|
Post by nelli on Feb 27, 2016 9:23:17 GMT
Kävelimme jonossa kentälle ja aloimme kiristellä satulavöitä. Pian kentälle saapui Wilma Reiman kanssa. Kaikki häärivät hevosten ympärillä ja pikku hiljaa alkoi kaikki jo olla satulassa. - Mentäiskö ensin uittopaikkaa kohti ja päätetään sitten siellä minne jatkamme! huusin Latinan selästä, kun huomasin että kaikki olivat satulassa, tai no minä Latinan selässä, eihän Latinalla ollut satulaa.
|
|
|
Post by Elias on Feb 27, 2016 9:35:13 GMT
Kuulin ympäriltäni myöntäviä vastauksia ja suunnitelma kävi minullekin, vaikken suutani avannutkaan. Muodostimme jonon, jonka kärjessä kulki Latina. Sen perässä tuli ensin Mosse, sitten Remu. Minun edelläni oli Reima ja minä pidin jonon perää. Kun jono lähti liikkeelle, annoin kevyesti pohkeita Karrille vaikkei olisi tarvinnutkaan. Karri seurasi jonoa lähes kokonaan automaattisesti.
|
|
|
Post by nelli on Feb 27, 2016 9:42:11 GMT
Kävelimme jonossa hiekkatiellä. Kiertäisimme laitumen ja sitä kautta uittopaikalle. (Sori pitää mennä hetkeksi jatkan kohta)
|
|
|
Post by Wilma on Feb 27, 2016 9:45:35 GMT
"Joo, sopii hyvin!" huikkasin Reiman selästä. Ohjasin Reiman Remun perään ja niin hevosjono lähti luikertelemaan lumen peittämää tietä pitkin. Alkumatkasta tie oli niin leveä, että pystyimme LaaLaan kanssa ratsastamaan rinnakkain ja puhelemaan samalla hiukan. Reima ja Remu astelivat leppoisasti rinta rinnan. Orit tuntuivat tulevan hyvin toimeen keskenään. Pian saavuimme uittopaikalle. "Kestääköhän toi jää?" Salla tuumi jonon kärkipäästä. "Sinuna en kokeilis, me ei haluta kiskoa sua tuolta jäiden seasta!" naurahdimme yhdessä LaaLaan kanssa. "Mutta minnes jatketaan? Täältähän ei oo hirveen pitkä matka laavulle, voitais evästää siellä. Me ollaan käyty siellä monesti ennenkin pitemmillä maastoiluilla, eiks niin, Laa?" edit// kappas, ei pitäis kirjottaa samalla ku puuhaa kaikkea muuta, ehti tullakin pari rope-viestiä mitä en huomannu! Onneks sattu toi jonojärjestys aika hyvin...
|
|
|
Post by Laura on Feb 27, 2016 9:49:12 GMT
"Laavu on Kalkkivuoren päällä ja tie sinne on yllättävän hyvässä kunnossa näin talvi aikaan. Sitä paitsi sieltä on ehkä maailman hienoimmat näkymät!" Kerroin kaikille. Hetken kun olimme kaikki ihastelleet lumen peittoamaa järveä, jatkoimme matkaa kohti Kalkkivuorta ravissa.
|
|
|
Post by Wilma on Feb 27, 2016 9:53:42 GMT
Reiman ravi oli ihan mielettömän ihanaa istua, tuntui, kuin hevonen olisi astellut pilvien päällä. Eräällä hyvällä laukkasuoralla otimme hiukan laukkaa, ja Reimakin innostui niin, että teki pari pientä ilopukkia pieraisten samalla kovaäänisesti. Me oltiin takanani tulevan Eliaksen kanssa kuolla nauruun, kun me lopulta kurottiin välimatka muihin kiinni. Siitä matka jatkui käynnissä Kalkkivuoren huipulle kiipeillen.
|
|
|
Post by nelli on Feb 27, 2016 10:00:22 GMT
Nousimme keventämään, kun kiipesimme laavuja kohti. Pikku kivet putoilivat, kun jono kiipesi. Hevoset olivat innoissaan. Pian seisoimme jo vuoren huipulla. Laavun vieressä oli puomi. Kaikki liukuivat alas hevosten selästä ja sitoivat ohjat kiinni puomiin. Kaikki ryntäsivät laavun, sillä kuka nyt ei haluaisi hyvää paikkaa. Parhaan paikan vei lopulta Wilma. Jaoin kaikille leivät ja kaakao mukit. Eikä keksejä saa tietenkään unohtaa. Pian kuului iloista puheen sorinaa ja naurua, kun kaikki kertoivat tähän astisesta matkastaan.
|
|
|
Post by Elias on Feb 27, 2016 10:05:27 GMT
En ollut tajunnut miten minuun ja Wilmaan oli iskenyt aiemmin matkalla sellainen naurukohtaus. Nauru ei ollut meinannut loppua millään, kun olimme kertoneet mitä hassumpia juttua toisensa perään. Nyt laavulla olimme kuitenkin jo rauhoittuneet, mutta heti jos katseemme kohtasivat, aloimme hihitellä uudestaan. Nauru tarttui pian kaikkiin muihin ja loppujenlopuksi kukaan ei enää edes tiennyt mille naurettiin. Ehkei tämä nyt ollutkaan niin kammottava ajatus lähteä tämän ikäisen tyttölauman mukana maastoon, ajattelin. Ainakin sai olla hetken ajan normaalia lapsellisempi. Kaikki söivät eväitään ja pikkuhiljaa alkoi olla aika valmistella lähtöä.
|
|
|
Post by nelli on Feb 27, 2016 10:12:46 GMT
Keksipaketi oli tyhjennetty ja samoin kaakao termospullo. Taisi olla aika lähteä. Pakkasin roskat reppuuni ja lähdin muitten perässä hevosten luokse. Irrottimet hevoset puomista ja nousimme selkään. Seisomme ja katsoimme vielä hetken hienoja maisemia. Salla nappasi vielä maisemasta kuvan puhelimeensa.
|
|
|
Post by Laura on Feb 27, 2016 10:22:19 GMT
"Keneltä jäi vielä roskia?" Kysyin ja nappasin muovipussin ja läpinäkyvän kelmun käteeni. "Ei multa" "Ei ainakaan mun!" "Elias onks nää sulta?" Kysyin serkultani, kun tulin hevosten luokse. "Mä vähän veikkaan et ne on Laa sun omia roskia", Elias vastasi nauraen ja Wilma yhtyi nauruun. Ei kai taas naurukohtausta, ajattelin ja tajusin roskien todellakin olevan omiani. Laitoin ne vaivihkaa reppuuni ja katsoin vielä, että kaikki oli laavulla ok. "No kenes roskia ne oli?" Elias kysyi. "No tuota noin..." vastasin kierrellen "Ne oli sun omia, eiks nii, Laa?" Wilma kysyi nauraen. "Ehkä", vastasin pilke silmäkulmassa ja nousin rauhallisen Remun selkään.
|
|
|
Post by Wilma on Feb 27, 2016 10:25:32 GMT
Lähdimme laskeutumaan kapeahkoa polkua alas Kalkkivuorelta. LaaLaa huikkasi Nellille tietävänsä oikopolun, joten seuraavasta polkujen risteyksestä emme jatkaneetkaan suoraan vaan käännyimme. Kuuraiset ja lumen peittämät puut laskeutuivat kauniiksi tunneliksi polun ylle. Auringonvalo pilkisteli oksien lomasta saaden puiden lumikuorrutteen kimaltamaan tuhansina kristalleina. Tunnistin paikan oitis, olimme kulkeneet siitä viime syksynä ollessamme maastoretkellä. Ihastelimme hetken paikkaa ja Salla nappasi muutaman upean otoksen. Kaikkialla oli satumaisen hiljaista, aivan taianomaista.
|
|
salla
Uusi kasvo
Mosse on ihana!!!
Posts: 9
|
Post by salla on Feb 27, 2016 10:34:32 GMT
-Tulipa hienoja kuvia hihkaisin. Tämä paikka on kuin satumaa ihastelin. Jatkoimme matkaa polkua pitkin. -Tullaan joskus uudestaa tänne sanoin innostuneena.
|
|
|
Post by nelli on Feb 27, 2016 10:35:01 GMT
Kävelimme satumaisessa metsässä. Kaikkialla oli aivan valkoista. Melkein kuulin menninkäisten juhlintaa kivien halkeamisen. Päätimme ottaa pätkän ravia. Katsoin taakseni Reima näytti olevan elementissään ja innostui jopa vähän tölttäämään(issikan oma askellaji). Pian olimme ravanneet ulos metsästä ison pellon reunaan.
|
|
|
Post by Laura on Feb 27, 2016 10:40:45 GMT
"Pian tulee todella hyvä laukkasuora, niin mennäänkö hetken käynnissä ennen sitä", ehdotin jonon edellä kulkevalle Nellille. Melkein heti lauseen jälkeen pystyi aistimaan hevosista innostuksen, sillä ne tiesivät mitä olisi tiedossa. Myöskin ratsastajat vaikuttivat olevan innoissaan, koska laukkasuorat ja niillä suoritettavat leikkimieliset kisailut ovat aina olleet maastoretken kohokohta.
|
|
|
Post by Wilma on Feb 27, 2016 10:41:25 GMT
"Hei, otetaanks vähän kisaa tolla suoralla?" hihkaisin kun näin leveän tien leviävän silmieni eteen. "Aina valmiina kisaamaan!" LaaLaa huikkasi. Muutkin myöntyivät, joten päätimme maaliksi vanhan ja kyhmyisen koivun tien vierellä. Laskimme yhteen ääneen lähtölaskennan ja sitten karautimme matkaan. Meno oli suorastaan hulvatonta; Karri innostui niin, että Elias oli tuiskahtaa maahan. Reiman kilpailuvietti oli herännyt vahvana. Ori kipitti vauhdikasta passia niin lujaa, että takanani laukkaava Mosse jäi vain hiuksenhienosti toiseksi. Käänsimme hevosemme ja katselimme, kuinka toiset laukkasivat maalia kohti.
|
|
|
Post by Laura on Feb 27, 2016 10:47:50 GMT
Remu ei todellakaan ollut nopeimmasta päästä, mutta innostui sekin laukkaamaan kunnolla, kun näki loittonevien tovereidensa takamukset. Omalla tavallaan tilanne oli todella koominen, sillä kaikki olivat yhdessä kasassa "maaliviivan" toisella puolella seuraamassa, kun tulin leppoisaa laukkaa kulkevan Remun selässä heitä kohti. "Tuleva pokaalien kahmija laukkaratsu tulee, varokaa!" Huudahdin leikkimielisesti ja hidastin remun käyntiin. Kokosimme jonon uudestaan, ennen matkan jatkumista.
|
|
|
Post by nelli on Feb 27, 2016 10:49:06 GMT
Pian,aivan liian pian olimme kaikki maalissa. Ensimmäinen oli Wilma ja toinen LaaLaa. Minä oli kolmas ja Elias neljäs. Viides oli Salla, jolla oli ollut hiukan vaikeuksia Mossen kanssa. Mosse oli juuri ennen kisaa saanut laiskuus kohtauksen, mutta nyt Mosse meinasi ryöstää. - Just Mosse, ensin et jaksa ja sitten oot täynnä voimaa, Salla hihitti Mossen selässä. Pian kaikki nauroivat.
|
|
|
Post by nelli on Feb 27, 2016 10:50:32 GMT
Hups, en huomannut tota, mutta tässä korjaus Remu oli vika.
|
|
salla
Uusi kasvo
Mosse on ihana!!!
Posts: 9
|
Post by salla on Feb 27, 2016 11:02:04 GMT
Annoimme hevosille pitkät ohjat ja lähdimme kulkemaan loppukäynneissä Ratapihaa kohti. -Olipas kiva vaellus otetaankos kesällä uudestaan kysyin iloisena. Lopuksi vielä tuuli puhalsi kaikista puista lumet päällemme. Nyt ei enää ollutkaan niin kivaa ja lämmintä. Hetken päästä olimmekin tallin pihassa.
|
|
|
Post by nelli on Feb 27, 2016 11:07:21 GMT
- Varmasti otetaan uusiksi! hihkaisin, samalla kun tiputtauduin alas Latinan selästä. Lähdin taluttamaan Latinaa tallia kohti. - Kiva, mulla on lunta niskassa, Elias sanoi taluttaessaan Karria viereiseen karsinaan. - Sama täällä! kuului Mossen karsinasta. Aloin ottamaan varusteita pois.
|
|