Post by Helena on Dec 18, 2016 15:44:33 GMT
RKM Valmennuspäivä 21.12.2016
Ja taas on valmennusten aika! Ratapihassa järjestetään 21. päivä joulukuuta valmennuspäivä vuoden 2016 Ratsastuskoulumestaruuksia varten!
Valmennukseen mukaan ovat tervetulleita Ratapihan omien RKM-ratsukkojen lisäksi myös muiden tallien edustajat!
Valmennukseen otetaan tällä kertaa tallin omia ratsukkoja korkeintaan neljä ja ulkopuolisille on varattu toiset neljä paikkaa. Lajina on esteratsastus. Estekorkeudet säädetään osallistujien tason mukaan. Opettajana toimii Helena ja kunkin valmennusvuoro kestää 20 minuuttia tallin kentällä. Neljännen ratsukon jälkeen pidetään puolen tunnin tauko. Ratsukot saavat vapaasti lämmitellä ja valmistella hevosta tallin pihalle rakennetulla tilapäiskentällä.
Kauempaa tulijoille hevosten varustukseen käytössä on hoitopuomi ja pesuboxi, sekä käytäväpaikkoja tallissa. Kerhohuoneesta löytyy kahvia ja juttuseuraa, jos aika käy pitkäksi.
Valmennuspäivästä kirjoitetaan pohjatarina, ja osallistujat maksavat valmennuksen joko tarinalla tai piirroksella.
Osallistu alle muodossa Ratsastaja - Hevonen (hevosen osoite jos ei Ratapihan tuntsari).
Osallistujat
Ratapihalaiset: (3/4)
Nelli - Latina
Elaine - Sini
Elias - Karri
-
Muut ratsukot: (4/4)
Inna - Anna
Onni Aho - Sylvi
Milja - Mino
Anni - Laila
Myönnettäköön, että sää oli valmennuspäivänä karsea. Tuuli vinkui puiden latvoissa ja kenttä lätisi kenkien alla. Koko tallipiha oli täynnä joko loskaa tai petollista jäätä, jolle liukastuisi helposti, jollei pidä varaansa. Kuitenkin väliaikaisella kentällä lantalan päädyssä kiersi jo muutama urhea ratsukko, kun Helena käveli aamulla kentälle.
Päivän ensimmäinen ratsukko oli jo viime valmennuksesta tuttu Inna ratsunsa Annan kanssa. Anna tuntui tänään reippaammalta ja se höristeli korviaan esteiden suuntaan. Helena oli jo aiemmin nostanut puomit 95 senttiin, ja käski ratsukon hypätä ensin yksittäisen pystyn pitkällä sivulla.
Hyppy sujui hienosti, Anna ponnisti oikeasta kohtaa ja ratsukko ylitti esteen vaivatta. ”Pidä vähän parempi tuntuma siinä esteen päälläkin, niin sun on helpompi ohjata, jos esteen jälkeen pitää tehdä tiukka käännös”, Helena neuvoi.
Seuraavaksi Helena pyysi ratsukkoa hyppäämään saman pystyn, jonka jälkeen ratsukko hyppäisi 2. pystyn toisella sivulla ja sen perään okserin. ”Okserin viimeinen puomi on nyt siinä 100 sentissä, muistat lähestyä reippaassa laukassa, esteiden väliin pitäisi mahtua tuon kokoisella hevosella 4 askelta!” Helena huuteli kun ratsukko lähestyi ensimmäistä estettä. Hyppy meni yhtä hienosti kuin äskenkin.”Muista katse!” Anna joutui ottamaan melko pitkän askeleen ennen okseria, mutta hyppäsi hienosti.
”Vähän enemmän vauhtia ensi kierroksella! Otetaan sitten koko rata!” Anna hyppäsi hyvällä fiiliksellä, eikä säikkynyt muuriakaan.”Hienoa, sitten seuraava!”
Radalle asteli Onni suuren tammansa Sylvin kanssa. Ratsukko aloitteli samalla pystyesteellä kuin edellinen ratsukkokin. Sylvi tuntui aavistuksen hermostuneelta, ja sen korvat pyörivät moneen suuntaan. Tuulen ujellus selkeästi häiritsi sitä hieman. Hyppy sujui kuitenkin hienosti, ja Sylvi leiskautti esteen yli suurella pompulla.
”Otetaan sen kanssa tuo muuri erikseen, lähestyt varmana ja katse heti vasempaan, jatkatte siihen suuntaan,” Helena ohjeisti. Onni ja Sylvi lähestyivät muuria reippaassa laukassa, mutta viime hetkellä Sylvi totesi esteen olevan jännä, ja ohitti sen vasemmalta. ”Okei, ota uudestaan, mutta pidä nyt napakka tuntuma ja annat hippusen pohjetta juuri ennen estettä!” Uusi yritys tuotti tulosta, ja Sylvi hyppäsi muurin mukinoitta. ”Jatka siitä suoraan pystylle toisella sivulla, ja otat sen ja okserin! 4 askelta esteiden väliin!”
Ratsukko suoriutui tehtävästä hyvin, ja seuraavaksi vuorossa oli kaikki esteet ratana. Vauhti meinasi kasvaa esteiden väleissä hieman liikaakin, mutta hypyt sujuivat hyvin, ja Sylvikin rentoutui tuulesta huolimatta.
”Hyvä, sitten otetaan seuraava kasikymppiä hyppäävä!” Helena huusi ja siirtyi kentän laidalla odottaneen Karlan kanssa madaltamaan esteitä. Okserin toinen puomi laitettiin 85 senttiin.
Kentälle saapui Milja ruunansa Minon kanssa. Ratsukko joutui hetken odottelemaan esteiden laskua ja kierteli kenttää kevyessä ravissa. Mino tuntui edellisen hevosen tavoin häiriintyvän hieman tuulesta. Se kuunteli tarkasti ympäröiviä ääniä, ja jopa säpsähti hieman puomin kolahtaessa maahan vähän matkan päässä.
Ensimmäisellä esteellä se kuitenkin rupesi keskittymään työntekoon ja hulluttelut loppuivat. Seuraavaksi ratsukko tuli pystyn ja okserin. ”Minolla on aika iso laukka, joten voit pikkasen pidätellä, että saatte sen 4 askelta mahtumaan,” Helena neuvoi.
Milja teki työtä käskettyä ja onnistuikin mahduttamaan askeleet hienosti esteiden väliin. ”Hyvä! Sitten otetaan ratana!”
Muurin kohdalla Mino hieman epäröi, mutta pieni pohjeapu sai sen ylittämään esteen mukisematta. Viimeisen esteen jälkeen se myös säpsähti kentän nurkassa, ja otti pienen spurtinpoikasen, mutta Miljalla pysyi hyvin tilanne hallinnassa.
”Hienoa, vähän se säpsyy, mutta se johtuu tästä kelistä. Hypyt onnistui mainiosti! Sit seuraava!” Helena huuteli.
Seuraavana oli vuorossa Anni ja kimo tammansa Laila. Ratsukko aloitteli samalla esteellä kuin muutkin. Laila tuntui melko kireältä ja kuten moni muukin tänään, tuntui jännittävän tuulista säätä. ”Koita saada se keskittymään, tee vaikka muutama voltti laukassa ja tuu sitten esteelle,” Helena opasti. Lopulta hyppy meni kuitenkin hyvin, Laila loikkasi suuren, vähän liioitellun hypyn.
”Otetaan senkin kanssa tuo muuri ensin yksittäisenä,” Helena huusi ja ratsukko nosti päädyssä laukan. Lailalla oli kuitenkin muita suunnitelmia, ja muuria lähestyessä se jännittyi ja lopulta kielsi esteen. ”Heti vaan uudestaan! Annat selkeät avut ja katse vaikka suoraan sinne nurkkaan! Keskity vain siihen esteeseen,” kuului neuvot ja ratsukko yritti uudestaan. Tällä kertaa Anni oli napakka ja Lailakin rentoutui saadessaan selvät ohjeet. Muuri ylittyi suurella loikalla.
Seuraavaksi alettiin ottaa esteitä ratana, numerojärjestyksessä. Laila unohti säpsyilytkin, kun päästiin kunnolla hommiin, ja eteni esteltä esteelle hyvässä vauhdissa. Muurilla napakat avut tepsivät, eikä siinä ollut ongelmia tällä kertaa. Okserisuoralla Laila sovitti askeleensa juuri nappiin, ja okserin ylitys oli sille helppo nakki.
”Hienoa! Jos haluat vähän tinkiä ajassa, sen kanssa voit varmasti ottaa vähän lyhyemmät tietkin, kun se kääntyy noin hyvin!” Helena virnisti tyytyväiselle ratsukolle, ”seuraava!”
Elaine asteli kentällle Sinin selässä, suunnistaen heti lähtökuoppiin ensimmäistä estettä varten. ”Jes, pidä sekin nyt tarkasti kuulolla, kun on tämmönen sää. Tosi monet on jo säpsyilleet tänään,” Helena varoitteli. Ensimmäinen pysty ylittyi kuitenkin hyvin.
Seuraavaksi kokeiltiin muuria, mikä on onneksi Sinille tuttu este, onhan se yleinen näky Ratapihan estetunneilla. Pientä epäröintiä oli kuitenkin ilmassa, mutta napakat avut saivat Sinin unohtamaan ne. ”Hyvä, sitten tule okserisuora, 4 askelta väliin!”
Askeleiden sovituksessa oli hieman ongelmia Sinin kovan vauhdin takia. Tamma alkoi jo kuumumaan melkoisesti. ”Ota muutama kierros ihan vaan laukkaa ja rauhoita se, tule sitten uudestaan ja paljon puolipidätteitä,” Helena opasti. Seuraava kerta sujui hyvin ja ratsukko jatkoi siitä ohjeiden mukaan rataa, minkä Sini suoritti hyvin, joskin melko vauhdikkaasti.
”Jes, sit Elias ja Karri!” Helena huusi ja ratsukko siirtyi kentälle. Karri tuntui päivän hevosista varmimmalta, eikä se juurikaan piitannut ujeltavasta tuulesta. ”Voit ottaa aika reippaan laukan sen kanssa,” Helena sanoi ensimmäisen pystyn jälkeen, minkä ratsukko suoritti moitteetta.
Seuraavana oli vuorossa pysty ja perään 2. pysty ja okseri. Ratsukolla ei ollut kummempia ongelmia, vaikkakin Helena neuvoi Eliasta pitämään hieman paremman tuntuman. Karri osasi sovittaa askeleensa hyvin, ja okserikin ylittyi hyvin.
Radalla Karri meinasi hidastaa liikaa esteiden välillä, ja Elias sai käyttää pohjetta napakasti pitääkseen vauhdin yllä. ”Muista katsoa seuraavan esteen suuntaan!” Helena myös neuvoi.
”Jes, muista, ettet ole siellä vaan matkustajana, vaikka Karri onkin aika automaatti,” Helena muistutti, ”sit vielä Latina ja Nelli!”
Helenan ja Karlan laskiessa esteet 70 senttiin Nelli kiersi kenttää ravissa.
Puomien ollessa paikallaan ratsukko lähti lähestymään ensimmäistä estettä. ”Hitaammin, ota puolipidätteitä! Ja esteellä myötäät,” Helena huusi, ”hyvä, tuu sitten uudestaan ja jatkat siitä 2. esteelle ja okserille!”
”Latina varmaan menee sen 4 askelta, kun sen vauhti on aika hyvä,” Helena tuumaili. Näin kävi, ja okseri ylittyi suurella loikalla, minkä aikana Nelliltä tippui toinen jalustin jalasta. Helena naureskeli kentän keskellä, ”ota tilanne haltuun ja tuu sitten uudestaan, tällä kertaa kaikki esteet ratana!”
Rata sujui ratsukolta hyvin, Latina tuijotteli muuria hiukan, mutta hyppäsi kuitenkin yli. Latinaa ei juuri haitannut, vaikka kentällä tuuli ja estekatoksen katto kolisi.
”Hienoa! Sitten vaan kisoihin!” Helena hymyili ja rupesi siivoamaan kentää Karlan kanssa.
Ja taas on valmennusten aika! Ratapihassa järjestetään 21. päivä joulukuuta valmennuspäivä vuoden 2016 Ratsastuskoulumestaruuksia varten!
Valmennukseen mukaan ovat tervetulleita Ratapihan omien RKM-ratsukkojen lisäksi myös muiden tallien edustajat!
Valmennukseen otetaan tällä kertaa tallin omia ratsukkoja korkeintaan neljä ja ulkopuolisille on varattu toiset neljä paikkaa. Lajina on esteratsastus. Estekorkeudet säädetään osallistujien tason mukaan. Opettajana toimii Helena ja kunkin valmennusvuoro kestää 20 minuuttia tallin kentällä. Neljännen ratsukon jälkeen pidetään puolen tunnin tauko. Ratsukot saavat vapaasti lämmitellä ja valmistella hevosta tallin pihalle rakennetulla tilapäiskentällä.
Kauempaa tulijoille hevosten varustukseen käytössä on hoitopuomi ja pesuboxi, sekä käytäväpaikkoja tallissa. Kerhohuoneesta löytyy kahvia ja juttuseuraa, jos aika käy pitkäksi.
Valmennuspäivästä kirjoitetaan pohjatarina, ja osallistujat maksavat valmennuksen joko tarinalla tai piirroksella.
Osallistu alle muodossa Ratsastaja - Hevonen (hevosen osoite jos ei Ratapihan tuntsari).
Osallistujat
Ratapihalaiset: (3/4)
Nelli - Latina
Elaine - Sini
Elias - Karri
-
Muut ratsukot: (4/4)
Inna - Anna
Onni Aho - Sylvi
Milja - Mino
Anni - Laila
Myönnettäköön, että sää oli valmennuspäivänä karsea. Tuuli vinkui puiden latvoissa ja kenttä lätisi kenkien alla. Koko tallipiha oli täynnä joko loskaa tai petollista jäätä, jolle liukastuisi helposti, jollei pidä varaansa. Kuitenkin väliaikaisella kentällä lantalan päädyssä kiersi jo muutama urhea ratsukko, kun Helena käveli aamulla kentälle.
Päivän ensimmäinen ratsukko oli jo viime valmennuksesta tuttu Inna ratsunsa Annan kanssa. Anna tuntui tänään reippaammalta ja se höristeli korviaan esteiden suuntaan. Helena oli jo aiemmin nostanut puomit 95 senttiin, ja käski ratsukon hypätä ensin yksittäisen pystyn pitkällä sivulla.
Hyppy sujui hienosti, Anna ponnisti oikeasta kohtaa ja ratsukko ylitti esteen vaivatta. ”Pidä vähän parempi tuntuma siinä esteen päälläkin, niin sun on helpompi ohjata, jos esteen jälkeen pitää tehdä tiukka käännös”, Helena neuvoi.
Seuraavaksi Helena pyysi ratsukkoa hyppäämään saman pystyn, jonka jälkeen ratsukko hyppäisi 2. pystyn toisella sivulla ja sen perään okserin. ”Okserin viimeinen puomi on nyt siinä 100 sentissä, muistat lähestyä reippaassa laukassa, esteiden väliin pitäisi mahtua tuon kokoisella hevosella 4 askelta!” Helena huuteli kun ratsukko lähestyi ensimmäistä estettä. Hyppy meni yhtä hienosti kuin äskenkin.”Muista katse!” Anna joutui ottamaan melko pitkän askeleen ennen okseria, mutta hyppäsi hienosti.
”Vähän enemmän vauhtia ensi kierroksella! Otetaan sitten koko rata!” Anna hyppäsi hyvällä fiiliksellä, eikä säikkynyt muuriakaan.”Hienoa, sitten seuraava!”
Radalle asteli Onni suuren tammansa Sylvin kanssa. Ratsukko aloitteli samalla pystyesteellä kuin edellinen ratsukkokin. Sylvi tuntui aavistuksen hermostuneelta, ja sen korvat pyörivät moneen suuntaan. Tuulen ujellus selkeästi häiritsi sitä hieman. Hyppy sujui kuitenkin hienosti, ja Sylvi leiskautti esteen yli suurella pompulla.
”Otetaan sen kanssa tuo muuri erikseen, lähestyt varmana ja katse heti vasempaan, jatkatte siihen suuntaan,” Helena ohjeisti. Onni ja Sylvi lähestyivät muuria reippaassa laukassa, mutta viime hetkellä Sylvi totesi esteen olevan jännä, ja ohitti sen vasemmalta. ”Okei, ota uudestaan, mutta pidä nyt napakka tuntuma ja annat hippusen pohjetta juuri ennen estettä!” Uusi yritys tuotti tulosta, ja Sylvi hyppäsi muurin mukinoitta. ”Jatka siitä suoraan pystylle toisella sivulla, ja otat sen ja okserin! 4 askelta esteiden väliin!”
Ratsukko suoriutui tehtävästä hyvin, ja seuraavaksi vuorossa oli kaikki esteet ratana. Vauhti meinasi kasvaa esteiden väleissä hieman liikaakin, mutta hypyt sujuivat hyvin, ja Sylvikin rentoutui tuulesta huolimatta.
”Hyvä, sitten otetaan seuraava kasikymppiä hyppäävä!” Helena huusi ja siirtyi kentän laidalla odottaneen Karlan kanssa madaltamaan esteitä. Okserin toinen puomi laitettiin 85 senttiin.
Kentälle saapui Milja ruunansa Minon kanssa. Ratsukko joutui hetken odottelemaan esteiden laskua ja kierteli kenttää kevyessä ravissa. Mino tuntui edellisen hevosen tavoin häiriintyvän hieman tuulesta. Se kuunteli tarkasti ympäröiviä ääniä, ja jopa säpsähti hieman puomin kolahtaessa maahan vähän matkan päässä.
Ensimmäisellä esteellä se kuitenkin rupesi keskittymään työntekoon ja hulluttelut loppuivat. Seuraavaksi ratsukko tuli pystyn ja okserin. ”Minolla on aika iso laukka, joten voit pikkasen pidätellä, että saatte sen 4 askelta mahtumaan,” Helena neuvoi.
Milja teki työtä käskettyä ja onnistuikin mahduttamaan askeleet hienosti esteiden väliin. ”Hyvä! Sitten otetaan ratana!”
Muurin kohdalla Mino hieman epäröi, mutta pieni pohjeapu sai sen ylittämään esteen mukisematta. Viimeisen esteen jälkeen se myös säpsähti kentän nurkassa, ja otti pienen spurtinpoikasen, mutta Miljalla pysyi hyvin tilanne hallinnassa.
”Hienoa, vähän se säpsyy, mutta se johtuu tästä kelistä. Hypyt onnistui mainiosti! Sit seuraava!” Helena huuteli.
Seuraavana oli vuorossa Anni ja kimo tammansa Laila. Ratsukko aloitteli samalla esteellä kuin muutkin. Laila tuntui melko kireältä ja kuten moni muukin tänään, tuntui jännittävän tuulista säätä. ”Koita saada se keskittymään, tee vaikka muutama voltti laukassa ja tuu sitten esteelle,” Helena opasti. Lopulta hyppy meni kuitenkin hyvin, Laila loikkasi suuren, vähän liioitellun hypyn.
”Otetaan senkin kanssa tuo muuri ensin yksittäisenä,” Helena huusi ja ratsukko nosti päädyssä laukan. Lailalla oli kuitenkin muita suunnitelmia, ja muuria lähestyessä se jännittyi ja lopulta kielsi esteen. ”Heti vaan uudestaan! Annat selkeät avut ja katse vaikka suoraan sinne nurkkaan! Keskity vain siihen esteeseen,” kuului neuvot ja ratsukko yritti uudestaan. Tällä kertaa Anni oli napakka ja Lailakin rentoutui saadessaan selvät ohjeet. Muuri ylittyi suurella loikalla.
Seuraavaksi alettiin ottaa esteitä ratana, numerojärjestyksessä. Laila unohti säpsyilytkin, kun päästiin kunnolla hommiin, ja eteni esteltä esteelle hyvässä vauhdissa. Muurilla napakat avut tepsivät, eikä siinä ollut ongelmia tällä kertaa. Okserisuoralla Laila sovitti askeleensa juuri nappiin, ja okserin ylitys oli sille helppo nakki.
”Hienoa! Jos haluat vähän tinkiä ajassa, sen kanssa voit varmasti ottaa vähän lyhyemmät tietkin, kun se kääntyy noin hyvin!” Helena virnisti tyytyväiselle ratsukolle, ”seuraava!”
Elaine asteli kentällle Sinin selässä, suunnistaen heti lähtökuoppiin ensimmäistä estettä varten. ”Jes, pidä sekin nyt tarkasti kuulolla, kun on tämmönen sää. Tosi monet on jo säpsyilleet tänään,” Helena varoitteli. Ensimmäinen pysty ylittyi kuitenkin hyvin.
Seuraavaksi kokeiltiin muuria, mikä on onneksi Sinille tuttu este, onhan se yleinen näky Ratapihan estetunneilla. Pientä epäröintiä oli kuitenkin ilmassa, mutta napakat avut saivat Sinin unohtamaan ne. ”Hyvä, sitten tule okserisuora, 4 askelta väliin!”
Askeleiden sovituksessa oli hieman ongelmia Sinin kovan vauhdin takia. Tamma alkoi jo kuumumaan melkoisesti. ”Ota muutama kierros ihan vaan laukkaa ja rauhoita se, tule sitten uudestaan ja paljon puolipidätteitä,” Helena opasti. Seuraava kerta sujui hyvin ja ratsukko jatkoi siitä ohjeiden mukaan rataa, minkä Sini suoritti hyvin, joskin melko vauhdikkaasti.
”Jes, sit Elias ja Karri!” Helena huusi ja ratsukko siirtyi kentälle. Karri tuntui päivän hevosista varmimmalta, eikä se juurikaan piitannut ujeltavasta tuulesta. ”Voit ottaa aika reippaan laukan sen kanssa,” Helena sanoi ensimmäisen pystyn jälkeen, minkä ratsukko suoritti moitteetta.
Seuraavana oli vuorossa pysty ja perään 2. pysty ja okseri. Ratsukolla ei ollut kummempia ongelmia, vaikkakin Helena neuvoi Eliasta pitämään hieman paremman tuntuman. Karri osasi sovittaa askeleensa hyvin, ja okserikin ylittyi hyvin.
Radalla Karri meinasi hidastaa liikaa esteiden välillä, ja Elias sai käyttää pohjetta napakasti pitääkseen vauhdin yllä. ”Muista katsoa seuraavan esteen suuntaan!” Helena myös neuvoi.
”Jes, muista, ettet ole siellä vaan matkustajana, vaikka Karri onkin aika automaatti,” Helena muistutti, ”sit vielä Latina ja Nelli!”
Helenan ja Karlan laskiessa esteet 70 senttiin Nelli kiersi kenttää ravissa.
Puomien ollessa paikallaan ratsukko lähti lähestymään ensimmäistä estettä. ”Hitaammin, ota puolipidätteitä! Ja esteellä myötäät,” Helena huusi, ”hyvä, tuu sitten uudestaan ja jatkat siitä 2. esteelle ja okserille!”
”Latina varmaan menee sen 4 askelta, kun sen vauhti on aika hyvä,” Helena tuumaili. Näin kävi, ja okseri ylittyi suurella loikalla, minkä aikana Nelliltä tippui toinen jalustin jalasta. Helena naureskeli kentän keskellä, ”ota tilanne haltuun ja tuu sitten uudestaan, tällä kertaa kaikki esteet ratana!”
Rata sujui ratsukolta hyvin, Latina tuijotteli muuria hiukan, mutta hyppäsi kuitenkin yli. Latinaa ei juuri haitannut, vaikka kentällä tuuli ja estekatoksen katto kolisi.
”Hienoa! Sitten vaan kisoihin!” Helena hymyili ja rupesi siivoamaan kentää Karlan kanssa.
