyä kyydin joltain keskustaan. Päätin jatkaa matkaani kohti tallia.

Saavuin pienen punaisen navettamaisen tallin pihaan. Kaikki oli niin kovin kotoisan näköistä, enkä minä hattarahiuksineni ja lökäpöksyineni sopinut ollenkaan pihapiiriin. Kentällä kaukana minusta näkyi ratsukko hyppivän esteitä ja tarhoissa oli monen kirjavaa sakkia tuijottelemassa minua. Tallirakennuksen päädyssä olevasta aitauksesta silmiini osui jotain todella houkuttelevaa. Pieni risteytyksen näköinen poni kallisteli päätään aidan lävestä. Sen tuuhea karvainen turkki houkutteli jokaista upottamaan kasvonsa sen uumeniin. Kävelin varovasti tuon suloisuuden luokse ja ojensin tälle varovasti käteni. Poni henkäisi syvän lämpimän henkäyksen kädelleni ja kurottautui sitten hamuamaan taskujani. 
-Ei mulla oo sulle nyt mitään, naurahdin ja rapsutin ponin otsaa. Se näytti nauttivan. Rapsuttelin ponia kaikessa rauhassa, kun selkäni takaa alkoi hiekka rapista. Käännähdin ja näin noin minun ikäiseni, mutta rutkasti aikuisemman näköisen naisen. Hän soi minulle vienon hymyn.
-Hei, et taidakkaan olla vakiokävijöitä? Nainen kysyi.
-Ei en, eksyin tänne vahingossa, olen vasta muuttanut tälle kylälle, olen Evie, vastasin ja ojensin käteni.
-Hauska tutustua Evie, olen Helena, tervetuloa Ratapihan talleille! Nainen sanoi ja tarttui käteeni.
-Taisit jo ihastua hurmuripoikaamme vai mitä? Tämä jatkoi pian ja käveli ohitseni rapsuttamaan tuota kirjavaa ponia.
-Onhan se supersöpö, hymähdin.
-Tiedätkös sillä ei ole pitkään aikaan ollut omaa hoitajaa, kiinnostaisiko sinua? Voisin samalla tutustuttaa sinulle kyläläisiä niin kotiudut nopeammin, nainen siis Helena ehdotti.
-Oh en minä oikein tiedä, aloitan työt keskustan kahvilassa pian ja minulla on kaksi koiraakin kotona, mahtaako aikani riittää... vastasin hämilläni.
-Noh jos annan sinulle miettimisaikaa, soittelet sitten jos mielesi muuttuu, tulehan niin vien sinut kotiin jos kerta olet eksynyt, nainen vastasi hymyillen.
-Kiitos hirveästi, pelastit päiväni kirjaimellisesti, naurahdin ja lähdin naisen perään. Ehkäpä minä sittenkin saisin tehtyä aikaa tätä paikkaa varten, tuo poni joka jäi katsomaan peräämme oli jotain sanoinkuvaamatonta, ehkä sitä juuri tarvitsisin elämääni. Ken tietää...



//Pahoitteluni vastauksen viivästymisestä!
Olipas hauska tarina! Tämän tyylistä kirjoitusta en olekaan vielä meidän hoitokirjassa lukenut, hyvin "tarinamainen" Kirjoitus oli moitteetonta, ei kirjotusvirheitä tai muutakaan häiritsevää. Odotan innolla jatkoa sulta!

Saat tästä aloitustarinasta 5 hoitopistettä!

-Helena

[Evie]

Never say never

Kaksi viikkoa oli vierähtänyt seikkailustani Ratapihan talleilla. Olin asettunut uudelle asuinalueelleni jo hyvin ja työtkin olivat lähteneet sujumaan. Silti minulla oli kokoajan tunne, että jotain puuttui. Tiesinhän minä kokoajan mistä tuo tunne oli peräisin, pieni täplikäs poni oli tullut jo uniini kummittelemaan, joten ehkä olisi aika tehdä oikea ratkaisu. Näppäilin tietokoneeni näytölle Ratapihan nettisivun ja selasin alareunaan, josta löytyi puhelinnumero. Hitaasti mutta varmasti asetin tuon numeron puhelimeni näytölle ja painoin vihreää,
-Tuut, tuut, tuut, Ratapihan Ratsutalli, Helena puhelimessa, kuului pian linjalta.
-Höm, Evie Härmälä tässä hei, kävin jokunen viikko sitten teillä vierailemassa ja tiedustelisin nyt, että onko se pieni täplikäs poni vielä vailla hoitajaa josta silloin puhuimme? lausuin hetken mietittyäni.
-Aa muistankin sinut, Letulle on ollut nyt kysyntää, mutta eiköhän me saada asiat järjestettyä niin, että saat sen hoiviisi, tule käymään joku päivä niin sovitaan tarkemmin, Nainen vastasi iloisen kuuloisesti.
-Voisinkin tulla heti, nähdään, kiitos. Sanoin ja painoin linjan kiinni. Hypähdin salaa onnenloikkia olohuoneessani ja riensin pukemaan takkia .Kello oli lähemmäs ilta seitsemän ja ulkona oli jo pimeää. Napautin muutaman heijastimen takkini hihaan ja otin pyöränlampun lipaston laatikosta. Pakkasta oli jo liki kahdeksan astetta, joten vedin vielä pipon peittämään herkästi jäätyvät korvani. Astelin ulos narahtavasta ovesta ja hain pyöräni vajan takaa. Tuo vanha kivikautinen pyörä pysyi juuri ja juuri kasassa, mutta eiköhän sillä vielä muutaman kilometrin tallimatkan kulkisi. Ensiviikosta olisi kyllä jo pakko selvittää kylän bussiaikataulut. Polkaisin rotiskoni pimeälle pihatielle ja napsautin lampun himmeän valon päälle.

Neljänkymmenenviiden minuutin ja jäätyneiden sormien sekä varpaiden jälkeen saavuin Ratapihaan. Jätin pyöräni nojailemaan isoon kiveen pihamaalla ja astelin sisään talliin. Hieman arastellen kävelin käytävää edemmäs, kunnes näin oven jota koristi vino "toimisto" kyltti. Koputin oveen kolmesti ja painoin kahvasta. Astuin sisään ja näin tutun naisen pöytänsä ääressä.
-Hei, tulithan sinä sieltä, raivasin sulle jo kaapin vintille ja kerroin Letulle ilouutisen, nainen naurahti ja osoitti minulle tuolia pöytänsä vieressä. Istahdin tuoliin ja kysyin:
-Mitäs tässä nyt sitten tapahtuu?
-Joo elikkäs tehään nyt ihan vaan tällänen suullinen sopimus, että Lettu on sun hoitoponi niin kauan kun tahdot, huomioon ottaen että tietenkin hoidat sitä hyvin ja maalaisjärkeä käyttäen. Näin alkuun saat harjailla ja talutella sitä, sekä pitää huolta varusteista ynnämuuta, ja kun ootte kunnolla tutustunut niin tulee mukaan ratsastusta jne. Sulle on siis oma kaappi tuolla ylhäällä kerhohuoneessa minne voit laittaa mitä tykkäät ja kerhohuoneessa saa muutenkin viettää aikaa tallilla ollessaan, siellä on myös kahvinkeitin sun muut tärkeydet. Voin näyttää sulle vielä paikkoja tässä. Muihin hoitajiin saa tutustua ilomielin ja toivotaan, että pääset mukaan joukkoon nopeasti, Helena vastasi pitkästi.
-Kuullostaa hyvälle, hymähdin ja sinetöimme sopimuksen kätellen. Lähdimme tallin puolelle katsomaan paikkoja.

Tallissa kävimme läpi tärkeimmät paikat pesupoksista rehuhuoneeseen ja varustehuoneeseen. Helena näytti myös pikkutallin puolen minulle, vaikken sitä tarvinnutkaan. Kävimme myös tauko- sekä kerhohuoneissa ja kentällä. Sekä lantalalla. Kun paikat oli esitelty Helena saattoi minut pihatolle ja toivotti onnea tulevaan koitokseen nelijalkaisen monsterini kanssa. Mikä taisi olla vain vitsi, sillä olin ymmärtänyt ponin olevan kiltein koko tallin nelijalkaisista. Tervehdin Lettua rapsutuksilla ja ujutin sille omenanlohkon taskuni uumenista. Poni näytti pitävän minusta jo heti alkuun, joten ehkä tarinastamme tulisi vielä hyvä ja pitkä. Nyt kello oli kuitenkin jo lähemmäs yhdeksää, joten minun olisi aika lähteä kotiin jos tahdoin selvitä aamulla töihin. Kävelin hakemaan pyöräni ja polkaisin sen kohti tallitietä jättäen punaiset rakennukset taakseni.


//Oi, oi, kirjoitat kyllä ihanan realistisesti! Tykkään kovasti sun tyylistä
Toivottavasti viihdyt Letun hoitajana, nyt kun otit pestin vastaan! En tosin tiedä, kuka kertoi Letun olevan tallin kiltein poni hoitaessa näin kyllä on, mutta kun ponin selkään kiipeää, sillä voi olla hihassaan temppu jos toinenkin!

Saat tästä tarinasta 5 hoitopistettä!

-Helena

ps. jos haluat edetä "realistisesti" tarinoissasi, niin ei toki tarvitse ratsastaa vielä vaikka tasot sen sallivatkin.

[Evie]

Keep on walking

Vedin takkini vetoketjua ylemmäs ja kaulahuiviani enemmän kasvojeni suojaksi kun taapersin hiekkatietä kohti Ratapihaa. Kylmä viima puhalsi vasten kasvojani ja sai poskeni helottamaan kirkkaan punaisina. Maa oli kuurasta valkeana, vaikka kello oli jo likemmäs yksitoista. Ehkä se oli vain uskottava talven tekevän tuloaan, kohta sai vuorata itsensä kymmeneen takkiin ja toppahousuihin, jotta uskalsi astua ulos ovesta. Onneksi Ratapihan tallin tumma katto näkyi jo puiden lomasta. Kävelin hiljaiselle tallipihalle ja katselin ympärilleni. Hevoset söivät juuri päiväheiniä tarhoissaan, joten luultavasti löytäisin kaikki kaksijalkaiset taukohuoneesta. Tallustin tallin kentän puoleiseen päätyyn ja astuin sisään taukohuoneen ovesta. Huone oli kuitenkin harmikseni tyhjä. Kävelin portaiden luokse ja kapusin ylös kerhohuoneeseen. Siellä olikin ilokseni muutama muukin hoitaja syömässä eväitään. Tervehdin tyttöjä ja kävelin kaappini luokse. Ovi aukesi narahtaen ja laskin reppuni kaapin hyllylle. Suljin oven ja käännyin kannoillani. Pelästyksekseni yksi tytöistä oli hiippaillut suoraa taakseni.
-Moi oon Wilma, sulla on tosi kivat hiukset! Tyttö hihkaisi ja ravisti kättäni.
-Kiitos, Evie tai Eve, kummaksi haluatte kutsua, hymähdin.
-Ai sä oot se Letun uus hoitaja, kiva saada vähän vanhempaakin porukkaa hoitajalaumaan, Wilma naurahti ja istuutui takaisin pöydän ääreen.
-Joo oon ihan vanha jarru jo. Mites keitä te hoidatte täällä? Vastasin ja kysyin kolmelta huoneen tytöltä.
-Wilma hoitaa Ladia, mä oon Bellan omistaja ja Bea alotti juuri Latinan hoitajana, ruskea tukkainen tyttö sanoi ahtaessaan samalla sämpylää suuhunsa.
-Ainiin ja mua voi sanoo Laalaaks, tyttö jatkoi vielä leipää mussuttaen.
-Selvä juttu, hauska tutustua kaikkiin. Mä lähden nyt tutustumaan tarkemmin hoitopolleeni, toivottavasti nähdään taas, sanoin tytöille ja lähdin laskeutumaan portaita takaisin alas.

Saavuttuani pihamaalle näytti tarhoissa olevan ruokailuaika jo ohitse, joten uskalsin mennä pihattoon häiritsemään Lettua. Tervehdin täplikästä ponia rapsuttelemalla sen otsaa. Poni hamusi taskujeni suuntaan herkkujen toivossa, mutta tällä kertaa minulla ei ollut antaa sille mitään. Aidalla roikkui harmaa riimunnaru, joka luultavasti kuului Letulle, sillä ponin päässä näytti olevan saman sävyinen riimu. Otin narun varovasti aidalta ja napsautin sen kiinni ruunan riimuun. Avasin vinkuvan portin ja päästin Letun kanssani samalle puolen, sulkien portin hyvin etteivät muut pihaton asukkaat pötkisi pakoon poissa ollessamme. Lähdin taluttamaan Lettua rauhakseen ympäri tallin piha-aluetta samalla höpisten sille turhanpäiväisyyksiä elämästäni. Välillä pysähdyimme kun ruuna jäi tonkimaan maata, kuin koira konsanaan. Pieni päivä kävelymme sujui hyvin, Lettu kulki nätisti, mikä kohotti rutkasti itsevarmuuttani sen käsittelyssä. Palailimme takaisin pihatolle ja päästin ruunan aitojen sisuksiin. Laitoin narun takaisin aidalle, jottei se häviäsi. Rapsuttelin vielä hetken ruunaa ja jätin sen sitten lajitoveriensa seuraan. Ei liikaa makeaa mahan täydeltä, niinkuin äitini olisi tähän väliin sanonut. Ehkäpä kuluttaisin loppupäivän tutkien tallia lisää.

Aikani ulkona tähyiltyäni kävelin takaisin taukohuoneelle ja pujahdin sen läpi satuhuoneeseen. Tuju nahkarasvan tuoksu leijui huoneessa. Tutkailin tovin huoneen antimia, kunnes päässäni alkoi jo pyöriä ja päätin palata takaisin tallin puolelle. Astuttuani takaisin tallin puolelle, tajusin aivan uuden oven vieressäni. Huoneen ovessa luki isolla kuivaus. Astuin varovasti huoneeseen ja näin harmaantuneen pesukoneen kulmassa. Tangoilla roikkui loimia ja lattialla pyöri muutama pölypallo. Huoneessa oli superlämmin, ehkäpä juuri siksi, että siellä kuivattiin asioita. Tunsin itseni taas todella fiksuksi. Poistuin huoneesta jälleen takaisin tallin puolelle. Tutkailin tovin vielä tuntikalenteria ja tervehdin karsinaansa saapunutta Latinaa. Ehkäpä olin ahminut tarpeeksi tallielämää sisääni tältä erää. Kipaisin hakemaan reppuni takaisin kaapiltani ja lähdin tallustamaan takaisin kotia kohti. Ehkäpä tulisin jo huomenna uudestaan, ken tietää?



//Teillä meneekin hyvin Letun kanssa, poni selvästi tykkää tollaisesta käppäilystä, rento luonne kun on ;D
Kivasti kuvasit taas tallia ja henkilöitä, toi huoneiden tutkiminen on kivaa luettavaa, pääsen jotenki itekin ihan fiiliksiin, kuin tutkisi jotain uutta paikkaa (vaikka oon suunnitellu koko höskän )

Saat tästäkin tarinasta 5 hoitopistettä! Kirjoitat ihanasti, ja vaikka painotankin aina sisältöä, mikä sulla on mahtavaa, en anna vielä enempää pisteitä lyhyyden vuoksi

-Helena

[Evie]

En keksi otsikkoa mut tää teksti tässä on silti hieno

-Plaah keksikää mulle jotain tekemistä, huokaisin kerhohuoneen lattialla x asennossa maatessani.
-Mee ratsastaan Letulla, Wilma ehdotti ja pyöritteli punaista hiuskiehkuraa sormensa ympärille.
-Emmä oikeen tiiä uskallanko mä? Justhan mä vasta alotin täällä, en tunne koko ponia, syö mut vielä päiväruuakseen, murahdin ja kellahdin mahalleni räsymatolla.
-Me voidaan tulla Laalaan kans pitää sulle tunti ja vahtiin ettet joudu ruuaks, Wilma naurahti.
-No muttakun e... En ehtinyt kuin alottaa kun tytöt jo tulivat repimään minua käsistä ylös lattialta ja raahasivat perässään satulahuoneeseen. Laalaa kasasi syliini Letun varusteet hoitopakkeineen kaikkineen ja Wilma tonki hyllyltä minulle lainakypärää. Tämän jälkeen tytöt taluttivat minut pihatolle ja sitoivat Letun aitaan kiinni.
-Noniin alas hommiin, Laalaa virnuili ja hypähti aidalle istumaan.
-Joojoo äiti tai siis äidit, naurahdin ja kaivelin Letun harjapakista pölyharjan ja kumisuan. Harjailin ruunan putipuhtaaksi. Wilma auttoi selvittämään sen jouhet. Puhdistin vielä kaviot ja Lettu oli valmis. Nostin pikkuruisen satulan sen pikkuruiseen selkään, suoristin huovan ja vedin satulavyön ensimmäisiin pykäliin. Kiristäisin sen sitten kentällä paremmin. Nappasin suitset kätösiini ja kävelin Letun pään luokse. Avasin riimun soljen ja vedin sen odottamaan ruunan kaulalle. Eihän ponia viitsinyt kokonaan vapaaksi päästää, ties mitä siitäkin olisi seurannut. Lämmitin hieman kohmeisia kuolaimia käsissäni ennenkuin tarjosin niitä ruunalle. Poika otti ne ilman sen kummempia taisteluita suuhunsa. Vedin suitset paikoilleen ja suljin remmit. Wilma täräytti kypärän päähäni ja Laalaa nappasi Letun irti riimunaru hässäkästään. Lähdimme tallustamaan kenttää kohti. Kuurainen maa rapisi kymmenen jalan astellessa eteenpäin.

Saavuimme autiolle kentälle ja sujahdimme portista sisään. Wilma veti varmuuden vuoksi portin kiinni ja sen jälkeen tytöt hyppelivät puomikopin eteen penkeille istumaan. Talutin Letun hieman keskemmälle ja kiristin sen satulavyön kunnolla. Laskin jalustimet ja keikautin itseni sen selkään. Säädin jalustimet sopivalle korkeudelle ja toivoin parasta.
-Noniin uralle kävelemään, Wilma komensi nauraen. Kehotin ruunan liikkeelle ja se lähti rauhallista käyntiä uraa kohti. Siitä oli aivan liian paljon aikaa kun olin viimeksi ratsastanut. Pelkkä käynti tuntui voittamattoman pelottavalta. Yritin kuitenkin työntää jännitykseni taka-alalle ja keskittyä. Eihän se käynyt päinsä, että aikuinen nainen pelkäsi ratsastaa.
-Noniin ota ohjia vähän lyhyemmäksi ja nostetaan ravi, ei kevennetä, saat vähän pepputuntumaa, Laalaa keskeytti ajatteluni. Tein työtä käskettyä ja ruuna nosti hienosti ravin.
-Tä ää ää o o oon to o ssi kammma laa , vo oinkoo m ä äää ke vvee n n t ä ä ää? Yritin saada kysymykseni ilmoille hytkymisestäni huolimatta. Tytöt nauroivat kippurassa penkeillä. Wilma kuitenkin myöntyi kysymykselleni.
-Johan helpotti, hymähdin.
-Tee vähän voltteja. Vaikka molempien pitkien sivujen keskelle yks, Laalaa opasti. Nyökkäsin vain. Ratsastus alkoi jo sujua paremmin ja tekniikat muistua mieleeni. Lettukin kulki todella nätisti ilman sen kummempia testailuja. Ehkä se tajusi minun olevan aivan ummikko. Kaarsimme kunnon kokoiset voltit pitkillä sivuilla. Ravailtuamme pidemmän tovin, Wilma kehotti kokeilemaan laukkaa. Nielaisin kauhistuksesta, mutta rohkeasti nostimme laukan. Letun laukka oli mukavan keinuvaa eikä ollenkaan niin hirveää kuin kuvittelin. Laukkasimme muutamat kierrokset kentällä ja siirryimme ravin kautta takaisin käyntiin.
-Jee hyvä Evie, sä teit sen! Wilma huudahti. Tytöt olivat kiivenneet aidalle taputtamaan.
-Hahaha, kiitos arvon huippuopettajat, palaan koulutukseenne varmasti uudelleen, nauroin ja taputin Lettuakin kaulalle. Kävelimme pitkät loppukäynnit, jonka jälkeen pysähdyimme ja tipautin itseni takaisin maan kamaralle. Pyllyni oli hieman hellänä, mutta ehkäpä siihen tottui. Tytöt olivat lähteneet jo omien otuksiensa pariin, joten saimme kävellä rauhassa laahustaen takaisin pihatolle. 

Pihaton luona riisuin Letulta varusteet ja laitoin riimun takaisin sen päähän. Pyöräytin ponin läpi vielä pölyharjalla ja puhdistin sen kavioista kentältä tulleen moskan. Päästin Letun takaisin aitojen sisäpuolelle ja ruuna teki pienet voiton tanssit tajuttuaan kuntoilun olevan ohi. Nauroin sen menolle tovin ja aloin sitten keräillä tavaroita maasta. Suuren kuorman kanssa lähdin haparoimaan tietä takaisin satulahuoneelle. Muutaman kompastelun ja pudonneen tavaran jälkeen pääsin satulahuoneeseen. Koko tavaramäärä vyöryi sylistäni keskelle lattiaa.
-Hupsista, parahdin. Nappasin lattialta ensin satulan ja kasasin sen takaisin kokoon. Asetin satulan omalle paikalleen telineeseen ja vedin suojapussin sen päälle. Tämän jälkeen korjasin harjapakin oikeille sijoilleen hyllylle. Viimeisenä otin suitset ja käväisin niiden kanssa pesupoksilla huljuttamassa kuolaimet puhtaiksi, jonka jälkeen nekin päätyivät omalle paikalleen varustehuoneen naulaan. Laskin vielä päässäni pyörineen lainakypärän hyllylle.
-No nyt, puhuin itsekseni ja jätin satulahuoneen taakseni. Laahustin satulahuoneesta taukohuoneeseen ja rojahdin sohvalle makaamaan. Potkaisin kengät jalastani lattialle ja nappasin sohvan reunalta vanhan seiskan, jonka selailuun uppouduin täysin.

Kahdenkymmenen minuutin kuluttua taukohuoneen ovi narahti auki ja sisään asteli vaaleatukkainen poika. Havahduin lehteni takaa ja moikkasin tulokasta ystävällisesti. Poika näytti hieman pelästyneeltä eikä oikein tiennyt pakenisiko takaisin ulos vai jäisikö sisään. Varovasti hän kuitenkin sulki oven perässään, nyökkäsi minulle ja katosi sitten kerhohuoneen portaisiin. Oudoksuen kohautin vain olkiani ja jatkoin lehden selailua. Kun olin päässyt tähtityttöön asti, lennätin lehden pöydälle ja pomppasin kerta heitolla ylös sohvalta. Vedin vaaleat tossuni takaisin villasukkieni suojaksi ja hyppelehdin ulos ovesta. Tallipiha oli autio, jälleen kerran, vain muutama syksyn värjäämä lehti pyörähteli tuulen mukana hiekalla. En oikein tiennyt mitä olisin tehnyt, joten ehkä olisi vain aika lähteä kotia kohti. Lähdin kävelemään kohti tallilta pois johtavaa tietä, mutta ennenkuin pääsin paria askelta eteenpäin kuulin huudon:
-Evie, älä karkaa mihkään, Helena lupas tuoda mustikkapiirakkaa kerhohuoneeseen parin minsan päästä!
Käännyin ympäri ja tuttu kaksikko ratsasti minua kohti.
-Ai lupas vai, no minä meenki sitte keittää kahvia, vastasin tytöille.
-Hyvin ajateltu, Laalaan naurahti.
-Joo me viedään nää menopelit lepäämään ja tullaan sit kans, Wilma sanoi. Nyökkäsin tytöille ja tein täyskäännöksen palaten takaisin taukohuoneeseen. Pompin portaat ylös kerhohuoneeseen, jossa tuo aiemmin näkeväni poika edelleen istui.
-Heipsan taas, Helena tuo kohta mustikkapiirakkaa niin ei kannatta kadota mihinkään. Oon muuten Evie, hauska tutustua, sanoin päättäväisesti pojalle ja kävelin kahvinkeittimen luokse.
-Ömhh okei, moivaan, mä oon Mikael, poika sai sanottua. Latasin kahvinkeittimen täyteen ja painoin sen tippumaan. Istahdin pojan viereen pöydän ääreen ja huoneeseen laski kiusaantunut hiljaisuus. Pian kuitenkin onneksemme portaista alkoi kuulua ryminää ja kikatusta. Punapää ja vähemmän punainen pää ilmeistyivät kovasti höpöttäen huoneeseen.
-Missä se hellu kuppaa, haluun piirakkaa, Wilma huolehti.
-Tässähän minä ja hätähousut saa viimeisenä, kuului Helenan ääni pian portaista. Tämän vana vedessä saapuivat kaksi muutakin tyttöä. Helena laski piirakkavuuan pöydälle ja istahdimme kaikki tiiviisti pöydän ääreen. Laalaa nousi tarjoilemaan kahvia halukkaille.
-Noniin eiköhän tutustuta kunnolla toisiimme, harmi ettei kaikki päässeet paikalle, Helena aloitti ja pian pöydän täytti iloinen puheensorina.

Muutaman tovin kuluttua yhtä piirakkaa ja pannullista kahvia köyhempänä olimme selvittäneet toistemme elämänkerrat kutakuinkin syntymästä hamaan tulevaisuuteen saakka ja sopineet ainakin kymmenet tulevat maastoreissut etukäteen. Tuo ujo poikakin oli saanut rohkeutensa ja puhui nyt jo aivan rennosti kanssani kaikesta. Ihan huippu talliporukka ei muuta voi todeta, mutta nyt oli aika lähteä kotia kohti!


---

sori meni sekavaks ku yritin tehä pidemmän



//Mahtava meininki tässä tarinassa! Otit talliporukan kunnolla mukaan ja hitsi että oli kiva lukea
Pääsit vähän tutustumaan Lettuun selästä käsinkin, LaaLaa ja Wilma ei päästäny sua helpolla! Ehkäpä uskaltaudut vielä uudestaankin

Saat tästä ihanasta tarinasta 8 hoitopistettä!

-Helena

[Evie]

Joka vuotinen joulustressi oli taas ottanut vallan, eikä talleilulle ollut jäänyt hirveästi aikaa. Nyt olin kuitenkin sysännyt kuusen kasaamis kiireet sekä jouluostokset sivummalle ja lähtenyt lampsimaan Ratapihaan. Koko lääni oli jo valkoisenaan hentoisesta puuterilumesta, jota oli satanut torstai illasta asti. Pakkaset olivat onneksi pysyneet kurissa, eikä elohopea häärinyt vielä miinus kymmentä korkeammalla. Saavuttuani tallipihaan katseeni osui ensimmäisenä tallin ovenpieleen tuotuun joulukuuseen, jota koristivat värikkäät valot. Tallin katon harjalle vesikouruun oli kiinnitetty vihreä tuuhea kuusiköynnös ja oven yllä roikkui selkeästi mistelinoksa. Jouluinto oli siis iskenyt jo Ratapihaankin. Astuin ovesta sisään talliin ja huhuilin turhaa autiolle käytävälle. Käännyin kannoillani ja pyrähdin takaisin ulkosalle. Kävelin tallin päätyyn pihatolle, jossa Lettu kumppaneineen katseli lähi koivussa pomppivaa oravaa. Kutsuin muhkeaan talvikarvaan pukeutunutta ponia luokseni, muttei se korvaansa lotkauttanut pyynnöistäni huolimatta. Kaivelin untuvatakkini uumenista porkkanan pätkän ja yritin uudestaan. Poniin tuli kummasti eloa ja se kipitti luokseni nappaamaan herkullisen porkkanan. Rapsutin ruunaa otsalta ja jutustelin sille kuumimmat juorut viime viikoilta. Juttutuokiomme oli lyhyt ja ytimekäs, jättäen kuitenkin molemmille hyvän mielen. Hyvästelin karvapallon ja suuntasin vielä kurkkaamaan kerho- sekä taukohuoneet. Taukohuoneesta löysin tuolilla torkkuvan Wilman. En raaskinut herättää tyttöä, joten marssin takaisin pihamaalle. Nostin ohimennen seinustalla maassa makaavan pyörän pystyyn ja pudistelin sen satulan lumesta. Pyörän omistajalla oli luultavasti ollut kiire. Vedin pipoa syvemmin päähäni ja päätin aikani kuluksi kajota Letun varusteisiin. Pöllähdin sisään varustehuoneeseen ja nappasin Letun satulan seinustalta. Loppu päivä menisikin sitä puunaillen.

--

ethän potki mua pihalle tarina tulee tässä. Lyhyt ja sisällötön, mutta hirvee kiire meneillään enkä haluu lentää pihalle täältä. lupaan kirjottaa kunnolla heti kun tää muutto on alta pois.




//Mukava pikkutarina! Oon aina sanonutkin, että jos on kiire, tarinat voivat olla lyhyempiä. Pääasia on, että ilmoittaa itsestään jollakin tavalla Mulle tuli kauhee joulufiilis tästä tarinasta, en oo vielä oikeen päässy virittymään joulutunnelmaan. Mutta ehkä se tästä joulukalenterin ja muun myötä lähtee nousuun

Pistän sulle tästä 2 hoitopistettä!

-Helena

[Evie (puhelimella)]

Joulu oli jo todella lähellä. Lunta oli satanut viimeiset kolme päivää täydeltä taivaalta ja aura-autot olivat saaneet paiskia töitä yömyöhään, jotta me iloiset tallilaiset pääsimme kulkemaan kylänraittia Ratapihaan. Niinkuin minä juuri nyt tein. Tallustin lumen peittämää hiekkatietä harmaassa untuvatakissani ja hytisin kylmästä. Näillä keleillä ei tuntunut mikään riittävän lämpimältä, onneksi tallille oli matkaa enää muutama sata metriä. Saavuttuani punaisten rakennusten ympäröimälle pihalle, juoksi minua vastaan pullea kultainennoutaja. Koira nuuhkaisi minua ja jatkoi sitten lennokkaasti matkaansa. En ollut kyseistä koiraa nähnyt aiemmin, mutta kaipa se kuului jollekkin tallilaiselle. Olihan kentällä menossa juuri tuntikin. Kävelin pihan läpi 'hoitajien torniin' ja nenääni tulvahti tuoreiden pipareiden tuoksu. Kapusin portaat ylös ja pöydällä odotti lautasellinen söpösti koristeltuja pipareita sekä lappu "hyvää joulua mussukat t. Milena" nappasin yhden piparin ja rouskutin sen tyytyväisenä suihini. Rustasin piparilautasen viereen post it lapulle "hyvää joulua myös minulta t. Evie ja kiitos piparista". Laskin portaat alakertaan ja pujahdin takaisin pihamaalle. Ulkona Laalaa käveli minua vastaan moikkasin tytölle iloisesti ja kysyin mitä hän aikoi tänään tehdä. Tyttö vastasi käyneensä juuri maastolenkillä ja aikoisi vain löhöillä loppupäivän. Nyökkäsin tälle ja jatkoin matkaani pihatolle. Lettu seisoskeli aidan vierellä yltä päältä lumisena. Taputin ruunasta enimmät lumet pois ja tarjosin sille omenanlohkon. Lettu rouskutti omenan iloisesti ja töytäisi minua hellästi turvallaan. Nappasin aidalta riimunnarun ja napsautin sen pojan riimuun. Avasin portin ja päästin palleron siitä ulos. Suljettuani portin huolellisesti lähdin taluttelemaan Lettua metsäpolulle.


--

Puhelimen äänensyötöllä tehty tarina joten pahoittelut virheistä ja lyhyydestä, ei toimi vielä tietokone uudessa paikassa joten vielä kestää ennen kunnon tarinointia. Pahoittelut.



//Mukava kuulla taas sun ja Letun puuhista!
Ei kiirettä pitkien tarinoiden kanssa, mä oon iloinen että jaksat ilmoitella itsestäsi näin pikkutarinalla. Tarinasta huokui joulutunnelmaa, kohta onkin jo aatto!

Laitan sulle 3 pistettä tästä minitarinasta.

-Helena

[Evie]

All I want for christmas is all of you 

"Vihdoinkin jouluaatto!" Hihkaisin ja hypin tasajalkaa taukohuoneen lattialla säikäyttäen Mimosan karkuun sohvan syrjältä. Kello oli vasta vähän yli kuusi aamulla ja kaikki hoitajat olivat vielä untenmailla kotikonnuillaan. Olin viekkaasti hiippaillut tallille järjestämään pieniä yllätyksiä muille. Karlakin oli luvannut pitää suunsa supussa touhuistani ja järkännyt Helenankin pysymään poissa tallilta aamun ajan. Pian tallipihalta kuului kuorma-auton peruutus ääniä, joten kiiruhdin nopeasti ulos. Pullea harmaa hapsinen papparainen hypähti kuskin paikalta maahan ja tähyili minua kohti.
-Mihkä myö tän panen? Tämä rääkäisi suuntaani.
-Tuohon ison kiven viereen keskelle pihaa kiitos, vastasin hymyillen. Mies nyökkäsi ja ryhtyi toimeen. Puolisen tuntia mies ähki ja puhisi ja kirosi, mutta onnistui kuin onnistuikin pystyttämään pihalle melkein kolme metrisen metsäkuusen. Kuusi oli todella näyttävä, tuuhean kaunis ja minun omin kätösin kaatamani. Mies yskäisi ja herätti minut mietteistäni ojentaen tyhjää kättään minua kohti.
-Ainiin, juu, odotas, höpisin ja kaivelin untuvatakkini taskun pohjalta muutaman rypistyneen kaksikymppisen. Ojensin rahat pullukalle ja tämä jatkoi matkaansa tyytyväisenä. Minunkin oli kiirehdittävä, jotta ehtisin mukaan omaan aikatauluuni. Pinkaisin juoksuun kohti tallin vinttiä.
Pyöräytin ison heinäpaalin syrjään. Sen takaa paljastuivat suuret Kalkkimarketin kassit, jotka olin sinne edellisiltana jemmannut. Nappasin kasseista toisen ja ryntäsin se mukanani takaisin pihalle. Kiskoin kassista järisyttävän pitkän pallovalosarjan ja pitkän jatkokohdon. Kiikutin ensin jatkojohdon toisen pään tallin seinustalle pistorasiaan ja testasin valojen toimivuuden. Kaikki paloivat niinkuin pitikin. Otin johdon irti ja kapusin kaikin voimin suuren kiven järkäleen päälle seisomaan. Aloin ripustaa valoja kuuseen muutaman kerran maahan tipahtaen ja kerran melkein kuusen kaataen. Pitkän tovin sain väkertää ennenkuin valot olivat paikoillaan. Hyppäsin alas ja menin laittamaan johdon paikoilleen. Näky oli silmiä hivelevän kaunis pimeällä pihalla.



Jätin kuusen odottamaan ihailijoitaan ja kiiruhdin hakemaan toisen kassin vintiltä. Raahasin painavan kassin mukanani kerhohuoneeseen ja tyhjäsin sen sisällön pöydälle. Levitin joulutorttu levyt ja leivinpaperit pöydälle. Nappasin uunista muutaman pellin ja pyöräytin uunin lämpenemään. (hox nyt kuvitteellisesti kerhohuoneessa on uuni vaikkei oikeesti ole ). Taikina oli vielä hieman kohmeessa majailtuaan yön kylmällä vintillä, joten annoin niiden sulaa hetken ennenkuin aloin väkertää tähtikuvioisia torttuja. Läiskäsin jokaisen päälle kunnon töräyksen luumumarmeladia ja lykkäsin pellit uuniin.



Torttujen paistuessa kauniin kullertaviksi, järjestin pöydälle mukit lautaset ja glögit odottamaan. Nappasin puhelimeni kaapin hyllyltä ja näppäilin ryhmäviestin koko tallin porukalle. "Tulkaa äkkiä, täällä on tapahtunut jotain kauheeta." Naureskellen ujutin puhelimen taskuuni ja nappasin valmiit tortut uunista. Asettelin ne vadille pöydälle ja laitoin keittiöliinan niiden suojaksi. Siivosin jälkeni ja vilkaisin kelloon. Kahdeksan jo, Helenakin saapuisi tuota pikaa. Laitoin joululaulut soimaan kaijuttimista koko tallin alueelle, jonka jälkeen nappasin videokameran kassistani ja juoksin ulos tallin nurkalle passiin. Kaikkien reaktiot olisi ehdottomasti saatava nauhalle. 
Tovin odoteltuani alkoi kuulua tallitieltä lumen narskuntaa. Pian puiden takaa ilmestyi tulenpunainen tukka. Tyttö seisahtui keskelle tietä ja tuijotti jättimäistä kuusta suu ammollaan. Zoomasin tirskuen tytön kasvoihin kameralla. Wilma katseli hölmistyneenä ympärilleen ja katosi talliin. Seuraavana saapuivat yhtämatkaa Milena ja Laalaa.
-Mitä pirskattia? Tytöt sanoivat hämmästellen ja katsoivat kuusta. Helena liittyi pian heidän seuraansa.
-Siis mitä ihmettä, mistä tuommoinen on tullut? Nainen kysyi ihmeissään.
-Evie juksasi meitä ! Milena naurahti. Kolmikko siirtyi myöskin tallin puolelle. Puolen tunnin sisällä kaikki olivat saapuneet tallille ja seisoivat nyt porukalla pihalla kuusta katsellen. Uskaltauduin vihdoin pois piilostani samalla kuvaten muita.
-Evie! Mistä sä tommosen kuusen sait? Mikael huudahti haltioissaan.
-Hihii tein vähän taikoja, kerhohuoneessa olis lisää yllätyksiä, hymähdin. Koko poppoo lähti tallin päädyn suuntaan ja pujahti ovesta sisään torniin. 
-Vooi torttuja, namnam, laalaa hihkui. 
-Kiitos Evie, tämä oli piristävää, Helena sanoi hymyillen ja mussuti torttua. Kun koko torttukuorma ja glögit oli tuhottu parempiin suihin kaikki kellahtivat tuoleille lepäämään. Hupi ei kuitenkaan ollut vielä ohi. 
-Olen muuten piilottanut jokaiselle lahjan tallin alueelle, että ei muutakun torttukalorit palamaan ja etsimään! Naurahdin. 
Hoitajista nuorimmat pinkaisivat samantien etsintä puuhiin ja muut hiljalleen perässä. Iloinen hihkunta ja puheensorina täyttivät Ratapihan. Onneksi kaikki oli saatu nauhalle ja voisimme muistella tätä myöhemmin. Kiitos Ratapiha kun olet olemassa. Hyvää Joulua!



//Pahoittelut, että kerkeän vastaamaan vasta nyt, joululoma vei kaiken ajan!
Mahtavan jouluinen tarina, fiilis nousi heti kattoon kun luin tämän jouluaattona Toi kuusi oli huikee idea ja tortut kans <3 Ai että, tuli kyllä hyvä mieli tästä tarinasta! + ihanat kuvat!

Saat tästä kirjoitelmasta 8 hoitopistettä!

-Helena

[Evie]

Ai että oon hyvä piirtäjä xD Lettu sai vähän liikaa kokoa tässä kuvassa eikä näytä kyllä edes ponilta, mut menkööt! Eli käväisin moikkaamassa Lettua sunnuntai päivän kunniaksi.



//Ai, ihana kuva! Pistän albumiin! Joset halua kuviasi albumiin, pistä yksityisviestiä niin poistan.
Saat tästä 3 hoitopistettä!

-Helena

[Saippua]

Kävelin pienen pientä polkua pitkin tylsistyneenä. Ei mitään tekemistä. Ei todellakaan mitään. En ollut pitkiin aikoihin käynyt tuolla polulla. Vastaani tuli kyltti. Ratapihan ratsutalli. Jaa. Hällä väliä, eipä tuolla ainakaan varmaan ole hoitajia vailla olevia hepo... Ajatukseni pysähtyivät kun kuulin kavioiden kopsetta polulta. Polulta laukkasi pieni, pilkullinen poni. Pilkullinen? Hetkonen...
-LETTU! Huudahdin ja juoksin ponia vastaan ja tarrasin sen riimunnarusta kiinni. Se pysähtyi heti ja jäi kiltisti seisomaan paikoilleen.
-Lettu! Ratapiha! Helena! KAIKKI! Koko ratapiha itsessään! Miten olen voinut unohtaa?! Parahdin ja romahdin halaamaan ponia itkunsekaisessa naurussa. Polulta käveli kaikessa rauhassa joku mummo.
-Jaa sä oot saanu tän ponin kii? Mummo sanoi.
-Onks kaikki okei? Mummo lisäsi.
-Kaisa! Sanoin ja nousin.
-Oon Saippua, Letun vanha hoitaja. Oon ollu täällä ennenkin! Sanoin iloisena.
-Jaa. Emmää sellasia muista. Helena varmaanki, mutta enhä mie, mummo sanoi hymyillen.
-Saanko taluttaa Letun pihatolle? kysäisin.
-Juu, Kaisa sanoi ja lähti itsekkin kävelemään. Onneni kukkuloilla talutin Lettua kohti ratapihaa. Kohta näkyviin tulikin vanha, tuttu ja turvallinen Ratapiha. Talutin Letun pihattoon ja irrotin siltä riimun ja riimunnarun. Portille tuli Remu, ainiainen söpöläinen joka aina tulee vastaan portille henkilöstä riippumatta.
-Moikka Remu! Sanoin ja silitin sitä.
-Saippua! Mitä sä täällä teet? Helena kysyi portilta.
-Ai moi! Lettu vissiin karkasi ja sain sen kiinni Kaisan kanssa. Onko Letulla muuten hoitajaa? kysyin.
-Ei. Miten niin? Helena sanoi.
-Tahtoisin vain tietää, sillä olisi ihanaa päästä takaisin tänne! Sanoin.
-No kyllä sä saat tulla, Helena sanoi.
-Kiitos! Huudahdin ja hymyilin leveästi ja otin pari tanssiaskelta, niin pirteä minä nyt olin.
-Voit vaikka aluksi talutella Lettua pihassa, Letulla nimittäin oli tänään rankka päivä, esteitä, maastoa ja koulua. Ratsastus olisi liikaa Letulle, Helena kertoi ja otti riimun koukusta ja antoi sen minulle. Otin riimun ja riimunnarun ja kävelin Letun luo.
-Noniin, Lettuseni, mennäänkös vähän kierrokselle? kysäisin ponilta ja vastaukseksi se vain nosti päänsä heinäkasasta.
-Hassu poni, naurahdin ja rapsutin sitä kaulalta. Kävelytin Lettua ympäri ämpäri tallipihaa.
-Mikäs tuo härpäke on? Kysäisin Letulta kun huomasin harmaan rakennuksen. Kävelimme lähemmäs sitä.
-Toivottavasti tää ei oo yksityistalli, naurahdin ja raotin ovea. Tallissa seisoi tomerana vain yksi ori. Emme menneet peremmälle koska lupaa ei ollut. Mitä vilahdukselta näin niin orin nimi oli Reynar. Vastapäätä olevalla kentällä ratsasti joku. Joku tyttö, joka oli mustavalkoisen irlannincobin selässä. Tyttö lähti käyntiin ja tuli kohti päätyä jossa minä ja Lettu olimme.
-Moi, sanoin tytölle ja hän katsahti minuun.
-Ai, moi. Ootko kauankin ollu tässä? tyttö kysyi ja pysäytti hevosensa.
-En, älä pelästy! Naurahdin. -Tuo hevonen on tosi söpö. Onko se joku tallin uusi hevonen? Kysäisin.
-Ihan mun oma se on, tyttö vastasi. -Mikä sun nimi on? hän jatkoi.
-Saippua, sun? Kysyin.
-Laalaa, ja tässä on Bella. Taidat olla uusi hoitaja? Laalaa kysyi.
-No joo, puoliks uus ja puoliks vanha. Tulin tänne oikeastaan uudelleen hoitamaan Lettua, vastasin.
-Kiva juttu! Laalaa sanoi ja hymyili. Juttelimme Laalaan kanssa vielä vähän aikaa ja sitten jatkoimme omia puuhiamme. Kiertelin tallipihassa vielä vähän aikaa kunnes päästin Letun pihattoon. Remu huomasi minut ja ravasi portille makupalojen toivossa. Se kompuroi kiveen vähän ja klops, kenkä irtosi.
-Remu! Naurahdin ja hyppäsin portin yli. Vilkaisin Remun jalkaa. Se oli ihan kunnossa. Noukin kengän ja palasin päätalliin. Helena lakaisi tallikäytävää.
-Remulta irtosi kenkä! Sanoin ja ojensin kengän Helenalle.
-Ei kai taas?! Helena parkaisi.
-Mielelläni laittaisin sen paikoilleen Remun kavioon, mutta kengitystaito puuttuu, sanoin.
-Käyn laittamassa sen paikoilleen. Voitko lakaista kaikkien tallien käytävät ja antaa päiväheinät ja ruuat? Helena kysyi.
-Mielelläni! Sanoin ja tartuin luutaan. Helena lähti ulos ja palasi pian talliin, ja hän sitoi Remun käytävälle, vähän kauemmaksi minusta. Harjailin huolellisesti tallikäytävää. Kun sain käytävän harjattua, suuntasin pikkutalliin jossa en yleensä käy. Lakaisin sieltäkin käytävän. Ladi kurkkasi karsinastaan. Silitin sen turpaa ja kuten arvata saattaa, se näykkäisi minua. Ei pahempia sattunut koska sain käteni vedettya pois että Ladi ei hirveän hyvin päässyt puraisemaan. Sitten suuntasin harmaaseen rakennukseen jossa Reynar oli. Lakaisin käytävät, ja Reynar kurkkasikin karsinastaan.Luin tarkemmin nimikylttiä. Sen lempinimi oli Reima.
-Olet mulle ihan uusi, vai mitä kamu? Juttelin sille ja se kuunteli minua korvat höröllä. Hoidin hommani loppuun, ja sitten kipaisin antamassa kaikille päiväkauransa ja heinänsä. Palasin Helenan luokse toimistoon.
-Saitko kengän paikoilleen? Kysyin.
-Juu, sain, Helena vastasi paperiensa äärestä. Lähdin kohti tallilaisten tupaa. Kävelin portaat ylös ja kuulin kahden tytön ääntä. Kurkkasin sisään.
-Wilma, katso! Joku ruskeahiuksinen tyttö sanoi ja ojensi puhelintaan. Wilmaksi kutsuttu tyttö katsoi puhelimeen samalla kun joi kupistaan. Samassa hän purskahti nauruun ja purskautti juomansa suoraan kuppiin. Tytöt alkoivat nauraa hillittömästi.
-Moi? Sanoin varovasti tytöille. Minua ei ujostuttanut, mutta en halunnut tunkeilla.
-Ai, moi! Ootko sä uus täällä? Ruskeahiuksinen kysyi.
-Tavallaan. Tulin tänne uudestaan hoitamaan Lettua, sanoin ja astuin peremmälle.
-Tosi kiva juttu! Mä oon Saana, ja kuten varmaan kuulit, tää tomaattipää on Wilma, hän sanoi ihan leikillään.
-Mä oon Saippua. Ketäs te hoidatte, tai omistatte? Kysyin.
-Mä hoidan Ladia, ja Saana muistaakseni hoitaa Bellaa? Wilma sanoi ja katsahti kysyvästi Saanaan päin.
-Juu, Bellaa mä hoidan, Saana varmisti. Haravoin silmilläni kaappien nimikylttejä, ja pian silmiini osui tyhjä nimilappu. Ilmoitustaulun päällä oli kynä.
-Saanko itse kirjoittaa nimilappuni? Kysyin Wilmalta ja Saanalta.
-Tottakai! Saana sanoi ja siemaisi mukistaan joka höyrysi. Kirjoitin niin selvästi kuin osasin nimeni kaapin nimilappuun.
-Ota kaakaota jos haluat, Wilma sanoi ja osoitti o'boy purkkia. (mulle maksettiin tästä mainostuksesta tonni [vitsi vaan ])
-Juu, voisin ottaa, sanoin ja nappasin mukin tiskipöydältä. Tarkistin että se on puhdas ja tein itselleni kaakaon. Istuin tyttöjen seuraan.
-Mille ihmeelle te niin paljon nauroitte? Kysäisin ja join kaakaota. Tytöt naurahtivat.
-Yksi meme vaan, mutta tosi hauska, Saana sanoi. Hymähdin heille. Wilma ja Saana olivat tosi mukavia.
-Voi ei, myöhästyn bussista! Wilma huudahti ja lähti kiireellä ja kaatoi kaakaonsa viemäriin.
-Moikka! Hän sanoi ennen lähtöään ja sitten tömisteli portaat alas.
-Munkin pitää varmaan lähteä. Mun piti olla vain nopealla lenkillä mutta puiden lomasta juoksikin Lettu Kaisa-mummo kannoillaan ja tässä sitä ollaan, sanoin Saanalle ja join mukistani viimeisimmätkin kaakaot. Saana nauroi. Pesin mukin pikaisesti mutta huolella, ja laitoin sen kaappiin.
-Heippa! Sanoin ja heilutin Saanalle.
-Moikka! Hän vastasi. Menin ulos, ja lähdin kävelemään kotia kohti. Mikä päivä!


//Olipas räiskyvä paluu Ratapihaan! Mukavaa saada sut takaisin, Lettu varmasti tykkää, kun saa tutun ja turvallisen hoitajan.
Saat tarinasta 5 hoitopistettä!

-Helena

[Saippua]

Kaisa-mummon (ja Helenan XD) muistelointia

Juttelimme iloisesti Wilman ja Saanan kanssa kävellessämme talliin. Wilma ja Saana olivat tulleet bussilla ja minä pyörällä ja tallipihassa satuimme törmäämään. Näimme Kaisa-mummon silittämässä Hodaa sen karsinan edessä. Hän jutteli Hodalle.
-Voi Hodaseni. Ikävöitkö sinäkin Jarkkoa? Onneksi minulla on sinut. Mutta silti ikävöin yhä Carlitaa, Jackpotia, Pandaa, Reginaa* ja monia muitakin... Kuulimme hänen juttelevan.
-Hei Kaisa! Wilma tervehti.
-Hei vain, Kaisa-mummo sanoi.
-Missä Helena on? Saana kysyi. Heillä oli jotain kysyttävää häneltä.
-Helena on kai taukotuvassa, Kaisa-mummo sanoi.
-Kiitos! Kiitin ja kipitimme taukotupaan. Helenalla oli joku pahvilaatikko josta pursusi dvd-koteloita.
-Ai moi Helena! Saana sanoi.
-Mitä sulla siinä on? Wilma kysyi.
-E-ei mitään. Vanhoja, tylsiä opetusvideoita hankalille hevosille, Helena vastasi hermostuneena. Yhdessä dvd- kotelossa luki "Helena 4v-8v ja Hoda" Katsahdin Wilmaa ja Saanaa. Tiesimme kaikki mitä tehdä.
-Noh, eipä meillä sit mitään. Mennään pitkälle maastoretkelle ja palataan myöhään illalla! Wilma teeskenteli. Menimme hänen perässään ulos ja juoksimme "tornin" taakse. Helena kurkisti ulos ja huokaisi helpottuneena. Hän meni takaisin talliin. Luikahdimme tyttöjen kanssa tallitupaan. Pengoimme pahvilaatikkoa.
-Katsokaa! Saana hihkaisi. Dvd-kotelossa luki "Kaisan ja Jarkon häät**" ja Wilma löysi kotelon jossa luki "Helena työpäivänä auttelemassa" ja minä puolestani löysin kotelon jossa luki "Helenan tunarointia". Juoksimme portaat ylös tallitupaan. Tallituvassa istui rupattelemassa Laalaa ja kaksi muuta tyttöä.
-Nelli, Milena, Laalaa, katsokaa! Saana hihkaisi ja näytti dvd-koteloa. Tytöt katsoivat kiinnostuneina koteloita.
-Mistä löysitte noi? Nelli kysyi.
-Helena oli varmaan viemässä näitä roskikseen tai "jonnekkin parempaan säilöön", ainakin näitä kun Helena on lapsi! Sanoin Wilman käynnistäessä läppäriä. Sujautimme ekana "Helena työpäivänä auttelemassa" dvd:n läppäriin. Pian ruudussa pyöri video, jossa pieni tyttö istui mustan hevosen selässä. Tytöllä oli poliisilippis päässä. Tyttö myös hihitti.
-Toihan on Helena! Milena sanoi.
-Eikä ole! Ei voi olla! Väitin vastaan. Mutta voihan se olla tottakin, koska tyttö näytti ihan Helenalta.
-On on! Ja toi hevonen on Hoda. Hoda oli Kaisan kuolleen miehen, Jarkon työparina. Jarkko oli ratsupoliisi, Milena selitti.
-Ohhoh... Sanoin. Helena huitoi käsiään ja nauroi. Hymähdimme kaikki Helenalle.
-Laitetaan seuraavaksi tää! Sanoi Saana. Vaihdoimme levyä. Tälläkertaa oli vuorossa "Helenan tunarointia". Näytöllä näkyi Helena minun ikäisenäni, ja hän kantoi suurta heinäkuormallista käsillään heinäkaukaloon karsinassa. Kuvaan ilmestyi pikimusta arabi, ja se tuuppasi Helenan heinäkaukaloon. Heinä oli pehmusteena, eli Helena ei lyönyt päätään kaukalon pohjaan. Taustalla kuului Kaisa-mummon nauru. Helena kömpi heinäkaukalosta punastuneena. Video vaihtui. Nyt Helena n. 7 vuotiaana lapioi lantaa tarhasta. Kuvaan ilmestyi shettis joka näykkäisi Helenaa takapuolesta. Helena kiljaisi. Shettis lähti "jahtaamaan" Helenaa ja Helena juoksi kiljuen ympäri tarhaa ristiin rastiin, ja hän oli niin sekaisin että juoksi vielä kauan aikaa jo ponin pysähdyttyäkin. Nauroimme makeasti Helenalle.
-TYTÖT! Kuului Helenan ääni ja hän juoksi yläkertaan.
-EI JUURI NOI VIDEOT, Helena parkaisi, muttei oikeasti ollut vihainen koska nauroi itsekkin vähänpäästä itselleen.
-Mitä täällä oikein mesotaan? Kuului Kaisa-mummon ääni.
-Katsellaan Helenan... kröhöm... mahtavia nuoruusvideoita! Laalaa sanoi. Kaisa-mummo tuli katsomaan näyttöä.
-Hehheh, noita oli hauska kuvata, Kaisa-mummo sanoi.
-Tää on ihana video! Helena sanoi aidosti ja vaihtoi levyn. Hän otti Jarkon ja Kaisan häälevyn. Näytöllä pyöri mustavalkoinen video. Taustalla soi häämusiikki ja sisään astui Kaisa-mummo ja Jarkko. He astelivat onnellisina alttarille. Katsahdin Kaisa-mummoa. Hänen kyynelensä valuivat ja hän hymyili.
-Muistan tuon kuin eilisen. Jarkko pyysi minua vaimokseen puistossa, ja hän oli ostanut kauneimman sormuksen mihin hänellä oli varaa. Häät olivat kauniit vaikkemme olleet mitään rikkaita. Vaunujen perässä, jota vetivät Hoda ja toinen tallin voimakkain ja kiltein hevonen, oli narujen toisessä päässä vanhoja hevosenkenkiä, koska rakastimme hevosia. Kaikissa hevosenkengissä luki jonkun ihanan kisahevoseni nimi. Carlita ja Hodakin olivat kirjoitettu sinne, Kaisa-mummo sanoi. Helena halasi häntä ja me kaikki halasimme häntä.
-Otan osaa, kuului kaikkien suusta vuorotellen.


Tällänen muistelotarina Täs ei hoidettu Lettuu mut en keksiny minne muuallekkaa tää pitäis laittaa x)
*keksin nimet omasta päästäni älkää vihatko mua xD
**tohon aikaan ei ees ollu mtn videokameroita, saatika dvd-levyjä mutta whatever älkää suuttuko mulle täskää jutus xD



//Ai hitsi, tulee melkein kyynel silmään.. miten te hoitajat aina onnistuttekin saamaan käsiinne Kaisan vanhoja kotivideoita
5HP!

-Helena