Bellan hoitopäiväkirja

[Laura]

As Bright as Capella

"Bella"

Hevosen sivut

[Laura]

Istuin sänkyni päällä hartiat hieman kumarassa katsellen ulos ikkunasta. Ulkona oli harmaata ja pilvistä, mutta onnekseni lämmintä. Tiesin äitini tulevan pian, joka tarkoitti uuteen talliin tutustumista. Toki olin käynyt jo tutustumassa siellä aiemmin, mutta syvempää tutustumista en ollut tehnyt. En malttanut odottaa Bellan näkemistä. Halusin nähdä itse kuinka se on sopeutunut uuteen talliin. Nyt kun muutto oli hoidettu, pääsisin näkemään sitä joka päivä, sillä tallikin olisi lähempänä.
Käänsin katseeni pois ikkunasta. Huonettani ympäröi kasoittain muuttolaatikoita, joita en ollut vielä jaksanut purkaa. Nyt tunnelma oli aivan liian jännittynyt tavaroiden laittamiseen paikoilleen. Katselin yöpöydälläni olevaa taulua Bellasta ja havahduin auton ääneen. Katsoin ikkunasta ulos. Jep. Äiti oli tullut kotiin. Pongahdin ylös sängyltä, otin tallirepun mukaan ja ryntäsin ulko-ovelle. Menin saman tien autoon, joka lähti liikkeelle kohti tallipaikkaa.
Koko matkan ajan olin katsellut ikkunasta ulos ihaillen maisemia. Pian auto hidasti ja olimme saapuneet tallille. Äiti sanoi milloin tulisi hakemaan ja kuittasin sen mumisemalla jotain, mistä en itsekkään saanut mitään tolkkua. Olin aivan liian täpinöissäni. Eteeni avartui tallipiha.
Kävelin tallirakennusta kohti. Oven avatessani haistoin sen ihanan ja tutun tuoksun - hevosen tuoksun. Melkein heti ovella vastaan tuli tuttu kasvo. Tallin omistaja Helena tervehti minua ja moikkasin takaisin. Pienen jutustelun jälkeen olin muutamaa elämänohjetta (jospa kuitenkin tallin toimintasääntöä) rikkaampi ja suuntasin Bellan karsinalle. Se kurkisti heti karsinastaan. Annoin sen haistella kättäni ja silitin sen turpaa. Kaikki tuntui niin tutulta ja turvalliselta.
Hain riimunnarun ja suunnistin satulahuoneeseen hakemaan harjat. Kiinnitettyäni Bellan, aloin harjaamaan sitä. Ei aikaakaan, kun läheisestä karsinasta kuului nuorehkon naisen ääni.
- Oletko uusi täällä?
- Kyllä, vastasin. - nimeni on LaaLaa, mutta sano vaikka Laa.
- Okei, nimeni on Karla. Olen hevosenhoitajana täällä. Tervetuloa minunkin puolestani ja toivottavasti viihdyt.
- Kiitos, vastasin.
- Olen muuten piakkoin lähdössä Missin kanssa maastoon taluttaen lyhyelle lenkille, kiinnostaisiko tulla mukaan. Voisin hieman esitellä maastoja, Karla ehdotti.
Vastasin myöntävästi ja hetkessä olimme jo kävelemässä tallinpihalla kohti maastopolkuja. Bella kulki vierelläni ja näytti olevan rauhallinen. Se siis todellakin oli sopeutunut hyvin uuteen talliinsa. Kevään tuoksu oli virkistävä, eikä ilmakaan ollut kylmä. Muutaman sateisen päivän jälkeen ilma oli selkeästi puhtaampi ja luonto oli vihreämpi.
Maastopolut ja reitit olivat kauniita ja houkuttelevia. Osa poluista kulki peltojen reunoilla ja osa taas metsien kätköissä. En malttanut odottaa ensimmäistä maastolenkkiä ratsain Bellan kanssa. Juttelin Karlan kanssa niitänäitä, kunnes saavuimme taas tallin pihaan. Kiitin seurasta ja siitä, että hän esitteli minulle paikkoja. Suuntasimme kummatkin omien askareidemme pariin. Harjasin Bellan vielä kertaalleen. Silittelin sen pehmeää karvapeitettä ja ajattelin, kuinka onnellinen olinkaan omistaessani sen. Lopuksi hyvästelin Bellan ja astelin pihalla odottavaa tuttua autoa kohti.



//Noniin, nyt on Bella päässyt uuteen kotiinsa, ja ilmeisesti on sopeutunut hyvin! Bella vaikuttaa oikein mukavalta hevoselta.
Tutustuitte myös maastoihin taluttelun merkeissä; hyvä idea! Plussaa siististä kirjoitustyylistä, oikein kirjoitettua tekstiä on aina mukava lukea! Odotan innolla lisää tarinoita teiltä

-Helena

ps. piirrän Bellan klikkailuun heti kevään pääsykokeiden jälkeen, kun kiire hellittää

[Laura]

Saavuin hengästyneenä tallin pihaan. Olin päättänyt lähteä pyörällä, sillä sää oli mitä kaunein. Jätin pyöräni tallin edustalle ja astelin sisään. Vein reppuni Bellan karsinan eteen ja nappasin riimunnarun mukaani. Menin tarhalle, jossa Bella oli. Se havahtui tulooni ja käveli luokseni. Kun se oli tallissa, harjasin sen perusteellisesti. Sen eleistä huomasi, että se kaipasi ratsastamista. Hain satulan ja suitset. Kun sain Bellan satuloitua, se vaikutti entistäkin energisemmältä. Lopulta sain sille vielä suitset ja se oli valmis ratsastukseen. Laitoin kypärän päähän ja sujautin käteni ratsastushanskoihin. Otin ohjat käteen ja talutin Bellan kohti tallin ovia.
Saavuimme kentän eteen. Kun olin astunut portista sisään, suljin sen perässäni. Bella vaikutti hieman kärsimättömältä noustessani sen selkään. Kiristin vielä satulavyötä ja säädin hieman jalustimia. Alkulämmittelyjen jälkeen kiristin ohjastuntumaa ja annoin Bellalle pohkeita. Tamma ampaisi reippaaseen raviin ja säpsähdin sitä. Bella oikein huokui energiaa kun ravasimme kenttää ympäri. Tein myös muutamia voltteja ja suunnanvaihdoksia.
Hetken kuluttua harjoittelin myös pohkeenväistöjä ja treenasimme vaikeampiakin kouluratsastuskuvioita. Tiedostin, että tekniikassani olisi vielä hiottavaa. Bella kuitenkin nautti ratsastustuokiostamme. Lopuksi päätin yllättää tammani positiivisesti; laskeuduin ratsailta, avasin portin ja noustessani uudestaan Bellan selkään, ohjasin sen ulos kentältä maastoa kohti. Tiesin lyhyemmän lenkin, jonka aikana Bella rauhoittuisi. Lenkki toimi loppu verryttelynä ja talliin palatessamme Bella oli jo paljon rauhallisempi. Oli ihana tunne kun sai tietää, että Bellalla on hyvä asuinpaikka.
Kun lopuksi olin vienyt jo Bellan varusteetkin pois ja harjannut sen, talutin sen takaisin tarhaan. Siellä se jolkotteli heinäkasan luokse. Sanoin sille hyvästit ja kävin viemässä riimunnarun. Lopuksi lähdin hymyssä suin kotiin pyöräillen.

/ tällänen lyhyempi selostus nyt kiireen keskellä

//Pääsitte näköjään Bellan kanssa kuluttamaan hiekkakenttää! Tamma vaikuttaa mukavalta ratsulta, todella toimiva ja kiltti, vaikka virtaa alussa riittikin Mutta sehän on nuorelle hevoselle normaalia! Toivottavasti löydetään Bellalle pian myöskin hoitaja

[Laura]

Inspiroiduin kirjottamaa tän tarinan mun aikasemmin piirtämäst Bellan kuvasta

Bella hienona

Saavuin tallille, ihmekyllä pyörällä. Vaikkakin pidin pyöräilystä, niin vihaan sitä todella lämpiminä päivinä. Päälläni sattui vielä olemaan musta t-paita ja mustat lökärit, puhumattakaan mustista kengistä. Kävelin talliin, jätin reppuni sinne ja nappasin riimunnarun mukaani. Kävelin tarhoille ja hain Bellan sieltä. Hain sen harjat ja aloitin puunaamisen. Hommaa kyllä riitti, sillä se oli ilmiselvästi piehtaroinut tarhassa. Kun sen karvapeite kiilsi sopivasti, siirryin jouhien kimppuun, joissa olikin enemmän hommaa. Selvitin kaikki hännän takut ja siistin Bellan harjasta. Tamma hieman kiemurteli kun olin sen jalkojen kimpussa. Onneksi tiesin, että se ei mielellään länttäisi kaviotaan kenenkään naamaan.  
   Jonkin ajan kuluttua Bella oli oikein näyttelykunnossa ja se oli tarkoituskin. Avasin reppuni vetoketjun. "Minulla on sinulle pieni yllätys", sanoin tammalle lempeästi. Se käänsi katsettaan ja annoin sen haistella repun sisältöä. Nostin sieltä uuden, tumman pinkin riimun esiin. Laitoin sen Bellalle ja ihastelin sitä hetken. Otin repusta kameralaukkuni ja otin Bellan riimunnarusta kiinni. Raotin karsinan ovea enemmän ja talutin Bellan ulos tallista. 
    Näin pihalla olevan kaksi tyttöä, jotka olin aiemminkin nähnyt. He istuskelivat keskellä pihaa olevalla kivellä ja ajattelin, ettei heillä ollut mitään tekemistä. Kävelin heidän luokseen ja kysyin haluaisivatkohan he auttaa minua. Toisella tytöistä oli ruskeat ja toisella persikan väriset hiukset. Molemmat vastasivat yhteen ääneen myöntävästi. He seurasivat minua pyydettyäni heitä tekemään niin. Kävelimme hiekkatielle ja kysyin kumpi haluaa ottaa kuvia. Ruskeahiuksinen tyttö lupautui ottamaan kuvat ja talutin Bellan tielle. Asettelin sen harjasta paremmin ja käskin tammaa pysyä siinä. Bellan ilmettä voisi kuvailla huvittuneeksi ja jos se vain osaisi puhua se olisi sanonut, ettei ole mikään koira. Annoin sille makupalan ja menin kauemmas. Ajattelin, että kyllä se paikallaan pysyy. Annoin toisen makupalan, irrotin riimunnarun ja menin loitommas. Tyttö otti muutaman kuvan, kunnes Bella lähti kävelemään minua kohti. 
    Kiitin ruskeahiuksista tyttöä ja olin aikeissa ottaa Bellan riimusta kiinni, mutta se ottikin pari askelta taaksepäin. Ehdin jo ajatella, että pian se ravaisi jonnekin tien poskeen mutustelemaan ruohoa. Sain kuitenkin sen riimusta otteen ja kiinnitin riimunnarun. Annoin vielä viimeisen pienistä makupaloistani ja otin kameran laukun kera itselleni. Kiitin vielä kerran tyttöjä avusta. Vasta Bellan karsinassa tajusin, etten tajunnut kysyä edes heidän nimiään. Tunsin itseni hölmöksi, mutta tiesin, että törmäisin heihin vielä monet kerrat.  
    Vaihdoin pikaisesti Bellan riimun suitsiin ja talutin sen tyhjälle kentälle. Suljin portin perässäni ja en tiedä ja käsitä miten, mutta pääsin sen selkään ilman satulaa. Oli jännä pitkästä aikaa tuntea hevosen selkä erilaisella tavalla allani. Ratsastin muutaman kierroksen käynnissä ja ravissa. Nostin myös laukan ja laukkasin hetken ajan. Lopuksi annoin Bellan vielä tallustella pitkillä ohjilla. Lopuksi laskeuduin selästä alas ja talutin sen takaisin talliin. Riisuin sen suitset ja harjasin sen vielä kertaalleen. Annoin mojovan pusun sen turvalle ja poistuin reppu selässäni.

//Oi, kylläpä Bella on hienona! Upeaa työtä koulutuksen suhteen, kun se pysyy paikallaan, vaikka riimunnaru on irti!
Olisipa kiva ottaa joskus kaikista tallin hevosista kunnon poseerauskuvat (kun jaksais vaan piirtää..) Ja nyt tuli hirveä hinku ratsastaa ilman satulaa

-Helena

[Bella S.]

Eka tapaaminen


Minua jännitti. Olin sopinut tapaavamme tallinomistaja Helenan ja Laan kanssa. Menin ekaa kertaa katsomaan uutta hoitsuani, Bellaa. Kasvoilleni nousi hymy. Bella hoiti Bellaa. Ajattelin että Bella oli minulle se oikea hoitsu. Se oli jopa lempi hevosrotua, irlannincobia. Sekä sen väri oli ihana. Oli tuuri että olin löytänyt nettiä surfaillessani tuon ilmoituksen. Aion mennä Bellalla tänään pieniä, 30 cm esteitä. Ajattelin kokeilla myös vähän koulua, sekä mennä loppukäynnit maastossa. Saisin kokeilla kaikkea mahdollista. Heräsin ajatuksistani, kun näin tallirakennuksen tulevan vastaan. Pihalla näin kaksi silmälasipäistä naista. Laitoin pyörän seinustaa vasten, ja kävelin tervehtimään heitä.
- Hei! Hauska tutustua! Olen tallin omistaja, Helena, tervehti hän.
- Minä olen Laa. Hienoa että rupesit hoitamaan Bellaa, kertoi Laa.
- Minä olen Bella, Bella Swan. Onko Bellasta jotain erikoista, mitä tulisi muistaa? kysyin minä Laalta.
- Se vain että se testaa ratsastajaansa ekalla ratsastus kerralla. Myös jos siltä tuntuu muulloin että ratsastaja ei ole hereillä, se voi ruveta testaaman sitä. Muutoin Bella on tosi kiltti. Olen ollut sillä ilman satulaa koulukisoissa. Jos sinullakaan ei ole mitään ihmeellistä, voisimme lähteä hommiin, jutteli Laa minulle.
- Vau! Tosi hienoa! Mennään vaan talliin, vastasin Laalle.
Tulimme pieneen talliin. Siellä tuoksui ihanalta hevoselta. Kaikki paikat olivat järjestyksessä.
- Noin. Nyt ollaan sitten tallissa. Voisit ottaa Bellan karsinan. Sitten näytän missä sen tavarat ovat. Sitten pääset ratsastamaan, kertoi Laa.
- Selvä! minä vastasin.
Ryhdyin siivoamaan Bellan karsinaa. Minusta oli kiva tehdä tallitöitä. 15 minuutin päästä olin valmis. Lähdimme Laan kanssa katsomaan, missä Bellan tavarat olivat. Sitten Laa antoi minulle luvan hakea Bellan. Hain sen. Voi kuinka upealta se näyttikään! Juuri sellaisen hevosen haluaisin itselleni. Sillä hetkellä olin kuitenkin vain iloinen, että sain hoitaa sitä. Harjasin ensin Bellan kuivuneesta mudasta muovisualla. Sitten harjasin sen pölyharjalla. Seuraavaksi selvitin sen harjan. Sitten vielä harjaus pääharjalla, ja lopuksi kavioiden nosto. Valmista! Hain satulan satulatelineeseen, ja suitset niille tarkoitettuun koukkuun. Ensimmäiseksi aloin laitaa satulaa. Bella ei pullistellut satulavyötä kiristäessä, mikä oli hyvä asia. Sitten aloin laittaa suitsia. Sekin onnistui super hyvin, ja Bella laittoi suuhun nätisti kuolaimet. Laitoin päälleni turvaliivin, puin ratsastushanskat, ja laitoin kypärän päähäni. Valmista nousemaan ratsaille. Menin kentälle, perässäni Helena ja Laa. Mittasin jalustinhihnat sopiviksi, la laskin ne alas. Sitten kiristin satulavyötä. Ponnistin ratsaille. Kokosin ohjat ja annoin pienen merkin Bellalle. Se lähtikin nätisti käyntiin. Alkukäyntejen aikana Laa ja Helena nostivat pari 20 cm ja 30 cm estettä kentälle. Jatkoin pienten tehtävien tekemistä. Sitten Helena sanoi että voisin laitta Bellan raviin. Se lähti kuuliaisesti, mutta pysähtyi 10 m. jälkeen. Annoin sille uudestaan pohjetta, ja nyt se jatkoi ravia. Tein pieniä tehtäviä 5 min. Sitten kokeilin pohkeen väistöä, Onnistui. Sitten otin 20 cm esteen. Bella hyppäsi tosi hyvin. Sitten hyppäsin 30 cm esteen, ja sekin meni hyvin. Sitten hyppäsin esteet ratana. Sekin onnistui. Sitten nostin laukan. Se tuntui ihanalta. Lyhensin vähän sen askelta, ja menin pohkeenväistöä. Sitten hyppäsin 20 cm esteen, ja se onnistui myös toosi hyvin. Sitten hyppäsin isomman esteen, ja lopuksi ratana. Sitten siirryimme maastoon 10 min. loppukäynneille. Laa kulki vierelläni, ja juttelin hänen kanssaan Bellan hyppytasosta. Sillä oli menty 80 cm esteitä, vau! Lopulta palasimme tallille, ja otin Bellalta varusteet pois. Sitten vielä harjasin sen, ja nostin kaviot. Vein sen tarhaan. Jätin hyvästit sille, sekä Laalle ja Helenalle. Tapaisimme pian uudelleen.

Bella



//Heips!
Tarina oli itsessään hyvä, mutta vähän täytyy antaa noottia, et tainnut sisäistää Hoitajaksi?-sivua ihan kokonaan? Kun hoitaja aloittaa hoitamisen, hän on tasolla 1, jonka aikana hoitaja ei saa vielä ratsastaa hoidokillaan. Viisi hoitopistettä ansaittuaan hoitaja saa ratsastaa valvotusti, jonka jälkeen 15 pistettä hankittuaan voi ratsastaa itsenäisesti.

Tehdään nyt sillä tavalla, että kirjoitat seuraavan tarinasi niin, että hoidat vaan Bellan, ja puuhailette vaikka jotain maasta käsin Sen jälkeen arvostelen molemmat tarinasi, ja annan hoitopisteet.

-Helena

[Bella]

Ups! Unohdin...

[Bella S.]

Minä & Bella
Menin tänään katsomaan Bellaa. Pyöräilin tallille, ja kun saavuin tallipihaan, olin hiestä märkä. Menin ottamaan ekana Bellan karsinan. Onneksi se ei ollut paljoa likainen, joten siinä ei mennyt kauaa. Sitten hain Bellan harjat, satulan, ja suitset valmiiksi. Otin riimun- narun, ja lähdin hakemaan Bella tarhasta. Se oli piehtaroinut, joten se oli ihan likainen! Se häntä, ja harjakin olivat ihan mudassa. Pesisin sen tänään. Bellaa varten ostamani karvaan, ja jouhiin sopivat kiilloke taitaisi mennä loppuun. Onneksi sillä sai suoristettua vaikeatkin tapaukset. Laitoin riimun- narun kiinni Bellan riimuun, ja talutin se pois tarhasta. Vein sen suoraan pesukarsinaan, ja laitoin hanan päälle. Letkusta ryöppysi vettä Bellan jaloille, jota se pelästyi. Pesin ensin sen jalat, joka oli vaikeaa, sillä Bellahan oli tunnetusti tupsujalka. Sitten pesin sen vatsan alta. Otin siihen avuksi sienen. Sitten kun se oli pesty pesin sen selän. Sitten laitoin hännän sankoon, jossa oli vettä. Pidin sitä n. viisi minuuttia siellä. Sitten Pesin sen. Lopuksi pestään vielä harja ja etu harja. Sitten vielä pesin sen läpi ylhäältä alas. Bellan pesuun meni noin yksi tunti. Olin tullut tallille kahdeltatoista, ja kello oli varttia yli yksi. Kuivattelin Bellaa. Vedin sen hikiviilalla läpi, ja kuivasin vielä pyyhkeellä. Sitten kun Bella oli kuiva, vein sen harjauspaikalle. Laitoin ensin kiilloketta, jota tosiaan meni koko purkki. Selvitin sen hännän, ja sitten harjan. Lopuksi selvitin vielä etuharjan. Sitten siirryin sen jalkoihin. Niiden selvittämiseen meni myös aikaa. Sitten harjasin sen pehmeällä harjalla. Nostin vielä kaviot, ja hoitaminen oli suoritettu. Hain Bellalle loimen, sillä se oli vielä vähän märkä. Laitoin sen satulan alle. Sitten vielä suitset. Valmista! Otin deltan jonka kiinnitin suitsiin. Sitten otin riimun-narun. Talutin Bellan kentälle. Tein sillä kaikenlaisia maasta käsittely harjoituksia. Kun lopetin kello oli puoli neljä. Otin kaikki muut varusteet, paitsi loimen pois. Nostin kaviot, ja tarkistin ne. Ei mitään! Vein Bellan takaisin tarhaan. Sitten menin ottamaan kentältä lannat pois. Harjasin tallin, ja vein tavarat takaisin. Sitten lähdin iloisena pyörälläni kotiin.

[Bella S.]

Tämä tarina oli nyt vähän lyhyemmän puoleinen. En oikein keksinyt mitään. Maastotarinasta tuli kuitenkin paljon pidempi, joten taisi siihenkin mennä vähän mehut.


//Lyhyys ei tarinoissa haittaa, pääasia on aktiivisuus ja jonkinlainen sisältö Huomasitko muuten, että jos haluat lisätä jonkun kommentin tarinan perään, voit muokata aikaisempaa viestiä, niin ei tarvitse aina tehdä uutta.

Bella saikin ihanan kokovartalopuunauksen, pesut ja kaikki! Se on varmasti nyt hienona
Välillä tekee hyvää hevoselle kuin hevoselle puuhailla välillä maasta käsin, hyvä homma. Voisit kuitenkin kuvailla tarkemmin, mitä harjoitteita tarkalleen ottaen teit kentällä ja miten Bella ne suoritti. Tykkään siitä, että muistit mennä jälkeen päin vielä siivoamaan kentän

Tästä tarinasta saat 5 hoitopistettä.

Aikaisempi tarinasi oli, kuten sanoin, hyvä. Tutustuit Bellan omistajaan, LaaLaahan, ja pääsit vähän testailemaan Bellan taitoja pienillä esteillä. Ratsastus meni ilmeisesti hyvin, eikä Bella muutamia pysähtelyjä lukuun ottamatta temppuillut lainkaan. Hoidat hevosen aina ennnen ja jälkeen ratsastuksen todella hyvin, siitä plussaa!

Aikaisemmasta tarinastasi saat 6 hoitopistettä, lisään siis kaappiisi tällä kertaa yhteensä 11 pistettä!

-Helena

ps. vastasin myös tuntitarinaan!

[Laura]

Hieman erilainen hoitotarina erilaisessa muodossa, kun en Bellan syntymäpäivänä tarinaa kerennyt kirjoittamaan.

Olin juuri käpertynyt peiton alle valmiina nukkumaan, mutta minua ei väsyttänyt. Huoneessani oli myös todella lämmin ja pian se tuntui tukahduttavan kuumalta nukkumiseen. Aloin, miettimään, kuinka nopeasti kesä oli kulunut. Mieleeni juolahti erilaisia tapahtumia alkukesän varrelta. Muistelin yhteisiä hetkiä Bellan kanssa ja mieleeni tuli eräs erityinen päivä ihan alkukesästä. 4.6. Bellan syntymäpäivä.

   Muistan aamun, jolloin keksin nerokkaan lahjaidean tammalle. Kun olin pukenut otin kolme hevosen makupalakeksiä käteeni ja tarkastelin koostumusta. Ajattelin, että jos ne lihvaisi veden avulla toisiinsa kiinni, ne varmaan pysyisivät siinä. Päätin toteuttaa idean ja pinosin ne suuruusjärjestyksessä pieneksi kakuksi. Alimmaiseksi kolmio, sitten hevosenkenkä ja päälimmäiseksi ympyrä. Veden käyttäminen liimana oli toiminut ja keksit pysyivät toisissaan kiinni. Käärin ympärille muovin ja laitoin "kakun" reppuuni.

   Kun olin polkenut tallille lähdin hakemaan Bellaa laitumelta. Kun yritin tähystellä missä tamma lymysi, ruohikko tuntui olevan monia metrejä korkea, koska en nähnyt hevosen hevosta. Pian laitumen keskeltä nousi hevosen pää. Bella huomasi heti minut, joten lähdin sen luokse. Vein sen talliin, jossa sidoin sen karsinaan. Otin repustani upean luomukseni ja ojensin sitä Bellaa kohti sanoen "hyvää syntymäpäivää!". Vaikkei tamma omaa syntymäpäiväänsä tiedostaisi se kuitenkin haisteli kiinnostuneena ja otti kakkunsa suuhun. Annoin sen mutustella sitä ja kun se oli valmis irrotin riimunnarun karsinassa olevasta lenkistä ja lähdin pienelle kävelylenkille taluttaen Bellaa. Lopuksi vein sen takaisin laitumelle ja siellä se jatkoi laitumen tyhjennystä muiden hevosystäviensä kanssa.

//vikassa kuvassa tulee hyvin esiin tää luovuus XD



//Hyvää syntymäpäivää Bellalle tosiaan Ihana sarjis ja etenkin tuo "keksikakku"! Nyt onkin ollut ihanan lämpimiä päiviä, hevosetkin varmasti nauttivat laitumella olosta. Nyt saa ratsastajatkin lomailla ihan hyvällä omatunnolla, kun kuumuudessa ei voi hirveitä rääkkitunteja pitää Sen sijaan ilman satulaa maastoilu järven rantaan kuulostaa näillä keleillä houkuttelevalta..

-Helena

Attachments:

[Laura]

Esteillä pomppimista

Laitoin polkupyöräni nojaamaan pihalla olevaa kiveä vasten ja kävelin talliin. Bella hirnahti karsinassaan tervehdyksen merkiksi ja silitin sen turpaa. Minulla oli suunnitteilla harjoitella sillä esteitä. Olin innoissani siitä ja toivoin, että Bellakin olisi, sillä estetunti, jolla olin oli mennyt loistavasti. Kävelin kentälle ja astuin portista sisään. Raahasin tolpat esteitä varten valmiiksi juuri uran sisäpuolelle. Raahasin puomeja viereen ja nostin ne paikoilleen. Ensimmäisestä esteestä tein suuremman ristikon, toisen esteen kasasin n. 40 cm korkeaksi ja viimeisen esteen asetin 60 cm:n korkeudelle. Pyyhkäisin vähäiset liat kädestäni. "Kerrankin näistä on hyötyä", sanoin ja taputtelin vasenta olkavarttani. Palasin talliin ja harjasin siellä Bellan. Onneksi se ei ollut tällä kertaa niin suuri urakka. Sitten hain tammalle satulan ja suitset. Tällä kertaa satulointi sujui mutkattomasti, mutta suitsia Bella ei olisi halunnut huolia millään. Kun kaikki oli kunnossa, laitoin kypärän päähän ja ratsastushanskat käteen.

Kävelin Bellan kanssa kentän keskelle. Se käänteli päätään aivan kuin se olisi katsellut ympärilleen tohkeissaan. Nousin satulaan, mutta Bella otti pari askelta eteenpäin ja päätti lähteä jo liikkeelle. Nykäisin kuitenkin nopeasti ohjista ja tamma ymmärsi, etten ollut vielä valmis. Hetken jalustimien säätelyn jälkeen annoin kevyesti pohkeita. Alussa Bella kulki hieman laiskasti innostukseensa nähden. Ilmeisesti sille oli tullut selväksi, ettei se pääse hyppäämään esteitä ennen kuin käsken sen tehdä niin.

Lyhensin ohjastuntumaani ja muutaman voltin jälkeen nostin ravin. Istuin hetken tamman pehmeässä ravissa, mutta muistin, että en voi ravailla koko aikaa. Nostin laukan ja suuntasin ensimmäiselle esteelle. Bella lähestyi estettä varmasti ja ylitti ristikon sujuvasti. Hyppäsin ristikon vielä muutaman kerran. Sitten suuntasin suoraan ristikolta 40 cm:n esteen kohdalle. Rakastin Bellan sujuvaa, tasaista ja varmaa askellusta. Ehkä juuri siksi olinkin niin rakastunut raskasrakenteisempiin hevosiin. Bella loppujen lopuksi oli vielä ketteräkin...matalammilla esteillä ainakin.

Ratsastin esteitä ratana, heti kun olin harjoitellut 60 cm:n estettä muutaman kerran sellaisenaan. Huomasin Bellan eleistä, että sille teki hyvää vaihtelevainen ratsastaminen, siksi en keskitä ratsastamista vain yhteen lajiin. Lopuksi hyppäsin ristikkoa vielä muutaman kerran, sillä se oli sopivassa paikkaa ja pystyin hyppäämään sen pääty-ympyrää ratsastaessani. Lopuksi annoin Bellan kävellä pitkin ohjin. Otin jalkani jalustimista ja venyttelin itsekin hieman. Lopuksi pomppasin satulasta alas ja talutin neidin talliin.

Vaihdoin suitset riimuun ja otin satulan pois. Hain kostean rätin, jolla pyyhin pahimman hien pois. Harjasin sen myös läpikotaisin, unohtamatta kavioiden putsaamista. Koska oli ruokinta-aika, jaoin sille itse heinät karsinaan ja jätin sen mutustelemaan niitä. Kävelin kentälle ja siivosin jälkeni siellä. Vein ensin puomit ja sitten esteiden tolpat pois. Lopuksi suljin portin poistuessani kentältä. Palatessani talliin ajattelin puhdistaa Bellan varusteet oikein kertaheitolla. Hain kaiken siihen tarvittavan ja ryhdyin töihin. Rakastin Bellan ruskeita suitsia ja satulaa, varsinkin niiden kiiltäessä kunnolla. Minulle tuli todella luksus olo. Hymyilin huvittuneena ajatukselle, jossa Bella ravaisi luksustallin tarhoissa kevytrakenteisten ja sirojen tammojen rinnalla. Se ei soveltuisi luksustallielämään. Naurahdin ja huitaisin kädellä ilmaan. Sen oli juuri nyt hyvä olla Ratapihassa.

Vein varusteet paikoilleen ja menin katsomaan miten Bellalla hurisi. Ilmeisesti tällä kauramoottorilla hurisi hyvin, sillä heinistä ei näkynyt jälkeäkään. Otin riimunnarun ja talutin sen laitumelle. Irrottaessani riimunnarun ja kävellessäni pois, Bella lähti perääni, mutta livahdin portista ulos. Silitin sen turpaa ja taputin sitä kaulalle. Sitten käännyn tallia kohti ja vein riimunnarun sinne ja hain reppuni. Ennenkuin lähdin kotiin, otin pyörän ja menin sillä vielä laitumelle ja katselin Bellan puoleen. Tottakai Bella otti kaiken ilon irti ja piehtaroi siellä iloisen näköisenä. Huokaisin ja nousin pyöräni kyytiin ja poljin kotia kohti hymyssä suin.

/Laitoin tän nyt näin pikasest edellisen perää, koska kuvat ollu työn alla niin kaua enkä malttanu olla laittamatta niit XD eli kuvat siis liittyy tarinaan


//Täytyy kyllä sanoa, että todella upeita kuvia! Lisäilen nuo Bellan sivuillekin heti kun pääsen kotikoneelle! Sun tarinat on kyllä mukavia lukea, kuvailet ratsastuksen niin selkeästi ja yksityiskohtaisesti
Nuorelle hevoselle onkin tuo vaihtelevuus hyvä juttu, into työntekoon säilyy. Esteet menivät näköjään hyvin, kehkeytyykö Bellasta kenties tallin seuraava estetykki?
Ja kukapa mitään luksustallija kaipaa Täällä metsän keskellä on hyvä olla! On lääniä rallatella ja isoja laitumia, missä köllötellä, mikäs sen parempaa

-Helena

Attachments:

[Laura]

My Superhypernice day with Bella

Ennen kuin lähdin tallille, pakkasin reppuuni kirjan ja muun tarpeellisen. Lähdin pyörällä kohti tallia ja perille tullessani hain heti ensimmäiseksi rakkaan tammani laitumelta. Tällä kertaa se sujui ongelmitta. Tallissa hain sen harjat ja varusteet. Harjasin Bellan ja putsasin sen kaviot. Minulla oli suunnitelmissa maastolenkki joten ennen kuin varustin Bellan, kävin etsimässä Helenan käsiini. Hän oli toimistossa paperitöiden kimpussa. Ilmoitin lähteväni maastoon ja kun kaikki asiat oli selvillä menin talliin.

Kun olin valmis itsekin, lähdin reppu selässä, kypärä päässä ja hanskat käsissä taluttamaan Bellaa ulos tallista. Jottei Bella olisi niin energinen, nousin ratsaille ensin kentällä. Tosin heti kun suuntasimme maastoraitteja kohti se otti reippaampia askeleita ja tiheämpään tahtiin. Vaikka en pahemmin tuntenut alueen reittejä, ne kuitenkin painautuivat nopeasti mieleeni ja ei tarvinnut muuta kuin yhdistellä asioita palapelin tavoin ja paikka alkoi hahmottua. Ratsastin ensin hiekkatiellä, mutta vähitellen ratsastin pienemmille ja pienemmille poluille.

Matka oli hyvin tasaista lukuun ottamatta pieniä töyssyjä tai ala- ja ylämäkiä. Pian kuitenkin tuli jyrkempi nousu ja sen jälkeen tiheämpää metsää. Näin kuitenkin metsän takaa, että siellä oli avarampaa aluetta; pelto, niitty, aukio tai hakkuualue. Kun menin lähemmäs, totesin polun johtavan pellon reunalle. Kun tarkastelin maata lähempää huomasin siinä kavionpainaumia. Maanpinta oli pellolla erilaista ja jäljet erottuivat siinä paremmin kuin metsässä.

Annoin Bellalle pohkeita ja se siirtyi välittömästi reippaaseen raviin pellon reunalla. Ratsastin reunaa pitkin, aivan kuten joku toinenkin oli tehnyt. Hidastin hetkeksi käyntiin kun saavuin taas metsäpolulle, mutta päätin kääntyä yhdestä polunhaarasta uudestaan pellolle, hieman eri kohtaan, missä olin aiemmin ratsastanut. Päätin nostaa laukan ja se sujui mainiosti. Annoin Bellan mennä hetken sitä tahtia mitä se halusi, sillä tiesin tamman nauttivan tästä todella kovasti. Pellon reunassa ratsastaessani hahmotin, että kahta aluetta erottava oja ei ollut iso hypättävä. Ohjastin Bellan poispäin ojasta ja tein suurehkon kaaren, joka muistutti jo enemmän ympyrää ja käännyin kohti kohtaa, josta olin ojaa tarkastellut. Bella nautti täysin siemauksin ja otti haasteen vastaan. Hetkessä liisimme jo ojan yli. Hyppy oli yksi hienoimmista, mitä Bella oli maastossa tehnyt.

Jatkoin Bellan kanssa laukassa seuraavaan metsän reunaan ja polulle tultaessa hidastin Bellan raviin ja sitä kautta käyntiin. Se pärskähteli tyytyväisenä. Sitten näin sen. Se oli juuri sellainen kuin odotin. Suoraan kuin elokuvista. Ohjasin tammaa metsänreunalta kohti pientä kumpumaista aluetta, joka oli paikoin pehmeän hiekan ja paikoin ruohon verhoama. Keskellä kumpua kasvoi suuri lehtipuu. Sen vierellä laskeuduin satulasta. Otin juomapulloni esiin ja join kulauksen vettä. Seuraavaksi otin repustani riimunnarun, jonka kiinnitin Bellan suitsiin sitoakseni sen kiinni matalaan oksaan. Bellalla näytti olevan kaikki hyvin, joten istahdin maahan nojaamaan puuta päin ja kaivoin kirjani esiin.

Bella nyhti ruohoa maasta kaikessa rauhassa, kun nousin seisomaan ja ajattelin, että matkamme jatkuisi taas. Bella ei olisi malttanut lopettaa, mutta ei mahtanut sille mitään, kun olin jo ratsailla. Ratsastin erään metsäpolun alkuun ja jonkin ajan ratsastamisen jälkeen tulin risteykseen. Tunnistin risteyksen ja tiesin, mitä polkua pitkin pääsisin rannan kautta Ratapihan tallille. Järvelle tullessa, annoin Bellan juoda vettä. Ratsastin sillä hetken matalassa vedessä, mutta jatkoin kuitenkin pian matkaa, sillä tiesin kellon olevan jo paljon.

Tallipihalla minua vastaan tuli Karla, joten tervehdin iloista tyttöä. Vaihdoimme nopeasti kuulumisia, mutta tämä jatkoi pian askareitaan ja minäkin palasin omieni pariin. Riisuin Bellan varusteet ja harjasin Bellan. Varusteet putsasin pikaisesti pienestä kurasta, jota oli lentänyt mutaisella polulla. Pesin kuolaimet ja vein varusteet pois harjojen kera. Bellan vein laitumelle viettämään rauhallista iltapäivää. Ennen kuin päästin tamman menemään, suukotin sitä turvalle. Kävelin talliin hakemaan reppuni ja lähdin kotia kohti.


//Kyllä tulee hyvä fiilis kun lukee näitä kesäisiä tarinoita! Ihanasti kuvailit maastoretken, taisi Bellallakin olla hauskaa, kun pääsi ihan hyppäämäänkin Oispa täälläkin lämmin, vettä vaan tulee päivästä toiseen. Suomen kesä on tunnetusti vähäluminen..
Te olette kyllä Bellan kanssa jotenkin niin hyväntuulisia, aina tulee hymy huulille kun luen teidän tarinoita

-Helena

[Laura]

Juoksentelua

Oli aurinkoinen ja aika varhainen aamu. Itseasiassa hyvin varhainen, sillä kello näytti 6.00. Ensitöikseni heräämisen jälkeen kävin suihkussa, jonka jälkeen söin aamiaisen virkeänä. Tunnin päästä heräämisestäni olin täysin valmis ja lähdin pyöräillen kohti tallia. Olin siellä n. Puoli kahdeksalta. Bella oli vielä karsinassaan. Uteliaana vilkaisin myös Bellan vastakkaiseen karsinaan, jonne oli vastikään muuttanut suomenpienhevosvarsa. Varsakin näytti uteliaalta. Se varmaan oli jo tehnyt tuttavuutta Bellan kanssa. Hain Bellan harjat ja varusteet, mukaan lukien pintelit.

Puunasin tammaa oikein kunnolla. Se nautti saamastaan huomiosta. Sujautin varusteet sen päälle, tällä kertaa sujuvasti. Bella ilmeisesti kaipasi ulos, eikä siksi pistänyt vastaan varusteita laittaessa. Jätin suitsista ohjat pois, ja niiden sijasta otin juoksutusliinan. Siitä olikin jo vierähtänyt tovi, kun olin sitä viimeksi juoksuttanut. Vein sen kentälle, jossa kuljin hetken uraa pitkin, mutta aloitin sitten Bellan juoksuttamisen.

Aluksi Bella kulki hyvin mutkittomasti, mutta hetken kuluttua siihen iski aamuväsymystä. Silloin kädessäni olevan juoksutusraipan läsnäolosta oli enemmän hyötyä. Onneksi sitä ei kuitenkaan tarvinnut muutoin käyttää, kuin seuraamalla sillä Bellaa. Puolen tunnin juoksutuksen jälkeen talutin tamman talliin, jossa otin siltä satulan pois ja vaihdoin suitset riimuun. Lähdin kävelemään sen kanssa lyhyehkön lenkin maastossa. Lenkistä tulikin hieman suunniteltua pidempi ja kellon lähestyessä puolta kymmentä, olin takasin tallin pihassa.
Loppuhoitamisen jälkeen vein Bellan laitumelle nauttimaan leppoisasta kesäpäivästä.


//Mukavaa vaihtelua, pitäisi useammin juoksuttaa hevosia! Ei ole tainneet tuntipollet ainakaan pitkään aikaan päästä juoksutettavaksi. Ja en yhtään ihmettele, jos Bellaa laiskotti, en mäkään jaksaisi tehdä mitään noin aikaisin aamusta kesäpäivänä :DD

-Helena

[Laura]

Ratsastelua

"Valmista?"
"Valmista", vastasin äidilleni. Auto lähti liikkeelle pihastamme. Jonkin ajan kuluttua tallin piha avautui eteemme. Pilvet roikkuivat matalalla ja saattoivat alkaa satamaan hetkenä minä hyvänsä, mutta mahdollisuus päästä ratsastamaan olisi sen arvoista. Kävelin äitini kanssa talliin. Jätin reppuni sinne ja otin riimunnarun matkaan. Kävelimme laitumelle. Olin pyytänyt äitini mukaan, sillä tiesin hänen nauttivan hevosten seurasta. Laitumella maa oli mutaista ja liukasta, mutta onneksi Bellan hakemisesta ei tullut hankalaa. Huhuilin hetken ajan Bellaa, jotta se tulisi. Hienohelma-Bella ei ilmeisesti nauttinut sateisella säällä laiduntamisesta, joten se ravasi reippaasti luokseni.

Tallissa harjasimme Bellan. Siinä tosin riittikin hommaa, sillä jaloissa olevat jouhet olivat aivan kuraiset. Hännässäkään ei ollut kehumista. Varustimme sen ja homma sujui yhteistyöllä normaalia nopeammin. Bella ei myöskään vaivautunut kenkkuilemaan varusteita laittaessa, vaikkakin varmaan päätteli varusteista, että olisimme menossa ulos. Laitoin ratsastushanskat käteeni ja kypärän päähäni. Äitini otti kameralaukun repustani ja lähdimme kentän suuntaan. Äitini meni katoksen eteen penkeille istumaan sillä välin, kun nousin ratsaille.

Aloitin pidemmillä ohjilla ja lyhentäessäni ohjastuntumaa, tein käynnissä voltteja ja yhden pääty-ympyrän. Annoin tammalle pohkeita ja se siirtyi pienellä viivästyksellä raviin. Myöhemmin kokeilin muutaman kirjaimen välein pysähdyksiä, joista lähdin suoraan raviin. Sitten menin hetken kevennettyä ravia, jossa kokeilin voltteja ja pääty-ympyröitä. Vaihdoin suunnan täyskaarrolla, jonka jälkeen kokeilin ympyräleikkaa käynnissä ja ravissa.

Ajasta, jonka olin suunnitellut käyttäväni, oli kulunut puolet, joten aloitin laukkaamisen. Kokeilin laukata ihan uralla normaalisti, mutta myöskin keskihalkaisijalla, mikä vaati enemmän keskittymistä. Välillä mennessäni äitini ohi, virnistin kameralle. En liiemmin pitänyt kameroiden läsnäolosta, mutta ajattelin, että välillä on ihan hyvä jos edes jotain taltioituu yhteisistä hetkistämme. Menin laukassa vielä pääty-ympyröitä ja sitten siirryin kevyeen raviin. Vaihdoin vielä suunnan, tällä kertaa kokeillen vastakaartoa. Tein yhden kiemurauran ja siirryin sitten käyntiin. Pikkuhiljaa löysäsin ohjastuntumaa. Otin jalat jalustimista ja pyörittelin nilkkoja. Nojasin myös eteenpäin Bellan kaulaa vasten.

"Hyvä tyttö", kehuin sitä ja taputin kaulalle. Hetken kuluttua ratsastin kaartoon ja laskeuduin satulasta. Äitini käveli avaamaan kentän portin. Kiitin häntä ja kävelimme talliin. Otimme varusteet pois ja harjasimme Bellan. Bella selvästikin piti siitä, että kaksi ihmistä harjasi sitä. Höpsö tamma, ajattelin ja lähdin viemään varusteita jättäen äitini Bellan kanssa. Kun palasin, pakkasin reppuni ja heitin sen selkääni. Irrtotin riimunnarun karsinan lenkistä ja ojensin en äidilleni.

"Minäkö?" Hän katsoi minua kummastuneena.
"Tottakai", vastasin. Jatkoin samantien: "Saat kunnian taluttaa sen laitumelle."
Äitini naurahti ja tarttui riimunnaruun. Avasin karsinan ovea enemmän, jotta he mahtuivat siitä. Kun päästimme Bellan laitumelle, se näytti siltä, että olisi mieluummin viettänyt aikaa tallissa. Onneksi ei ollut ratsastuksen aikana satanut, mutta kun kävelimme laitumelta tallia kohti, alkoi taivaalta pudota vesipisaroita. Tiesin, että ensi kerralla, kun harjaisisin Bellaa, minua odottaisi aikamoinen urakka...

// Piti hieman kaivaa esiin noita termejä, kun ovat hieman meinanneet unohtua.. viimeksi olin hevosen selässä 4 vuotta sitten



//Ah, sadekelit <3 Onneksi ei satanut juuri kun olitte kentällä.
Äitikin pääsi mukaan tallille se onkin kivaa jos joku aina välillä pääsee kuvaamaan, vaikka usein kameraan taltioituvatkin ne kaikkein kamalimmat hetket: huono istunta, hevonen vönöttää, ymmärrät varmasti mitä haen takaa :'D

Munkin on tässä virtuaalitallin myötä pitänyt vähän muistutella mieliin näitä ratsastusradan teitä ynnä muita termejä. Jännä miten asiat unohtuu, silloin kun pienempänä kävin säännöllisesti tunneilla, nää kaikki tuli kuin kaupan hyllyltä!

-Helena

[Laura]

Minun päiväni

Hei kaikki! Katseet tännepäin. Minä olen Bella ja olen 6- vuotias kuvankaunis Tinker-tamma. Kerronpa teille nyt minun päivästäni. Kaikki alkoi, kun olin laitumella, kuten tavallisesti tähän aikaan vuodesta. Söin ruohoa aivan kuten kaikki muutkin. Nautimme kesäpäivistä. Kuulin nimeni huudettavan muutaman kerran. Tunnistin äänen. Se kuului tytölle, jota olin kuullut kutsuttavan LaaLaaksi. Hän kuulemma omisti minut ja minä olin hänen "pikkuisensa". Minä en kyllä ollut pieni, ainakaan omasta mielestäni. Välillä kiusasin häntä nostamalla pääni oikein korkealla jos hän laittoi minulle suitsia tai riimua. 

   Olisin halunnut jatkaa laiduntamista, joten päätin osoittaa sen hyvin selkeästi. Menin laitumen portille tytön luokse. Katsoin kuinka hän laski maahan sen valkoisen nauhan, joka toimi porttina. Tilaisuuteni oli tullut ja juuri kun hän oli laittamassa riimua, nostin pääni ja loikkasin sivuun. Juoksin portista ulos. Kuulin vihaisia huutoja perääni ja näin kuinka LaaLaa sulki portin. Olin tyytyväinen suoritukseeni.

"Bella! Tule tänne nyt! Tule, tule", tyttö hoki. Mutta minähän en tälläisenä päivänä mene hikoilemaan, vaikka menisimmekin maastoon. LaaLaa kaivoi kuitenkin taskustaan makupalan, enkä voinut vastustaa sitä. Kävelin hitaasti häntä kohti katse makupalassa. Pysähdyin ja odotin, että LaaLaa kävelisi luokseni, mutta hän seisoi järkkymättä paikoillaan. Jos halusin palan, tiesin, että minun täytyisi hakea se itse. Lähdin taas liikkeelle, mutta tyttö käänsikin yllättäen selkänsä ja lähti kävelemään kohti talleja. Jouduin kävelemään reippaammin saavuttaakseni tämän. Kun kävelin hänen vierellään hän pysähtyi ja ojensi makupalan. Otin sen ja sitten seurasin tyttöä koko matkan tallille. Hän avasi karsinani oven, joten menin tottelevaisesti, mutta itsenäisesti sinne.

Hetken kuluttua seisoin varustettuna valmiina lähtöön. Ehkä pieni harjoittelu ei olisikaan pahasta. LaaLaa talutti minut kentälle, jossa oli koottuna esteitä. Minä kyllä näyttäisin noille esteille kuka täällä määrää...

Tallipihan poikki kävellessämme kentän laidalla oli joukko muita tyttöjä. Kuulin kuinka omistajani tervehti heitä. Noniin nosta päätä Bella. Ryhdistäydy ja näytä heille kuinka hieno hevonen olet. Otin lyhyemiä askeleita ja nostin jalkojani korkeammalle. Tunsin kuinka katseet kohdistuivat minuun. Noin sitä pitää, Bella. Minut talutettiin keskelle kenttää ja tunsin kuinka selkääni noustiin. Aloitimme rauhalliseen tahtiin ja se sopi minulle.

Tunsin lihasteni lämmenneen ja mitä ilmeisemmin selässäni oleva LaaLaa tiedosti sen. Lähdimme raviin ja tyttö ohjasi minut kohti massa olevia puomeja. Helppoa kuin heinän teko. Minua kehuttiin. Tottakai, sillä olin loistava. Hetken kuluttua sain hypätä matalamman esteen laukassa. Ponnistin hieman korkeammalle mitä tarvitsi. Halusin todistaa olevani valmis isompiin esteisiin.

"Ei nyt ihan noin korkealla tarvitse hypätä", kuulin äänen sanovan yläpuoleltani. No ei sitten. Seuraavan kerran kun tulimme esteelle päätin mennä hitaammin ja pudottaa esteen. Muutama avulias tallityttö kentän laidalta nosti esteen sillä välin kun jouduin ravaamaan puomien lävitse uudelleen ja uudelleen. Sitten sain taas hypätä ja tällä kertaa hyppäsin kunnolla. En enää haluaisi mennä noita puomeja. Kuitenkin ennen isompaa estettä jouduin ravaamaan vielä kertaalleen puomien läpi, mutta se palkittiin ja sain hypätä 70 cm korkean esteen.

Pian esteiden korkeus nousi 80 cm:iin ja hyppäsin niitä kolmen esteen ratana. Välillä aidan toisella puolella olevat tytöt taputtivat ja nautin siitä. Vaikka tiesinhän minä jo valmiiksi, kuinka loistava olin. Jonkin ajan harjoittelun jälkeen ohjastuntumaa pidennettiin ja minua taputettiin pitkää kaulalle. Pidin siitä. Ratsastuksen jälkeen minut talutettiin talliin. Varusteiden poisoton jälkeen sain oikein kunnon hoidon. Tunsin oloni todella puhtaaksi, joten ehkä sen kunniaksi en piehtaroisi heti ensimmäiseksi laitumelle päästyä.

LaaLaa kiinnitti riimunnarun minun riimuuni ja avasi karsinan oven. Hän talutti minua pihan halki ja veikkasin, että matkamme on laitumelle. Sitten hän irrotti riimunnarun ja jatkoi kävelemistä. Kävelin hänen vierellä samalla kun hänen ilmeensä oli hämmentynyt. "Hyvä tyttö", kuulin LaaLaan sanovan. Ei tässä kyllä mitään outoa ollut, että kävelin hänen vierellään ilman taluttamista. Hän oli se joka minusta piti huolta, niin miksi minä nyt karkuunkaan juoksisin. Mutta jos tämä sai minut näyttämään paremmalta, tein toki niin. Koskaan ei voi olla tarpeeksi upea.

//Tällä kertaa todella erilainen tarina esteharjoitteluista. Ties mitä ne hepat aattelee ku niitten kaa puuhailee ja tässä yks esimerkki XD

Kuvia oisin voinu piirtää lisää mut en malttanu olla julkasematta

//Ai vitsi miten hauska tarina! Tykkään näistä hevosen näkökulmasta kirjoitetuista tarinoista, etenkin kun kuvailit Bellan ajatuksia noin hyvin. Bella on kaunis, ja tietää sen!
Hyvin vauhdikas estetunti teillä, katsomokin ihan täynnä Ja aivan ihanat kuvat taasen, sä se jaksat piirrellä!

-Helena

[Laura]

Ollaan Bellan kanssa nyt ahkeraan harjoiteltu tulevia kisoja varten, joissa ollaan koulu- ja esteluokissa ja tässä tälläinen neljän kuvan tarina kouluharjoitteluista

//Sanoinko jo et rakastan sun piirroksia? Etenkin sarjikset on mun ehdottomia lemppareita, ja käsin piirtäminen on hauskaa vaihtelua. Itse olen nyt viime aikoina piirtänyt paljon käsin, kun sain ton skannerin. Se on musta jotenkin helpompaa kun koneella piirtäminen, en tiedä tuntuuko susta samalta
Ai kisaamaan olette lähdössä? Kerro sitten, miten teillä meni!

Lisäilin sulle btw ton piirtomerkin

-Helena

[Laura]

Viikko Bellan kanssa

Päivä 1.

   Suunnitelmieni onneksi oli poutainen päivä saapuessani tallille. Ensitöikseni hain Bellan laitumelta ja vein tamman talliin. Harjasin sen läpikotaisin, setvin jouhet ja putsasin kaviot. Bella nautti harjattavana olemisesta, mutta satulan laitosta se nautti vähemmän. Suitsia laittaessa  se nykäisi päänsä ylös minun ulottumattomiin, mutta laski sen nöyrästi, huomattuaan minun vihaisen ilmeeni. Kun tamma oli varustettuna, varustin itseni laittamalla hanskat ja kypärän. Raippaa en tarvinnut, sen tiesin etukäteen. Taskuuni otin vähän rahaa ja sitten talutin Bellan pihalle. Se pysyi maltillisesti paikallaan, mikä oli positiivinen yllätys. Olin valmiiksi katsonut sopivan reitin Kalkkivuoren kylälle. En halunnut mennä hiekkateitä, sillä en pitänyt kaahailevista autoilijoista, vaikka Bella olikin liikenteeseen tottunut.  
  
   Ratsastin ravissa ja käynnissä erikokoisia polkuja. Reitit olivatkin sellaisia, joilla en ollut ennen kulkenut. Loppumatkasta jouduin menemään n. 100 m matkan asfaltoidulla tiellä Kalkkivuoren kyläkaupalle. Puinen rakennus kohosi edessäni, kun otin Bellan riimunnarun ja sidoin sen läheisen puun oksaan. Astelin pieneen kauppaan sisään ja avasin ratsastuskypäräni klipsin. Tiskin takana vanhahko silmäpari tuijotti minua kummaksuen. Mies tajusi kuitenkin millä olin tullut, ilmeisesti joku muukin joskus lähtenyt tallilta kauppaan hevosella.

"Kauraa täällä ei myydä", mies sanoi naurahtaen ja jatkoi hyväntuulisena kysyen: "Mutta jäätelö varmaan maistuu sinulle?"
"Jep, sitä tässä tulinkin hakemaan". Vastasin nauraen ja otin lempijäätelöni. Ojensin rahan vanhalle miehelle ja tämä kysyi kulmat koholla:
"Saisinkos nähdä kulkupelisi?"
"Mikä ettei. Bella on tuossa viereisessä puussa", sanoin, kun kauppias asteli perässäni ulos.
"Onpa kaunis tamma. Minulla oli joskus jokunen suomenhevonen. Muutama työntekoon ja muutama ajoon. Ravihevoset menestyivätkin ihan hyvin. On se mukava nähdä, että hevosilla nykyäänkin tehdään jotain, muuta kuin hemmotellaan niitä. Mielestäni juoksutuskoneet ja sen semmoiset hömpötykset ovat turhia, sillä pitäisihän omistajalla olla aikaa olla hevosensa huoltoon, ne eivät ole leluja..."

Nyökkäsin välillä vastaukseksi miehen sanoihin. Hän puhui kyllä järkeä, joten totesin lopuksi:
"Tuo on kyllä totta"
"Sinun varmaan pitää mennä, mutta tule toki uudestaan hevosesi kanssa", kauppias kehotti ja vilkutti mennessään takaisin kauppaansa. 
   Sanoin heipat ja vilkutin takaisin. Menin koivun luokse ja irrotin narun puusta ja annoin sen olla maassa. Avasin jäätelön käärön ja aloin syömään vaaleanpunaista puikkojäätelöä. Pitelin toista kättä kevyesti riimunnarun päällä, vaikka tiesin, ettei Bella lähde minnekään. Jäätelön jälkeen irrotin riimunnarun ja nousin ratsaille. Matkalla tallille muistin kohdan tulomatkastani, jossa olisi hyvä laukata, joten nostin laukan. Bella laukkasi niin kovaan kuin kavioistaan pääsi ja sain itsekin tuntea oikein kunnolla tuulen kasvoillani. 
Tallilla otin varusteet pois ja harjasin Bellan. Vein tamman takaisin laitumelle, mutta tällä kertaa se ei sännännyt muiden joukkoon vaan lähti seuraamaan minua portille. 
"Jos et nyt tällä kertaa karkaisi portista", sanoin tammalle ja suukotin sitä turvalle. Taputin vielä tammaa kaulalle ja käännyin poispäin. Nyt tamma kääntyi ja käveli heppaystäviensä joukkoon. Itse lähdin kotiin.

//Tällästä tälläkertaa, kuvat aika heikkolaatusii, mut onneks on pienii ni ei haittaa niin paljoa

   
     

//Apua, ihan mahtavia nää tarinat, missä on kuvitus mukana!
Teillä olikin hauska maastoretki, upean kesäisiä kuvia ja kyläkauppiaskin tykkäsi Bellasta! Bellakin tuntuu nauttivan luonnosta
Aika hauska idea tällainen viikko hevosen kanssa, pitäsiköhän itse kirjoitella joku viikko päivikseen joka päivä.. ehkäpä!

-Helena

[inka]

Heräsin kellon piipitykseen, ja takoin vempelettä sokkona, yrittäen saada äänen loppumaan. Kun ihana rauha taas palautui huoneeseeni, avasin toisen silmäni varovasti, ja pyyhin rähmät ripsistäni. Kello oli kahdeksan, eli olisin perjaatteessa voinut vielä nukkua, mutta sisälläni kuohuva into repi minut verkkaisesti ylös sängystä. Kuohuva into, Bella, odotti minua Ratapihan ratsutilalla. En malttanut odottaa! Olin käynyt läpikulkumatkalla Ratapihalla, mutten vielä sen kummemmin tutustunut paikkoihin. Harpoin muuttolaatikoiden välistä alakertaan ihastelemaan jääkaapin tyhjyyttä. Miljoonia eri teelajeja ja papupurkkeja lukuunottamatta, jääkaappi oli täysin avara. Missä suklaamurot olivat? Ja paahtoleivät? Valitsin kuitenkin yhden tavallisen teen, ja laitoin vedenkeittimen päälle. Olin edellisenä iltana odottanut mielipuolisena Helenan soittoa, ja ennen kello seitsemää nainen oli soittanut minulle, ja hyväksynyt minut Bellan hoitajaksi. Nettisivuilta näkyi, että Bella oli iso, lempeännäköinen ja musta tinkertamma, täysin eri maata, kuin kilpailuhevoseni Rose. Erillaisen hevosen hoitaminen tekisi minulle todella hyvää. Myhäilin innostuneena, ja hörpin teetäni tasaisin väliajoin selaten Ratapihan nettisivuja. Lopulta löin kännykän pöytään: Menoksi!

Kaarsin kotoiseen tallipihaan, ja jätin joponi nojaamaan suurta kiveä vasten. Edessäni nökötti päärakennus, jonka kylkeen oli tökätty kivitorni, ikkunoineen päivineen. Oikealla oli vähän pienempi kopio päätallista, ja tullessaan pihaan, vasemmalle kaartui kaksi isoa laidunta, jossa maleksi joukko hevosia. Kävelin kuitenkin päärakennuksen vieressä olevan pihaton luokse, ja rapsuttelin pientä ponia, joka tuli uteliaana haistelemaan minua.
-Mulla on taskut tyhjät, höpsö. Naurahdin ponille, joka työnsi turpaansa taskuihini herkkujen toivossa.
Käännyin ponin luota, ja päätin mennä isompaan tallirakennukseen. Minua tuli heti vastaan siro kimo, joka hörähti suloisesti nähdessään minut. Silitin tamman kaulaa, ja vilkuilin sitten ympärilleni. Käännyin oikealle, ja päätin avata sivuoven. Sen takaa paljastui pieni sotkuinen huone, ja koira, joka ulvahti ilhatuneena. Pöydän ääressä työskenteli silmälasipäinen nainen, joka vilkaisi hajamielisenä suuntaani.
-Inka? Nainen, jonka tunnistin Helenaksi, kysyi. Nyökkäsin.
-Minäpä tässä. Haluatko näyttää minulle tallia? kysyin hymyillen.
-Mm.. Minulla on töitä, mene tornin näköiseen rakennukseen, siellä pitäisi olla LaaLaa. Naine. töksähti. Katsoin tätä vähän hämilläni, mutta tottelin. Taukotuvan alakerrassa ei ollut ketään, oranssia kissaa lukuunottamatta, jonka jätin rauhassa nukkumaan. Nousin portaat ylös, jossa oli samantapainen huone. Pöydän ääressä istui pyöreähkö, silmälasipäinen nainen, joka hymyili minulle ujosti.
-Oletko sinä Bellan uusi hoitaja? Helena sanoi että tulet tänään. Nainen hymyili ystävällisesti.
-Juu, olen. Nyökkäsin pontevasti.
-No sittenhän voinsin esitellä sinulle vähän tallia, tule perässä.

LaaLaa esitteli minulle ison tallin toimiston, rehuvaraston, pesupaikan ja kaikki oleelliset asiat. Pikkutallissa oli Bellan karsina, mutta itse tamma laidunsi laitumella muiden kanssa. Kenttäkin kävi nopeasti tutuksi, ja kaikki tarvittavat löytyivät suhtkoht helposti. Kun talli oli esitelty, LaaLaa antoi minulle harjata Bella. Käytin aikaani vuohiskarvojen ja hännän selvitykseen, vaikkei tamma muuten ollutkaan kovin kurainen. Bella seisoi kiltisyi koko ajan tallinkäytävällä, eikä liikahtanutkaan, vaikkakin tykkäsi jekkuilla pukkaamalla harjakoria lähes kokoajan maahan. Siinä sitten niitä harjoja keräiltiin puolipäivää.

Bella&Inka 2HM



//Tämä oli ilmeisesti eka tarinasi, vaikka kirjoitit 2HM? Olitko ropessa aiemmin?
Tarina oli mukava, kuvasit henkilöt hyvin ja kirjoitit muutenkin hyvää kieltä, jota on kiva lukea
Pääsit tutustumaan talliin ja Bellan omistajaan, hienoa! Ensi kerralla saat ratsastaa valvotusti. Odotan innolla uusia tarinoita!

Saat tästä tarinasta 6 hoitopistettä!

-Helena

[Laura]

Viikko Bellan kanssa

Päivä 2.

Minulla oli tarkoituksena treenata tulevia kilpailuja varten. Kuitenkin ensimmäiseksi tallille saavuttuani päätin siivota Bellan karsinan. Sen jälkeen lähdin kävelemään riimunnarun kanssa laidunta kohti. Jouduin muutaman kerran kutsumaan Bellaa ennen kuin se ravasi iloisena luokseni. Kohdallani se kuitenkin laski päätään ja alkoi mutustelemaan ruohoa. Kiinnitin riimunnarun nopeasti sen riimuun ja muutaman askeleen jälkeen Bellakin lähti liikkeelle. Matkalla portille se otti reippaampia askeleita ja samassa alkoi ravaamaan.  
"Bella! Ei! Nyt kyllä pysähdyt!" Huusin. Bella höristeli hieman korviaan ja jatkoi ravaamista hirnahdellen. Juoksin itse sen vierellä riimunnarusta pidellen, mutta pian se lipesi otteestani. "Bella!" Tamma ravasi laitumen portista ulos. Minä suljin portin ja katsoin, kun Bella hidasti vauhtiaan muutaman metrin päässä. Se katsoi minuun viekkaalla ilmeellä kun sanoin: "Bella, tulisitko tänne nyt." Tiesin, jos lähtisin sitä päin, se vain menisi kauemmas, joten päätin jäädä maahan istumaan. Paikallaan oleminen auttoi myös viime kerralla. Bella laski nöyrästi päätään ja lähti kävelemään kohti. Kohdallani se haisteli olkapäätäni ja nappasin samalla roikkuvasta riimunnarusta kiinni ja ampaisin pystyasentoon. Lähdin kävelemään tamman kanssa tallille.   

   Karsinassa sidoin sen riimunnarusta lenkkiin ja hain sille varusteet. Harjauksen ja varustamisen jälkeen laitoin itselleni ratsastushanskat ja -kypärän. Talutin Bellan kentälle, jossa nousin ratsaille. Säädin jalustimet oikean pituisiksi kouluratsastusta varten. Olin suunnitellut harjoittelevani erilaisia liikkeitä harjoituksena kilpailujen kouluosuutta varten. Aloitin käynnillä pitkillä ohjilla. Kun lyhensin ohjastuntumaa, tein askellajinvaihtoharjoituksia pysähdyksien, käynnin ja ravin välillä. Ne sujui hyvin, eikä Bellalla ollut liikaa virtaa ja se pysyi maltillisesti pysähdyksissä.   

   Harjoittelin myös pohkeenväistöjä, kiemurauria, voltteja. Laukkasin myös jonkin verran. Kouluratsastus oli Bellan selästä käsin mukavan leppoisaa, sillä sen harjoitusravissa ei ollut kamala istua. Harjoittelun perusteella kilpailut saattaisivat sujua hyvin. Loppukäyntien jälkeen laskeuduin satulasta ja nostin jalustimet. Talutin Bellan talliin. Otin siltä varusteet pois ja pesin kuolaimet. Harjauksen jälkeen, vein varusteet niille kuuluville paikoille. Annoin Bellalle palkinnoksi muutaman makupalan -tällä kertaa lihvaamatta niitä toisiinsa. Vein Bellan laitumelle, ongelmitta ja sujuvasti. Lopuksi otin pyöräni ja poljin kotiin.

//Ilmeisesti Bellan mielestä elämä käy joskus liian yksitoikkoiseksi, välillä pitää järjestää vähän äksöniä omistajan pään menoksi
Teillähän sujuu hienosti tuo kouluratsastus, toivottavasti pärjäätte karkeloissa!

-Helena

[Laura]

 Viikko Bellan kanssa

Päivä 3.

   Lämpötila oli kohonnut hellelukemiin tullessani tallille. Onneksi olin saanut autokyydin, jolloinka ei tarvinnut hikoilla pyöräilyn takia. Taivasta koristi erilaiset pilvirykelmät, lähinnä kumpupilvet. Ensimmäisenä kokosin kentälle kolme estettä. Kävelin talliin viemään reppuni ja lähdin hakemaan Bellaa laitumelta. Kaunotar tuli tällä kertaa kuuliaisesti portista ulos kanssani, eikä lähtenyt omille teilleen. Bella sai oikein kunnon puunauksen ja olisikin varmaan nauttinut siitä, ellei päivä olisi näin kuuma. Sen sijaan se seisoi kärsimättömänä helteessä, joten päätin hakea Bellan varusteet. Nostin satulan sen selkään ja laitoin suitset. Irrotin Bellalta sen kaulalla olevan riimun, sillä tamma oli ollut käytävällä varustettavana.

    Kun kävelimme tallista ulos, Bella oli ehkä hieman turhankin energinen. Tamma oli havainnut kentällä olevat esteet. Nousin kaarrossa sen selkään ja lyhensin jalustimia esteratsastusta varten sopiviksi. Pitäisi varmaan ostaa estesatula, tuumailin lähtiessäni liikkeelle pitkin ohjin. Bella rauhoittui hieman, koska tiesi, ettei pääsisi hyppäämään ennen kuin annan luvan. Alkukäyntien ja pienen ravailun jälkeen nostin laukan. Hetken laukkaamisen jälkeen suuntasin ensimmäiselle esteelle. Hyppäsin jälleen kerran samaa estettä muutaman kerran, ennen kuin aloin hyppäämään esteitä radan muodossa.

    Bella hyppäsi esteet nätisti, ehkä jopa liiankin korkealta, mutta ajattelin, että korkeampiin esteisiin siirrytään myöhemmin, jos tammalla potentiaalia riittää. Bella oli yllättävän ketterä niinkin jykeväksi hevoseksi. Yhden kerran Bella pudotti esteen, mutta aikaa oli kulunut jo niin paljon, etten ryhtynyt korjaamaan sitä. Hyppäsin siis enää kahdella esteellä. Jonkin ajan kuluttua Bellan hypyt kävivät veltommaksi ja matalammiksi, joten siirryin raviin ja myöhemmin käyntiin. Venyttelin loppukäyntien aikana ja laskeuduin satulasta niiden jälkeen. Pidensin jalustimia valmiiksi, ennen niiden nostamista.

    Matkalla talliin Bella tökki minua ja kerjäsi rapsutuksia, mutta rapsuttelin tamma vasta tallissa. Annoin sille porkkanan, jonka olin ottanut mukaani. 
"Hyvä, että joku syö nämä pupunruuat puolestani", sanoin nauraen ja silitin tamman turpaa. "Aika riisua varusteet."
Kun varusteet olivat viety oikeille paikoille ja Bella oli harjattu, irrotin riimunnarun seinästä. Lähdin taluttamaan Bellaa laitumelle. Palatessani talliin, siivosin Bellan karsinan, mitä tamma oli kerennyt jo sotkea. Kävelin myös kentälle siivoamaan pystyttämäni esteet. Kun äitini tuli hakemaan, olin hikinen, mutta tyytyväinen Bellan suoritukseen. Toivottavasti lähestyvät kilpailutkin sujuvat yhtä hyvin.

//Bella on kyllä mahtava monitaituri! Esteet sujuu, koulu sujuu, maastoilu sujuu, ihana hevonen! <3
Supermakeat kuvat jälleen kerran (btw, mainitse sitten mulle, mitkä kuvat haluat lisättävän Bellan sivuille, oon lisänny vaan noi "isotöisemmät", mutta jos haluat, voin laitella joitain näitä pienempiäkin)!
Ja esteethän kuuluu hypätä ainakin puolen metrin varalla, ettei vahingossakaan kolahda

-Helena

Attachments:

[inka]

_Bella nauttii sadepäivästä..BeautifulPhoto635746487099985510.jpgSaiskos Helena tuon okein päin, ja samalla tän tekstin pois? Tuo oli nimittäin puhelimella postattu, eli tunnetusti huonoa laatua :/



//Ihana Bella! Makea kuva, täynnä tunnelmaa Voin kääntää ja pistän sen tonne albumiin!

Saat tästä kuvasta 4 hoitopistettä!

-Helena


//edit: kuva on albumissa, näkyy pikkukuvassa noin sivuttain, mutta kun klikkaa isommaksi, on oikein päin!

Attachments: