Post by Helena on Apr 18, 2016 8:13:19 GMT
Isompia esteitä 2.5.2016
Nyt, kun kevät on jo pitkällä, on aika nostaa rimaa (kirjaimellisesti) ja testata hieman hevosten ja ratsastajien hyppytaitoja. Niinpä tällä kertaa on luvassa hieman korkeampia esteitä, ja mukaan mahdutetaan muutama erikoisestekin. Opettajana toimii Helena ja kuunteluoppilaana +pudonneiden puomien nostajana Karla.
Esteiden korkeudet vaihtelevat 80 senttimetristä 1 metriin. Tunti aloitetaan verryttelemällä pienemmillä esteillä ja siirrytään sitten isompiin. Tunnin lopuksi ne, jotka haluavat, saavat kokeilla ratsastaa muutaman esteen ratana.
Tunnille otetaan 5 ratsukkoa ja seuraavat hevoset:
- Karri
- Latina
- Mosse
- Sini
- Missi
Kerro hevostoiveesi, kun ilmoittaudut!
Osallistujat: (5/5)
- Milena - Sini €
- LaaLaa - Karri
- Mia - Missi
- Wilma - Latina €
- Nelli - Mosse €
Tuntitarina:
Helena ja Karla olivat kasaamassa viimeisiä esteitä kokoon, kun ratsukot alkoivat valua kentälle. Moni oli tänään uuden hevosen selässä ja jännitystä oli ilmassa. Kun kaikki olivat paikalla ja hevostensa selässä, Helena pyysi ratsastajia lämmittelemään hevosensa itsenäisesti. Ratsukot lähtivät kiertämään kenttää käynnissä.
”Okei,” Helena istahti Karlan kanssa kentän portin päädyssä olevan pystyesteen päälle. ”Tänään olisi siis tarkoitus kokeilla vähän isompia esteitä. Laitetaan hevoset kulkemaan reippaasti heti alussa,” nainen huusi ratsastajille.
”Mossen voit laittaa kävelemään ihan kunnolla, käytä vaikka raippaa pari kertaa pohkeen taakse. Noin, hyvä!” Helena neuvoi Nelliä, jolle hidas hevonen oli uudempi tuttavuus. ”Sinin kanssa voit olla ihan rauhassa, se kiihtyy luultavasti tunnin loppua kohden, joten koitat pitää sen tasaisena ja rauhoita meno tarvittaessa. Ja Karria voit ratsastaa pikkasen eteen.”
”Latina ja Missi näyttää hyviltä, mutta muistakaa sitten pitää vauhti tarpeeksi hitaana, kun lähdetään oikeasti hyppäämään. Etenkin Missi ottaa helposti vähän liikaa vauhtia, joten istut Mia syvällä satulassa ja koitat vaikka vähän liikutella kuolaimia, jos tuntuu että se ei kuuntele,” Helena jakeli ohjeita ratsukoille, jotka olivat nyt siirtyneet raviin tekemään voltteja ja ympyröitä esteiden lomassa.
Tätä jatkui hetken aikaa, kunnes Helena vilkaisi kelloa ja käveli kentän keskelle. ”Okei, ruvetaan sitten vähän lämmittelemään. Tullaan ensin vaan tää pystyeste, pitäkää hevoset rauhallisina ja hyvin kuulolla,” Helena sanoi ympärilleen kerääntyneille ratsastajille. Pitkällä sivulla oleva pystyeste oli laitettu noin kuuteenkymmeneen senttiin.
Wilma aloitti Latinan kanssa, ja ratsukko lähestyi estettä nopeassa laukassa. ”Hiljennä vähän vauhtia, Latina meinaa nyt innostua vähän liikaa!” Poni loikkasi esteen yli tyylikkäästi, joskin edelleen turhan lujassa vauhdissa. ”Hyvä, ens kerralla vähän hitaammin. Mossea ajat kunnolla nyt eteen, kun saat sen moottorin käyntiin, se on tän porukan paras hyppääjä tyylin suhteen!” Helena huusi estettä lähestyvälle Nellille, joka napautti nopeasti raipalla Mossea kylkeen pohkeen taakse. Tämä sai ruunan valpastumaan, ja se loikkasi esteen yli tasaisesti. ”Jes, pidät ton vauhdin! Siniä vähän pidättelet,” Milenalla oli kädet täynnä töitä tamman vauhdin laskemisessa, mutta hyppy sujui mallikkaasti.
”Jes, Karrin kanssa meni hyvin, ens kerralla voit pikkasen jopa tulla kovempaa,” Helena sanoi LaaLaalle, ja käänsi katseensa viimeiseen ratsukkoon. ”Missiä voit pidättää vähän, noin, hyvä,” Missi hyppäsi Mian puolipidätteen jälkeen esteen mallikkaasti. ”Vähän voit antaa sille enemmän ohjaa esteen päällä, niin se voi venyttää kaulaansa paremmin.”
”Hyvä, sitten uudestaan!” ratsukot tulivat vuoron perään pystyesteen uudestaan keskittyen Helenan neuvomiin seikkoihin. Pudotuksia ei vielä tapahtunut, joten Karla sai istuskella rauhassa kentän nurkassa.
”Okei, otetaan sitten vähän isompana,” Helena sanoi ja korotti pitkän sivun pystyä noin 80 senttiin. ”Tullaan nyt tämä uudestaan, ja siitä voitte jatkaa suoraan lyhyen sivun pystylle. Se on noin ysikytsenttinen, että siinä saatte jo kunnon hypyn! Muistakaa ratsastaa hyvin kulmaan, että tulee suora tie esteelle! Tähän väliin pitäis mahtua noin 8 laukka-askelta!”
Ratsukot tulivat samassa järjestyksessä,Wilma ja Latina ensin. ”Hyvä, pidä toi tahti Latinalla, ja anna ohjaa isossa hypyssä- just noin! Jes! Seuraava,” Helenan ääni kaikui kentällä, kun Latina pomppasi korkean pystyn huimalla loikalla. Nelli ja Mosse lähestyivät ensimmäistä pystyä hyvässä vauhdissa. ”Vauhti on hyvä nyt, annat sen vaan hypätä rauhassa, hyvä, muista pitää katse siellä, minne olet menossa, älä anna oikoa!” Ratsukko suoritti esteet mallikkaasti. Seuraavana oli vuorossa Milena ja Sini. ”Noin, vaadit sitä vaan hidastamaan, puolipidätteitä! Hyvä, ja anna ohjaa hypyssä! Katse!” Helena neuvoi kentän keskeltä. Sini loikkasi molemmat esteet hyvällä ilmavaralla. ”Hyvä! Vähän paremmin kulmaan ensi kerralla! Sitten Karri!”
LaaLaa ohjasi ruunikon ensimmäiselle pystylle, ja Karri hyppäsi tasaisesti. ”Hyvä hyvä! Muista katse! Ja ohjaa kulmaan! Noin,” Helena neuvoi, ja Karri hyppäsi korkeamman pystynkin mallikkaasti. ”Tänään onkin hyvät ratsukot kentällä!” Helena hymyili hyväntuulisena, ”vielä Missi!” Mian ja Missin suoritus sujui niin ikään hyvin. ”Vähän voit hidastaa vauhtia, ja muista löysätä ohjaa hypyssä,” Helena sanoi ratsastajalle, ja vilkaisi kelloa kännykästä.
”Oho, aika kuluu nopeasti, otetaan sitten pienet välikäynnit. Antakaa hetkeksi pitkät ohjat!” nainen huusi, ja ratsukot siirtyivät uralle kävelemään. ”Kokeillaan kohta tulla tätä meidän muuria, tää onkin melko uusi juttu muutamalle hevoselle!”
Muuriin oli kasattu aluksi vain yksi kerros”tiiliskiviä”, ja kukin sai vuorollaan kokeilla, miten hevonen niihin reagoisi. Latina teki ensimmäisellä kerralla äkkijarrutuksen, mutta loikkasi kuitenkin yli. Wilma pysyi kuin ihmeen kaupalla selässä. Mosse hyppäsi sen enempiä reagoimatta, samoin Karri. Sini sen sijaan kielsi ensimmäisellä yrityksellä, ja nuuhki estettä epävarmana. Milena lennähti tamman kaulalle, mutta ei pudonnut. Seuraavalla yrityksellä Sini loikkasi muurin yli valtavalla tasajalkapompulla. Missi tottuneena kenttähevosena hyppäsi muurin kuin minkä tahansa esteen, mutta ei vaivautunut nostamaan koipiaan tarpeeksi, ja kolautti yhtä muurin kivistä. Sen mielestä este oli kai aivan liian matala.
”Noniin, uhkarohkeat saa kokeilla nyt muuria isompana,” Helena virnuili ja Karla kiirehti kohottamaan estettä kahdella rivillä noin 80-senttiseksi. Ratsastajat vilkuilivat toisiaan, ja lopulta kaikki päättivät kuitenkin kokeilla. Karla ja kentän laidalle kerääntynyt katsojajoukko pudisteli päätään.
Ihme kyllä, kukaan ei pudonnut seuraavan viiden minuutin aikana, kun ratsukot kokeilivat korkeampaa muuria. Latina oli kerännyt itsevarmuutta tälle kierrokselle, ja hyppäsi esteen korkealla loikalla. Nelli lisäsi Helenan kehotuksesta Mossen vauhtia hieman, ja ruuna hyppäsi niin ikään ongelmitta. Sini ja Milena kävivät varmuuden vuoksi nuuhkaisemassa estettä lähempää ennen hyppyä, joka näytti auttavan. Vaikka Sini oli hieman epävarma, Milena sai sen hyppäämään päättäväisillä avuilla, joskin hieman hassun näköisellä pompulla. LaaLaa ajoi Karria myös hieman eteen, ja ruuna hyppäsi muurin takajalat estettä hipoen. Se ei selkeästikään arastellut estettä, eikä myöskään Missi, jota Mia joutui hieman pidättämään, ettei vauhti kasvaisi liikaa. Hypyn se suoritti kuitenkin mallikkaasti, nyt kun korkeuskin oli jo tarpeeksi suuri.
”Hienoa työtä! Sitten pienet välikäynnit, ja mennään okserille!” Helena huusi kentän keskeltä. Kentän laidalta kuului kuitenkin Karlan huudahdus kellonajasta, ja Helenakin vilkaisi kännykkää. ”Oho, meillä alkaakin olla jo kiire! Nyt tehdäänkin niin, että ruvetaan menemään suoraan ratana! Okseri on nyt metrin korkuinen, että älkää säikähtäkö sen hypyn suuruutta. Muistatte vaan myödätä ohjilla kunnolla ja matkustaa kevyessä istunnassa!”
”Tehdään niin, että tullaan ensin pystyeste (1), jonka jälkeen okseri (4).Ratsastakaa iso tie, käyttäkää tilaa hyödyksi. Sitten kierretään toinen pystyeste ja tullaan muuri (3), jonka jälkeen kaarretaan vasemmalle, ja tullaan viimeinen pysty (2). Okei?” Helena ohjeisti ratsastajia, jotka nyökyttelivät ja koittivat painaa radan mieleensä.
”Kuka haluaa tulla ekana?” Helena kysyi, ”kuka muistaa radan?” Hetken päästä LaaLaa nyökkäsi, ”mä voin kokeilla.”
”Okei, lähde tuolta päädystä laukassa tulemaan,” Helena hätisteli muut ratsukot sopiviin kohtiin, missä he eivät olisi radan tiellä. LaaLaa nosti Karrilla laukan ja lähestyi ensimmäistä estettä. ”Muista katse!” Karri hyppäsi tasaisesti ja laukkasi innokkaasti korvat pystyssä. Ratsukko kaarsi päädystä okserille. Hyppy oli pitkä ja korkea, ja Karri aloitti sen yllättävän aikaisin. LaaLaa ei kerennyt mukaan, ja nykäisi hieman kuolaimista, mikä ei kuitenkaan hidastanut Karrin menoa. ”Joo, ensi kerralla ole valmiina, se näköjään hyppää noi isommat aika aikaisin!” Helena ohjeisti. Muuri meni hyvin, ja ratsukko lähestyi viimeistä estettä hyvässä tempossa. Karri hyppäsi jälleen aikaisin, mutta tällä kertaa LaaLaa oli varautunut, ja kerkesi mukaan hyppyyn. ”Hyvä! Seuraava!”
”Syteen tai saveen,” kuului päätyyn ratsastavan Milenan ääni tepsuttavan Sinin selästä. Tamma oli alkanut kuumua, ja Milenalla oli kädet täynnä töitä sen rauhoittelussa. ”Sinin kanssa tulet ihan rauhassa, koitat olla itse rento ja annat sille tilaa hypätä. Esteiden välillä kunnon puolipidätteet, että saat sen kuulolle,” Helena opasti, ja ratsukko lähti liikkeelle.
Ensimmäinen este sujui hyvin, mutta Sini kiihdytti huomattavasti okserille pidätteistä huolimatta. Vauhti oli kova, mutta Sini tiesi, mihin jalkansa asettaa, ja loikkasi okserin hienolla loikalla. Muurille mennessä Milena oli saanut vauhdin kuriin, ja hyppy sujui hyvin. Viimeinenkään pysty ei tuottanut ongelmia, kun vauhti oli sopiva. ”Jes, hyvin meni! Vauhtia vaan vähemmäksi niin sujuu!”
Seuraavana vuorossa oli Mia ja Missi. ”Tulet vaan rauhassa, ja koitat saada sen kuulolle esteiden välissä puolipidätteillä,” Helena neuvoi, ja Mia nosti päädystä laukan. Muiden tapaan ensimmäinen este sujui hyvin, mutta okserille tullessa Missi kuitenkin sekosi askelissaan jonkin verran, ja otti muutaman pikkuaskeleen ennen estettä, minkä seurauksena vauhti hiljeni ja takajalka kolahti hypyssä taaimmaiseen puomiin. Se keikkui hetken ja putosi, ja Karla joutui nousemaan aidalta pystyttämään sen uudelleen. ”Joo, jatka vaan rataa!” Helena huusi, ”yritä vähän säädellä vauhtia ennen estettä, jos näyttää että askeleet ei mahdu!” Ratsukko lähestyi muuria, ja Mia pidätti Missiä hieman ennen estettä. Nyt tamma sai hyvän paikan, ja hyppäsi tyylipuhtaasti. ”Hyvä!” kuului Helenan ääni. Tiukan kurvin jälkeen matka jatkui viimeiselle esteelle, jonka ratsukko suoritti hyvin. ”Jes, hyvä! Seuraava!”
Wilma oli jo päädyssä Latinan kanssa ja nosti laukan. Tamma joutui ottamaan muutaman lisäaskeleen ennen ensimmäistä estettä, mutta hyppäsi kuitenkin. ”Sama kuin Mialla, koita säätää vauhtia esteiden välillä, nyt voit ajaa vähän eteen!” Helena ohjeisti. Okseria ratsukko lähestyi hyvässä tempossa, ja Latina hyppäsi esteen huimalla loikalla. Wilman ilme esteen päällä olisi ollut ikuistamisen arvoinen. Muurille Wilma joutui vähän hidastamaan vauhtia, ja Latina hyppäsi sen hyvin. Viimeinenkin este sujui ongelmitta, mutta Latinasta huomasi, että se oli väsymässä. Sen karvapeite oli hikinen ja vauhtikin alkoi hidastua. ”Hienoa! Sitten vielä Mosse!”
Nelli ohjasi Mossen ensimmäiselle pystyllle, mikä sujui hyvin. Tahti oli hyvä, ja vauhtiakin riitti tällä kertaa. ”Anna siinä okseria lähestyttäessä pieni pohjeapu rohkaisuksi- jes, hyvä!” Helena neuvoi, ja Mosse hyppäsi esteen suurella hypyllä. Nellikin kerkesi mukaan hyppyyn, ja lopputulos näytti hyvältä. Okserin jälkeen vauhti meinasi hidastua, mutta muurille tultaessa se oli saatu palautettua. Muuri meni hyvin, samoin viimeine pysty, kun Nelli sai säilytettyä vauhdin välillä.
”Hienoa! Nyt meillä valitettavasti loppuu aika, voitte ravailla vähän ja taivutella. Ottakaa sitten itsenäisesti loppukäynnit. Ja muistakaa kiittää hevosia! Kiitoksia tunnista!” Helena sanoi ja alkoi purkaa esterataa Karlan kanssa. Samaan aikaan ratsukot kiersivät kenttää rennossa ravissa, tehden ympyröitä ja voltteja. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä, ja ratsastajatkin näyttivät iloisilta. Väsyneiltä, mutta iloisilta.
Nyt, kun kevät on jo pitkällä, on aika nostaa rimaa (kirjaimellisesti) ja testata hieman hevosten ja ratsastajien hyppytaitoja. Niinpä tällä kertaa on luvassa hieman korkeampia esteitä, ja mukaan mahdutetaan muutama erikoisestekin. Opettajana toimii Helena ja kuunteluoppilaana +pudonneiden puomien nostajana Karla.
Esteiden korkeudet vaihtelevat 80 senttimetristä 1 metriin. Tunti aloitetaan verryttelemällä pienemmillä esteillä ja siirrytään sitten isompiin. Tunnin lopuksi ne, jotka haluavat, saavat kokeilla ratsastaa muutaman esteen ratana.
Tunnille otetaan 5 ratsukkoa ja seuraavat hevoset:
- Karri
- Latina
- Mosse
- Sini
- Missi
Kerro hevostoiveesi, kun ilmoittaudut!
Osallistujat: (5/5)
- Milena - Sini €
- LaaLaa - Karri
- Mia - Missi
- Wilma - Latina €
- Nelli - Mosse €
Tuntitarina:
Helena ja Karla olivat kasaamassa viimeisiä esteitä kokoon, kun ratsukot alkoivat valua kentälle. Moni oli tänään uuden hevosen selässä ja jännitystä oli ilmassa. Kun kaikki olivat paikalla ja hevostensa selässä, Helena pyysi ratsastajia lämmittelemään hevosensa itsenäisesti. Ratsukot lähtivät kiertämään kenttää käynnissä.
”Okei,” Helena istahti Karlan kanssa kentän portin päädyssä olevan pystyesteen päälle. ”Tänään olisi siis tarkoitus kokeilla vähän isompia esteitä. Laitetaan hevoset kulkemaan reippaasti heti alussa,” nainen huusi ratsastajille.
”Mossen voit laittaa kävelemään ihan kunnolla, käytä vaikka raippaa pari kertaa pohkeen taakse. Noin, hyvä!” Helena neuvoi Nelliä, jolle hidas hevonen oli uudempi tuttavuus. ”Sinin kanssa voit olla ihan rauhassa, se kiihtyy luultavasti tunnin loppua kohden, joten koitat pitää sen tasaisena ja rauhoita meno tarvittaessa. Ja Karria voit ratsastaa pikkasen eteen.”
”Latina ja Missi näyttää hyviltä, mutta muistakaa sitten pitää vauhti tarpeeksi hitaana, kun lähdetään oikeasti hyppäämään. Etenkin Missi ottaa helposti vähän liikaa vauhtia, joten istut Mia syvällä satulassa ja koitat vaikka vähän liikutella kuolaimia, jos tuntuu että se ei kuuntele,” Helena jakeli ohjeita ratsukoille, jotka olivat nyt siirtyneet raviin tekemään voltteja ja ympyröitä esteiden lomassa.
Tätä jatkui hetken aikaa, kunnes Helena vilkaisi kelloa ja käveli kentän keskelle. ”Okei, ruvetaan sitten vähän lämmittelemään. Tullaan ensin vaan tää pystyeste, pitäkää hevoset rauhallisina ja hyvin kuulolla,” Helena sanoi ympärilleen kerääntyneille ratsastajille. Pitkällä sivulla oleva pystyeste oli laitettu noin kuuteenkymmeneen senttiin.
Wilma aloitti Latinan kanssa, ja ratsukko lähestyi estettä nopeassa laukassa. ”Hiljennä vähän vauhtia, Latina meinaa nyt innostua vähän liikaa!” Poni loikkasi esteen yli tyylikkäästi, joskin edelleen turhan lujassa vauhdissa. ”Hyvä, ens kerralla vähän hitaammin. Mossea ajat kunnolla nyt eteen, kun saat sen moottorin käyntiin, se on tän porukan paras hyppääjä tyylin suhteen!” Helena huusi estettä lähestyvälle Nellille, joka napautti nopeasti raipalla Mossea kylkeen pohkeen taakse. Tämä sai ruunan valpastumaan, ja se loikkasi esteen yli tasaisesti. ”Jes, pidät ton vauhdin! Siniä vähän pidättelet,” Milenalla oli kädet täynnä töitä tamman vauhdin laskemisessa, mutta hyppy sujui mallikkaasti.
”Jes, Karrin kanssa meni hyvin, ens kerralla voit pikkasen jopa tulla kovempaa,” Helena sanoi LaaLaalle, ja käänsi katseensa viimeiseen ratsukkoon. ”Missiä voit pidättää vähän, noin, hyvä,” Missi hyppäsi Mian puolipidätteen jälkeen esteen mallikkaasti. ”Vähän voit antaa sille enemmän ohjaa esteen päällä, niin se voi venyttää kaulaansa paremmin.”
”Hyvä, sitten uudestaan!” ratsukot tulivat vuoron perään pystyesteen uudestaan keskittyen Helenan neuvomiin seikkoihin. Pudotuksia ei vielä tapahtunut, joten Karla sai istuskella rauhassa kentän nurkassa.
”Okei, otetaan sitten vähän isompana,” Helena sanoi ja korotti pitkän sivun pystyä noin 80 senttiin. ”Tullaan nyt tämä uudestaan, ja siitä voitte jatkaa suoraan lyhyen sivun pystylle. Se on noin ysikytsenttinen, että siinä saatte jo kunnon hypyn! Muistakaa ratsastaa hyvin kulmaan, että tulee suora tie esteelle! Tähän väliin pitäis mahtua noin 8 laukka-askelta!”
Ratsukot tulivat samassa järjestyksessä,Wilma ja Latina ensin. ”Hyvä, pidä toi tahti Latinalla, ja anna ohjaa isossa hypyssä- just noin! Jes! Seuraava,” Helenan ääni kaikui kentällä, kun Latina pomppasi korkean pystyn huimalla loikalla. Nelli ja Mosse lähestyivät ensimmäistä pystyä hyvässä vauhdissa. ”Vauhti on hyvä nyt, annat sen vaan hypätä rauhassa, hyvä, muista pitää katse siellä, minne olet menossa, älä anna oikoa!” Ratsukko suoritti esteet mallikkaasti. Seuraavana oli vuorossa Milena ja Sini. ”Noin, vaadit sitä vaan hidastamaan, puolipidätteitä! Hyvä, ja anna ohjaa hypyssä! Katse!” Helena neuvoi kentän keskeltä. Sini loikkasi molemmat esteet hyvällä ilmavaralla. ”Hyvä! Vähän paremmin kulmaan ensi kerralla! Sitten Karri!”
LaaLaa ohjasi ruunikon ensimmäiselle pystylle, ja Karri hyppäsi tasaisesti. ”Hyvä hyvä! Muista katse! Ja ohjaa kulmaan! Noin,” Helena neuvoi, ja Karri hyppäsi korkeamman pystynkin mallikkaasti. ”Tänään onkin hyvät ratsukot kentällä!” Helena hymyili hyväntuulisena, ”vielä Missi!” Mian ja Missin suoritus sujui niin ikään hyvin. ”Vähän voit hidastaa vauhtia, ja muista löysätä ohjaa hypyssä,” Helena sanoi ratsastajalle, ja vilkaisi kelloa kännykästä.
”Oho, aika kuluu nopeasti, otetaan sitten pienet välikäynnit. Antakaa hetkeksi pitkät ohjat!” nainen huusi, ja ratsukot siirtyivät uralle kävelemään. ”Kokeillaan kohta tulla tätä meidän muuria, tää onkin melko uusi juttu muutamalle hevoselle!”
Muuriin oli kasattu aluksi vain yksi kerros”tiiliskiviä”, ja kukin sai vuorollaan kokeilla, miten hevonen niihin reagoisi. Latina teki ensimmäisellä kerralla äkkijarrutuksen, mutta loikkasi kuitenkin yli. Wilma pysyi kuin ihmeen kaupalla selässä. Mosse hyppäsi sen enempiä reagoimatta, samoin Karri. Sini sen sijaan kielsi ensimmäisellä yrityksellä, ja nuuhki estettä epävarmana. Milena lennähti tamman kaulalle, mutta ei pudonnut. Seuraavalla yrityksellä Sini loikkasi muurin yli valtavalla tasajalkapompulla. Missi tottuneena kenttähevosena hyppäsi muurin kuin minkä tahansa esteen, mutta ei vaivautunut nostamaan koipiaan tarpeeksi, ja kolautti yhtä muurin kivistä. Sen mielestä este oli kai aivan liian matala.
”Noniin, uhkarohkeat saa kokeilla nyt muuria isompana,” Helena virnuili ja Karla kiirehti kohottamaan estettä kahdella rivillä noin 80-senttiseksi. Ratsastajat vilkuilivat toisiaan, ja lopulta kaikki päättivät kuitenkin kokeilla. Karla ja kentän laidalle kerääntynyt katsojajoukko pudisteli päätään.
Ihme kyllä, kukaan ei pudonnut seuraavan viiden minuutin aikana, kun ratsukot kokeilivat korkeampaa muuria. Latina oli kerännyt itsevarmuutta tälle kierrokselle, ja hyppäsi esteen korkealla loikalla. Nelli lisäsi Helenan kehotuksesta Mossen vauhtia hieman, ja ruuna hyppäsi niin ikään ongelmitta. Sini ja Milena kävivät varmuuden vuoksi nuuhkaisemassa estettä lähempää ennen hyppyä, joka näytti auttavan. Vaikka Sini oli hieman epävarma, Milena sai sen hyppäämään päättäväisillä avuilla, joskin hieman hassun näköisellä pompulla. LaaLaa ajoi Karria myös hieman eteen, ja ruuna hyppäsi muurin takajalat estettä hipoen. Se ei selkeästikään arastellut estettä, eikä myöskään Missi, jota Mia joutui hieman pidättämään, ettei vauhti kasvaisi liikaa. Hypyn se suoritti kuitenkin mallikkaasti, nyt kun korkeuskin oli jo tarpeeksi suuri.
”Hienoa työtä! Sitten pienet välikäynnit, ja mennään okserille!” Helena huusi kentän keskeltä. Kentän laidalta kuului kuitenkin Karlan huudahdus kellonajasta, ja Helenakin vilkaisi kännykkää. ”Oho, meillä alkaakin olla jo kiire! Nyt tehdäänkin niin, että ruvetaan menemään suoraan ratana! Okseri on nyt metrin korkuinen, että älkää säikähtäkö sen hypyn suuruutta. Muistatte vaan myödätä ohjilla kunnolla ja matkustaa kevyessä istunnassa!”
”Tehdään niin, että tullaan ensin pystyeste (1), jonka jälkeen okseri (4).Ratsastakaa iso tie, käyttäkää tilaa hyödyksi. Sitten kierretään toinen pystyeste ja tullaan muuri (3), jonka jälkeen kaarretaan vasemmalle, ja tullaan viimeinen pysty (2). Okei?” Helena ohjeisti ratsastajia, jotka nyökyttelivät ja koittivat painaa radan mieleensä.
”Kuka haluaa tulla ekana?” Helena kysyi, ”kuka muistaa radan?” Hetken päästä LaaLaa nyökkäsi, ”mä voin kokeilla.”
”Okei, lähde tuolta päädystä laukassa tulemaan,” Helena hätisteli muut ratsukot sopiviin kohtiin, missä he eivät olisi radan tiellä. LaaLaa nosti Karrilla laukan ja lähestyi ensimmäistä estettä. ”Muista katse!” Karri hyppäsi tasaisesti ja laukkasi innokkaasti korvat pystyssä. Ratsukko kaarsi päädystä okserille. Hyppy oli pitkä ja korkea, ja Karri aloitti sen yllättävän aikaisin. LaaLaa ei kerennyt mukaan, ja nykäisi hieman kuolaimista, mikä ei kuitenkaan hidastanut Karrin menoa. ”Joo, ensi kerralla ole valmiina, se näköjään hyppää noi isommat aika aikaisin!” Helena ohjeisti. Muuri meni hyvin, ja ratsukko lähestyi viimeistä estettä hyvässä tempossa. Karri hyppäsi jälleen aikaisin, mutta tällä kertaa LaaLaa oli varautunut, ja kerkesi mukaan hyppyyn. ”Hyvä! Seuraava!”
”Syteen tai saveen,” kuului päätyyn ratsastavan Milenan ääni tepsuttavan Sinin selästä. Tamma oli alkanut kuumua, ja Milenalla oli kädet täynnä töitä sen rauhoittelussa. ”Sinin kanssa tulet ihan rauhassa, koitat olla itse rento ja annat sille tilaa hypätä. Esteiden välillä kunnon puolipidätteet, että saat sen kuulolle,” Helena opasti, ja ratsukko lähti liikkeelle.
Ensimmäinen este sujui hyvin, mutta Sini kiihdytti huomattavasti okserille pidätteistä huolimatta. Vauhti oli kova, mutta Sini tiesi, mihin jalkansa asettaa, ja loikkasi okserin hienolla loikalla. Muurille mennessä Milena oli saanut vauhdin kuriin, ja hyppy sujui hyvin. Viimeinenkään pysty ei tuottanut ongelmia, kun vauhti oli sopiva. ”Jes, hyvin meni! Vauhtia vaan vähemmäksi niin sujuu!”
Seuraavana vuorossa oli Mia ja Missi. ”Tulet vaan rauhassa, ja koitat saada sen kuulolle esteiden välissä puolipidätteillä,” Helena neuvoi, ja Mia nosti päädystä laukan. Muiden tapaan ensimmäinen este sujui hyvin, mutta okserille tullessa Missi kuitenkin sekosi askelissaan jonkin verran, ja otti muutaman pikkuaskeleen ennen estettä, minkä seurauksena vauhti hiljeni ja takajalka kolahti hypyssä taaimmaiseen puomiin. Se keikkui hetken ja putosi, ja Karla joutui nousemaan aidalta pystyttämään sen uudelleen. ”Joo, jatka vaan rataa!” Helena huusi, ”yritä vähän säädellä vauhtia ennen estettä, jos näyttää että askeleet ei mahdu!” Ratsukko lähestyi muuria, ja Mia pidätti Missiä hieman ennen estettä. Nyt tamma sai hyvän paikan, ja hyppäsi tyylipuhtaasti. ”Hyvä!” kuului Helenan ääni. Tiukan kurvin jälkeen matka jatkui viimeiselle esteelle, jonka ratsukko suoritti hyvin. ”Jes, hyvä! Seuraava!”
Wilma oli jo päädyssä Latinan kanssa ja nosti laukan. Tamma joutui ottamaan muutaman lisäaskeleen ennen ensimmäistä estettä, mutta hyppäsi kuitenkin. ”Sama kuin Mialla, koita säätää vauhtia esteiden välillä, nyt voit ajaa vähän eteen!” Helena ohjeisti. Okseria ratsukko lähestyi hyvässä tempossa, ja Latina hyppäsi esteen huimalla loikalla. Wilman ilme esteen päällä olisi ollut ikuistamisen arvoinen. Muurille Wilma joutui vähän hidastamaan vauhtia, ja Latina hyppäsi sen hyvin. Viimeinenkin este sujui ongelmitta, mutta Latinasta huomasi, että se oli väsymässä. Sen karvapeite oli hikinen ja vauhtikin alkoi hidastua. ”Hienoa! Sitten vielä Mosse!”
Nelli ohjasi Mossen ensimmäiselle pystyllle, mikä sujui hyvin. Tahti oli hyvä, ja vauhtiakin riitti tällä kertaa. ”Anna siinä okseria lähestyttäessä pieni pohjeapu rohkaisuksi- jes, hyvä!” Helena neuvoi, ja Mosse hyppäsi esteen suurella hypyllä. Nellikin kerkesi mukaan hyppyyn, ja lopputulos näytti hyvältä. Okserin jälkeen vauhti meinasi hidastua, mutta muurille tultaessa se oli saatu palautettua. Muuri meni hyvin, samoin viimeine pysty, kun Nelli sai säilytettyä vauhdin välillä.
”Hienoa! Nyt meillä valitettavasti loppuu aika, voitte ravailla vähän ja taivutella. Ottakaa sitten itsenäisesti loppukäynnit. Ja muistakaa kiittää hevosia! Kiitoksia tunnista!” Helena sanoi ja alkoi purkaa esterataa Karlan kanssa. Samaan aikaan ratsukot kiersivät kenttää rennossa ravissa, tehden ympyröitä ja voltteja. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä, ja ratsastajatkin näyttivät iloisilta. Väsyneiltä, mutta iloisilta.
