Bellan hoitopäiväkirja

[Laura]

Viikko Bellan kanssa

Päivä 4. 

Olin sääennusteesta katsonut, että sää tulisi olemaan vaihteleva. Juuri tallille tullessani oli kuurosateen vuoro, joten heti poljettuani tallin pihaan juoksin sisään päätalliin. Menin muutaman oven kautta taukotiloihin ja kuivattelin muutamaa sataa pisaraa hupparistani sisällä. Olin tietenkin erehdyksissäni laittanut hupparin luullessani säätä kylmäksi, tuuliseksi ja sateiseksi, mutta kylmä se ei ollut. Suomen kesä yllättää, ajattelin laittaessani huppua päähän. Kävelin pikkutalliin hakemaan riimun ja riimunnarun. Tänään olisi luvassa hieman kevyempää treeniä, sillä huomenna olisi kilpailut.

Sade hellitti hieman kävellessäni laitumelle ja sieltä pois Bella mukanani. Laitoin tammalle tallissa suitset heti harjaamisen jälkeen. Vaihdoin myös ohjat juoksutusliinaan ja otin mukaani juoksutusraipan. Bella käveli reippaasti vierelläni ja tiesi kentällä heti mitä tehdä. Minulla oli suunnitelmissa lähiaikoina treenata useamminkin Bellan lihaksia juoksuttamalla, joten tamma sai luvan tykätä tästä. Eikä Bella pistänytkään vastaan juoksutusta, koska se oli leppoisaa puuhaa, jossa se ei hirveästi aivoja tarvinnut.

Sade yltyi n. puoli välissä harjoittelua, mutta en antanut sen haitata. Toisinaan Bella oli sen näköinen, että tahtoisi piehtaroida mutaantuvalla kentällä, mutta tiesin ettei se uskaltaisi tehdä niin. Juoksutuksen jälkeen Bella käveli kuuliaisesti vierelläni talliin. Riisuin sen suitset ja pesin niistä kuolaimet. Otin juoksutusliinan niistä pois. Harjasin Bellan ja puhdistin sen vuohistupsut niin hyvin kuin mahdollista. Huomenna tammaa odottaisi kunnon puunaus, mutta sen varusteita puunaus odottaa nyt. Aloin työskennellä Bellan varusteiden kanssa sen karsinan edessä, tamman mutustellessa pientä heinäkasaa, jonka toin sille. Kotona kiillottaisin vielä ratsastussaappaat ja samassa muistin, että muutkin kilpailuvarusteeni kaipaisivat puhdistusta. Ennen kotiin lähtöä talutin Bellan laitumelle, jotta se voisi järjestää minulle aamulla kuraisen yllätyksen. Lähdin kotiin pienessä vesisateessa.

//Ah, Suomen kesää parhaimmillaan!
Kiva, ettei Bellaa haittaa pikku sade Esim. Siniä olisi melko vaikea saada kentälle iloisena tuossa säässä!
Juoksutus onkin mukavaa vaihtelua, rentouttaa varmasti hevostakin, kun saa välillä liikkua kunnolla ilman ratsastajan painoa. Bellakin käyttäytyi hyvin :'D
Ja ihana kuva jälleen!

-Helena

Attachments:

[Laura]

Viikko Bellan kanssa

Päivä 5.

   Jännitin todella kovasti tulevia kilpailuja. Olin osallistunut koulukilpailuihin Taival-nimisellä tallilla ja kilpailisin Bellan kanssa koulua luokassa HeA ja esteillä luokassa 40-50 cm. En meinannut pysyä pöksyissäni, kun hoidin Bellaa kuntoon kuljetusta varten. Matkaa sinne oli jonkun verran, mutta en antanut sen häiritä. Toivoin todella, että kaikki sujuisi hyvin. Bellalla tosin ei ollut mikään paras päivä, vaan tamma vaikutti hieman väsyneeltä ja olisi mieluummin ollut laitumella.

    Kun kaikki tavarat oli pakattu, oli aika lastata Bella traileriin. Onneksi siinä ei varsinaisesti ollut ongelmia, muuta kuin alussa. Bella ensin silmäili traileria aivan kuin se aikoisi syödä tamman, mutta asteli sinne lopulta kiltisti.

    Pidemmän matkan ja muutaman pysähdyksen jälkeen olimme perillä. Maisemat olivat olleet mahtavia matkallamme. Ensin kilpailisimme HeA-luokassa. Puunasin Bellaa vielä jonkun verran ja laitoin sen kuntoon. Tamma vaikutti rennommalta, kuin lähtiessämme. Harjaksen laitoin apunani pienet hevosille tarkoitetut kumilenkit. Bella nautti saamastaan huomiosta ja naurahdin sille.

   Kun koululuokka oli kilpailtu oli isompi aikaväli ennekuin tuli minun esteluokkani vuoro. Ei aikaakaan kun lopulta tuli minun vuoroni. Jännitin, mutta osasin myös rentoutua. Bella oli todella innoissaan ja suoriuduimme radasta melko hyvin, lukuun ottamatta yhden puomin putoamista. Kun vuoroni oli ohi oli aika jännittää tuloksia.

    Tiesin, etteivät tulokset kovinkaan hyviä ollut, mutta silti niiden julkaisemista oli jännittävä seurata. Kun vihdoin tulokset julkaistiin, olin hieman pettynyt koululuokan tulokseen, mutta en antanut sen lannistaa minua. Bellalla oli muutenkin huonompi päivä, enkä antanut oman kilpailuviettini pilata muuten kaunista päivää. Loppujen lopuksi lähdimme kilpailuista tyytyväisinä ja kotona hemmottelin Bellaa jälleen kunnon puunauksella. Olisivathan kilpailut voineet huonomminkin mennä...

//Kilpailuissa oli myös normaalista poikkeavia näyttelyluokkia, sekä nimikkokilpailu, mutta jätin ne tarinasta pois Kisat olivat siis tossa osoitteessa: kiitolaukka.suntuubi.com/?cat=141&lang=fi&preview=0

Nimikkokilpailussa osallistuimme Tukkajumala 2015 kilpailuun ja sieltä rapsahti ykkössija.
Näyttelyissä osallistuimme Ylväs kuninkaallinen- luokkaan sijoituksella 8/13 ja Este etsijät- luokkaan sijoituksella 12/13
Kouluratsastus HeA luokan tulos oli 11/13
Esteluokan 40-50 cm tulos oli 12/14

JA... Samalle päivälle sattui myös PKK-näyttelyt, josta tuli rakennekuvasta HY ja Muu kuva-luokasta KM, jossa aiheena "Ratsastuskuva". Näyttelyt tossa osotteessa: ketunpolku.boards.net/thread/2/pkk-yttelyt-9-8

Nyt Bellalla onkin jo PKK:n näyttelyistä 4 Kunniamainintaa ja yksi Hyvä. Ehkä jos vähän vielä piirtämisessä kehityn niin saan parempia tuloksia, mutta noi riittää mulle ja Bellalle mainiosti

//Vitsi mitkä karkelot! Aina ei palkintosijoille pääse, mutta pitää vaan mennä uudestaan! Te ootte semmonen parivaljakko, että varmasti tuutte vielä menestymään! Kuvat jälleen kerran makeita, en tajuu miten jaksat piirtää noin paljon :'D

Mäkin oon muutamissa PKK:n näyttelyissä käyny, mutta niissä on niin kova taso, että on todella vaikea menestyä. Ehkä joskus..

-Helena

Attachments:

[Laura]

Viikko Bellan kanssa

Päivä 6.

   Olin hakenut Bellan laitumelta karsinaan. Nyt ei muutakin autoa odottamaan. Olin netin kautta ostanut muutaman kymmenen kilometrin päässä asuvalta hevosihmiseltä valjaat. Hänellä ei ollut enää valjaille käyttöä, joten hän möi ne minulle mielellään.. Ja halvalla. Kärryt toki tuli mukana. Nainen kasvatti tätä nykyä shetlanninponeja, eikä alun perin suomenhevosella olleille kärryille ollut enää käyttöä. Pian pihaan kaarsi punainen auto peräkärryineen kaikkineen. Nainen astui ulos ja kävelin ujostellen, mutta itsevarmasti tämän luokse. Helenakin tuli pian paikalle nähtyään auton. Olimme etukäteen sopineet, että sovitan valjaita ensin, joten suuntasimme talliin valjaiden kanssa.  

   Laitoin Bella käytävälle kiinni. Nainen lupasi opastaa valjastamisessa, sillä homma oli minulta jo vähän unohtunut. Aikoinaan kun puuhailin Bellan kanssa, sen ollessa vielä nuori, sillä ajettiin aina silloin tällöin, mutta minun omistuksessani ollessa tammalla ei ole ollut valjaita yllään niiden puuttumisen vuoksi. Kun aloitimme valjastamaan Bellaa, se ei vierastanut valjaita, vaan olisi mieluummin tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Laittelin remmejä ja lukkoja kiinni naisen ohjeistaessa minua. Kun Bella oli kärryjä lukuun ottamatta valmis, kokeilimme pihalla niiden sopivuutta. Kävelin ohjat kädessä Bellan takana ja tamma näytti nopeasti muistavan mistä on kyse.

    Kun totesimme valjaiden sopivan, teimme kaupat. Riisuimme Bellalta valjaat ja laitoimme sen karsinaan. Maksoin naisen kanssa sopimamme satasen ja veimme yhdessä kärryt vintille, jonne oli varattu niille tilaa. Laitoimme ne nojaamaan seinää vasten. Nyt sitten ei muuta kuin hieman harjoittelua ja totuttelua valjaisiin, ennen virallista ajoa. Nainen antoi myös vinkkejä Bellan uudelleen totutteluun kärryjen eteen, vaikka nainen totesikin, että se tuskin olisi kiltin tamman kohdalla vaikeaa. Hyvästeltyämme nainen ajoi punaisella autollaan pois tallin pihasta

    Kipaisin taukotiloissa kirjoittamassa naisen antamat vinkit ylös ja laitoin lappuni lokerooni. Päätin samalla, että voisin aloittaa harjoittelun saman tien. Menin ja valjastin Bellan uudelleen. Lähdin tallista Bella edellä ja itse tulin perässä ohjasten päässä. Huomasin keskellä pihaa kävelevän Helenan. Nainen katsoi kulmakarvat kohollaan, kunnes huomasi minut Bellan perässä. Tietenkin hän oli ensin nähnyt pelkän Bellan astelevan tallista ulos. Kerroin hänelle harjoittelevani lähimaastoissa hetken ajan. 

      Kävelin Bellan kanssa pienen lenkin. Käännökset ja mutkat sujuivat kuin rasvattu, joten Bellan kanssa ajaminen metsässä tulisi olemaan melko helppoa. Askellajivaihdoksissa oli vielä kehittämistä, mutta ensikerralla voisin jo kokeilla hinata kapeita puunrunkoja, jotta Bella tottuu vetämään jotain. Kärryjen ääntä se tuskin pelästyy, mutta sekin pitää huomioida harjoituksissa. Voisin varmaan laittaa sen hinattavaksi peltipurkin, jossa on kiviä, tuumailin saapuessani tallin pihaan. Riisuin tammalta valjaat ja annoin sille makupalan palkinnoksi. Katselin Bellan suuria ruskeita silmiä ja silittelin sen turpaa. Laitoin Bellalle riimun ja riimunnarun ja lähdin taluttamaan sitä laitumelle. Kotona kerroin miten valjaisiin uudelleen totuttelu oli sujunut ja äitikin leppyi hieman. Hän ei nimittäin ollut aluksi niin varma siitä, miten Bella pärjäisi kärryjen kanssa ja pelkäsi minun tehneeni huonot kaupat. Äitini myös innostui asiasta ja varasi minulta jo yhden ajolenkin kärryjen kyydissä.

   

  

   

   

//Vitsi miten mahtava idea ostaa kärryt ja valjaat! Kohta sulla on koko talliporukka perässä kinuamassa kärryajeluita! Puhumattakaan joulusta, löytyisiköhän vintiltä vielä vanha reki..
Bellan tuntien totuttelussakaan ei mene kauaa, pikapuolin varmaan viiletätte jo tuolla pitkin metsiä kärryt perässä

-Helena

[Laura]

Viikko Bellan kanssa

Päivä 7.

Oltiin Bellan kanssa loppukesän maastolenkillä ilman satulaa

Bella hieman innostui maaston alussa ja en meinannut itse pysyä perässä, mutta selässä pysyin kuitenkin.

Puro ylitettiin sillan avulla. Itse en vain uskaltanut selässä olla ja siltaa ylittäessä tamma aikoi vallata koko tilan, yllätys yllätys...

Loppupuolella käytiin hieman Kalkkijärvellä. Vesi oli lämmintä. Itse en onneksi veteen joutunut, vaikka sitä roiskuikin aika lailla päälleni.

"Mäkö muka menossa väärää suuntaa?"

Kun kiersimme vielä hetken metsässä ja olimme aikeissa kääntyä tallille, Bella olisi mielellään jatkanut matkaa. Kertoo jotain sen maastoinnokkuudesta.

//Noin nyt on "Viikko Bellan kanssa" tullut päätökseen Seuraavan tarinan aiheen tiiän jo ja se sijoittuis lähipäiville, mut julkasen sen vaikka tarkotuksel vähä myöhemmin

//Ihanat kuvat <3 Ilman satulaa maastoillessa hevoset aina intoilee, että ois mahdollisimman vaikee pysyä selässä :'D onneksi et kuitenkaan tippunu. Ihana Bella, ei halua lähtee maastosta, ymmärrän hyvin!

ps. tää viikko Bellan kanssa oli aivan ihana sä se jaksat!

-Helena

[Laura]

Bella pääs pesulle. Kerrankin tamman jouhet ovet oikein kiiltävinä ja muutenkin tamman karvapeite kiilsi kunnolla, mutta kuivuessaan Bellan harjas oli jälleen oma itsensä, eli pehkokasa

mul ei oo muuten sit mitää hajuu et mitä a) tolle hoitopuomille, b) riimunnarulle tapahtu...

//Oi, upea Bella! Muut tammat katseli varmaan tarhoistaan kateellisina

-Helena

[Laura]

Olin tullut tallille syksyisenä maanantai-iltana. Ahh, ihana viettää aikaa Bellan kanssa rankan koulupäivän jälkeen, ajattelin. Tervehdin tarhailevaa Bellaa ja avasin tarhan portin. Tartuin tammaa riimusta ja talutin sen talliin. Tallille ei ollut vielä ilmaantunut tuntilaisia, jotka olisivat voineet ottaa mallia tästä laiskasta tavastani toimia. Kun olin sitonut Bellan karsinaan harjattavaksi, tallin ovi avautui. Helena tuli ilmoittamaan, että Bella olisi alkeistunnilla. No mikäpäs siinä, ajattelin. Pääsisin taluttajan hommiin.

    Hain Bellalle harjat ja sillä välin pihalle oli ilmestynyt hieman eksyneen näköinen, n. 9-vuotias pikkutyttö. Kävelin tytön luokse harjakori käsissäni ja kysyin oliko hän tulossa alkeistunnille. Tyttö nyökkäsi ja lähdin näyttämään hänelle missä tuntilista sijaitsi. Tyttö kertoi nähneensä hevosia paljon, muttei ollut koskaan ollut ratsastustunnilla. Päästyämme listan luokse, siitä selvisi, että kyseinen tyttö oli Bellalla ratsastava.
- No tämäpä mukavaa. Ratsastat mun hepalla, se on tosi kiltti älä huoli, selitin. Kävelimme pikkutalliin ja Anniksi esittäytynyt tyttö silitti Bellaa hetken karsinan ulkopuolelta ja rohkeni sitten karsinaan sisälle. Harjasimme Bellan yhdessä samalla kun opastin hänelle mitä eri harjoilla tehdään. Kavioita Anni ei uskaltanut putsata, mutta olihan jo Bellan jalat aika painavat, varsinkaan kun tamma ei niitä aina suostunut helpolla nostamaan.

    Onnekseni Bella käyttäytyi hyvin, kuten se aika usein uusien ihmisten lähettyvillä. Haimme varusteet sille. Pyysin Annia jättämään suitset karsinan edessä olevaan naulakkoon ja sitten näytin, kuinka satula nostetaan hevosen selkään. Suitsista Anni laittoi remmit ohjeistamallani tavalla ja sitten olimmekin jo valmiita. Koska Annin kohdalla ei ollut vielä varmaa, alkaisiko tämä harrastamaan ratsastusta, ei hänellä ollut vielä kypärää tai saappaita. Ratsastushousut Anni oli saanut serkultaan. Helena toi kuitenkin tarvittavat varusteet ennen kentälle lähtöä.
- Näytänks mä nyt ratsastajata? Anni kysyi, hymyili ja pyörähti ympäri. Tyttö oli jo nyt haltioissaan tästä lajista.
- Takuulla. Ootappa vaa ku saat vielä taluttaa Bellan kentälle, kerroin.

 

   Talutusta varten kiinnitin Bellan suitsiin riimunnarun ja ojensin tämän Annille. Saavuimme kentälle - juuri ajoissa. Autoin Annin Bellan selkään ja Merja alkoi kertoa perus asioita turvallisuuteen liittyen alkeistuntilaisille. Tunti meni kaikin puolin hyvin, vaikka Bella hieman laiskottelikin. Tunnin jälkeen tallissa, Anni kertoi kuinka ei malta odottaa seuraavaa kertaa. Tunnilla ratsukot olivat menneet perusjuttuja kuten voltteja, sekä olivat menneet käyntiä ja ravia. Merja sanoi, että halukkaat saavat jo laukata muutaman kerran päästä. Halusin ehdottomasti olla paikalla silloin.

Kuvasta huomaa tuon kesän vaikutuksen hevosten mahan kokoon Mutta ei muuta kuin vaan ahkeraa treenaamista ni kyllä se siitä sitten hoikkenee

//Bella onkin mahtava alkeishevonen, kun se on niin kiltti ja rauhallinen. Se hurmasi pikku-Annin ihan täysin!
Mahtava kuva, mahaa kuuluu vähän ollakin Tunti meni hienosti, kiitos Bellan lainaamisesta koulukäyttöön!

-Helena

[Laura]

Tänää käytiin vähän maastoilemassa, joskin sää oli aika tuulinen ja pientä sadettakin saatiin niskaa. Onneksi ei ollut missään vaiheessa vastatuulta, koska kiersin ne ovelasti Bellan kanssa, mutta liian kova myötätuulikaan ei ole niin mukava kuin voisi kuvitella.

   Bella on ollut hieman laiskempi viimepäivinä, mutta pikkuhiljaa lomalta palaillessa tamma on reipastunut. Varsinkin maastossa mentiin aika kovaa vauhtia laukkasuoralla.

Ps. Päivittelin Bellan sivuja ja päivitän ulkoasun jossain vaiheessa varmaan ihan kokonaan, mut enää ei oo kaikki samal sivul ja teen varmaa eriksee näyttely- ja kisakalenterit heti ku kerkeen.

//EDIT: 20. hoitokerta!!!

//Jo 20. kerta! Mahtavaa! Ja ihanan tunnelmallinen kuva, hyvä ettei Bella säiky tuulista säätä!

-Helena

[Laura]

Väsymys. Jokaiselle tuttu tunne, joka sattui iskemään minulle juuri koeviikon loppupuolella. Vielä yksi koe olisi kahlattavan läpi, mutta loppusuoralla olin. Vaikka olin ihan puhki ja lukenut kokonaisen päivän, lähdin tallille, joka olikin eräänlainen velvollisuus. Nyt viimeviikolla se on jäänyt vähemmälle sattuneista syistä. Koska muun perheen suurempi kauppareissu ostoskeskukseen sattui samaan aikaan, pääsin autokyydillä. Helpotus sekin. Auton kaartaessa pihaan, bongasin Bellan heti ensimmäisenä tarhasta. Tietysti äiti, isä ja pikkusiskokin tahtoivat moikata tammaa, kun kerran sattuivat paikalla olemaan. Siinä ne kaikki sitä ihastelivat ja silittelivät kun talutin sen talliin. Sanoin heipat perheelleni ja aloin puunata Bellaa.

  

   Silittelin Bellaa ja nautin sen läsnäolosta, sillä se rauhoitti minua. Hain Bellan satulan ja suitset ja pistin Bellan kuntoon ratsastusta varten. Olisi kyllä tehnyt mieli lähteä kävelylenkille maastoon, mutta ajattelin, että oli liian väsynyt siihen. Kentällä nousin ratsaille ja aloitin käynnissä.
 

    Lämmittelyjen ja ravailun jälkeen tein pohkeenväistöjä ja taivutuksia. Bella kulki todella nätisti, mutta välillä liikkeet keskeytyivät, kun en oikein keskittynyt ja Bella viisaana hevosena huomasi sen. Huomasin, kuinka Bella kävi kärsimättömäksi, koska en loppujenlopuksi tehnyt sen kummoisempia liikkeitä ja raukkaparka olisi halunnut jatkaa kouluratsastusta.

   Päätin hyvässä saumassa nostaa laukan ja istuin vain satulassa Bellan kiertäessä jo puoliväliä kenttää. Kulmassa se päättikin kuitenkin kääntyä sähäkämmin varmaan vain herätelläkseen minua ja totta kai lensin siinä sitten kauniissa kaaressa. Mätkähdin maahan, mutta kyljelleen, eivätkä ilmat karanneet keuhkoista pahemmin.
Ei tässä muuta voi todeta kun että ”note to myself”; älä ratsasta liian väsyneenä ja jos aloitat koululla, ratsasta sitä loppuun saakka tai sitten älä ratsasta koulua ollenkaan ja mene kokonainen tunti pelkkää alkeellista ratsastusta, niin Bellakin pysyy tyytyväisenä.

  Maasta kömpiessäni pystyyn, tunsin kuitenkin jonkin tökkäisevän minua yläselkään. Kun käännähdin, Bella katsoi minua uteliaana ja pökki minua uudestaan. Nappisin tamman ohjista kiinni ja ponnistelin satulaan. Onneksi ei ollut paikat pahemmin kipeänä… ainakaan vielä. Huomenna varmaan olisi ihan toinen juttu.
Kun olin ainakin hereillä, ratsastin lopuksi vielä vähän ravia ja sitten vielä käyntiä. Tallissa riisuin varusteet ja pesin kuolaimet huolellisesti. Olin onnekas, kun syksy ei ole ollut kovinkaan sateinen tähän mennessä, sillä muuten Bellan vuohistupsujen kanssa riittäisi tekemistä. Selvitin vielä hännän ja harjan. Bellan jouhet olivat kasvaneet huomattavasti puolen vuoden aikana. Edellinen omistaja tykkäsi aina napsia niitä lyhemmäksi ja kehotti minuakin tekemään samoin, jotta tamma pysyisi helppohoitoisena, mutta tiesin, että irlannincobeille paras vaihtoehto oli antaa jouhien kasvaa täyteen pituuteensa. Mietin myös, että voisi napata Bellasta uuden rakennekuvankin, nyt kun lihaksia on saatu enemmän treenattua ja jouhetkin ovat pitkät ja tuuheat, niin kuin kuuluukin.

//Voi ei, Bella! Taisi tulla melko mojova palaute ratsastajan löysäilystä!
Toi on kyllä hyvä neuvo, ei kannata vaatia itseltään liikoja jos väsyttää paljon. Itse lähden aina maastoon, jos väsyttää, niin voi antaa vaan hevosen kulkea omaa tahtiaan ja keskittyä nauttimaan. Tähän ei tosin kannata valita kovin vilkasta hevosta
Toivottavasti ei ole paikat hirveän kipeenä huomenna!

-Helena

[Laura]

Kadonneen kissan metsästys 6.10.2016

(rope)

Wilma: Kuulin taukohuoneen oven aukeavan ja näin LaaLaan astelevan sisään. "Hei Laa, ootko nähny meidän tallikisua missään? Se on kadonnu ku maan nielemä, en oo nähny sitä pitkään aikaan!" sanoin tytölle ja lysähdin istumaan. LaaLaa näytti huolestuneelta ja sanoi: "Enpä oo, viimeks näin sen pari päivää sitten viilettämässä kentän nurkilla kun menin Bellalla." Huolestuin vielä enemmän ja sitten päätimme yhdessä lähteä etsimään kissaa.

Minä: Kävelimme reipasta tahtia ulos taukohuoneesta ja päätimme ensin kiertää tallin ympäristöä melkein laitumille asti. tutkimme kentän ympärillä olevan metsän, pihaton aitauksen takaa ja etsimme tieltä joka vie maastoreiteille. Ensiksi etsiminen tuntui turhalta, mutta sitten sain idean ja kysyin pilke silmäkulmassa Wilmalta:
”Mitä mieltä oot, jos lähetäänki ettimää vähä kauempaa ja ratsain? Tulis samal hepoille ulkoilua?”

Wilma: "Joo, mahtava idea!"huudahdin ja lähdimme hypellen pihatallille. Nappasimme hevosten hoitopakit ja harjasimme ne leppoisasti jutellen. Sitten noudimme satulan ja suitset ja pian olimmekin valmiita. Seurasin Bellaa ja LaaLaata ulos ja nousimme selkään. Luimistellen Ladi lähti kohti kaivoskuiluja, lempireittiäni. Matkalla juttelimme iloisesti katsellen kuitenkin tarkasti ympärillemme oranssinraitaisen kissan varalta. Ympärillämme ei kuitenkaan näkynyt muuta kuin metsää.

Minä: ”Jos olisin kissa, minne mä menisin?” pohdiskelin ääneen ja kuulin takaani naurahduksen. Jatkoin ääneen pohdiskeluani heti kun oivalsin jotain:
”Jos kissat kerran tykkää napata hiiriä, meijän ehkä kannattaa mennä jonnekki mis on paljon hiiriä. Joku pieni vaja jossain kenties. Mimosa on varmaa jo kaikki tallin alueen hiiret saalistanu niin se on ettiny toisen paikan. ”
Päätimme heti siirtyä raviin, ja annoin Wilman mennä edellä. Bella olisi kyllä mennyt mielellään edellä, mutta Wilma kertoi nähneensä jonkin vanhan rakennuksen eräällä maastoretkellään, noin kilometrin päässä siitä missä olimme. Toivoin todella, että meitä onnistaisi, sillä illat kun eivät olleet enään niin pitkiä...

Wilma: Minun ohjastamanani lähdimme suuntaamaan kohti pientä hökkeliä erään metsätien reunassa. Matkaan ei kulunut paljoakaan aikaa, ja perillä päätimme, että LaaLaa pitelee hevosia sillä aikaa, kun minä etsin Mimosaa sisältä. Lattia oli romun peitossa. Katselin ympärilleni, mutten nähnyt vilaustakaan raitapaitaisesta kissasta. Kuulin hiirien rapistelevan nurkassa ja säikähdin. Jonkinaikaa tutkittuani LaaLaa huuteli ulkopuolelta: "Näkyykö mitään?" Päätäni pudistellen tulin ulos ja huokaisin: "Ei muuta kun kasa roinaa." Ilta alkoi jo hämärtyä, joten kysyin LaaLaalta: "Mennäänks etsimään tallilta?"

Minä: Pitelin kiltisti paikallaan seisovan Bellan ja hieman rimpuilevan Ladin ohjista kiinni. Wilma astui esiin vanhasta pienestä rakennuksesta odotellen vastaustani.
”Ei tässä oikein muuta vaihtoehtoakaan ole, kuin palata pikkuhiljaa tallille päin”, vastasin ja ojensin punatukalle Ladin ohjat. Nousimme ratsaille ja lähdimme käynnissä kohti tallia pienen kiertävän reitin kautta. Katsahdin taivaalle ja toden totta, aurinko laski nopeasti, mutta vielä olisi aikaa.
Kun katselin ympärilleni, huomasin toisen vanhan vajan, tällä kertaa pellon keskellä olevan.
”Hei! Wilma, kato!” Huudahdin ja tunsin jopa Bellankin säpsähtävän. Nostimme laukan ja laukkasimme pientä tietä kahden pellon välissä kohti vajaa. Sovimme taas, että minä pidän hevosista kiinni, koska Wilma oli paljon pienikokoisempi ja pystyisi helposti sujahtamaan osittain romahtaneeseen, harmaaseen puiseen rakenukseen.

Wilma: Ovi aukesi narahtaen, ja astuin sisään. Siristin silmiäni ja yritin nähdä eteeni hämärässä varastossa. Rakennuksessa oli vain yksi, rikkinäinen ikkuna. Valoa oli siis niukasti. Juuri kun olin luovuttamassa, kuului nurkasta vanhojen parrujen seasta hento ääni: "Miau!" Tulin täyteen toimintaa, ja nopeasti riensin kohti ääntä. Siellä Mimosa makasi itkien kissanitkua. Se oli jäänyt jalastaan kiinni seikkaillessaan parrujen päällä. "Laa, Mimosa on täällä! Se on jäänyt tassustaan jumiin!" huusin ulkona odottavalle LaaLaalle.

Minä: Olin katsellut maisemia ja havahduin Wilman huudahdukseen. Menin oviaukon suulle pidellen hevosten ohjista kiinni. Rakennuksessa tosiaan oli pimeää. Koska Bellan ohjat olivat tämän kaulalla ja pystyin luottamaan tammaa, päästin niistä irti ja kaivoin vapaalla kädelläni kännykän esiin.
"Osoitan sinne kohta vähän valoa" kerroin ja painoin näytöltäni apuvalon päälle. Se syttyi hyvin kirkkaana ja itsekin säikähdin sitä. Nyt kissa erottui selkeästi ja myös se, että raukkaparan toisen jalan päällä oli paksu lauta. Wilma tarttui heti toimeen ja alkoi nostaa lautaa, mutta se oli liian painava pois siirtämiseen. Päätimme vaihtaa rooleja ja yllätyin siitä kuinka painava siirrettävä lauta oli. Sain sitä kuitenkin siirrettyä siten, että Mimosa singahti heti liikkeelle ja livisti rakennuksesta ulos.

Wilma: Kissa kipitti hiekkatietä pois vinhaa vauhtia. "Toivottavasti sillä on sen verran järkeä päässään, että se menee tallille", huokaisin ja suljin varaston oven. Otin Ladin ohjat Laalta ja nousin Ladin selkään. "Sit tallille!" LaaLaa hihkaisi ja lähdimme matkaan käynnissä.

Minä: Perillä veimme hevoset talliin ja riisuimme varusteet. Harjasimme vielä ratsumme, joista oli ollut kovasti apua tänään! Kun lähdimme pikkutallista, kävelimme taukotiloihin, jossa Helena oli kuin olikin sohvalla raidallinen kissa sylissään. Emme voineet muuta kuin hymyillä Wilman kanssa.

//Tää oli kyllä mainio tarina, kiitos Mimosan pelastamisesta <3

-Helena

[Laura]

Koulussa minulla oli tänään lyhyt päivä, joten olin varautunut menemään suoraan koulusta tallille. Ajattelin hyödyntää syksyn kauniit maastokelit, ei sillä että olisin maastoillut jo paljon muutenkin. Olimme sopineet Wilman kanssa kellon ajan, jolloin tapaisimme. Kävelin talliin hakemaan riimunnarua Bellalle ja sillä aikaa Wilma olikin jo saapunut pihalle. Hän riensi myös talliin ottamaan riimunnarun hakeakseen Ladin tarhasta.

   Varustimme hevoset maastolenkkiä varten jutellen niitä näitä. Kipaisin ilmoittamassa Helenalle, että lähdemme maastoon.
”Ei muuta, kuin menoksi!” Wilma ilmoitti, kun saavuin takasin pikkutalliin ja otin Bellan ohjat käteeni. Kävelimme kentälle, jossa nousimme ratsaille. Suuntasimme kohti kauniita syysmaisemia. Vaikka kuljimme rinnakkain, Ladi yritti silti mennä edelle ja kokonaisuudessaan Bellan ja Ladin yhteistyö ei sujunut ihan mutkitta. Ehkä kummallakin oli vähän huonompi päivä. Koomisinta oli se, että Ladi on pieni poni ja uhittelee paljon itseään isommalle Bellalle. Minulla ja Wilmalla oli kuitenkin hauskaa ja otimme jopa hieman kisaa hyvällä laukkasuoralla. Olin myös tyytyväinen, että Bellan laiskuus on mennyt nyt ohi.

   Tallissa tämä Ladin ja Bellan välinen nahistelu jatkoi, mutta emme voineet muuta kuin nauraa sille. Riisuimme varusteet ja pesimme kuolaimet. Ladin harjaaminen oli Wilmalle nopea homma, joten tyttö auttoi minua Bellan harjaamisessa… vaiko sittenkin lähinnä vuohistupsujen siistimisessä ja putsaamisessa kaikesta siitä liasta, jota maaston jälkeen oli kertynyt. Tämä oli niitä ”plussapuolia” irlannincobin omistamisessa. Koska oli vielä myöhäinen iltapäivä, veimme hevoset vielä tarhaan ja päätimme itse mennä taukohuoneeseen nauttiman kaakaosta.

Tässä oiva esimerkki noitten kahen pikku palleron hölmöilystä

//Jee, ollaan nyt oltu Bellan kanssa täällä 5 kk, eli kuukauden pääst jo puol vuotta <3 Kiitos ihanasta majapaikasta mun pikku palleroiselle :3

//Kiitos kuuluu pikemminkin teille, harvoin löytyy niin aktiivisia tallilaisia kuin sinä olet Bellan kanssa ollut! Näitä tarinoita on ollut tosi mukava lueskella, puhumattakaan sun upeista kuvituksista Mm. tämän tarinan kuva, aivan ihana!

Voin niin hyvin kuvitella päässäni tammojen nahistelun, mitähän tapahtuisi jos nämä kaverit tarhaisivat keskenään :'D Ehkä ei koetella onneamme, Ladin luonteesta saa kärisä jo nykyiset tarhakaverit Karri ja Derry

-Helena

[Laura]

Ajelua

Saavuin pyörälläni tallin pihaan lokakuisena aamuna. Pian olisi jo marraskuu ja kaikki lehdet olisivat jo tippuneet puista. Tallustelin talliin hakemaan riimunnarun. Ulkona ei ollut kylmä, mutta ilma oli kolea, vaikkei lämpötila ollut pakkasen puolella. Bella käveli portille vastaan ja avasin tarhan portin. Haiku tuli viereemme. Varsa oli kasvanut jo paljon ja seurasi uteliaana, kun kiinnitin riimunnarun Bellan riimuun. Oli lähellä ettei utelias piensuomenhevonen olisi tullut mukana.
Karsinassa aloin harjata Bellaa. Se oli muutoin kyllä paikallaan, mutta liikutteli päätänsä sinne sun tänne. Välillä tamma nappasi pipon päästäni tai ihmetteli jotain muuta. Tallin ovi avautui ja uusi hoitaja Milena tuli sisälle.
”Huh, olipa kylmä”, tyttö hihkaisi. Olin jo Milenan kanssa tutustunut ja hän vaikutti erittäin mukavalta tyypiltä. Sitten Milena jatkoi: ”Mitäs aattelit puuhata tänään?”
”Suunnitelmissa olisi pieni ajelu kärryillä. Haluisitko lähtee mukaan?” Kysyin innokkaana.
”Mikä ettei!” Milena vastasi.

 

   Aloimme yhdessä valjastaa Bellaa ja sillä välin, kun minä hain tallin vintiltä kärryjä, Milena etsi meille istuinalustoja ja huopia, ettei tulisi kylmä. Talutin Bellan tallista ulos ja kiinnitin kärryt valjaisiin Milenan pidellessä Bellasta kiinni. Lastasimme alustat ja huovat kyytiin ja osittain kääriydyimme niihin.

 

   Bella vaikutti reippaalta ja lähti heti liikkeelle, kun sitä siihen kannustin. Pitkää raippaa en omistanut, enkä kokenut sen olevan edes tarpeellinen. Olin muutaman kerran harjoitellut ajamista ilman kärryjä ja paksut kepit valjaiden perässä, mutta tämä oli vasta toinen kerta kun lähtisin maastoon kärryjen kanssa, saatikka vielä joku muukin kyydissä.

   Meillä oli hauskaa ja Bellakin näytti viihtyvän. Kiertelimme reilun tunnin maastossa, emmekä tietenkään voineet mennä pienimpiä mahdollisia polkuja, vaan piti etukäteen tietää minne aikoi mennä. Milenakin sai vähän tutustua reitteihin paremmin. Tallille palatessa, riisuimme varusteet yhdessä ja harjasimme Bellan. Annoin tammalle porkkanan, jonka olin taukotiloista hakenut viedessäni sinne vilttejä takaisin.

”Mitäs nyt sitten?” Kysyin Milenalta. Tämä kertoi aikeistaan ratsastaa Derryllä kentällä ja lupauduin kentän reunalle. Derry vaikutti oikein komealta nuorelta tapaukselta. Hoitsuksi se ei minulle soveltuisi, koska pärjään parhaiten rauhallisten hevosten kanssa, mutta oli todella mukavaa vaihtelua harjata ja varustaa Derryä Milenan kanssa.

   Kentällä Derry liikkui sulavasti, mutta pojussa riitti vielä paljon kehitettävää. Annoin muutamia ohjeita samalla kun olin kentän laidalla kääriytyneenä hakemaani vilttiin. Kun Milena oli ratsastanut noin tunnin, hän laskeutui satulasta ja talutti Derryn talliin. Riisuimme varusteet ja harjasimme sen putipuhtaaksi. Päätimme lähteä vielä kaakaolle taukotiloihin puuhasteltuamme tarpeeksi hoitsujemme kanssa.

   Päivän päätteeksi vein Bellan vielä tarhaan, jossa se hyökkäsi Haikun kanssa heinäkasan kimppuun. Tyypillistä heille, ajattelin ja otin pyöräni. Ajoimme Milenan kanssa yhtä matkaa niin pitkälle, kuin mahdollista.

Kokeilin tällä kertaa vähän erilaista piirustustyyliä

//Ihanan hyväntuulinen tarina ja upeat, taiteelliset kuvat! Tulee mieleen joku kuvakollaasi
Bellalle on varmasti kivaa vaihtelua päästä välillä ajohevosen hommiin, pitäisi ehdottomasti harrastaa tätä muidenkin tallin asukkien kanssa!

-Helena

[Laura]

Teemamerkintä: Kouluratsastus

Koottuna tietoa ja tilastoja Bellan ja minun kouluratsastuksesta

- Bellan kouluratsastustaso: Helppo A

- Minun kouluratsastustaso: Vaativa A

- Bellan ja minun yhteinen suosikki liike: Koottu ravi, sujuu aina moitteettomasti ja Bella pääsee esittelemään vuohistupsujaan hienoissa liikkeissä

- 6 hoitomerkintää 25:stä on kouluratsastus- aiheisia, joista yksi on kilpailuista. Eli tähän mennessä tehdyistä hoitomerkinnöistä 24%

- Tähän mennessä kisakalenteriin merkityistä 37:stä kouluratsastuskilpailusta sijoituksia on 7

- Mahdollisuus sijoittua seuraavissa kouluratsastuskilpailuissa on 20 %

- Muuta: Suunnitelmissa on kehittää kouluratsastustasoa Bellan ollessa hieman vanhempi, ostin Bellalle juuri kouluratsastussatulan, jolla on päästy jo vähäsen treenaamaan tallin ratsastuskentällä

//tällästä tällä kertaa, teen vastaavan myös muutamasta muusta lajista myöhemmin

//Ihana idea! Tästä näkee hyvin teidän kehitystä. Bellalla on jo 7 sijoitusta, ohhoh! Kunnon kisatykki Te pääsette vielä pitkälle!

-Helena

ja kuvat <33

[Helena]

Erikoistehtävä!

-Saat päiväksi käyttöösi juuri BE-kortin ajaneen Karlan ja Ratapihan vanhan, kitisevän hevostrailerin! Mihin lähdette käymään ja mitä siellä tapahtuu? Tarinan tapahtumien pitää tapahtua suurimmaksi osin Ratapihan ulkopuolella. Mielikuvitusta saa käyttää!

-Tarinan tulee olla vähintään 400 sanaa!

-Tehtävällä ei ole aikarajaa, kirjoita kun jaksat

[Laura]

Miten sinä pärjäisit Bellan kanssa maastossa?

1.

Harjaat Bellaa sen karsinassa. Bella on rauhallinen ja katsoo sinua uteliaasti. Kuljet tamman toiselle puolelle ja tunnet sen lämmittävän henkäyksen niskassasi. Kun olet harjannut Bellan, silität sen pitkää talvikarvaa ja nojaudut Bellaa vasten. Siinä on lämmin, paljon lämpimämpi kuin ulkona. Päätät kuitenkin ottaa satulan ja nostaa sen Bellan selkää. Laitat satulavyön kiinni ja tartut suitsiin. Niitä laittaessa Bella nostaa päänsä korkealla, mutta luovuttaa kun tarjoat sille makupalaa taskustasi. Kun olet valmis, laitat kypärän päähän ja hanskat käteen. Talutat Bellan kentälle, jossa nouset sen selkään. Suunnitelmissasi on mennä pieni lenkki ja kulkea ainakin kalkkivuoren rinteillä. Lähdetkö sinne Kaivostietä pitkin (siirry kohtaan 2) vai Vanhojen kaivoskuilujen kautta (siirry kohtaan 3)?

2.

Hetken mietit lähdetkö sittenkin oikaisemaan Kaivostielle Vanhan pengertien kautta, mutta päätät kuitenkin lähteä kentältä tarhojen suuntaan ja jatkaa tietä, joka tulee tallille. Käännyt ensimmäisestä risteyksestä Kaivostielle. Vilkaiset vielä nopeasti kännykkään tietääksesi, paljon kello on. Ohitat muutaman hiljaisen maalaistalon, jossain tien reunassa lymyilee kissa ja kuulet viimeisimpien muuttolintujen laulua jostain kauempaa. Rauhallisuus valtaa sinut täysin. Ohitat juuri peltoa ja ylität pian Vanhan pengertien. Huomaamattasi keskellä rauhallista iltaa ohittamasi talon isäntä käynnistää kovaäänisen traktorin. Bella oli niin keskittynyt rauhallisuuteen, joten säikähtää sitä ja laukkaa kohti metsää. Näet puiden takana pätkän aitaa. Kiskaisetko äkkiä ohjista (siirry kohtaan 4) vai luotatko siihen, että Bella hyppää matalahkon aidan ylitse (siirry kohtaan 6)?

3.

Ratsastat kentältä suoraan viereiseen metsään, jonne kulkee tie. Ratsastat määrätietoisesti kohti lähellä olevia kaivoskuiluja. Kevyt tuuli puhaltaa kasvoillesi ja tuo tullessaan lisää kylmää ilmaa. Päätät lämmittelyksi ottaa ohjaa tiukemmalle ja antaa pohkeita. Bella siirtyy kiltisti raviin ja ravaatte jonkin aikaa. Koska puiden lehdet ovat jo melkein kaikki tippuneet, näet muutaman puun välistä kulkevan polun. Et ollut nähnyt sitä aiemmin tai et ainakaan muista nähneesi. Nyt se kuitenkin näkyi selkeänä ja houkuttelevana. Pysäytät Bellan ja mietit jatkatko matkaa Kalkkivuorelle (siirry kohtaan 5) vai voittaako uteliaisuutesi ja ratsastat polulle (siirry kohtaan 7)?

4.

Päätät äkkiä kiskaista Bellan ohjista, jotta tamma pysähtyisi tai edes hiljentäisi ennen edessä olevaa aitaa. Bella ei kuitenkaan reagoi ihan heti, mutta tekee nopean pysähdyksen, ennen kuin saavutatte aidan. Et ollut valmistautunut Bellan pysähtyvän enää näin myöhää ja tunnet kuinka lennät ilmojen halki. Maa oli kuitenkin pehmeä, sillä tömähdit niitylle. Bella katselee sinua suurilla silmillään aidan toisella puolella. Se ottaa muutaman askeleen taaksepäin, kun nouset seisomaan. Pian tamma kuitenkin tajuaa, ettei vaaraa ole. Ylität sinun ja Bellan välisen aidan ja nouset takaisin Bellan satulaan. Huomaat aidan vieressä polun. Lähdetkö kulkemaan polkua suuntaan, jonka oletat vievän takaisin Kaivostielle (siirry kohtaan 16) vai lähdetkö uteliaana seuraamaan polkua vastakkaiseen suuntaan (siirry kohtaan 10)?

5.

Kannustat Bellan uudestaan liikkeelle ja jatkat matkaa ravissa kohti Kalkkivuorta. Hiljennät kuitenkin käyntiin vähän pidemmällä ja ratsastat pienemmällä polulla. Vähän matkan päässä polku taas levenee ja mäki on mukavan loiva ja pitkä. Nostat epäilemättä laukan ja nautit vauhdin huumasta. Mäki vie teidät vielä korkeammalle. Näet etäämmällä haarautuvan, mutta lähes yhtä leveän polun, jolla maahan kaatunut tukki. Sinun tekisi mieli hypätä se ja muistat polun olevan turvallinen ja hyväpohjainen. Suuntaatko maastoesteelle ja tajuat, että maisemia voi ihailla vielä myöhemminkin, koska pimeä ei laskeudu vielä (siirry kohtaan 9) vai jatkatko mäkeä vielä hetken laukassa (siirry kohtaan 14)?

6.

Pidät katseesi tiukasti edessä lähestyvässä aidassa. Oletat Bellan hyppäävän sen yli. Ei aikaakaan kun tunnet ratsusi liitävän ilmojen halki ja laskeutuvan maahan. Selvisitte hypystä. Bella ei näyttänyt olevan moksiskaan. Tamma oli kuitenkin vielä peloissaan traktorista ja laukkasi parhaillaan niityn halki sinä selässään. Et tiennyt olleenkaan missä olitte, sillä et ollut nähnyt niittyä ennen. Et edes tiennyt sen olemassaolosta. Niityn toisella puolella oli vastassa uusi aita. Teet päätöksen suunnan vaihdosta nopeasti. Päätätkö kääntyä oikealla (siirry kohtaan 18) vai vasemmalle (siirry kohtaan 8)?

7.

Ohjaat Bellan varovasti puiden lomaan. Lasket päätäsi alemmas, ettei se osu oksiin, ainakaan pahasti. Polku on pieni kinttupolku, mutta Bellalle helppo kulkea. Ratsastat polkua jonkin aikaa, kunnes vastassa on leveämpi polku. Kun katsot tarkemmin, huomaat sen vieressä toisen polun ja tajuat, että siitä on ajettu traktorilla. Ehkäpä ajetaan vieläkin, mutta harvoin. Pienempi polku ei jatku enää pienen tien toisella puolella, joten sinun on valittava, kumpaa suuntaan kuljet, sillä olet liian utelias kääntyäksesi takaisin päin. Lähdetkö tietä pitkin vasempaan (siirry kohtaan 11) vai oikeaan (siirry kohtaan 13)?

8.

Saat Bellan kääntymään vasemmalle ja sen hiljentämään vauhtia. Ratsastat käynnissä metsän reunaan, josta lähtee pienehkö polku. Ratsastat polkua pitkin hetken aikaa kunnes huomaat saapuvasi hiekkatielle, jonka tunnistat Kaivotieksi (siitty kohtaan 20).

9.

Bella innostuu heti ymmärtäessään, että esteitä edessä. Laukkaatte kohti estettä ja hyppäätte sen yli sulavasti. Jatkat laukkaa, mutta hiljennät hieman. Toinen kaatunut tukki lähestyy. Polku on kuitenkin odotettua pimeämpi, eikä este erotukkaan niin selkeästi enää. Toisella puolella polkua on loiva rinne alaspäin ja toisella jyrkempi rinne ylöspäin. Hyppäätte vielä toisen esteen, mutta kolmas este tulee sinullekin yllätyksenä. Bella kieltäytyy siitä äkisti ja sinullakin kestää hetki tajuta, ette edessä oli vielä este. Jalustimesi irtoavat, sekä mätkähdät maahan. Vierit rinnettä hetken matkaa alas, mutta rinne oli onneksesi mustikanvarpujen vuoraama ja kohtalaisen pehmeä paikka laskeutua. Huhuilet hetken Bellaa ja kapuat varovaisesti ylöspäin. Bellan varusteiden metalliosat välkähtelevät hieman, joten osaat suunnistaa tamman luo. Nouset takaisin ratsaille ja päätät, että ehkä parasta ratsastaa takaisin tallille katsomaan, ettei suurempia ruhjeita tullut. Onneksi olkoon! Suurempia ruhjeita ei tullut, mutta saat nilkuttaa muutaman seuraavan päivän.

10.

Ratsastat aidan viertä, jonka toisella puolella on avara niitty. Pian polku erkanee syvemmälle metsää. Päätät kuitenkin jatkaa matkaa, sillä polku on todella kaunis näinkin myöhään syksyllä. Kylmyyskään ei enää vaivaa sinua ja sinulla on rutkasti aikaa. Mäntyvoittoinen sekametsä vaihtuu vähitellen kuusimetsäksi ja maaston pohja sammaleiseksi. Polku ei enää erotu niin selkeästi ja huomaat ympärilläsi kitukasvuisia pienempiä puita. Mitä pidemmälle kuljet Bellan kanssa, sitä enemmän tamman askeleet tuntuvat vajoavan maahan. Ajattelet sen johtuvan paksusta sammalkerroksesta, kunnes kuulet veden läiskivän äänen jokaisella Bellan astumalla askeleella. Tajuat olevasi suolla. Käännät Bellaa vähitellen ympäri. Annat Bellalle reippaasti pohkeita ja pyydät sitä nopeasti liikkumaan pois suolta (siirry kohtaan 12) vai luotatko Bellan hoitavan teidät pois suolta, koska olet säikähtänyt ja pelkäät teidän vajoamista vieläkin syvemmälle (siirry kohtaan 17)?

11.

Annat Bellalle pohkeita ja käännät tamman vasempaan. Käveltyäsi hetken tietä pitkin, katsot polun olevan erittäin hyväkuntoinen ravaamista varten. Nostat ravin ja ravaat hetken. Jonkin aikaa ravattuasi eteen tulee taas risteys. Nyt eteesi on tullut hiekkatie. Sinulle herää epäilys, että se vie tien varteen, joka taas vie sinut Ratapihaan vievän tien varteen. Päätät kääntyä hiekkatielle ja lähdet suuntaan, joka suuntavaistosi mukaan vie oikeaan suuntaan. Mennessäsi käyntiä, kauempaa lähestyvät autonvalot mutkan takaa. Auto hiljentää reilusti ja näyttäisi jopa pysähtyvän. Kun auto on parin metrin päässä sinun edessäsi, sen ovi avautuu ja sieltä nousee kärttyisen näköinen nainen.
”Stop, nuori neiti! Milläs asialla sitä ollaan minun pihatielläni! Sinun olisi ehkä parasta palata takaisin. Jatka tätä tietä eteenpäin niin tulet risteykseen. Katsokin ettet eksy tänne uudestaan!” Nainen selitti ja kapusi takaisin ratin taakse. Ehdit selittää jotain anteeksipyytävän tapaista ennen kuin auton ovi pamahti kiinni. Päätät jatkaa tietä ja pääset sitä kautta takaisin tallille. Onneksi olkoon! Helena ei ollut kovin ilahtunut kuullessaan seikkailustanne, mutta saat sen anteeksi.

12.

Et ollut valmistautunut Bellan nopeaan reagointiin. Kun Bella oli ottanut muutaman nopean askeleen eteenpäin, takaosa matalammalla, valuit alas maahan. Suo oli onneksi pehmeä alusta, mutta nyt selkäpuolesi on märkä ja soisen mönjän peitossa, onneksi olkoon! Bella ei kuitenkaan kauas liikkunut huomatessaan sinun puuttuvan kyydistä, joten se pysähtyi ja käänsi päätään. Nousit nopeasti jaloillesi ja kompuroit pois kostealta suomaalta. Kävelet Bellan luo ja nouset ratsaille. Ravaatte kauemmas suosta ja palaatte polkua pitkin Kaivostielle. Kuljette Vanhan pengertien kautta tallille, jossa saat kuitenkin lämpimän vastaanoton ja Bella luvataan hoitaa kuntoon puolestasi sillä välin, kun lämmittelet peiton alla ja kuivaat itsestäsi pois suosta tullutta vettä.

13.

Käsket Bellan kulkea eteenpäin ja kääntyä oikealle. Polku näyttää hyvältä ravaamista ajatellen, joten annat kevyesti pohkeita Bellalle. Ravaatte jonkin aikaa, kunnes tulette pellon reunaan. Peltomaisema on sinulle tuntematon. Suuren pellon toisella puolella menee vilkas autotie, mutta aikeesi eivät ole mennä lähellekään sitä. Tie, jota pitkin kuljit, jatkuu metsän reunassa. Oletat sen palaavan vielä takasin metsään. Päätät lähteä ratsastamaan metsän viertä ja mutkan taakse. Pian tie loppuukin, mutta metsään kulkee pienempi polku. Suuntavaistosi kertoo sen vievän Kalkkivuoren suuntaan, joten lähdet sinne. Ilta alkaa jo hämärtyä ja punnitset vaihtoehtoa siirtyä raviin. Polku on kuitenkin kapea, sekä saavut varmasti pian isommalle polulle. Siirrytkö raviin (siirry kohtaan 15) vai jatkatko käynnissä, sillä metsä näyttää harvenevan edessäpäin (siirry kohtaan 19)?

14.

Hiljennät pian laukasta raviin ja ravin kautta rauhalliseen käyntiin. Pian edessäsi avautuu maisema, jota et osannut odottaa; kauniin vaaleanpunainen taivas ja laskeva aurinko. Et voi muutakaan, kuin jalkautua ja ihailla maisemaa. Etsit kohdan, jossa on vielä vähemmän puita edessä. Otat Bellan ohjat kaulalta ja istahdat kannolle niitä pidellen. Bella laskee päätään alemmas ja nuuhkii sinun hartioitasi. Et voi muuta kuin nauttia tilanteesta. Aurinko laskee kauniisti ja nopeasti koko alueen taakse ja alkaa olla hämärä. Kun huomaat ajan kulun, hätäännyt ja tajuat, että kohta on täysin pimeää. Hyppäät nopeasti ratsaille ja ratsastat reipasta käyntiä. Toden totta, mitä alemmas rinnettä kuljet, sen huonommin pienikin valo yltävät luoksesi ja ennen kuin huomaatkaan, on jo pimeää. Yrität olla hätäilemättä ja luotat siihen, että Bella kulkee nätisti takaisin tallille eikä säpsähdä pimeässä kuuluvia rapsahduksia yhtä pahasti, kuin sinä. Onneksi olkoon! Pääsette kuitenkin tallille, jossa sinusta jo oltiinkin hieman huolissaan!

15.

Annat pohkeita ja Bella siirtyy sulavaliikkeiseen raviin. Viiletätte metsässä auringon tehdessä laskuaan. Yhtäkkiä kuuluu suurempi rasahdus. Tällä kertaa jopa muuten rauhallinen Bellakin säikähtää ja pysähtyy äkisti. Horjahdat, mutta pysyt kuitenkin satulassa. Hiljaisen kuusimetsän keskellä kuuluu toinenkin rasahdus, sitten kolmas. Erotat ne askeleiksi, hyvin painaviksi askeliksi. Möreä äännähdys kertoo sinulle kaiken. Yrität olla menemättä paniikkiin. Et ole aivan varma missä suunnassa karhu on ja tiedät, että jos lähdet pakoon, se lähtee perään. Pian karhu ylittää kulkemasi polun vähän matkan päässä edessäsi ja jatkaa toiselle puolelle metsää. Odotat hetken ja annat Bellalle varovasi pohkeita ja tamma ymmärtää siirtyä käyntiin. Et uskalla siirtää Bellaa vielä raviin, mutta kun olette ainakin ohittaneet karhun, annat reippaasti pohkeita ja laukka-avut. Bella nostaa reippaan laukan ja sinua hieman pelottaa polun vaikeakulkuisuus, mutta se ei ole Bellalle este. Saavutte yhtäkkiä leveämmän polun risteykseen ja Bella jatkaa siitä oikealle laukassa ja hiljentää vähitellen. Se kuitenkin näyttää tietävän sijaintinne ja pian ohitattekin kyltin jossa lukee: ”Ratapihan Ratsutalli 2km”. Onneksi olkoon! Selvisit ehjin nahoin tallille ja pääset kertomaan muille seikkailustasi!

16.

Ratsastat polkua käynnissä hieroen samalla olkapäätä, jonka satutit lievästi pudotessasi ratsailta. Toisella puolella on metsää ja toisella puolella aita, jonka takana on niitty. Niitty vaihtuu toisella puolella metsäksi. Oletat polun kuitenkin vievän Kaivostielle, jota pitkin sinun oli alun perinkin tarkoitus ratsastaa. Jonkin ajan kuluttua näet tutunnäköisen hiekkatien. Tunnistat sen olevan Kaivostie ja lähdet kulkemaan sitä pitkin käynnissä (siirry kohtaan 20)

17.

Bella seisoi hetken paikallaan ja alkoi sitten stepata ja nostella jalkojaan hermostuneesti. Tarrauduit kiinni satulan etukaaresta ja odotit Bellan liikkuvan. Ensin se peruutti pidemmälle suolle, mutta otti sitten reippaita ja isoja askelia eteenpäin. Et katunut hetkeäkään satulasta kiinni tarraamista. Bella siirtyi tanssahtelevaan raviin ja siirtyi sitten käyntiin ja lopulta pysähtyi odottamaan käskyä sinulta. Ajattelet, että tältä päivältä riittää ja ohjaat Bellan takaisin samaa reittiä kotiin. Matkalla traktorin käynnistänyt isäntä pahoittelee ja pyytää anteeksi. Onneksi olkoon! Tallissa sinua odottaa puhdistamisurakka, sillä Bellan kaikki jalat vuohistupsuineen ovat suosta peräisin olevan mönjän peitossa.

18.

Käännät Bellan nopeasti oikealle ja hiljennät vauhtia. Näet puiden lomassa valoa muutaman kymmenen metrin päässä. Lähdet uteliaana sitä kohti ja näet kyseessä olevan pienehkön valosarjoilla koristellun mökin. Ratsastat lähemmäs ja huomaat niityn loppuvan. Heti sen jälkeen alkaa muutaman metrin levyinen metsäpalsta ennen hiekkatietä. Ratsastat hiekkatielle, josta et ole ennen kulkenut. Kääntelet hetken päätäsi edestakaisin, kunnes huomaat mökin kuistilla seisovan vanhemman, ystävällisen näköisen naishenkilön. ”Et kai vaan ole eksyksissä, tyttö pieni”, kikkarapäinen mummo kysyy. Vastaat tälle: ”Ratsuni säikähti ja ratsastin niityn poikki tänne, koska näin valoa. Nyt pitäisi vaan löytää takaisin tallille.”
”Tätä hiekkatietä pitkin pääset Ratapihan tallille. Matkaa on hieman, mutta eiköhän se taitu nopeasti tuollaisella hevosella. Mikset pysähtyisi hetkeksi kahville ja kakulle? Hevosen voit viedä takapihalla olevaan pieneen pilttuuseen.” Mummo kyseli.
Et voinut vastustaa tarjousta ja ratsastat tallille uutta tuttavaa, kakkupalaa ja kahvikupillista rikkaampana. Tie on kuitenkin pimeä, mutta matkan varrella olevien maalaistalojen valot valaisivat tarpeeksi. Onneksi olkoon, pääsit takaisin tallille ja sait mummosta sinulle uuden kaverin!

19.

Näit aivan oikein, metsä harvenee edessäpäin, mutta polku on vielä kapea, eikä kauempana näy muita polkuja tai teitä. Jatkat kuitenkin rauhallisesti käyntiä eteenpäin, sillä tiedät, ettet saa hätääntyä tai hevonen aistii sen. Pidemmän ajan päästä polku on vieläkin vaikea kulkea ravissa, mutta metsässä alkaa jo hämärtyä. Harkitset jo hetken takaisin kääntymistä, mutta olet kulkenut polkua jo muutaman kilometrin ja suuntavaistosi kertoo, että palaat pian Kalkkivuorelle. Viimeiset auringonsäteet katoavat ja kannustat Bellan viimein raviin. Tamma kulkee polulla sulavasti ja yhtäkkiä saavutte kuin saavuttekin isomman polun varteen. Sinulla ei kuitenkaan ole aavistustakaan sijainnistanne ja Bella kääntyy oikealle ilman ohjaamistasi ja nostaa laukan. Ehkäpä tamma muistelee tämän olevan joku laukkasuora, jota on kulkenut usein. Pian tulette kyltin kohdalle, joka opastaa Ratapihan Ratsutallille ja kertoo sinne olevan vielä matkaa 2 km. Et ole kuitenkaan ennen kulkenut siitä, mutta luotat Bellaan. Onneksi olkoon! Tallilla sinusta oltiin jo huolissaan, mutta pääsitte sinne silti Bellan osatessa reitin.

20.

Nostat ravin ja ravaat hetken aikaa kohti Kalkkivuorten rinteitä. Tajuat, että aikaa on kulunut suunniteltua enemmän, koska olet jo melkein eksynyt kertaalleen. Päätät tarkistaa uudestaan kellon ajan, mutta et tunnekaan taskussasi kännykkääsi. Taskusi on myös reilusti auki. Huolestut hieman ja ajattelet, että ehkä on parasta palata etsimään sitä. Mietit tilannetta, jossa se olisi voinut tippua. Kaikista todennäköisin tilanne oli Bellan säikähtäminen. Ratsastat reipasta käyntiä takaisin päin katsellen samalla ympärillesi. Ratsastat talon suuntaan, jonka kohdalla Bella säikähti traktoria. Katselet yhä tarkemmin ympärillesi ja samassa talon isäntä juoksee varastorakennuksen takaa huohottaen. Mies pahoittelee huolimattomuuttaan ja sitä, että hevonen säikähti traktoria. Samalla tämä ojentaa kännykkäsi sanoen: ”Tämä löytyi hetkeä myöhemmin maasta, oletan tämän olevan sinun”
Kiität miestä ja huomaat kännykän olevan vieläpä ehjä, tosin hieman likainen. Mies kertoi sen löytyvän tien reunasta, joten se ei ollut tippunut kovaa pintaa vasten, vaan heinikkoa. Onneksi olkoon, puhelimesi löytyi ja pääset onnellisena takaisin tallille!

//Tämmösen nyt sitten väsäsin.

Te ketkä luette tän, olis hauska kuulla mihin teidän retki päätyy

//Tätä en tainnutkaan vielä kommentoida! Ihan mahtava idea! Luin kaikki reitit läpi ihan intopinkeenä! Taisin ekalla kerralla päätyä kärttyisen äijän pihatielle :'D
Mutta siis, tosi hauska idea, en oo ikinä tämmöstä ennen nähny missään!

-Helena

[Helena]

Pientä kuvaa LaaLaalle ja Bellalle luennolla raapustelin

[Laura]

"Puolivuosipäivä"

Jipii, ollaan Bellan kanssa viikko sitten oltu täällä puol vuotta!

Innostuin tekemään tollasen tällä. Tossa toi on vähän heikkolaatunen, mutta tässä linkki parempaan

Ja Helena, aivan mahtava tuo kuva minusta ja Bellasta! Kiitän kovasti <3

//Oo, jo puoli vuotta! Kyllä aika menee nopeesti
Onpas muuten hauska toi animaatio, pitääpä kattoo jos väsäisin itekin jotain..

-Helena

[Laura]

Tämä on jo jokin aikaa sitten piirretty kuva, joka oli piirustuskynällä tehty kokeilu, joten on hieman suttuinen...

Tässä taas kokeilin pistepiirtämistä... Paljon on hiottavaa, mutta halusin kokeilla jotain uutta tällä kertaa (:

Hyvää Joulua kaikille!

[Laura]

Viikko Bellan kanssa 2

Päivä 1

Tulin tallille puolilta päivin normaalin aamun tai aamupäivän sijasta. Uudenvuoden yön valvominen vaati jopa minulta nukkumista tunnin tai kaksi pidempää. Ensimmäiseksi vein tavarani talliin ja hain Bellan tarhasta. Tällä kertaa se ei näyttänyt virtaavan ylimääräistä energiaa ja suunnitelmissani olikin vain pelkkää juoksuttamista kentällä. Puunasin Bellan kunnolla ja laitoin sille suitset, joihin kiinnitin juoksutusliinaan. Talutin Bellan kentälle ja aloitin juoksuttamisen. Ennen minua kentällä oli juuri päättynyt ratsastustunti ja tallista käveli ulos muutamia nuoria tyttöjä. He suuntasivat kentälle seuraamaan juoksutusta.

Kävelin kierroksen kentällä ennen suunnan vaihtoa ja kävelin tyttölauman ohitse. Eräs nuorimmista kysyi kiinnostuneena;
”Onko tuo vaikeaa?”
”Ei”, vastasin tytölle ja naurahdin iloisesti. Jatkoin vielä: ”Pitää vain tietää mitä tekee. Ideana on, että hevonen kulkee ympyrää määrätyssä askellajissa ja juoksuttaja on ympyrän keskellä.”
”Saanko silittää Bellaa?” Vaaleatukkainen tyttö kysyi ja jatkoi innokkaana: ”Ratsastin sillä joskus ja se oli yksi onnistuneimmista ratsastuskerroistani!”
”Silitä vain ja todella kiva kuulla!”, vastasin vaaleatukkaiselle tytölle ja talutin Bellan lähemmäs aitaa.
”Minäkin ratsastin sillä kerran, mutta se ei onnistunut niin hyvin. Sillä ei ollut silloin niin hyvä päivä”, kolmas tytöistä selitti.
”Voi ei… Bellan kanssa on kyllä vaikea työskennellä, jos sille sattuu huonompi päivä”, kommentoin.
”Saanko kokeilla juoksuttaa Bellaa?” Kysyi vaaleatukkainen tyttö ujostellen.
”Tietenkin saat!”, vastasin. ”Eihän mitään opi ellei koskaan kokeile. Saatte vaikka jokainen kokeilla yksi kerrallaan, jos tahdotte siis.”

   Neuvoin tyttöjä hevosten juoksuttamisessa ja he olivat todella innoissaan oppiessaan. Bella käyttäytyi hyvin, joten jopa nuorimmaisin tytöistä pärjäsi todella hyvin juoksuttaessaan isoa hevosta, vaikkakin olin ihan vieressä ja välillä pitelinkin juoksutusliinaa varmuuden vuoksi. Sopivan mittaisen juoksutuksen jälkeen tytöt kiittelivät paljon sitä, että pääsivät kokeilemaan juoksutusta ja menivät takaisin talliin minun lähtiessä pikkutalliin.

   Kävin vaihtamassa Bellan suitsiin ohjat takaisin ja menin kentän laidalle. Nousin satulattoman ratsuni selkään penkiltä aidan vierestä ja lähdin maastoja kohti. Kävin pienen lenkin maastossa ja kuljin Bellan kanssa lähinnä käyntiä, mutta otimme pienen pätkän myös ravia. Tallissa harjasin Bellan vielä ja pesin kuolaimet. Lähtiessäni talutin Bellan takaisin tarhaan, jossa se kipitti heinien kimppuun.

//Sä se aina jaksat puuhailla Bellan kanssa! Juoksutus sujuikin tosi hyvin, ja hirveän kilttiä, että annoit tyttöjenkin kokeilla. Tuommoiset kokemukset jää nuoren tytön mieleen!

-Helena

[Laura]

Viikko Bellan kanssa 2

Päivä 2

Oli kireähkö pakkanen astuessani autosta ulos tallipihalle. Tällä kertaa olin ottanut mukaani kameran ja kamerajalustan. Suljin auton oven ja vilkutin isälleni, joka ajoi pois tallin pihasta ja katosi pian näkyvistä. Kävelin iloisesti talliin samalla haistellen talvista ilmaa. Olallani oli kameralaukku ja kainalossani kameran jalusta. Tallissa Bella hörisi minulle minut huomatessaan ja laskin tavarani maahan karsinan edustalle. Kävin hakemassa tammani harjat ja aloin hommiin.

   Pidemmän puhdistuksen ja jouhien selvittämisen jälkeen irrotin riimunnarun karsinassa olevasta lenkistä ja avasin karsinan ovea enemmän auki. Otin samalla tavarani matkaan, kun lähdin taluttamaan Bellaa tallista ulos. Silittelin samalla sen pehmeää ja paksua talvikarvaa. Kävelin läheiseen metsään, jossa tiesin olevan valoisaa. Lunta oli vähän, mutta metsä näytti silti hämmästyttävän kauniilta.

   Asetin kamerajalustan maahan ja säädin sen jalkoja pidemmäksi. Ensin Bella ihmetteli sitä toden teolla, mutta keskittyi sitten maasta löytyneeseen ravinnonlähteeseen. Sain laitettua kameran jalustaan, joten laskin kameralaukun maahan. Talutin Bellan kauemmas ja tamma laski lähes välittömästi päänsä alas. Ajattelin, että se ei lähde minnekään ja kävin katsomassa kameran näytöltä oliko Bella oikeassa kohtaa. Säädin samalla hieman valotusta ja katsoin, että kaikki olisi hyvin, ennen kuin kävin irrottamassa riimunnarun Bellan riimusta.

   Kun kävelin takaisin kameralle ja tamma oli taas jatkanut syömistä, joten jouduin tekemään muutamia ääniä herättääkseni Bellan huomion. Se nosti päätään ja katsoi minua (vaiko sittenkin kameraa) kohti. Sain otettua muutaman kuvan ja olin niihin jopa ihan tyytyväinen. Melkein kuin ajatuksesta Bella vaihtoi hieman asentoa, joka oli edellistäkin parempi. Se näytti todella upealta valossa kylpevässä metsässä.

   Halusin Bellasta vielä muunkinlaisia kuvia, joten päätin siirtää tällä kertaa kamerajalustaa. Bella seurasi puuhasteluani kiinnostuneena. Olin vähän matkan päässä Bellan takana siten, että kun Bella nostaisi päätään ja katsoisi sivulle, siitä saisi tunnelmallisen kuvan. Ennen sitä neiti päätti kuitenkin kääntää päätään liikaa ja muutamasta kuvasta tuli todella hölmön näköinen ja Bella näytti enneminkin pelleilevän kuvassa. Hetken päästä se kuitenkin käänsi päätään oikeassa kulmassa ja sain jälleen yhden onnistuneen kuvan.

   Kuvaussession jälkeen kävin laittamassa riimunnarun takaisin Bellan riimuun Kehuin sen käyttäytymistä ottamalla kameralaukun taskusta Bellalle varatun porkkanan. Talutin Bellaa kamerajalustaa kohti, jota kasasin pienempään kokoon ja pakkasin kameran kameralaukkuun. Otin tavarani mukaan ja lähdin tallille Bellan kävellessä tyytyväisenä vierelläni. Välillä se kyllä hamusi kameralaukkua luullen, että sieltä löytyisi lisää porkkanoita. Kun Bella oli jo karsinassaan, hain sille tallista yhden porkkanan lisää ja vein sen tarhaan.

  

   Päätin hyödyntää mukanani olevaa kameraa vielä ja ottaa uljaasta mustastani muutamia kuvia lisää, kun se oli tarhassa. Odottelin tarhan edustalla isäni saapumista autollaan tallin pihaan hetken ajan. Kun kuulin auton äänen havahduin ja keräsin tavarani mukaani. Hyvästelin Bellan ennen kuin kipusin autoon, joka suuntasi kotiin.

//Makee idea, Bella näyttää tosiaan hyvältä vaaleaa taustaa vasten! Kummasti se jaksaa seistä paikallaan kaikkien ihmisten hölmöilyjen aikana

-Helena

[Laura]

Viikko Bellan kanssa 2

Päivä 3

Vaikkei sovellusta käyttäisi, lähes kaikki varmaan tietävät Snapchatin. Tässä katsaus miltä LaaLaan tallipäivä näyttäisi Snapchatin kuvaviesteinä....

                                1.                                                                        2.

                                3.                                                                        4.

                                5.                                                                             6.

                                7.                                                                             8.

1. Matka tallille käy usein polkupyörällä tallikassi kädessä.

2. Joskus sitä vain sattuu ja tapahtuu, etenkin kun Bella tykkää kaataa harjakorin.

3. Tällä kertaa treenasimme pieniä esteitä ja lähinnä harjoittelimme rataesteitä ja nopeutta esteradalla.

4. Harjoittelun jälkeiset iloiset tunnelmat...

5. Joskus on vain kiva istua Bellan karsinassa ja rentoutua.

6. Pikkutallin pippalot... vaiko sittenkään. Hevosten syödessä on välillä mukava tehdä muutakin, kuten Wilma ja Milena näyttävät mallia.

7. Iltapäivällä oli mukava ottaa vähän rennommin ja ratsastella kentällä ilman satulaa ja vieläpä väärinpäin. Wilmalta ja Ladilta ei yhteistyö sujunut ihan niin hyvin (ympyröitynä kuvassa ).

8. Illalla oli mukava vain olla kotona tallipäivän jälkeen teen ja suklaakeksien äärellä.

// Kokeilin vähä jotain erilaista, ja hehe, Wilma, sun hiuksistas tuli vähän liian punaset

//Ei vitsi miten hauska päivitys! Ihan mahtava <3 Nauroin etenkin tolle #sosiaaliset-kuvalle Tästä välittyy kyllä niin tämmönen autenttinen tallilla-fiilis!

-Helena

ps. mä en oikeesti ymmärrä miten sä oot noin tuottelias noitten kuvien kanssa sulla on joka päivityksessä toinen toistaan hienompia kuvia! Tästä päiviksestäkin on tullut tosi nätti kuvituksen myötä